|
Muut numerot |
English |
Suomeksi |
|
| ||
|
| ||
|
| ||
|
| ||
|
| ||
|
| ||
|
| ||
|
| ||
|
| ||
|
|
2009 - No 1 (Plan 2. ed.) | |
|
| ||
|
|
2010 - No 2 (Brochure pdf) | |
|
|
2008 - No 1 (Suojelusuunnitelma.1) | |
|
| ||
|
|
| |
|
|
|
2009 - No 2 (Esite) |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
|
Toimitus toivottaa tämän lehden mukana Ystäville rauhaisaa Joulua ja onnellista Uutta Vuotta sekä koko maailmalle rauhaa ja hyvää tahtoa.
Norjaan istutettiin kesällä 2010 neljä kiljuhanhea. Arvioimme miksi, miten ja millä menestyksellä. Istutus merkitsee yllättävää ja tervetullutta muutosta maan kiljuhanhipolitiikkaan.
Norjan LintutieteellinenYhdistys NOF ylläpitää internet-sivuja http://www.piskulka.net/index.htm, joilla mm. julkistetaan havaintoja norjalaisten kiljuhanhien muutolta ja talvehtimisesta. Vuoden 2010 aikana sivulla on havintojen lisäksi ollut tietoja norjalaisten suunnitelmista viimeisten kiljuhanhiensa suojelemiseksi.
Trondheimissa toimiva Norjan luonnonsuojeluvirasto Direktoratet før Naturførvaltning julkaisi syyskuussa 2009 kiljuhanhen suojelusuunnitelman, jonka voi poimia osoitteesta http://www.dirnat.no/attachment.ap?id=16. NOF:n laatima painoasultaan upea suunnitelma ei ehdottanut mitään olennaista uutta. Pääperiaatteena oli edelleen luonnon kannan toipumisen odottelu höystettynä pienpetojahdilla ja muuttolevähdys- ja talvehtimispaikkojen valvontayrityksillä.
Oma toimintamme
Kiljuhanhen Ystävät ry. perehtyi suunnitelmaan ja kirjoitti Direktoratetille muodollisen kirjelmän, jossa kiinnitimme huomiota siihen, että suunnitelma on ristiriitainen. Jo karkea lukumääräarvio osoittaa nimittäin, ettei siihen kirjattu tavoite 1000 kiljuhanhea ole läheskään saavutettavissa ehdotetuin keinoin, vaikka ne onnistuisivat täydellisesti ja että todennäköisempi kehitys on lajin häviäminen kokonaan.
Reaktio?
Kirjeeseemme ei vastattu, mutta Norjan viranomaiset tilasivat englantilaisislta asiantuntijoilta, Rebecca Leeltä (rebecca.lee@wwt.org.uk), Peter Cranswickilta, Geoff Hiltonilta ja Nigel Jarretilta arvion suojelusuunnitlemansa laadusta.
Arvion laadinta tapahtui laajassa kansainvälisesä yhteistyössä mm AEWAn ja eri Pohjoismaiden viranomaisten kanssa. Erityisesti Ruotsin luonnonsuojeluviranomaiset, Naturvårdsverket, ovat olleet mukana arvion laadinnassa ja ottaneet näitä näkökohtia huomioon omaa suunnitelmaansa tehdessään. Suomessa taas ei ole kuulunut pihaustakaan YM:n suojelusuunnitelmaehdotuksen päivitystarpeesta.
Suojelusuunnitelman kritiikki
Perusteellinen arvio - 130 sivua - on nähtävissä osoitteessa http://www.unep-aewa.org/meetings/en/lwfg/lwfg3/recap3_3_wwt_feasibility.pdf.
Karu tyyli, mutta suositeltavaa lukemista! Ja mitäpä asiantuntijat lausuivat? Ei ole mahdollista kirjata kaikkea tähän, mutta poimitaan pari tärkeää kohtaa.
Tässä kohdassa pohditaan, onko missään saatavissa asiantuntemusta tarvittavaan kiljuhanhien kasvattamiseen. Todetaan seuraavaa:
Erikoisosaamista tarvittaisiin [istutus]ohjelman eri vaiheisiin, etenkin tarhaamiseen, varsinaiseen istuttamiseen, lintujen seurantaan ja koko projektin suunnitteluun. Parhaita tuloksia varten hankkeen pitäisi olla monitieteinen ja siinä tulisi olla mukana laajalti eri alojen kokemusta ja asiantuntemusta.
Tarhaustietoa on niillä laitoksilla ja ihmisillä, joilla on kokemusta kiljuhanhien ja muiden samantapaisen hanhilajien kasvatuksesta. Nordens Ark ja Wildfowl & Wetlands Trust ovat ilmeisiä taidon lähteitä, mutta muutkin organisaatiot ja ihmiset voivat olla hyödyksi. Pentti ja Kaija Alholla, jotka pitävät Hämeenkoskella kiljuhanhitarhaa, on huomattavaa kokemusta kiljuhanhen kasvatuksesta.
Siirrymme johtopäätöksiin. Ensin arvioidaan, onko istuttaminen ollenkaan tarpeen. Arvio koskee vain ja ainoastaan nykykannan vahvistamista istutuksin. Sijaisemomenetelmästä ei puhuta. Ilmeisesti norjalaiset eivät vielä ole halunneet pyytä asiantuntijoiden arviota siitä
Norjan kiljuhanhien suojelutila ja suojelutoimista huolimatta olematon kannan toipuminen osoittaa istuttamisen olevan tarpeen. Tätä näkemystä tukee myös populaation teoreettinen malli. Itse asiassa istuttamista on pidettävä välttämättömänä, jotta viime vuosina muuttoreittien varrella aikaansaadut parannukset eivät menisi hukkaan. Jos Norjan kanta kuolisi sukupuuttoon olisi [joka tapauksessa] tarvetta sen palauttamiseen [istutuksin]. Käytössä olevan tiedon valossa istutusohjelman mahdolliset haitat olisivat minimaalisia ja jäisivät myönteisten puolten varjoon.......... Istutusohjelma täyttää taulukoimamme hyväksymisehdot kustannustehokkuutta lukuun ottamatta, johon ei oteta kantaa, koska se riippuu Norjan viranomaisten päätöksistä.
