|
Muut numerot |
English |
Suomeksi / Finnish |
|
| ||
|
| ||
|
| ||
|
| ||
|
| ||
|
| ||
|
| ||
|
| ||
|
| ||
|
|
2009 - No 1 (Plan 2. ed.) | |
|
| ||
|
|
2010 - No 2 (Brochure) | |
|
|
2008 - No 1 (Suojelusuunnitelma.1) | |
|
| ||
|
| ||
|
|
|
2009 - No 2 (Esite) |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
|
|
|
Antti Haapanen
Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on pyynnöstämme jo toisen kerran arvioinu ympäristöministeriön menettelytapoja kiljuhanhen suojeluasiassa. Tällä kertaa ministeriö ei saanut suoraan nuhteita kuten vuonna 2006, mutta lausunto on silti kiljuhanhen suojelun kannalta merkittävä ja myönteinen.
Olimme kannelleet virkavaltaisesta tavasta, jolla ministeriö hoitaa kiljuhanhiasioita kuulematta asianosaisia, tarkemmin sanottuna kritisoimme tällä kertaa virallisen suojelusuunnitelman vahvistamismenettelyä. Menettelyssä toimittiin mielestämme ns. Aarhusin sopimusta vastaan, joka vaatii kaikkien asianosaisten kuulemista. Suojelusuunnitelma on tärkeä, sillä ministeriön itsensä lisäksi muutkin viranomaiset ovat jo useaan kertaan vedonneet siihen eli ministeriön "linjaukseen" ikään kuin se olisi lainvoimainen asiakirja. Näin on syntynyt uusia kiljuhanhen palautusohjelman vastaisia päätöksiä. Viimeksi näin tapahtui, kun Suomen Riistakeskus aiheettomasti eväsi yhdistykseltämme luvan tuoda maahan kiljuhanhia Saksasta ja myös istutuksesta parhaillaan Lapissa käytävässä oikeudenkäynnissä on syyttäjä vedonnut ministeriön suunnitelmaan. Suunnitelma päättyykin sanoihin "tätä kaikki noudattakoot".
Oikeuskanslerin vastaus on kuuden sivun mittainen. Ratkaisussaan hän toteaa, että "suojeluohjelma ei synnytä rajoituksia tai velvoitteita viranomaisille tai yksityisille... (Tätä) Suojeluohjelman oikeudellista luonnetta ja valitusmahdollisuuden puuttumista koskevat näkökohdat on otettava huomioon suojeluohjelmaa laadittaessa. Se, että suojeluohjelma saa sen luonteen, joka sille lain mukaan kuuluu, tarkoittaa sitä, ettei toimenpidesuunnitelmassa esitetä esimerkiksi tiettyihin alueisiin tai hankkeisiin liittyviä toimenpiteitä, joilla voi katsoa olevan yksityisen oikeusasemaan vaikutta(va)a oikeudellisesti sitovaa merkitystä. Minulla (oikeuskanslerilla) ei ole huomauttamista sen suhteen, että ministeriö on saattanut alaisensa hallinnon tietoon asiaa koskevat linjauksensa. Siitä, että ympäristöministeriön alaisen hallinnon kuin muunkin hallinnon tulee ottaa suojeluohjelma huomioon toiminnassaan, huomautan kuitenkin, että vaatimuksen on katsottava koskevan viranomaisten tarkoituksenmukaisuus-harkintaan perustuvaa hallintotoimintaa, mutta jos viranomaisten on oikeusharkintaan perustuvassa hallintotoiminnassa päädyttävä tiettyyn lopputulokseen, ei toimenpidesuunnitelman sisältö aiheuta muutosta tuollaiseen päätökseen."
Koska toimenpidesuunnitelma "ei aiheuta suoranaista vaikutusta yksityisen oikeusasemaan" ja sen "välillinen vaikutus tulee lähinnä esille ryhdyttäessä erilaisiin toimenpiteisiin kiljuhanhikannan elvyttämiseksi" oikeuskansleri toteaa, että "vaikka asiasta voidaan olla toistakin mieltä, asiassa ei mielestäni ole käynyt ilmeiseksi, että ministeriö olisi menetellyt virheellisesti ollessaan liittämättä ratkaisuunsa valitusosoituksen" .
Selväkielisesti ilmaistuna oikeuskanslerin ratkaisu on, että ministeriö saa laatia itselleen suunnitelmia ja julkaista niitä noudattamatta mitään muodollisuuksia, mutta tällaisilla suunnitelmilla ei ole laillisia vaikutuksia. Erityisesti siihen ei voi vedota oikeudessa. Voimme siis rauhassa noudattaa omaa suunnitelmamme &endash; se on aivan yhtä pätevä kuin ministeriönkin.
