päivitetty
24.6.2024
Puula - Lake Puula
Tälle sivulle on koottu Puulaan
liittyvää tutkimus- ym. tietoa. Tiedon keruuta ovat rahoittaneet mm. ELY-keskus
kalastuksen/kalastonhoitomaksuvaroista, Maa- ja metsätalousministeriö, EU/EKTR,
Puulan kalastusalue, Kangasniemen, Hirvensalmen ja Mikkelin kunnat, Suomen
kulttuurirahasto sekä Jyväskylän yliopisto.
HUOM: Tietoja lainattaessa ilmoitettava alkuperäinen lähde, ei siis tämä sivusto, jos muu lähde mainitaan tiedon yhteydessä.
Lähetä
lisäys- ym. kehittämisehdotuksia
Viimeisimmät uutiset -
Most recent news
Yleistiedot - General information
Veden
laatu - Water quality
Kalat ja kalastus
- Fish and fisheries
Kirjallisuus - Literature
Takaisin etusivulle -Back to main page
Esimerkkejä
kaikuluotauksen tuloksista
Järvitaimenen vaelluspoikaspyynti Muuramenjoella ja
Läsäkoskella keväällä 2013
Kalevi Puukko: Seurannan sijaan tarvitaan
tekoja
Reijo Lähteenmäki ja Antti Haapala: Puulan
ja Kyyveden tila yhteinen asia
Jouni Tikkanen: Turvekapina!
Suomen luonto 9/2011 (vol. 70, 18.11.2011): 18-27.
Kalevi Puukko: Pidetään huolta Puulasta
Turvevesien pelätään
alentavan tonttien arvoa mökkikunnissa
Mäntyharjun reitin villi taimen – toimiiko
elinkierto? Hankkeen toimintakertomus vuodelta 2009
Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma valmistunut
Merkittyjä taimenia ja lohia istutettu toukokuussa 2008
Kalaistutusten tuloksellisuuden parantamistoimenpiteet Etelä-Savossa
Kalastusalueiden kuntokartoitus
Puulan yhtenäislupa-alueen asiakaskysely
Puulan kuhien elohopeapitoisuus alhainen
Uusi kalalaji Puulaan: nieriöitä istutettiin 2004 ja ne levisivät nopeasti eri puolille
Nieriä jää helposti alamittaisena muikkuverkkoon syvänteissä kesällä.
Väitöskirja Puulan(kin) muikuista
Ennätyskaloja Puulavedeltä
3,550 kg/115 cm ankeria pitkäsiimälla Ruovedenselältä, pyytänyt Emmanuel Khouri
(Pentti Ollikainen, Savon Sanomat 20.10.2002)
12,4 kg/104 cm lohi/taimen 50 mm verkolla Vuojaselältä, pyytänyt Jorma ja Ville
Ukkonen
(Matti Härkälä, Keskisuomalainen 17., 18. ja 23.10.2002)
Järvinumero - Lake number: 14.923.1.001
Sijainti - Position: Etelä-Savon maakunnassa Kangasniemen, Hirvensalmen ja Mikkelin alueella. Puula-Kyyveden kartta
Pinta-ala
- Area:
kokonaisvesiala 33076 ha, Suomen 13. suurin järvi
yli 10 m syvää 11927 ha, 36 %
yli 20 m syvää 3691 ha, 11 %
Tilavuus -
Volume:
3,06 km3
Keskisyvyys
- Mean depth:
9,2 m
Suurin
syvyys - Max. depth:
69 m Vehmassalon edustalla Pauninselällä
Keskivedenkorkeus - Mean water
level: N60+94,70 m (1971–2000)
Säännöstely - Regulation: N60+94.37-94.85
Saarten lukumäärä - Number of
islands: 1659 kpl
Tietolähde: Ympäristöhallinnon HERTTA-järjestelmä versio 4.4
1800-luvun puoliväliin saakka Puulan vedet laskivat Suonteeseen Sysmän reitille. Vuonna 1854 Puula liitettiin Kissakosken kanavalla Mäntyharjun reittiin. Tällöin järven veden pinta laski lähes 2,5 m.
Kanavahankkeen varhaisvaiheista kertoo Turun viikkosanomat 30.9.1820.
Puulan järviryhmän kehityshistoriaa ovat selvittäneet mm. Aaro Hellaakoski (1928) ja Matti Tikkanen
Jäät lähtevät
Puulan Simpiänselältä keskimäärin 5. toukokuuta. (jakso 1970–2024,
keskimääräinen poikkeama keskiarvosta 8 päivää). 1970-luvun alun jälkeen
jäänlähtö on aikaistunut keskimäärin yli viikolla
Ice off date and a trend line in Simpiänselkä basin
1970–2024.
Etelä-Savon ympäristökeskus: Vesitilanne Kyyvedessä (Puulan yläpuolella), Liekuneella ja Vahvajärvessä (Puulan alapuolella)
Takaisin
sisällysluetteloon - Back to contents
Takaisin etusivulle - Back to main
page
Puulan pääaltaiden Simpiänselän ja Karttuunselän vesi on melko kirkasta ja hyvin vähäravinteista.
Veden laadun kehitys 1965–2024
Mainiemen edustalla sijaitsevan syvännehavaintopaikan Puula 85 happipitoisuus (% kyllästysarvosta) laski hiljalleen 1970-luvulta 2000-luvun alkuun saakka (Kuva), mikä ilmentää ihmistoiminnan aiheuttamaa happea kuluttavan eloperäisen aineen määrän vähittäistä kasvua järvessä. Sen jälkeen happipitoisuus on hiukan kasvanut aivan viime vuosia lukuun ottamatta.
