|
Muut numerot |
English |
Suomeksi / Finnish |
|
| ||
|
| ||
|
| ||
|
| ||
|
| ||
|
| ||
|
| ||
|
| ||
|
| ||
|
|
2009 - No 1 (Plan 2. ed.) | |
|
| ||
|
|
2010 - No 2 (Brochure) | |
|
|
2008 - No 1 (Suojelusuunnitelma.1) | |
|
| ||
|
| ||
|
|
|
2009 - No 2 (Esite) |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
|
Antti Haapanen
Kirjoittelen tätä vuoden 2011 viimeisinä päivinä enkä voi muuta kuin ihmetellä, mitä on tapahtunut vuoden kuluessa: Puheenjohtaja, Pentti Alho ja Matti Haapanen tuomittiin Lapin käräjäoikeuden päätöksellä 8.6.2011 "vierasperäisten lajien", nimittäin kiljuhanhien ja valkoposkihanhien päästämisestä Lapin luontoon Enontekiölle kesällä 2009.
Muistettakoon, että olemme laskeneet luontoon tarhamme kasvatteja vuosina 2004 ja 2006-09. Yksi niistä nähtiin ja valokuvattiin Hollannissa loppuvuodesta 2004 ja alkuvuodesta 2005. Tämä on hieno saavutus. Vaikka muutkin kasvat-timme olisivat menestyneet, niiden löytäminen valtavista hanhiparvista on erittäin vaikeata.
Istutus vuonna 2004 johti oikeudenkäyntiin Pentti Alhoa vastaan. Lapin käräjä-oikeus antoi kuitenkin vapauttavan päätöksen 7.9.2005. Oikeuden päätös sai lainvoiman. Lainvoimaisen oikeuden päätöksen antamalla oikeudella olemme jatkaneet tätä Lapin luonnolle tärkeätä hanketta.
Hämmästyttävää, mutta totta, Lapin ympäristö- / Ely-keskus teki syksyllä 2009 päätöksen meitä kuulematta, jolla päätöksellä oikeutettiin metsähallituksen edustajat ampumaan luontoon päästetyt sijaisemot, (jotka olivat alkuperältään luonnonlintuja Etelä-Suomesta) ja ottamaan kiinni varttuneet kiljuhanhet meille palautettavaksi.
Kuulimme päätöksestä täysin ulkopuolisilta. Meille ei oltu lähetetty päätöstä edes tiedoksi. Kiljuhanhia ei palautettu. Sitten loppuvuodesta 2009 tuli kutsu poliisikuulusteluihin, jotka perustuivat Lapin Ely-keskuksen tutkintapyyntöön "havaitusta luonnonsuojelurikoksesta tai &endash;rikkomuksesta".
Ely-keskuksen syytös ja poliisitutkimukset keskittyivät lähinnä valkoposkihanhien luontoon päästämiseen. Toimitimme tutkiville poliiseille syyttäjänviraston käyttöön selvitykset, jotka osoittavat, että valkoposkihanhi ei ole vieraslaji eli luonnonsuojelulain käyttämän termin mukaisesti "vierasperäinen". Tätä selkeätä kantaamme, joka on myös lintudirektiivin mukainen, tukevat mm. Avibase-world database -tiedosto maailman linnuista ja Metsästäjäin Keskusjärjestön ylläpitämät kotisivut. Uskomatonta kyllä, Suomen ympäristökeskus/Syke antoi Peräpohjolan poliisilaitokselle lausunnon, että valkoposkihanhea on pidettävä "Lapissa vierasperäisenä", koska se "ei ole tunnetun historian aikana pesinyt Lapissa". Tämä virhe osoittaa, että ympäristöhallinto on kokonaisuudessaan asettunut, ilmeisesti ministeriön määräyksestä, hankaloittamaan toimintaamme ja antamaan lausuntoja, jotka eivät vastaa biologista totuutta. Luonnollisesti osoitimme, että Syke on väärässä pitäessään kotimaista lajia jossain osassa maata vierasperäisenä. Lausunnossa mainitaan, että ylitarkastaja Timo Asanti on osallistunut lausunnon valmisteluun. Tunnen miehen. En pidä häntä luonnonsuojelulainsäädännön eikä &endash;biologian asiantuntijana.
Kuka oikeastaan käy oikeustaistelua meitä vastaan? Tuntuu siltä, että BirdLife Suomen edustajilla on agentit ympäristöhallinnossa. Koska ylitarkastajalla ei voi tehdä päätöstä poliisikuulusteluasiassa ovat kiljuhanhen palauttamisen vastustajat ilmeisesti saaneet jopa johtoportaan henkilöt taakseen. Oikeuden istun-nossa syyttäjä luki pitkiä tekstejä, joissa ei ollut juuri mitään asiaa ja joissa liuskatkin olivat menneet sekaisin. Istuva tuomari joutui useaan kertaan kysymään, tuleeko sieltä jokin johtopäätös. Sellaiset paperit eivät vaikuttaneet hallinnossa tehdyiltä.