Kellomäki, E., Jaanu, E., Lehtinen, A., Peltonen, E. ja Fedosov, V.
Asovan meren ja Kaspian meren välissä sijaitseva Kumo-Manychin syvänkö tunnetaan tärkeänä arktisten hanhien muuttoalueena. Teimme sinne havaintoretken maalliskuun lopulla 2011. Samalta ajalta on olemassa lentokoneesta kerätty aineisto (Rozenfeld 2011) ja http://www.geese.org/gsg/ (2011).
Retkemme aikana hanhien ja sorsien muutto oli parhaimmillaan. Alue on paljon Suomea etelämpänä, mutta ilmasto on mantereinen ja kevät oli vasta alullaan. Niinpä talvivarusteemme osoittautuivat hyvin tarpeellisiksi, kun lämpötila vaihteli välillä +0 C - +15, tuuli oli kova ja luntakin näkyi vielä monin paikoin.
Tarvitsimme välillä maastoautoa kiertäessämme 40 kohdetta, jotka paikat tunteva Viktor Fedosov oli valinnut etukäteen. Karttaan (Kuva 1) on merkitty paikat, joissa havaitsimme hanhia. Havaintomenetelmämme oli sama kuin vuosien 2005 &endash; 2007 retkillä Kostanain arolla Kazakstanissa.
Näimme 118 lintulajia ja muistiinpanoissanne mainitaan 111 771 yksilöä.
Hanhet
Havaitsemistamme 66 386 hanhesta tunnistettiin lajilleen 56 406, useimmat tundrahanhia, joita oli 86%. Alueella pesii ainoastaan merihanhi, joita aineistossamme oli 2%. Etsimme tietenkin erityisesti kiljuhanhia, mutta löysimme niitä siitä huolimatta vain 21, mikä on 0.04 % tunnistetuista linnuista. Yksinkertainen arvio johtaisi siis siihen, että kaikkien hanhien joukossa oli 25 kiljuhanhea. Uhanalaisia punakaulahanhia oli aineistossamme paljon enemmän, 6937 (12 %). Suurimmat hanhiparvet näimme Kumo &endash; Manychin vesireitin varrella, joka muodostuu jonosta vähäsuolaisia järviä. Linnut oleskelivat yleensä vihreillä syysvehnäpelloilla. Kevätmetsästys oli muuten edelleen luvallista Stavropolin alueella.
Vertailu Rozenfeldin havaintoihin
Sofia Rozenfeld laski maaliskuussa 2011 koko KUMO_Manychin alueen vesilinnut pienlentokoneesta käsin. Hän ilmoittaa seuraavat hanhimäärät:
- Tundrahanhi 91 175 (67 %),
- Merihanhi 565 (0.4 %),
- Kiljuhanhi 366 (0.3 %),
- Punakaulahanhi 43480 (32 %).
Kotisivulla http://www.geese.org/gsg/ hän ilmoittaa nähneensä uusintalaskennassa 31.3.2011
- Tundrahanhi 90 000 (70 %),
- Merihanhi 11 500 (9 %),
- Kiljuhanhi 840 (0.7 %),
- Punakaulahanhi 26 000 (20 %).
Suuri ero meidän tuloksiimme johtuu mahdollisesti Rozenfeldin laskennan kattamasta suuremmasta alueesta ja pitemmästä laskenta-ajasta (6-27 maaliskuuta 2011) sekä lentokoneeseen perustuvasta laskentamenetelmästä. Joka tapauksessa on varmaa, että valtalaji on tundrahanhi. Tuntuu myös uskottavalta, että paikallisenakin esiintyvän merihanhien määrä todella kasvaa muuton myötä maaliskuun lopulla. Punakaulahanhien runsaudesta voi vain iloita ja kiljuhanhien vähäistä määrää päivitellä kaikissa laskennoissa.
Muut vesilinnut ja haikarat
Kyhmyjoutsen
624
Lapasotka
2
Joutsen
227
Telkkä
900
Pikkujoutsen
11
Uivaelo
288
Ristisorsa
570
Tukkasotka
1
Ruostesorsa
441
Valkopääsorsa
803
Harmaasorsa
16
Tunnistamaton sorsalintu
7300
Haapana
932
Silkkiuikku
431
Heinäsorsa
582
Kapustahaikara
4
Lapasorsa
417
Harmaahaikara
57
Jouhisorsa
746
Jalohaikara
39
Heinätavi
609
Kiharapelikaani
109
Tavi
866
Merimetso
749
Punapäänarsku
1170
Punasotka
1584
Ruskosotka
27
Tukkasotka
2063
Kiitoksia
Kiitämme Alexander Nikitiniä kuljetusten järjestämisestä ja hyvästä majoituksesta "Manych-Gudilo"-motellissaan. Sofia Rozenfeld antoi meille tärkeää etukäteistietoa lentotutkimuksistaan, joihin yhdistämällä havaintojemme arvo on noussut.
