Keväällä 2003 havaittiin vain kymmenen kiljuhanhea Oulun seudulla, viime vuonna vielä 16, sitä ennen 19. Kesän 2002 hyvästä poikastuotosta huolimatta luonnonkannan alamäki siis vain jyrkkenee.
Kevään aikana on yhdistyksemme toiminta keskittynyt toisaalta istutusten alun valmisteluun ja toisaalta kokouksiin ja anomuksiin, joilla on hankittu kannatusta ja rahoitusta. Tarhalla Pentti Alho joutui ankaran talven jälkeen koville varmistaessaan kiljuhanhien onnistuneen pesinnän. Syksyllä on meillä kaikillakin taas edessä kunostustalkoita tarhalla, aika helppoja ja hauskoja tosin. Pesintä tuotti 31 poikasta. Näitä ei vieläkään istutettu luontoon. Onneksi tarhalla on tilaa uusille tulokkaille, sillä sijaisemoiksi tarkoitettujen valkoposkihanhien määrää on vähennetty rajusti Niitä on nimittäin aikaisempaa helpompi hankkia muualta. Valkoposkihanhia tarvitaan joka tapauksessa ja nyt alkavalla valkoposkihanhien satelliittiseurannalla aiotaan valmistella läntisten muuttoreittien löytämistä.
Olemme osallistuneet hanhikonferenssiin Aunuksessa, pitäneet palaveria Uppsalassa Ruotsin ja Saksan kiljuhanhiprojektien edustajien kanssa ja olleet eduskunnassa puhumassa päivänä, jona hallitus kaatui. Onneksi ei sentään kaatunut Kiljuhanhen Ystävien hallitus, vaan valtion, ja se asiahan on jo korjattu.
Tärkein tapaaminen taisi sentään olla oma vuosikokouksemme, jonka päätöksiä nyt yhteistuumin toteutamme. Tervetuloa mukaan - niin vanhat kuin uudetkin jäsenet
Martti Soikkeli
Kuulutin Suomen Luonnon maaliskuun numerossa yhteistyötä kiljuhanhien suojeluun - olenhan ollut mukana alusta asti.
60-luvulla tuli tarve pelastaa kiljuhanhi. Viidentoista vuoden pohdintojen jälkeen Lambart von Essen istutti Ruotsiin ensimmäiset kiljuhanhet oivallettuaan, että suurin ongelma oli metsästys kaakkoon suuntautuvalla muuttomatkalla ja että oli mahdollista saada linnut muuttamaan Länsi-Eurooppaan. Muuttoreittiin pystyttiin vaikuttamaan hautomalla kiljuhanhen munat poikasiksi valkoposkihanhien pesässä, jolloin poikaset muuttivat yhdessä sijaisvanhempiensa kanssa lounaaseen, oppivat uuden reitin ja säilyivät hengissä. Istutus onnistui. Samaan aikaan kun Norjan pieni kanta hupenee Ruotsiin istutetut linnut ovat alkaneet lisääntyä luonnollisesti. Jo 70 kiljuhanhea, joukossa monia nuoria, talvehtii Hollannissa ja Saksassa.
Suomessa WWF:n yritys istuttaa kiljuhanhia Lappiin epäonnistui, koska sijaisemoja ei käytetty. Istutukset keskeytyivät myös Ruotsissa, kun istukkaissa oli havaittu merkkejä tundrahanhen perimästä sekä löytynyt mahdollisia eroja itäisten ja läntisten populaatioiden välillä. Toisin kuin Ruotsissa, Suomen tarhat ja tarhalinnut jäivät nyt vaille WWF:n tukea, mutta ovat selviytyneet yksityisten suojelijoiden tartuttua toimeen. Kiljuhanhen Ystävät on antanut tutkia tarhakannan perimän ja terveydentilan istutuksia ajatellen ja kannattaa lounaisen muuttosuunnan kehittämistä. Parempi opittu elämä lännessä kuin kuolo kaakossa.
