|
Muut numerot |
English |
Suomeksi / Finnish |
|
| ||
|
| ||
|
| ||
|
| ||
|
| ||
|
| ||
|
| ||
|
| ||
|
| ||
|
|
2009 - No 1 (Plan 2. ed.) | |
|
| ||
|
|
2010 - No 2 (Brochure) | |
|
|
2008 - No 1 (Suojelusuunnitelma.1) | |
|
| ||
|
| ||
|
|
|
2009 - No 2 (Esite) |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
|
Kiljuhanhen Ystävä ilmestyy tänäkin vuonna vasta joulukuussa. Työssä hanhien hyväksi jäi jo aloitettu lehdenteko tänäkin kesänä kesken. Lintujen hyvinvoinnista ja lisäämisestä huolehtiminen ei ollut ainoa kova työmme - lisää on aiheutunut siitä, että olemme joutuneet kirjoittamaan yhä uusia selvityksiä ja perusteluja eri viranomaisille ja oikeusasteille, joiden on vaikea ymmärtää, että Suomi on sitoutunut kiljuhanhen suotuisan suojelutason palauttamiseen ja että ruotsalaistyyppiset istutukset ovat ainoa toimivaksi todettu tapa tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Kiljuhanhen Ystävä julkaisee seuraavissa numeroissaan näitä asiakirjoja ja myös ympäristöviranomaisten kannanottoja toimintaamme. Tämän numeron lisäksi on valmisteilla kaksi suomenkielistä numeroa ja englanninkielinen yhdistelmä näistä kolmesta.
Lauri Kahanpää
Viime vuosina on eri maissa laadittu Euroopan kiljuhanhien suojelusuunnitelmia ja muita selvityksiä. Kaikilla on ainakin muodollisesti tavoitteena kiljuhanhien pelastaminen. Yhteistä on myös se, että liikametsästys tunnustetaan keskeiseksi ongelmaksi. Tärkein näistä asiakirjoista on vuonna 2008 vahvistettu AEWA-sopimuksen toimintaohjelma kiljuhanhen suojelemiseksi. Se on laadittu eri maiden yhteistyönä käytännössä BirdLife Intenationalin EU-rahoitteisen hankkeena. Useimmat kansalliset suojelusuunnitelmatkin on tehty saman hankkeen nimissä ja pitkälti samojen ihmisten toimesta. Tällaisia ovat mm. Norjan ja Suomen ympäristöministeriöiden julkaisemat toimintaohjelmat, samoin Viron ja Kreikan. Huomattavasti omaperäisempiä ovat Ruotsin hiljattain vahvistama suunnitelma - ja tietenkin omamme.
Seuraavassa esitellään AEWA:n toimintaohjelman pääpiirteet. Norjan ja Ruotsin kansallisia suunnitelmia on käsitelty Kiljuhanhen Ystävässä 1/2010.
EU:n kannalta merkittävin kiljuhanhen suojelua koskeva asiakirja on Afrikan-Euraasian muuttavien vesilintujen suojelusta tehdyn kansainvälisen sopimuksen (Agreement on the Conservation of African-Eurasian Migratory Waterbirds eli AEWA) sihteeristön tuottama kiljuhanhea koskeva toimintaohjelma International Single Species Action Plan for the Conservation of the Lesser White-fronted Goose (Western Palearctic population). AEWA Technical Series No.36,1-65 ja sen kymmenen liitettä. Kaikki tämä englanninkielinen materiaali löytyy helposti internetistä. Käytämme siitä seuraavassa nimeä AEWA:n ohjelma.
AEWA:n ohjelmaa on ollut tekemässä neljä konsulttia eri järjestöistä. Kiitettyjen henkilöiden lista on 12 riviä pitkä. Heidän joukossaan ovat mm. Antti Haapanen, Lauri Kahanpää ja Martti Soikkeli. Lausuntoamme pyydettiin, mutta siitä ei juuri välitetty.
AEWA on valtioiden välinen sopimus ja järjestöt pääsevät sen elimiin mukaan vain hallitusten edustajina tai valtuuttamina. Me olemme tässä pelissä ulkopuolisia. Tavoitteemme eivät ole ristiriidassa AEWA:n ohjelman tavoitteiden kanssa, mutta ehdottamamme toimet ovat. Jos voitamme Suomessa meneillään olevan oikeustaistelun, voimme toivottavasti vaikuttaa ympäristöministeriöön ja sen kautta AEWA:n ohjelman tulkintaan ja soveltamiseen sekä kymmenvuotispäivitykseen, joka ilmestynee vuonna 2018.