Viite:
Rozenfeld, Sofia. 2011. Regulation of Spring and Autumn Hunting on Waterbirds in the Kumo-Manych Depression, Russian Federation, March 2010-February 2011. AEWA Lesser White-fronted Goose International Working Group Report Series No. 2. Bonn, Germany.
Johan Mooij ja Lauri Kahanpää
GOOSE BULLETIN on Wetlands Internationalin ja IUCN:n hanhiasiantuntija-ryhmän (Goose Specialist Group of Wetlands International and IUCN) virallinen tiedotuslehti. Lehden päätoimittaja on Johann Mooij ja toimitusneuvostoon kuuluvat lisäksi Fred Cottaar, Tony Fox, Carl Mitchell ja Berend Voslamber. Lehti ilmestyy internetissä yleensä pääosin englanninkielisenä muutaman kerran vuodessa ja on helppo löytää hakukoneella. Goose Bulletin kertoo tuoreimmat uutiset villihanhien tutkimuksesta ja suojelusta. GOOSE BULLETIN ylläpitää myös hanhiaiheisten kirjoitusten tietopankkia, johon voi lähettääkaikenkielisiä kirjoituksia niin paikallisesti kuin laajmminkinkiinnostavista aiheista.
Seuraava numero on omistettu "hanhiongelmille" ja ilmestyy toukokuussa 2012. Esittelemme tässä "mainosmielessä" viimeisimmän numeron (ISSUE 13 &endash; NOVEMBER 2011) sisältöä. Jutut on lyhennetty.
- Pääkirjoitus
- Kutsu Wetlands Internationalin ja IUCN:n hanhiasiantuntijaryhmän 14. konferenssiin
- Alustava analyysi valkoposkihanhen ravinnonkäytöstä Kaninin niemimaan merenrantakosteikoilla.
- Jääkarhut ja lumihanhet törmäyskurssilla?
- Tutkimushanke: Lisää tietoa Ranskan merihanhista.
- Hanhihavaintoja Kumo-Manychin syvängössä maaliskuussa 2011
- Alankomaissa talvehtivista hanhista
- Kolgujev, hanhien saari
- Ukrainassa liikemaailma auttaa lintujensuojeluyhdistystä säilyttämään biologista monimuotoisuutta
- Konferenssi ja juhlatilaisuus Kanadassa syyskuun 24-27 2011
- Konferenssi arktisten hanhien ravinnosta ja ilmastonmuutoksesta
- Uusia julkaisuja 2010/2011
1800-luvun puolivälistä alkaen hanhien elinympäristö kutistui merkittävästi, kun ihmisiä tuli Euroopassa lisää, metsästys yleistyi ja myös arktisilla pesimäalueilla alkoi tapahtua muutoksia. Hanhien määrät romahtivat. Alunperin hanhet talvehtivat luonnollisilla kosteikoilla merenrannalla, soilla ja jokien rantaniityillä. Nykyisin niille on luonnollisen elinympäristönsä sijasta ja lisäksi tarjolla runsaasti maatalousmaata, mikä on yhdessä suojeltutoimien kanssa johtanut useiden lajien kantojen toipumiseen. Sitä pidetään luonnonsuojelun menestystarinana. Mutta esimerkiksi Pohjanmeren rantavaltioissa pelloille aiheutuu vahinkoa hanhilaumoista, mikä kiusaa viljelijöitä yhä enemmän. Vaaditaan satovahinkojen korvaamista ja hanhien vähentämistä. Alankomaissa onkin jo tuhansia merihanhia pyydystetty sulkasadon aikana ja myrkytetty hiilidioksidikaasulla. Tällaiset ilmiöt antavat aiheen omistaa GOOSE BULLETINin seuraavan numeron "hanhiongelmille" ja niiden ratkaisuehdotuksille. Levittämällä tietoa vältymme tarpeelta "keksiä pyörän uudelleen" joka maassa. Kirjoittakaapa siis nyt, jos tiedossanne on jokin ongelma tai ratkaisu &endash; toimimatonkin! Kirjoituksia otetaan vastaan huhtikuun loppuun asti ja lehti ilmestyy toukokuussa.
