- 2001 - No 1
- 2002 - No 1
- 2002 - No 2
- 2003 - No 1
- 2003 - No 2
- 2004 - No 1 Engl. html
- 2004 - No 1 Engl. pdf
- 2004 - No 2
- 2005 - No 1
- 2005 - No 2
- 2006 - No1
- 2007 - No 1
- KAIKKIEN NUMEROIDEN SISÄLLYS
- Newest issue available in English (2005/1)
t yet available)
Antti Haapanen
Taisin viime kirjoituksessani ennustaa ensi vuodelle (siis vuodelle 2006) jo parempaa toivoa kiljuhanhen suojelussa. Vaan eipä. Koko Eurooppaa on villinnyt lintuinfluenssan pelko. Talvella löytyikin kuolleita vesilintuja, jotka määritettiin lintuinfluenssaviruksen tappamiksi jopa niin läheltä kuin Tukholman seudulta. Oltiin varmoja, että kevätmuutto tuo tullessaan viruksen ja sen mukana kuolleita lintuja myös Suomeen. Vaan näin ei tapahtunut. Yleinen pelko aiheutti kuitenkin sen, että Aktion Zwerggans-hankkeen rahoittajat ehdottivat Ruotsiin suuntautuneen kiljuhanhien istutuksen siirtämistä seuraavaan vuoteen. Hankkeen piti olla kaksivuotinen ja alkaa tänä vuonna 2006. Olimme Lauri Kahanpään kanssa saksalaisten kokouksessa helmikuussa. Saksalaisten suunnitelma oli laadittu varsin yksityiskohtaiseksi kaikenlaisiin hankaluuksiin varautuen. Helmikuussa puhuttiin kyllä jo lintuinfluenssasta ja sen aiheuttamasta suhdetoimintaongelmasta. Sen jälkeen rahoittaja pyysi sitten hankkeen lykkäämistä. Tämä aiheutti myös meidän rahoitustilanteemme vaikeutumisen, johon on vaikuttanut myös ympäristöministeriön kieltäytyminen Hämeenkosken tarhan rahallisesta tukemisesta. Birdlife International on tahollaan pyrkinyt myös toimimaan kiljuhanhi-istutuksia vastaan ilmeisesti Suomen ja Norjan veljien suurella tuella. Ruotsin luonnonsuojeluhallinto on kuitenkin myöntänyt tarvittavat luvat Aktion Zwerggans-hankkeelle, jopa niin, että lupaa on nyt hakemuksesta jatkettu vuosille 2007-2008.
Viime vuoden keväällä olimme järjestämässä Lammin kokousta, jonka päätavoite oli lajin suojelusuunnitelman laatiminen vuoden 2005 loppuun mennessä EU-tasolla ja sitten myös Suomessa. Siitä ei ole kuulunut viime aikoina mitään. Huhut kertovat, että Birdlife International pyrkii saamaan EU:n suunnitelmasta omaa linjaansa tukevan. Sellaista suunnitelmaa ei puolestaan moni hankkeessa mukana ollut hyväksy. Kiljuhanhen Ystävät ry toivoo todellista toimintaa läntiseen Eurooppaan muuttavan kannan aikaansaamiseksi Suomeen ja Ruotsissa pesivän kannan vahvistamista.
Elämme siis vaikeita aikoja. Kiljuhanhen Ystävät ry:n kevätkokouksessa päätettiin kuitenkin jatkaa toimintaa ja ylläpitää valmiutta ryhtyä tositoimiin. Kyllä luonnonsuojelun toteuttajilta vaaditaan kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Meillä on nyt rahahakemus vetämässä eräässä amerikkalaisessa luonnonsuojelusäätiössä ja pyrimme esittämään hakemuksen vielä toisellekin, jolta olemme aiemmin saaneet tukea.
Lauri Kahanpää
Tänä keväänä WWF:n kiljuhanhityöryhmä jatkoi intensiivistä tarkkailua Hailuodossa ja Siikajoella. Tulokset voi käydä katsomassa norjalaisten ylläpitämiltä Piskulka-sivuilta. Ne ovat odotusten mukaiset. 90 prosenttia Suomen kiljuhanhista on ehtinyt hävitä sen jälkeen, kun WWF päätti keskittyä pelkän "luonnonkannan" suojeluun luopuen istutusyrityksistä. Hailuodosta on nyt keväinenkin kiljuhanhimuutto ilmeisesti loppunut pysyvästi. Siikajoen Säärenperällä lepäili vielä neljä paria kuten viime vuonnakin. Lisäksi muualla Suomessa oli keväällä kaksi yksinäistä kiljuhanhea. Värirenkaiden puute viittaa siihen, että ne eivät ainakaan olleet meidän tarhaltamme onnetomuuden yhteydessä karkuun päässeitä. Pikemminkin ne saattoivat olla peräisin Ruotsin istutuksista. Mikään ei muuten tietenkään takaa, etteikö ruotsalaisperäisiä lintuja olisi Norjassakin, onhan pohjois-Ruotsissa vuonna 2004 nähty kiljuhanhia lentämässä pohjoiseen päin. Toivokaamme kuitenkin, että näin ei ole päässyt käymään, merkitseehän norajlaislintujen riskialttiin muuttokäyttäytymisen omaksuminen istutetuille linnuille todennäköistä kuolemaa. Euroopan tulevalle kiljuhanhikannalle itäisen muuttosuunnan omaksuminen on pahin uhka.
Wolfgang Scholze (w.scholze@daec.de)
Hyvät kiljuhanhen ystävät. Kriittisesti uhanalaisen kiljuhanhen pelastamiseen tähtäävä suurhanke oli tänä keväänä vuosikausien valmistelujen tuloksena viimeinkin valmiina alkamaan. Ensimmäisten poikasten piti kuoriutua toukokuussa ja elokuussa niiden oli tarkoitus lähteä muuttomatkalle Ruotsin Lapista Saksaan ultrakevyiden lentokoneiden opastamina. Viimeaikainen lintinfluenssaongelma on kuitenkin aiheuttanut, että hanketta on lykätty vuodella.
Monista suojeluyrityksistä huolimatta kiljuhanhi on vaarassa kuolla sukupuuttoon Euroopasta. Yli 10 000 hanhesta on jäljellä enää 15 - 20 pesivää paria. Pääsyy vähenemiseen on mesästys lajin kaakkoon suuntautuvan muuttoreitin varrella.
