Pääsivulle

 

 

 

Kiljuhanhen Ystävä

2002 - No. 1

helmikuu 2002

Kaikki numerot:

Tässä numerossa:

 

Toiminnan vuosi

(Lauri Kahanpää)

Tämä lehti koettaa antaa kuvan siitä mitä Kiljuhanhen Ystävät ja itse kiljuhanhet ovat saaneet kokea yhdistyksemme kolmantena vuonna. Tapahtunutta onkin paljon: Yhdistykselle vuosi 2001 oli työntäyteinen, mutta tuloksellinen: Jäsenmäärä on kasvanut, ja osallistuminen kahteen kansainväliseen konferenssiin on auttanut meitä saamaan laajaa tukea ja toteuttamaan tarhalintujen geenitutkimukset. Kiljuhanhen Ystävät ja Itä-Euroopan ja Aasian hanhi-ja joutsentutkijoiden yhteisö RGG tukevat toisiaan, ja myös Wetlands Internationalin kokouksessa esiinnyimme myönteisessä valossa. Tarhaa on vieläkin kunnostettu, ja ennen kaikkea olemme pystyttäneet sen yhteyteen loukkaantuneiden lintujen hoitolan. Tarhan talous on nyt tasapainossa, ja sen hoitaja saa korvauksen työstään.

Entäpä itse linnut? Hämeenkoskella kiljuhanhet ovat pärjäilleet entiseen tapaan, mutta valitettavasti sanatarkasti samaa voi sanoa maailman muistakin kiljuhanhista: niin Norjassa kuin Venäjälläkin lukumäärät laskevat, Ruotsissa istutukset ovat olleet keskeytyksissä, ja ainoa tietämämme eläintarhassa ollut suoraan luonnosta hankittu kiljuhanhipari on menehtynyt. Kiljuhanhien talvehtimisalueiden epävakaa poliittinen tila jatkuu, mutta kuitenkin on virallisia suunnitelmia tehty ja tehtävä suojelutilanteen parantamiseksi. Venäjänkieltä taitavat Ystävät ovat tässä avainasemassa.

Saarijärven Paavon tavoin ovat Kiljuhanhen Ystävät kuitenkin valmiita leipomaan leipäänsä petäjäistä myös hyvänä vuonna, kun halla on vienyt naapurin viljat. Olemme alkaneet kerätä tukea kiljuhanhiprojektimme lisäksi vastaavalle toiminnalle Kirgisiassa, jossa tiibetinhanhi (Anser indicus) kokee samanlaisia vaikeuksia kuin kiljuhanhi meillä. Pienelläkin tuella voi saada paljon aikaan maassa, jossa dollari on arvossaan.

Tahdon tässä sydämellisesti kiittää kaikkia niitä, jotka ovat työllään ja varoillaan tehneet mahdolliseksi onnistumisemme omassa osuudessamme kiljuhanhen suojelutyötä. Suuri ilo ja hyöty on ollut myös siitä myötämielestä ja tuesta, jota olemme saaneet vanhoilta ja myös monilta uusilta ystäviltämme mm. rakennustarvikkeiden, rehun ja rahoitustuen muodossa. Kiitos siis teillekin, julkiset ja yksityiset yhteistyökumppanit ja sponsorit.

 

Pohjolan kiljuhanhet

 

Kiljuhanhi Vesijärvellä

(Pentti Alho)

Heinäkuussa 2001 huomattiin Vesijärvellä kiljuhanhi, joka oli liittynyt kanadanhanhipoikueeseen ja viipyi sen kanssa ainakin syyskuulle asti. Kun kävin itse paikalla, lintu oli kohtuullisen peloton, kuten kanadanhanhetkin, niin että sain siitä valokuvia pienellä telellä. Linnusta onnistutiiin lukemaan väritenkaat, joiden perusteella sen voitiin todeta olevan peräisin Ruotsin istutuskannasta. Myös Tukholman valkoposkihanhien seurassa on viime kesänä havaittu kiljuhanhi ja onkin ilahduttavaa, että kiljuhanhi pärjää näin etelässäkin. Ei kuitenkaan ole luultavaa, että se pystyisi lisääntymään luonnossa lajille näinkin epätyypillisissä oloissa.

 

Varanginvuono ensi kertaa tyhjä

(Lintuverkkotiedotteen poimi Lauri Kahanpää)

Lintuverkkotiedote

Muutamia vuosia sitten paljastui, että Hailuodossa ja muualla Oulun seudulla kevätmuuton aikana pysähtyvät kiljuhanhet ovat norjalaista alkuperää. WWF:n kiljuhanhityöryhmä onnistui näkemään saman kiljuhanhen ensin Viron Matsalun lahdella, sitten Oulun seudulla ja myöhemmin Norjan kiljuhanhityöryhmä tunnisti hanhen saapuneen Porsanginvuonon tunnetulle kevätkokoontumispaikalle.