Taulukko 5-1. Norjaan ehdotetun perinteisiä muuttosuuntia käyttävän istutusohjelman hyväksymisehtojen toteutuminen: a)Perusedellytykset
- Onko populaatio kuollut sukupuuttoon tai suuressa vaarassa kuolla luonnosta? YES!
- Onko populaatio/laji vähentynyt voimakkaasti ja nykyisin levinneisyytensä tai yksilömääränsä puolesta köyhtyneessä tilassa? YES!
- Ovatko nykyiset suojelutavat riittämättömät toipumiseen kohtuullisessa ajassa? YES
b) Hyödyt, kustannukset ja seuraukset
- Ylittäisikö hankkesta saatava hyöty mahdolliset negatiiviset seuraukset? YES!
- Olisiko hanke kustannustehokas? Tähän ei oteta kantaa, koska se riippuu Norjan viranomaisten päätöksistä
c) Johdonmukaisuusehto
- Olisiko hanke sopuisoinnussa nykyisten suojelusuunnitelmien kanssa, erityisesti IUCN:n ohjeiden [http://www.iucn.org/themes/ssc/pubs/policy/reinte.htm] ja voimassa olevien suojelusuunnitelmien kansssa? YES
Johtopäätös edellytyksistä
Hanke on perusteltu, kunhan se täyttää kustannustehokkuusehdon. ..., mutta sitä on harkittava uudelleen, jos tulee ilmi uutta tietoa tai olosuhteet muuttuvat. Mitään isutusta ei pidä tehdä ilman että samalla huolehditaan muilla kiljuhanhen suojelutoimilla siitä, että istutuksin vahvistetulla kannalla on menestymisen mahdollisuudet. Jos ja kun tällaisia muita toimia tehdään, istutukset ovat välttämättömiä, jotta [muihin toimiin] nähty vaiva ei menisi hukkaan. Lopullinen päätös jää tehtäväksi.. [niissä ja niissä elimissä]
Arvion lopussa on yhteenveto ja johtopäätös kaikesta. Hieman lyhennettynä WWT:n lausunto sanoo seuraavaa:
''5.2 FEASIBILITY''
..... Sopivien poikasten saatavuus riippuu yhteistyöstä Venäjän ja/tai Ruotsin viranomaisten kanssa. Näyttää siltä, että tarhakanta on suositeltavampi lähde kuin luonnonvarainen, sillä on otettava huomioon vaikeudetm jotka liittyvät lintujen siirtämiseen Venäjän luonnosta istutusalueelle. Tarhaus osataan, ja on mahdollista hankkia vuosittain 20 poikasta jo vuodesta 2012 alkaen, jos käytetään sekä Nordens Arkin populaatiota että lisälintuja luonnosta.
Lajin istutusmenetelmät tunnetaan, mutta on epäselvää, miten ne toimisivat Norjassa, etenkin jos ja kun on tarkoitus säilyttää nykyinen muuttokäyttäytyminen.
Lajin kriittiset tarpeet tunnetaan ja sopivaa elinympäristöä on tarjolla niin pesintä- levähdys- kuin talvehtimisalueillakin. Näillä alueilla on kuitenkin vaihteleva suojelustatus ja erilaisia uhkia. Ilmeisesti alkuperäisiä vähenemisen syitä ei ole onnistuttu eliminoimaan eikä niitä todennäköisesti ole saatu alenemaan tasolle, jolla populaatio voisi lisääntyä merkittävästi.
On todennäköisesti mahdollista saada kannatusta.....laillinen asema... ja ....rahoitusta! Kustannukset voivat nousta suuriksi. Arvioimme, että 20 vuoden ohjelma maksaisi 48,580,000 NOK [n. 6 miljoonaa euroa]. .......
Tämän saimme siis lukea
Koska norjalaiset eivät vielä edes suostu keskustelemaan sijaisemomenetelmästä, asiantuntijaraati ehdotti, että Norjassa alennettaisiin tavoitetaso realistiseksi pyrkimällä aluksi vain nykyisen kannan säilyttämiseen siinä toivossa, että olot paranisivat parissakymmenessä vuodessa. Kannan säilymiseenkään ei voitaisi heidän mukaansa päästä ilman istuttamista, vaan sukupuuton todennäköisyydeksi arvioitiin 90 prosenttia. Niinpä suositeltiin tuki-istutuksia, peräti 20 poikasta vuodessa ilman sijaisemoja samaan tapaan kuin Suomessa aikanaan kokeltiin. Kirjoittajat ovat kyllä selvillä siitä, ettei se menetelmä tuottanut Suomessa yhtään uutta pesintää, mutta toivovat, että Norjassa voisi olla jäljellä sen verran suurempi luonnon parvi, että istukkaat kuitenkin liittyisivät siihen. Ainakin asiaa voisi kokeilla --- ja kokeiltu on!