AEWA:n ohjelma koskee Eurooppaa ja niitä Aasian osia, joissa kiljuhanhen eurooppalainen kanta saattaa vierailla. Se esittää kiljuhanhella olevan maailmassa kolme jossain määrin erillistä kantaa eli populaatiota:
- Fennoskandian kanta (tällä tarkoitetaan Norjan kiljuhanhia),
- läntinen kanta, jonka pesimäalue on Taimyrin niemimaasta länteen ja
- itäinen kanta, joka talvehtii Kiinassa ja pesii Taimyrin niemimaasta itään.
Tämän lisäksi myönnetään Ruotsissa pesivän kiljuhanhia, joiden muuttosuunta on ihmisen aikaansaama. Niiden tunnustetaan runsastuvan, mutta ohjelmassa todetaan, että eri henkilöiden näkemykset Ruotsin kannan arvosta eroavat suuresti toisistaan ja esitetään eettisiä ja tieteellisiä epäilyjä sen aikaansaamiseen käytetyistä menetelmistä. Niinpä ohjelma keskittyy Fennoskandian alkuperäisen ja ns. läntisen pääkannan suojeluun. AEWA:n ohjelmassa todetaan, että kiljuhanhen koko pesimäalue on pirstaloitunut ja että joidenkin mielestä on epäselvää, voidaanko läntisintä eli Norjassa pesiviä kiljuhanhia pitää erilaisena kuin muut..
AEWA:n ohjelmassa sanotaan, että Venäjän Euroopan puoleisessa osassa pesii (vuonna 2004) 500 - 800 lintua ja Fennoskandiassa 20-30 paria. Tosiasiassahan pesiviä lintuja on viimeisen 10 vuoden aikana parhaimmillaankin ollut Norjassa alle 15 paria, yleensä puolta vähemmän. Ruotsissa kiljuhanhien parimääräksi arvioidaan AEWA:n mukaan 10 paria, vaikka tosiasiassa kokonaismäärä siellä on paljon suurempi kuin Norjassa. Ei korosteta, että Euroopan puoleisen Venäjän lintumäärä vastaa vain noin 150-200 paria, vaan annetaan ymmärtää, että Kuolassa voisi pesiä joitain kymmeniä pareja kiljuhanhia. Tosiasiassa tähän ei ole mitään havaintopohjaa vaan päinvastoin tiedetään, että noin 85 % niistä kiljuhanhista, jotka nähdään keväisin Virossa tai Suomessa, ilmestyy myöhemmin Norjan perinteisille vielä jäljellä oleville levähdysalueille ennen siirtymistä tunturiin pesimään, joten vaikuttaisi luontevammalta arvioida, että Kuolassa ei esiinny kiljuhanhia juuri lainkaan. Tämä muuten on jo kauan ollut myös venäläistutkijoiden näkemys.
AEWA:n ohjelmassa kerrotaan oikein, että 1990-luvun alussa Pohjois-Norjassa ja Suomessa oli vielä neljä pesimäaluetta. Jo yli vuosikymmenen ajan on niistä jäljellä ollut enää yksi Porsangerin vuonon länsipuolella.
AEWA:n ohjelmassa kerrotaan Suomen vuosien 1989-98 hankkeesta, jossa 150 kiljuhanhea vapautettiin luontoon. Niistä ei ilmeisestikään yksikään palannut pesimään, joten kaikki meni hukkaan. Ei käytetty ruotsalaista menetelmää, vaan yritettiin saada istukkaat muuuttamaan luonnonlintujen kanssa. Myös meidän vuoden 1994 istutuksemme mainitaan AEWA:n ohjelmassa ja todetaan yhden poikasista nähdyn Hollannissa. Lainaus on meidän kotisivuiltamme. Väitetään kuitenkin, että istutus olisi tapahtunut vastoin Suomen tekemää istutustoiminnan lopettamispäätöstä. Ei kerrota, että tuon päätöksen sisältönä oli ainoastaan, ettei valtio jatka istutuksen rahoittamista ennen kuin on kokeiltu uudelleen luonnon kannan tukemista muilla keinoin. Niin on nyt 15 vuoden ajan tuloksitta tehtykin.
AEWA:n ohjelmassa kerrotaan oikein, että Ruotsissa vapautettiin vähemmän kiljuhanhen poikasia kuin Suomessa, tarkemmin sanoen eli 136 lintua 51 poikueessa, joista valtaosalla oli valkoposkihanhet sijaisemoina. Niistä periytyy kasvava kanta, joka muuttaa Hollantiin ja jonka kuolleisuus pysyy alhaisena.