Suomessa kiljuhanhen suojelua edistää periaatteessa edelleen myös WWF:n kiljuhanhityöryhmä, joka pyrkii pitkän päälle muuttamaan olosuhteita itäisillä muuttoreiteillä. Se on kartoittanut Norjan kiljuhanhien itäisiä muuttoreittejä ja löytänyt tärkeän Kaninin niemimaan levähdysalueen. Työryhmä on laskenut keväällä lepäileviä kiljuhanhia Oulun seudulla. Vielä 1980-luvulla niitä nähtiin 95 ja joukossa oli jopa 34 yksivuotiasta. Neljältä viime vuodelta luvut ovat (suluissa nuoret) 26 (-), 27 (-), 19 (-) ja 16 (8) ja tämän vuoden ennakkotieto kertoo kymmenestä linnusta, vaikka kesän 2002 poikastuotto Norjassa oli poikkeuksellisen hyvä (syksyllä 69 lintua, joista 34 nuorta). Kiljuhanhi kuolee Pohjolasta!
Kansainvälisesti on syntynyt kaksi ryhmittymää, joiden pitäisi löytää kompromissi. Istuttajat (Kiljuhanhen Ystävät, saksalaiset, ruotsalaiset ja venäläiset) haluavat yrittää Skandinavian kannan pelastamista, kunhan istukkaiden perinnöllinen kelvollisuus on selvitetty. Toinen puoli (WWF:n työryhmä Suomessa ja norjalaiset) on toistaiseksi vastustanut istutuksia.
Me kaksi vanhaa kiljuhanhiin joskus hurahtanutta, Ilkka Koivisto ja minä, emme ymmärrä tieteellisesti sinänsä mielenkiintoisen mitokondriogenetiikan kohottamista istutusten esteeksi, kun pienillä eroilla ei nähtävästi ole vaikutusta lintujen ilmiasuun, käyttäytymiseen eikä menestymiseen. Linnut viettävät suurimman osan vuodesta muutolla ja talvialueilla. Sieltä naaras löytää koiraan ja tuo sen, minkä tahansa epäpuhtaan siperialaisen, Skandinaviaan kiljuhanhiemme isäksi. Kiljuhanhien maantieteelliseen sekoittumiseen viittaa sekin, että lajista ei ole erotettu alalajeja. Metsähanhella niitä on viisi.
Ruotsissa on esitetty niinkin äärimmäinen mielipide, että Lambart von Essenin istutuksista lähtöisin oleva menestyvä kiljuhanhikanta pitäisi tappaa geneettisesti epäpuhtaana. Onneksi näin ei tehdä eikä tarhakantaakaan hävitetä. Von Essen sanoikin kerran kansainvälisessä kokouksessa: "Nämä linnut ovat kiljuhanhen näköisiä, ne käyttäytyvät kuin kiljuhanhet ja ne ovat sopeutuneet erinomaisesti Ruotsin tunturiluontoon. Miksi nämä linnut eivät olisi kiljuhanhia?"
Wolfgang Scholze
Ruotsin, Suomen ja Saksan kiljuhanhiprojektien edustajat tapasivat toisensa Uppsalassa tiistaina toukokuun 13. päivänä 2003. Tässä lyhennelmä Wolfgang Scholzen (Aktion Zwerggans) selostuksesta.
Hyvät Ystävät!
Lensin Ruotsiin halpalennolla ja Lauri joutui hakemaan minut autolla 150 km päästä Uppsalaan. Matkalla oli tilaisuus jutella. Yksi puheenaihe oli istutusten aloittaminen Suomessa. Monet Kiljuhanhen Ystävistä olisivat innokkaita istuttamaan jo tänä kesänä valkoposkimenenelmällä, mutta Lauri kertoi aloitusta viivytettävän vielä yhdellä vuodella herkän neuvottelutilanteen rauhoittamiseksi, olisihan parasta saada Suomenkin WWF mukaan pelastamaan kiljuhanhia. Tänä kesänä Suomessa korkeintaan selvitetään muuttoreittiä satelliittiseurannan avulla.
Suomella on uusi ympäristöministeri Jan-Erik Enestam. Lauri koettaa päästä hänen puheilleen. Jos se onnistuu, niin me - Aktion Zwerggans - olisimme tietysti mielellämme mukana ja voisimme neuvotella ministerin kanssa konkreettisesti yhteisestä LIFE-anomuksesta ja ultrakevyiden koneiden käytöstä yhteisessä istutusprojektissamme.
Perillä Uppsalassa katselimme ensin Åken kanssa Svaipan istutusalueen karttaa. Paikka ei ole kansallispuistossa, mutta EU-FFH-alueella. Åke kertoi että kesäkuun lopulla voi pikkujärvillä nähdä kiljuhanhipoikueita päivittäin tunnin, parin ajan. Voisimme osallistua tarkkailuun yhdessä ruotsalaisten kanssa. Koskaan ei ole liikaa tarkkiluporukkaa. Jos jotakuta kiinnostaa vaeltaa kesällä Svaipaan (15 km polku), niin ilmoittautukoon!