Istutuskoe
Viime kesänä Norjan viranomiset ottivat lusikan kauniiseen käteen ja alkoivat toteuttaa oman suunnitelmansa sijasta englantilaisehdotusta. Norjaan saatiin Ruotsin uudelta kiljuhanhitarhalta Nordens Arkista neljä nuorta suvultaan venäläisperäisteä kiljuhanhea ja ne istutettiin elokuun 26. päivänä Porsangin vuonon syyskerääntymispaikalle, jossa luonnonvaraiset kiljuhanhet oleskelivat
Tässä yksityishohtia
Kahdella istukkaalla oli satelliittiseuranta, toisella kaulanauhalähetin toisella selkäreppumallinen samaan tapaan kuin meidänkin istuttamillamme hanhilla. Kaikilla on mustat numeroidut kaularenkaat (A09, A16, A17 & A18). Niin Norjan luonnontilaisten kiljuhanhien kuin istukkaidenkin syysmuutosta on nyt saatu tietoa. Luonnontilaisia kiljuhanhia tuli Porsanginvuonon kokoontumispaikalle 23 vanhaa lintua ja 35 tämänvuotista poikasta - viimevuotisia nuorukaisia ei ilmeisesti yhtään. Istukkaat oleskelivat aluksi luonnonvaraisten lintujen seurassa. Syyskuun 14. alkoi muutto. Suuri osa luonnonvaraisesta parvesta, 40 lintua havaittiin alkutalvesta Unkarin Hortobagyssa ja valtaosa niistä on tätä kirjoitettaessa ilmeisesti Kreikassa, jossa on nähty 53 kiljuhanhea - kaikki kaularenkaattomia. Entäpä istukkaat? Molemmat satelliittihanhet jäivät aluksi lähiseudulle Norjan kiljuhanhien pesimäalueelle, jossa kaulanauhalähetin pian vaikeni. Reppuhanhi lensi istutuspaikalta etelään, ylitti Pohjanlahden Merenkurkun kohdalla ja saapui reilun viikon kuluttua Suomeen. Se oleskeli jonkin aikaa Pietarsaaren Ådöfjärdenillä, josta sitä ja sen mahdollisia seuralaisia etsittiin näkösälle. Pian tuli uutta tietoa:
YLE Pohjanmaan raportti 29 syyskuuta 2010
''Pohjanmaalla viime viikolla paikannettu satelliittilähettimellä varustettu kiljuhanhi on todennäköisesti Ruotsissa. Alustava paikannustieto linnusta saatiin tiistaina Tukholman pohjoispuolelta. Tutkijat ovat yllättyneitä tarhasta vapautetun hanhen muuttosuunnasta, sillä villien kiljuhanhien parvessa sen olisi pitänyt matkata Viron tai Venäjän suuntaan. Suomalaisen luonnonsuojeluohjelman ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen WWF:stä pitää mahdollisena, että tarhassa kasvatettu kiljuhanhi on ollut fyysisesti villilintuja heikompi ja sen takia jättäytynyt pois laumasta. Tolvasen mukaan on myös mahdollista, että satelliittihanhi on lähtenyt jonkin muun hanhilajin, kuten meri- tai metsähanhien, matkaan. - Tai sitten se on voinut lähteä itsekseen Ruotsiin. Kaikki on tässä vaiheessa pelkkää spekulaatiota, Tolvanen toteaa.
Suunta täysin väärä: Villit kiljuhanhet talvehtivat etelässä tai idässä, mutta tarhalla kasvatettu hanhi päätti lähteä länteen. Petteri Tolvanen WWF:stä pitää varmana, että tämä kiljuhanhi ei osaa etelään yksin. - Se on nyt omillaan, sillä tarhassa kasvatetulla linnulla ei ole emon opettamaa muuttokäyttäytymistä. Villien kiljuhanhien liikkeistä ei saada tietoa Tarhalintu oli mukana norjalaisten kokeilussa, jossa yksi poikue vapautettiin luontoon. Satelliittilähettimien avulla tutkijat toivoivat saavansa tietoja villien kiljuhanhien liikkeistä. - Valitettavasti paikannuslaite ei ainakaan vielä tänä talvena kerro mitään kiljuhanhien liikkeistä, mikä tässä kokeilussa oli kuitenkin tärkeä taka-ajatus, Tolvanen harmittelee. Tolvanen toivoo, että satelliittilähettimellä varustettu kiljuhanhi talvehtisi ja palatessaan keväällä löytäisi uudelleen villien kiljuhanhien parven. Tolvanen pitää tätä kuitenkin epätodennäköisenä vaihtoehtona. YLE Pohjanmaa YLE Pelkillä kaularenkailla merkatuista poikasista ei ole kuultu mitään. Tuskin ne ainakaan ovat pääparven matkassa, josta niitä on etsitty.''
Istutetut hanhet eivät koskaan liity luonnon parveen Johtopäätös
Mitään oireita Norjan kiljuhahien muuttokäyttäytymisen omaksumisesta ei siis ole havaittu, vaan asiat ovat edenneet juuri samaan tpaan kuin Suomen kokemukset antoivat aiheen odottaa. Kiljuhanhen Ystävät katsoo tämän yhden lisäkokeen riittävän osoittamaan, että Suomessa aikanaan perusteellisesti testattu mentelmä ei toimi myöskään Norjan oloissa. Nordens Arkin kiljuhanhet ovat aivan liian arvokkaita tuhlattavaksi enempiin kokeisiin. Jos norjalaiset edelleen itsepäisesti haluavat istutettujen kiljuhanhien omaksuvan itäisen muuttoreitin, eivät he myöskään voi käyttää valkoposkihanhia sijaisemoina -- nehän muuttavat lounaaseen. Vaihtoehdoiksi jää heille silloin ultrakevyiden lentokoneiden käyttö, mihin saksalainen Aktion Zwerggans saattaisi vielä tarjota asiantuntemustaan, tai sitten voisi sijaisemoina käyttää Norjan omia kiljuhanhia esimerkiksi lisäämällä munia mahdollisesti luonnosta löytyviin pesiin. Pesiä voisi ehkä löytää varustamalla muutolta pyydettyjä emolintuja radiolähettimin. Aika utopiaa!