Norjan kiljuhanhikanta on vähentynyt viime vuosikymmenellä viiden prosentin vuosivauhtia. Keväällä 2001 todettiin Oulun seudulla kaikkien aikojen alhaisin määrä muuttavia kiljuhanhia, alle 20. WWF:n kiljuhanhityöryhmä on onnistunut valokuvaamaan kiljuhanhia kaukoputken läpi ja analysoimaan hanhien yksilölliset mahalaikut. Hanhien yksilömäärä on tämän vuoksi varsin hyvin selvillä.

Taustatiedoksi

Viimeiset Norjan kiljuhanhet talvehtivat Kaakkois-Euroopassa. Niitä on nähty Turkin rajalla sijaitsevalla Evros-joen suistoalueella ja eräillä Kreikan järvillä. Metsästys on Kreikassa vilkasta ja se kohdistuu jopa pikkulintuihin. Ei ole mikään yllätys, että norjalaiset kiljuhanhet ovat joutuneet maalitauluiksi. Kun Kaakkois-Eurooppaan muuttavien kiljuhanhien matkareitti kulkee Kosovon, Bosnian, Serbian tai Bulgarian kautta, ei niillä ole paljoa toivoa. (Kuluvan talven inhottavimpiin uutisiin kuuluu 120 000 pakastetun pikkulinnun salakuljetusyritys Serbiasta Italiaan.)

Kolmas paikka, missä norjalaisia kiljuhanhia on voitu havainnoida, on Varanginvuonolla sijaitseva Skjåholmenin saari. Myös Utsjoella, Norjan rajan läheisyydessä pesineet Suomen viimeiset kiljuhanhet kokoontuivat aikanaan sinne elokuun lopussa. Kuten tunnettua, viimeinen pesimähavainto Suomessa tehtiin 1995. Tämä paljon julkisuutta saanut viimeinen kiljuhanhiperhe paljasti kaakkoon suuntautuneen muuttoreittinsä satelliittilähettimen avulla. Matkalla tuntemattomaan talvehtimispaikkaan tulivat uros ja yksi poikanen ammutuiksi Kazakhstanissa. Elokuussa 2001 Skjåholmenin saari oli ensimmäisen kerran tyhjä. Suomen WWF:n lähettämä havainnoijaryhmä ei nähnyt parin viikon aikana ainuttakaan kiljuhanhea. Ilman apua Euroopan alkuperäinen kiljuhanhi kulkee vääjäämättömästi kohti siivettömän ruokin kohtaloa.

 

Uutta tietoa Kuolan niemimaan kiljuhanhista

(WWF:n WWW-tiedote 5.7.2001)

Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ja WWF:n kiljuhanhityöryhmä toteuttivat kesäkuussa 2001 kaksiviikkoisen kiljuhanhi- ja naalitutkimusmatkan Kuolan niemimaan pohjoisosaan, Enozero-järven ympäristöön. Osa tutkitusta alueesta kuuluu ns. Tundran luonnonsuojelualueeseen. Retkikunta havaitsi tutkimusalueella ainoastaan neljä kiljuhanhea, yhden todennäköisesti pesivän parin ja kaksi yksittäistä lintua. Tiedot täydentävät tähän asti hataraa kiljuhanhitietoutta tutkitulta alueelta: venäläisten tiedot alueella pesivästä harvasta, mutta säännöllisestä kiljuhanhikannasta saivat vahvistusta. Nyt tiedetään, että alueella ei pesi suurta määrää kiljuhanhia, mutta pesimäkanta Kuolassa saattaa olla silti jonkin verran tiheämpi kuin Pohjoismaissa. Sen sijaan alueella pesii vahva metsähanhikanta, joka edustaa rossicus-alalajia (ns. tundrametsähanhi).

Kiljuhanhi (Anser erythropus) on uhanalaisin arktinen hanhilaji koko Euraasiassa, ja kannan kehitys on kaikkialla laskeva. Lajin maailmankannaksi arvioidaan enää 25 000-30 000 yksilöä ja Pohjoismaiden pesimäkanta on enää 30-50 parin suuruinen. Tärkein syy taantumiseen on liiallinen metsästys etenkin muuttolevähdys- ja talvehtimisalueilla. Tätä käsitystä tukee myös se, että nyt tutkitulla alueella havaittiin runsaasti pesimisekologialtaan kiljuhanhen kaltaisia tundrametsähanhia, jotka kuitenkin muuttavat Länsi-Eurooppaan talvehtimaan. Läntisellä muuttoreitillä hanhia metsästetään huomattavasti vähemmän kuin pääosin Venäjälle ja Keski-Aasiaan suuntautuvalla kiljuhanhien muuttoreitillä.