Yli viiden vuoden ajan on valmisteltu kunnianhimoista projektia kiljuhanhen pelastamiseksi. Operation Fjällgåsin ideana on opettaa nuoret kiljuhanhet käyttämään vanhaa, nykyisin suurelta osalta turvallista muuttoreittiä pesimäalueiltaan Ruotsin Lapista Saksaan Rein-joen alajuoksulle, jossa ennestään talvehtii paljon muita arktisia hanhia. Opettaminen on mahdollista, koska hanhet monista muista linnuista poiketen eivät synnynnäisesti tunne muuttoreittejään, vaan oppivat ne seuraamalla vanhempiaan.
Ultrakevyiden lentokoneiden lentäjät ovat "vanhempien" roolissa ja näyttävät nuorille hanhille reitin pohjois-Ruotsita Reinin alajuoksulle Bislicher Insel -nimiselle luonnonsuojelualueelle. Siellä ne eroavat adoptiovanhemmistaan ja muuttavat keväällä omin avuin takaisin tulevalle pesimäalueelleen Ruotsin Lappiin. Tällä tavalla voitaisiin kiljuhanhen sukupuuttoon johtava kehitys pysäyttää kohtuullisen pian.
Tiiviiden valmistelujen jälkeen kaikki valot näyttivät vuoden 2006 alussa koelennolle vihreää. Luvat oli saatu ja lentokoneet tilattu. Lentäjät ja muu henkilökunta olivat hankkineet vapaata vakinaisista työpaikoistaan. Oli sovittu, että ammattimainen valokuvaryhmä ja saksalainen televisioyhtiö ARD seuraisivat lentoa ja raportoisivat siitä ajantasaisesti.
Olosuhteet muuttuivat, kun H5N1-lintuinfluenssan todettiin levinneen Saksaan ja muihin Euroopan maihin. Operation Fjällgåsin osapuolet ovat seuranneet kehitystä tarkasti, hankkineet asiantuntijalausuntoja ja selvittäneet taudin vaikutusta hankkeeseen.
Lintuinfluenssan leviämistä estämään tarkoitetut toimenpiteet vaikeuttavat tai estävät samalla kiljuhanhihankkeen toteuttamista. Kiljuhanhen poikasia ei saada, koska kiljuhanhet pesivät ainoastaan ulkona ja Saksassa siipikarja on määrätty pidettäväksi sisätiloissa. (Myös Suomesta ja Ruotsista on riittävän poikasmäärän saanti mahdotonta tänä vuonna, joskin eri syistä. Suom. huom.) Merkittäviä ongelmia voisi periaatteessa esiintyä myös syysmuuton aikana. Jos suunnitellun muuttoreitin varrelta sattuisi löytymään lintuinfluenssan vaarallista muotoa kantavia tai siihen kuolleita lintuja, laskeutuminen mahdollisesti saastuneiksi luokitelluille lepopaikoille olisi todennäköisesti kiellettyä. Seurauksena olisi silloin reitin muutos, pahimmassa tapauksessa koko matkan keskeytys.
Lintuinfluenssan leviämisteitä ei vielä tunneta täysin. Viimeaikaiset torjuntatoimet tähtäävät mahdollisiksi ajateltujen tartuntareittien tukkimisen. Muiden taudinkantajien ohella muuttolintujakin epäillään lintinfluenssan levittämisestä. Sekä yleisön, asiantuntijoiden että vastuunalaisten poliittisten päättäjien huolestuneisuus on otettu huomioon päätettäessä kiljuhanhiprojektin tulevaisuudesta.
Seikkaperäisten neuvotteluiden tuloksena ja otettuaan huomioon kaikki mahdollissset riskit ovat hankkeen osapuolet sopineet, että projektia ei käynnistetä tänä vuonna, vaan tautitilanteen kehittymistä seurataan. Lupien voimassaoloaikoja on jo pidennetty vuodella. Operation Fjällgåsin osapuolet, näiden joukossa Kiljuhanhen Ystävät ja saksalainen Aktion Zwerggans, valmistautuvat siis aloittamaan toiminnan keväällä 2007. Tänä kesänä 2006 käydään vielä tarkastamassa tulevan istutusalueen leiripaikka ja syysmuuton levähdyspaikat, etenkin ensimmäiset, jotka ovat Ruotsin Lapissa. Ruprecht-Karls-yliopistolla Heidelbergissä tutkitaan vielä lisää emolintuja. Tavoitteenamme on viime kädessä saada tutkituksi kaikki Euroopan tarhakiljuhanhet. Operation Fjällgås käyttää siis ylimääräisen vuoden projektin valmistelun viimeistelyyn ja ajankohtaistamiseen. Lisätietoja tulee Internet- osoitteisiimme www.fjallgas.se ja www.zwerggans.de .
Petteri Tolvanen
Pohjolan kiljuhanhien suojelussa ja tutkimuksessa eletään tosi jännittäviä aikoja.
Osana käynnissä olevaa kansainvälistä kiljuhanhi-LIFE -hanketta (jossa ovat Suomesta mukana WWF:n lisäksi BirdLife, Metsähallitus ja SYKE sekä osarahoittajana Ympäristöministeriö) saatiin toukokuussa Norjan Porsanginvuonon perinteisellä kevätlevähdyspaikalla pyydystettyä kahdessa erässä yhteensä 7 kiljukasta, ja kolme niistä (yksi aikuinen pari ja yksi aikuinen koiras) sai selkäänsä satelliittilähettimen. Koiraiden lähettimet ovat uuden tyyppisiä 30g painoisia aurinkopaneelikäyttöisiä GPS-satelliittilähettimiä, jotka ottavat päivittäin useita GPS-tarkkoja paikannuksia. Naaraalla on "perinteinen", pienempi (20g) paristokäyttöinen satelliittilähetin, josta saadaan hieman vähemmän tarkkoja paikannuksia n 3 vrk välein (niin pitkään kuin paristo kestää, hyvässä tapauksessa ensi kevääseen asti). Lähettimet toimivat hyvin, ja kaikki kolme lintua ovat suojelusyistä salassa pidettävällä pesimäalueella Norjan Lapissa. Ennen tätä ei moneen vuoteen ollut varmuudella tiedossa yhtään Pohjolan villien kiljukkaiden tarkkaa pesimäaluetta.