Ruotsin kiljuhanhien suojelusuunnitelma lähes valmis. Istutus jatkuu jo!
Lauri Kahanpää
Ainoana valtiona on Ruotsi valmistellut kiljuhanhen suojeluohjelmaansa avoimesti ja demokraattisesti.
Alkuperäisen luonnoksen Ruotsin kilojuhanhen suojelusuunnitelmaksi laati 2004 Ruotsin kiljuhanhen palautusprojektin vetäjä Åke Andersson. Se jaettiin kaikille asiasta kiinnostuneille ja Norrbottenin lääninhallitus, jolle suunnitelman laadinta muodollisesti kuuluu, järjesti ja kustansi 15.-16. helmikuuta 2005 kaksipäiväisen keskustelutilaisuuden, johon kutsuttiin kaikki osapuolet, myös Kiljuhanhen Ystävät ry. Rajoitteena oli vain kieli - kokoushan pidettiin tietenkin ruotsikisi.
Lääninhallitus sai tehtäväkseen suunnitelman viimeistelemisen ja uusi versio ilmestyi vuonna 2007. Se sai saman kohtelun, taas puitiin Norrbottenissa tilannetta koko pohjoismaisella porukalla pari päivää. Viime kesänä tuli lääninhallituksessa korjailtu Ruotisn ''lähes lopullinen'' kansallinen kiljuhanhen suojelusuunnitelma kaikkien nähtäväksi, jotta voisimme vielä kirjallisesti ehdottaa siihen hienosäätöä ennenkuin Naturvårdsveret vahvistaa sen ohjeeksi viranomaisille. [Tässä linkki suunnitelmaan] Kiljuhanhen Ystävät on omalta osaltaan 10. syyskuuta 2010 lähettämässämme arviossa enää korjannut pari pikkuvirhettä ja kiitellyt suunnitelman laatijoita hyvästä työstä. Näin kuullaan asiantuntujoita ja -osaisisa naapurissa! (Vrt. meillä!) Odotamme ja toivomme suunnitelman pikaista vahvistamista ja toteuttamista.
Toisin kuin muilla Pohjoismailla Ruotsilla on ollut toimiva istutusohjelma, ja maassa pesii toista sataa luonnonvaraista kiljuhanhea. Ne talvahtivat EU:n virallistamilla suojelualueilla Alankomaissa. Keskeisenä pohdinnan aiheena onkin Ruotsissa ollut, miten tulevat suojelutoimenpiteet sovitettaisiin yhteen aikaisempien kanssa. Kun istukkkaita aikanaan epäiltiin lajiristeymiksi, selvitettiin Lundin yliopistossa, pitäisikö niistä syntynyt kanta jopa hävittää, pyydystää elävänä ja puhdistaa geenitestin perusteella epäillyttävistä linnuista vai jättää kasvamaan. Tulos on julkaistu internet-sivulla http://www.unep-aewa.org/meetings/en/lwfg/lwfg2/lwfg_recap2_3_swedish_feasibility_study.pdf. Siitä käy ilmi, että ainakaan ei kannata yrittää pyydystää kaikkia elävänä. Se olisi kallista, vaarallista eikä johtaisi toivottuun tulokseen. Kun niin meille kuin varmaan yliopiston tutkijalle Richard Ottvallillekin on ilmeistä, että Ruotsin kiljuhanhet nauttivat EU:ssa täydellistä suojelua, on niiden hävittäminen onneksi kiellettyä ja mahdotonta sekin. Nyttemminhän tiedämme sitä paitsi, etteivät ne tosiasiassa ole sen suuremmin lajiristeymiä kuin luonnossa muuten tavattavat kiljuhanhet. Jäljelle on jäänyt vaihtoehto antaa niiden lisääntyä. Käytännössä niitä onkin varjeltu ja suojeltu kaikin tavoin. Koska kanta todennäköisesti vähitellen kasvaa, ei ruotsalaisilla ole samanlaisia paineita lajin pikaiseen pelastamiseen kuin norjalaisilla (juttu yllä) tai meillä suomalaisilla, joilla jo on Musta Pekka kourassa. Niinpä Ruotsissa uskotaaan olevan varaa kasvattaa uutta Venäjältä hankittua tarhakantaa, jolla istutuksia voidaan aikanan jatkaa yksimielisesti. Näin suojelu etenee hitaasti ja linnarauha on ostettu suurin kustannuksin. Pahimpia ''kustannuksia'' eivät edes ole kruunujen menemiset, vaan viivästymisen aiheuttma riski, että vielä aika pienelle luonnonvaraiselle kannalle tapahtuisi jokin onnettomuus, kuten tauti tai parven joutuminen sääkatastrofiin. Ongelmallista olisi myös Venäjän kannan mahdollinen rasittaminen lisäpoikasten hankkimiseksi Ruotsin uudelle kiljuhanhitarhalle Nordens Arkiin.
Tuoreen tiedon mukaan istutukset ovat Ruotsissa kesällä 2010 alkaneet uudelleen - kymmenen vuoden harkinnan jälkeen ja edelleen hyväksi todetulla valkoposkihanhimenetelmällä!
One of the Lesser White-fronted Geese ringed and released in 2010. This specimen (red S) is a 2Cd male and one of the "new" in the Swedish population which means an offspring from the new breeding stock emanating from geese imported from western Russia. Photo: Emilia Vesterberg. Observations of ringed geese can be reported to Bo Fagerström, Dalgatan 10, 824 42 Hudiksvall Sweden
Kerromme lisää Ruotsin kuulumisia, kun lopullinen teksti tai istutusprojektin raportti on käsissämme.
Tarhat
Apuvoimaa tarhalle - yhteistyö Jyväskylän yliopiston kanssa syveni
Lauri Kahanpää ja Markku Kuitunen
Kiljuhanhen Ystävät on tehnyt yhteistyötä Jyväskylän Yliopiston Bio- ja ympäristötieteiden laitoksen kanssa jo vuodesta 2004 alkaen.