 

Ruotsin ja Suomen istutusprojektin kokemukset

(Pentti Alho ja Erkki Kellomäki)

Lambart von Essen aloitti kiljuhanhen palauttamisen takaisin Ruotsin pesimälintujen joukkoon vuonna 1981. Miksi Ruotsin projekti on menestynyt ja Suomen epäonnistunut? Syiden selvittäminen on tärkeätä, koska jokaisen kasvatetun kiljuhanhen poikasen hinnaksi arvioidaan Ruotsin hinnoilla noin 1000 euroa. Nyt - runsaan 20 vuoden kokemuksella - voidaan istutusprojektien tuloksista saada seuraava yhteenveto.

Kiljuhanhen poikasia on vapautettu Ruotsissa Svaipan tunturialueelle napapiirillä yhteensä noin 350. Istutetut kiljuhanhet ovat alkaneet pesiä, ja kanta on hitaassa kasvussa. Pesintöjä on todettu noin 30, mutta viime vuosina hanhien pesimäalue on laajentunut eikä kaikkia pesiviä pareja voida enää löytää kokeneenkaan etsijäjoukon voimin. Kannan suuruutta voidaan paremmin arvioida kiljuhanhen muuton aikaisten levähdyspaikkojen ja talvehtimisalueen havaintojen avulla. Ruotsalaiset arvioivat kannan suuruudeksi 70-80 lintua, ja määrä kasvaa istutustauosta huolimatta.

Suomessa WWF aloitti kiljuhanhen istutusprojektin vuonna 1989. Kiljuhanhen poikasia on istutettu noin 150. Yhtään istutetun kiljuhanhen pesintää ei ole todettu Suomessa. Viimeinen villin kiljuhanhen pesintä havaittiin Lapissa vuonna 1995.

Kasvatus- ja istutusmenetelmät

Ruotsissa kiljuhanhen hedelmöittyneet munat on siirretty kasvatusemoina toimineiden valkoposkihanhien (Branta leucopsis) pesiin vapaaseen luontoon haudottaviksi. Vasta kuoriutuneet poikaset ja niiden kasvatusemot pyydystettiin ja kuljetettiin vähän matkan päässä sijaitsevalle lintutarhalle. Kiljuhanhen poikaset leimautuivat valkoposkihanhiin.

Suomessa kiljuhanhiemot saivat itse hautoa munansa tarhassa ja poikaset saivat leimautua kiljuhanhiin. Kasvatusolosuhteet ovat molemmissa maissa olleet suurin piirtein samanlaiset.

Ruotsissa valkoposkiemot ja niihin leimautuneet nuoret kiljuhanhet kuljetettiin autolla ja helikopterilla Lappiin poikasten ollessa 6-7 viikon ikäisiä. Tämän ikäiset poikaset ovat juuri ja juuri lentokykyisiä ja pystyvät lentämään lyhyitä matkoja ja pakenemaan maapetoja.

Suomessa kiljuhanhiperheet tai vain toinen emo poikasineen kuljetettiin autolla ja lentokoneella Lappiin poikasten ollessa vain 3-4 viikon ikäisiä. Vuonna 1997 seurattiin vapautettujen lintujen elämää kahden viikon ajan. Kettu tappoi emon ja lentokyvyttömät poikaset kahdessa viikossa.

Mitä tapahtui muuttomatkoilla ja talvehtimisalueilla?

Ruotsissa seurattiin hanhien syysmuuttoa tiedossa olevilla levähdyspaikoilla. Valkoposkiemot ja kiljuhanhenpoikaset saapuivat istutusalueelta jokien vartta Pohjanlahden rannalla oleville niityille. Linnut valitsivat ruokailupaikoikseen usein hyvin urbaaneja alueita, valkoposkien suosimia hoidettuja puistonurmikoita esim. Hudiksvalin kaupungissa. Hanhien seuranta oli tämän vuoksi suhteellisen helppo järjestää. Poikasten kuolleisuus oli ensimmäisen muuttomatkan aikana hämmästyttävän vähäistä - noin 85 prosenttia palasi keväällä Ruotsiin.

Suomessa istutettujen hanhien elämää pyrittiin seuraamaan jonkin aikaa istutuspaikalla. Sen jälkeen niistä ei saatu minkäänlaisia havaintoja ennen talvehtimisalueita. Suomen kiljuhanhet lähtivät muuttomatkalle ja suuntasivat matkansa vaihteleviin suuntiin. Toiset ajautuivat kaakkois-Eurooppaan, toiset Pohjanmeren rannikoille Tanskaan, Hollantiin, Englantiin, jopa Espanjaan saakka - mahdollisesti metsähanhien seurassa.