Oxygen (% of saturation level) in late winter at
depths 48–50 (H-1) and 20–25 m in years 1965–2024.
"Fosfori on toisen pääkasviravinteen
typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta tärkein ravinne.
Luonnonoloissa fosfori on lähtöisin fosforipitoisista kivilajeista, mistä se
lähtee rapautumisen seurauksena liikkeelle. Luonnonhuuhtouman lisäksi fosforia
kulkeutuu vesiin runsaasti ihmisen toiminnan seurauksena, mikä onkin tärkein
syy vesien rehevöitymiseen." (http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=12876&lan=fi).
Puulan kokonaisfosforipitoisuus (Kuva) on ollut koko seurantajakson hyvin matala. Puula on siis hyvin vähäravinteinen eli karu järvi.
Total phoshorus content in late winter at depths 48–50
(H-1) and 20–25 m in years 1965–2024.
"Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos.
Väriin vaikuttavat valuma-alueen soilta ja maaperästä huuhtoutuneet
humusaineet, rauta, vedessä olevat levät sekä kiinteät ja liuenneet aineet.
Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä on humuspitoisuus." (http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=12874&lan=fi)
Puulan
väriluvussa (Kuva) näkyy ennätystulvasyksyn 1974 humushuuhtouman aiheuttama
piikki talvella 1975. Sen jälkeen väriluku vaihteli vain vähän. Puulan väriluku
alkoi kuitenkin kasvaa 2000-luvulla muiden Etelä- ja Keski-Suomen järvien
tapaan. Ks. Antti
Räiken ppt-esitys vesien tummenemisesta.
Colour content in late winter at depths 48–50 (H-1)
and 20–25 m in years 1965–2024.
Veteen liuenneen
orgaanisen aineen, lähinnä humuksen, määrää vedessä ilmentää hyvin myös kemiallinen hapenkulutus (KHT). Puulan
aikasarjassa näkyy voimakkaana piikkinä talvella 1975 sama poikkeuksellisen
sateisen syksyn 1974 aiheuttama äkillinen huuhtouman kasvu kuin väriluvussakin.
Sen jälkeen KHT pieneni kunnes kääntyi nousuun 2000-luvun alussa kuten
värilukukin.
Humushuuhtouma Puulaan on siis alkanut kasvaa ja vesi ruskettua. Tämä järvivesien ruskettuminen on alkanut yhtäaikaisesti ympäri Suomea, mistä voidaan päätellä, että paikallisten tekijöiden (esim. metsä- ja suo-ojitukset) lisäksi tummenemisen syynä ovat ilmastolliset seikat. Todennäköinen selitys on syksyjen pidentyminen ja leudontuminen ilmaston muuttuessa. Lisääntyvät syksyiset vesisateet huuhtovat yhä pidempään sulana pysyvien maiden humusta järviin. Myös vesien happamuuden pieneneminen vaikuttaa HKT:hen ja värilukuun rautayhdisteiden liukenemisen kautta.
Chemical oxygen demand (COD) in late winter at depths
48–50 (H-1) and 20–25 m in years 1965–2024.
Ihmistoiminnan vaikutuksesta kertovat myös Puulan sähkönjohtavuuden (Kuva) vaihtelut. Sähkönjohtavuus ilmentää veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesien suolat sisältävät pääasiassa natrium-, kalium-, kalsium-, magnesium-, kloridi- ja sulfaatti-ioneja ja ovat peräisin eloperäinen aineen hajoamisesta.
Conductivity in late winter at depths 48–50 (H-1) and
20–25 m in years 1965–2024.
Takaisin
sisällysluetteloon - Back to contents
Takaisin etusivulle - Back to main
page
Kalat ja kalastus
HUOM: Tiedot
koskevat pääasiassa 200 km2 Jyväskylän yliopiston tutkimusaluetta
Puulan pääaltaiden alueella, aluerajoina koillisessa Lapinsalo idässä Väisälän
eteläpään silta, etelässä Suonsalmi ja lännessä Mainiemen kärki.
Puulassa esiintyvät ainakin seuraavat 22 kalalajia (L=luonnonvaraisesti lisääntyvä/lisääntynyt, I=istutuksin ylläpidetty):
The fish community of Lake Puula consist of at least
the following species (L=natural reproduction, I=sustained by stockings)
Ankeriaat |
Ankerias |
- |
Eel |
(L)/I |
|
|
|
|
|
Hauet |
Hauki |
- |
Pike |
L |
|
|
|
|
|
Lohikalat |
- |
Salmon |
I |
|
- |
Brown
trout |
L/I |
||
Kirjolohi |
- |
Rainbow trout |
I |
|
- |
Vendace |
L |
||
- |
Whitefish |
L/I |
||
Peled |
- |
Peled |
I |
|
Nieriä |
- |
Charr |
I |
|
Harjus |
- |
Grayling |
I |
|
Kuore |
- |
Smelt |
L |
|
|
|
|
|
|
Särkikalat |
Särki |
- |
Roach |
L |
|
Säyne |
- |
Ide |
L |
|
Lahna |
- |
Bream |
L |
|
Mutu |
- |
Minnow |
L |
|
Salakka |
- |
Bleak |
L |
|
|
|
|
|
Kivennuoliaiset |
Kivennuoliainen |
- |
Stone loach |
L |
|
|
|
|
|
Turskakalat |
- |
Burbot |
L |
|
|
|
|
|
|
Simput |
Kivisimppu |
- |
Bullhead |
L |
|
|
|
|
|
Ahvenkalat |
- |
Perch |
L |
|
- |
Pike-perch |
L/I |
||
|
Kiiski |
- |
Ruffe |
L |
Puulan suurten selkien ulappa-alueiden kalayhteisö koostuu pääosin muikusta ja kuoreesta. Ahventa ja särkeä esiintyy hyvin vähän. Siika viihtyy pääasiassa rantapenkoilla. Ulappa-alueiden tärkeimpiä petokaloja ovat taimen, järvilohi ja made sekä iso ahven.