Kun syysmuutto käynnistyy, on kiljukkaiden muuttomatkaa mahdollista seurata Ilta-Sanomien sivuilla ja nettilehdessä sekä WWF:n / kiljuhanhi-LIFE -hankkeen nettisivuilla. Seurannan helpottamiseksi tullaan lähetinhanhet nimeämään.
- Aiheesta on tänään [16.6.06] Tuomas Mannisen juttu Ilta-Sanomissa, ja nimeämiskilpailu löytyy WWF:n sivuilta osoitteesta: http://www.wwf.fi/tue_toimi/osallistu_toimintaan/osallistu_kilpailuun_anna.html
- Ilta-Sanomien nettilehdessä kiljuhanhien sateliittiseurannasta 16.6.06: http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1189408
- Kiljuhanhi-LIFE -hankkeen nettisivut (englanniksi): http://www.wwf.fi/lwfg
- Kiljuhanhi-LIFE -hankkeen sivujen satelliittiseuranta-alasivu (englanniksi):
- http://www.wwf.fi/english/finland/lesser_white_fronted/the_actions/satellite_tracking.html
- Kiljuhanhien satelliittiseurannasta laajemmin piskulka.net -sivustolla (englanniksi): http://www.piskulka.net/Satellite%20tracking.htm
- Kiljuhanhen suojelusta WWF:n sivuilla: http://www.wwf.fi/ymparisto/uhanalaiset_lajit/kotimaiset/kiljuhanhi.html
Kees Koffijberg, Fred Cottaar & Henk van der Jeugd
Teksti on käännös ja tiiviste perusteellisesta hollanninkielisestä raportista, jossa on selvitetty kiljuhanhien talvehtimispaikkoja ja niiden suojelutarvetta. Lähde: Koffijberg K., Cottaar F. & van der Jeugd H. 2005. Pleisterplaatsen van Dwergganzen Anser erythropus in Nederland. SOVON-informatierapport 2005/06. SOVON Vogelonderzoek Nederland, Beek-Ubbergen. (ISSN 1382-6271) © SOVON Vogelonderzoek Nederland 2005. www.sovon.nl .
Kiljuhanhi on yksi maailman harvinaisimmista ja uhanalaisimmista hanhilajeista. Alankomaissa siitä on havaintoja 1800-luvulta asti. Vuosilta 1908-1968 on 41 havaintoa, joista 24 ammuttu tai pyydystetty. Vuodesta 1969 alkaen on vuosittaisia havaintoja, rariteettikomitean hyväksymiä 51 yksilöä vuosilta 1976 - 1989. Nämä eivät olleet Ruotsin istutusohjelmaan kuuluvia lintuja, joita on havaittu lisääntyvässä määrin 1980-luvulta alkaen.
Tässä raportissa käsitellään vuoden 1989 jälkeisiä havaintoja. Tiedot ovat pääosin peräisin SOVONin harvinaisten talvehtijoiden ja läpimuuttavien lintujen projektiarkistosta, joka tosin ei perustu systemaattiseen havainnointiin, sekä talvisista hanhilaskennoista. Raakadata sisältää 2.500 havaintoa n. 15.000 yksilöstä.
Olemme arvioineet kannan muutoksia, levinneisyyden muutoksia, ja fenologiaa sekä luetteloineet kiljuhahien ruokailualueita arvioiden niiden suojelutarvetta. Värirengastetuista yksilöistä on oma tietokanta.
Alankomaiden kiljuhanhikanta on vuosien 1090 ja 2003/04 välillä kasvanut noin 20 yksilöstä noin 120 yksilöön. Viiden viime vuoden kesimääräinen maksimi on 106 yksilöä. Nopeinta kasvu oli vuoden 1995 - siis aikana jona Ruotsin istutettu kanta vakiintui. Linnut saapuvat yleensä lokakuun puolivälissä ja lähtevät maalis-toukokuussa. Viime aikoina linnut ovat alkaneet saapua jo syyskuussa. Paikalliseen pesintään viittaavat kesähavainnot ovat harvinaisia ja eri paikoissa kuin talvihavainnot, mikä viittaa erillisiin tarhakarkulaisiin. Ainoat varmat pesinnät olivat yksi sekapari (merihanhen kanssa) ja kaksi kiljuhanhiparia.
Seuraavat 6 paikkaa ovat keskeiset levähdys- ja talvehtimisalueet lueteltuina pohjoisesta etelään: Anjumerkolken alue koillis-Frieslandissa, Doniaburen/Ferwoude länsi-Frieslandissa, Abtskolk ja De Putten lähellä Pettenin kaupunkia Noord-Hollandissa sekä Oudeland van Strijen, Korendijksche Slikken ja Polder Biert Zuid-Hollandin deltan pohjoisosissa. Kaikkiaan 87 prosenttia havainoista on tehty näillä kuudella paikalla. Vuosittaiset maksimimäärät vaihtelevat Anjumin seudun 50 yksilöstä Doniaburen/Ferwouden viiteen. Kuuden pääpaikan ulkopuoliset havainnot keskittyvät maan läönsiosaan. Tunnetuja satunnisten kiljuhanhien havahintopaikkoja on mm Frieslandin pohjoisilla merialueilla ja Dollardin lahdella lähellä Groningenia. Maan sisäosista, etenkin linjan Groningen - Breda itäpuolelta, erillisiä havaintoja on vähän, mutta on nähty jopa 7 yksilön parvi.