Wetlands Internationalin ja IUCN:n hanhiasiantuntijaryhmän 14. konferenssi GOOSE 2012 pidetään huhtikuun 17 &endash; 21 Norjan Steinkjerissa 120 km Trondheimista pohjoiseen. Paikallinen aihe ovat Huippuvuorilla pesivät lyhytnokka- ja valkoposkihanhipopulaatiot ja näitä lintuja on toivottavasti tilaisuus nähdä myös maastossa konferenssin päiväretkellä, jolle on luvassa myös merikotkia, huomattavaa varpuslintumuuttoa ym. Onnekas keskiöeurooppalainen voi nähdä jopa hirven! Lisätietoja (www.geese.org/gsg/) tai suoraan e-mail (goosesg2012@gmail.com).
Julia Karagicheva, Sofia Rozenfeld, Henk van der Jeugd ja Eldar Rakhimberdiev tutkivat v. 2009 kerätyistä ulostenäytteistä valkoposkihanhien ravinnonkäyttöä pesimä- ja poikasaikana. Tutkimus tehtiin uudella suurella pesimäkolonialla, joka on aikaisempi muuttolevähdyspaikka Vienan meren itäpuolta rajoittavalla Kaninin niemimaalla. Motiivina työlle on, että alun perin vain Novaja Zemljalla ja Vaigatsin saarella pesinyt valkoposkihanhi on luontaisesti vauhdilla laajentamassa pesimäaluettaan ja joutuu sopeutumaan uudenlaisiin olosuhteisiin, jolloin yksi sen menestystä rajoittava tekijä voi olla linnun väärät odotukset eri ravintokasvien saatavuudesta pesinnän aikana. Ravinnonkäytöltään valkoposkihanhet eroavat harmaista eli Anser-suvun hanhista siinä, että ne eivät kuluta kasvillisuutta yhtä tarkasti, vaan syövät vihreän odelman jättäen juuret kasvamaan uutta. Tutkijoiden raportti on hyvin seikkaperäinen, mistä kertoo mm. se, että he havaitsivat eroja erilaisessa ympäristössä hautovien naaraiden välillä, samoin poikasaikana aikuisten lintujen ja poikasten välillä. He pystyivät myös päättelemään jätöksistä, että hautovat linnut tyytyivät yleensä lähiruokaan eivätkä lentäneet kauemmas kosteikoille. GOOSE BULLETIN selostaa analyysimenetelmää yksityiskohtaisesti. Se perustuu moderniin tilastomatematiikkaan.
Robert M. Zinkin kirjoittama juttu on uusintapainos Amerikassa julkaisusta jutusta (American Wildfowler 08/11: 12-13). Uudella mantereellahan pesii eri hanhilajeja kuin Euraasiassa &endash; pääasiassa kanadanhanhia ja lumihanhia, minkä takia itäisen ja läntisen pallonpuoliskon hanhitutkijoiden kanssakäynti on toisinaan liiankin harvaa. Tätä asiaa GOOSE BULLETIN hieman korjaa.
Lumihanhet muuttavat tunnetusti valtaisina meluisina parvina, joista yksittäisiä lintuja on vaikea tajuta, olipa itse kaukana parvesta tai suorastaan sen sisällä. Lumihanhet ovat suojelun alettua kokeneet niin uskomattoman väestöräjähdyksen, että muuttoaikana voi parissa päivässä kohdata miljoona lintua. Tuloksena on arktisten pesimäalueiden ylilaidunnus, sillä lumihanhet nyppivät ravintokasvinsa juurineen. (Vrt. valkoposkihanhi yllä.) Näin kova ravintokilpailu vaikuttaa tietenkin muihin lajeihin, useimpiin epäedullisesti. Niinpä lumihanhien metsästystä on lisätty, eivätkä ne keväällä hullummalta maistukaan. Ne ovat puolestaan jo alkaneet varoa ihmistä aikaisempaa enemmän mm. lisäämällä matkalentokorkeuttaan. Metsästys ei vielä ole ehtinyt välittömästi vähentää hanhia. Suoranaista ampumista suurempi tekijä onkin metsästykseen liittyvä häirintä, joka huonontaa hanhien energian eli ravinnon hankintaa muuton aikana.
Nyt lumihanhilla on uusi ongelma, ilmaston lämpiäminen. Vuosi vuodelta jäät lähtevät Hudsonin lahdelta yhä aikaisemmin ja siksi jääkarhut tulevat nykyisin usein maihin jo hanhien pesimäaikana verottaen hylkeiden sijasta lintujen munia. Moisten petojen kohtaamiseen lumihanhet eivät ole millään tavalla varautuneet eivätkä älyä paeta, piilotella eivätkä puolustautua.