Saksalaisten hankkeeseen (Katso AZ-juttu alla) suhtaudutaan AEWA:n ohjelmassa varauksellisesti. Aktion Zwerggans haluaisi istuttaa Ruotsin Lappiin entisen DDR:n tarhoista peräisin olevia venäläistaustaisia kiljuhanhen poikasia, jotka olisi leimautettu ultrakevyeen lentokoneisiin ja johdettaisiin niiden avulla Saksaan Reinin alajuoksulle. AEWA:n ohjelmassa esitetään epäilyjä saksalaistenkin lintujen geneettisestä taustasta. Projektia ehdotetaan lykättäväksi. Hanketta ei olekaan vielä toteutettu, vaikka sillä oli jo lintuinfluenssavuonna 2008 Ruotsin toteutuslupa ja samana vuonna ilmestyi painettuna prof. Winkin työryhmän selvitys Saksan tarhoissa olevien kiljuhanhien geneettisestä puhtaudesta. Tuo tutkimus osoittaa, että ne edustavat puhtaasti Pohjois-Venäjän kantaa, samaa kuin Norjan linnut. Myös Wetlands Internationalin hanhityöryhmä, kiljuhanhitutkimuksen arvovaltaisin tieteellinen elin, on jo kokouksessaan 2007 yksimielisesti todennut, että Saksan linnut sopivat Pohjoismaihin istutustarkoituksiin ja että niiden istuttaminen on tarpeen. AEWA:n ohjelmassa tätä ei mainita, vaan vaaditaan, että geeniselvityksistä tehdään taas uusi arviointi.
Tärkeimmäksi kuolleisuutta aiheuttavaksi tekijäksi ja syyksi kiljuhanhien vähene-miseen tunnustetaan AEWA:n ohjelmassa liika metsästys. Ennen kaikkea aikuisten kuolleisuutta pidetään ratkaisevana. Suunnitelmassa todetaan, ettei kuolleisuutta ole mahdollista saada alhaisemmalle tasolle ainakaan seuraavan kymmenen vuoden aikana, koska hanhien kevätmetsästys on edelleen sallittua Venäjällä ja monissa muissa maissa entisen Neuvostoliiton alueella. Metsästäjien tavoite on tosin ampua vain lihaisempia tundrahanhia, mutta lajituntemus on vähäistä ja linnut ovat kovin samannäköisiä. Vaikka kiljuhanhi on muodollisesti rauhoitettu kaikissa esiintymis-maissaan se silti joutuu saaliiksi joko vahingossa tai tahallaan. Itse asiassa venäläiset metsästysturismiyrittäjät sisällyttävät mahdolliset kiljuhanhisakot jo jahtimatkan hintaan ja toisaalta Norjassa rengastettu lintu ammuttiin Kreikassa Kerkinin järvellä riistansuojelualueella. Hanhet eivät siis ole turvassa Venäjällä eivätkä EU:n kaakkoisosassakaan. AEWA:n ohjelmassa tunnustetaan, että Ruotsissa pesivät linnut eivät Alankomaissa joudu tuollaisen metsästyspaineen kohteeksi.
Muita kuolleisuustekijöitä tarkastellaan varsin laajasti. Mitään varmoja tietoja ei ole. Irakin laajojen kosteikkojen kuivatukset ovat varmaan olleet kielteistä talvehtimisen kannalta. Pikkunisäkkäiden myrkyttämisen todetaan eri maissa olleen hanhien kuolleisuutta lisäämässä.
AEWA:n suunnitelmassa annetaan paljon tilaa muuttavien eläinlajien suojelusta annetun kansainvälisen sopimuksen tieteellisen neuvoston kannanotolle vuodelta 2005.
AEWA:n ohjelmassa annetaan paljon tilaa muuttavien eläinlajien suojelusta annetun kansainvälisen sopimuksen (ns. Bonnin sopimuksen) tieteellisen neuvoston kannanotolle vuodelta 2005. Muistanette, että Kiljuhanhen Ystävät ry oli vuonna 2004 yhdessä mm. AEWA:n sihteeristön kanssa järjestämässä Suomessa Korkeasaaressa ja Lammin biologisella asemalla pidettyä kiljuhanhen suojelukokousta, jossa toimintasuunnitelma luonnosteltiin. Tuossa kokouksessa oli paikalla 10 maan ja monen kansalaisjärjestön edustajat. Siellä tulivat esiin eräiden kokousedustajien eriävät mielipiteet mm. Ruotsin kiljuhanhien suojelusta. Lammin kokouksessa päätettiin, että näistä ristiriitaa tuottavista kysymyksistä pyydetään neuvoksi mainitun tieteellisen neuvoston kanta. Näin tapahtuikin, mutta ei puolueettomalla tavalla. Kysymyksen muotoili ja esitiedot antoi vain toinen osapuoli ja asiantuntijalausunto oli sen mukainen. Lopputuloksena oli, että AEWA:n ohjelmassa kerrotaan tieteellinen neuvoston todenneen mm. seuraavaa
- luonnonvaraisten kiljuhanhien geneettinen monimuotoisuus pitää säilyttää;
- neuvosto ei ole varma voidaanko Norjassa pesivää kantaa pitää geneettisesti erillisenä;
- tärkein suojelutehtävä on säilyttää Fennoskandian perinteisiä muuttoreittejä käyttävä populaatio;
- melkoinen osa tiedeyhteisöstä ei tule koskaan olemaan tyytyväinen Ruotsiin istutetun kannan geneettiseen kokoonpanoon, kun sen on havaittu risteytyneen tundrahanhen ja muiden lajien kanssa. Neuvosto katsoo, ettei geneettistä puhdistusta voida koskaan toteuttaa. Eikä nykyisiä tarhakantoja tule pitää luontoon laskettavien lintujen lähteenä;
- koska Ruotsin kannan linnut voivat olla riski puhtaalle Fennoskandian kannalle, ne pitäisi pyydystää tai muulla tavalla poistaa luonnosta;
- venäläisistä linnuista tulisi kehittää geneettisesti puhdas tarhakanta;
- neuvosto ei kannata kiljuhanhikantojen muuttoreittien muuttamista alueille, joille kiljuhanhet eivät ole muuttaneet luontojaan.