Ruotsin kiljuhanhet talvehtivat pääasiassa Hollannissa. Siellä kaikki hanhilajit ovat olleet jo noin 10 vuotta rauhoitettuja, ja niiden kannat ovat kasvaneet. Ruotsalaisten kiljuhanhien talvehtimisajan kuolleisuus on ollut metsästyskiellon ansiosta hyvin vähäistä.

Ruotsalaisista kiljuhanhista on kattava havaintoaineisto myös kevätmuuton ajalta, sillä linnut ovat käyttäneet pääasiassa samoja levähdyspaikkoja sekä syksyllä että keväällä. Suomalaisista istutetuista kiljuhanhista on vain yksi epävarma havainto kevätmuuton ajalta Inarin kunnasta. Maastoon vapautettuja kiljuhanhia ei ole havaittu istutuspaikoilla eikä lintujen todettu pesineen.

Johtopäätös: Ruotsin istutusprojektin onnistumiseen vaikuttivat seuraavat tekijät.

  1. Kiljuhanhen poikaset olivat vapautushetkellä lentokykyisiä; ne välttivät helpommin maapetoja kuin Suomen lentokyvyttöminä vapautetut kiljuhanhen poikaset.
  2. Sijaisvanhempina käytetyt valkoposkihanhet ovat vähän kookkaampia ja paljon aggressiivisempia kuin kiljuhanhet ja pystyvät paremmin puolustamaan poikuettaan.
  3. Suomen projektissa ei voitu aina vapauttaa lintuja perhekunnittain, yksi emo ei pysty puolustamaan poikasiaan riittävän tehokkaasti.
  4. Ruotsin projektissa käytettiin muuttoreitin tuntevia valkoposkihanhia sijaisemoina (monet emot olivat kulkeneet reitin Ruotsin Lapista Hollantiin useaan kertaan). Suomessa kiljuhanhiemot olivat syntyneet tarhassa eikä niillä ollut kokemusta muutosta.
  5. Ruotsin istutusalue on suhteellisen rauhallinen linnustonsuojelualue, ja porojen määrä on siellä vähäinen, Suomen istutusalueet ovat porojen ylilaiduntamia eikä metsästysrajoituksia ole.
    Öster-Malman talvea

 

 

Maailmalta

 

Kiljuhanhien talvehtiminen Alankomaissa

(Bertus de Lange)

Pieniä määriä kiljuhanhia on aina talvehtinut Länsi-Euroopassa. Hanhien määrä on tasaisesti kasvanut Ruotsin istutusprojektin alkamisen jälkeen vuodesta 1981. "Lambartin" lintujen tiedetään talvehtivan pääasiassa Hollannissa, mutta niistä on tehty havaintoja myös Belgiasta. Hämeenkoskella syntyneitä istukaslintuja on nähty aikaisempina vuosina Suomen istutusprojektin aikana Tanskassa, Hollannissa, Englannissa ja Espanjassa.

Kiljuhanhen Ystävät on avannut internet-sivun, jolle kootaan kiljuhanhihavaintoja. Tässä näytteeksi parhaimpia viimeaikaisia havaintoja kiljuhanhista Hollannissa.

Lisää havaintoja tulee melkein päivittäin havaintosivulle

 

Kiljuhanhen syysmuutto Kazakstanissa 2001

Tohtori Sergei Jerohov ja hänen tutkimusryhmänsä Kazakhstanin tiedeakatemian Eläintieteen laitokselta, ovat toteuttaneet vuotuisen hanhiseurannan Kustanain maakunnassa, luoteis-Kazakhstanissa. Kenttätutkimukset tehtiin "Kiljuhanhen Ystäväin" tuella jo viidennen kerran, 28.9.-12.10. 2001.

Yhteenveto tutkimustuloksista (Sergei Jerohov):

1. Kiljuhanhen ja muiden hanhilajien syysmuuttokausi Kustanain maakunnassa osui syksyllä 2001 samoihin aikoihin kuin keskimäärin aikaisempina vuosina. Kuitenkin järville pysähtyvien hanhien korkein lukumäärä oli siirtynyt 8-10 päivää tavallista aikaisemmaksi. Epäedullisten olosuhteiden takia hanhet eivät muodostaneet tutkituilla järvillä suuria kokoontumia. Linnut jättivät alueen lyhyen pysähdyksen jälkeen.