Takaisin
sisällysluetteloon - Back to contents
Takaisin etusivulle - Back to main
page
Puulaan on
istutettu runsaasti
taimenta (Kuva). Taimen lisääntyy jossain määrin myös kunnostetussa Läsäkoskessa,
joka tuottaa nykyään vuodessa muutamasta kymmenestä korkeintaan pariin sataan
vaelluspoikasta Puulan selille kasvamaan. Puulan villi järvitaimenpopulaatio on
uhanalainen, joten se ei kestä voimakasta kalastusta. Läsäkoski onkin ns. pyydä
ja päästä -kohde.
Mielipide pyydä
ja päästä -kalastuksen järkevyydestä.
Suojele luonnontaimenia myös järvialueella ja ilmoita tietoja Puulan kalastusalueelle.
Puulaan istutetut taimenet ovat kasvaneet nopeasti (Koivurinta ym. 2000). Runsaan muikkukannan aikana 1995–1996 kaksivuotiaan istukkaan (noin 25 cm) keskipituus ensimmäisen järvikesän lopulla oli 42 cm ja massa yli 800 g. Toisen järvivuoden lopulla keskipituus oli jo 61 cm ja massa lähes 3 kg. Heikon muikkukannan aikana taimenen kasvu oli jonkin verran hitaampaa (Koivurinta 1994).
Yli 90 % taimenen ravinnon massasta on runsaan muikkukannan aikana muikkua (Koivurinta ym. 2000). 90-luvun vaihteen muikkukadon aikana taimen söi pääasiassa kuoretta (Koivurinta & Marjomäki 1995).
Vuosina 1992–1995 Puulalla tehdyn merkintätutkimuksen mukaan yli 80 % taimensaaliista saatiin verkoilla ja loput 20 % pääasiassa uistimella ( Koivurinta & Marjomäki 1995, Marjomäki 2009). Merkkipalautusten perusteella suurin osa saaliskaloista saatiin jo istutusvuonna (yli 60 % palautuksista). Yli 40 % merkityistä saaliskaloista oli pyydettäessä alle 40 cm pituisia. Todennäköisesti ensimmäisenä järvivuonna pyydettiin huomattavasti suurempi osuus istukkaista alamittaisena, koska alamittaisen kalan merkkiä ei aina "muisteta" palauttaa.
Taimenistukkaiden
joutuminen keskenkasvuisina verkkoihin on yleinen ongelma järvissämme (mm.
Koivurinta & Marjomäki 1995).
Aineisto: Tauno Purujärvi ja Etelä-Savon ELY-keskus, kalatalouspalvelut
90-luvun puolesta välistä lähtien Puulaan on istutettu myös järvilohia (Kuva yllä).
Järvilohi kasvoi Puulassa vielä nopeammin kuin taimen (Koivurinta ym. 2000). Kaksivuotiaat (17–20 cm) järvilohi-istukkaat kasvoivat ensimmäisenä järvivuonna yli 50 cm pituisiksi ja melkein 1,5-kiloisiksi. Toisen kesän jälkeen järvilohet olivat keskimäärin yli 70 cm pituisia ja 3-6 kg:n painoisia.
Suurimmat
Puulasta saadut järvilohet ovat olleet yli 10 kg painoisia. Esim. eräs 10,5
kg:n painoinen lohi oli ollut järvessä kolme kasvukautta.
Etelä-Savon
ELY-keskusten tiedote: Puulan
järvilohi on Itä-Suomen nopeimmin kasvava lohikala
Järvilohi syö pääasiassa
muikkuja. Kyllä se kuoreellakin hengissä pysyy, jos muikkukanta romahtaa, mutta
silloin lohen kasvu heikkenee. Jos lohi-istukas elää järvessä kaksi vuotta ja
kasvaa noin 5 kg:n painoon, sen täytyy syödä n. 20 kg muikkuja. Jos tyypillinen
syödyn muikun koko on 5 g, niin lohi on niellyt kahden vuoden aikana n. 4000
muikkua. Hyvin pieni osa, ehkä vain muutama prosentti, lohi-istukkaista tosin
elää näin vanhaksi.
Elinvoimainen
järvilohi -hanke (video)
Muikku on saaliin määrän ja arvon perusteella Puulan tärkein kalalaji. Sitä kalastetaan niin verkoilla, nuotilla kuin trooleillakin. Tutkimusalueella kalastaa muikkua kymmenkunta nuottakuntaa ja 2–3 troolikuntaa sekä monta sataa muikkuverkkokalastajaa. Keskimääräinen vuotuinen muikkusaalis oli vuosina 1985–1993 62 tonnia (3,1 kg/ha) (Marjomäki & Huolila 1995), vaihteluväli n. 20–120 tonnia. Vuonna 1999 muikkua saatiin n. 130 tonnia (6,5 kg/ha) (Marjomäki ym. 2000).
