päivitetty
26.9.2019
Puula - Lake Puula
Tälle sivulle on koottu Puulaan
liittyvää tutkimus- ym. tietoa. Tiedon keruuta ovat rahoittaneet mm. ELY-keskus
kalastuksenhoitomaksuvaroista, Maa- ja metsätalousministeriö, EU/EKTR, Puulan kalastusalue,
Kangasniemen, Hirvensalmen ja Mikkelin kunnat, Suomen kulttuurirahasto sekä
Jyväskylän yliopisto.
HUOM: Tietoja lainattaessa ilmoitettava alkuperäinen lähde, ei siis tämä sivusto, jos muu lähde mainitaan tiedon yhteydessä.
Lähetä
lisäys- ym. kehittämisehdotuksia
Viimeisimmät uutiset -
Most recent news
Yleistiedot - General information
Veden
laatu - Water quality
Kalat ja kalastus
- Fish and fisheries
Kirjallisuus - Literature
Takaisin etusivulle -Back to main page
Esimerkkejä
kaikuluotauksen tuloksista
Järvitaimenen vaelluspoikaspyynti Muuramenjoella
ja Läsäkoskella keväällä 2013
Kalevi Puukko: Seurannan sijaan tarvitaan
tekoja
Reijo Lähteenmäki ja Antti Haapala: Puulan
ja Kyyveden tila yhteinen asia
Jouni Tikkanen:
Turvekapina! Suomen luonto 9/2011 (vol. 70, 18.11.2011): 18-27.
Kalevi Puukko: Pidetään huolta Puulasta
Turvevesien pelätään
alentavan tonttien arvoa mökkikunnissa
Mäntyharjun reitin villi taimen – toimiiko
elinkierto? Hankkeen toimintakertomus vuodelta 2009
Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma valmistunut
Merkittyjä taimenia ja lohia istutettu toukokuussa 2008
Kalaistutusten tuloksellisuuden parantamistoimenpiteet Etelä-Savossa
Kalastusalueiden kuntokartoitus
Puulan yhtenäislupa-alueen asiakaskysely
Puulan kuhien elohopeapitoisuus alhainen
Uusi kalalaji Puulaan: nieriöitä istutettiin 2004 ja ne levisivät nopeasti eri puolille
Nieriä jää helposti alamittaisena muikkuverkkoon syvänteissä kesällä.
Väitöskirja Puulan(kin) muikuista
Ennätyskaloja Puulavedeltä
3,550 kg/115 cm ankeria pitkäsiimälla
Ruovedenselältä, pyytänyt Emmanuel Khouri
(Pentti Ollikainen, Savon Sanomat 20.10.2002)
12,4 kg/104 cm lohi/taimen 50 mm verkolla Vuojaselältä,
pyytänyt Jorma ja Ville Ukkonen
(Matti Härkälä, Keskisuomalainen 17., 18. ja 23.10.2002)
Järvinumero - Lake number: 14.923.1.001
Sijainti - Position: Etelä-Savon maakunnassa Kangasniemen, Hirvensalmen ja Mikkelin alueella. Puula-Kyyveden kartta
Pinta-ala
- Area: kokonaisvesiala
33076 ha, Suomen 13. suurin järvi
yli 10 m syvää 11927 ha, 36 %
yli 20 m
syvää 3691 ha, 11 %
Tilavuus -
Volume:
3,06 km3
Keskisyvyys
- Mean depth: 9,2 m
Suurin
syvyys - Max. depth: 69 m Vehmassalon
edustalla Pauninselällä
Keskivedenkorkeus
- Mean water level: N60+94,70 m (1971–2000)
Säännöstely - Regulation: N60+94.37-94.85
Saarten lukumäärä
- Number of islands: 1659 kpl
Tietolähde: Ympäristöhallinnon HERTTA-järjestelmä versio 4.4
1800-luvun puoliväliin saakka Puulan vedet laskivat Suonteeseen Sysmän reitille. Vuonna 1854 Puula liitettiin Kissakosken kanavalla Mäntyharjun reittiin. Tällöin järven veden pinta laski lähes 2,5 m.
Kanavahankkeen varhaisvaiheista kertoo Turun viikkosanomat 30.9.1820.
Puulan järviryhmän kehityshistoriaa ovat selvittäneet mm. Aaro Hellaakoski (1928) ja Matti Tikkanen
Jäät lähtevät
Puulan Simpiänselältä keskimäärin 6.5. (jakso
1970–2018, keskimääräinen poikkeama keskiarvosta 8 päivää). 1970-luvun alusta
jäänlähtö on aikaistunut keskimäärin yli viikolla
Ice off date and a trend line in Simpiänselkä
basin 1970–2019.
Etelä-Savon ympäristökeskus: Vesitilanne Kyyvedessä (Puulan yläpuolella), Liekuneella ja Vahvajärvessä (Puulan alapuolella)
Takaisin sisällysluetteloon - Back to contents
Takaisin
etusivulle - Back to main page
Puulan pääaltaiden Simpiänselän ja Karttuunselän vesi on melko kirkasta ja hyvin vähäravinteista.
Taulukko 1.
Eräiden vedenlaatumuuttujien arvot 17.3.2014 havaintopaikalla Puulavesi 85 (Mainiemen edustalla) 1, 25 ja 50 m syvyydellä. Lähde:
Etelä-Savon ympäristökeskus ja SYKE OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu
Table 1. Oxygen concentration, % saturation, pH, colour
content, total N and total P on 17.3.2014 at the observation station 85 in
depth of 1, 25 and 50 m.