2. Kiljuhanhien lukumäärä (3696) ylitti kaksinkertaisesti edellisenä vuonna samoilla järvillä havaitun määrän. Nuoret linnut olivat enemmistönä havaittujen hanhien joukossa. Ikä voitiin määrittää 173 kiljuhanhesta, ja niistä oli 124 nuoria ja 49 aikuisia. Ikäjakauma (2,5:1) todistaa pesinnän Venäjän tundralla onnistuneen hyvin kesällä 2001. Kustanain maakunnan kautta muuttavan populaation voidaan arvioida kasvuneen edellisiin vuosiin verrattuna.

3. Kiljuhanhien keskittyminen järville, joilla ei ole mitään tehokasta suojelua (Batpakkol, Bozshakol) voi olla lisätekijä metsästyspaineen kannalta. Sellaiset keskittymäjärvet pitäisi paljastaa metsästyskauden alussa ja varmistaa tehokas suojelu.

4. Kiljuhanhien lukumäärään vaikuttavana tekijänä pitää ottaa huomioon myös loistaudit, kuten Microfilaria-mato, joka määritettiin kahden ammutun kiljuhanhen verinäytteestä. Sulkanäytteistä tutkittiin raskasmetalleja kuten lyijy, kadmium, sinkki ja kupari. Näytteenottoa pitää jatkaa seuraavina vuosina suuremmassa mittakaavassa.

 

"Piskulka" - uutisia Uralin pohjoispäästä

(Vladimir Morozov, retkikunnan johtaja)

Kesällä 2001 teki Itä-Euroopan ja pohjois-Aasian hanhi- ja joutsentutkijoiden työryhmän retkikunta maastotutkimuksia luoteis-Venäjällä Pohjoisen Uralin alueella (67 02' - 68 28' N; 63 55' - 65 10' E).

Tämä seutu on länsi-Venäjän vahvinta aluetta kiljuhanhelle (Anser erythropus)- meidän Piskulkallemme. Aluetta on tutkittu edellisen kerran vuosina 1982-1993 ja 1999-2000 venäläisten tiedemiesten toimesta. Viime vuosikymmennä kiljuhanhet ovat vähentyneet ja niiden levinneisyysalue on supistunut, mutta niiden kanta on vielä elinvoimainen.

2001 oli hyvä vuosi niin kiljuhanhille kuin tutkimusretkunnallekin. Kiljuhanhia löydettiin enemmän kuin vuosina 1999 ja 2000, vaikka olosuhteet eivät olleet kovin hyvät. Laskimme yli sata yksilöä, aikuisia ja nuoria yhteensä, vaikka emme voineet käydä kaikilla alueen avainpaikoilla. Pyydystimme 28 kiljuhanhea, joista 7 aikuista. Aikuiset linnut saivat punaiset kaularenkaat valkein kirjaimin. Pohjoisen Uralin kiljuhanhien talvehtimispaikka on vasta epävarmasti tiedossa. Rengaslöytöjä on tehty Manychin laaksossa Krasnodarin ja Stavropolin alueilla. Toivottavasti laittamamme kaularenkaat tuovat uusia havaintoja.

Haluan lopuksi kiittää Alankomaiden Moskovan lähetystöä saamastamme tuesta.

 

 

Tiibetinhanhi Kirgisiassa - jakaako se kiljuhanhen kohtalon

Kiljuhanhen ystävät ry on lahjoittanut Kirgisiaan tiibetinhahiprojektin käyttöön Kowa-merkkisen kaukoputken sekä Roostan konferenssissa kerätyt varat yhden vuoden toimintaan. Kirgisiassa euro on arvossaan! Tiibetinhanhen pelastaminen on otettu kummiprojektiksemme. Alexaner Jakovlevin esitelmän tiiviste kertoo syistä.

Tiibetinhanhen suojelutilanne Kirgisiassa (Alexander Jakovlev )

Kirjoittajan tutkimusryhmä on seurannut tiibetinhanhen (Anser indicus) kannan kehitystä Kirgisiassa kymmenen vuoden ajan 1991 - 2000. Vertailu 50- ja 80- luvulla tehtyihin selvityksiin osoittaa, että tiibetinhanhien lukumäärä on 35 vuodessa pienentynyt niin rajusti, että jäljellä on alle kymmensosa kannasta - liian vähän takaamaan luonnollisen lisääntymisen. Tuloksia vahvistavat talvehtivien tiibetinhanhien laskennat Kiinassa, Intiassa ja Pakistanissa.

Kirgistanin hallituksen vuodesta 1970 alkaneet suojelutoimet - mukaanlukien kirjoittajan vuonna 1995 alkanut istutusprojekti (Jakovlev A. 1997 ja 1998) - osoittavat, että tätä kansainvälistä ongelmaa ei voida ratkaista yhden valtion voimavaroin eikä sen rajojen sisällä. Tässä on kysymys lajin säilymisestä!