kylmä rätti Ruotsin kiljuhanhihankkeen silmille, perustuivat pätevältä puolueetto-malta asiantuntijalta tri R. Lacyltä Chicagon yliopistosta pyydettyyn ja saatuun lausuntoon. Juuri tämä lausunto perustui yksipuoloiseen kysymyksenasetteluun ja valikoituihin esitietoihin. Lacy onkin myöhemmin - liian myöhään - korjannut kannanottoaan ja todennut mm. ettei pieni geneettinen virta lajista toiseen ole mitenkään tavatonta eikä välttämättä paha asia. Myöhemmin ilmestynyt risteymäalan perusteos McCarthy (2006) toteaakin kiljuhanhen ja tundrahanhen risteytyvän luonnossa. AEWA:n ohjelman julkaisemisen jälkeen myös Nijman ja muut (2010) ovat julkaisseet tutkimuksen, jossa todetaan tällaisten risteytymien esiintymisen läntisessä Euroopassa. Neuvoston muuttosuuntaa koskeva kannanotto on onneksi merkityksetön, sillä kiljuhanhia on ennenkin muuttanut Pohjoismaista lounaiseen suuntaan.
Esipuheen mukaan ohjelman tavoite on Euroopan Unionin lintudirektiivin mukainen: lajin "suotuisan suojelutason" palauttaminen kaikissa alkuperäisissä pesimämaissa. Ensimmäinen vaihe olisi epäedullisen kehityksen pysäyttäminen. Kiljuhanhen läntien kannan toivotaan aluksi tuplaantuvan 25 000 lintuun ja Fennoskandian alapopulaation eli Norjan kiljuhanhien runsastuvan 20-kertaisesti 1000 lintuun. Näihin tavoitteisiin päästään AEWA:n ohjelman mukaan:
Näihin tavoitteisiin päästään AEWA:n suunnitelman mukaan:
- eliminoimalla lintujen kuolleisuus, joka aiheutuu kestämättömän kovasta metsästyksestä;
- suojelemalla kaikki kiljuhanhen tärkeät pesimä-, lepo- ja ruokailualueet;
- estämällä geenien siirtyminen istuttamalla syntyneistä kannoista sekä;
- hankkimalla vielä puuttuva tieto lintujen liikkeistä ja lukumäärästä.
Kolmas kohta on suorassa ristiriidassa Ruotsiin luodun kiljuhanhikannan kasvattamisen kanssa ja sen sanatarkka tulkinta estää mielestäni kiljuhanhen palauttamisen Suomeen pesimälinnuksi. Takana on ajatus, että nykyisistä tarhakannoista peräisin olevia lintuja ei saisi vapauttaa luontoon ja viime kädessä Ruotsin kiljuhanhet olisi ammuttava. Tosiasiassa moinen olisi EU-lainsäädännön vastaista, ovathan kaikki luonnossa syntyneet kiljuhanhet lain edessä tasa-arvoisia ja siis ankarasti suojeltuja. Ruotsin kiljuhanhien tilalle ei myöskään voi saada uusia, sillä Euroopan puoleisen Venäjän viimeisten kiljuhanhien pyydystäminen ei ole eettistä, Ruotsin uusi tarhakanta on liian pieni eikä AEWA:n ohjelma suosi myöskään Venäjän itäisemmän kannan lintujen istuttamista. AEWA:n ohjelman kirjaimellinen itulkinta tekisi siis lopun paitsi yhdistyksemme toiminnasta myös Euroopan kiljuhanhista.