Muikkukannalle on tyypillistä melkoinen vuosien välinen vaihtelu: 1980-luvun puoliväli, 1990-luvun loppupuoli ja 2000-luku ovat olleet runsaan muikkukannan aikaa. 1990-luvun alkuun sattui kolmen vuoden mittainen muikkukato, jonka syynä oli kolme peräkkäistä (1989, 1990 ja 1991) hyvin heikkoa vuosiluokkaa (Marjomäki & Huolila 1994a). Runsas vuosiluokka syntyy Puulalla yleensä 2–4 vuoden välein. Jaksolla 1994–2005 parillisina vuosina saatiin runsas vuosiluokka ja parittomina heikko. 1980-luvulla erityisen runsaita olivat vuosien 1983 ja 1988 vuosiluokat.
Vuosiluokkavaihtelu
johtuu monista tekijöistä ja tärkein tekijä voi vaihdella vuodesta ja järvestä
toiseen. Lisääntymisen epäonnistuminen näyttää Puulavedellä liittyvän
erityisesti poikasten varhaisvaiheen (jäänlähdön jälkeinen kuukausi) huonoihin
sääoloihin. Varsinkin kovat tuulet ovat olleet haitallisia (Marjomäki &
Huolila 1994a). Sää/ilmastotekijöiden vaikutus muikun kannanvaihteluun ilmenee
myös siten, että lähellä toisiaan sijaitsevien järvien muikkukantojen vaihtelu
on jossain määrin samarytmistä eli synkronista (Marjomäki ym. 2004).
Muikkukadot siis ilmenevät yleensä laajalla alueella yhtä aikaa.
Runsaalla vuosiluokalla on negatiivinen vaikutus seuraavan vuosiluokan runsauteen, ks. julkaisu (englanninkielinen).
Muikkumääräarvio
perustuu mm. kaikuluotaukseen (ks. kuvasarja kenttätyöstä ja esimerkkejä
luotaustuloksista), saaliskirjanpitoon ja saalisnäytteiden ikäjakaumaan.
Simpiänselän
kalatiheys on vaihdellut jaksolla 2003–2019 välillä n. 4000 – n. 10000 kalaa
hehtaarilla (Kuva). Pääosa (yli 95 %) kaloista on kuoreita ja muikkuja.
Erityisen runsas muikkuvuosiluokka saatiin vuosina 2004 ja 2012, ja näinä
vuosina ulappakalatiheys oli suurimmillaan. Luotain ei erota eri kalalajeja
toisistaan, joten kovin tarkkaa arviota muikkutiheydestä ei voida sen
perusteella antaa.
Kuva.
Simpiänselän yli 10 m syvän alueen keskimääräinen kalatiheys (kpl/ha) elokuussa
2003–2019. Pienet kalat ovat pääsosin kuoreita. Keskikokoisten ryhmässä on
suurin osa ensimmäistä kesää elävistä muikuista, mutta joukossa on kuoreitakin.
Suuret kalat ovat valtaosaltaan yli 1-vuotiaita muikkuja. TS = akustinen
kohdevoimakkuus (desiBeliä), kalan koon indeksi.
Puulan 20 000 ha:n tutkimusalueen muikkukannan biomassa syksyllä on vaihdellut jaksolla 1982–2007 alle kilosta noin kahteenkymmeneen kiloon hehtaaria kohden (Marjomäki ym. 2014).
Yksilömäärä on
vaihdellut muutamasta kymmenestä ehkä jopa yli neljään tuhanteen kpl/ha. Koko
tutkimusalueella muikkuja on siis ollut enimmillään korkeintaan nelisen sataa
tonnia ja yhdeksisenkymmentä miljoonaa päätä.
Määrä saattaa
tuntua suurelta, jopa valtavalta. Joskus väitetään, että muikkuja kohtaa
ajoittain joukkokuolema, jolloin järven pohjalle jää mätänemään ”massoittain”
kuollutta kalaa, suorastaan paksu kerros.
Kuvitellaanpa,
että kaikki Puulan 20 000 ha tutkimusalueen muikut kuolisivat yhtä aikaa kannan
ollessa suurimmillaan ja kuolleet muikut jakautuisivat tasaisesti järven
pohjalle. Silloin raatoja riittäisi melkein yksi kappale joka toiselle
neliömetrille.
Jos taas
kaikki nuo muikut kertyisivät jostakin syystä kuolemaan jalkapallokentän
kokoiselle alueelle (n. 7 350 m2), raatoja olisi
jokaisella neliömetrillä noin kaksitoista tuhatta, viitisenkymmentä kiloa. Se
olisi tiukasti ahdettuna noin viiden senttimetrin paksuinen kerros.
Jos koko
tutkimusalueen ennätysmuikkukanta kuolisi tenniskentälle (23,77 * 8,23 m), niin
siitä riittäisi melkein puoli miljoona muikkua neliömetrille ja yli kaksi
metriä paksu kerros.