Sitten oli puhe hanhien genetiikasta. Meille on tärkeää, että käytettävät poikastentutkimusmenetelmät tyydyttävät ruotsalaisten asettamat vaatimukset, niin että Ruotsin ympäristöviranomaiset - siis Naturvårdsverket (NEPA) hyväksyy ne. Jos LIFE-rahoitus saadaan, niin perustetaan ruotsalaisvetoinen työryhmä, joka saa selvittääkseen tämän asian.
Sovittiin, että kaikki koettavat löytää lisää tarhahanhia maailmalta ja hankkivat niistä vähintäänkin sulkanäytteet. Koetan itse ottaa yhteyttä tietämääni englatilaiseen tarhaan, jolla tiedän olevan kiljuhanhia ja jolla - mikä parasta - myös talvehtii villejä kiljukkaita.
Mitä yhteiseen LIFE-hakemukseen tulee, niin Åke kertoi meille, että Ruotsin projekti aikoo vielä muodollisesti kysyä, onko toista hakemusta suunnittelevalla Tolvasen/Øienin/Markkolan ryhmällä kiinnostusta yhteiseen hakemukseen. Kysytään vielä kerran, vaikka onkin jo saatu tieto, että he eivät halua osallistua projektiin. johon sisältyy istuttamista. Kerroin Laurille ja Åkelle, että meidän - Aktion Zwerggansin - on jo LIFE-starter-projektin sääntöjen mukaisesti joka tapauksessa pakko jättää jatkohakemus. Ehdotin, että tekisimme yhteisen ruotsalais-suomalais-saksalaisen hakemuksen, johon sisältyisivät niin molemmat valkoposkihanhiprojektit kuin ultrakevyiden lentokoneiden käyttökin sekä luonnonkannan tarkkailu ja vaikuttaminen olosuhteisiin idässä. Näin voisimme pitkälti toteuttaa EU:n vaatimuksen, jonka mukaan pitäisi tehdä nimenomaan yhteinen LIFE-hakemus kiljuhanhen suojelutoimia varten. Åke aikoo vielä puhua NEPA:n Torsten Larssonin kanssa päästäkseen esittelemään asiaa Ruotsin viranomaisille.
Puhimme vielä monista muistakin yhteisistä suunnitelmista, joita ei kaikkia kannata selostaa tässä. mainittakon vain, että esille tuli mm. ajatus käyttää satelliittidataa istutuspaikkojen valinnassa. Ennen kaikkea tahdon kiittää Åkea vieraanvaraisuudesta ja Lauria järjestelyistä. Oli hyvä kokous!
Lauri Kahanpää (Koottu IUCN:n ohjeista )
Paikallisestikin hävinneen lajin paluttaminen on aina pitkällinen, mutkikas ja kallis toimenpide. IUCN on julkaissut ohjeiston, jonka tarkoituksena on opastaa käyttämään istutusohjelmissa käyttökelpoisia menettelytapoja. Ohjeet on laajalti hyväksytty, mutta niitä ei kuitenkaan tule käsitellä joustamattomina käyttäytymissäänntöinä. Ohjeet on kirjoitettu käytännön tekijöille pikemmminkin kuin valtiollisille päätöksentekijöille. Niistä on hyötyä suunniteltaessa ja toteutettaessa istutuksia. Ennen kiljuhanhiprojektimme toteuttamista on viisasta tarkastaa suunnitelmat IUCN:n ohjeiden valossa. Tässä esimerkki.
Palautusistutuksilla yritetään saada laji takaisin aikaisemman esiintymisalueensa osalle, jolta se on hävinnyt. Kannan vahvistaminen tarkoittaa puolestan uusien yksilöiden lisäämistä alueella jo olevaan kantaan.
Kiljuhanhiprojektit ovat vähän kumpaakin. Suomessa on kyse selväpiirteisestä palautusprojektista, kun taaas Ruotsissa on tehtävä aikaisemman istutusprojektin luoman kannan vahvistusta täydennysistutuksin.