Metsästyspaineen vähentämiseksi esitetään AEWA:n ohjelmassa yhdeksän eri menetelmää. Ehkä kovin keino olisi kaiken hanhenmetsästyksen kieltäminen tärkeillä kiljuhanhialueilla. Erityisesti metsästyspainetta tulisi pienentää Venäjällä, Kazakstanissa ja Ukrainassa. AEWA:n ohjelmassa harkitaan myös pitäisikö kiljuhanhia saada sellaiselle muuttoreitille, joka on turvallinen; tätähän Kiljuhanhen Ystävät pyrkii toteuttamaan. AEWA:n ohjelmassa sanotaan, ettei aiemmin mainitun tieteellisen neuvoston suosituksen vuoksi tähän tule ryhtyä ainakaan ennen vuotta 2010 ja toistetaan, että vain vasta pyydystetyistä luonnonlinnuista peräisin olevaa kantaa pitäisi käyttää istutuksiin.
AEWA:n ohjelmassa kiinnitetään huomiota elinympäristöjen suojeluun ja pesinnän mahdollisimman hyvään onnistumiseen. Keinona mainitaan pienpetojen torjunta pesimäalueeslla. Lisäksi yhtenä keinona mainitaan laillisen ja laittoman kevätmetsästyksen rajoittaminen Venäjällä ja Norjassa.
AEWA:n ohjelmassa ehdotetaan myös tarhakannan perustamista Norjassa pesivistä linnuista. Ohjelman vahvistamisesta on nyt kulunut neljä vuotta eikä tähän ole ole haluttu ryhtyä Norjassa. Sen sijaan sinne on istutettu Venäjän kantaa ilman sijaisvanhempia, kuten lehtemme numerossa 3/2010 kerrotaan. Mainittakoon, että istutus jatkui myös kesällä 2011 yhtä surullisin tuloksin.
Tiedot lajin ekologiasta ja käyttäytymisestä ovat vielä puutteellisia ja AEWA:n ohjelmassa siihen kiinnitetään huomiota mainiten erityisesti, että Kuolan niemimaan merkitystä lajille pitäisi tutkia.
AEWA:n toimintaohjelmassa ei ole sanaakaan niistä kustannuksista, joita sen toteuttaminen vaatisi. AEWA:n sihteeristönkin toiminta on riippuvainen siitä, miten sopimuksen jäsenmaat antavat varoja. Käytännön toteutukseen tarvittavat kustannuserät sisältyvät kansallisiin selvityksiin. AEWA:n ohjelma on vain jonkinlainen yleinen ohje valtioille, jotka ovat AEWA-sopimuksessa mukana. Kunkin valtion tulee sen mukaan tehdä oma kansallinen toimintaohjelmansa ja vastata sen toteuttamisesta. Niitä onkin jo julkaistu jonkin verran. Toisaalta sellaiset kiljuhanhen kannalta tärkeät maat kuin Venäjä, Kazakstan, Turkki ja Azerbaidzhan eivät ole AEWA -sopimuksen osapuolia eikä Kreikkakaan ei ole varsinainen jäsen, vaikka on allekirjoittanut sopimuksen.
AEWA:n suunnitelma on jonkinlainen yleinen ohje valtioille, jotka ovat AEWA-sopimuksessa mukana. Kunkin valtion tulee sen mukaan tehdä oma kansallinen toimintaohjelma. Niitä onkin jo julkaistu jonkin verran. Toisaalta sellaiset kiljuhanhen kannalta tärkeät maat kuin Venäjä, Kazakstan, Turkki ja Azerbeidzan eivät ole AEWA -sopimuksen osapuolia eikä Kreikkaan ei ole varsinainen jäsen, vaikka on allekirjoittanut sen.
Samaan tapaan kuin Suomessa ympäristöministeriön vuonna 1998 tekemässä linjauksessa on AEWA:n ohjelmassakin tarkoituksena toiminnan keskittäminen Venäjällä ja Norjassa pesivien kiljuhanhien olosuhteiden suojeluun ja halutaan turvautua istutuksiin vasta sitten, kun käy ilmeiseksi, ettei muu onnistu. Niin oma ministeriömme kuin AEWA:n ohjelmakin jättävät huomiotta, että tilannetta on jo nyt seurattu 15 vuotta ja että Pohjoismaiden alkuperäinen kiljuhanhikanta on sinä aikana puolittunut, ei toipunut. Ehto istutuksen aloittamiseksi on jo vuosia sitten täyttynyt!
AEWA:n suunnitelmassa toivotaan EU:n panostavan kiljuhanhen suojeluun ja että toimintaohjelman soveltaminen tulisi ottaa huomioon EU:n direktiiveissä ja EU-oikeuden päätöksissä.