Todettakoon, että minulla on ollut melkoiset edellytykset tähän oikeustaisteluun, koska olen ollut virassani mukana luonnonsuojelulain kokonaisuudistuksessa mm. parlamentaarisen luonnonsuojelulakityöryhmän asiantuntijajäsenenä. Erityisesti luonnonsuojelulain 43 §:n saattaminen nykyiseen asuunsa on ollut sydämelläni (ks. tämän lehden artikkelia vierasperäisistä lajeista).
Mielestämme syyttäjällä olisi ollut kaikki edellytykset jättää syyte nostamatta: Toin nämä tosiseikat esille jo lehtemme numerossa 3/2010. Olemme edelleen samaa mieltä, mutta syyttäjä oli toista mieltä. Lapin syyttäjä-viranomaiselta saimme 14.4.2011 syytteen, jossa meitä syytettiin luonnon-suojelulain 43 §:n vastaisesta toiminnasta. Yllätys oli, että meitä syytettiin sekä kiljuhanhien että valkoposkihanhien luontoon päästämisestä. Olemme luonnollisesti tunnustaneet lintujen päästöt, mutta olemme moneen otteeseen kiistäneet, että olisimme syyllistyneet minkäänlaiseen luonnonsuojelulain vastaiseen tekoon. Erikoista oli, että vastoin Suomen oikeusperiaatteita syyte nostettiin. Meillähän on ollut täysi oikeus katsoa, että asia oli loppuun käsitelty aikaisemmassa oikeudenkäynnissä, koska tapaukset ovat täysin samanlaiset.
Ympäristöhallinto pilasi hyvät mahdollisuudet onnistuneeseen istutukseen: Syyttäjälle ilmoitin suullisesti kevättalvella 2010, että tulemme istuttamaan kiljuhanhia myös tulevana keväänä, koska toimimme lainvoiman saaneen oikeudenpäätöksen antamalla valtuutuksella. Valitettavasti tarhamme kilju-hanhien ja istutukseen sopivien valkoposkihanhien pesinnän synkronisuus ei ollut sellainen, että olisimme saaneet sopivat sijaisemot kuoriutuneille kilju-hanhen poikasille. Meillähän oli istutukseen sopivia sijaisemoja tosi vähän, koska ympäristöhallinnon toimien vuoksi emme voineet pyydystää uusia valkoposki-hanhia. Emme siis päässet istuttamaan. Vuoden 2011 pilasi puolestaan toukokuussa pidetty oikeudenkäynti. Vuodet 2010 ja 2011 olisivat olleet istutuksiin erittäin hyvät, koska edellisenä vuonna pikkunisäkäskannat olivat Lapissa voimakkaassa kasvussa ja 2011 oli sellainen sopulivuosi, jota ei ole koettu vuosikymmeniin. Niin nisäkäs- kuin lintupedot keskittyivät saalistamaan pikkunisäkkäitä. Tämä näkyi sekä Norjan että Ruotsin kiljuhanhien pesimä-tuloksessa, vaikka Norjassa pesimätulos vietiin kettukannan rajoittamisen tiliin.
Lehtemme numerossa 3/2010 totesin, että toimintamme kiljuhanhen palaut-tamiseksi voi jatkua, jos saamme myönteisen päätöksen oikeuskanslerilta valitukseemme ympäristöministeriön päätöksestä kiljuhanhen suojelusuun-nitelmasta huhtikuulta 2009. Kuten Kiljuhanhen Ystävän edellisestä numerosta (2/2011) selviää, siitä tuli kahden ja puolen vuoden odotuksen jälkeen päätös, joka oli osittain vesiperä, mutta kuitenkin tärkeä, koska oikeuskansleri totesi päätöksessään, että ministeriön suojeluohjelma on vain ohje omalle hallinnolle eikä rajoita muiden toimia ja jos lainsäädännöstä muuta johtuu, sen vaikutus menee ohjelman ohitse.
Korkein hallinto-oikeus ei toistaiseksi ole ratkaissut siellä olleita muutosvalituksia Helsingin ja Turun hallinto-oikeuksien päätöksistä, joissa meiltä evättiin oikeus saada pyytää valkoposkihanhia sijaisemoiksi.
Kuten seuraavasta artikkelista ilmenee, saimme tuomion Lapin käräjäoikeudessa vierasperäisten lajien luontoon päästämisestä. Puheenjohtaja tuomittiin samanlaisiin sakkoihin kuin upseeri, joka joukkojen edessä haukkui tasavallan presidentin kykenemättömäksi ylipäälliköksi ja esitti muita halventavia lausuntoja. Asiamme ei kuitenkaan ole loppunut tähän, vaan se on nyt Rovaniemen hovioikeuden käsittelyssä. Olemme saaneet huomattavilta asiantuntijoilta meitä tukevat lausunnot, jotka on toimitettu sekä hovioikeudelle että korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Meidän pelimme ei siis ole menetetty. Ihmettelen, jos Suomen perinteisistä lajeista kiljuhanhesta ja valkoposkihanhesta saadaan oikeuden päätöksellä vierasperäisiä.