Mihin kuolleet
muikut sitten joutuvat, kun ei niitä juuri koskaan näe? Tavallisena syksynä
muikkuja on hehtaaria kohden keskimäärin hiukan alle 1000 kpl. Seuraavan vuoden
aikana niistä kuolee luonnollisesti (eli muuten kuin ihmisen saaliiksi
joutumalla) arviolta kolmisen sataa. Se tarkoittaa keskimäärin yhtä kuolemaa
hehtaaria kohden vuorokaudessa. Isojen ahventen, taimenten, lohien, kuhien,
mateiden ja kuikkien vatsaan katoavat siis luonnollisesti kuolevat muikut
yleensä. Eiväthän nämä suinkaan edes riitä ruokkimaan petokantoja, mutta
onneksi Puulassa on myös kuoreita mahan täytteeksi ja keväisin kuoriutuu
yleensä kymmenisen tuhatta uutta muikkua /ha särpimeksi. Ensimmäisen
elinkuukauden aikana pienistä muikunpoikasista tuhoutuu yli puolet, ehkä
viitisen tuhatta, mutta ne painavat kuolleessaan vain muutaman milligramman,
joten niistä eivät petojen mahat täyty. Kesän ja syksyn aikana jäljelle jääneet
”tuulpojat” kasvavat keskimäärin gramman tai kaksi ennen syödyksi tulemistaan,
joten pedot saavat siis kesän mittaan muutaman kilon/ha pikkumuikkuja
syötäväksi vanhempien muikkujen lisäksi. Ensimmäiseen syksyyn ja tyypillisesti
n. 5 g painoon selviää keskimäärin n. 700 kpl/ha.
Vastakuoriutuneiden
muikun- ja siianpoikasten määrä on selvitetty toukokuussa 1999–2024 aluksi CORNET-hankkeessa ja myöhemmin
kalastonhoitomaksuvaroilla.
Kuva. Vastakuoriutuneiden muikkujen tiheysarvio
Puulalla vuosina 1999–2024. Jana = 95 % luotettavuusväli.
Vastakuoriutuneiden muikunpoikasten tiheydessä havaittiin kaksivuotisvaihtelua jaksolla 1999–2005. Rytmi muuttui vuonna 2006. Vuoden 2007 poikastiheys oli aikasarjan suurin, mutta suuri osa poikasista tuhoutui syksyyn mennessä ja kalastettavasta vuosiluokasta tuli pieni. Suuri poikastiheys on runsaan vuosiluokan edellytys, mutta suurikaan poikasmäärä ei takaa runsasta vuosiluokkaa, koska ensimmäisen kesän kuolleisuus on suuri, yleensä reilusti yli 90 %, ja epäennustettavasti vaihteleva. Erittäin runsas vuosiluokka kuoriutui keväällä 2004 ja 2012.
Suurin osa (n.
80 %) vastakuoriutuneista muikunpoikasista oleskelee alle 2 m syvyisessä
rantavedessä (Karjalainen ym. 2002). Poikastiheys on suurimmillaan alle 0,5 m
vedessä.
Muikun
ikäjakaumaa ja kasvua seurataan saalisnäytteiden avulla
Muikun
kasvunopeus vaihtelee kannan tiheyden mukaan. Heikon kannan aikana kasvu on nopeaa
hyvän ravintotilanteen vuoksi, ja tiheän kannan aikana muikut
"kääpiöityvät" (Marjomäki & Kirjasniemi 1995). Yksikesäisen
muikun keskipituus on erittäin runsaan kannan aikana n. 8 cm ja paino alle 4 g,
mutta harvan kannan aikana keskipituus voi olla yli 10 cm ja keskipaino on
"jopa" 7 g. Vuonna
1992 todella harvan kannan aikana kaksikesäisen muikun keskipituus oli melkein
15 cm ja paino yli 20 g. Kolmikesäisen keskipituus oli tuolloin lähes 17 cm ja
paino yli 30 g (Marjomäki & Huolila 1994).
2000-luvun
ensimmäisen vuosikymmenen aikana muikkukanta oli erityisen ja siksi hyvin hidaskasvuinen
(Kuva alla).
Kuva. Puulan 1-, 2- ja 3-kesäisen muikun
keskipituus kasvukauden jälkeen 2000–2023. Tulokset perustuvat syksyn tai
seuraavan talven nuottasaalisnäytteisiin.
Nuotan
saalisnäytteiden ikäjakauma vaihtelee huomattavasti vuodesta toiseen (Taulukko
alla). Erityisen runsaan vuosiluokan synnyttyä suurin osa (jopa lähes 100 %)
populaatiosta voi koostua ensimmäisen kasvukauden muikusta.
Hyvin harva
muikku elää yli kuusivuotiaaksi.
Taulukko.
Puulan muikun ikäjakauma saalisnäytteissä kasvukauden lopussa 1998–2023.
Näytteet pääosin talvinuotasta kasvukautta seuraavana talvena paitsi
kasvukaudella 2013, 2015, 2018 ja 2019, joiden tulokset perustuvat syksyn
nuottasaalisnäytteisiin. Syysnäytteissä 1-vuotiaan osuus on yleensä todellista
alempi. Erityisen runsaat vuosiluokat on korostettu oranssilla värillä, melko
runsaat keltaisella ja erittäin heikot sinisellä.