Syvyys
|
Happi
|
Happi, % kyllästysarvosta |
pH |
Väriluku
|
Kokonaistyppi
|
Kokonaisfosfori
|
1 |
13,0 |
92 |
6,67 |
30 |
450 |
5 |
25 |
12,8 |
91 |
6,84 |
30 |
450 |
4 |
50 |
8,3 |
60 |
6,45 |
35 |
440 |
3 |
Veden laadun kehitys 1965–2018
Mainiemen edustalla sijaitsevan syvännehavaintopaikan Puula 85 happipitoisuus (% kyllästysarvosta) laski hiljalleen 1970-luvulta 1990-lun lopulle (Kuva), mikä ilmentää ihmistoiminnan aiheuttamaa happea kuluttavan eloperäisen aineen määrän vähittäistä kasvua järvessä. Viime vuosina happipitoisuus on taas kasvanut.
Oxygen (% of saturation level) in late winter at
depths 48–50 (H-1) and 20–25 m in years
1965–2018.
"Fosfori on toisen pääkasviravinteen
typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta tärkein ravinne.
Luonnonoloissa fosfori on lähtöisin fosforipitoisista kivilajeista, mistä se
lähtee rapautumisen seurauksena liikkeelle. Luonnonhuuhtouman lisäksi fosforia
kulkeutuu vesiin runsaasti ihmisen toiminnan seurauksena, mikä onkin tärkein
syy vesien rehevöitymiseen." (http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=12876&lan=fi).
Puulan kokonaisfosforipitoisuus (Kuva) on ollut koko seurantajakson hyvin matala. Puula on siis hyvin vähäravinteinen eli karu järvi. Fosforipitoisuus on laskenut entisestään viime vuosina.
Total phoshorus content in
late winter at depths 48–50 (H-1) and 20–25 m in
years 1965–2018.
"Veden väri on monien tekijöiden
yhteistulos. Väriin vaikuttavat valuma-alueen soilta ja maaperästä
huuhtoutuneet humusaineet, rauta, vedessä olevat levät sekä kiinteät ja
liuenneet aineet. Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä on
humuspitoisuus." (http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=12874&lan=fi)
.Puulan väriluvussa (Kuva) näkyy ennätystulvasyksyn
1974 humushuuhtouman aiheuttama piikki talvella 1975. Sen jälkeen väriluku
vaihteli vain vähän. Puulan Väriluku on kuitenkin alkanut kasvaa 2000-luvulla
nopeasti muiden Etelä- ja Keski-Suomen järvien tapaan. Ks. Antti
Räiken ppt-esitys vesien tummenemisesta.
Colour content in late winter at depths 48–50 (H-1) and 20–25 m in years 1965–2018.
Veteen
liuenneen orgaanisen aineen, lähinnä humuksen, määrää vedessä ilmentää hyvin
myös kemiallinen hapenkulutus (KHT).
Puulan aikasarjassa näkyy voimakkaana piikkinä talvella 1975 sama
poikkeuksellisen sateisen syksyn 1974 aiheuttama äkillinen huuhtouman kasvu
kuin väriluvussakin. Sen jälkeen KHT pieneni kunnes
kääntyi jyrkkää nousuun 2000-luvun alussa, kuten värilukukin.
Humushuuhtouma Puulaan on siis alkanut kasvaa ja vesi ruskettua. Tämä järvivesien ruskettuminen on alkanut yhtäaikaisesti ympäri Suomea, mistä voidaan päätellä, että paikallisten tekijöiden (esim. metsä- ja suo-ojitukset) lisäksi tummenemisen syynä ovat ilmastolliset seikat. Todennäköinen selitys on syksyjen pidentyminen ja leudontuminen ilmaston muuttuessa. Lisääntyvät syksyiset vesisateet huuhtovat yhä pidempään sulana pysyvien maiden humusta järviin. Myös vesien happamuuden pieneneminen vaikuttaa HKT:hen ja värilukuun rautayhdisteiden liukenemisen kautta.
Chemical oxygen demand (COD) in late winter at depths
48–50 (H-1) and 20–25 m in years 1965–2018.
Ihmistoiminnan vaikutuksesta kertovat myös Puulan sähkönjohtavuuden (Kuva) vaihtelut. Sähkönjohtavuus ilmentää veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesien suolat sisältävät pääasiassa natrium-, kalium-, kalsium-, magnesium-, kloridi- ja sulfaatti-ioneja ja ovat peräisin eloperäinen aineen hajoamisesta. Viime vuosina sähkönjohtavuus on pienentynyt.
Conductivity in late winter at depths 48–50 (H-1) and
20–25 m in years 1965–2018.
Takaisin
sisällysluetteloon - Back to contents
Takaisin
etusivulle - Back to main page
Kalat ja kalastus
HUOM: Tiedot koskevat
pääasiassa 200 km2 Jyväskylän yliopiston tutkimusaluetta Puulan
pääaltaiden alueella, aluerajoina koillisessa Lapinsalo idässä Väisälän
eteläpään silta, etelässä Suonsalmi ja lännessä Mainiemen
kärki.
