Kiljuhanhen Ystävien vuoden 2001 ensimmäinen tiedotuslehti on mollivoittoinen. Emme voi kertoa lukijoillemme hyviä uutisia lajin lisääntymisestä, vain huonoja ja vielä huonompia uutisia. Kiljuhanhi näyttää olevan kovan onnen lintu kaikkialla lajin levinneisyysalueella. Lintu on hyvin sopeutunut tundran olosuhteisiin, mutta heikosti metsästykseen ja ihmisen aiheuttamaan elinympäristön kutistumiseen. Uutiset kiljuhanhen joukkomyrkytyksistä ja kuolleiden lintujen myynnistä ihmisravinnoksi kaupunkien toreilla ovat järkyttäviä. Kiljuhanhen suojelija tuntee itsensä peräti voimattomaksi. Onko lajin loppuliuku nyt todella alkanut?
Kansainvälinen yhteisö, suomalaiset Kiljuhanhen Ystävät joukossa mukana, on tehnyt vuosia töitä niin Venäjällä kuin Kazakstanissakin. Propagandaa on levitetty, viranomaisten kanssa neuvoteltu, hanhitutkijoita avustettu ja toivottu parasta. Kuitenkin on kiljuhanhi vielä metsästyslaji &endash; vapaata riistaa &endash; Kazakstanissa, ja hanhien kevätmetsästys esimerkiksi Karjalassa jatkuu. Tänä vuonna edesmennyt kiljuhanhen suojelun pioneeri Lambart von Essen oli oikeassa: Ulkomaat voivat vaikuttaa kovin vähän Neuvostoliiton entisten alusmaiden asioihin. Hanhien metsästys jatkuu niin kauan kuin ihmisillä on nälkä eikä se lopu.
Lambart von Essenin tärkein perintö on siinä, että hän oivalsi, miten kiljuhanhi voidaan pelastaa Euroopalle pesimälajina. Hän näki jo varhain, että perinteisellä muuttoreitillään kiljuhanhet tulevat ammutuiksi. Nyt tiedämme laskentatuloksista, että Norjan kiljuhanhikanta hupenee viiden prosentin vuosivauhdilla - pohjolan kiljuhanhet ovat 10 &endash; 15 vuoden kuluttua kaikki tarhaperäisiä
Kiljuhanhen perimän suojelu tarhaamalla on tänään tärkeämpää ja ajankohtaisempaa kuin koskaan ennen. Pohjolassa on kuusi laajempaa eläintarhaa tai pelkkää lintutarhaa, kolme Ruotsissa (Öster-Malma, Nordens Ark ja Eriksberg) ja kolme Suomessa (Hämeenkoski, Korkeasaari ja Hailuoto), joissa ylläpidetään kiljuhanhia. On paradoksi, että niin Ruotsissa kuin Suomessakin ymmärretään kiljuhanhen geeniperimän säilyttämisen tärkeys, mutta vain Ruotsissa on tarhauksen rahoitus kunnossa. Korkeasaari pitää huolta omista muutamista linnuistaan, mutta Pekka Nieminen on Hailuodon kiljuhanhitarhan ainoa rahoittaja ja Pentti Alho maksaa pääosan Hämeenkosken tarhan kuluista. Kiljuhanhen Ystävät ry on pystynyt maksamaan vain osan tarhan menoista.
Pitääkö meidän todella odottaa Norjan kiljuhanhien kuolemista sukupuuttoon asti ennenkuin tarhalintujen merkitys ja arvo tunnustetaan myös Suomessa? Ruotsissa tehdään parhaillaan kaikkien tarhattujen kiljuhanhien geenitutkimus ja tarkoitus on karsia risteymät vieraiden lajien kanssa pois siitoslintujen joukosta. Tämän jälkeen istutukset alkavat Ruotsissa uudelleen. Entä Suomessa? Virallinen luonnonsuojelutaho ei halua Hämeenkosken kiljuhanhia edes tutkittavaksi, vaikka on täysin mahdollista, että useimmat niistä - mahdollisesti kaikki - ovat lajipuhtaita kiljuhanhia.
Tosiasioiden tunnustaminen on oikeiden valintojen perusta. Luonnosta emme enää saa ns. Pohjolan kiljuhanhia. Norjalaiset antavat niiden mieluummin kuolla sukupuuttoon kuin luovuttavat yhtäkään ulkomaisiin hanhitarhoihin. Myös idän tuonti on monen mutkan takana. Ainakin toistaiseksi näyttää siis siltä, että tulevaisuuden kiljuhanhikannan perimä on nykyisissä tarhalinnuissa.