Koska kiljuhanhen häviämisestä on Ruotsissa ja Suomessa kulunut suhteellisen lyhyt aika, sen historiallinen levinneisyysalue ja elinympäristöt tunnetaan hyvin. Aiomme käyttää parhaiden istutuspaikkojen valitsemisessa hyväksemme satelliittien keräämiä maastotietoja viimeisiltä tunnetuilta pesimäpaikoilta ja Ruotsin onnistuneelta istutusalueelta. Istutspaikkaehdokkaiksi valitaan samantapaisia paikkoja. Lopulliseen valintaan vaikuttavat muutkin seikat, mm. pitkäaikaisen suojelun majhdollisuudet ja kustannustekijät: emme ole kovin innokkaita maksamaan säännöllisiä helikopterilennätyksiä.
Ruotsissa ja Suomessa ei ole jäänteitä alkuperäiskannasta. Norjan ja Kuolan kantoja ei parhaalla tahdollakaan voi enää sanoa runsaaksi - pikemminkin nekin ovat välittömien tuki-istutusten tarpeessa.
Pentti Alho
Lambart von Essenin kehittämä kiljuhanhen istutusmenetelmä vaatii, että kohtuullisen lähellä kiljuhanhitarhaa on muuttomatkan tehneen valkoposkihanhen pesä, johon kiljukkaaan munat vaihdetaan. Asia ei kuitenkaan ole sillä selvä, vaan haudonnan jälkeen syntynyt yhdistelmäperhe on napattava kiinni ennenkuin se ui tiehensä. Totta kai se on myöhemmin vielä kuljetettava pohjoiselle istutusalueelle vapautettavaksi. Siinä välissä on vielä vaivansa: istukkaat on ennen siirtoa kasvatettava lentokykyisiksi tarhalla. Öster Malman tuntumassa onkin pesiviä valkoposkihanhia, jotka sopivat tähän tarkoitukseen.
Suomessa olemme tähän asti suunnitelleet käyttävämme sijaisvanhempina eri puolilla etelä-Suomea pesiviä valkoposkihanhia, mutta pesät ovat satojen kilometrien päässä tarhalta ja niillä on käytävä oikealla hetkellä niin munia vaihtaessa kuin poikasia hakiessakin. Siksi tarhalla on ylläpidetty omaa valkoposkihanhikantaa siinä toivossa, että niistä voisi kehittää muuttavan kannan sijaisvanhemmiksi. Näistä linnuista on nyt luovuttu melkein kokonaan, sillä on keksitty helpompi keino. Pyydystämme kokeneen valkoposkihanhipariskunnan jo edellisenä syksynä, annamme sen talvehtia tarhalla ja pesiä siellä seuraavana keväänä. Näin valkoposkipesän valvonta ja munien vaihto muuttuvat kotitöiksi eikä poikuetta tarvitse enää jahdata ennen lopullista siirtoa. Uutta menetelmää kokeillaan jo tätä syksynä.
Lauri Kahanpää
Yhdistys on ostanut USA:sta kaksi ARGOS-satelliittijärjestelmässä toimivaa Wildlife Computers SPOT3-merkkistä radiolähetintä, joiden avulla on tarkoitus tutkia Lappiin siirrettävien valkoiposkihanhien muuttokäyttäytymistä tulevia istutuksia silmälläpitäen.
SPOT3 on koviinkin meriolosuhteisiin suunniteltu prototyyppi, jota on kokeiltu merikilpikonnilla, pingviineillä ja abatrosseilla ja laitteet saatiin varsin edullisesti. Uusi elektroniikka tekee mahdolliseksi ohjelmoida SPOT3-lähettimen toimimaan vuoden mittaan haluttuina päivinä ja kellonaikoina. Se osaa myös olla hiljaa joutuessaan sukelluksiin. Käyttöömme hankitut 45 gramman painoiset lähettimet sisältävät pitkäikäisemmän kahdesta saatavissa olevasta paristosta ja tehdas lupailee sen hyvinkin toimivan vuoden ajan haluamallamme lähetystiheydellä. Ohjelmointi on toivottavasti onnistunut siten, että lähetin toimii vuoden ajan, vaikka tehtaan lähettämät tietokoneohjelmat aluksi sisälsivätkin virheitä.
Valkoposkiperhe on tätä kirjoitettaessa lähtövalmiina. Lähetin on kiinnitetty emolinnun selkään joustavin teflonvillekkein, jotka on ommeltu kirurginlangalla ja irtoavat sen aikanaan lahotessa.