Puulassa esiintyvät ainakin seuraavat 22 kalalajia (L=luonnonvaraisesti lisääntyvä/lisääntynyt, I=istutuksin ylläpidetty):
The fish community of Lake Puula
consist of at least the following species (L=natural reproduction, I=sustained
by stockings)
Ankeriaat |
Ankerias |
- |
Eel |
(L)/I |
|
|
|
|
|
Hauet |
Hauki |
- |
Pike |
L |
|
|
|
|
|
Lohikalat |
- |
Salmon |
I |
|
- |
Brown trout |
L/I |
||
Kirjolohi |
- |
Rainbow trout |
I |
|
- |
Vendace |
L |
||
- |
Whitefish |
L/I |
||
Peled |
- |
Peled |
I |
|
Nieriä |
- |
Charr |
I |
|
Harjus |
- |
Grayling |
I |
|
Kuore |
- |
Smelt |
L |
|
|
|
|
|
|
Särkikalat |
Särki |
- |
Roach |
L |
|
Säyne |
- |
Ide |
L |
|
Lahna |
- |
Bream |
L |
|
Mutu |
- |
Minnow |
L |
|
Salakka |
- |
Bleak |
L |
|
|
|
|
|
Kivennuoliaiset |
Kivennuoliainen |
- |
Stone loach |
L |
|
|
|
|
|
Turskakalat |
- |
Burbot |
L |
|
|
|
|
|
|
Simput |
Kivisimppu |
- |
Bullhead |
L |
|
|
|
|
|
Ahvenkalat |
- |
Perch |
L |
|
- |
Pike-perch |
L/I |
||
|
Kiiski |
- |
Ruffe |
L |
Puulan suurten selkien ulappa-alueiden kalayhteisö koostuu pääosin muikusta ja kuoreesta. Ahventa ja särkeä esiintyy hyvin vähän. Siika viihtyy pääasiassa rantapenkoilla. Ulappa-alueiden tärkeimpiä petokaloja ovat taimen, järvilohi ja made sekä iso ahven.
Takaisin sisällysluetteloon - Back to contents
Takaisin
etusivulle - Back to main page
Puulaan on
istutettu
runsaasti taimenta (Kuva). Taimen lisääntyy jossain määrin myös kunnostetussa Läsäkoskessa, joka tuottaa nykyään vuodessa muutamasta kymmenestä korkeintaan pariin sataan
vaelluspoikasta Puulan selille kasvamaan. Puulan villi järvitaimenpopulaatio on
uhanalainen, joten se ei kestä voimakasta kalastusta. Läsäkoski
onkin ns. pyydä ja päästä -kohde.
Mielipide pyydä
ja päästä -kalastuksen järkevyydestä.
Suojele luonnontaimenia myös järvialueella ja ilmoita tietoja Puulan kalastusalueelle.
Puulaan istutetut taimenet ovat kasvaneet nopeasti (Koivurinta ym. 2000). Runsaan muikkukannan aikana 1995–1996 kaksivuotiaan istukkaan (noin 25 cm) keskipituus ensimmäisen järvikesän lopulla oli 42 cm ja massa yli 800 g. Toisen järvivuoden lopulla keskipituus oli jo 61 cm ja massa lähes 3 kg. Heikon muikkukannan aikana taimenen kasvu oli jonkin verran hitaampaa (Koivurinta 1994).
Yli 90 % taimenen ravinnon massasta on runsaan muikkukannan aikana muikkua (Koivurinta ym. 2000). 90-luvun vaihteen muikkukadon aikana taimen söi pääasiassa kuoretta (Koivurinta & Marjomäki 1995).
Vuosina 1992–1995 Puulalla tehdyn merkintätutkimuksen mukaan yli 80 % taimensaaliista saatiin verkoilla ja loput 20 % pääasiassa uistimella ( Koivurinta & Marjomäki 1995, Marjomäki 2009). Merkkipalautusten perusteella suurin osa saaliskaloista saatiin jo istutusvuonna (yli 60 % palautuksista). Yli 40 % merkityistä saaliskaloista oli pyydettäessä alle 40 cm pituisia. Todennäköisesti ensimmäisenä järvivuonna pyydettiin huomattavasti suurempi osuus istukkaista alamittaisena, koska alamittaisen kalan merkkiä ei aina "muisteta" palauttaa.
Taimenistukkaiden
joutuminen keskenkasvuisina verkkoihin on yleinen ongelma järvissämme (mm.
Koivurinta & Marjomäki 1995).
Aineisto: Tauno Purujärvi ja Etelä-Savon ELY-keskus, kalatalouspalvelut
90-luvun puolesta välistä lähtien Puulaan on istutettu myös järvilohia (Kuva yllä).
Järvilohi kasvoi Puulassa vielä nopeammin kuin taimen (Koivurinta ym. 2000). Kaksivuotiaat (17–20 cm) järvilohi-istukkaat kasvoivat ensimmäisenä järvivuonna yli 50 cm pituisiksi ja melkein 1,5-kiloisiksi. Toisen kesän jälkeen järvilohet olivat keskimäärin yli 70 cm pituisia ja 3-6 kg:n painoisia.
Suurimmat
Puulasta saadut järvilohet ovat olleet yli 10 kg painoisia. Esim. eräs 10,5
kg:n painoinen lohi oli ollut järvessä kolme kasvukautta.
Etelä-Savon
ELY-keskusten tiedote: Puulan
järvilohi on Itä-Suomen nopeimmin kasvava lohikala
Järvilohi syö
pääasiassa muikkuja. Kyllä se kuoreellakin hengissä pysyy, jos muikkukanta
romahtaa, mutta silloin lohen kasvu heikkenee. Jos lohi-istukas elää järvessä
kaksi vuotta ja kasvaa noin 5 kg:n painoon, sen täytyy syödä n. 20 kg muikkuja.
Jos tyypillinen syödyn muikun koko on 5 g, niin lohi on niellyt kahden vuoden
aikana n. 4000 muikkua. Hyvin pieni osa, ehkä vain muutama prosentti,
lohi-istukkaista tosin elää näin vanhaksi.
Elinvoimainen
järvilohi -hanke (video)
Muikku on saaliin määrän ja arvon perusteella Puulan tärkein kalalaji. Sitä kalastetaan niin verkoilla, nuotilla kuin trooleillakin. Tutkimusalueella kalastaa muikkua kymmenkunta nuottakuntaa ja 2–3 troolikuntaa sekä monta sataa muikkuverkkokalastajaa. Keskimääräinen vuotuinen muikkusaalis oli vuosina 1985–1993 62 tonnia (3,1 kg/ha) (Marjomäki & Huolila 1995), vaihteluväli n. 20–120 tonnia. Vuonna 1999 muikkua saatiin n. 130 tonnia (6,5 kg/ha) (Marjomäki ym. 2000).