Satelliittiseuranta
Ensimmäinen yhteinen hanke oli valkoposkihanhien pyydystäminen Turun saaristosta ja istutettujen hanhien satelliittiseuranta. Projektisuunnitelman mukaan yhteishankkeen tarkoituksena on selvittää, kummalta puolelta Itämerta Turusta ja Helsingistä pyydystetyt ja Lappiin siirretyt valkoposkihahiperheet muuttaisivat syksyllä etelään ja keväällä takaisin, jotta kiljuhamhi-istutuksia varten voitaisin valita edullisemmat sijaisemot. Helsingin linnut ovat helpommin saatavissa ja pesivät säännöllisemmin, mutta Turun linnut ovat valmiiksi lännempänä ja siten todennäköisemmin turvallisella läntisellä reitillä. Kolmen yrityksen jälkeen emme vielä tiedä tulosta, koska merkatut linnut eivät ole onnistuneet muutossaan. Yhden söi merikotka, toinen ehkä ammuttiin, kolmas joutui joko ketun tai erehdyksessä laillistetun metsästäjän saaliiksi 2009.
Jyväskylän yliopisto auttoi ensimmäisten radiolähettimien hankkimisessa. Helsingistä ei ole ollenkaan saatu pyydystettyä koelintuja, koska pyydystysluvista tehdyn aiheettoman valituksen käsittely oikeusistuimissa kesti niin kauan, että lupa ehti vanheta ennen kuin sen voimassaolo vahvistettiin. Tutkimushanketta jatketaan myös Helsingin linnuilla, kun uusi lupahakemus hyväksytään.
Harjoittelijapaikka
Syksyllä 2009 sovittiin Jyväskylän Yliopiston Bio- ja ympäristötieteiden laitoksen kanssa, että kiljuhanhien tarhaus on sopivaa ympäristöbiologien opintoihin sisältyväksi harjoitteluksi. Niinpä huhtikuussa Pentti Alhon avuksi saatiinkin (silloin vielä melkein) maisteri Jane Koskimäki. Hänen tehtäviinsä kuului ennen kaikkea jatkuvaa päivystämistä vaativa pesimäparien erottaminen omiin pesimähäkkeihinsä. Erillishäkkien tarkoitus on taata linnuille pesimärauha ja kasvattajille niiden sukupuun oikeellisuus.
Puhdistettu ja hiekoitettu ylempi pesimäboksialue odottaa asukkaita huhtikuun alussa. Luonnonvaraisia eläimiä tutkivalta biologilta edellytetään kykyä järkevään etukäiteissuuniteluun, valppautta, kärsivällisyyttä ja toimintakykyä oikella hetkellä. Näistä ominaisuuksistaan Jane Koskimäelläkin oli varmasti hyötyä. Kun hän vielä tosi kenttätutkijan tavoin vaivatta sopeutui yli kuukauden ajaksi asuntovaunumme askeettisiin elinoloihin (Juuri kevään pahimpien helteiden aikana vaunun jääkaappi lakkasi toimimasta.) ja tuli sitä paitsi mainiosti toimeen meidänkin kanssamme, on aihetta kehuun ja kiitokseen.
Toiminta kiljuhanhitarhalla vaatii tarkkuutta ja huolellisuutta. Joka kerta! Kun alku sujui näin hyvin hyvin, odotamme innolla seuraavaa harjoittelijaa, jolle paikka on varattuna kevääksi 2011. Jääkaappi toiminee taas!
Tervetulleita vieraita
Lauri Kahanpää ja Pentti Alho
Monista hanhikonferensseista meille tutuksi tulleet Christine Kowallik (Biologiche Station Westliches Ruhrgebiet) ja Kees Koffijberg (SOVON Vogelonderzoek Nederland) vierailivat heinäkuun lopulla tarhallamme Hämeenkoskella. Kumpikin on maansa eturivin hanhiasiantuntija. Kees Koffijberg on kirjoittanut Hollannin kiljuhanhia käsittelevän perusartikkelin, jota on selostettu tässäkin lehdessä, (Alankomaiden kiljuhanhiselvitys Kees Koffijberg et al . KY - 2006 - No 1) ja laatinut kansainvälisen suojelusuunnitelman ruisrääkälle.
Saksan js Hollannin hanhiasiantuntijat Christine Kowallik ja Kees Koffijberg poikkesivat tarhallemme heinäkuussa. Ruotsiin istutetut kiljuhanhet talvehtivat Alankomaissa, joissa myös on yksi maailman suurimmista lintuharrastajatiheyksistä niin että aikanaan jopa lintuatlaskin voitiin toteuttaa jokaiselle kuukaudelle erikseen käyttäen pienempää ruutua kuin meillä. Voi arvata, että kiljuhanhetkin tulevat siellä aika hyvin havaituiksi, mutta niiden laskeminen ei sittenkään ole aivan yksinkertaista, koska ne liikkuvat paikasta toiseen. Talvehtimisalueet on EU:n vaatimuksesta suojeltu.
Pentti Alho esittelemässä hautomakoneen käyttöä.
Istutus
Metsäpeuran suojeluhankkeen loppu. Pöytäkirja
WWF:n metsäpeuratyöryhmä
Suomeen on aikaisemminkin palautettu alkuperäiseläimistöstä hävinneitä lajeja. Tällaisia ovat ainakin majava ja metsäpeura. Alla on pöytäkirja WWF:n metsäpeuratyöryhmän viimeisestä kokouksesta. Mietipä, hyvä lukija, miltä näyttäisi, jos alla sana"metsäpeura" jonain päivänä voitaisiin korvata sanalla "kiljuhanhi".