Tiede- ja luonnonsuojeluyhteisö on viipymättä saatava huomaamaan tilanteen vakavuus ja laatimaan suunnitelma tiibetinhanhen säilyttämiseksi koko alueellaan. Suunnitelma on toimeenpantava kansainvälisenä yhteisytyönä!

Foto A. Yakovlev

Konferenssit 2001

 

Itä-Euroopan ja Pohjois-Aasian hanhi- ja joutsentutkimusryhmän (RGG) konferenssi Moskovassa 25.-27.1.2001.

(Lauri Kahanpää)

Konferenssin aihe

Itä-Euroopan ja Aasian hanhi- ja joutsentutkimusryhmän ensimmäinen konferenssi pidettiin Moskovan yliopiston valtavassa rakennuksessa tammikuun lopulla 2001. Aiheena oli "Itä-Euroopan ja Pohjois-Aasian sorsalintujen tutkimus ja suojelu", teema, joka jatkaa prof. J. A. Isakovin 60- ja 70- luvulla alullepanemaa tapaamisten sarjaa. Konferenssi oli omistettu luonnonsuojelijoiden, tutkijoiden ja metsästäjien yhteistyölle.

Järjestelyt

Sadassa esitelmässä riitti valikoimaa niille, jotka osasivat tarpeeksi venäjää tai saivat apua, kuten minä. Kiitos Natalia Ripatille! Melkein koko aika kuluikin niitä kuunnellessa ja tuttavuuksia solmiessa. Sää oli tammikuisessa Moskovassa kyllä karunpuoleinen, mutta oli kuitenkin kiintoisaa osallistua retkelle, joka järjestettiin lintupuolelle Moskovan eläintarhaan, jossa tosin pahaksi onneksi koira oli päässyt puremaan hengiltä ainoat tietämäni suoraan luonnosta otetut kiljuhanhet. Sain muuten asua tarhan hienossa vierashuoneistossa aivan susihäkin tuntumassa, missä yöllinen ulina loi liki siperialaisen tunnelman. Tietysti Moskova muutenkin on elämys siellä ennen käymättömälle. Kiitos järjestäjille etenkin majoituksesta!

Esitelmät

Esitelmissä tuli esiin paljon kiintoisaa (Tämän linkin takana on tieteellinen ohjelma englanniksi) Konferenssijulkaisuksi tulee RGG:n jäsenlehti Kazarka (Branta-hanhi) -lehden erikoisnumero. Saimme kotitehtäväksi laajentaa Kazarkan levikkiä markkinoimalla sen ilmaista vuosikertaa yliopistojemme kirjastoille.Kiljuhanhen Ystävänä olin tietysti tarkkana nimikkolajiamme käsittelvissä tilaisuuksissa. Tohtori Vladimir V. Morozov esitti tohtori E.E. Syroechkovski nuoremman kanssa laatimansa katsauksen lajin tämänhetkiseen tilaan. Kiljuhanhen levinneisyyttä viiden vuoden välein esittävä karttasaraja oli järkyttävä. Sain Morozovilta myös arvokkaan lahjan: muutamia sulkanäytteitä Siperian kiljuhanhista vertailumateriaaliksi geenitutkimuksiimme. Oma esitelmäni - pohjoismaisen tilanteen ja sen ennusteen sekä Kiljuhanhen Ystävien esittely - muodostui menestykseksi. Saimme kiitosta ja konferenssin päätöspuheeessa kaikkia kiljuhanhen suojelijoita kehotettiin tukemaan meidän työtämme. Voiko enempää toivoa!

Kiljuhanhiemme perimätutkimus

Moskovan tapaamisen aikana sovittiin, että Venäjän Tiedeakatemian Severtsovin Instituutin laboratorio tekee Hämeenkosken tarhahanhien ja luonnonvaraisten kilju- ja tundrahanhien geenistön vertailun (mitokondrio-ja tuma-DNA; jälkimmäinen RAPD-PCR-menetelmällä). Näin selviää, ovatko lintumme sopivia istutusten jatkamiseen. Tietoja tuloksista on tässä lehdessä.

 

Lintutarhat ja -hoitolat

 

Päijät-Hämeen lintuhoitolat ja luontomatkailu-projekti 2001-2004

(Lauri Kahanpää)

Kiljuhanhen Ystävät on perustanut loukkaantuneiden ja nääntyneiden vesilintujen hoitopaikan Hämeenkosken tarhalle. Toiminta tapahtuu osana Päijät-Hämeen lintuhoitolat ja luontomatkailu-projektia 2001-2004, joka tavoitteena on lintujen hoitomahdollisuuksien parantamisen lisäksi luonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen Päijät-Hämeessä. Samalla yritämme nostaa ihmisten ympäristötietoisuutta niin vapaaehtoistyön turvin kuin opettamalla ja kannustamalla heitä oma-aloitteiseen toimintaan luonnonsuojelussa. Samaan pyrkii projektikumppanimme, Heinolan kaupungin lintutarhat, lisäämällä ympäristökasvatusta. Heinolaan on palkattu ylimääräistä henkilökuntaa lintujen hoitotyöhön ja yleisön opastamiseen.