Kiljuhanhen Ystäviltä odotetaan harvinaisen kovaa kärsivällisyyttä. Toivon, että jäsenkuntamme jaksaa jäsenmaksujen, talkootyön ja muun kannustuksen muodossa uskoa hankkeeseemme tulevanakin vuonna. Kiitän kaikkia jäseniä, erityisesti kenttämestariamme Pentti Alhoa ja hänen vaimoaan Kaijaa sekä kaikkia talkoomiehiä.
Antti Haapanen
Oikeudenkäynti ja koko prosessi Lapin hovioikeudessa oli sen verran erikoinen ja meille merkittävä, että haluamme dokumentoida sen mahdollisimman tarkoin yleiseen tietoisuuteen. Pitkiä asiakirjoja ei julkaista tässä lehdessä kokonaan, mutta ne ovat luettavissa kotisivuiltamme osoitteissa
¥ Lausuntomme Lapin käräjäoikeudelle 5.5.2011: http://users.jyu.fi/~laurikah/LAKI/LapinOikeudelle.doc
¥ Lapin Käräjäoikeuden tuomio 8.6.2011: http://users.jyu.fi/~laurikah/LAKI/KarajaTuomio08062011
¥ Valituksemme Rovaniemen hovioikeudelle 8.7.2011 http://users.jyu.fi/~laurikah/LAKI/Hovioikeus08072011.doc
Lapin ympäristökeskus pyysi 20.8.2009 Peräpohjolan poliisilaitosta selvittämään, onko tapahtunut luonnonsuojelurikos/rikkomus, kun olimme (Pentti Alho, Antti ja Matti Haapanen) antaneet lehdille tietoja Enontekiöllä suorittamis-tamme kiljuhanhien luontoonpäästämisestä. Kuulusteluissa myönsimme lintujen päästämisen, mutta kiistimme tehneemme mitään luonnonsuojelulain vastaista. Annoimme loppulausunnon poliisille alkuvuodesta 2010, mutta jouduimme vielä loppukesällä 2010 lisäkuulusteluihin. Oikeudessa saimme tietää, että käräjätuomari ei koskaan saanut nähdä poliisin tekemien tutkimusten tuloksia.
Ympäristökeskuksesta Ely-keskukseksi muuttunut virasto antoi puolestaan loppulausunnon 11.2.2010, jossa se pysyy aiemmassa kannassaan ja toteaa, että "yhdistyksen toiminta on ollut tahallista ja piittaamatonta lain säännöksistä ja määräyksistä."
15.4.2011 saimme haasteen Lapin käräjäoikeuteen. Haasteessa pyydettiin meitä 25.5.2011. 13.5. mennessä antamaan kirjallinen vastaus syytteisiin, jotka olivat:
Tätä seurasi kaksi sivua todisteita. Vaatimuksena oli, että vastaajat tuomitaan sakkorangaistuksiin ja korvaamaan valtiolle todistelukustannukset
Kirjallinen vastaus on kokonaisuudessaan yhdistyksen kotisivuilla yllä mainitussa osoitteessa. Luonnollisesti kiistimme syyllisyytemme ja vaadimme, että syyte hylätään kokonaisuudessaan täysin perusteettomana, lain ja voimassa olevan oikeuden vastaisena. Lisäksi vaadimme korvausta asian johdosta aiheutuneista kuluista.
Totesimme, että vuonna 2005 Lapin käräjäoikeudessa käsitelty tapaus on täysin identtinen nyt esillä olevan tapauksen kanssa. Tämä päätös sai lainvoiman ja se sitoo käsityksemme mukaan oikeutta tässä asiassa. Tapaus on tullut oikeudellisesti täysin loppuun käsitellyksi jo edellisessä oikeuskäsittelyssä 2005. (Ks. asiakirja s. 2-3.)
Totesimme tämän lisäksi mm: "Luonnonsuojelulaki ei sisällä säännöstä, joka antaisi viranomaiselle mahdollisuuden päättää jonkin kotimaisen lajin olevan vierasperäinen, ei alueellisesti eikä mahdollisen geneettisen laadun vuoksi.
Syyttäjällä oli 11 eri perustelua ja vastasimme niihin kaikkiin. Monet syytökset olivat täysin ilmassa. Huomattavaa on, että syyttäjällä on todistustaakka eli velvoite osoittaa, että toimintamme olisi ollut lain vastaista.
Loppupäätelmänä esitimme, että kihlakunnansyyttäjä Anita Haapakosken esittämät todisteet eivät perustu Suomen oikeusjärjestykseen tai luonnon-suojelulain säännöksiin. Tämän lisäksi totesimme, että ympäristöhallinto on suuresti vaikeuttanut toimintaamme, jossa sen olisi tullut tukea tavoit-teitamme palauttaa Lapin luontoon siihen kuuluva vanhojen Lapin erämiesten ja &endash;naisten vielä hyvin muistama näyttävä lintu, kiljuhanhi.