Mistä kiljuhanhet tulevat
Värirenkaista päätelleen useimmat Alankomaissa havaitut kiljuhanhet ovat peräisin Ruotsista. Vuosien 1995/96 jälkeen Ruotsiin istutetuista 92:ta kiljuhanhesta 77 yksilöä eli 84 posenttia on myöhemmin havaittu Alankomaissa. Jos otamme huomioon lakennallisen 7 prosentin kuolleisuuden, niin suhdeluku on peräti 90 prosenttia. Tämä vahvistaa aikaisemmat von Essenin ja Anderssonin arviot, joiden mukaan jopa 96 Ruotsiin istutetuista linnuista muuttaisi Alankomaihin. Viimeisimpien havaintojen mukaan Alankomaissa havaitut maksimimäärät ovat olleet hiemen suurempia kuin ruotsalaisarvio koko istutuskannasta. (esimerkiksi 16 niistä 22 istutetusta yksilöstä, joita ei enää ole havaittu Ruotsissa, on kuitenkin nähty Alankomaissa!) suuri kokonaismäärä saattaa myös viitata siihen, että osa Alankoimaissa talvehtivista kiljuhanhista tuli muualta kuin Ruotsista. SOVONin tiedoteraportin mukaan 2005/06 on tietoja kahdesta suomalaiseen istutusohjelmaan kuuluvasta linnusta. (Tammikuun 2003 havainto lienee virhetieto, joulukuun 2004 lintu on istuttamamme. Suom. huom.) Muiden, mahdollisesti "villien" populaatioiden edustajista ei ole varmistettua tietoa. Tunnistamista vaikeuttaa, että suuri osa Ruotsin istutusperäisestä kannasta on nykyisin jo luonnossa syntynyttä ja rengastamatonta. Mutta havainnoista ennen vuotta 1989 tiedetään, että muitakin kuin Ruotsin ohjelmaan kuuluvia kiljuhanhia on havaittu Alankomaissa, sillä osa havinnoista tehtiin ennen istutusten aloittamista ja osa koskee rengastamattomia lintuja istutusten alkuvuosilta. Myös se seikka, että nimenomaan rengastamattomia kiljuhanhia usein nähdään muiden hanhien kuin valkoposkihanhien parvissa, viittaa siihen, että ne voisivat olla alkuperältään muita kuin ruotsalaisia, käytetäänhän ruotsalaisprojektissa valkoposkihanhia kiljuhanhenpoikasten sijaisvanhempina. Samaa tukee huomio, että kaikki varmat havainnot ruotalaislinnuista keskittyvät maan länsiosaan. Satunnaisesti maan itäosassa tundra- ja metsähaniparvissa tavattavat kiljuhanhet voisivat siis mahdollisesti olla muuta alkuperää.
Luettelemiamme 6 aluetta voi pitää kriteeriemme mukaisina "usein käytettyinä levähdyspaikkoina" ja näillä paikoilla myös tehdään useimmat havainnot. Kaksi näistä paikkaa (Oudeland van Strijen ja Korendijksche Slikken) ovat Natura 2000-verkostoon kuuluvia erityissuojelualueita (SPA). Neljästä muusta kohteesta ovat yöpymispaikat SPA-rajojojen sisäpuolella (Lauwersmeer, Ijsselmeer ja Haringvliet). Anjumerkolkenilla, Abtskolkin ja De Putten sekä Polder Biertin alueista osaa hoidetan luonnonsuojelualueina, ja lintujen pääruokailualueet Anjumerkolkenilla ja Doniaburen/Ferwoudella ovat viljelysmailla, mutta hanhiensuojelualueilla, joilla viljelijät eivät häiritse niitä. Havainnoista päätellen Anjumerkolken on tärkeä levähdyspaikka lintujen matkalla talvehtimisalueilleen Noordand Zuid-Hollandiin. Anjumerkolkenilla ei ainoastaan havaita suurimpia kiljuhanhimääriä (noin 80 yksilöä talvella 2003/04), vaan sieltä on ilmoitettu myös 98 kaikkiaan 164:stä rengastetusta yksilöstä. Useimmat linnut saapuvat tänne syksyllä ja poikkeavat tauolle uudelleen kevätmuuton aikana. Doniaburen/Ferwoudella näyttää olevan samantapainen merkitys, monet Anjumissa, Pettenissä tai Korendijksche Slikkenillä tavatuista linnuista on nähty myös täällä , vaikka luvut ovat aika pieniä. (enimmillään 8 yksilöä). Petteniltä tulevia lintuja havaitaan myös säännöllisesti Korendijksche Slikkenillä ja Polder Biertillä. Kolmen etelähollantilaisen talvehtimispaikan välinen vaihto on yllättävän vähäistä etenkin, kun ottaa huomioon niiden väliset lyhyet etäisyydet, vain 6-20 km. Luokiteltujen kuuden paikan lisäksi on olemassa vielä muuan paikka, jolle näyttää saapuvan runsaasti rengastettuja kiljuhanhia. Zuid-Hollandissa Stad aan het Haringvlietja Den Bommelin välisillä entisillä suolaniityillä Haringvlietin tuntumassa on vuosien mittaan luettu 40 eri yksilön renkaat, vaikka paikalla koskaan ei ole ollut enempää kuin 6 kiljuhanhea kerrallaan eikä niitä edes nähdä joka vuonna. Useimmat näistä linnuista on myöd havaittu Anjumerkolkenissa, mutta alle 18prosenttia oli hnähty muissa kolmessa Zuid-Hollandin paikoissa, vaikka ne sijaitsevat juuri vastapäätä Haringvlietin suojelualuetta.
Lauri Kahanpää ja Jyrki Patomäki
Hämeenkosken kiljuhanhitarhalla olivat asiat tämän lehden edellistä numeroa kirjoitettaessa aika hyvin: rakennustyöt olivat viittä vaille valmiina ja uskoimme voivamme keskittyä kasvatus- istutus- ja huoltotehtäviin. Luonnonvoimat puutuivat kuitenkin marraskuun viimeisenä päivänä asioiden kulkuun yllättävällä tavalla.
Lahden seutua koetteli tuona iltana harvinaislaatuinen talviukkonen, johon liittyi uskomaton lumisade. Märkä lumi tarttui kaikkeen ja sitä tuli niin nopeasti, että sähkölangat katkeilivat pimentäen seutua laajalti. Lopulta lähes puolimetrinen nuoskakerros peitti maan. Pahiten kävi juuri Hämeenkoskella, esimerkiksi naapurikunnassa Lammilla ei lunta tullut kuin viitisen senttiä. Kiljuhanhitarhaa peittävien verkkojen yhteispinta-ala on tuhansia neliömetrejä. Pentti Alho on ennenkin monena yönä, usein jouluaattonakin, joutunut ravistelemaan niitä puhtaaksi lumesta, jotta ne eivät vahingoittuisi. Nyt tilanne oli aivan poikkeuksellinen, lunta tuli aivan tolkuttomasti. Vaikka tielle oli kaatunut puita tuli Lammilta jo iltayöllä avuksi Jussi Vilen. Mutta suuren laitumen verkko oli jo revennyt kappaleiksi. Pimeys pidätteli sentään suurta osaa hanhista paikoillaan ja Pentti ja Jussi saivat ne aamun sarastaessa ohjatuksi ehjään häkkin. Osa napattiin haaviin. Joitakin lintuja oli ehjänä pysyneissä aitauksissa.