AEWA:n ohjelmassa on ehdotus uudenlaisen kansainvälisen kiljuhanhityöryhmän perustamiseksi, johon voisivat osallistua kaikki ne maat, joiden alueella kiljuhanhia esiintyy. Kokousedustajat olisivat hallitusten valtuuttamia. Tällainen työryhmä onkin sittemmin perustettu. Ongelmalliseksi asian tekee, että tämä suljettu poliittinen työryhmä voi saada asiantuntijaelimen roolin, joka tähän asti on kuulunut avoimille tieteellisille foorumeille, etenkin Wetlands Internationalin hanhiasiantuntijoille ja venäläisvetoiselle RGG:lle.
pohtisi tarhakasvatusta, lajin palauttamista ja täydennysistutuksia. Tämäkin valtiovetoinen työryhmä on jo olemassa. Sen äänivaltaisiksi jäseniksi kelpasivat vain ne AEWA-valtiot, joiden alueella kiljuhanhia alun perin pesii tai on alun perin pesinyt, siis Norja, Ruotsi ja Suomi. Olemme ilmoittaneet ympäristöministeriölle halukkuudestamme päästä asiantuntijajäsenenä mukaan, mutta siihen ei ole suostuttu. Työryhmä on jo kokoontunutkin, ilmeisesti mm. joulukuun 2010 alussa Helsingissä mutta Kiljuhanhen Ystäville ei edes ilmoitettu asiasta.
AEWA:n ohjelmassa toivotaan, että valtioiden, joiden alueella kiljuhanhia esiintyy tulee vahvistaa tämä suunnitelma ja laatia kansalliset toteutussuunnitelmat.
Ikävä oire asioiden suunnasta on, että Norjan lintutieteellinen yhdistys on alkanut salata aikaisemmin julkisia tietoja myös Norjan kiljuhanhista. Aikaisemminhan se on jo järjestelmällisesti sensuroinut havainnot ruotsalaishanhista.
Wolfgang Scholze / Lauri Kahanpää
Olen koonnut alle pääkohtia Wolfgang Scholzen toimittamasta sisarprojektimme Aktion Zwerggansin tiedotteesta 23.12.2010 - siis melko tarkkaan vuoden takaa.
AEWA:n istutustoimikunnan kokous pidettiin Bonnissa lokakuun 8. pä ivä nä 2010. Kä siteltä vä nä oli mm. Aktion Zwerggansin (AZ) hakemus hankkeen koelennon toteuttamiseksi Ruotsin Lapissa kesä llä 2012. Aktion Zwerggansin hallitus oli jä ttä nyt hakemuksen AEWA:lle Saksan ympä ristö ministeriö n kehotuksesta ja sai esitellä hanketta kokouksessa. €ä nivaltaisia ovat ainoastaan Norjan, Ruotsin ja Suomen viralliset edustajat ja AEWA:n sihteeristö . Saksalla on työ ryhmä sä ä pysyvä tarkkailijan asema
AEWA:n sihteeristö on usean kyselyn jä lkeen joulukuussa 2010 ilmoittanut AZ:lle ettei toimikunta voi vielä pä ä ttä ä asiasta. Syiksi ilmoitetaan, että :
Toimikunta kokoontuu seuraavan kerran alkuvuodesta 2011. (Kokoontui jo). Tuloksista ilmoitetaan AZ:lle. (Mitä ä n ei ole kuulunut.)
Ruotsin ympä ristö virasto (NaturvŒrdsverket eli SEPA) on 19. 8. 2010 pä ivä tyllä kirjeellä ilmoittanut AZ:lle myö ntä neensä luvan koeluontoisille lennoille alkaen 2012. AZ oli anonut tä llaista lupaa SEPAn omasta aloitteesta. Rajoituksena on kuitenkin, että ainoastaan Nordens Arkin uuden kannan kiljuhanhia saa kä yttä ä . AZ on ilmoittanut luvasta AEWA:n istutustoimikunnalle. Nordens Arkin kiljuhanhet ovat Ruotsin metsä stä jä jä rjestö n (Jä garefö rbundet) omaisuutta ja se on ilmoittanut AEWA:lle, ettei sillä ole antaa kiljuhanhenpoikasia tä hä n tarkoitukseen. AZ aikoo pyytä ä Jä grefö rbundetilta tilannearviota ja ennustetta.
Nordrhein-Westfalenin osavaltion ympäristöviranomaiset (LANUV) ovat 25.8.2010 ilmaisseet tukensa AZ-hankeen esivaiheelle. Tämä merkitsee, että laskeutumis- ja muut luvat ovat kunnossa Ruotsin lisäksi myös muuttoreitin Saksanpuoleisessa päässä.