Satelliitit ovat havainneet pioneeriretkelle valitun hanhiemomme. Tänne asti lukeneella Ystävällä on mahdollisuus ehdottaa sille nimeä. Toivottavasti tekniikka pelaa loppuun asti ja saamme tiedon tulevien sijaisemojen tarkasta muuttoreitistä.
Erkki Kellomäki, Elena Gurtavaja, Ari Lehtinen, Eero Peltonen, Jouni Riihimäki, Natalia Ripatti & Petri Uronen
Yhdistyksemme on neljän jäsenen (Guravjeva, Peltonen, Riihimäki, Uronen) voimin osallistunut Hämeen ympäristökeskuksen organisoimaan tutkimusretkeen luoteis-Venäjän tärkeällä lintualueella. Tässä alustava tutkimusraportti
Suomalais-venäläinen tutkimusretkikunta Hämeen ympäristökeskuksesta, Suomen ympäristökeskuksesta ja Moskovan Rengastuskeskuksesta teki tutkimustyötä Kargopolin piirissä, Arkangelin läänissä 7 - 14. toukokuuta 2003. Tutkimusretken tarkoitus oli jatkaa muuttavien ja pesivien lintujen inventointeja tässä tunnetussa, mutta niukasti tutkitussa Venäjän IBA-kohteessa (Tärkeä Lintualue). Jo kahtena keväänä tehtyihin tutkimuksiin on saatu rahoitusta Suomen Lähialueyhteistyöohjelmasta Maa- ja metsätalousministeriön ja Ympäristöministeriön yhteisen Luoteis-Venäjän kestävän metsätalouden kehittämisen ja biodiversiteetin suojeluhankkeen kautta. Kargopolin linnustoselvityksessä kiinnitetään erityistä huomiota lintulajeihin, jotka sisältyvät Euroopan yhteisön lintudirektiivin lajeihin. Tutkimusalue on noin 100 x 100 km laajuinen ja sen keskellä sijaitsee Kargopolin pieni (12 000 as.) kaupunki (koordinaatit 39o 00' E, 61o 30' N). Kargopolin piirissä sijaitsevat hanhien ja kurkin muuton kannalta pohjoisimmat merkittävän suuret peltoalueet ennen lintujen saapumista pesimäalueilleen taiga- ja tundravyöhykkeillä. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen on suurin osa peltoalueista jäänyt ilman valtion tukiaisia viljelemättä. Pellot kasvavat vähitellen pensaita ja menettävät merkitystä hanhien laitumina. Niillä on kuitenkin merkitystä muiden pelto- ja avomaan lajien kannalta vielä pitkään.
Kevät oli vuonna 2003 aika kylmä ja hanhien muutto viivästyi. Tuhansia tundrahanhia (Anser albifrons) ja metsähanhia (A. fabalis) nähtiin päivittäin, pääasiassa lennossa. Hyvin mielenkiintoinen ilmiö oli se, että tänä vuonna ei nähty yhtään kaularenkaalla varustettua tundrahanhea. Vastaavasti vuonna 2002 nähtiin niitä enemmän kuin 10. Sepelhanhen (Branta bernicla) ja valkoposkihanhen (B. leucopsis) muuttoryntäys alkoi tutkimusjakson lopussa. Tutkimusmatka toteutettiin vuonna 2002 kaksi viikkoa aikaisemmin, huhtikuun toisella puoliskolla. Tuo ajanjakso osoittautui olevan tundrahanhien ja metsähanhien muuton huippu.
Retkikunta toivoi näkevänsä myös joitakin kiljuhanhia (Anser erythropus), mutta pieniä hanhia esiintyi parvissa todella hyvin vähän. Ikävä todeta, että haulikot olivat ylivoimaisia kiljuhanhien etsinnässä. Eräässä kylässä ammuttiin yhteensä 31 hanhea metsästyskauden (1-10.toukokuuta) aikana ja 7 niistä oli kiljuhanhia. Kerrottiin, että metsästäjät eivät olleet tyytyväisiä osuttuaan näin vain kaksi kiloa painaviin hanhiin. He olisivat halunneet osua suurempiin saaliisiin, tundrahanhiin, joita on satakertainen määrä kiljuhanhiin verrattuna. Kansainvälinen retkikunta ei nähnyt näitä tapettuja kiljuhanhia, mutta lajin määrityksen vahvisti metsästyksen valvoja värikuvallisen lintuoppaan avulla. Aunuksessa toukokuussa pidetyssä vesilintututkijain kokouksessa kerrotiin, että lähellä Pietarin lentokenttää (Pulkova) oli eräs ulkomaalaisten metsästäjien ryhmä ampunut toukokuussa 2003 neljä hanhea. Yksi niistä oli ollut kiljuhanhi. Jos näiden kahden tapauksen perusteella pitäisi yleistää, kiljuhanhi on todella helppo ammuttava tai niitä on paljon enemmän kuin uskommekaan. Ensimmäinen vaihtoehto on valitettavasti oikea.