Kiljuhanhien menetys kirvelee. Talvisesta luonnosta ne eivät voineet löytää ravintoa eivätkä yölliseen metsään pimeässä laskeutuneet liene päässeet lumen ja risujen seasta siivilleen. Naapuri sai tosin pihaltaan kiinni yhden kiljuhanhen ja kaksi muuta löysi itse takaisin tarhalle, toinen niistä ihmeellisellä tavalla vasta kuukauden kuluttua, siipirikkona lumesssa taapertraen. Kevään aikana on kuultu huhuja vielä kolmesta kiljuhanhesta. Useimmat karkulaiset ovat silti todennäköisesti kuolleet. Karanneiden joukossa oli satunnaista enemmän vanhoja pesiviä lintuja, joiden puolisot nyt ovat jääneet leskeksi. Kevään pesintä onkin ollut pääasiassa nuorten lintujen varassa, joiden poikastuotto on pienempää kuin vanhemmilla.
Vahinkoja inventoitaessa päätettiin jatkaa tarhan toimintaa alkuperäisin tavoittein onnettomuudesta huolimatta. On onni, että tarhan alapuoli saatiin syksyllä saneerattua lumenkestävään kuntoon ja linnut voitiin siirtää sinne korjaustöiden ajaksi. Kun lintuinfluenssatilanne sallii, koetetaan hankkia ulkomailta lisää kiljuhanhipareja.
Laiduntarhan rikkinäinen verkko katkenneine tukipylväineen poistettiin tammikuussa. Sitten alettiin rakentaa uima-altaiden ympärille alkuperäistä pienempää aitausta, jotta hanhet pääsisivät veden ääreen ja juomaan. Kiirehtiä piti, sillä pesimäajan alkuun mennessä piti saada aikaan reitti alatarhalta ylätarhan pesimäkopeille, joiden katto myös oli uusittava. Rakentaminen oli talvioloissa hankalaa. Routa ja lumi estivät aitojen alareunan kunnollisen pohjustuksen.
Hanhien vesihuolto oli lisäongelma: Hanhethan olivat kahtena erillisenä parvena halleissa, joihin kumpaankaan ei kulje lämmitettävää vesijohtoa. Pentti Alho joutui päivittäin tuomaan kumpaankin paikkaan tynnyrin vettä, kunnes huhtikuun alussa uima-altaiden ympäristö saatiin taas aidattua ja katettua ja hanhet sinne yhteen parveen. Pahimpien pakkasten aikana ei traktorikaan käynnistynyt, vaan Pentti turvautui vanhaan maitokärryyn.
Korjaustyötä on tehty talkoovoimin, mutta rahaakin kului, sillä hanhien poissa ollessa tarjoutui tilaisuus käyttää maansiirtokonetta laidunalueen perusteelliseen puhdistukseen ja hiekan uusintaan. Tällä hetkellä pesimäkopit ovat kunnossa, mutta suurlaitumesta on vain kolmasosa käytössä. Onnettomuuden seuraukset tuntuvat siis vielä: huoltotyöt ovat viivästyneet, kun talkoolaisten aika on mennyt korjauksiin, jotka vielä ovat keskenkin. Myös vuoden poikastuotto jää odotettua pienemmäksi. Tavallaan on lohdullista, että Ruotsiin tehtävät istutukset ovat lykkääntyneet; kesällä 2007 pystymme toimittamaan kiljuhanhenpoikasia istutettavaksi paitsi Suomeen myös Ruotsiin.
Matti Forsten
Lapin käräjäoikeuden päätöksellä 7.9.2005 hylättiin ympäristöministeriön syyte Pentti Alhoa vastaan. Tämän vuoksi ja koska Lapin käräjäoikeuden päätös on saavuttanut lainvoiman, voidaan kiljuhanhien tarhausta ja istutusta jatkaa ja edelleen kehittää.
Kiljuhanen Ystävä julkaisee suomeksi otteita Korkeasaaressa ja Lammin biologisella asemalla 2005 järjestämämme kansainvälisen kiljuhanhikokouksen pöytäkirjasta, jonka on laatinut BridLifeä edustanut unkarilainen Sabolcz Nagy. Koko dokumentti on tässä ja suomenkielinen lyhennelmä on tässä.
Jevgeni Syroechovski
Kiljuhanhia on viime aikoina tutkittu mm. Putoranan tasangolla, Kalmykiassa, Azerbaijanissa, Tsuktsien niemimaalla ja Vorkutan alueella. Tunnetusti satelliittiiseuranta on paljastanut Samur-joen deltan merkityksen lajille sekä yhden muuttoreitin Irakiin, mutta koko kuvio on mutkikkaampi ja uutta stelliittitutkimusta suunnitellaan Putoranalle. Läntisen populaation tärkeimpiä talvehtimisalueita ja itäisen populaation muuttoreittejä ei tunneta, ja 80 prosenttia pesimäalueistakin ovat vielä hämärän peitossa. Pääasialliset uhkakuvat liittynevät muuttoon ja talvehtimiseen, mutta tarkkoja mekanismeja ei niitäkään edelleenkään tiedetä.
Venäjällä valmistellaan suojelusuunnitelmaa, jota on tarkoitus käsitellä syksyllä 2005 Pietarin konferenssissa. Tarkoitus on ainakin jatkaa kenttätutkimuksia, satelliittiseurantaa ja geenitutkimuksia ja luoda GIS tietokanta kiljuhanhen esiintymisestä. Tärkeimmille levähdyspaikoille halutaan suojelualueiden verkosto. Venäjällä suojelun perusedellytys on yhteistyö metsästäjien kanssa. Suunnitelman teossa yhteistyökumppaneinamme ovat AEWA ja RBCU.
Ingar Jostein Øien
Päätyömme tapahtuu edelleen Porsangerin vuonon pohjukassa Valdakin soilla, joilla tarkkaillaan keväisin kiljuhanhien kerääntymistä ja syksyisin pesimätulosta. Joitakin värirengastamiamme lintuja on tavattu Euroopasssa. Satelliittiseurantaa suunnitellaan pesimäpaikkojen löytämiseksi. Fennoskandian pesimäkanta on nyt 20 ja 30 keväisen parin välillä. Valdakilla tapahtui vuosituhannen vaihteessa huomattava pudotus 60-70 yksilöstä 40-45 yksilöön.
