Savolaisjuttuja

Turinoeta

Talon emäntä käski savolaispojan hakea kanna-nimisen kukan puutarhurilta.
Poika meni puutarhurin luokse ja kysyi:
- Äet käski tulla hakemaa sitä kannoo? Puutarhuri vastasi:
- Mitä kannoo? Kuule poeka, ei tämä ou mikkää kanala. Poika epätoivoisena:
- Eikun minä tarkotin sitä kukkoo.

Savolainen Punahilkka:
- Voe isoäet, ompa teillä mahotol leokavärkki!

Savoksi laulettu "Don't Worry, Be Happy":
- Elä hötkyile, ollaav vuan ku ei oltaskaa.

Ompa kovvoo hommoo, sano savolaiskannibaali, kun jäistä ruotsalaista järsi.

Työttömällä savolaesella ja ruotsalaisella homoseksuaalilla on sentään jotain yhteistä:
- kumpainenkin etsii 'ommoo hommoo'.

Savossa tapahtunutta:
Kaks piikoo kävelj saanan ohi, jota renki olj lämmittelemässä.
- Halluukkone tytöt kylppee? huus renki, johon piijat takas: - Ee aenakaa sellaselta, joka ei ärree ossoo sannoo!!

Pohjalaistyttö antoi kyllä Riihimäen asemalla savolaispojalle läiskyä poskelle, kun tämä oli sanonut "neetiä nii haaskan näköseks, nii haaskan näköseks".

Sekalainen seurue savolaisia eläkeläisiä oli bussissa turistimatkalla Saksassa. Hampurissa kun oltiin niin suomalaisille turisteille päätettiin näyttää tietysti myös Reberbahnin katuja. Bussi ajeli katuja hiljalleen eteenpäin ja kadun molemmin puolin notkui vähäpukeisia naikkosia. Niinpä eräs vanha mummo kysäisikin oppaalta:
- Keetä nuo naekkoset tuolla ulukona oekkeen on? Johon opas vastasi kohteliaasti:
- No ne on nyt niitä Reberbahnin kuuluisia prostituoituja. Mummo korjaili lasejaan, tuijotti ulos ihmeissään ja tokaisi:
- Ka mitenkäs se minusta näättää että siellä on muutama huorahhii seassa.

Savolainen paparazzi haastattelee Jeltsinin pariskuntaa heidän ollessaan vierailulla Suomessa tänä keväänä:
"Oottako työ se Boris?" "Da, da. Kyllä, kyllä, Boris olen!" Toimittaja kääntyy Nainaan päin ja kysyy:
"Oottako työ Naena?" Siihen Boris:
"Da, da! Kyllä, kyllä, useasti!"

Juppi etelästä meni viikonlopuksi Savoon kaukaisia sukulaisiaan tapaamaan. Talon isäntä oli kova metsämies, ja heti lauantai-aamuna otettiin molemmille haulikot ja paineltiin hallin kanssa metsälle. Juppi nyt ei paljoa lintuja tuntenut, ja ensimmäisen siivekkään nähdessään otti sen tähtäimeen. Savolaisukko painoi haulikon piipun alas ja sanoi jupille:
- Älä sinä sitä ammu, se on kaakana. Juppi jätti homman sikseen. Kotimatkalla juppia alkoi vaivata, että mikä se kaakana oikein on. Juppi muisti kyllä piekanan ja metsäkanan, mutta ei kaakanaa. Ei auttanut muu kuin soittaa ornitologiystävälle ja kertoa koko juttu. Ornitologi mietti ja mietti, selasi vielä pari lintukirjaakin, mutta kaakanaa ei löytynyt. Asia jäi melkein vuodeksi, kunnes ornitologi seuraavana kesänä soitti jupille Savosta:
- Nyt minä tiedän mikä se kaakana on. Se on käki. Kuulin juuri kun täällä laulettiin, että "kukkuu kukkuu kaakana kukkuu..."