Muikkukannalle
on tyypillistä melkoinen vuosien välinen vaihtelu: 1980-luvun puoliväli, 1990-luvun
loppupuoli ja 2000-luku ovat olleet runsaan muikkukannan aikaa. 1990-luvun
alkuun sattui kolmen vuoden mittainen muikkukato, jonka syynä oli kolme
peräkkäistä (1989, 1990 ja 1991) hyvin heikkoa vuosiluokkaa (Marjomäki & Huolila 1994a).
Runsas vuosiluokka syntyy Puulalla yleensä 2–4 vuoden välein. Jaksolla
1994–2005 parillisina vuosina saatiin runsas vuosiluokka ja parittomina heikko.
1980-luvulla erityisen runsaita olivat vuosien 1983 ja 1988 vuosiluokat.
Vuosiluokkavaihtelu
johtuu monista tekijöistä ja tärkein tekijä voi vaihdella vuodesta ja järvestä
toiseen. Lisääntymisen epäonnistuminen näyttää Puulavedellä liittyvän
erityisesti poikasten varhaisvaiheen (jäänlähdön jälkeinen kuukausi) huonoihin
sääoloihin. Varsinkin kovat tuulet ovat olleet haitallisia (Marjomäki
& Huolila 1994a). Sää/ilmastotekijöiden vaikutus
muikun kannanvaihteluun ilmenee myös siten, että lähellä toisiaan sijaitsevien
järvien muikkukantojen vaihtelu on jossain määrin samarytmistä eli synkronista
(Marjomäki ym. 2004). Muikkukadot siis ilmenevät
yleensä laajalla alueella yhtä aikaa.
Runsaalla vuosiluokalla on negatiivinen vaikutus seuraavan vuosiluokan runsauteen, ks. julkaisu (englanninkielinen).
Muikkumääräarvio
perustuu mm. kaikuluotaukseen (ks. kuvasarja kenttätyöstä ja esimerkkejä
luotaustuloksista), saaliskirjanpitoon ja saalisnäytteiden ikäjakaumaan.
Simpiänselän kalatiheys on
vaihdellut jaksolla 2003–2019 välillä n. 4000 – n. 10000 kalaa hehtaarilla
(Kuva). Pääosa (yli 95 %) kaloista on kuoreita ja muikkuja. Erityisen runsas
muikkuvuosiluokka saatiin vuosina 2004 ja 2012, ja näinä vuosina
ulappakalatiheys oli suurimmillaan. Luotain ei erota eri kalalajeja toisistaan,
joten kovin tarkkaa arviota muikkutiheydestä ei voida sen perusteella antaa.
Kuva. Simpiänselän yli 10 m syvän alueen keskimääräinen
kalatiheys (kpl/ha) elokuussa 2003–2019. Pienet kalat ovat pääsosin
kuoreita. Keskikokoisten ryhmässä on suurin osa ensimmäistä kesää elävistä
muikuista, mutta joukossa on kuoreitakin. Suuret kalat ovat valtaosaltaan yli
1-vuotiaita muikkuja. TS = akustinen kohdevoimakkuus (desiBeliä),
kalan koon indeksi.
Puulan 20 000 ha:n tutkimusalueen muikkukannan biomassa syksyllä on vaihdellut jaksolla 1982–2007 alle kilosta noin kahteenkymmeneen kiloon hehtaaria kohden (Marjomäki ym. 2014).
Yksilömäärä on
vaihdellut muutamasta kymmenestä ehkä jopa yli neljään tuhanteen kpl/ha. Koko
tutkimusalueella muikkuja on siis ollut enimmillään korkeintaan nelisen sataa
tonnia ja yhdeksisenkymmentä miljoonaa päätä.
Määrä saattaa
tuntua suurelta, jopa valtavalta. Joskus väitetään, että muikkuja kohtaa
ajoittain joukkokuolema, jolloin järven pohjalle jää mätänemään ”massoittain”
kuollutta kalaa, suorastaan paksu kerros.
Kuvitellaanpa,
että kaikki Puulan 20 000 ha tutkimusalueen muikut kuolisivat yhtä aikaa kannan
ollessa suurimmillaan ja kuolleet muikut jakautuisivat tasaisesti järven
pohjalle. Silloin raatoja riittäisi melkein yksi kappale joka toiselle
neliömetrille.
Jos taas
kaikki nuo muikut kertyisivät jostakin syystä kuolemaan jalkapallokentän
kokoiselle alueelle (n. 7 350 m2), raatoja olisi
jokaisella neliömetrillä noin kaksitoista tuhatta, viitisenkymmentä kiloa. Se
olisi tiukasti ahdettuna noin viiden senttimetrin paksuinen kerros.
Jos koko
tutkimusalueen ennätysmuikkukanta kuolisi tenniskentälle (23,77 * 8,23 m), niin
siitä riittäisi melkein puoli miljoona muikkua neliömetrille ja yli kaksi
metriä paksu kerros.