Muikun
mahamato
Puulan
muikussa esiintyy loisena ruumiinontelossa mielenkiintoinen Philonema
sibirica -sukkulamato (Wikgren 1955, Marjomäki, Huolila
& Taskinen 1995). Madot näyttävät valkoisilta siimanpätkiltä. Muikku saa
loisen planktonravintonsa mukana kevätkesällä. Madot ovat kookkaimmillaan
lopputalvella, jolloin naarasmato voi olla lähes 10 cm pituinen. Jäänlähdön
aikoihin aikuiset madot munivat ja kuolevat. Mato on huomattavasti yleisempi
naarasmuikuilla kuin koirailla. Ensimmäistä kesää elävistä muikuista ei ole
koskaan tavattu matoja ja toista kesää elävillä muikuillakin se on melko
harvinainen. Todennäköisimmin matoja voi siis löytää yli kaksivuotiaista
naarasmuikuista. 80-luvun puolivälissä n. 20 % vanhoista naarasmuikuista oli
loisittuja ja matoja saattoi olla muikun sisällä jopa kymmeniä. 1990- ja
2000-luvulla, kun muikkukanta on koostunut pääosin nuorista kaloista, mato on
ollut hyvin harvinainen. Madosta ei ole mitään haittaa ihmiselle, ja se lähtee
perattaessa muikun ruumiinontelosta perkeiden mukana. Jos löydät madon,
ajattele, että se on harvinainen eläin aivan kuin norppa ja liito-oravakin,
vain pörröinen turkki ja kosteat silmät puuttuvat. Pitäisiköhän matoakin
suojella ;-)
Väitöskirja Puulan ja muutamien
muiden järvien muikkukantojen vaihtelusta ja muikun ammattikalastuksesta
(englanninkielinen, suomenkielinen yhteenveto s. 54–55).
Mitä wanhat lehdet kertovat
Puulan muikusta
Puulassa esiintyy useita siikamuotoja, jotka voidaan erottaa
toisistaan kiduskaarten siivilähampaiden perusteella. Yleisin on ns.
järvisiika, jolla on keskimäärin 40 siivilähammasta/kiduskaari. Se kasvaa
nopeasti 2–3 ensimmäistä elinvuottaan ja on kolmivuotiaana noin 25 cm pituinen.
Tämän jälkeen kalat tulevat sukukypsiksi ja kasvu hidastuu. Kuusivuotiaatkin
kalat ovat yleensä alle 30 cm pituisia.
Siian vastakuoriutuneiden poikasten tiheys on selvitetty vuodesta1999.
Kuva. Vastakuoriutuneiden siikojen tiheysarvio Puulalla
vuosina 1999–2024. Jana = 95 % luotettavuusväli.
Siian poikastiheys on ollut Puulalla melko alhainen.
Lisäksi se on ollut tutkimusjaksolla keskimäärin laskusuunnassa, kuten eräissä
muissakin tutkimusjärvissä. Syytä laskuun ei tunneta.
Poikasten laikuittaisesta jakaumasta ja pienestä tiheydestä
johtuen siian tiheysarvio on melko epätarkka.
Puulassa esiintyy myös jonkin verran istutettua
planktonsiikaa (siivilähampaita n. 50). 1980-luvulla järveen istutettiin myös
pelediä, mutta niitä tuskin on enää hengissä.
Kotitarve- ja virkistyskalastuksen vuotuinen siikasaalis
oli 1990-luvulla noin 10 tonnia.
Puulan madekanta on melko runsas. Kotitarve- ja
virkistyskalastuksen vuotuinen madesaalis oli 1990-luvulla noin 5 tonnia. Made
kasvaa melko hitaasti.
Ahven on merkittävä vapaa-ajankalastuksen kohde. Kotitarve-
ja virkistyskalastuksen vuotuinen ahvensaalis oli 1990-luvulla noin 10-20
tonnia. Ahven kasvaa Puulassa hitaasti. Neljän vuoden ikäisenä se on
keskimäärin 14 cm pituinen (Markus Huolila).
Puulassa oli vielä 50-luvun lopulla runsas kuhakanta. Se kuitenkin
hävisi 60-luvun loppuun mennessä lähes tyystin. Viime vuosina kuhakantaa on
yritetty elvyttää istutuksin (Kuva) ja kuhaa on alettu saada jonkin verran myös
saaliiksi.
Kuha kasvaa Puulan tutkimusalueella, kuten karuissa
järvissä yleensä, melko hitaasti (Keskinen ym. 1999). Laillisen 37 cm
pyyntikoon se saavuttaa keskimäärin vasta kuusivuotiaana. Suuri osa kuhista
joutunee verkkopyynnin saaliiksi alamittaisena.
Puulaveden(kin) kuhien elohopeapitoisuutta selvitettiin
KOR-hankkeessa "Kuhan ja siian viljely sekä hoito ja hyödyntäminen
Etelä-Savossa" (Alaja ym. 2004). Näytekaloja kerättiin 15 kpl. Kilon
painoisen Puulan kuhan ennustettu keskimääräinen elohopeapitoisuus oli
alhainen, 0,23 mg/kg. Suurin havaittu pitoisuus oli 0,28 mg/kg (kalan pituus
495 mm ja paino 1229 g). Puulan kuhaa (jos sellaisen sattuu saamaan) ei siis
tarvitse ainakaan elohopeavaaran takia hyljeksiä.
Alaja, H., Keskinen, T. & Marjomäki,
T. (2004): Kuhan ja siian viljely sekä hoito ja hyödyntäminen Etelä-Savossa.
Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 71: 1-75.
A. T. (1901). Kalastuksista
Puulavedellä. Suomen Kalastuslehti, 10(10-11), 184-186.
A. T. (1902). ei otsikkoa. Suomen Kalastuslehti 11, 131.
A. T. (1902). Puulaveden salakka. Suomen Kalastuslehti, 11, 181.
A. T. (1905). Kalastuksesta Hirvensalmella.
Suomen Kalastuslehti, 14(6-8), 154-156.
Anon. (24.2.1894). Hartolan Puulan vesien
yhdistämisestä. Keski-Suomi, p.
Anon. (1914). Kalansiitoslaitoksen homma
Läsäkoskelle. Suomen Kalastuslehti, 21(2-3), 80.