Kiljuhanhen Ystävät ry tekee yhteistyötä Ruotsin tarhojen ja viranomaisten kanssa. Hämeenkosken testatut linnut kelpaavat Ruotsin istutukseen &endash; ovathan ne samaa alkuperää Ruotsin tarhalintujen kanssa. Suomen tarhojen ylläpitoon tarvitaan yhteispohjoismaista ja yleiseurooppalaista rahoitusta. On aika luoda umpeen juoksuhaudat villilintujen suojelijoiden ja tarhakannan ylläpitäjien väliltä. Ilkka Koivisto on ojentanut kätensä sovinnon merkiksi. Kiljuhanhen Ystävät ry on siihen jo tarttunut. Uskomme Suomen WWF:n tekevän samoin.
Kiljuhanhen Ystävät ry esittää kaikille lahjoittajille parhaat kiitokset. Ilman lahjoituksia ei tarhan vesihuoltoa olisi saatu parannettua vuonna 2000.
Toivotan kaikille kiljuhanhen ystäville ja yhdistyksemme yhteistyökumppaneille Rauhallista Joulua ja Menestystä alkavalle vuodelle 2001!
Lauri Kahanpää
Lambart von Essen, Ruotsin kiljuhanhen suojeluohjelman perustaja ja johtaja, kuoli äkillisesti 80 vuoden iässä 27.7.2000. Lambart opiskeli metsätaloutta ja riistanhoitoa ja valmistui vuonna 1947. Hän aloitti Öster-Malmassa Ruotsin metsästäjäjärjestön riistakoulun johtajana vuonna 1950. Täällä hän työskenteli aina vuoteen 1985 saakka, jolloin jäi eläkkeelle.
Lambart von Essen oli taitava organisaattori ja sai aikaan mm. metsästäjätutkinnon käyttöönoton Ruotsissa. Hän oli pohjimmiltaan luonnon ystävä ja kiinnitti paljon huomiota metsästyksen eettisiin kysymyksiin. Hän oli itsekin taitava metsästäjä, ja hänet kutsuttiin Hänen Majesteettinsa Ruotsin kuninkaan jahtipäälliköksi.
Von Essen opetti metsätalouden, riistanhoidon ja luonnonsuojelun yhteensovittamista käytännössä. Hänen kehittämänsä menetelmät ja periaatteet on sittemmin sisällytetty Ruotsin ja monen muunkin maan lainsäädäntöön. Hän oli aktiivinen monilla yhteiskuntaelämän aloilla - mm. Ruotsin WWF:ssä - ja hänen aloitteestaan Öster-Malman lähelle perustettiin Tukholman yliopiston Tovetorpin tutkimusasema.
Lambart oli saanut kipinän kiljuhanhen suojeluun nuorena miehenä, kun hän ennen toista maailmansotaa pääsi vierailemaan Ruotsin Lapissa Svaipan alueella.
Siellä hän näki runsaasti kiljuhanhia. Laji katosi Ruotsin faunasta jo 1960-luvulla. Lambart suunnitteli sen tarhauksen ja palautusistutusten käynnistämisen, ja työ aloitettiin vuonna 1981 Öster-Malman riistanhoitokoululla.
"Projekt Fjällgåsen" sai tuekseen Ruotsin metsästäjäjärjestön, WWF:n, Ruotsin viranomaiset ja eräitä yksityisiä rahoittajia.
O-M_Overview75.jpg
Lambart analysoi kiljuhanhen häviämisen syitä ja tuli siihen päätelmään, että linnut tulivat ammutuiksi muuttomatkalla ja talvehtimisalueilla. Hän päätti opettaa kiljuhanhet muuttamaan turvallisempaan talvehtimispaikkaan. Tämä onnistui sijaisvanhempina käytettyjen valkoposkihanhien avulla, jotka johdattivat kiljuhanhen poikaset Svaipan erämaasta Hollantiin.
Takaisin Svaipaan palanneet kiljuhanhet perustivat uuden muuttoreitin.
