1883 määhnä myydään Helsinkiin

"...Tosin ei kalastus nykyaikoina enää ole niin edullista kuin ennen - niin ainakin valittavat vanhat...
...Tärkein pyydys taas on nuotta, jota etenkin käytetään muikun ja kuoreen tappoon. Näitä kaloja Hirvensalmessa enimmin pyydetäänkin ja parhaiten saadaan. Ne nim. tämän pitäjän pääjärvissä, Puulassa ja Suonteessa, paraiten lisääntyvät ja menestyvät. Nuottaa vedetään ympäri vuotta, sekä avoveden aikana että talvella, ynnä moneen eri tapaan...
...Iltasella siivotaan sitten saalis ja pannaan suolaan, sitten kun muikuista on eroteltu määhnä, joka erikseen kuletetaan myötäväksi Helsinkiin lihojen ja voin kanssa..."

                    Paasonen, J. 1883: Kalastuksesta Hirvensalmessa. Virittäjä I: 86-102.

                    Huom: Artikkeli sisältää myös tarkkoja kuvauksia pyyntitavoista ja pyyntiin liittyvästä nimistöstä.

1901 kanta normaali, nuottakalastus vähentynyt, maatalous mielekkäämpää

"....Kumminkin näyttää siltä, että nuotalla kalastus on vähenemään päin, jos vertaa oloja parivuosikymmentä takaperin. Silloin näet vietettiin varsinkin syyskalastuksessa koko syksy. Ja kesällä milt'ei joka tyyni ilta tavoteltiin koholta muikkuja. Mutta maanviljelysolojen muututtua järkevämmäksi ja työpalkkain kallistuttua, on monen täytynyt jättää tuo milt'ei joutilas loikoileminen ja rannoilla kalojen ajeleminen paremman työn tieltä. Ehkäpä vielä monen moni talonmies viettää vähäisen, ja useimmin turhan pienen kalansaaliin tähden tärkeää aikaansa rannoilla, jolloin maatyöt jäävät takapajulle.
    Syysnuotan veto alkaa keskimäärin syys- ja lokakuun vaiheilla ja on parhaillaan lokak. 20 päivänä, eli jolloin muikku kutee. Kudun edellä saadaan isompia apajia  noin syyskuun lopulla, jota sanotaan "lehtikalaksi". Lokakuun lopulla eli oikeastaan marraskuun alkupuoliskolla kokoontuu muikut samoin isompiin parveiluihin ja sanotaan niitä silloin "syönnöskaloiksi", koska muikku kudun jälkeen rantailee syömässä.
    Erittäin suurta vähenemistä eivät vanhat kalastajat sano olevan huomattavissa muikun suhteen, ehkäkin sitä yhä useammalla pyydyksellä pyydystetään. Sillä perin huonoja kalansaalisvuosia kerrottiin aina 40-20 vuotta sitten olleen, jos taas oli hyviäkin eli samoin kuin nytkin on laita. Tähän tietysti vaikuttaa sekin, että koko Puulan rantamat ovat laadultaan semmoisia, että hyvin harvoista paikoin on apajat s. o. nuottaa voipi vetää. Muikku siis saa rauhoitettuja oloja, jossa se rauhassa kutee. Muikunverkkoja käytetään perin vähän, eikä niitä juuri salli vesilleen ne, joilla on nuotat, koska on saatu se havainto, että nuotalla kalastus vähenee, missä pidetään muikun verkkoja...."

                A. T. 1901: Kalastuksista Puulavedellä . -Suomen Kalastuslehti 10: 184-186.

1902 kuolleita muikunpoikasia

"-Pieniä, viime syksynä sikeentyneitä muikunpoikasia on tämän heinäkuun alkupuolella tavattu suuret määrät rannoilla kuolleina useista sisäjärvistä. Puulaveden rantamilla, muutamista lahdista, ja tuulen muasta laineiden ajamina on niitä tavattu harvinaisen paljon. Nähtävästi sikeytyi muikku viime syksynä mainiosti, vaan joku rutto tai yksinomaan epätasaiset myrskyilmat ovat niitä tuhonneet. Voi odottaa muikun suurta vähenemistä näissä vesissä. -Hirvensalmelta, heinäk. 1902."