Haluamme myös parantaa loukkaantuneiden lintujen kuljetusjärjestelmää Suomessa ja lisätä Suomessa toimivien eläinhoitoloiden yhteistyötä. Hoitoloiden internet-sivustot linkitetään toisiinsa ja kaikille tulee muidenkin yhteystiedot. Yleisö voi näin saada helposti selville lähimmän hoitopaikan ja saada neuvoja loukkaantuneiden lintujen kiinniottamisessa ja hoitoon toimittamisessa. Metsästäjien valistamisesta huolehtii Suomen Metsästäjäliitto.

Hankkeen toteuttamisessa ovat mukana:

Lisätietoja:

http:/ /www.phnet.fi/kunnat/heinola/tekpa/TENPAL/Viherp/lintu

 

Heinolan lintutarhoilla yli 100 000 kävijää vuonna 2001

(Pekka Javanainen)

Heinolan kaupungin työnjohtajana toiminut Anthony Bosley alkoi 1950-luvulla hoitaa kotonaan lintuja, lähinnä papukaijoja. Tieto asiasta levisi ja Bosleyn kotona alkoi vierailla yleisöä. Loukkaantuneita lintuja alettiin myös tarjota hoitoon. Vähitellen toiminta laajeni niin paljon, että se kävi mahdottomaksi hoitaa yksityisessä kodissa. Heinolan kaupunki rakensikin Kirkkolammen rantaan hoitotilat. Myöhemmin tarha on siirtynyt Kirkkolammen rannalta linja-autoaseman ja hautausmaan väliin, ja tilat ovat moninkertaistuneet. Viimeisin laajennus toteutettiin 1990-luvun lopussa EU:n Tavoite 2 -ohjelman osarahoituksella.

Lintutarhojen tehtävänä on nykyään toimia koko maata palvelevana ja osaavimpana lintujen hoitotoimintapaikkana ja tarjota informaatiopaikka sekä oppimis- ja tutustumiskohde suurelle yleisölle. Lintutarhat ovat onnistuneet erinomaisesti myös matkailun vetonaulana Heinolassa. Yli 100 000 kävijää on kadehdittavan suuri kävijämäärä mille kaupungille tahansa. Vertailun vuoksi voi mainita, että maan kuulussa Hämeen vanhassa linnassa käy vuosittain 150 000 ihmistä.

Hämeenkosken tarhojen kunnostustyöt 2001

(Pentti Alho ja Lauri Kahanpää)

Tarhan uusi puoli oli jo vuoden alussa kunnossa, vesihuoltohan toimii kaikissa pesimäkopeissa sekä uima-altaassa ja suuressa talvitarhassa. Vuoden 2001 kunnostustyöt keskittyivätkin hoitola-alueen saneeraukseen, joka tehtiin suunniteltua perusteellisemmin ja on sen takia vielä hieman kesken. Vanhan kiljuhanhitarhan kunnostus jatkuu vasta vuosina 2002 ja 2003.

Huoltotoimet ja kiljuhanhitarhan parantelu

Keväällä 2001 tehtiin tavanomaiset pesimäosastojen siivoukset ja vanhan puolen lokeroiden kunnostus- ja tiivistystyöt. Kevättulvat olivat huuhtoneet hiekkaa pois vesijohto-ojista ja nostelleet putkia ylös. Myöhemmin syksyllä jouduttiin usean päivän ajan korjaamaan myrskyn uudelle ulkotarhalle aiheuttamia vaurioita; mm. pääportti oli kaatunut ja avannut tarhan, mutta onneksi linnut eivät karanneet eivätkä pedot tulleet alueelle. Kesällä valettiin entisen viereen vielä toinen luonnollisemman muotoinen uima-allas kiljuhanhille.

Hoitola-alueen saneeraus

Vuoden 2001 suururakka oli vanhan kiljuhanhihallin saneeraus uudeksi hoitolarakennukseksi. Sadan neliömetrin halli oikaistiin muotoonsa ja varustettiin lumen kestävällä uudella katto- ja seinärakennelmalla sekä betonisella lattialla, jossa on myös linnuille allas vesijohtoineen ja sähkölämmitys. Seinien lämmönpitävyyttä aiotaan vielä parantaa vetämällä päätyinin eristeet ja kattoonkin sisäpuolinen muovi, joka on saatu lähes lahjoituksena. Halliin tulee pieni erikoisrehuvarasto ja eläinlääkärin toimipiste tiskipöytineen. Hoitolan ulkoalueeksi tasattiin kenttä betonisine uima-altaineen ja koko alue eristetiin kiljuhanhitarhoista. Hoitola-alueelle tuleva tie salaojitettiin ja sorastettiin.