Anon. (1930). Kalahautomo Mikkelin läänin
vesistöjä varten. Suomen Kalastuslehti, 37, 91.
Anon. (11.9.1984). Puulalla käynnistetään laaja
kalatutkimus. Länsi-Savo, p. ?
Anon. (21.3.1985). Teemana kalastus.
Hirvensalmen sanomat, p. 3-5.
Anon. (14.11.1986). Kalastus toisi työpaikkoja
Kangasniemelle. ?, p. 9.
Anon. (26.2.1987). Puulavedessä muikkua enemmän
kuin ottajia. Länsi-Savo, p. 10.
Anon. (28.2.1987). Muikun pyynti voitaisiin
kolminkertaistaa Puulalla. Savon sanomat, s. 22.
Anon. (4.6.1987). Jäähilekone Puulan
kalastajille Kangasniemellä. Keskisuomalainen, s. ?
Anon. (11.8.1987). Troolaus askarruttaa Puulan
kalamiehiä. Savon Sanomat, s. ?
Anon. (13.8.1987). Kalastus takaa muikulle
elintilaa ja hyvän kasvun. Kangasniemen kunnallislehti, s. 4.
Anon. (20.8.1987). Kalastustyöpaikkoja luodaan
markkinointiedellytyksiä parantamalla. Kangasniemen kunnallislehti, s. 3.
Anon. (13.2.1988). Puulavesi on Kangasniemen
kalapankki. Keskisuomalainen, s. ?
Anon. (13.2.1988). Muikkua on ja taimen kasvaa
nopeasti Puulavedellä. Länsi-Savo, s. ?
Anon. (13.2.1988). Kalastusta Puulavedellä
voitaisiin tehostaa. Savon sanomat, s. ?
Anon. (4.3.1989). Puulan huikea istutustavoite
antaa tilaa poikastuotannolle. Keskisuomalainen, s. ?
Anon. (26.2.1989). Puulalle puuhataan yhden
luvan virkistyskalastusaluetta. Länsi-Savo, s. ?
Anon. (26.2.1989). Urheilukalastajat haluavat
tilaa Puulalle. Keskisuomalainen, s. ?
Anon. (29.10.1992). Ei kalatonta Kasperia.
Kangasniemen kunnallislehti, s. 8.
Anon. (18.8.1994). Kaatopaikka ja Puulan
bakteerit. Kangasniemen kunnallislehti, s.
Anon. (27.3.1997). Ensi kesänä Puulasta
odotettavissa runsaasti, mutta pienikokoista muikkua. Kangasniemen
Kunnallislehti, s. 7.
Anon. (?, Jyväskylän yliopisto koetroolaa
muikkua. ?, s.
Anon. (?, 23.3.). Hyvästit myös Puulan muikulle
? ?, s. ?
Hakkarainen, E. (1962). Muikun
jaksottaisuusilmiöistä. Suomen Kalastuslehti, 69, 142-145.
Hartikainen, J. (1999). Puulan kalastusalueen
käyttö- ja hoitosuunnitelma II. Savo- Karjalan vesiensuojeluyhdistys, moniste,
33 s.
Heinonen, A. (198?, Puulan kalavesien hoitoon
190 000 markkaa. ?, s. ?
Heinonen, A. (9.4.1995). Puulan matkailuhanke
on syytä rakentaa yhteistyölle. Keskisuomalainen, s. 36.
Heinonen, A. (17.5.1995). Puulavesi sopisi
järviluonnon tutkimuksen malliksi. Keskisuomalainen, s.
Heinonen, A. (1.2.1996). Puulavedelle kaivataan
yhtenäistä kalastusaluetta. Keskisuomalainen, s.
Heinonen, A. (1.2.1996). Kangasniemi räätälöi
turismia Eurooppaan. Keskisuomalainen, s.
Heinonen, A. (29.5.1996). Pilottiryhmä
hurmaantui Kangasniemen tarjontaan. Keskisuomalainen, s.
Hellaakoski, A. (1928). Puulan järviryhmän
kehityshistoria. Fennia, 43, 1-122.
Helminen, H., Marjomäki, T. J., Koivurinta, M.
& Valkeajärvi, P. (1997). Taimenistutusten väheneminen elvytti osaltaan
muikkukantoja. Suomen Kalastuslehti 103 (8), 38-43.
Hinkkanen, K. (1931). Läsäkosken
kalanviljelylaitos. Suomen Kalastuslehti, 38(12), 225.
Hinkkanen, K. (1933). Mikkelin kalapäivät.
Suomen Kalastuslehti, 40, 14-15.
Hinkkanen, K. (1938). järvikalastajain
retkeily. Suomen Kalastuslehti, 45, 202-203.
Hokkanen, S. (1991, 17.1.1991). Missä luuraa
Puulan muikku ? Länsi-Savo, s. ?
Hurme, S. (1965). Talvikalastuksen tila
sisävesillä. Suomen Kalastuslehti, 72, 4-6.
Hyytinen, L., Liikanen, H., Väisänen, P. &
Vähälummukka, J. (1996). Veneenlaskuluiskat Mikkelin läänissä.
Mikkelin maaseutuelinkeinopiiri, moniste.
Hölttä, E. (1979). Puulaveden
kalastuselinkeinon kehittäminen . Pohjanmaan yrittäjäopisto. moniste.
Jäntti, J. (12.9.1987). Puulan muikku siintelee
maamiehenkin mielessä. Savon sanomat, s. ?
Järvi, T. H. (1936). Hajanaisia havaintoja. 13.