Lambart sai nähdä unelmansa toteutuvan: Istutetut kiljuhanhet alkoivat pesiä Svaipan alueella; Lambartin elinaikana pesintöjä todettiin yli 35. Kiljuhanhet ovat alkaneet myös levitä alkuperäisen istutusalueen ulkopuolelle ja ovat osoittaneet vääriksi kaikki epäilykset, että tarhattujen hanhien jälkeläiset olisivat liian kesyjä sopeutumaan tunturiluontoon. Jokainen, joka on itse käynyt Svaipan alueella etsimässä pesiviä kiljuhanhia, on voinut todeta, kuinka vaikeata on päästä näkemään kiljuhanhia maastossa, vaikka ulosteita ja sulkia on merkkinä niiden läsnäolosta.
Lambart von Essen oli kansainvälisesti arvostettu riistanhoidon veteraani, ja häntä kutsuttiin eri maihin esitelmöimään onnistuneesta kiljuhanhen palautusprojektista. Hän oli itseoikeutetusti Wetlands Internationalin Kiljuhanhityöryhmän jäsen. Lambart von Essen oli pettynyt siitä, että eräät suomalaiset ja norjalaiset kiljuhanhityöryhmän jäsenet arvostelivat viime vuosina voimakkaasti Ruotsin istutusohjelmaa.
Lambart von Essen oli valloittava persoona, todellinen gentleman. Häntä jäi kaipaamaan suuri joukko ruotsalaisia ja ulkomaisia ystäviä ja tuttavia. Lambart on poissa, mutta hänen aloittamansa työ viedään Ruotsissa päätökseen.
(Kirjoituksen aineistona on käytetty Lambart von Essenin läheisen työtoverin, Bertil Österbergin ruotsinkielistä muistokirjoitusta ja Lambartin suomalaisten yhteistyökumppanien haastatteluja.)
Åke Andersson on Ruotsin Metsästäjäjärjestön (Jägareförbundet) tutkimusosaston päällikkö ja Lambart von Essenin monivuotinen työtoveri Ruotsin kiljuhanhen palautusprojektissa. Åken ensimmäisenä tehtävänä on saattaa päätökseen kiljuhanhen tarhakannan geenitutkimukset. Istutukset on tarkoitus aloittaa uudelleen heti, kun selvät tundrahanhen ja kiljuhanhen risteymät on poistettu siitoslintujen joukosta. Tämä karsinta tehdään viranomaisten pyynnöstä siitä huolimatta, että tundrahanhi ja kiljuhanhi risteytyvät myös luonnossa.
Yhteystiedot: http://194.165.248.206/forsk/personal/akea.asp
Salametsästäjät ovat tappaneet lokakuussa 2000 Dongting-järvellä noin tuhat kiljuhanhea myrkkyjyvien avulla. Tämä merkitsee todella pahaa tuhoa, jopa 5-10 prosentin vähennystä, Itä-Aasian tundralla pesivälle kiljuhanhikannalle. Käytetty hyönteismyrkky on Kansan Päivälehden kiinankielisen uutisen mukaan niin voimakasta, että myrkkyjyviä nielaisseet hanhet ja sorsat ovat päässeet tuskin seitsemää askelta ennen kuolemaansa. Myrkytetyt linnut on myyty suurkaupunkien kuten Beijingin ja Tianjinin toreilla ja kalliissa ravintoloissa.
Myrkkyjyvien käyttö on Kiinassa tavallinen vesilintujen pyydystyskeino. Myös suomalaiset lintuharrastajat ovat olleet parina vuotena todistamassa tätä brutaalia tappamista. Katso kuva sivulta http://cc.oulu.fi/~genetwww/diversity/kilju.htm . Hyvin vähän on tehtävissä kiljuhanhen suojelemiseksi Dongting-järvellä, sillä kiljuhanhi on Kiinassa laillinen metsästyslaji. Japanilaiset ovat avustaneet kiinalaisia lintututkijoita kiljuhanhen suojelun järjestämisessä. Tulokset ovat olleet toistaiseksi huonoja. On täysi syy pelätä, että myrkkypyynnin seurauksena myös Itä-Siperian kiljuhanhikanta romahtaa. Lisäksi Jangtse-joen vesistöjärjestelyt uhkaavat alueen vesitaloutta. Joinakin vuosina tämä kiljuhanhen talvehtimisalue onkin jo ollut kuiva.