Kargopolin tutkimusretkikunta havaitsi maastotyönsä aikana vuonna 2003 kaikkiaan 168 lintulajia. 37 niistä sisältyy Euroopan yhteisön Lintudirektiiviin. Melkein kaikki havaitut lajit esiintyvät myös Suomessa, mutta niiden esiintyminen ja lukumäärät ovat erilaisia. Yleiset suomalaiset lajit käpytikka (Dendrocopos major), hippiäinen (Regulus regulus), töyhtötiainen (Parus cristatus), hömötiainen (P. montanus) ja kuusitiainen (P. ater) olivat hyvin vähälukuisia. Suomessa vähäluluiset tai harvinaiset lajit heinäkurppa (Gallinago media), rantakurvi (Xenus cinereus), valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos) ja sitruunavästäräkki (Motacilla citreola) havaittiin monessa paikassa.
Vuoden 2002 tutkimusretken aikana löydetty valkopäätiaisen (Parus cyanus) populaatio, noin viisi (5) pesivää paria oli yhä olemassa Svid-joen alajuoksun rannoilla Lacha-järven etelärannalla (38 45 E, 61 10 N).
Neljän heinäkurpan (Gallinago media) yhteissoidin oli yksi tutkimusmatkan kohokohdista. Tutkimusretki päättyi juuri kun ensimmäiset satakielet ja muut yölaulajat saapuivat. Kargopolin linnuston kattava tutkimus edellyttää vielä yhden tutkimusretkikunnan lähettämistä alueella kaksi viikkoa myöhemmin kuin tänä vuonna.
Yksityiskohtainen raportti tullaan julkaisemaan ympäristöhallinnon nettisivulla "Suomen Ympäristö"-sarjassa.
Lauri Kahanpää
RGG:n vesilintukonferenssi järjestettiin Aunuksessa heti pääsiäisen jälkeen. Edustin yksin yhdistystämme ja samalla Suomea.
Vaikka olot Karjalassa ovat ankeat - esimerkiksi Aunuksen sähkölaitos ei yleensä pysty toimittamaan energiaa vuorokauden kaikkina aikoina - oli kokous järjestetty hienosti - esimerkiksi meille toimitettiin sähköä vuorokauden kaikkina aikoina. Meille venäjää kovin vajvaisesti puhuville oli erityinen ilo, että luennoilla oli simultaanitulkkaus. Kanssakäynti venäläisten tutkijoiden kanssa oli toisaalta helppoa, sillä useimmat puhuvat englantia hyvin ja vapaaehtoinen tulkki on yleensä aina lähellä. Hotellin henkilökunta puhui suomea. On heti syytä kiittää RGG:n ja Petroskoin yliopiston väkeä onnistuneesta urakasta.
Aunuksen hanhet
Huhtikuun lopun Aunus oli valittu kokouspaikaksi siitä syystä, että valtaosa Länsi-Euroopassa talvehtivista metsä- ja etenkin tundrahanhista lepäilee Aunuksen pelloilla tuona aikana. Aikanaan soita kuivaamalla syntynyt pelto ympäröi kaupunkia joka puolelta ja on kooltaan noin 20 000 hehtaaria. Hanhia oli siellä ollessamme keskimäärin noin yksi hehtaaria kohti, mutta paikallisen biologisen aseman johtaja Vladimir Zimin kertoi, että läpivirtaus kevään aikana on moninkertainen. Hanhet lasketaan pävittäin ja niitä tarkkaillaan järjestelmällisesti alueen kolmesta lintutornista. Löysimme itsekin yhden kaularenngastetun linnun. Alueella metsästetään keväisin, mutta suuri osa pelloista on rauhoitusalueena. Metsästystä pahempi ongelma on peltojen pusikolituminen ja metsittyminen, joka on alkanut Neuvostoliiton romahdettua ja aluetta hallitsevan sovhoosin jouduttua tuuliajolle. Ruotsin WWF:n tukema projekti on tosin ollut hankkimassa traktoreita, polttoaineita ja suunnitelmia, ja tuloksena onkin ollut sekä hanhilaidunten että paikallisen maidontuotannon elpymistä. Lisää juttua Aunuksen hanhista on julkaistu Kiljuhanhen Ystävä-lehdessä 1 / 2001.