Eräistä Puulaveden ja Läsäkosken järvilohista. Suomen Kalastuslehti, 43,
207-212.
Järvi, T. H. (1937). Kalalajen
ravintoarvoista edelleen. Suomen Kalastuslehti, 44, 89-93.
Järvi, T. H. (1950). Die Kleinmaränenbestände in ihren Beziehung zu der Umwelt.
Acta Zoologica Fennica, 61.
Karlsson, A. (1995). Siirretäänkö Mustikkavuori Japaniin? Suomen Luonto 2/95,
33-35.
Karjalainen, J., Helminen, H., Huusko, H.
Huuskonen, H., Marjomäki, T. J., Pääkkönen, J.-P,, Sarvala, J. & Viljanen,
M. 2002.
Littoral-pelagic distribution of newly hatched vendace and whitefish
larvae in Finnish lakes.
Konnevedessä ja Säkylän Pyhäjärvessä vuosina 1995-1996. Riista- ja
kalatalouden tutkimuslaitos. Kalatutkimuksia, 164, 1-32
and Pyhäjärvi (SW Finland) from 1995-1996.)
Koponen, T. (1995). Mikso- ja
heterotrofisen piko- ja nanoplanktonin sekä ripsieläinten esiintymisestä
trofiatasoiltaan erilaisissa järvissä.
Pro
gradu, Jyväskylän yliopisto
Kuikka, T. (20.8.1987). Nuotta pitäisi
syrjäyttää. Länsi-Savo, s. ?
Kukkonen, S. (1995) Fototrofisen pikoplanktonin
esiintyminen valoilmastoltaan ja ravinteisuudeltaan erilaisissa Keski- ja
Eteläsuomen järvissä. Pro gradu, Jyväskylän yliopisto, moniste, 49 s.
Kuusisto, E. (1985) Saimaa vai Suur-Saimaa.
Suomen Kuvalehti 1985 (28), 62-63.
Laakso, U. (1935). kalanpoikasistutuksia
Läsäkosken kalahautomosta. Suomen Kalastuslehti, 42, 181-182.
Laakso, U. (1936). Haukiviljelys Puulavedessä.
Suomen Kalastuslehti, 43, 155.
Laakso, U. (1938). Kalastuskuntain
neuvottelukokouksia. Suomen Kalastuslehti, 45, 212-213.
Laakso, U. (1938). Tilanne nykyisin entisillä
hyvillä muikkuvesillä. Suomen Kalastuslehti, 45, 30-31.
Manninen, V. (1933). Nuottakalastuksesta
Puulavedellä. Suomen kalastuslehti, 40, 163-166.
Manninen, V. (1933). Huono kalansaalis
Puulavedessä viime syksynä. Suomen Kalastuslehti, 40, 204.
Manninen, V. (1934). Kalastuspakinoita
Puulavedeltä. Suomen Kalastuslehti, 41, 139-141.
Manninen, V. (1934). Puulaveden kalastuksesta
kuluneena kesänä. Suomen Kalastuslehti, 41, 207.
Manninen, V. (1934). Nuotan lisäkohoista
Puulavedellä. Suomen Kalastuslehti, 41, 207.
Manninen, V. (1935). Puulaveden muikkukanta
vähätuottoinen viime syksynä. Suomen Kalastuslehti, 42, 135.
Manninen, V. (1935). Piisami Puulavedessä.
Suomen Kalastuslehti, 42, 156.
Manninen, V. (1936). Kesäkalastus kuluneena
kesänä Puulavedellä. Suomen Kalastuslehti, 43, 188-190.
Manninen, V. (1936). Kuore Puulavedessä. Suomen
Kalastuslehti, 43, 195.
Manninen, T. (25.4.1989). Järvi-Suomen jäät
lähtevät vapuksi. Ilta-sanomat, p. 15.
Manninen, P., Kivinen, J., & Julkunen, M.
(1994). Hyalotheca dissiliens -koristelevän aiheuttaman pyydysten limoittuminen
ja
levän esiintyminen Mikkelin läänissä. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja -
sarja A, 190, 1-41.
Manninen, P., Kivinen, J., & Julkunen, M.
(1994). Hyalotheca
dissiliens - the gillnet sliming desmid alga and it's occurrence
in the Province of Mikkeli, Finnish Lake
District (in Finnish, English summary). Publicatins of the Water and
Environment
Administration, 190, 1-41.
Marjomäki,
T. (1985). Puulan kalatalousselvitys 1984. Ammattimainen
kalastus, Mikkelin kalastuspiiri, moniste.
Marjomäki, T. (1986) Muikun, Coregonus albula
L., kuolevuus, kannan koko ja tasapainosaalis Puulavedessä.
Pro
gradu, Jyväskylän yliopisto, biologian laitos, 59 s.
Marjomäki, T. (8.9.1987). Puulaveden nuotat,
verkot ja se trooli. Länsi-Savo, s. ?
Marjomäki,
T. (1988). Management of a weakly exploited population of vendace (Coregonus
albula L.) in Lake Puulavesi (central Finland).
In W. L. T. van Densen & R. H. Hughes
(Ed.), Management of freshwater fisheries, (pp. 90-100). Göteborg,
Sweden: Pudoc.
Marjomäki, T. (1988). Puulan kalastusalueen
käyttö- ja hoitosuunnitelma. Puulan kalastusalue, moniste.
Jyväskylä
Studies in Biological and Environmental Science, 127, 1-66.
Takaisin sisällysluetteloon - Back to contents
Takaisin etusivulle - Back to main page