Sergei Jerohov
Kiljuhanhien syyslevähdysalueet Kustanayn alueella sijaitsevat järvillä, joiden vesimäärä ja rantaviivat vaihtelevat suuresti vuosittain sateiden mukaan. Pitkäaikainen kuivuus on vaikuttanut lajiin paikallisesti negatiivisesti ja linnut esiintyvät nykyisin pääosin alueen eteläpuolella. Kokonaismäärät eivät kuitenkann näytä alentuneen merkittävästi viime vuosina, vaan ovat välillä 7000-10000 (1997-2004). Nuorten lintujen osuus vaihtelee kyllä.
Uusi GEF projekti (Integrated conservation of globally important wetlands in Kazachstan) tähtää suojelulakien tehostamiseen ja uusien suojelualueiden perustamiseen. Toinen alueellinen projekti on luomassa suojelualueita lumikurjelle ja samalla muillekin uhanalaisille linnuille vuoteen 2009 mennessä. Tämä koskee Kustanayn alueella Naurzum-, Zharsor-Urkash- ja Kulykol -järviä, mutta hanke on kansainvälinen. Kasakstanin lisäksi lumikurkiprojektin osapuolia ovat Kiina, Venäjä ja Iran.
Anna-Carin Andersson & Minna Ruokonen
Håkan Tegelströmin aloittama geeniselvitys on valmistumassa. On tutkittu 125 tarhahanhea ja 100 villiä kiljuhanhea eri puolilta levinneisyysaluetta. Luonnonnäytteistä ei löydetty mitokondrioimenetelmällä risteymiä. Tutkijat eivät onnistuneet kehittämään menetelmää, jolla tarhalinnuista täysin puhtaan voisi varmasti erottaa risteymistä tai selvittää, kuinka paljon vierasta perimää kullakin linnulla on.
Javier Gonzales (Taustatyö: Michael Wink)
Inter Simple Sequence Repeats (ISSR, geneettinen sormenjälki) on yksinkertainen ja nopea menetelmä, jota on alettu kokeilla tarhakiljuhanhien laljipuhtauden selvittämiseen. Tarhalinnuissa havaittiin eroja, jotka liittyvät joko sukupuolen tai risteymiseen. Työ on vielä kesken. Kiljuhanhi ja tundrahanhi ovat hyvin läheistä sukua ja lajien välillä on geenien vaihtoa.
Koonnut ja tiivistänyt sihteeri
Kiljuhanhen Ystävät ry. piti vuosikokouksen 6.5.2006 klo 14.00 - 17.00 Hämeenkosken kiljuhanhitarhalla.
- Toimintakertomus, tilit ja toimintasuunnitelma vahvistettiin lähes hallituksen esittämässä muodossa ja hallitus sai vastuuvapautensa totuttuun tapaan. Tilinpitäjille ja tilintarkastajallemme Liisa Nupposelle kiitos tarkasta työstä sekä pyyntö jatkaa toimessaan ensi vuonnakin.
- Hallituksen esittämiin toimintasuunnitelmaan ja tulo- ja menoarvion tehtiin muutoksia ennen niiden vahvistamista, sillä todettiin, että luvattu Aktion Zwerggans-rahoitus on peruuntunut lintuinfluenssakohun aiheuttaman häiriön vuoksi. Hallituksella on edelleen aikaisemman kokouksen myöntämä valtuus ottaa lisää lainaa, koska sitä ei ole vielä tarvittu.
- Jäsenmaksu jäi vuonna 2006 edelleen 40 euroon, jonka korvaamiseksi tosin nyt tarvitaan 8 tunnin talkootyö, aikaisemminhan riitti 5.
- Yhdistysrekisteri on 3.2.2006 vahvistanut Kiljuhanhen Ystävät ry:n sääntömuuutoksen ja hallitukseen kuuluu nyt viisi jäsentä ja kaksi varajäsentä. Syyskokouksessa 2005 hallitusta onkin jo laajennettu ja nyt valitiin sama hallitus kuin syyskokouksessa, ainoastaan yksi varajäsen vaihtui. Kiitokset Antti Ripatille, joka on muuttanut Helsinkiin ja tervetuloa Erkki Kellomäki. Hallitus 2006 on siis:
- Antti Haapanen Helsingistä (pj)
- Erkki Jaanu Valkeakoskelta
- Lauri Kahanpää Jyväskylästä
- Jyrki Patomäki Heinolasta
- Eero Peltonen Tampereelta
- varalla Erkki Kellomäki Hämeenlinnasta
- Pekka Ruokonen Kangasalta
- Jouni Riihimäki Tampereelta
Perussaneeraus on vuosien työn tuloksena saatu suunnitelmien mukaisesti valmiiksi:
- Kolmannen talvitarhan 150m^2 rakennus edustoineen on otettu käyttöön
- Hoitola-alueen ulkotarha on katettu verkolla ja otettu käyttöön.
- Viimeisetkin kolme isoa pesimäaitausta on saneerattu.
Iltayöllä 30.11.2005 tapahtui kuitenkin ukkosmyrskyn ja poikkeuksellisen lumentulon aiheuttama onnettomuus, jossa hajosivat sekä ylempien pesimäaitauksien että suuren laiduntarhan kattoverkot. Laidunalueen seinäaidat vahingoittuivat.
- Vuoden lopussa onnettomuusalue oli raivattu ja samalla laidunalue oli puhdistettu vuosien lannasta. Aitojen ja katteen uusiminen ennen pesimäkautta 2006 oli suunniteltu ja aloitettu.
Korjauskustannuksiksi arvioitiin 3000 euroa ja lisäksi kattoverkon hinta. Alkuperäisen kaltaisen uushankinta-arvo olisi jopa 10 000 euroa.
Korkeasaaren eläintarhan johdolla tehty yritys lintuhoitolatoiminnan vakiinnuttamiseksi ei saanut yhteiskunnalta tarvittavia voimavaroja. Hoitolintuja on vuoden 2005 aikana otettu vastaan vain rajoitetusti, arvokkaimpina kaksi nuorta mehiläishaukkaa ja siipirikko muuttohaukka.
Maailmassa on n. 300 kiljuhanhea tarhassa, meillä 100. Ruotsissa on geenitestit jo läpäisseitä noin 15 ja muita 60. Saksassa on 100 lintua, jotka ovat lajipuhtaita. Muissa maissa, myös Venäjällä, kiljuhanhia on tarhoissa vähän. Vladimir Morozovin Arktiselta Uralilta kesällä 2005 pyytämät kymmenkunta nuorta kiljuhanhea on sijoitettu Moskovan eläintarhaan.