Hanhi on Aunuksen tunnuseläin ja koko kaupunki vietti siellä ollessamme suurta kansanjuhlaa hanhien merkeissä. Väkeä huvittavassa ohjelmassa oli mm hanhien juoksukilpailu. Missään ei näkynyt merkkejä siitä,että samaan päivään sattui ortodoksinen pääsiäinen. Soittivatkopahan edes kirkonkelloja - en ainakaan pannut merkille.
Kiljuhanheen liittyvät esitelmät
Vladimir Morozov piti tapansa mukaan laajan perusesityksen kiljuhanhen tilasta. Pääkohdat ovat samat kuin Espanjan kokouksessa ( Kiljuhanhen Ystävä-lehdessä 1 / 2003), mutta nyt oli jaossa RGG:n Casarca-lehden uusin numero, jossa asiasta on tosi laaja kirjoitus. Johan Mooij esitteli saksalaisten lentokoneprojektia ja minä pidin kiljuhanhityöryhmässä esitelmän Suomen ja Ruotsin kiljuhanhiprojekteista. Esitelmäni sai myönteisen vastaanoton - jälkeenpäin käytäväpuheissa kummasteltiin vain sitä, kuinka on mahdollista, että saamme kotimaassa niin vähän tukea. mooij'n propagoima lentokoneiden käyttö sijaisvanhempina sen sijaan herätti edelleen epäluuloja ja niiden myötä vilkkaampaa keskustelua, eikä loppuresoluutioon varmaankaan tule vaarauksetonta hyväksyntää sille.
Metsästysasiat
Kokouksen rahoittjien joukossa oli mm CIC - kansainvälinen metsästäjäjärjestö. Sekä Länsi-euroopan että entisen Neuvostoliiton alueen metsästäjäorganisaatioilla olikin aika runsas edustus kokouksessa. Tämä olikin tosi hyvä asia, sillä nyt voitiin rakentaa yhteistyötä suojelijoiden ja metsäsätäjien kesken. Ilman mahtavien metsästäjäsysteemien tuklea ei esimerkiksi kiljuhanhen rauhoitus voi milloinkaan toteutua. Toisaalt ametsästäjäpomot pitivät huolen siitä, että kokous ei missään yhteydessä kategorisesti tuominnut kevätmetsästystä. Lyijyhaulien kiellosta kyllä pidettiin kiintoisa esitelmä.
Resoluutio
Kokouksen resoluution lopullinen sanamuoto on vasta tulossa, mutta siihen sisältyy myönteinen kiljuhanhikannanotto. LWfG Task Force ei puolestaan vieläkään noussut tuhkasta, eikä siis kukaan edelleenkään saa puhua kiljuhanhen suojelusta Wetlands Internationalin kiljuhanhityöryhmän nimissä.
Käynti Venäjän Karjalassa oli minulle ensimmäinen ja monella tavalla seikkailurikas ja kiinnostava, mutta turismi ei ole tämän jutun varsinainen juoni.
Pentti Alho
Hoitolintuja on tuotu muutamia. Talven yli pärjännyt tilhi jo vapautettiinkin, huonokuntoisena tuotu joutsen ja puhdistamolietteeseen hukku-massa ollut kurki sekä palokärjenpoika ja pesästä pudonnut talitintinpoikanen menehtyivät, mutta hiirihaukanpoikanen on jo komea ja oppinut lentämään. Nyt se alkaa iskeä hiiriatrappiin. Pian se pääsee vapauteen. Tarhalle kotiutunut pyy ei suostunut enää lähtemään luontoon. Asukoon meillä!
Kevään viimeisillä liukkailla poikkesivat tarhalla Ruotsin Projekt Fjällgåsin edustajat
- Åke Andersson (Öster-Malma, Kiljuhanhiryhmän johtaja)
- Kalle Johansson (Öster-Malma, eläintenhoitaja)
- Bertil Österberg (Öster-Malma, Kiljuhanhiryhmän jäsen)
- Marianne Österberg (Öster-Malman emäntä)
Visiitti oli mainio. Öster-Malman vaikeuksia päiviteltiin yhdessä. Sovittiin yhteistyöstä rehu- ja rakennusalalla ja siitä, että käyn ensi talvena opettamassa uudelle eläintenhoitajalle kiljuhanhien käsittelyä. Yhteiset rehut on jo tilattu.