               A. T. 1902: ei otsikkoa. -Suomen Kalastuslehti 11: 131.

1902 riesaa salakoista

"Muutamilla seuduilla Puulan rantamilla on viime vuosina ilmestynyt salakoita siinä määrässä, että näyttää siltä, kuin tavallinen muikun pyynti siitä isosti kärsisi. Noin kesäisin tyyninä iltoina pyydetään muikkuja tavallisesti koholta nuotalla. Mutta salakat, jotka tosin kohoovat mainiosti, ovat aika mestareita menemään silmistä läpi, vieläpä vievät joukossaan olevat muikutkin samaa tietä. Ja niin taajoissa parvissa kuin salakat ilmenevätkin, ei niitä kumminkaan millään pyydyksellä saada, jos jonkun. Luullaanpa myös, että salakat ahdistelevat pieniä muikun poikasia, koska niitä huomataan aina samoilla rannoilla. Tämän vähemmän miellyttävän kalan luullaan seudulle kulkeneen toisilta vesiltä tukkilauttain mukana, sillä kaikilla kaloilla näyttää olevan omituinen vaisto seurata isoja puulauttoja. Noin 20 vuotta sitten tuskin seudulla tunnettiin salakkakalaa, paitsi muutamista lammista ja eri vesistöistä. Hauskaa olisi tietää, mitä ammattikalastajat ja kalastuksen neuvojat tästä tietävät. Sillä toden perään näyttää siltä, että muikun saalis sitä mukaa vähenee, kuin salakat lisääntyvät."

                A. T. 1902: Puulaveden salakka. -Suomen kalastuslehti 11: 181.

1905 kanta runsas

"...Tämän syksyn ajalla on muikunkalastus seudun vesistöissä ollut yleensä hyvänpuoleinen, ainakin Puulaveden ja Ryökäsveden puolilla. Suonteen vesistöstä valitetaan pienien martomuikkujen vähentyneen. Viime kesänä näet ukkosenilman jyrinä ja sitä seuraava tuulenpuuska oli lyönyt tainnoksiin suuret määrät pieniä muikun poikasia, joita ajelehti rannoilla kuolleena."

               A. T. 1905: Kalastuksesta Hirvensalmella.  -Suomen Kalastuslehti 14: 154-155.

1915 kanta heikko

T. H. Järvi ottanut näytteen Puulaveden muikkukannasta 8.10.1915 Kaarteenniemestä Hokasta . Kannan mainitaan olleen tuolloin erittäin heikko.

               T. H. Järvi 1950: Die Kleinmaränenbestände in ihren Beziehungen zu der Umwelt. Acta Zoologica Fennica 61.

1924 muikkukanta paranemaan päin

"Puulavedessä. Soisalon saarien seuduilla nähtiin "tuulpoikia" (keväällisiä muikunpoikasia) viime kesänä runsaasti. Saalis nuottaa ja päivää kohti kutuaikana vaihteli 50 ja 80 kilon välillä. Hinta on ollut Mikkelissä 9 markkaa kilolta (n. 13 mk vuoden 1998 rahana, T. J. Marjomäen huom.). "Tuulpoikia" näyttää täälläkin etupäässä saadun... Nuottapyynti näyttää vilkastuvan kaikilla mainituilla vesillä, verkkopyynnin jäädessä vähemmälle. Nuotat lienevät kuitenkin kaikkialla liian tiheäperäisiä."

              Muhojärvi, E. 1924: Muikut lisääntymään päin Saimaassa, Puula- ja Puruvedessä. -Suomen Kalastuslehti 31: 189.