Kolme laihialaista oli junamatkalla ja he olivat joutuneet ostamaan liput. Niinpä he ihmettelivät vastapäätä istuvia kolmea savolaismiestä joilla oli vain yksi lippu. Mitenkähän he aikovat selvitä, laihialaiset tuumi. Konduktöörin saapuessa vaunuun säntäsivät kaikki kolme savolaisukkoa vaunun vessaan. Konduktööri koputti vessan ovelle ja pyysi: "Matkalippu, olkaa hyvä." Ja lippu ojennettiin oven alta.
 
Paluumatkalla laihialaiset päättivät käyttää samaa keinoa, mutta hämmästys oli taasen suuri kun savolaisukoilla ei ollut ollenkaan matkalippua. Tuosta he eivät selviä, laihialaiset tuumivat. Kun konduktööri saapui vaunuun, laihialaiset säntäsivät vessaan. Hetken päästä savolaiset lähtivät ryntäämään seuraavan vaunun vessaan, mutta yksi heistä pysähtyi vessan kohdalle, jossa laihialaiset olivat, koputti ovelle ja sanoi: "Matkaliput, olkaa hyvä."

Savolaismies istui Kuopijon rautatieaseman odotushallissa ja alkoi tehdä itselleen sätkää. Viereisessä lipunmyyntikojussa virkailija katseli äijän tekemisiä vähän alta kulmien ja kun äijä sytytti tupakkinsa, virkailija huusi:
- Täällä ei saa polttaa! No, äijä ei reagoinut mitenkään, jatkoi vaan tupruttelua.
Kohta virkailija huusi uudestaan ja kovempaa:
- Täällä ei saa polttaa! johon äijä tiuskaisi:
- Mittees mänit sinne!

Kauppias Kauppinen muutti Savoon, ja sai huomata, että savolaiset väänsivät hänen nimensä Kaappiseksi. No, aikaa myöten Kauppista alkoi kyllästyttämään nimensä väärin lausuminen, joten hän meni ja muutti nimensä virallisesti Kaappiseksi. Savolaiset ihmeissään:
- No minkähän takia se Kaappinen nyt nimesä Kuappiseks mänj muuttamaa...

Savolaispoika tanssitti kaupunkilaistyttöä Helsingissä. Yhtäkkiä hän huomasi seisovansa yksin keskellä lattiaa. Onnettomana hän ihmetteli:
- Mitenkäs se minut nuin jätti, ku minä sitä kehunnii ja sanoin jotta neiti on ihan haaskan näkönen.

Savolaisukko oli käymässä Helsingissä ja näki talon seinässä palokellon, jossa luki:
"Riko lasi ja paina nappia!" Ukko teki työtä käskettyä, ja kohta paloauto saapui paikalle pillit ulvoen. Kun miehet näkivät, että hälytys oli väärä ja ukko savolainen, joku totesi:
- Savossa noita hulluja kasvaa kyntämäti ja kylvämäti. Ukko vastasi:
- Kyllä kai, mutta tiällä niitä tulloo nappia painamalla.

Savolaisukko meni hienostoravintolaan:
Ukko: Hei, tarjoelijavosu! Tuokee Koskenkorvoo! Tarjoilija: Tuonko sen ehkä kolalla? Ukko: No tuokee vaekka lumilapiolla, kuhan tulloo noppeesti.

Savolainen ilotyttö pyllähti Kuopion torilla pyrstölleen.
- Suakelsoekoon, mänj virma nurin, manasi neito.

Savolaismies oli saanut töitä helsinkiläisestä nakkikioskista. Heti ensimmäisenä työpäivänä mies pisti ikkunaan kyltin:
"SAVOLAISIA EMME PALVELE." Seuraavana päivänä muuan toinen savolainen käveli ohi ja kysyi tietysti vihastuneena makkaranmyyjältä, miksi tämä ei myynyt savolaisille, jolloin tämä vastasi:
- Se on kuule siks, velj, että tiällä Helsingissä on nii helevetin huonoo makkaroo!

Savolaispoika pääsi saatille, ja lähti viemään tyttöä pyörällänsä.
Poika kysyi tytöltä:
- No, onkos sitä neitillä pyöree? Tyttö punastui ja sanoi:
- Ehei, miulla on soikee...