Käräjiä istuttiin jo toista kertaa Muonion kirkolla valtion virastotalossa Yrjö Kokon tiellä. Ne alkoivat heti aamulla klo 9.00. Muutamia taukoja lukuun ottamatta käsittely jatkui aina klo 17 asti. Tällä kertaa istunnossa ei ollut lautamiehiä. Puheenjohtajana toimi käräjätuomari Esko Hohti. Aamupäivällä syyttäjä käytti puheenvuoronsa, joihin meillä oli oikeus vastata. Iltapäivällä syyttäjän haastamat todistajat, ylitarkastaja Matti Osara ympäristöministeriöstä ja prof. Jaakko Lumme Oulun yliopistosta esittivät kantansa. Meillä oli oikeus kuulustella heitä. Istunnossa kiistimme luonnollisesti meihin kohdistuneet syytökset ja pysyimme niissä vaatimuksissa, jotka olimme esittäneet kirjallisessa vastineessa käräjäoikeudelle, mm vaatimuksessa, että Pentti Alhoa vastaan ei voida nostaa uudestaan samassa asiassa syytettä. Käräjätuomari ratkaisi tämän asian meidän vahingoksemme perustellen, ettei rikosasioihin liity sellaista ns. positiivista oikeusvaikutusta. (Huom! Kiistämme tämän, koska kyse on ollut pelkästään luonnonsuojelulain soveltamisesta, ei rikoslain.)
Syyttäjä käytti valtavan pitkiä puheenvuoroja lukien papereita, joista itse tuskin sai selvää. Tuomari keskeyttikin syyttäjän useaan otteeseen ja kyseli eikö selvityksessä ole yhteenvetoa, josta ilmenisi ydinkohdat. Sellaista ei kuitenkaan tahtonut löytyä. (Meitä jäi ihmetyttämään, kuka oli mahdollisesti kirjoittanut syyttäjälle nämä sekavat paperit. Ne eivät vaikuttaneet virastokieleltä eivätkä edes loogisilta. Syyttäjän sekoilu, mahdollisesti sivujen joutuminen väärään järjestykseen viittaa siihen, etteivät ne olleet syyttäjän tuotoksia.)
Syyttäjä yritti todistella, että meidän toimintamme johdosta Enontekiön Lapissa on tavattu valkoposkihanhia. Mitään näyttöä hänellä ei tietenkään ollut siitä, että tavatut hanhet olisivat olleet meidän luontoon päästämiämme. Oli helppoa torjua esitetyt syytökset. Lajiristeymät ja vieraat geenit taas olivat syyttäjälle ilmeistä hepreaa, josta hän yritti selviytyä.
Ylitarkastaja Matti Osara esiintyi oikeudessa valkoposkihanhen vieras-peräisyyden asiantuntijana. Päinvastoin kuin syyttäjä oli yrittänyt esittää, hän todisti, ettei uusimmassa lintuatlaskartoituksessa ole havaittu valkoposkihanhia Perämeren rannikkoa pohjoisemmassa ja sen vuoksi valkoposkihanhea on pidettävä Enontekiöllä vierasperäisenä lajina. (Huom! ristiriita.) Kun kysyin häneltä, onko valkoposkihanhi vierasperäinen laji lintudirektiivin perusteella, hän joutui myöntämään, ettei näin ole asianlaita. (Todettakoon tässä, että syytetty ei saa ryhtyä väittelemään todistajan kanssa, mutta saa esittää hankalia kysymyksiä.) Tältä osin käräjäoikeus ratkaisi seuraavasti: Käräjäoikeus katsoo, että lajin vierasperäisyyttä luonnonsuojelulain 43 §:n 1 momentissa on tarkasteltava lajin luontaisen levinneisyyden perusteella..... Jos valkoposkihanhia ei esiinny tällä hetkellä luontaisesti Luoteis-Lapissa ja jos luontoon päästämisestä voi syntyä pysyvä kanta, niin kyseessä on katsottava olevan luonnonsuojelulain 43 § 1 momentin tarkoittama vierasperäinen laji Luoteis-Lapissa. Päätös oli todistaja Osaran todistuksen mukainen. Kun Osara joutui tunnustamaan, ettei lintudirektiivin mukaan valkoposkihanhi ole vierasperäinen, oikeus ratkaisi, että "kansallisen lainsäädännön mukaan" lajia voidaan pitää vierasperäisenä. (Huom! Lintudirektiivi kyllä on määräävä lähtökohta.) Osara jakoi istunnossa valkoposkihanhen levinneisyyskartan sellaisessa muodossa, jossa esiintyy pesintävarmuudeltaan erilaiset havainnot. Häneltä jäi ilmeisesti huomaamatta, että Lapin kaakkoisosasta on pesintähavainto. Hän ei kertonut mitään niistä lukuisista Lapin heikosti kartoitetuista alueista, joilla kuitenkin oli havaittu valkoposkihanhia. Meidän esityksemme siitä, ettei valkoposkihanhi ole Suomessa vierasperäinen laji eikä toiminnastamme synny Lappiin pesivää kantaa, sivuutettiin oikeuden päätöksessä täysin.