1933 kesällä runsaasti tuulpoikaa, kutusaaliit poikkeuksellisen surkeat

"Kuluneena syksynä on kalastus tuottanut perin huonosti Puulavedellä. Varsinkin muikun pyynti kutuaikana ja sen jälkeen on ollut niin huonoa, ettei niin vähille kaloille ole jääty moniin vuosiin. Monet nuotanvetäjät, jotka muina vuosina kykenivät myymään kaloja useinpien satojen, jopa tuhansienkin markkojen arvosta, eivät saaneet nyt niin paljon muikkuja, että olisi omaksi talvitarpeeksi. Kutuaikanakaan ei muikkua noussut tavallisiin kutuapajiin monin paikoin ensinkään, ja missä tulikin, saatiin niin perin vähän, että ne melkein menivät nuotan vedon aikana syödessä. Kesällä saatiin muikkuja melko runsaasti koholta, mutta syksyllä ne sitten katosivat. ...Pieniäkin muikkuja, tuulpoikia oli runsaasti kesällä,  mutta nyt syksyllä niitä ei saatu juuri ensinkään isompien seassa kuten tavallisesti....Lieneekö sitten joku tuho kalakantaa kohdannut, vai lienevätkö oleilleet syvänteissä etäällä koko syksyn, puhelevat useat vanhemmatkin kalastajat."

              V. Manninen 1933: Huono kalansaalis Puulavedellä viime syksynä. -Suomen Kalastuslehti 40: 204.

1934 kesällä näytti hyvältä mutta syyssaaliit huonot

"...Samoin saatiin muikkuja juhannuksen tienoille asti, mutta sitten nekin katosivat. Ei tyynimmilläkään ilmoilla nähty kuin aivan joissain paikoin muikkujen kohoavan. Kalasta oli siis suorastaan puute useimmissa kalastavissakin kodeissa heinä- ja elokuun ajan. Yleisesti luultiin muikkujen käyneen hyvin vähiin. Mutta syyskuun puolelle tultaessa nähtiin taasen tyyninä iltoina, että kaloja kyllä on, mutta "järvi ei niitä anna", kuten sanotaan. Muikkuja, sekä vanhempaa kantaa,  että varsinkin viimevuoden kudusta lisääntynyttä, oli monin paikoin aivan parvi parven vieressä laajoillakin aloilla. Ja lämmin syksy antoi vielä kaloille runsaasti ruokaa, joten ne ovat kasvaneet hyvin. Ja onpa kaloja saatu myytäväksikin. Miten syyspyynti rupeaa onnistumaan, ei tätä kirjoitettaessa ole tiedossa. Mutta yleensä vanhat sanovat, että kun on pieniä kaloja runsaasti, kyllä syksylläkin kalakeitto riittää, joten tilanteeseen suhtaudutaan nyt valoisammin kuin kesällä..."

             V. Manninen 1934: Puulaveden kalastuksesta kuluneena kesänä. -Suomen Kalastuslehti 41: 207.

"...Huolimatta runsaalta näyttävästä poikasmuikkukannasta, katosi muikku syksykesällä melkein olemattomiin. Vain mitättömiä saaliita saatiin talven varaksi, myynnistä puhumattakaan, joten kalantarve oli pääasiassa tyydytettävä merikaloilla. Eräät väittivät kovien ukkosilmojen jälkeen nähneensä muikunpoikasia kuolleina veden pinnalla. Lieneekö se, vai joku muu syy muikkujen katoamiseen, ei ole tarkemmin tunnettua. Tosiasia vain on, että kesällä nähtiin muikkuja niin paljon kohoavan tyynillä ilmoilla, ettei mitenkään pyynti voinut muikkukantaa niin vähiin tuhota."