Seuraava eläinaiheinen keskustelu Tampereella:
- Onks sull tupakkaa myyrä? Kysyi Pispalan poika. - No, kah onkos sinulla rahhoo, näätä? Vastasi savolaispoika.

Savolaisakka meni valokuvaajalle.
Valokuvaaja kysyi:
- Otetaanko rintakuva? - Saeshan tuo piäkii olla mukana, tuumasi akka.

Savolaismiehet olivat bangkokissa lomalla ja olivat ensimmäisenä päivänä oppaan juttusilla. Opas kertoi, että paikalliset ovat varsin sairasta porukkaa: asukkaista 10%:lla on aids ja puolella tuberkuloosi. Toinen savolaismies ei tätä kuullut ja kyseli sitten kaveriltaan, että mittee se opas sano. Toinen vastasi:
- Niitä naijjaan jotka yskii...

Savolaisukko seisoi tien reunassa kilometripylvään kohdalla jossa oli numero kolme. Ajoi siihen kaksi herrasmiestä, pysäyttivät ukon kohdalle ja toinen kysyi:
- Mihin tästä mahtaa olla tuo kolme kilometriä? Ukko vilkaisi ympärilleen ja totesi:
- Eeköhän tuo liene ihan joka suuntaan.

Savolaismies yritti kaapata lentokoneen. Finnair ei ostanut.

Matkustaja kysyi Savossa konduktööriltä:
- Onko tuolla perässä tilaa? - On siellä tilloo, vuan ku ei oo junnoo, konduktööri vastasi.

Matkailija halusi uida kuumana kesäpäivänä ja kysäisi peltotöissä olevalta Savon ukolta:
- Onkohan tuo järvi syvä? Ylettääkö siinä jalat pohjaan? - Kyllähän siinä jalat pohjaan ylettää. Vuan sitä en tiijä ylettääkö piä pinnalle.

Savolainen karkasi mielisairaalasta. Syy: Pakko paeta.

Savolaispoika kolkuttelee aitan ovella.
- Piästäkee sissään, piästäkee sissään, hän sanoo. - Jahka keritään, jahka keritään, tytöt tuumivat. - Ei tarvihe keriä, kelepoo ilimannii, poika tuumii.

Virolainen, karjalainen ja savolainen olivat metsästämässä Afrikassa. Ensin palasi leiriin virolainen. Hän sanoi saaneensa saaliikseen seepran ja kanin. Sitten palasi karjalainen. Hän oli saanut kolme antilooppia. Lopulta palasi savolainen. Hän sanoi saaneensa kahdeksan notmiitä. Toiset kysyivät, mitä ihmeen notmiitä? Savolainen kertoi, että kun hän oli ampunut niitä, ne olivat juosseet pensaasta toiseen ja huutaneet: "Not Me! Not Me!"

Savolainen meni käymään Amerikassa. Siellä ihmiset olivat mahtailevia ja alkoivat kehua:
- Mepä ollaan käyty kuussa! Siihen savolainen välinpitämättömänä:
- Mitä tuosta, minun vävy on muannu koko päevän auringossa.

Kaksi Espoolaista nuorta miestä olivat kesälomamatkalla Savon suurimmassa metropolissa. Kesken kävelyreissun alkoi tehdä mieli kylmää kolajuomaa. Siispä he ryntäsivät lähimmälle kioskille ja sanoivat tiskin takana istuvalle viehkeälle neidille:
- Olisiko teillä kylmää kolaa? Johon tyttö vastasi:
- Voe, kun tuo jiäkuappi on rikki, ei ou kun lämmintä kolloo.

Savolaisukko oli joskus ennen vanhaan matkalla lentävässä kalakukossa kohti etelää ja tovin istuskeltuaan tuhdin kaupunkilaisrouvan vastapäätä hän alkoi kysellä kuulumisia rouvalta:
- Mistee kaakoo roova on lähtenä? Rouva ei vastannut, jatkoi vaan maisemien katselemista.
- Mistee se roova on kotosin? Ei vastausta. Kolmannen kerran ukon kysellessä rouvan kotipaikkaa rouva tuhahtaa äkäisesti:
- Tuoltahan minä Keski-Suomesta. Savolaisukko siihen:
- Johan tuo ois pitänä arvatakkii, eihä tuommonen rellukka reunalla pysyskään.