Ennustelaskelman mukaan jääkarhut todella vähentävät Hudsonin lahden alueen lumihanhia, mutta eivät sentään aja niitä sukupuuttoon. On sentään edelleen vuosia, jolloin hanhet ehtivät pesiä ennen karhujen tuloa. Toisaalta karhut voivat oppia pesärosvoiksi ja alkaa tulla maihin jäätalvesta huolimatta. Tutkitulla alueella karhujen vaikutus voi olla niin voimakasta, että lumihanhien määrä putoaisi kymmenesosaan nykyisestä. Jos niin kävisi muuallakin, hanhi harvinaistuisi paljon alle vähennyshankkeen tavoitteen.
Zinkinin mukaan Myös Euroopassa on sama ilmiö: aikainen jäidenlähtö ajaa keväisin jääkarhuja sisämaahan syömään mm. hanhenmunia, ei tietenkään lumihanhen vaan valkoposkihanhen. Jos tieto on oikea, sen täytyy koskea Vienan meren ja Uralin välistä rannikkoa.
Johtuipa ilmaston lämpiäminen mistä syystä tahansa, joka tapauksessa sen aiheuttama uudenlaisen vuorovaikutus hanhen ja karhun välillä vaikuttaa kumpaankin lajiin. Pahimmassa tapauksessa reilutkaan munakokkeliannokset eivät lopulta riitä pelastamaan jääkarhuja, vaan hanhet saavat pesimärauhansa takaisin. Ken elää, näkee.
Tutkimushanke: Lisää tietoa Ranskan merihanhista.
V. Schricken jutussa kerrotaan, että mm. Norjan merihanhet menestyvät hyvin kun taas Espanjan, ja etenkin Ranskan paikallisilla merihanhilla on vaikeuksia kestää metsästyspainetta ja ne saavat rengastustietojen mukaan täydennystä mm. Pohjoismaista. Monissa Keski-Euroopan maissa merihanhet kuitenkin runsastuvat paikkalintuinakin. Ranskassa talvehtii noin 15.000 merihanhea ja syksyisen läpimuuton aikana ammutaan vuosittain noin 20.000 arviolta 100 000 yksilöstä.
Nämä luvut ovat kovin summittaisia ja uuden kolmivuotisen tutkimushankkeen on tarkoitus tuoda niihin täsmällisyyttä niin GPS-seurannan kuin klassisten rengastus- ja maastohavaintomenetelmienkin avulla.
Ystävämme Kees Koffijberg on yhdessä Menno Hornmanin kanssa koonnut tiedot Alankomaissa talvehtivista hanhilajeista. Koska omatkin kiljuhanhemme aikanaan talvehtivat siellä, poimimme tähän välillisestikin kiljuhanhia koskevat näkökohdat.
1500 lintuharrastajaa laskee hanhet kerran kuussa. Useimpien lajien osalta kaikki merkittävät paikat käydään läpi, joten saadaan suoraan lopulliset luvut. Jutussa verrataan toisiinsa ajanjaksoja 1980-1999 ja 2000-2011. Useimmat lajit ovat runsastuneet selvästi, mutta yleensä nousu on taittumassa tai jo päättynyt. Eniten, jopa 25 % vuosivauhtia ovat lisääntyneet vieraslajeiksi luettavat kanadanhanhi ja egyptinhanhi, jotka kumpikin nykyisin pesivät runsaslukuisina laajoilla alueilla. Alkuperäislajeista meri- ja valkoposkihanhi ovat kasvattaneet kantojaan noin 8 % vuodessa ja useimmat muutkin lajit pääsevät noin 5 % kasvulukuun, poikkeuksena sepelhanhi, joka on taantunut ennalleen runsastuttuaan ensin 1990-luvulle asti. Kokonaismäärät ovat viime vuosina olleet seuraavaa suuruusluokkaa:
- metsähanhi &endash; alalaji rossicus 202.000
- lyhytnokkahanhi 45.000
- tundrahanhi 854.000
- kiljuhanhi 94 (viime vuosina 76, 89, 114, 88, 101)
- merihanhi 426.000
- kanadanhanhi 22.000
- valkoposkihanhi 513.000
- sepelhanhi 97.000
- egyptinhanhi 33.000
Alankomaissa talvella havaitut kiljuhanhet edustanevat lähes kaikki Ruotsiin istutettua kantaa. Ruotsista tiedämme, että sen kasvu on jatkunut vakaana, joten Koffijbergin ja Hornmanin ilmoittavat luvut osoittavat, että osa Ruotsin linnuista on alkanut talvehtia muualla. Talvisia kiljuhanhihavaintoja on Etelä-Ruotsissa tehtykin, mutta pääosa Alankomaiden ulkopuolisista talvehtimispaikoista on edelleen kateissa.