             V. Manninen 1935: Puulaveden muikkukalastus vähätuottoinen viime syksynä. -Suomen Kalastuslehti 42: 135.

1936 kala kasvoi nopeasti  ja saatiin runsaita kohonuottasaaliita

"...Myöskin muikun, Puulan pääkalan, sikiämiselle ja kasvulle oli kulunut kesä edullinen. Keväiset lämpimät ja myrskyttömät ilmat aiheuttivat sen, että pieniä muikkuja "tuulpoikia" oli jo aikaisin kesäkuussa runsaasti selkävesillä nähtävissä. Samoin edellisten vuosien muikkukanta oli selkävesillä myöskin runsas, ja niiden ravintoa oli kaiketi runsaasti, koskapa yleensä muikut kasvoivat ja lihoivat nopeasti, ollen esim. edellisen vuoden muikkukanta melkein kuukautta aikaisemmin kuin monina muina vuosina  jo erittäin suurikokoinen. Muikun kohovedon alettua saatiinkin niitä  monina iltoina runsaasti, jatkuen saalis aina tyyninä iltoina elokuun loppupuolelle saakka runsaana. Mutta se paha vika vain oli, että tyyniä kohokeli-iltoja oli tavattoman vähän. Ja kun muikut eivät menneet harvoja poikkeuksia lukuunottamatta  lahtiin eikä mihinkään maita lähelle, jäi muikun saanti harvoihin kertoihin, jolloin taasen, kun kaikkialla oli tyyntä, saalis oli  niin runsas, että menekki kulutuskeskuksissa pyrki muodostumaan huonoksi,...
    ...Muikkujen vastaiselle saannille suurta vahinkoa tuottavana on mainittava yksivuotisen "tuulpoikien" saanti. Tällaisena suotuisana kasvukesänä ne olivat jo heinäkuun puolivälistä alkaen niin voimakkaita kohoamaan, ettei niitä aina erottanut isommista muikuista ja sitten niitä pyrki tulemaan saaliin mukana melko runsaasti....
    ...Mikäli alkavasta syyskalastuksesta  voi lausua ennakkoarveluita, luulisi muikkujen selkävesillä kokoessa runsaasti takaavan kohtalaisen syyssaaliin. Mitään suurempaa varmuutta ei kuitenkaan ole, sillä kutuapajia on muihin mataliin kutupaikkoihin nähden hyvin vähän, ja eivät kalat siis läheskään kaikkina vuosina nouse apajapaikoille kutemaan, joten yhtä hyvin saalis saattaa muodostua huonoksi."

             V. Manninen 1936: Kesäkalastus kuluneena kesänä Puulavedellä. -Suomen Kalastuslehti 43: 188-190.

1930-luvulla kato matalilla lahtivesillä eikä Simpiällä ja Karttuullakaan kovin hyvin mene

Laakso kertoo, että Puruvedellä on ollut huonot muikkusaaliit 1930-luvulla ja jatkaa:

"Puulavedellä, on muikkusaaliisiin nähden asiantila aivan sama kuin Puruvedelläkin. Saaliin vähyys on tosin Puulavedellä tunnettu myöhemmin. Onhan Puulavedessä runsaasti saaria ja niemiä, jotenka myrskyjen vaikutuksesta ei  muikun olisi pitänyt vähetä. Tuntuvammin todetaankin muikun vähyyttä juuri kapeammilla ja samalla  matalammilla vesillä. Sitävastoin suurempien selkien, kuten Simpiön- ja Karttuunselän rantamilla saalista vielä jonkin verran saadaan.
    Puulaveteen nähden voidaan hyvällä syyllä uskoa, että nuotta- ja verkkopyynti pidentävät katovuosien vaikutusta muikun saaliisiin nähden. Luulisi nuotan rauhoittavan muikkukannan Puulavedellä nykyisin, jolloinka saalis on vähäinen. Sitä se ei tietääkseni tee, ainakaan kohovedon aikana. Puulavedellä suoritetaan kohovetoa tavalla, joka ei ole tunnettua muualla lähiympäristössä ainakaan. Kohovedossa missä nähty muikkuparvi, olkoonpa se rannalla tai selkävesillä, kierretään nuottaan ja veto suoritetaan veneeseen, joka on ankkurissa kiinni. Näin piirityksen kohteeksi joutuu joka parvi, mikä vaan rohkenee pilkistää veden pinnalle. Ei siis ole ensinkään ihme, jos Puulaveden muikkusaaliit pysyvät vähäisenä, kun jälellä oleva kanta ei saa rauhaa kutuaikana verkkopyynniltä ja kohoamisen aikana nuottapyynniltä....".

             U. Laakso 1938: Tilanne nykyisin entisillä hyvillä muikkuvesillä. -Suomen Kalastuslehti 45: 30-31.

1938 retkeilijät saivat muikkuja

K. Hinkkanen kertoo järvikalastajain retkeilystä:

"...11.-12. p:nä lokakuuta...Täältä matka jatkui edelleen Puulaveden rantaan Hokan kylään Taavetti Hokkasen taloon...Pidetyn neuvottelukokouksen jälkeen käytiin vielä nuotalla harventamassa Puulan  muikkukantaa ja saalis oli kohtalaisen hyvä."