Alokas palasi lomiltaan myöhässä kuopiolaiseen varuskuntaan ja joutui nuhdeltavaksi:
-Onko se nyt sommoo hommoo, että otetaan ommoo lommoo?

- Kiännähän tänne sitä nuamoos, että suahaan tässä vähän turpoo maestoo, sanoi savolaispoika tytölleen puistonpenkillä.

Kuopiolainen rouva seisoi tikkailla jalkakäytävällä ja pesi omistamansa liikkeen ikkunoita. Poliisi vitsaili ohi mennessään:
- Anteeksi vain rouva, mutta teidän pöksyt näkyvät! - No jos ne liikennettä haittoo, niin voihan ne heittee poiskin, vastasi rouva.

Pari vieraspaikkakuntalaista kalamiestä kysyi savolaisukolta, että missä päin Kallavettä mahtaisi olla eniten kaloja.
Ukko vastasi:
- No, jos minä ihan toen perrään sanon, niin minun kokemuksen mukkaan siinä Kallaveen pinnan ja pohjan välillä.

Pielaveden mummo oli ensi kertaa ulkomailla, seuramatkalla Kööpenhaminassa. Seurue meni tavarataloon, mutta mummo tunsi polviaan pakottavan eikä lähtenyt kierrokselle. Sovittiin, että hän istuu eteisaulassa ostostentekoajan.
- Mutta elekee sitte jättee minua tänne, kun minä en ossoo mittää muuta ku tätä savvoo. Oppaat vakuuttivat, että mummo otetaan lähdettäessä mukaan. Kului tunti, ja tavaratalokierros päättyi. Tultiin aulaan. Mummoa ei näkynyt missään. Seurue oli ihmeissään. Ei kuitenkaan heti ilmoitettu poliisille, vaan mentiin hotelliin, jossa seuramatkalaiset pitivät majaa. Pielaveden mummo istui hotellin aulassa iloisesti odottamassa.
- Kun minulle tuli siellä tavaratalossa kamala hätä enkä tienny missä ois veesee, nii minä läksin tänne hotelliin. Seurue äimisteli, miten se oli käynyt päinsä.
- Mänin kavulle ja just sillonj ajo raetiovaanu kohalle. Nousin siihen. Rahastaja tulj rahastammaa, mutta minä sanoinj sille että on iha turha minulle mittää selittee kun minä ymmärrän vuan savvoo. Rahastaja oli katsonut mummoa pitkään ja jättänyt rauhaan. Kun vaunu jonkin ajan kuluttua pysähtyi, rahastaja tuli, otti mummoa käsipuolesta ja talutti vaunun ovelle. Ja osoitti vastapäätä olevaa hotellia, jonka katolla luki: Savoy. Se oli juuri se hotelli jonne seuramatkalaiset oli majoitettu.

Savolaisukko oli sairaana. Pastori pistäytyi äijää katsomassa.
- Mitenkäs se on niitten iäisyys- ja autuusajatusten laita? - No nehän tok' vuan liitelöövät ja laateloovat, selitti ukko, välistä säkkeytyyvät ja höllöttäävät ku hualeessa veessä, iliman mittää hättee...

Savolaisbaarin ikkunassa oli kyltti jossa sanottiin: Täällä puhutaan kahdeksaa kieltä.
- Osaatko sinä tosiaan puhua kahdeksaa kieltä? eräs vieras kysyi isännältä. - En minä ossoo kuin savvoo, isäntä vastasi. Vieraathan ne tiällä kieliä puluputtaavat.

Lähin vanahalla v.-85 Nissanillan piäkaupunkiin, ja eikös se juuttaan aato syyskosteella siinä Mäkelänkavun ja Tuurenkavun risteyksessä tehä tenän liikenevaloissa. Minä yritän käännistöö ja eiku vua köhisöö. Perrää alakaa pakkautuva aatoo ja ensimmäisenä joku mikä lie suapi vai pemari, ja ukko alakaa nii perkuleesti töötteemään. No, minä nousin aatostan ja mänin takana töötteevälluo, tämä avas ikkunan, että piäsin ehottammaan: "Mäne sinä käännisstämmään, nij minä voen paenoo sitä tööttivä". Ei ukko suostunna vaehtokaappaan, vuoan piäs aika livakkaasti viereistä kaestoo matkoehisa!