WWF:n metsäpeuratyöryhmä piti viimeisen kokouksensa tammikuun 27-28. päivinä 1997 Kuhmossa. Kokous totesi metsäpeuran laajentaneen elinaluettaan ja lisääntyneen lukumääräisesti Suomessa siinä määrin, että akuuttia tarvetta erityistoimenpiteisiin sen suojelemiseksi ei enää maassamme ollut. Tämä toteamus oli ilmeisesti tehty myös metsästyksen säätelystä vastaavissa elimissä, koska metsäpeuralle oli voitu katsoa jo sallittavan muutama kaatolupa Kainuussa. Kaikkiaan 10 metsäpeuran kaatolupaa oli myönnetty pelloilta tapahtuvaan, ilmeisesti rodullisesti epäilyttävien yksilöiden, pyyntiin. Vain n. puolet luvista tuli määräaikana käytetyksi. Kainuussa metsäpeuratilanteen hoito-, seuranta- ja suojeluvastuu siirtyi Kainuun Riistanhoitopiirille, joka on perustanut erityisen "Metsäpeuran rotupuhtausprojektin" metsäpeuratilanteen jatkuvaksi seuraamiseksi. Kannan koko Kainuussa oli talvella 1996 suoritetun helikopterilaskennan mukaan n. l000 päätä. Vuosikasvu oli siis noin kolminkertaistunut edelliseen 1askentaväliin (l985-93) verrattuna. Kasvun voimistuminen voitaneen katsoa johtuvaksi poronhoitoalueen etelärajalle pystytetyn esteaidan, jonka aikaan saamiseen myös WWF:llä oli oma roolinsa, positiivisesta vaikutuksesta. WWF:n metsäpeuratyöryhmä katsoi
- täyttäneensä sen tehtävän, joka sille oli asetettu ja
- metsäpeuratilanteen nyt olevan siinä määrin turvattu sekä metsäpeurakannan seurannan ja hoidon olevan pysyvästi järjestettynä, joten se saattoi katsoa voivansa lakkauttaa itsensä.
- joka tapahtuikin.
Yhdistys
Vuoden 2009 vuosikokous
Lauri Kahapää
Vuosikokousraportti 2009 tulee tässä vähän myöhässä. Seuraavaan lehteen laitamme vuoden 2010 kokoustiedot.
Vuosikokous 2009 pidettiin mitä miellyttävimmässä kesätunnelmassa 8.4 2009 Valkeakosken Tykölässä, tarkemmin sanoen puheenjohtajan mökillä. Olisi kannattanut tulla paikalle; siellä tarjottiin hyvää ruokaa ja pohdittiin täyttä asiaa.
Yhdistyksen vuosikokouksessa arvioidaan edellisen vuoden toimintaa ja nykytilaa ja päätetään tulevan suuntaviivoista. Erityisesti katsomme talouspuolta ja täydennämme hallitusta tai valitsemme uuden. Tälläkin kertaa muodolliset tärkeät asiat hoidettiin niin kuin tapana on ja laki vaatii: esiteltiin ja hyväksyttiin vuosikertomus, tilit, hallituksen vastuuvapaus, toimintasuunnitelma, budjetti ja sovittiin jäsenmaksuksi yhä 40 ¤ tai kokonainen työpäivä. Kaikki oli kunnossa.
Koska tämä selostus ilmestyy vasta vuoden 2010 lopulla, ja takana on jo seuraavakin vuosikokous, on tiedot varsinaisesta toiminnastamme vuosina 2008 ja 2009 yhdistetty omaksi jutukseen tässä lehdessä. Samalla saa tilaisuuden hiukan vertailla eri vuosia.
Vuosikokouksessa arvioitiin kulunutta vuotta 2008. Yhdistyksen talous ei taaskaan ollut antanut mahdollisuutta maksaa tarhaa hoitavalle Pentti Alholle ansioidensa mukaista palkkaa ja oli korvattu vain, mihin pystyttiin. Sellainen sopimus Yhdistyksellä on Alhon kanssa, ja siitä johtuu, että Yhdistyksen tileissä kaikki näytti vuoden 2008 osaltakin ihan hyvältä. Edellisenä vuonnahan (2007) yhdistys oli saanut runsaan lahjoituksen, jolla oli maksanut pois vanhat velkansa, mutta varsinaiseen toimintaan oli silloin jäänyt vain jäsenmaksujen tuotto. Vuonna 2008 lahjoituksia kertyi niin, että Alholle voitiin sentään maksaa tarhauskulut, kun samalla kulutettiin yhdistyksen pienet säästöt eikä hän taaskaan laskuttanut tekemästään työstä. Eri säätiöille lähetetyt hakemukset eivät tuottaneet tulosta. Tarhan kunnostukseen ja hanhien ruokintaan saatiin kuitenkin merkittäviä tavaralahjoituksia. Yhdistys kiittää lämpimästi kaikkia vuoden 2008 lahjoittajia, joista mainittakoon yksityishenkilöiden lisäksi:
- Korkeasaaren Ystävät ry
- Markprint Oy
- Raamarit OY
- Raatikuva Ky Heikki Löflund
- Rehu-Raisio Oy
Ja vielä henkilökysymykset. Hallitusta ja muita luottamushenkilöitä ei vaihdettu vuonna 2009, vaan vuoden 2010 vuosikokoukseen asti Ystävien luottamusta nauttivat edelleen:
- Antti Haapanen Helsingistä (pj),
- Erkki Jaanu Valkeakoskelta,
- Lauri Kahanpää Jyväskylästä,
- Erkki Kellomäki Hämeenlinnasta,
- Eero Peltonen Tampereelta,
- ja varalla
- Jyrki Patomäki Heinolasta,
- Pekka Ruokonen Kangasalta ja
- Jouni Riihimäki Tampereelta.