Jutussa on tiedot myös metsästystilastosta, joka on aika täydellinen, koska useimpien lajien metsästys on luvanvaraista. Lopuksi kerrotaan Alanko-maiden hanhipolitiikassa 2010-luvun puolivälissä tapahtuneista muutoksista: 80 000 ha nurmimaita on nimetty "hanhien ruokailualueiksi", joilla linnut saavat oleskella ilman häiritsemistä ja viljelijät saavat korvauksen satovahin-goista. Tavoitteena on saada hanhet keskittymään näille pelloille sallimalla muualla mm. rajoitettu metsästys. Hanhien sijoittumista seurataan kuukausi-laskentojen yhteydessä, mutta merkittäviä muutoksia ei vielä ole todettu.
Kolgujevin saari sijaitsee Barentsin meressä Kaninin niemimaan ja Novaja Zemljan välissä. Saarella pesii ja lepäilee paljon arktisia hanhia, mutta se on edelleen suorastaan mystillinen paikka. Saaren linnustoa on tutkittu vain muutaman tutkimusretken aikana, joista sataan vuoteen ei yksikään ole kestänyt kuukautta kauempaa. Johan Mooij, Helmut Kruckenberg, Alexander Kondratjev, Elmira Zaynagutdinova ja Christoph Zockler ovat koonneet GOOSE BULLETINiin jutun siitä, mitä tiedetään.
Kolgujevin saari on kartalla pyöreä, halkaisijaltaan noin 75 km. Suurin osa on kuivaa kumpuilevaa tai alavaa soista tundraa. Ikirouta alkaa kesällä noin metrin syvyydestä. Rannoilla on lidoja ja laguuneja. Saaren 450 pysyvää asukasta polveutuvat Neuvostoliiton aikana Novaja Zemljan seudulta ydinkokeiden takia evakuoiduista nenetseistä, jotka toivat tullessaan kalastuksen lisäksi poronhoidon &endash; nykyisin noin 8000 eläintä. Heidän yhteytensä ulkomaailmaan on viikoittainen helikopterilento. Saaren toisella laidalla on parisataa henkeä majoittava öljy-yhtiöiden tukikohta, jonka kiitoradalle toisinaan laskeutuu kaksimoottorinen AN-26- kone. Öljyväki on tuonut saarelle maastoautoja ja mönkijöitä. Neljä ihmistä asuttaa pientä eristettyä sää- ja merenkulkuasemaa ja joskus käy saaren hylätyssä sotilastukikohdassa metsästäjäporukka. Sisäosaltaan saari on asumaton.
Ensimmäinen ornitologinen tutkimusretki Kolgujevin saarelle tehtiin vuonna 1894, jolloin britannialainen Aubyn Trevor-Battye vietti siellä kesän ja kirjoitti siitä kirjan. Siihen aikaan sepelhanhi oli saarella yleisin, seuraavina metsä- ja tundrahanhi. Valkoposkihanhia ei ollut. 1900-luvun kuluessa sepelhanhi ja myös metsähanhi taantuivat jo ennen valkoposkihanhien ilmaantumista 1980-luvulla, jonka lopussa niitä oli muutaman sadan yksilön kolonia. Kun saaren linnustoa inventoitiin määrätietoisesti vuosina 1994 ja 1995 tundrahanhi oli valtalaji, toisena edelleen metsähanhi, mutta valkoposkikin pesi jo 6 000 parin voimin.
GOOSE BULLETININ juttu sisältää lajikohtaisia tietoja näiden hanhien lukumääristä, pesimäbiologiasta, sulkasadosta jne. Joitakin yksityiskohtia:
- Saaren sisäosissa valkoposkihanhikoloniat suosivat tunturihaukkojen pesien ympäristöä. Vastaava tunnetaan monelta lintulajilta, mm punakaulahanhelta.
- Suurimmassa valkoposkihanhikoloniassa arvioidaan olevan 60.000 pesää, siis 120.000 emolintua. Kaiken kaikkiaan valkoposkia on saarella pesimäaikana noin 870.000 yksilöä.
- Tundrahanhelle sopivaa pesimäaluetta on saarella noin 4.500 km2 ja havaittu pesimätiheys on noin 40 pesää km-2, mistä parimääräksi saadaan noin 180 000 ja nuoret mukaan laskien kokonaismääräksi puolisen miljoonaa.
- Metsähanhien määräksi arvioidaan 100 000 &endash; 200 000, noin 30 000 &endash; 60 000 pesivää paria.