Prof. Jaakko Lumme toimi todistajana kiljuhanhen vierasperäisyydestä. Heti alkuun hän valitti vanhuuttaan ja sitä ettei välttämättä muista kaikkea asiaan kuuluvaa. Niinpä hänen väitteensä, että Hailuodossa olleen kiljuhanhitarhan linnut olisivat peräisin Hämeenkosken tarhalta, ei pidä paikkaansa. Lumpeen todistelun perusteella käräjäoikeus katsoi näytetyn, että Hämeenkosken hanhitarhassa kasvatetuilla kiljuhanhilla on eri geneettinen tausta kuin luonnon-varaisella kannalla ja vedoten luonnonsuojelulain 37 §:ään niitä on pidettävä vierasperäisinä. Lumme väitti, että kiljuhanhi on pysynyt puhtaana 250 000 vuotta. Mutta kun kysyin häneltä, onko luonnossa "puhtaita lajeja" , hän myönsi, ettei sellaisia ole.
Istunnon lähestyessä loppuaan kellon lähennellessä 17 käräjätuomari ilmoitti, että päätös annetaan kahden viikon kuluttua 8.6.2012 klo. 12 sähköpostissa. Hän päätti istunnon ja papereitaan kootessaan toivotti meidät tervetulleeksi Enon-tekiölle.
Rangaistusta pohdittaessa oikeuden päätöksessä tunnustetaan, että vastaajilla on ollut hyvät aikomukset. Vastaaja Haapasen olisi korkean alaan liittyvän koulutuksensa ja kokemuksensa sekä laajan tietomääränsä vuoksi tullut ymmärtää seuraamukset. Oikeudessa ei näytetty toteen istutusten aiheuttavan todellista vaaraa Lapin luonnolle. "Abstraktinen vaara riittää" käräjäoikeuden mukaan.
Kaikki kolme tuomittiin. Antti Haapanen sai 20 päiväsakkoa ja velvoitettiin maksamaan todistaja Lumpeen todistuskulut.
Päätökseen sisältyi oikeus valittaa tuomiosta Rovaniemen hovioikeuteen.
Kokonaisuudessaan 14+3 sivua pitkä oikeuden päätös on luettavissa edellä mainitussa osoitteessa.
Myös valituksemme Rovaniemen hovioikeudelle on luettavissa kotisivullamme. Koska tämäkin asiakirja on perusteellinen, keskityn seuraavassa vain eräisiin keskeisiin kysymyksiin.
Ensinnäkin torjumme käräjäoikeuden päätöksen, että asiassa voidaan soveltaa rikoslakia. Kyseessä ei ole rikostuomio. Pelkistetysti on kysymys vain vierasperäisen lajin määritelmästä. Rikoslakia ei sovellettu edes rangaistusten osalta. Tämän vuoksi aikaisempi lainvoimainen oikeuden päätös tulee ottaa huomioon asiaa käsiteltäessä.
Esitämme mielestäni erittäin vakuuttavasti, ettei valkoposkihanhea voida pitää vierasperäisenä lajina. Katsomme, että ylitarkastaja Matti Osara antoi oikeudelle vaillinaista ja väärää tietoa joko tahallaan tai tietämättään, kun hän esitteli valkoposkihanhen levinneisyyden rajoittuvan pohjoisessa vain Perämerelle asti. Todellisuudessa valkoposkihanhea on tavattu ainakin 13 ns. atlasruudussa ja 3 pohjoisimmasta kunnasta on kymmenittäin havaintoja tästä linnusta.
Osoitimme myös, ettei valkoposkihanhien käytöstä sijaisemoina koidu lajin levittäytymistä Lappiin.
Kiljuhanhen osalta toistimme entistä tarkemmin perustellen Hämeenkosken kiljuhanhikannan kelvollisuuden luontoon palauttamisessa. Lajien väliset raja-aidat ovat nykyisen tieteellisen käsityksen mukaan paljon matalammat kuin ennen luultiin. Kysymys kannan puhtaudesta on tieteellinen kysymys, johon oikeuden ei tule ottaa kantaa.
Totesimme valituksessa, että EY:n tuomioistuin ja Hollannin korkein hallinto-oikeus ovat päätöksissään katsoneet, että Ruotsissa pesivä, Hollantiin muuttava kanta on luonnonkannan veroinen.
Lopuksi esitimme, että Lapin käräjäoikeuden päätös kumotaan kaikilta osin ja meille maksetaan oikeudenkäyntikulut ja aiheutettu vahinko.
Valitukseen Rovaniemen hovioikeudelle liittyy neljän kansainvälisen tason asiantuntijan lausunnot.
Kihlakunnansyyttäjä vaati meille kovempia rangaistuksia ja piti meidän korvausvaatimuksiamme aivan liian kovina antaessaan vastaselitystä meidän muutoshakemuksestamme.
Antti Haapanen
Käsitykseni on, että olen Suomen paras asiantuntija luonnonsuojelulakiin otetun uuden käsitteen "lajin vierasperäisyys" sisällöstä ja ilmeisesti myös myös ensimmäinen henkilö, joka on tuomittu tuon luonnonsuojelulain 43 §:n perusteella. Kokemukseni ovat siis riittävän monipuoliset.