(Lähteenä on käytetty Kansan Päivälehden englanninkieliseltä sivua http://english.peopledaily.com.cn/200011/10/eng20001110_54825.html, kiinankielistä sivua 8.10.2000 ja Japanin luonnonsuojeluviranomaisia. Kiinankielinen lehtisivu ja Japanilainen tieto kertovat yksityiskohtia hanhien luvuista ja määristä sekä myrkyn vaikutuksesta lintuja syöneisiin ihmisiin. Englanninkieliseltä on poimittu seuraava teksti:
"As winter approached in northern China, thousands upon thousands of migratory birds flew to Dongting Lake, a wetland habitat in central China's Hunan Province, but nearly one thousand birds were killed by poachers lurking behind the bushes.Eight poachers were arrested for conducting mass killing of lesser white-fronted geese on the lake. The poachers are expected to face criminal charges. The eight suspects allegedly started poaching in middle October on the eastern side of the lake reserve. The killing of two state-protected birds will be dealt with as a major poaching crime by the police, according to Chinese laws and regulations. The 15,000 sq km Dongting Lake is a shelter for millions of birds over winter with the majority of dwellers being cranes, wild geese and swans. Xu Mengqi, director of the State Lake Reserve, said that wetland reclamation for agricultural purposes has segmented the natural reserve, bringing difficulties to the protection efforts.But strong penalties against poaching and closer cooperation among reserve wardens and staff with the local police and forestry department are expected to ensure the birds with better protection throughout the rest of winter, he said.")
Jangtse-joen varrella sijaitseva Poyang järvi (N2854 E11616) on lähdeteoksen: Atlas of Key Sites for Anatidae in the East Asian Flyway mukaan Kiinan tärkein kosteikko ja kiljuhanhen toiseksi tärkein talvehtimispaikka Kiinassa. Talvella 1988 / 89 järvellä oli laskettu 9790 kiljuhanhea. Viisi prosenttia järvestä on luonnonsuojelualuetta. Kosteikon talvilinnuista 11 lajia nauttii Kiinan lain mukaan täydellistä suojelua ja 44 muulla on toisen luokan suojelustatus.
Tohtori Sergei Jerohov, kansainväliseen lumikurjen suojeluohjelmaan osallistuva kazakstanilainen tutkija ja Kiljuhanhen Ystävät ry:n kirjeenvaihtajajäsen, vieraili joulukuussa 2000 Poyang-järvellä. Täällä talvehtii 98 % maailman 3000:sta lumikurjesta. Tohtori Jerohov kertoi havainneensa yhdellä paikalla 16 kiljuhanhea noin 700 tundrahanhen seurassa. Paikalliset asiantuntijat pitivät kiljuhanhea harvinaisena talvehtijana.
Poyang-järvelläkin on salametsästys - myös kiljuhanhen - varsin yleistä. Marraskuun 25:n päivänä kerrottiin koko Kiinassa näkyvissä Jiao Dian Fang Tan - televisiouutisissa, että seudun torikauppiailla oli toimittajan käydessä paikalla kaupan sadoittain tundrahanhia. Paikalliset viranomaiset huolehtivat ainoastaan verojen keruusta. Ohjelmassa korostettiin, että alueen väestö on tietämätöntä luonnonsuojelun tarpeesta ja rauhoitusmääräyksistä, joita ei valvota. TV-ryhmän käydessä järvellä viranomaiset tosin pidättivät joitakin salametsästäjiä ja takavarikoivat suolattuja hanhia ja joutsenia, mutta toimittajat arvelivat toimia silmänlumeeksi.
Tarkemmat tiedot Kiinan vesilinnuista www-sivulla: http://www.jawgp.org/anet/aaa1999/aaaesp1.htm . Tietoja lumikurjista http://english.peopledaily.com.cn/200010/26/print20001026_53643.html ja http://www.npwrc.usgs.gov/resource/distr/birds/cranes/grusleuc.htm Tiedot Ponyang-järven TV-uutisita on välittänyt Jesper Hornskov.
Jamalin niemimaa on ollut aivan viime vuosiin saakka yksi tärkeimmistä Länsi-Siperian kiljuhanhikannan pesimäalueista. Niemimaan alkuperäiset asukkaat, niin nenetsit kuin kiljuhanhetkin ovat joutuneet väistymään kaasuteollisuuden tieltä. Niemimaalle rakennetaan parhaillaan rautatietä, joka merkitsee alkuperäisen tundran edelleen pirstoutumista ja rauhattomuuden lisääntymistä. Muualta tuodut työntekijät harrastavat kesäisin vapaa-aikanaan muun muassa hanhenmetsästystä.