- Pesimätiheys on liki 40 kertaa suurempi kuin Taimyrin niemimaalla ja noin nelinkertainen verrattuna mantereelle saaren lähellä
- Nämä luvut merkitsevät, että Euraasian länsipuolen arktisista hanhikannoista pesii Kolgujevin saarella suunnilleen
- 26-40 % tundrahanhista
- 22 % valkoposkihanhista ja
- 18-36 % rossicus- metsähanhista.
- Sulkasadon ajaksi nuoret tundrahanhet lentävät itään ja poikueet jäävät saarelle.
- Saarella ei ole jyrsijöitä, erityisesti ei sopuleita. Kuitenkin siellä on paljonkin petoeläimiä kuten naaleja, piekanoita ja tunturipöllöjä. Ne elävät hanhista.
- 1990 luvulta alkaen hanhien pesimätulos on huonontunut.
Ukrainassa liikemaailma auttaa lintujensuojeluyhdistystä säilyttämään biologista monimuotoisuutta
Toisin kuin Suomessa on Ukrainassa kansainvälisen BirdLifen yhteistyö-kumppanina lintujensuojeluyhdistys. Sen puheenjohtaja Oleg Dudkin kertoo GOOSE BULLETINissa, että yhdistys on syyskuussa 2011 allekirjoittanut pitkäaikaisen yhteistyösopimuksen Agrofusion holding -yhtiön kanssa, joka on Ukrainan suurin tomaattitiivisteen valmistaja. Agrofusionista on näin tullut yhdistyksen suurin kansallinen rahoittaja.
Yhdessä laadittu suojelusuunnitelma pyrkii estämään Ukrainan punaisessa kirjassa ja IUCN:n luettelossa mainittujen uhanalaisten lintulajien häviäminen. Ensimmäisenä hyötyvät punakaulahanhet. Ne talvehtivat tunnetusti vuosi vuodelta lännempänä. Tästä ilmiöstä aletaan saada luotettavaa tietoa nyt, kun ne uuden rahoituksen turvin voidaan laskea Asovan ja Mustanmeren rannikoiden kosteikoilla Ukrainan puolella samaan aikaan kuin Romaniassa and Bulgariassa. Agrofusion aikoo myös kouluttaa henkilökuntaansa ottamaan työssään huomioon uhanalaiset lajit.
Konferenssi ja juhlatilaisuus Kanadassa syyskuun 24-27 2011
Manitobassa Churchillin kaupungissa Northern on Studies Centren yhteyteen avattu uusi tutkimuslaitos. Tämä on lumi- ja kanadanhanhen tutkimuksen keskus. Laitoksen avajaisten yhteydessä järjestettiin konferenssi, jossa samalla muistettiin v 2009 kuolleen prof. Bob Jefferiesin elämäntyötä. Hanhia käsitteli mm. Maarten Loonen esitelmä, jossa hän kertoi pitkäaikaisista valkoposkihanhitutkimuksistaan Huippuvuorilla. Hän on selvittänyt hanhien ja herkän arktisen kasvillisuuden vuorovaikutusta menetelmillä, jotka Jeffries oli kehittänyt lumihanhitutkimuksiin. Toisessa esitelmässä Emma Horrigan kuvaili suurta hanhitutkimushanketta Hudsonin lahdella, jossa alkuperäinen pitkäaikainen tutkimusalue La Pérouse Bay on ympäristöongelmien vuoksi jouduttu pitkälti hylkäämään. 2010 ei yksikään lumihanhi onnistunut pesimisessään siellä - muutamien yrittäneiden munat söi jääkarhu. Globaalisti lumihanhet kuitenkin vielä lisääntyvät rajoittamistoimista huolimatta. Kolmas hanhiesitelmä oli yhteenveto La Pérouse Bay- hankkeen 25 ensimmäisen vuoden tuloksista.
Konferenssi arktisten hanhien ravinnosta ja ilmastonmuutoksesta
USGS John Wesley Powell Center for Analysis and Synthesis järjesti syyskuussa 2011 pienen konferenssin 16 tiedemiehelle, jotka ovat tutkineet hanhien ravinnonkäyttöä arktisella alueella niin Euraasian kuin Amerikan puolella. Yksi hanhien ravinnonkäytön pääperiaate on, että kevätkesän kasvillisuuden tulisi olla mahdollisimman ravintorikasta poikasten kasvuaikana. Ilmaston-muutos aiheuttaa muutoksia kasvien kasvuaikoihin ja hanhien käyttäytymiseen. Keskustelun aiheena oli mm. kasvien laadun määrittelytapa. Toinen päätutkimusaihe keskittyi vastaavasti muuton levähdyspaikkojen tarjoamaan ravintotäydennykseen pesimään valmistaututville linnuille. Tutkimuksen tuloksin voidaan ennustaa millä ehdoilla vaikutuksia alkaa näkyä myös sellaisilla lintukannoilla, joilla ei ole (vielä) havaittu haitallista ajoituseroa.