Suomen ulkopoliittinen eristyneisyys aina 1980-luvun lopulle vaikutti myös luonnonsuojeluun. Osallistuimme toki jo ensimmäiseen YK:n ympäristö-konferenssiin 1972 Tukholmassa. Mutta emme olleet osapuolia Euroopan valtioiden luonnonsuojeluyhteistyössä muuta kuin tarkkailijoina. Meitä eivät siis sitoneet millään lailla siellä tehdyt päätökset. Liityimme Euroopan Neuvoston jäseneksi vasta 1988. Euroopan Neuvosto oli Euroopan tärkein luonnonsuojelun kehittäjä ja yhteistyöelin siihen asti, kunnes EU kehitti oman luonnonsuojelu-lainsäädäntönsä Euroopan Neuvoston luonnonsuojelusopimuksen pohjalta. Toki EU:n luonnonsuojelulainsäädäntö koskee vain EU:n jäseniä - Euroopan Neuvostossa on jäseniä paljon enemmän. Suomi lähetti tarkkailijan Euroopan Neuvoston luonnonsuojelualan asiantuntija-kokouksiin. Ja siinä tehtävässä toiminkin vuodesta 1975 lähtien aina jäsenyyteen asti ja sitten nousin myös asianomaisten komiteoiden puheenjohtajaksi.
Euroopan luonnonsuojelusopimukseen sisällytettiin artikla 11, joka edellyttää, että jäsenmaat tukevat kotoperäisten kasvi- ja eläinlajien uudelleen istuttamista (kohta 2a), mutta rajoittavat tarkasti muiden kuin kotoperäisten lajien istuttamista (kohta 2b). Luonnonsuojelulakia uudistettaessa tarkistin, että sopimuksen velvoitteet otetaan huomioon kehitteillä olevassa luonnonsuojelulaissa.
Euroopan luonnonsuojelusopimuksessa sanat "non-native species" suomen-nettiin sanoilla "muu kuin kotimainen laji". Luonnonsuojelulakia kirjoitettaessa tuo ilmaisu todettiin kankeaksi ja omaksuttiin sanat "vierasperäinen laji". Virallinen englanninkielinen käännös on "non-native species" (ks. finlex). Valitettavasti vierasperäistä lajia ei määritelty luonnonsuojelulaissa. Hallituksen esityksen perusteluista vuodelta 1996 (He 96/1996) ilmenee kuitenkin, mitä tarkoitetaan: "Vierasperäiset lajit voivat aiheuttaa arvaamattomia seurauksia maamme alkuperäiselle kasvistolle ja eläimistölle. Tämän vuoksi ehdotetaan .....". Taustalla oli ajatuksena mm kanien vienti Australiaan ja minkkien pääsy Suomeen.
Maa-ja metsätalousministeriön asettama työryhmä (mmm 2011:2) on määritellyt vieraslajit, mitä sanamuotoa on alettu käyttää vierasperäisen sijasta lyhempänä. Raportin mukaan vieraslajit ovat lajeja, jotka ovat levinneet luontaisilta levinneisyysalueiltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella. Vieraslaji on ihmisen myötävaikutuksella ylittänyt luontaiset leviämisesteet kuten mantereen, meren tai vuoriston. Tämä määritelmä on hyvin linjassa luonnonsuojelulain säännöksen kanssa. Ylitarkastaja Matti Osara on ollut ympäristöministeriön edustajana edellä mainitussa maa- ja metsätalousministeriön työryhmässä. Hän on allekirjoittanut raportin eikä ole jättänyt siihen eriävää mielipidettä. Oikeuden todistajana hän oli toista mieltä kuin työryhmän jäsenenä! Näiden määritelmien mukaan eivät valkoposkihanhi tai kiljuhanhi voi olla vieraslajeja eli vierasperäisiä.
Luonnonsuojelulain 37 §:ssä lajikäsite laajennetaan koskemaan myös alalajia, rotua, kantaa tai muotoa. Luonnonsuojelulain 37 §:ään vedoten on yritetty todistaa, että istutuslintumme kiljuhanhet olisivat siis jotain näistä. Teettämämme tutkimuksen mukaan Hämeenkosken linnut edustavat Pohjoisvenäläistä kantaa (Marina Kholodova). Tämä todettiin jo vuoden 2005 oikeuden istunnossa.
EU:n lintudirektiivi on Suomea velvoittava säännös. Direktiivi koskee kaikkia EU:n alueella luontaisesti esiintyviä luonnonvaraisia lintulajeja. (Huom! Suomalaisesta käännöksestä on jäänyt kääntämättä "luontaisesti esiintyviä"/naturally occuring). Direktiivin 1 liitteessä annetaan määräyksiä, mitä näiden suojelemiseksi tulee tehdä. Liitteessä 1 on mainittu myös valkoposki-hanhi. Se on siis EU:n alueella luontaisesti esiintyvä laji. Sellainen ei ole vierasperäinen.
Samaan tulokseen tullaan ottaen huomioon muuttavien eläinlajien suojelusta annetun yleissopimuksen levinneisyysalueen määritelmä: "Levinneisyys-alueeseen luetaan lajin kaikki ne alueet, joilla laji esiintyy vuoden kiertonsa aikana." Ei kai laji voi olla vierasperäinen levinneisyysalueensa keskellä?