Tarhalla keväällä 2005 kuoriutuneista 32 kiljuhanhen poikasesta oli lokakuun lopussa elossa 28. Aikuisia kiljuhanhia oli 105. Kun pari lintua lähetettiin tutkimuksiin kuolinsyyn selvittämiseksi, ei ilmennyt mitään epidemiologisesti huolestuttavaa. Marraskuun onnettomuudessa menetettiin kuitenkin kiljuhanhia. Vuodenvaihteessa jäljellä oli 92.
Pentti Alhon muistiinpanoja on siirretty tietokoneelle. Kesän 2005 poikueista otetut geeninäyttet lähetettiin tutkittaviksi Saksaan Suomen museolinnuista hankittujen vertailunäytteiden kanssa. Ruotsin valtio on tehnyt päätöksen siitä, että Saksassa käytettävät menetelmät takaavat istutettavien lintujen sopivuuden. Tämä pohjana tavoitellaan kaikkien maiden poikasten kansainvälistä vaihdettavuutta.
Kesällä 2005 ei istutettu hanhia. Lapin käräjäoikeuden teki syyskuussa päätöksen, jonka mukaan lajipuhtaiden, Suomesta hävinneiden kaltaisten kiljuhanhiemme tarhausta ja istutusta voidaan jatkaa. Kolme muuttoreitin tuntevaa valkoposkihanhiparia odottaa tarhalla kesää 2006. Voimme siis kokeilla menetelmää, jossa munien siirto tapahtuu tarhalla.
Kesällä 2004 istutetusta poikasesta saatiin havaintoja Hollannista vielä maaliskuussa 2005. Se oli siirtynyt pohjoisemmas talvipaikaltaan.
Wetlands International pyysi 2004 Kiljuhanhen Ystäviä auttamaan kansainvälisen kiljuhanhikokouksen järjestämisessä Suomeen. Samanaikaisesti oli tulossa EU:lle laadittavan suojeluohjelman suunnittelukokous ja vastaava suomalainen seminaari. Kolme kokousta yhdistettiin. Jorma Pessa Pohjois-Suomen ympäristökeskuksesta ja Lauri Kahanpää järjestivät ne Lammin biologisella asemalla saumattomassa yhteistyössä. Rahoitusta saimme Venäjältä (RGG/Norilsk Nickel), Norjasta (Valtio) ja Ruotsista (Jägareförbundet). Korkeasaaren eläintarha tarjosi tilat avajaisiin ja yösijoja. Ympäristöministeriö maksoi suurpiirteisesti bussikuljetuksen Lammille ja saunan.
Kiljuhanhen Ystävät ry:n kannalta kansainvälisen konferenssin päätulokset ovat: (Tarkempi selostus tässä lehdessä)
- AEWA laatii yhteistyössä BirdLife Internationalin kanssa EU:lle ehdotuksen kiljuhanhen ohjeelliseksi suojelusuunnitelmaksi. Sen vahvistaa EU:n komissio.
- Suunnittelu aloitettiin Lammin kokouksessa kartoittamalla uhkatekijät ja suojelutavat.
- Genetiikka-asiasta ei riidan välttämiseksi päätetty mitään muuta kuin että suojelusuunnitelman valmistelijat voivat pyytää neuvoa, eivät ohjetta, CMS:n eli Bonnin konvention (Muuttavien eläinlajien suojelusopimus) tieteelliseltä neuvostolta.
- Suunnitelma kierrätetään lausunnolla kaikilla läsnäolleilla. (Näin tapahtuikin, ja huomautettavaa oli paljon.)
- On syytä aloittaa luonnon kiljuhanhien pyydystys ja tarhaus, jotta saadaan tietoa siitä, kuinka vaikeaa se on. Tietoa tarvitaan, kun päätetään, mitä lintuja tarhataan jatkossa. Tarhoja ja tarhaustaitoa ylläpidetään.
Kansallisen kokouksen pöytäkirja on julkaistu lehdessämme 2/2005. Kannaltamme sen päätulokset ovat:
- Todettiin, että jos ei mikään muutu, on Pohjolan kiljuhanhilla enintään 20 vuotta elinaikaa.
- Päätettiin, että kansallinen suojelusuunnitelma kannattaa tehdä vasta, kun EU:n versio alkaa olla valmis. Kaikki osallistuvat suunnitelman tekoon.
- Tarhoja ja tarhaustaitoa ylläpidetään - erityisesti Pentti Alholle tarvitaan apulainen, joka samalla on oppilas ja ehkä aikanaan seuraaja.
- WWF:n ja BirdLifen edustajat vastustavat kategorisesti nykyisten tarhalintujen käyttöä istutukseen ja asettavat yhteistyön ehdoksi, että niitä ei päästetä luontoon.
- Ympäristöministeriö uskoo yhteistyöhalun löytyvän ja kiljuhanhen suojelun onnistuvan.
Kiljuhanhiprojekti sai edellä selostetun oikeusjutun takia poikkeuksellisen paljon julkisuutta lehtikirjoituksissa ja sekä valtakunnallisissa että paikallisissa sähköisissä viestimissä. Pääasiassa kirjoittelu oli asiallista. Myös Ympäristöministeriön kielteinen kanta kansainväliseen istutusprojektiin "Aktion Zwerggans" pääsi lehtien etusivuille. Julkinen sana ei noteerannut, että oikeuden päätös samalla vei pohjan YM:n "Aktion Zwerggans"-kannanotolta, jossa vedottiin istukkaiden huonoon laatuun.
Yhdistyksen kotisivut ovat edelleen liian monimutkaiset. Aikaisemman osoitteen rinnalle on otettu käyttöön http://www.AnserErythropus.tk .
Elektroninen jäsenlehti ilmestyi kahdesti. Vuoden 2004 maaliskuun numerosta, joka oli kiljuhanhen suojelua laajasti selostava erikoisnumero, otettiin 300 kappaleen uusintapainos, jota jaettiin tiedotuslehtisenä konferensseissa.
Korkeasaaressa käytiin myönteisiä neuvotteluja Pentti Alhon tulevan apulaisen ottamisesta muodollisesti Korkeasaren palvelukseen. Rahoitus ja sopivan henkilön löytäminen jäivät auki.