Mihin kuolleet
muikut sitten joutuvat, kun ei niitä juuri koskaan näe? Tavallisena syksynä
muikkuja on hehtaaria kohden keskimäärin hiukan alle 1000 kpl. Seuraavan vuoden
aikana niistä kuolee luonnollisesti (eli muuten kuin ihmisen saaliiksi
joutumalla) arviolta kolmisen sataa. Se tarkoittaa keskimäärin yhtä kuolemaa
hehtaaria kohden vuorokaudessa. Isojen ahventen, taimenten, lohien, kuhien,
mateiden ja kuikkien vatsaan katoavat siis luonnollisesti kuolevat muikut
yleensä. Eiväthän nämä suinkaan edes riitä ruokkimaan petokantoja, mutta
onneksi Puulassa on myös kuoreita mahan täytteeksi ja keväisin kuoriutuu
yleensä kymmenisen tuhatta uutta muikkua /ha särpimeksi. Ensimmäisen
elinkuukauden aikana pienistä muikunpoikasista tuhoutuu yli puolet, ehkä
viitisen tuhatta, mutta ne painavat kuolleessaan vain muutaman milligramman, joten
niistä eivät petojen mahat täyty. Kesän ja syksyn aikana jäljelle jääneet ”tuulpojat” kasvavat keskimäärin gramman tai kaksi ennen
syödyksi tulemistaan, joten pedot saavat siis kesän mittaan muutaman kilon/ha
pikkumuikkuja syötäväksi vanhempien muikkujen lisäksi. Ensimmäiseen syksyyn ja
tyypillisesti n. 5 g painoon selviää keskimäärin n. 700 kpl/ha.
Vastakuoriutuneiden
muikun- ja siianpoikasten määrä on selvitetty toukokuussa 1999–2017 CORNET-hankkeessa.
Kuva. Vastakuoriutuneiden muikkujen tiheysarvio
Puulalla vuosina 1999–2017. Jana = 95 % luotettavuusväli.
Vastakuoriutuneiden muikunpoikasten tiheydessä havaittiin kaksivuotisvaihtelua jaksolla 1999–2005. Rytmi muuttui vuonna 2006. Vuoden 2007 poikastiheys oli aikasarjan suurin, mutta suuri osa poikasista tuhoutui syksyyn mennessä ja kalastettavasta vuosiluokasta tuli pieni. Suuri poikastiheys on runsaan vuosiluokan edellytys, mutta suurikaan poikasmäärä ei takaa runsasta vuosiluokkaa, koska ensimmäisen kesän kuolleisuus on suuri, yleensä reilusti yli 90 %, ja epäennustettavasti vaihteleva. Viimeisimmät erittäin runsaat vuosiluokat kuoriutuivat keväällä 2004 ja 2012.
Suurin osa (n.
80 %) vastakuoriutuneista muikunpoikasista oleskelee alle 2 m syvyisessä
rantavedessä (Karjalainen ym. 2002). Poikastiheys on suurimmillaan alle 0,5 m
vedessä.
Muikun
ikäjakaumaa ja kasvua seurataan saalisnäytteiden avulla
Muikun
kasvunopeus vaihtelee kannan tiheyden mukaan. Heikon kannan aikana kasvu on
nopeaa hyvän ravintotilanteen vuoksi, ja tiheän kannan aikana muikut "kääpiöityvät"
(Marjomäki & Kirjasniemi 1995). Yksikesäisen
muikun keskipituus on erittäin runsaan kannan aikana n. 8 cm ja paino alle 4 g,
mutta harvan kannan aikana keskipituus voi olla yli 10 cm ja keskipaino on
"jopa" 7 g. Vuonna
1992 todella harvan kannan aikana kaksikesäisen muikun keskipituus oli melkein
15 cm ja paino yli 20 g. Kolmikesäisen keskipituus oli tuolloin lähes 17 cm ja
paino yli 30 g (Marjomäki & Huolila
1994).
Vuosituhannen
vaihteen jälkeisellä jaksolla Puulan muikkukanta on ollut runsas ja siksi
hidaskasvuinen (Kuva alla). Erityisen hitaasti kasvoivat ensimmäisellä ja
toisella kasvukaudellaan erittäin runsaat vuosiluokat 2004 ja 2012.
Kuva. Puulan 1-, 2- ja 3-kesäisen muikun
keskipituus kasvukauden jälkeen 2000–2017. Runsaiden vuosiluokkien 2004 ja 2012
havainnot korostettu nuolilla. Tulokset perustuvat kasvukautta seuraavana
talvena otettuihin talvinuottanäytteisiin, paitsi kasvukaudella 2013 ja 2015,
jonka tulokset perustuvat syksyn nuottasaalisnäytteisiin.
Nuotan
saalisnäytteiden ikäjakauma vaihtelee huomattavasti vuodesta toiseen (Taulukko
alla). Erityisen runsaan vuosiluokan synnyttyä suurin osa (jopa lähes 100 %)
populaatiosta voi koostua ensimmäisen kasvukauden muikusta. Erityisen suuri
nuorten kalojen osuus oli vuosina 2004 ja 2012, jolloin niiden kasvukin oli
erityisen hidasta (kuva edellä), joten vuosiluokat olivat todennäköisesti
erityisen runsaita. Myös kaikuluotaustutkimuksen tulokset kesältä 2012 tukevat
käsitystä vuosiluokan 2012 runsaudesta.
Vuoden 2012 vuosiluokka näkyy vielä kasvukauden 2017 jälkeenkin saaliissa yli 10 % osuudella. Vuosiluokat 2013–2016 jäivät melko heikoiksi. Muikku on kasvanut nopeasti viime vuosina (Kuva yllä), mikä viittaa kannan harventumiseen. Vuonna 2017 kasvu hidastui, mikä viittaa kannan tihenemiseen.
Taulukko.
Puulan muikun ikäjakauma saalisnäytteissä kasvukauden lopussa 1998–2017.
Näytteet talvinuotasta kasvukautta seuraavana talvena paitsi kasvukaudella 2013
ja 2015, jonka tulokset perustuvat syksyn nuottasaalisnäytteisiin.
Syysnäytteissä 1-vuotiaan osuus on yleensä todellista alempi. Erityisen runsaat
vuosiluokat 2004 ja 2012 on korostettu oranssilla värillä.