Rautatie on jo keskeneräisenäkin aiheuttanut vakavan vaaran Stsutsja-joen varrella pesiville kiljuhanhille. Rautatie ylittää joen latvan, ja kanoottiretkeily on tarkoitus käynnistää. Venäläisessä elämysmatkailussa ruoka hankitaan matkan varrelta. Retkimenyy on monipuolinen, hanhet ammutaan ja kalat ongitaan. Tunturihaukan pesien ryöstäjät ovat täydentäneet tuhon.
Kazakstanin Tiedeakatemian Eläintieteen laitoksen retkikunta on vuonna 2000 toteuttanut Kustanain maakunnassa kiljuhanhien syyslaskennan suomalaisen sponsorirahan avulla. Dr. Sergei Yerokhov on raportoinut retkikunnan alustavia tuloksia. Sateita oli vuonna 2000 niukasti, ja tärkeimmät kiljuhanhen levähdysjärvet olivat joko niukkavetisiä tai lähes kuivia. Retkikunta havaitsi kolmella tärkeimmällä järvellä, Kulykolilla, Koybagarilla ja Tyuntyugurulla lomakuun kahden ensimmäisen viikon aikana vain 170 000 hanhea. Määrä on paljon vähäisempi kuin edellisenä vuonna. Kiljuhanhien osuus oli hanhien kokonaismäärästä 1-2 %, siis muutama tuhat lintua. Dr. Yerokhov piti kuitenkin ilahduttavana sitä, että eräällä aiemmin tuntemattomalla järvellä oli 290 kiljuhanhen parvi. Näin suurta parvea ei ole havaittu kolmen edellisen vuoden laskennoissa.
Kiljuhanhi on Kazakstanissa edelleen metsästyslaji, eikä lajin nopea rauhoitus ole odotettavissa. Dr. Yerokhovin johdolla laaditaan parhaillaan kiljuhanhen suojeluohjelmaa. Tämän ja käynnissä olevien useiden kansainvälisten suojeluprojektien toivotaan auttavan myös kiljuhanhen suojelussa. Merkittävin projekteista on 2001 alkava YK:n Kehitysohjelman rahoittama Kazakstanin kosteikkojen suojeluohjelma. Dr. Yerokhov kertoi osallistuvansa tähän projektiin samoin kuin lumikurjen suojeluhankkeeseen Kustanain maakunnassa.
Hortobagyn kansallispuisto Unkarissa tunnetaan Norjan kiljuhanhien tärkeänä muuttolevähdysalueena. Keväisin hanhet muuttavat Kreikasta Unkarin kautta Viron Matsaluun ja sieltä edelleen Suomen Hailuodon kautta Porsangin vuonolle Jäämeren rannalle. Syksyisin lintujen reitti kulkee satelliittitarkkailun tulosten mukaan Vienan meren itäpuolitse Kaninin niemimaan ja Karjalan kautta Saksaan ja edelleen Unkariin ja Kreikkaan.
Hortobagyn kansallispuistohallinto toteuttaa muuttolintujen seurantaa, ja laskentojen mukaan kiljuhanhia oli tavattu syksyllä 1999 noin 120 ja keväällä 2000 noin 90. Syksyn 2000 tulokset eivät ole vielä tiedossa. Kiljuhanhet saapuvat syksyllä Hortobagyyn syys-lokakuun vaihteessa ja viipyvät alueella pakkasten tuloon saakka. Leutoina talvina on talvehtiminen Hortobagyssa mahdollista. Hanhet ja kurjet yöpyvät suurilla (ensimmäisen maailmansodan vankityövoiman kaivamilla) kala-altailla.
Hämeen ympäristökeskus on toteuttanut vuodesta 1997 alkaen pienimuotoista luonnonsuojeluyhteistyötä Aunuksen piirin ja Karjalan Tiedeakatemian kanssa.
Dr. Vladimir Ziminin työryhmä on laskenut muuttavia hanhia Aunuksen peltoalueella.