Ennen Juhannusta poikkesivat tarhalla Aktion Zwerggansin
- Johann Mooij (saksalaisprojektin tieteellinen johtaja, Weselin biologi-sen tutkimusaseman esimies) ,
- Axel Paulsch (Projektisuunnitelman arkkitehti)
- Wolfgang Scholze (Projektin käytännön vetäjä)
He pitivät kovasti täällä näkemästään ja suunnitttelevat jopa työvoima-avun lähettämistä talkoisiimme. Yhteinen LIFE-suunnittelu tietenkin jatkuu tavoitteena Aktion Zwerggansin kehittämän lentokoneprojektin toteuttami-nen vuosina 2004-2006.
Valkoposkihallin romahtanut kattoverkko on saatu korvattua ehjällä, mutta itse halli on tietenkin edelleen purkukunnossa. Tuulen riepottelemat ison laitumen pressut ja niiden pylväät on kunnostettu talkoovoimin. Iso laidun-tarha on nyt kunnossa, mutta senkin verkko alkaa lahota. Venäjältä onkin tilattu edulliseen hintaan uudet kateverkot koko tarhalle. On myös hankittu uusi ruohonleikkuri, joka tekee hanhille syötäväksi sopivaa silppua.
Vuosikokous pidettiin 31.3.2003 Hämeenlinnassa ympäristökeskuksen kokoushuoneessa. Käsiteltiin tietysti perinteiset asiat hyväksyen tavalliseen tapaan tilinpäätökset, toimintasuunnitelmat sun muut. Hallitukseen valittiin samat kuin ennenkin, siis Lauri Kahanpää (puheenjohtaja), Erkki Jaanu ja Antti Ripatti. Jäsenmaksuksi kotimaisilta henkilöjäseniltä vuodelle 2003 tuli 45 euroa, ulkomaalaisilta 50. Olethan maksanut! Erillistä liittymismaksua ei peritä uusilta jäseniltä. Koska varatuomari Matti Forsten Pälkäneeltä ei enää ollut käytettävissä tilintarkastajaksi, valittiin uusi. Voimme iloisin mielin toivottaa varatuomari Liisa Nupposen Hämeenlinnasta tervetulleeksi tähän tehtävään.
Kokouksen jälkeen keskusteltiiin hartaasti projektin ja yhdistyksen tilasta. Erkki Kellomäki tarjosi syötävää ja juotavaa. Toivotimme hänelle sydämellisesti onnea osa-eläkepäivilleen.
- Hämeen ympäristökeskus
- The International Wild Waterfowl Association (IWWA)
- Korkeasaaren ystävät ry
- Lämpöura Ky Pentti Tenhunen
- Markprint Oy
- Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry.
- Raatikuva Ky Heikki Löflund
- Rosenlew puutarhakalvot
- Taiteilija Pekka Saikko
- Suomen Terästekniikka Oy
- Kiljuhanhen Ystävät ry esittää kaikille lahjoittajille parhaat kiitokset. Ilman lahjoituksia ei hanhien vesihuoltoa olisi saatu parannettua eikä lintuhoitolaa olisi rakennettu.
- Postiosoite: PL 517 13111 Hämeenlinna
- Sähköposti: kahanpaa@math.jyu.fi
- Puheenjohtaja fil.tri. Lauri Kahanpää
- puh: (0)14-2602716 (t), (0)14-253364 (k) (Finland=358 replacing (0))
- fax: (0)14-2602701
- Yhdistyksen jäsenyyttä voi hakea esimerkiksi sähköpostitse.
- henkilöjäsenmaksu (Suomi) 45 EUR
- yhteisöjäsenmaksu 90 EUR
- kannatusjäsenmaksu 200 EUR
- ulkomaiset jäsenet USD 50 tai 50 EUR
- Pankkiyhteys: Nordea Hämeenlinna, 103230-513444
- Pankkiyhteys Euroopasta : Nordea Bank Finland Plc. Helsinki, Finland
- SWIFT-osoite: NDEAFIHH.
- IBAN - numero: FI6210323000513444
- Vastaanottajan osoite: PO-Box 517 / FI-13100 Hämeenlinna