Valkoposkihanhi on luontaisesti levittäytynyt arktisilta alueilta Itämeren piiriin, myös Suomeen. Pesimälajina valkoposkihanhi on siis luonnollinen tulokas, kuten monet eri tiedostot toteavat. Ylitarkastaja Matti Osara puhuu siis kahta eri kieltä riippuen olosuhteista.
Kiljuhanhi on vanha kotimainen laji, joka sittemmin on käynyt kovin vähiin ja lopulta kokonaan hävinnyt Suomesta pesivänä lajina. Olemme vaatineet sen palauttamista, mihin EU:n lintudirektiivi Suomea velvoittaa. Ympäristöhallinto ei ole ryhtynyt tehokkaisiin toimenpiteisiin. Siksi me toimimme itse. Ilmeisesti närkästynyt ympäristöhallinto käy jo toista kertaa oikeutta meitä vastaan esittäen, että meidän luontoon päästämämme kiljuhanhet edustavat vierasperäistä lajia.
Ministeriön väite, että Hämeenkosken tarhakannan linnut ovat epäpuhtaita ja sen vuoksi vierasperäiseen lajiin verrattavia, perustuu Oulun yliopiston genetiikan laitoksen prof. Jaakko Lumpeen johtaman tutkimusryhmän (tri Minna Ruokonen päätutkijana) tutkimustuloksiin. Heillä ei ole kuitenkaan ollut yhtään näytettä Hämeenkosken tarhasta, toki kyllä Hailuodossa aikanaan olleesta kannasta ja Ruotsin Jägareförbundetin ylläpitämästä kannasta. He ovat kieltäytyneet tutkimasta lintujamme. Niinpä ne on tutkittu muualla. Olemme oikeudenkäynnin aikana tunnustaneet Hämeenkosken ja Jägareförbundetin ylläpitämän kannan läheiset suhteet. Silläkin perusteella olemme todenneet Ruotsissa tehdyn arvion perusteella, että istutuskanta sisältää 97 % tai enemmän alkuperäisen kannan geneettisestä monimuotoisuudesta. Tämä muodostaa luonnonvalinnan aineiston kannan myöhemmälle kehitykselle.
Edellä todettiin, että Jaakko Lumme joutui tunnustamaan oikeuden istunnossa, ettei luonnossa ole olemassa puhtaita lajeja. Teos Avian Hybrids of the World (E. M. McCarthy, Oxford University Press, 2006) toteaa, että kiljuhanhi ja tundrahanhi risteytyvät luonnossa ja samaa näkemystä edustavat prof. M. Winkin tutkimusryhmän (Heidelbergin yliopisto) tuoreet tutkimukset.
Mielestäni on todella typerää vaarantaa kiluhanhen palauttaminen viemällä oikeuden ratkaistavaksi tällainen kysymys. Se kuuluu tieteellisiin seuroihin ja epäilen, ettei kovin selvää tulosta tutkijoidenkaan piiristä saada. Ratkaise-mattomia tieteellisiä ristiriitoja on paljon ja erittäin tavallista on, että ehdottomasti itseään oikeassa pitävät jäävät vähitellen häviölle. Tri R. C. Lacy, jonka lau-suntoa käytettiin hyväksi tarhakantojen tuomitsemiseen, on myöhemmin pyörtänyt kantansa ja todennut, että luonnossa geenit saattavat siirtyä lajista toiseen eikä sille tule antaa liian negatiivista painoarvoa.
Kun puhtaita lajeja ei ole, eikä luonnonsuojelulaissa todeta kuinka paljon vieraita geenejä saa olla (jos sellaista määrää voidaan määrittääkään), ei asiaa voida ratkaista. Hämeenkosken tarhalinnut ovat ulkonäöltään identtisiä luonnon kiljuhanhien kanssa. Eikä koskaan ole syntynyt ns. epäilyttävän tuntuisia yksilöitä.
Kuva 5: Radiolähetin ei vaiennut heti, vaikka vahingoittui, kun emolintu ilmeisesti ammuttiin.
Kiljuhanhen Ystävät ry:n vuosikokous 2011 pidettiin poikkeuksellisesti vasta vuoden lopulla 14.12. Kokouksessa käsiteltiin sääntöjen määräämät asiat. Kokous oli myöhässä, mutta todettiin oikealla tavalla koolle kutsutuksi, siis lailliseksi ja lisäksi päätösvaltaiseksi. Tilit, toiminnantarkastajan myönteinen lausunto ja vuosikertomus esitettiin kokoukselle, joka vahvisti hieman yli 500 euroa voitollisen tilinpäätöksen ja myönsi tilivelvollisille vastuuvapauden. Jäsenmaksuksi vuodelle 2011 vahvistettiin 50 euroa tai 8 tunnin talkootyö. Kannattavien jäsenten jäsenmaksu nostettiin 200 euroon. Liittymismaksua ei peritä. Vuodelle 2011 vahvistettiin toimintasuunnitelma ja tulo- ja menoarvio, joka esitti noin 7.000 euron budjettia. Kumpikin noudatteli viimevuotisia suunnitelmia. Kiljuhanhen Ystävät ry:n hallitukseen valittiin yhdistyksen 13. toimintavuodelle 2011 samat jäsenet kuin vuonna 2010, siis
- Antti Haapanen (pj) Helsingistä
- Erkki Jaanu Valkeakoskelta
- Lauri Kahanpää Jyväskylästä
- Erkki Kellomäki Hämeenlinnasta
- Eero Peltonen Tampereelta.