Saksan ilmailuviranomaiset (DAeC-Luftsportgerä tebŸro) ovat tutkineet AZ-hankkeen lentokoneeseen Polaris AMFIB BMW1150 tehtyjen muutostö iden raportit ja ovat myö ntä neet sille aluksi 100 tunnin koelentoluvan. Kone on muunnettu tarkoituksiinsa sopivaksi vaihtamalla siihen aikaisempaa Rotaxia tehokkaampi ja polttoainetta sä ä stä vä mpi BMW-suorasuihkutusmoottori, jolla saadaan paljon suurempi kantama. Thomas Golz, joka hoitaa konetta, on jo lentä nyt sillä useamman kerran. Vesilentolupahakemus on kä siteltä vä nä ja lupa saataneen vuonna 2011.
Kesä llä 2010 pidettiin Greifswaldin yliopiston elä inekologian laitoksella tutkimusseminaari, jota johti prof. Klaus Fischer. Seminaari oli tarkoitettu yliopiston biologian ja luonnonsuojeluekologian pä ä aineopiskelijoille sekä kansainvä liselle tutkijajoukolle Kiinasta, Kroatiasta, Intiasta ja Brasiliasta. Seminaarissa kä siteltiin uhanalaisten elä inlajien suojelutapoja. AZ-hanketta esitteli Caroline Greiser, joka sai tutkimuksestaan hyvä n arvion lisä ksi uuden harrastuksen - riippuliidon.
Lauri Kahanpää
Maailman kaikilla lintutarhoilla ja lä hes kaikissa elä intarhoissa ,myö s Hä meenkoskella, on havaittu lajiristeymiä . Hoitohenkilö kunnan piirissä on nimittä in ei-afrikkalaista alkuperä ä olevia henkilö itä . Uusissa geenitutkimuksissahan on tunnetusti havaittu, että tä llaisten ihmisten perimä ssä on muutama prosentti vieraan lajin DNA:ta, siis enemmä n kuin mistä kiljuhanhiamme epä illä ä n. Havaittu vieraslaji on Neandertalin ihminen Homo neandertalensis. Neandertalpiirteinen lajiristeymä on saatu kuvaan viime kevä ä nä Hä meenkoskella henkilö kuntaa seuraamalla. DNA- tieto on oikea.
Kuvassa nä kyy huolestuttava ilmiö : tapaturmaisia kuolemia vä hentä mä ä n tarkoitettu lentoestepressu kuvan vasemmassa laidassa on rispaantunut auringon poltteessa ja vapautuvat lasikuitusuikaleet muodostavat vaaran linnuille; ne voivat kietoutua jalkaan estä en verenkierron. Pressu on nyt korjattu. Vuosittain uusitaan Hä meenkoskella noin 100 neliö metriä pressuja ja ommellaan siis noin 200 metriä pressun reunaa. Etenkin pakkasella pressujen huolto kä y nä peille, kun solmut ovat jä ä ssä . Tä llaista on kä ytä nnö n luonnonsuojelutyö .
Lauri Kahanpää
Wetlands Internationalin hanhiasiantuntijat kokoontuivat huhtikuussa 2011 Venä jä llä Kalmukian tasavallan pä ä kaupungissa Elistassa. Mukana olin minä kin. Konferenssin aikana ja sen jä lkeen jä rjestettiin retkiä arolle, jolla talvehtii kymmeniä tuhansia hanhia, joukossa aina muutama kiljuhanhikin. Kiljuhanhen Ystä vä t teki samanaikaisesti perusteellista havainnointia samalla seudulla; Erkki Kellomä en juttu on seuraavassa lehdessä . Minä puolestani kuuntelin konferenssin esitelmä t ja puhuin itsekin. Kerron esitysten mielenkiintoisesta sisä llö stä seuraavassa Kiljuhanhen Ystä vä ssä . Nyt puutun ainoastaan matkan turistillis-maantieteelliseen puoleen. Kalmukiahan ei ole ihan kaikille tuttu asia - ei ollut minullekaan
Kalmukia on suunnilleen Lapin lä ä nin kokoinen alue Mustan meren ja Kaspian meren vä lisellä kannaksella, josta suurin osa on Kaspian meren pinnan alapuolella olevaa syvä nnettä . Kaukana etelä ssä nousee levoton ja Alppeja korkeampi Kaukasus, jota usein pidetä ä n Euroopan ja Aasian rajana, vaikka mannerlaattaraja kulkee pohjoisempana. Kaukana lä nnessä laskee Mustaan mereen Don, jonka varrella ovat suurkaupungit Rostov ja Volgograd, entinen Stalingrad. Idä ssä Kaspian meren puolella laskee valtavaan deltaansa Volga, jonka alajuoksulla on Helsingin kokoinen Astrakanin kaupunki. Kartalla ei nä iden paikkojen vä liin ole merkitty juuri mitä ä n. Siellä on Kalmukia, jota asuttaa kalmukkien kansa, viimeinen Eurooppaan jä ä nyt sirpale Tsingis kaanin hurjista mongoleista. Kalmukit saivat liittyä Venä jä n valtakuntaan tasan 200 vuotta sitten. He ovat sä ilyttä neet itä isen ulkomuotonsa lisä ksi lampaansa, mongolikielen ja uskontonsa, lamalaisen verson buddhalaisuudesta. Dalai Lama kä vi pä ä kaupungissa Elistassa vuonna 2008 siunaamassa temppelin rakennustyö maan, ja nyt on valmiina vaikuttava rakennus, jonka pyhyyteen olin tervetullut, mutta vain ilman kameraa ja kenkiä .