Muikun
mahamato
Puulan
muikussa esiintyy loisena ruumiinontelossa mielenkiintoinen Philonema
sibirica -sukkulamato (Wikgren 1955, Marjomäki, Huolila & Taskinen 1995). Madot näyttävät valkoisilta
siimanpätkiltä. Muikku saa loisen planktonravintonsa mukana kevätkesällä. Madot
ovat kookkaimmillaan lopputalvella, jolloin naarasmato voi olla lähes 10 cm
pituinen. Jäänlähdön aikoihin aikuiset madot munivat ja kuolevat. Mato on
huomattavasti yleisempi naarasmuikuilla kuin koirailla. Ensimmäistä kesää
elävistä muikuista ei ole koskaan tavattu matoja ja toista kesää elävillä
muikuillakin se on melko harvinainen. Todennäköisimmin matoja voi siis löytää
yli kaksivuotiaista naarasmuikuista. 80-luvun puolivälissä n. 20 % vanhoista
naarasmuikuista oli loisittuja ja matoja saattoi olla muikun sisällä jopa
kymmeniä. 1990- ja 2000-luvulla, kun muikkukanta on koostunut pääosin nuorista
kaloista, mato on ollut hyvin harvinainen. Madosta ei ole mitään haittaa
ihmiselle, ja se lähtee perattaessa muikun ruumiinontelosta perkeiden mukana.
Jos löydät madon, ajattele, että se on harvinainen eläin aivan kuin norppa ja
liito-oravakin, vain pörröinen turkki ja kosteat silmät puuttuvat. Pitäisiköhän
matoakin suojella ;-)
Väitöskirja Puulan ja muutamien
muiden järvien muikkukantojen vaihtelusta ja muikun ammattikalastuksesta
(englanninkielinen, suomenkielinen yhteenveto s. 54–55).
Mitä wanhat lehdet kertovat
Puulan muikusta
Puulassa esiintyy useita siikamuotoja, jotka voidaan
erottaa toisistaan kiduskaarten siivilähampaiden perusteella. Yleisin on ns.
järvisiika, jolla on keskimäärin 40 siivilähammasta/kiduskaari. Se kasvaa
nopeasti 2–3 ensimmäistä elinvuottaan ja on kolmivuotiaana noin 25 cm pituinen.
Tämän jälkeen kalat tulevat sukukypsiksi ja kasvu hidastuu. Kuusivuotiaatkin kalat
ovat yleensä alle 30 cm pituisia.
Siian vastakuoriutuneiden poikasten tiheyttä on selvitetty CORNET-hankkeessa.
Kuva. Vastakuoriutuneiden siikojen tiheysarvio Puulalla
vuosina 1999–2017. Jana = 95 % luotettavuusväli.
Siian poikastiheys on ollut Puulalla melko alhainen.
Lisäksi se on ollut tutkimusjaksolla keskimäärin laskusuunnassa, kuten monissa muissakin
tutkimusjärvissä. Syytä laskuun ei tunneta.
Poikasten laikuittaisesta jakaumasta ja pienestä tiheydestä
johtuen siian tiheysarvio on melko epätarkka.
Puulassa esiintyy myös jonkin verran istutettua
planktonsiikaa (siivilähampaita n. 50). 1980-luvulla järveen istutettiin myös pelediä, mutta niitä tuskin on enää hengissä.
Kotitarve- ja virkistyskalastuksen vuotuinen siikasaalis
oli 1990-luvulla noin 10 tonnia.
Puulan madekanta on melko runsas. Kotitarve- ja
virkistyskalastuksen vuotuinen madesaalis oli 1990-luvulla noin 5 tonnia. Made kasvaa
melko hitaasti.
Ahven on merkittävä vapaa-ajankalastuksen kohde. Kotitarve-
ja virkistyskalastuksen vuotuinen ahvensaalis oli 1990-luvulla noin 10-20 tonnia.
Ahven kasvaa Puulassa hitaasti. Neljän vuoden ikäisenä se on keskimäärin 14 cm
pituinen (Markus Huolila).
Puulassa oli vielä 50-luvun lopulla runsas kuhakanta. Se
kuitenkin hävisi 60-luvun loppuun mennessä lähes tyystin. Viime vuosina kuhakantaa
on yritetty elvyttää istutuksin (Kuva) ja kuhaa on alettu saada jonkin verran
myös saaliiksi.
Kuha kasvaa Puulan tutkimusalueella, kuten karuissa
järvissä yleensä, melko hitaasti (Keskinen ym. 1999). Laillisen 37 cm
pyyntikoon se saavuttaa keskimäärin vasta kuusivuotiaana. Suuri osa kuhista
joutunee verkkopyynnin saaliiksi alamittaisena.
Puulaveden(kin) kuhien
elohopeapitoisuutta selvitettiin KOR-hankkeessa "Kuhan ja siian viljely
sekä hoito ja hyödyntäminen Etelä-Savossa" (Alaja ym. 2004). Näytekaloja
kerättiin 15 kpl. Kilon painoisen Puulan kuhan ennustettu keskimääräinen
elohopeapitoisuus oli alhainen, 0,23 mg/kg. Suurin havaittu pitoisuus oli 0,28
mg/kg (kalan pituus 495 mm ja paino 1229 g). Puulan kuhaa (jos sellaisen sattuu
saamaan) ei siis tarvitse ainakaan elohopeavaaran takia hyljeksiä.
Alaja, H., Keskinen, T.
& Marjomäki, T. (2004): Kuhan ja siian viljely sekä hoito ja hyödyntäminen
Etelä-Savossa.
Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 71: 1-75.
A. T. (1901). Kalastuksista
Puulavedellä. Suomen Kalastuslehti, 10(10-11), 184-186.