Varajäseninä jatkavat Jyrki Patomäki Heinolasta, Pekka Ruokonen Kangasalta ja Jouni Riihimäki Tampereelta, toiminnantarkastajana Kirsti Krogerus Tampereelta ja Lasse Liukko (varalla).
Vuosikokouksen jälkeen uusi hallitus järjestäytyi nimittäen entiseen tapaan yhdistyksen sihteeriksi Lauri Kahanpään ja rahastonhoitajaksi Ari Lehtosen Jyväskylästä.
Vuoden 2010 toimintaa on kuvattu Kiljuhanhen Ystävässä numero 3 / 2010 eikä olennaisesti uutta ole ilmennyt. Yhdistys jatkoi Hämeenkosken kiljuhanhien ylläpitoa. Istutuksia ei 2010 tehty, koska kiljuhanhet pesivät epätahdissa valkoposkihanhiemme kanssa. Otimme kantaa Suomen, Ruotsin ja Norjan kiljuhanhen suojelusuunnitelman laadintaan ja sisältöön. Olemme joutuneet turvautumaan eri oikeusistuimien ja jopa oikeuskanslerin apuun kiljuhanhen tehokkaiden suojelutoimien puolesta. Lintujen hankintaa ulkomailta on edistetty kirjein, mutta hanhia ei ole saatu.
Tarhalla on v. 2010 toteutettu seuraavaa: (Talkootyötä tehtiin n. 300 h. )
- vuosikorjaukset, mm.
- lumi- ja myrskyvaurioiden korjaus ja kattorakenteiden vahvistaminen
- aitojen tiivistys - ettei kiljuhanhia enää hirttäydy rakoihin
- kompressorin hankinta pitämään altaat sulana
- vuosihuolto, mm.
- maan kuorinta ja tilalle puhdas hiekka (pari autokuormaa)
- nokkosten kitkeminen
- lentoestepressuston (200 m^2) osittainen uusinta (70 m^2) ,
- vesiputkien tiivistys (2 vuotoa) ja viemäritukosten poisto
- altaiden pesut.
- Suomen kiljuhanhien hoito päivittäin.
Keväällä 2010 saatiin viimein toinen työntekijä tarhalle, kun Jyväskylän Yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitokselta tuli kuukauden ajaksi harjoittelija, Jane Koskimäki auttamaan pesinnän organisoinnissa. Koska kyseessä oli samalla opintosuoritus, yhdistys selvisi kustannuksista kohtuullisen hyvin.
Pentti Alho on saanut kansainvälistä tunnustusta WWT:ltä.
Valkoposkihanhiemojen seurantaa varten hankittu satelliittilähetin odottaa käyttöä. Uutta puhelinseurantalaitetta ei saatu aikaan.
Julkaisimme yhdistyksen englanninkielisen esitteen (KY 2/2010). Lehtiä ilmestyi 2010 kaksi suomenkielistä ja yksi englanninkielinen. Päivä- ja aikakauslehtiin on kirjoitettu pari juttua, tärkein oli Pohjolan Sanomiin, jossa kerroimme tutkimus- ja luonnonsuojelutoimintaamme kohdistuneesta häirinnästä. Kirjeitä lähetettiin Suomen, Ruotsin, Norjan ja Euroopan Unionin viranomaisille.
Vuoden 2010 lopussa yhdistyksellä oli tilillä alle 1000 euroa ja velkaa n. 250 euroa. Pentti Alho ei ole laskuttanut kokonaan vuosien 2008 - 10 palveluista. Yhdistyksen omaisuus, yli 100 000 euroa, on vaikeasti realisoitavissa.
Koska vuoden 2011 vuosikokous pidettiin myöhässä, vuosikokous vahvisti lähes samanlaisen suunnitelman kuin vuodelle 2010 &endash; tietäen sen jo toteutuneenkin.
- Postiosoite: c/o Kahanpää / Torpankuja 3 C 13 / FIN 40740 Jyväskylä
- Kotisivu: http://www.ansererythropus.tk/
- Puheenjohtaja fil.tri. Antti Haapanen
- puh: 358-9-3253804 (k), 358-40-5953313 (m)
- Huhtasuontie 7, 00950 Helsinki, Finland
- e-posti: antti.haapanen@kolumbus.fi
- Sihteeri fil.tri. Lauri Kahanpää
- e-posti: lauri.kahanpaa@jyu.fi
- puh:(0)50-4652301
- fax: (0)14-2602701 ja merkintä "Lauri Kahanpää"
- Yhdistyksen jäsenyyttä voi hakea sähköpostitse.
- henkilöjäsenmaksu (Suomi) 50 EUR
- yhteisöjäsenmaksu 90 EUR
- kannatusjäsenmaksu 200 EUR
- Pankkiyhteys: S-pankki, 393900-32848780