Vuosien 2008 ja 2009 toiminta
Lauri Kahanpää
2008 oli kymmenes toimintavuotemme ja 2009 yhdestoista. Näiden vuosien toimintakertomuksesta poimin tähän mikä oli uutta tai muuten kiintoisaa:
Koko toiminta, etenkin tarhaus ja istutus ovat jatkuneet periaatteessa entiseen tapaan. Myös pahin puute on ennellaan: Pentti Alholle suunniteltuja säännöllisisiä vapaapäiviä ei ole saatu aikaiseksi, mille suurimpana esteenä taitaa olla jäsenten pitkä matka tarhalle ja toimintavarojen puute. Muuten on talkootöitä kyllä saatu tehtyä tarpeen mukaan.
Yhdistys ja kalusto
- Jäsenten määrä kasvoi taas muutamalla sekä 2008 että 2009, mutta tavoiteita taaskaan saavutettu, koska suunniteltua kampanjaa ei vielä toteutettu.
- Hämeen Ympäristökeskuksen meille luovuttamiin rakennuksiin liittynyt velvoite kasvattaa kiljuhanhia päättyi 2008 lopussa määräajan umpeutuessa. Ympäristökeskuksen 31.8.2001 luovuttamat tarharakenteet siirtyivät lopullisesti yhdistyksen omaisuudeksi edelleen käytettäväksi kiljuhanhen tarhaukseen.
- Tarharakenteita on ylläpidetty ja parannettu: Suurin urakka on ollut ylempien pesimäkoppien aitojen varustaminen riittävän syvälle maan alle ulottuvilla rotanestoaidoilla ja muoviseinien uusinta. Alatarhan rotta-aidoissa on edelleen puutteita ja sähköt varastoon ovat yhä vetämättä, mutta vuosihuoltotyöt (hiekat, pahnat, hanat, altaiden pesut, lentoestepressut, häkkien tiiviys) on tehty.
- Jarruton peräkärry kunnostettiin liikennekelpoiseksi.
Hanhet
- Lintuinfluenssahälytys oli edelleen voimassa ja hoitolatoiminta olematonta.
- Kiljuhanhia ei tuotu tarhalle eikä istutusta lukuun ottamatta viety sieltä muualle. Kuolleisuus oli 2008 ennätyksellisen vähäistä (vain 8), mutta palasi 2009 normaaliksi. Pesintä onnistui 2008 normaalisti ja 2009 huonon sään vuoksi heikosti. Myös valkuaisrehun sopivuutta on alettu epäillä. Koska hanhia ei viety tarhalta muualle kuin poikasia istutukseen, ne eivät sentään ole vähentyneet vaan niiden lukumäärä on pysynyt sunnilleen ennallaan --- noin 50. Hanhien terveydentilassa ei ole ilmennyt mitään erityisen huolestuttavaa.
- AEWA:lta odotettu suositus, jonka mukaan Heidelbergissä käytettävät tutkimusmenetelmät riittävät takaamaan istutettavien lintujen sopivuuden ja erityisesti DDR:n kautta Venäjältä nyky-Saksaan päätyneet kiljuhanhet sopivat Pohjoismaihin, ei ole tullut, vaikka tutkimukset on julkaistu vaaditulla tavalla. AEWA on jo 2008 vaatinut lisää luonnon lintunäytteiden tutkimista vertailun vuoksi, mutta mitään ei ole kuulunut eikä Kiljuhanhen Ystäviä ole kutsuttu mukaan AEWAn perustamaan toimikuntaan, jossa on valtioiden edustus Norjasta, Ruotsista ja Suomesta sekä tarkkailijoita muista kiljuhanhimaista ja -organisaatioista.
- Huolestuttavat tiedot Venäjän kannan vähenemisestä antavat entistäkin suuremman aiheen keskittyä hankkimaan meille lisää venäläisperäisiä kiljuhanhia Saksasta ja suhtautumaan kriittisesti Venäjän hataran luonnonkannan rasittamiseen.
- Kesällä 2008 istutettiin kaksi poikuetta ja 2009 yksi. Niissä oli yhteensä vain 9 poikasta, koska kiljuhanhemme jälleen munivat liiaksi eri aikaan kuin valkoposkihanhet. Valkoposkihanhiemoja oli kyllä riittävästi vuodelle 2009 ja muutamia on vieläkin tarhalla. Valkoposkihanhien pesintäaikoihin tarhalla on 2009 onnistuttu vaikuttamaan hallin valaistuksella ja lamppuja on laitettu lisää seuraavaa kautta varten.
Taustaa
- Kiljuhanhen istutukseen ei myönnetä lupia, vaan riittää, että poikaset täyttävät luonnonsuojelulain vaatimukset. Prof. Winkin geeniselvitys osoitti, että tundrahanhiristeymiksi epäillyt linnut ovat kiljuhanhia. Tulos on vahvistettu Wetlands Internationalin hanhiasiantuntijoiden kokouksessa 2007, jossa myös todettiin, että kaikki kiljuhanhet edustavat samaa alalajia, rotua ja muotoa. Ne soveltuvat istutettaviksi Suomeen.
Kevään 2005 kiljuhanhikonferenssin seuranta
- BirdLife Internationalin EU:lle laatima ehdotus kiljuhanhen ohjeelliseksi suojelusuunnitelmaksi on tehty ilman osallistumistamme ja ristiriidassa Wetlands Internationalin suosituksen kanssa. Se ei sisällä suunnitelmaa kiljuhanhen palauttamiseksi pesimälinnuksi Suomeen.
- Kiljuhanhien uusi pyydystys ja valtiollinen tarhaus on aloitettu vain Ruotsissa.