             K. Hinkkanen 1938: Järvikalastajain retkeily. -Suomen Kalastuslehti 45: 202-203.

Yllä mainitusta neuvottelukokouksesta on maininta myös Mikkelin läänin Maanviljelysseuran vuosikirjassa 1938:

"Prof. T. H. Järvi piti esitelmän muikkukantojen vaihtelusta eri vuosina ja pyynnin vaikutuksesta siihen. Esitelmää seurattiin mielenkiinnolla ja sen johdosta syntyi vilkas keskustelu, jolloin esiintuotiin ajatuksia siitä, mikä aiheuttaa muikkukantojen vähyyden Puulavedellä. Keskustelun loputtua hyväksyi kokous seuraavat ponnet:
1. Puulaveden muikkukannan suojaamiseksi tulee kalastuskuntain yhteistoiminnassa ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin kannan suojaamiseksi.
2. Muikunpyynti Puulavedellä tulee järjestää niin, että se ei liiaksi rasita jälellä olevaa kantaa, jonka varassa uusien yksilöiden syntyväisyys on."

1950-luvulla matalilla lahtivesillä taas kato, selillä runsaasti pikkumuikkua

Hakkarainen viittaa U. Laakson (1938) kirjoitukseen muikkukadosta lahtivesillä ja jatkaa:

"Sama ilmiö esiintyi Puulavedessä myös 1950-luvulla, jolloin kato satutti juuri pitkien, erillisten ja matalien lahtivesien muikkukantoja, mutta suuremmilla ja syvemmillä selillä tavattiin nuorta muikkua runsaasti."

             E. Hakkarainen 1962: Muikun jaksottaisuusilmiöstä. -Suomen Kalastuslehti 69: 142-145.

1955 muikuissa matoja

"Kalatalousneuvoja U. Laakso on lähettänyt näytteen Puulaveden muikuista. Muikuista löytyi 1) vapaina ruumiinontelossa sijaitsevia, n. 4-6 sm pitkiä sukkulamatoja (Nematoda, Philometra?) sekä 2) mahalaukun ympärillä Diphyllobothrium -rakkuloita. Näissä rakkuloissa sijaitsevat toukat, jotka muuten lienevät identtisiä niitten muikuista aikaisemmin tavattujen toukkien kanssa, jotka mm. prof. Järvi on määrittänyt Diphyllobothrium latumiksi¹⁾, kuuluvat todennäköisesti lintuheisimatoon Diphyllobothrium osmeri¹⁾ v. Linstow."

             B.-J. Wikgren 1955:UUsia kalatautitapauksia. -Suomen Kalastuslehti 62: 110-112.

¹⁾T. J. Marjomäen huomautus: Diphyllobothrium latum on leveä heisimato eli ihmisen lapamato eikä sen toukkia tavata muikussa. Muikun ja siian mahalaukun rakkuloissa elää lokkilapamadon (nykyinen nimi D. dentriticum)toukka. Se  ei pärjää ihmisen sisuksissa pitkään. Lisätietoja ja kuvia esim. Åbo Academin sivuilta.

1965 kantaa pidettiin runsaana koska arveltiin olevan varaa tehokkaampaan pyyntiin

"Mikkelin lääni on tunnetusti vesistörikasta aluetta. Kalastajia on myös paljon ja varsinkin muikkukanta on monin paikoin hyvinkin runsas. Kaikesta tästä huolimatta on tilanne tätänykyä sellainen, että talvikalastusta ei harjoiteta riittävän tehokkaasti. Niinpä sitä olisi Saimaan vesistössä ainakin muikun kohdalla tehostettava puolella. Varaa tehokkaampaan pyyntiin olisi Puulavedessäkin."

             S. Hurme 1965: Talvikalastuksen tila sisävesillä. -Suomen Kalastuslehti 72: 4-6.
 

Takaisin muikkuun