Paikallisten kolhoosien kanssa on tehty yhteistyötä, jonka tavoitteena on ollut estää muuttavien hanhien suosimien peltoalueitten metsittyminen ja kuloheinän polttaminen. Keväinen peltojen polttaminen on tuhonnut sadoittain maassapesivien lintulajien kuten kuovien ja töyhtöhyyppien pesiä. Yhteistyötä on tehty myös Aunuksen Luontokoulun kanssa. Oppilaille on hankittu lintujen määrityskirjoja ja käytettyjä kiikareita. Nuorisolle on opetettu, että vesilintujen, erityisesti hanhien, kevätmetsästys on eettisesti ja ekologisesti väärä tapa hyödyntää tätä arvokasta luonnonvaraa.
Salametsästys on ollut yleistä Aunuksen peltoalueilla. Keväällä 2000 alueella partioivat sisäasiainministeriön kuuluisat Omon-joukot, ja silloin salametsästäjät painuivat maan alle.
Yhteistyö suomalaisten kanssa on alkanut kantaa hedelmää. Kolhoosit ovat saaneet lisää varoja, ja tuorerehu on voitu korjata kaksi kertaa kesän aikana aiemman yhden kerran sijasta. Peltojen kulotuksesta on näin voitu luopua. Maidon tuotantoa on myös voitu lisätä. Kolhoosit ovat alkaneet käyttää hanhen kuvaa maitoastioiden kyljessä. Aunuksen piiriviranomaisille on korostettu, että koko seutu voisi hyötyä ekoturismista enemmän kuin suomalaisten metsästäjien ampumaretkistä. Aunuksen viranomaiset ovatkin innostuneet ekoturismista, ja ensimmäinen lintutorni on rakennettu peltoalueelle. Vuonna 2002 aiotaan Aunuksessa järjestää ensimmäinen Hanhiviikko toukokuun alussa. Suomalaiset lintuharrastajat ja luonnon ystävät voivat silloin lähteä suurin joukoin tutustumaan Aunuksen ainutlaatuiseen luontoon, joka tarjoaa useita sellaisia lintulajeja, joita ei tavata säännöllisesti Suomessa.
Kiljuhanhia ei Aunuksen hanhilaskennoissa tavattu vuonna 2000.
Kiljuhanhen ja muiden hanhilajien risteymistä on mainintoja lintutieteellisessä kirjallisuudessa. Yksi vanhimmista lähdekirjoista on Kai Curry-Lindahlin 1960-luvulla ilmestynyt Nordens Fåglar i Färg. Uusin alan julkaisu löytyy kanadalaiselta nettisivulta: http://www.iquebec.com/passionplume/anatides.htm , jolla mainitaan kiljuhanhen ja tundrahanhen risteytyvän luonnossa. Ei siis ole kovinkaan yllättävää, että kiljuhanhen tarhakannassakin on yksilöitä, jotka kantavat mukanaan merkkejä aikoinaan tapahtuneesta kiljuhanhen ja tundrahanhen risteymistä.
Lajin sisäinen ja lajien välinen risteytyminen tuottaa uutta aineistoa luonnon valinnan prosessiin. Muuttuvaan ympäristöön parhaiten sopeutuvat yhdistelmät menestyvät parhaiten ja tulevat lintukannoissa vähitellen vallitseviksi. Lambart von Essenin aloittamassa kiljuhanhen istutusprojektissa vaihtelevaa alkuperää edustavien lintujen muodostama sekakanta on sopeutunut hyvin Pohjolan tunturimaastoon. Samaan aikaan on vanha kiljuhanhikanta häviämässä kokonaan Norjastakin. Suomessa havaittiin kiljuhanhen toistaiseksi viimeinen pesintä vuonna 1995. Ruotsista alkuperäiskanta hävisi jo 1950- ja 1960-luvuilla.
"Goose and Swan Study Group of Eastern Europe and North Asia" -seura järjestää Moskovassa 25-27. tammikuuta 2001 kansainvälisen konferenssin otsikolla « STUDYING AND CONSERVATION OF ANSERIFORMS OF EASTERN EUROPE AND NORTH ASIA» Konferenssin yhteydessä järjestetään Kiljuhanhiseminaari, jonka toisena puheenjohtajana toimii BirdLife Suomi ry:n Kunniapuheenjohtaja Erkki Kellomäki. Kellomäki on Wetlands International järjestön alaisen kansainvälisen kiljuhanhityöryhmän jäsen. Työryhmä esitellään nettisivulla: http://www.metsa.fi/natural/projects/lwfg/index.htm
Lisätietoja ja ilmoittautumislomake nettisivulla: http://www.wetlands.org/SGroups/Goose/Goose.htm#NEWS - NOVEMBER 2000
Puhdas vesi ja hyvä hygienia ovat kiljuhanhien elämässä A ja O. Lahjoittajien ja talkooväen ansiosta on Hämeenkosken kiljuhanhitarhan vesihuolto saatu ajanmukaistettua. Uudesta porakaivosta riittää nyt hyvän laatuista vettä kaikkein kuivempinakin vuosina. Uusi betoninen uima-allas on rakennettu korvaamaan vanhaa savipohjaista allasta.