- Pohjolan kiljuhanhilla arveltiin olevan enintään 20 vuotta elinaikaa. Väheneminen on nopeutunut ja aikaa kulunut. Venäjän kanta hupenee samaa vauhtia kuin Norjan.
- Suomelle on "kansallinen suojelusuunnitelma" tehty ilman osallistumistamme, vaikka toisin sovittiin. Se ei sisällä suunnitelmaa kiljuhanhen palauttamiseksi pesimälinnuksi Suomeen. Sen virallistaminen on onneksi kaatunut menettelytapavirheisiin, koska kaikkia asianosaisia ei ole kuultu.
- Pentti Alholle piti hankkia apulainen - oppilas ja ehkä aikanaan seuraaja. Ei hankittu 2008 eikä 2009.
- Ympäristöministeriö uskoi Lammilla yhteistyöhalun löytyvän ja kiljuhanhen suojelun onnistuvan. Toistaiseksi se ei ole osoittanut yhteistyöhalua.
Tiedotus- ja julkaisutoiminta 2008
- Maineikkaan Die Vogelwelt-lehden hanhierikoisnumero julkaisi kaksi laajaa tieteellistä kirjoitustamme, Kazakstanin seurannan 10-vuotisraportin ja Euroopan kiljuhanhien tulevaisuusennusteen.
- Suomen Luonto- lehden päätoimittajan kanssa sovittiin 2008, että julkaistaisiin juttu, joka edistäisi sovintoa kiljuhanhen suojeluasiassa. Tarhallemme tuli toimittaja, joka on poleemisessa suhteessa kanssamme - Markku Lappalainen on allekirjoittanut valkoposkihahien pyydystyslupaa koskevan aiheetoman valituksen. Juttu oli asialle kielteinen sisältäen väärää asiatietoa, jota ei suostuttu korjaamaan sekä väärin siteerattuja lausuntoja.
- Tarhalla käynyt radion toimittaja teki sen sijaan asiallisen jutun.
- Yhdistys on kirjoittanut Ympäristöministeriölle kiljuhanhen suojelusuunnitelman laadinnassa ilmenneistä epäkohdista ja sen puutteista. Yhdistys on kirjoittanut suojelusuunnitelmasta oman version, josta puutteet on poistettu. Uusi suunnitelma on annettu mm YM:n virkamiehille.
Luvat ja sopimukset
- Vuonna 2006 yhdistys haki yhdessä Jyväskylän yliopiston kanssa lupaa pyydystää sijaisemoiksi valkoposkihanhia Helsingin saaristosta. Oikeuskanslerin huomautettua luvan viipymisestä Uudenmaan ympäristökeskus teki kielteisen päätöksen, josta olemme valittaneet hallinto-oikeuteen. Turun saaristossa tilanne on viivästynyt eripäin: Korkein Hallinto-Oikeus käsittelee pyydystysluvastamme tehtyä valitusta, jonka Turun hallinto-oikeus on jo kertaalleen hylännyt siis hyväksyen pyydystämisen. Kolmeksi vuodeksi tehdyt hakemuksemme ovat umpeutuneet ehtimättä astua voimaan.
- Tarhaussopimus Hämeen Ympäristökeskuksen kanssa on päättynyt vuoden 2008 lopussa, samoin sopimus Pentti Alhon kanssa.
Talous
- Yhdistyksen talous perustui jäsenmaksutuloihin ja lahjoituksiin, joita kertyi niin vähän, että tilikausi 2008 oli alijäämäinen, vaikka Pentti Alho ei laskuttanut tekemästään työstä. Tarhan kunnostukseen ja hanhien ruokintaan saatiin merkittäviä tavaralahjoituksia, joita ei kirjattu tileihin. Tileissä eivät näy myöskään talkootyöt. Yhdistys oli vuodenvaihteessa 2008-2009 velaton.
ISSN-L 1798-0437
ISSN 1798-0437
Hämeenkosken kiljuhanhitarhan ja Hämeen lintuhoitolan tukijoita 2008-2009
- EVP-elektroniikka
- Korkeasaaren ystävät ry
- Lämpöura Ky Pentti Tenhunen
- Markprint Oy
- Raamarit OY
- Raatikuva Ky Heikki Löflund
Kiljuhanhen Ystävät ry:n yhteystiedot
- Postiosoite: c/o Kahanpää / Torpankuja 3 C 13 / FIN 40740 Jyväskylä
- Sähköposti: kahanpaa@maths.jyu.fi
- Kotisivu: http://www.ansererythropus.tk/
- Puheenjohtaja fil.tri. Antti Haapanen
- puh: 358-9-3253804 (home), 358-40-5953313 (mobile)
- Huhtasuontie 7, 00950 Helsinki, Finland
- e-posti: antti.haapanen@Kolumbus.fi
- Sihteeri fil.tri. Lauri Kahanpää
- puh:(0)40-5953313 (m)
- fax: (0)14-2602701 ja merkintä "Lauri Kahanpää"
- Yhdistyksen jäsenyyttä voi hakea esimerkiksi sähköpostitse.
- henkilöjäsenmaksu (Suomi) 40 EUR
- yhteisöjäsenmaksu 90 EUR
- kannatusjäsenmaksu 200 EUR
- ulkomaiset jäsenet USD/EUR 50
- Pankkiyhteys: Nordea Hämeenlinna, 103230-513444
- Pankkiyhteys ulkomailta : Nordea Bank Finland Plc. Helsinki, Finland
- SWIFT-osoite: NDEAFIHH.
- IBAN - numero: FI6210323000513444
- Vastaanottajan osoite: c/o Kahanpää / Torpankuja 3 C 13 / FIN 40740 Jyväskylä
- Tarhan yhteystiedot: puhelin/fax 03 7654 727, matkapuhelin 050 3441 755.
< lauri.v.kahanpaa@jyu.fi> päivitetty 6. tammikuuta 2011