A. T. (1902). ei otsikkoa. Suomen Kalastuslehti 11, 131.
A. T. (1902). Puulaveden salakka. Suomen Kalastuslehti, 11, 181.
A. T. (1905). Kalastuksesta Hirvensalmella.
Suomen Kalastuslehti, 14(6-8), 154-156.
Anon. (24.2.1894). Hartolan Puulan vesien
yhdistämisestä. Keski-Suomi, p.
Anon. (1914). Kalansiitoslaitoksen homma Läsäkoskelle. Suomen Kalastuslehti, 21(2-3), 80.
Anon. (1930). Kalahautomo Mikkelin läänin
vesistöjä varten. Suomen Kalastuslehti, 37, 91.
Anon. (11.9.1984). Puulalla käynnistetään laaja
kalatutkimus. Länsi-Savo, p. ?
Anon. (21.3.1985). Teemana kalastus.
Hirvensalmen sanomat, p. 3-5.
Anon. (14.11.1986). Kalastus toisi työpaikkoja
Kangasniemelle. ?, p. 9.
Anon. (26.2.1987). Puulavedessä muikkua enemmän
kuin ottajia. Länsi-Savo, p. 10.
Anon. (28.2.1987). Muikun pyynti voitaisiin
kolminkertaistaa Puulalla. Savon sanomat, s. 22.
Anon. (4.6.1987). Jäähilekone Puulan
kalastajille Kangasniemellä. Keskisuomalainen, s. ?
Anon. (11.8.1987). Troolaus askarruttaa Puulan
kalamiehiä. Savon Sanomat, s. ?
Anon. (13.8.1987). Kalastus takaa muikulle
elintilaa ja hyvän kasvun. Kangasniemen kunnallislehti, s. 4.
Anon. (20.8.1987). Kalastustyöpaikkoja luodaan
markkinointiedellytyksiä parantamalla. Kangasniemen kunnallislehti, s. 3.
Anon. (13.2.1988). Puulavesi on Kangasniemen
kalapankki. Keskisuomalainen, s. ?
Anon. (13.2.1988). Muikkua on ja taimen kasvaa
nopeasti Puulavedellä. Länsi-Savo, s. ?
Anon. (13.2.1988). Kalastusta Puulavedellä
voitaisiin tehostaa. Savon sanomat, s. ?
Anon. (4.3.1989). Puulan huikea istutustavoite
antaa tilaa poikastuotannolle. Keskisuomalainen, s. ?
Anon. (26.2.1989). Puulalle puuhataan yhden
luvan virkistyskalastusaluetta. Länsi-Savo, s. ?
Anon. (26.2.1989). Urheilukalastajat haluavat
tilaa Puulalle. Keskisuomalainen, s. ?
Anon. (29.10.1992). Ei kalatonta Kasperia.
Kangasniemen kunnallislehti, s. 8.
Anon. (18.8.1994). Kaatopaikka ja Puulan
bakteerit. Kangasniemen kunnallislehti, s.
Anon. (27.3.1997). Ensi kesänä Puulasta
odotettavissa runsaasti, mutta pienikokoista muikkua. Kangasniemen
Kunnallislehti, s. 7.
Anon. (?, Jyväskylän yliopisto koetroolaa muikkua. ?, s.
Anon. (?, 23.3.). Hyvästit myös Puulan muikulle ? ?, s. ?
Hakkarainen, E. (1962). Muikun
jaksottaisuusilmiöistä. Suomen Kalastuslehti, 69, 142-145.
Hartikainen, J. (1999). Puulan kalastusalueen
käyttö- ja hoitosuunnitelma II. Savo- Karjalan
vesiensuojeluyhdistys, moniste, 33 s.
Heinonen, A. (198?, Puulan kalavesien hoitoon
190 000 markkaa. ?, s. ?
Heinonen, A. (9.4.1995). Puulan matkailuhanke
on syytä rakentaa yhteistyölle. Keskisuomalainen, s. 36.
Heinonen, A. (17.5.1995). Puulavesi sopisi
järviluonnon tutkimuksen malliksi. Keskisuomalainen, s.
Heinonen, A. (1.2.1996). Puulavedelle kaivataan
yhtenäistä kalastusaluetta. Keskisuomalainen, s.
Heinonen, A. (1.2.1996). Kangasniemi räätälöi
turismia Eurooppaan. Keskisuomalainen, s.
Heinonen, A. (29.5.1996). Pilottiryhmä
hurmaantui Kangasniemen tarjontaan. Keskisuomalainen, s.
Hellaakoski, A. (1928). Puulan järviryhmän
kehityshistoria. Fennia, 43, 1-122.
Helminen, H., Marjomäki, T. J., Koivurinta, M.
& Valkeajärvi, P. (1997). Taimenistutusten väheneminen elvytti osaltaan
muikkukantoja. Suomen Kalastuslehti 103 (8), 38-43.
Hinkkanen, K. (1931). Läsäkosken
kalanviljelylaitos. Suomen Kalastuslehti, 38(12), 225.
Hinkkanen, K. (1933). Mikkelin kalapäivät.
Suomen Kalastuslehti, 40, 14-15.
Hinkkanen, K. (1938). järvikalastajain
retkeily. Suomen Kalastuslehti, 45, 202-203.
Hokkanen, S. (1991, 17.1.1991). Missä luuraa
Puulan muikku ? Länsi-Savo, s. ?
Hurme, S. (1965). Talvikalastuksen tila
sisävesillä. Suomen Kalastuslehti, 72, 4-6.
Hyytinen, L., Liikanen, H., Väisänen, P. & Vähälummukka, J. (1996). Veneenlaskuluiskat Mikkelin
läänissä.
Mikkelin maaseutuelinkeinopiiri, moniste.