Vuosi 2011 Suomen kiljuhanhitarhalla
Pentti Alho
Kulunut vuosi 2011 ei tuonut Suomen kiljuhanhille vieläkään mitään oleellisesti uutta hyvää, paitsi sentään poikasia. Pitkästä aikaa onnistui pesintä keväällä 2011 normaalisti ja kuoriutuneet parikymmentä poikasta ovat myös selvinneet hyvin lämpimästä kesästä ja syksystä. Ne ovat edelleen tarhallamme. Viranomaisten outo suhtautuminen valkoposkihanhien pyydystämiseen sijaisemoiksi on nimittäin aiheuttanut, että muuttoreitin tuntevia pareja on meillä enää vähän eikä yhdenkään pesintä ajoittunut riittävän tarkasti samaksi kuin kiljuhanhien. Siksi istutus jäi tekemättä. Se on kovin harmillista, sillä nyt oli Lapissa jo toinen hyvä sopulivuosi ja sopulivuosina pienpedoilla on riittävästi muuta ruokaa kuin hanhenpoikaset. Pian jyrsijäkanta Lapissa romahtaa ja Ruotsin ja Norjan kiljuhanhien poikkeuksellisen hyvä lisääntymis-menestys palautuu normaaliksi. Silloin on tämä kultainen hetki Suomen kiljuhanhikannan pelastamiseksi menetetty.
Hyvä puoli on tietenkin, että tarhakanta on palautumassa vuoden 2004 onnettomuutta edeltäneelle tasolle. Vireillä on myös pyrkimys lintujen lisäämiseen ja niiden laadun parantamiseen tuomalla Saksasta DDR:n peruja olevaa venäläisperäistä kiljuhanhikantaa. Tuonnista on jo sovittu sikäläisen eläintarhan kanssa, mutta odotamme vielä eläinlääkintäviranomaisten papereita, jotka tarvitaan siipikarjan kuljettamiseen EU:n sisämarkkinoilla. Olemme jo rekisteröityneet tuojaksi ja kunnostaneet tarhalle eristys- ja karanteeniosaston uusille linnuille.
On hyvä muistaa, että kiljuhanhitarha on nykyisin melkoinen laitos kolmine halleineen, 22 pesimähäkkeineen talvetkin auki pysyvine uima-altaineen ja moniosaisine laiduntarhoineen. Vaikka uudisrakentaminen on päättynyt, (ja naapurin viljelymenetelmien muutos on lähes lopettanut rottaongelman) on rakennusmiehillä riittänyt töitä. Mainitsin jo uusien lintujen vastaanottotilat. Lisäksi on vanhaa aina kunnostettava. Viimeisin urakka tuli tehtäväksemme ikävänä "joululahjana".
Aaton aattona huomasin, että ns. lintuhoitolan ulkoalueen tekstiilinen kattoverkko oli puhki. UV-suojaus on pettänyt ja verkko aivan murea. Onneksi linnut ovat tallella. Ne ovat saaneet viettää Joulun ja välipäivät sisällä hallissa kantoveden varassa talkooporukan asentaessa aluksi pariasataa neliömetriä kanaverkkoa vaakasuoraan 2-4 metrin korkeuteen. Valoisa aika on keskitalvella harmillisen lyhyt ja homma vielä uutena vuotena vähän kesken, vaikka sitä jatkettiin aattonakin. Tervetuloa viimeistelemään rakennelmaa tuhannella nippusiteellä!
- Postiosoite: c/o Kahanpää / Torpankuja 3 C 13 / FIN 40740 Jyväskylä
- Kotisivu: http://www.ansererythropus.tk/
- Puheenjohtaja fil.tri. Antti Haapanen
- puh: 358-9-3253804 (k), 358-40-5953313 (m)
- Huhtasuontie 7, 00950 Helsinki, Finland
- e-posti: antti.haapanen@kolumbus.fi
- Sihteeri fil.tri. Lauri Kahanpää
- e-posti: lauri.kahanpaa@jyu.fi
- puh:(0)50-4652301
- fax: (0)14-2602701 ja merkintä "Lauri Kahanpää"
- Yhdistyksen jäsenyyttä voi hakea sähköpostitse.
- henkilöjäsenmaksu (Suomi) 50 EUR
- yhteisöjäsenmaksu 90 EUR
- kannatusjäsenmaksu 200 EUR
- Pankkiyhteys: S-pankki, 393900-32848780