Nyt hanhet voivat polskutella jatkuvan läpijuoksutuksen ansiosta ympäri vuoden puhtaassa avovedessä. Vesialtaan halkaisija on noin 3 metriä ja syvyys 60 cm. Vettä altaassa on 3 kuutiometriä.
Pesivien parien viihtymistä ja pesinnän onnistumista on myös parannettu.
Emojen pikkutarhoihin on asennettu 70 litran kokoiset muoviset vesialtaat. Niillä on tärkeä osa kiljuhanhen pesinnässä, koska hanhet voivat paritella vain vedessä. Poikaset pääsevät tutustumaan vesielementtiin emojensa opastuksella ilman muiden hanhien aiheuttamaa häiriötä.
Hanhitarhan likavesien käsittelyä on myös tehostettu. Vesiä ei tulevaisuudessa enää johdeta suoraan selkeytysaltaaseen, vaan uuden viemäriverkoston kautta ensin turvesuodattimeen ja vasta sitten maahan imeytyksen kautta ojaan. Turvesuodattimen rakentaminen käynnistynee talven aikana.
Tunnettu lintumaalari Kari Eischer Kangasalta on lahjoittanut Kiljuhanhen Ystäville kiljuhanhia metsähanhien seurassa esittävän maalauksen käytettäväksi yhdistyksen vuositauluna vuonna 2001. Taulun painatuksen lahjoittaa kirjapaino Markprint Lahdesta ja taulujen kehykset antaa Raatikuva Hämeenlinnasta. Yhdistys esittää näille kaikille parhaat kiitokset arvokkaasta lahjoituksesta. Vuositaulu annetaan kaikille niille, joiden raha-, tavara- ja työpanoksen lahjoituksen arvo on 1000 markkaa
- Ympäristöministeriö
- Hämeen ympäristökeskus
- Maailman Luonnon Säätiö, Suomen Rahasto (WWF)
- Metsästäjäin keskusjärjestö
- Rehu-Raisio OY
- Keraplast OY
- Vierumäen Teollisuus Oy
- Koskisen OY
- Cleacap OY
- Primo Finland OY
- UPM-Kymmene OYj
- Suomen Metpost OY
- Tamfelt OYj
- Tammet Tuotanto OY
- Suomen Terästekniikka OY
- Hämeenlinnan Offsetkolmio Ky
- Taiteilija Auvo Taivalvuo
- Markprint Oy
- Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys
- Prevex Oy
- Sähkölämpö Oy
- Suomen Terästekniikka Oy
- Taitelija Kari Eischer
- Lämpöura Ky Pentti Tenhunen
- Raatikuva Ky Heikki Löflund
- Taiteilija Niilo Kallio
Kiljuhanhen Ystävät ry esittää kaikille lahjoittajille parhaat kiitokset. Ilman lahjoituksia ei tarhan vesihuoltoa olisi saatu parannettua vuonna 2000.
- postiosoite: PL 517 13111 Hämeenlinna
- sähköposti: kahanpaa@math.jyu.fi
- puheenjohtaja fil.tri. Lauri Kahanpää, Jyväskylä
- puh: (0)14-2602716 (t), (0)14-253364 (k) (Finland=358 replacing (0))
- fax: (0)14-2602701
- Jäseneksi liittyminen: yhdistyksen jäsenyyttä voi hakea esimerkiksi sähköpostitse.
- henkilöjäsenmaksu (Suomi) 250 mk / vuosi
- yhteisöjäsenmaksu 500 mk / vuosi
- kannatusjäsenmaksu 1000-5000-10000 mk / vuosi
- foreign members USD 50 or 50 euros per annum
- Pankkiyhteys: Merita-Nordbanken HML, 103230-513444
- Tarhan yhteystiedot: puhelin/fax 03 7654 727, matkapuhelin 050 3441 755.