Hölttä, E. (1979). Puulaveden
kalastuselinkeinon kehittäminen . Pohjanmaan
yrittäjäopisto. moniste.
Jäntti, J. (12.9.1987). Puulan muikku siintelee
maamiehenkin mielessä. Savon sanomat, s. ?
Järvi, T. H. (1936). Hajanaisia havaintoja. 13.
Eräistä Puulaveden ja Läsäkosken järvilohista. Suomen
Kalastuslehti, 43, 207-212.
Järvi, T. H. (1937). Kalalajen ravintoarvoista edelleen. Suomen Kalastuslehti,
44, 89-93.
Järvi, T. H. (1950). Die Kleinmaränenbestände
in ihren Beziehung zu der Umwelt.
Acta Zoologica Fennica, 61.
Karlsson, A. (1995). Siirretäänkö Mustikkavuori Japaniin? Suomen Luonto 2/95,
33-35.
Karjalainen, J., Helminen, H., Huusko, H. Huuskonen, H., Marjomäki, T. J., Pääkkönen,
J.-P,, Sarvala, J. & Viljanen, M. 2002.
Littoral-pelagic distribution of newly hatched vendace
and whitefish larvae in Finnish lakes.
Konnevedessä ja Säkylän Pyhäjärvessä vuosina
1995-1996. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Kalatutkimuksia, 164, 1-32
and Pyhäjärvi (SW Finland) from 1995-1996.)
Koponen, T. (1995). Mikso- ja heterotrofisen piko- ja nanoplanktonin sekä ripsieläinten esiintymisestä trofiatasoiltaan erilaisissa järvissä.
Pro
gradu, Jyväskylän yliopisto
Kuikka, T. (20.8.1987). Nuotta pitäisi
syrjäyttää. Länsi-Savo, s. ?
Kukkonen, S. (1995) Fototrofisen
pikoplanktonin esiintyminen valoilmastoltaan ja
ravinteisuudeltaan erilaisissa Keski- ja
Eteläsuomen järvissä. Pro gradu, Jyväskylän yliopisto, moniste, 49 s.
Kuusisto, E. (1985) Saimaa vai Suur-Saimaa. Suomen Kuvalehti 1985 (28), 62-63.
Laakso, U. (1935). kalanpoikasistutuksia Läsäkosken kalahautomosta. Suomen Kalastuslehti, 42,
181-182.
Laakso, U. (1936). Haukiviljelys Puulavedessä.
Suomen Kalastuslehti, 43, 155.
Laakso, U. (1938). Kalastuskuntain
neuvottelukokouksia. Suomen Kalastuslehti, 45, 212-213.
Laakso, U. (1938). Tilanne nykyisin entisillä
hyvillä muikkuvesillä. Suomen Kalastuslehti, 45, 30-31.
Manninen, V. (1933). Nuottakalastuksesta
Puulavedellä. Suomen kalastuslehti, 40, 163-166.
Manninen, V. (1933). Huono kalansaalis
Puulavedessä viime syksynä. Suomen Kalastuslehti, 40, 204.
Manninen, V. (1934). Kalastuspakinoita
Puulavedeltä. Suomen Kalastuslehti, 41, 139-141.
Manninen, V. (1934). Puulaveden kalastuksesta
kuluneena kesänä. Suomen Kalastuslehti, 41, 207.
Manninen, V. (1934). Nuotan lisäkohoista
Puulavedellä. Suomen Kalastuslehti, 41, 207.
Manninen, V. (1935). Puulaveden muikkukanta
vähätuottoinen viime syksynä. Suomen Kalastuslehti, 42, 135.
Manninen, V. (1935). Piisami Puulavedessä.
Suomen Kalastuslehti, 42, 156.
Manninen, V. (1936). Kesäkalastus kuluneena
kesänä Puulavedellä. Suomen Kalastuslehti, 43, 188-190.
Manninen, V. (1936). Kuore Puulavedessä. Suomen
Kalastuslehti, 43, 195.
Manninen, T. (25.4.1989). Järvi-Suomen jäät
lähtevät vapuksi. Ilta-sanomat, p. 15.
Manninen, P., Kivinen, J., & Julkunen, M.
(1994). Hyalotheca dissiliens
-koristelevän aiheuttaman pyydysten limoittuminen
ja
levän esiintyminen Mikkelin läänissä. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja -
sarja A, 190, 1-41.
Manninen, P., Kivinen, J., & Julkunen, M.
(1994). Hyalotheca
dissiliens - the gillnet
sliming desmid alga and it's occurrence
in the Province of Mikkeli,
Finnish Lake District (in Finnish, English summary). Publicatins
of the Water and Environment
Administration, 190, 1-41.
Marjomäki,
T. (1985). Puulan kalatalousselvitys
1984. Ammattimainen kalastus, Mikkelin
kalastuspiiri, moniste.
Marjomäki, T. (1986) Muikun, Coregonus albula L., kuolevuus,
kannan koko ja tasapainosaalis Puulavedessä.
Pro
gradu, Jyväskylän yliopisto, biologian laitos, 59 s.
Marjomäki, T. (8.9.1987). Puulaveden nuotat,
verkot ja se trooli. Länsi-Savo, s. ?
Marjomäki,
T. (1988). Management of a weakly exploited population of vendace
(Coregonus albula L.) in
Lake Puulavesi (central Finland).
In W. L. T. van Densen & R. H. Hughes
(Ed.), Management of freshwater fisheries, (pp.
90-100). Göteborg, Sweden:
Pudoc.
Marjomäki, T. (1988). Puulan kalastusalueen
käyttö- ja hoitosuunnitelma. Puulan kalastusalue, moniste.
Jyväskylä Studies in Biological and Environmental Science,
127, 1-66.
Takaisin sisällysluetteloon - Back to contents
Takaisin etusivulle - Back to main page