Koska Suomen ympäristöministeriö esti rahoituksen saamisen EU:lta, lentokoneisiin leimauttamiseen perustuva istutusprojekti toteutaan Ruotsissa, jossa yhteishankkeemme on saanut luvat. Hanke rahoitetaan Aktion Zwerggansin hankkimin yksityisin varoin. Helmikuun 15. päivänä järjestettiin Luulajassa kuulemistilaisuus, jossa hahmoteltiin Ruotsin kiljuhanhien tulevaisuutta. Mukana oli Kiljuhanhen Ystävät ry. Olemme lausunnonantajana kun Ruotsi laatii kiljuhanhelle suojeluohjelmaa.
RGG kolmas suuri vesilintukonferenssi järjestettiin Pietarissa 6.-10. lokakuuta. Esitelmämme käsitteli Suomen kiljuhanhen häviämishistoriaa ja suojeluyrityksiä. Se julkaistaan Casarca-lehdessä. Marraskuussa osallistuimme Wetlands Internationalin GOOSE 2005-kokoukseen Unkarissa
Ulkopuolista tukea ei saatu, joten tilikausi 2005 oli alijäämäinen. Ympäristöministeriölle lähetettiin hakemus Hämeenkosken kiljuhanhitarhan ylläpidon rahoittamiseksi vedoten kansainväliseen biodiversiteettisopimukseen ja Lammin kokouksen päätöksiin. Yhdistyksen talous on toistaiseksi vakaa, mutta rahallisia varmuusvaroja ei ole.
Yhdistys jatkaa vuonna 2005 Hämeenkosken kiljuhanhien ylläpitoa ja tutkimista sekä luonnonsuojelulain ja IUCN:n suosituksen ehdot täyttävien poikasten maastoon istuttamista. Yhdistys hankkii varoja sekä järjestää talkooapua tarhan ja kiljuhanhien ylläpitoon. Toiminta monipuolistuu ja rakennustöiden osuus vähenee, kun tarha saadaan korjattua. Työmäärä säilyy suurena, koska istutusten valmistelu sekä tutkimus tuottavat uusia tehtäviä. Hieman tappiollinen budjetti perustuu jäsenmaksutuloihin ja lahjoituksiin. Suurin menoerä on lintujen hoitotyö. Tarha on hyvä.
Kiljuhanhemme on tähänastisissa tutkimuksissa sekä lain edessä todettu osin heti, osin lisätutkimusten jälkeen istutuksiin sopiviksi ja Ruotsin istutusten yhteydessä saadaan käyttöömme tieto kansainvälisistä kiljuhanhenpoikasten laatukriteereistä. Lintuinfluenssaepidemiaan suhtaudutaan rauhallisesti noudattaen Suomen ja Ruotsin virallisten ohjeiden lisäksi Korkeasaaren eläintarhan eläinlääkärin neuvoja.
Vuoden 2004 taulu esiteltiin viime numerossa 2005/2, mutta paperiversiossa oli mustavaloinen kuva ja elektronisesta versiosta se oli jäänytaluksi kokonaan pois. Julkaisemme nyt kuvan paremmin uudelleen. Sen maalannut maineikas hollantilainen taiteilija Erik van Ommen yhdessä ornitologi Gerard Ouweneelin kanssa julkaissut kauniin kuvateoksen De dwergganzen van Anjum, jossa esitellään Ruotsin kiljuhanhiprojekti Hollannnin näkökulmasta. Kirjan voi tilata 25 euron hintaan. Sen esittely on lehtemme numerossa 2004/2.
Kiljuhanhitaululla palkittiin keväällä 2006 aikaisempien lisäksi vielä Erkki Strömberg avusta kiljuhanhelle hädän hekellä.
Vuoden 2005 kiljuhanhitaiteilija on ruotsalainen Dag Petterson. Vuositaulumme on tällä kertaa peräti alkuperäinen litografia, kooltaan hieman aikaisempia palkintotaulujamme suurempi ja painokseltaan pienempi. Taulu esittää juuri muuttomatkaltaan Svaipaan saapuneita kiljuhanhia
Kiljuhanhen Ystävät ry jakaa lahjoituksena saatuna eri vuosien kiljuhanhitauluista painatettuja, taiteilijoiden itsensä signeeraamia kopioita yhdistyksen tärkeimmille yhteistyökumppaneille ja tukijoille sekä ahkerimmille talkootyön tekijöille. Kirjat ja taulut eivät ole myynnissä, sillä yhdistys ei harjoita arvonlisäverollista toimintaa.
Myös vuosien 2000-2004 kiljuhanhitauluja jaetaan siis edelleen lahjoittajille ja talkootyön tekijöille. Talkootyöhön voi ilmoittautua ympäri vuoden Pentti Alholle (puh. 03-7654 727).
EVP-elektroniikka
Lämpöura Ky Pentti Tenhunen
Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry.
Raatikuva Ky Heikki Löflund
- Rosenlew puutarhakalvot
- kin 60- vuotslahjoittajia:
La<hden Kaupunki- Pirkanmaan ystökeskus
- Muitakin on
- Postiosoite: c/o Kahanpää / Torpankuja 3 C 13 / FIN 40740 Jyväskylä
- Sähköposti: kahanpaa@maths.jyu.fi
- Kotisivu: http://www.ansererythropus.tk/
- Puheenjohtaja fil.tri Antti Haapanen
- puh: 358-9-3253804), 358-40-5953313
- Huhtasuontie 7, 00950 Helsinki, Finland
- e-posti: antti.haapanen@Kolumbus.fi
- Sihteeri fil.tri. Lauri Kahanpää
- puh: (0)14-2602716 (t), (0)14-253364 (k), (0)50-4652301 (m)
- fax: (0)14-2602701 ja merkintä "Lauri Kahanpää"
- Yhdistyksen jäsenyyttä haetaan sähköpostitse osoitteesta <kahanpaa@maths.jyu.fi>.
- henkilöjäsenmaksu (Suomi) 40 EUR
- yhteisöjäsenmaksu 90 EUR
- kannatusjäsenmaksu 200 EUR
- ulkomaiset jäsenet USD/EUR 50
- Pankkiyhteys: Nordea Hämeenlinna, 103230-513444
- Pankkiyhteys ulkomailta : Nordea Bank Finland Plc. Helsinki, Finland
- SWIFT-osoite: NDEAFIHH.
- IBAN - numero: FI6210323000513444
- Vastaanottajan osoite: c/o Kahanpää / Torpankuja 3 C 13 / FIN 40740 Jyväskylä