Yksi savolainen on eksoottinen lisä bileissä.
Kaksi savolaista on sosiaalinen ongelma.
Kolme savolaista on jo Seppo Kääriäisen tupailta.

Savolaista tietotekniikkaakaan ei pidä väheksyä. Täytyy muistaa, että jokainen savolainen viäräleuka on elävä tekstinkäsittelyohjelma.

Savolaisukko meni Tampereella käydessään yleiseen saunaan missä oli pesijä. Hän tilasi myös pesun.
Saunottaja pesi ensin selän ja pyysi ukkoa kääntymään. Saunottaja oli aika hyvännäköinen nainen, ukon kääntyessä hän huomasi, että ukolla oli alkanut jorma vähän turvota. Hän ei siitä hätkähtänyt vaan nappasi ämpäriin kylmää vettä ja heitti ukon päälle, no laskihan se.
Ukko ei ollut moksiskaan vaan tokaisi:
- Ka janoko sillä olikin.

Muualla Suomessa on tapana harmistua, jos naapuri menestyy. Savossa ei. Savolainen ei sure toisten menestystä, vaan on pikemminkin aidosti iloinen toisten onnettomuuksista.

Iisalmen poika oli ensimmäistä kertaa Helsingissä. Isot pojat olivat neuvoneet, että Helsingissä kannattaa käydä Kaivohuoneella. Sinne poika suunnistikin heti junalta. Häntä vähän jännitti ja siksi hän terästi oloaan baaritiskillä. Nyt hän tuli niin rohkeaksi, että päätti uskaltaa pyytää lähintä tyttöä tanssimaan. Muutaman tanssiaskeleen otettuaan poika teki vielä suoremman ehdotuksen. Mikäs siinä, tyttö sanoi. Mutta se maksaa...
- Asia järjestyy, poika sanoi, ja niin mentiin tytön asunnolle. Suuri oli neitosen hämmästys, kun poika pani viissatasen yöpöydälle ja sanoi:
- Se on siulle. Kohtelu oli sen mukaista. Poika ehdotti tapaamista myös seuraavana iltana. Se sopi tytölle. Sama näytelmä toistui, viissatanen ilmestyi yöpöydälle:
- Se on siulle! Nuoret tapasivat vielä kolmantena iltana ja taas poika oli yhtäreilu rahoistaan. Kolmantena aamuna tyttöön iski ahneuden peikko ja hän kysyi:
- Missä päin Suomea noinreiluja nuoria miehiä kasvaa? - Minnoon Iisalamesta, poika vastasi. Tyttö riemastui:
- Mutta sieltähän minnäi oon! Poika sanoi ilkikurisesti:
- Kyllä minä siut tunnen. Sinä oot Tuppuraisen Taimi. Hilja-äitis käski tuuva siulle tuhatviissattoo markkoo.

Kaupunkilaispohatta oli teettänyt savolaisukolla savusaunan. Kun sauna oli valmis, pohatta haki konjakkipullon ja kaksi lasia. Kaataessaan konjakkia hän sanoi:
- Tämä on hyvin vanhaa jaloa ainetta. Tällaista isäntä ei varmasti ole vielä maistanutkaan. Savolaisäijä tillisteli pientä tilkkaa ja vastasi: - Soattaa hyvinnii olla vanahoo, mutta kovin on jiännä kitukasvuseks.

Muuan kalasäilyketehdas alkoi markkinoida uutta sardiinilaatua. Koe-erät myytiin Kuopiossa. Jokaiselle sardiinirasian ostajalle annettiin lomake, jossa pyydettiin mielipidettä uuden kalalaadun mausta. Tulos oli seuraava: Lomakeen palauttaneista 5% oli sitä mieltä, että sardiinien maku oli mieto, 7% arveli sardiinien maun liian voimakkaaksi, ja 88% oli sitä mieltä, että firman kalakukoissa oli liian kova ja sitkeä kuori.