Venä jä lle, vaikka on sanoutunut irti Tiibetin maallisesta johtajuudesta. Kalmukeille tä mä ei ole vakava ongelma, vakavat ongelmat ovat ihan toisenlaisia. Vakavinta kalmukkien kokemista edustaa seuraavan kuvan hä rkä vaunu. Tä llaisilla lä mmittä mä ttö millä rahtivaunuilla Stalin kuljetutti 1943 koko kalmukkikansan Siperiaan. Puolet menetti henkensä jo matkalla ja moni muu menehtyi perillä . Vuonna 1957 palanneista polveutuu nykyinen noin miljoonan kalmukin kansa.
Karjanhoidon lisä ksi kalmukkien elinkeinona on Bakusta Lä nsi-Eurooppaan kulkevan ö ljy- ja kaasujohdon yllä pito. Kalmukkien aro nä yttä ä silmä nkantamattomiin samanlaiselta ikivanhalta laihalta kuivalta laitumelta. Vaaditaan oppaan apua, jotta voisi kuvitella, että siellä on koskaan ollut muuta kuin lampaita ja saiga-antilooppeja. Enkä tarkoita saksalaisia sotajoukkoja toisessa maailmansodassa, jonka ratkaisuksi kä ä ntyneitä taisteluja kä ytiin juuri tä ä llä aron kylmyydessä , vaan Neuvostoliiton viimeisiä vuosikymmeniä . Tuolloin toteutettiin nimittä in suurisuuntaisia vesistö jä rjestelyjä ja Volgan vedellä kasteltiin valtavat alueet tuottamaan vehnä ä ja puuvillaa. Ekologisesti se oli kestä mä tö ntä Ð varmaan myö s taloudellisesti.
Nykyisin kanavat ovat pä ä osin kuivillaan muodostaen kartoissa nä kymä ttö miä jä rvijonoja, joita voi katsella Google Earthin kuvista. Jotkut jä rvet ovat suolaisia, toiset makeita. Toiset ovat syviä , toiset matalia. Toisten rannat ovat pensaikkoisia rotkoja, toisten laakeita hanhille sopivia aukeita. Yhdessä suuressa laaksossa sijaitsee Elista, noin Vaasan kokoinen pä ä kaupunki, josta Kalmukian hieman yksinvaltainen presidentti on yrittä nyt tehdä maailman shakkipä ä kaupungin. Peliä varten on rakennettu erityinen kaupunginosa hienoine hotelleineen. Siellä pidettiin hanhikonferenssi GOOSE 2011.
Kuvaaja
Kiljuhanhitarhalla vietettiin syntymä pä ivä ä 12.4.2011 ja yhdistyksemmekin muisti pä ivä n sankaria. Kamera unohtui tosin kotiin, joten yllä oleva kuva on koottu "hieman" eri ikä isistä osista. Photoshop ja "valokuvaaja" onnittelevat ja kiittä vä t Kaija Alhoa vielä nä in jä lkikä teenkin.
- Postiosoite: c/o Kahanpää / Torpankuja 3 C 13 / FIN 40740 Jyväskylä (vanhentunut 2012)
- Kotisivu: http://www.ansererythropus.tk/
- Puheenjohtaja fil.tri. Antti Haapanen
- puh: 358-9-3253804 (k), 358-40-5953313 (m)
- Huhtasuontie 7, 00950 Helsinki, Finland
- e-posti: antti.haapanen@kolumbus.fi
- Sihteeri fil.tri. Lauri Kahanpää
- e-posti: lauri.kahanpaa@jyu.fi
- puh:(0)50-4652301
- fax: (0)14-2602701 ja merkintä "Lauri Kahanpää"
- Yhdistyksen jäsenyyttä voi hakea sähköpostitse.
- henkilöjäsenmaksu (Suomi) 50 EUR
- yhteisöjäsenmaksu 90 EUR
- kannatusjäsenmaksu 200 EUR
- Pankkiyhteys: S-pankki, 393900-32848780