Talkootunteja kertyi neljättä sataa, vaikka näihin ei edes laskettaisi tarhaaja Pentti Alhon suurta ylimääräistä työpanosta. Hämeen Ympäristökeskus osallistui rakennustöihin hoitolahankkeen osapuolena.

Tilannekatsaus

Vuoden 2002 alkaessa kiljuhanhitarha on uusine altaineen entistäkin paremmassa kunnossa. Uuden hoitola-alueen valmistumisestakin puuttuu enää hallin viimeistely ja ulkoalueen aita. Koko tarha kaipaa vielä rotankestävää rehuvarastoa (harkot ovat jo pihassa) ja jäteveden suodatinta, jonka hankinta onkin jo pitkällä.

Suurkiitos tästä mainiosta tilanteesta kuuluu kaikille tekijöille. Takanamme on valtava työ, joka varsinkin heinäkuun poikkeuksellisten helteiden aikana välillä oli todella rankkaa.

 

Yhdistys

Kiljuhanhen Ystävien toiminnan suuntaviivoja 2002

(Lauri Kahanpää)

Hämeenkosken kiljuhanhitarhan ylläpito ja kiljuhanhien istutus- ja suojelutoiminta

Yhdistys jatkaa kiljuhanhitarhan ylläpitoa ja hankkii lahjoitusvaroja ja tavaralahjoituksia sekä talkooapua. Kiljuhanhien geenitutkimukset teetetään valmiiksi Venäjän tiedeakatemiassa ja istutusten aloittamiseen varaudutaan. Ruotsin kiljuhanhiprojektin sekä Korkeasaaren, muiden eläintarhojen ja lintuhoitoloiden kanssa jatketaan yhteistyötä etsien samalla uusia kumppaneita koti-ja ulkomaisista lintutarhoista ja suojeluprojekteista. Yhdistys pyrkii kiljuhanhen suojelutilanteen parantamiseen mm. Venäjän alueella ja Kiinassa yhteistyössä alueen maiden viranomaisten, tutkijoiden ja luonnonsuojelijoiden kanssa. Yhteistyötä RGG:n,Wetlands Internationalin ja IWWA:n kanssa jatketaan.

Päijät-Hämeen lintuhoitolat ja luontomatkailu -projekti

Loukkaantuneiden vesilintujen hoitola toimii, ja loukkaantuneiden eläinten hoitoonotto-ohjeet jaetaan. Ohjeista tehdään erityisesti lapsille ja metsästäjille sopivat painokset, ja niissä kerrotaan myös kiljuhanhista ja mainostetaan Heinolan lintutarhoja. Hoitolaprojektia varten yhdistys järjestää talkooapua vähintään 200 tuntia vuonna 2002.

Näyttely

Yhdistys laatii kiljuhanhen suojelusta kiertävän näyttelyn laitettavaksi esille mm. Heinolan lintutaloon, Korkeasaaren eläintarhaan, kouluihin ja Jyväskylän Yliopiston luonnontieteelliseen museoon.

 

Hämeenkosken kiljuhanhitarhan tukijoita v. 2001

Korkeasaaren ystävät ry

Lämpöura Ky Pentti Tenhunen

Markprint Oy

Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry.

Raatikuva Ky Heikki Löflund

Rosenlew puutarhakalvot

 Suomen Terästekniikka Oy

 

Yhteystiedot

Postiosoite: PL 517 13111 Hämeenlinna
Sähköposti: <kahanpaa@math.jyu.fi>
Puheenjohtaja fil.tri. Lauri Kahanpää
puh: (0)14-2602716 (t), (0)14-253364 (k) (Finland=358 replacing (0))
fax: (0)14-2602701
Yhdistyksen jäsenyyttä voi hakea esimerkiksi sähköpostitse.
henkilöjäsenmaksu (Suomi) 42 EUR / vuosi
yhteisöjäsenmaksu 90 EUR/ vuosi
kannatusjäsenmaksu 200 EUR - / vuosi
foreign members USD 50 or 50 EUR per annum
pankkiyhteys: Nordea Hämeenlinna, 103230-513444
(Nordea Bank Finland PLC SWIFT-ADRESS: MRITFIHH 103230-513444)
Tarhan yhteystiedot: puhelin/fax 03 7654 727, matkapuhelin 050 3441 755.
 
< kahanpaa@math.jyu.fi> julkaistu helmikuussa 2002, teknisesti päivitetty 12.11.2006