YHTEENVETO
Muikun (Coregonus albula (L.)) vuosiluokkien runsauden vaihtelu ja sen vaikutukset kalastukseen
Timo J. Marjomäki
Tässä väitöskirjassa tutkittiin muikun rekryyttimäärän (=vuosiluokan runsaus ensimmäisen elinvuoden syksyllä tai talvella) vuosien välisen runsaudenvaihtelun ominaispiirteitä ja syitä sekä tarkasteltiin vaihtelun vaikutuksia kalastukseen ja sen säätelyyn ja toisaalta kalastuksen heijastumista vuosiluokkavaihteluun. Tutkimus kuuluu kalabiologian ja kalatalouden tieteenalaan.
Muikunpoikasten keväisen kuoriutumisen ja syksyisen rekrytoitumisen välisen jakson kuolevuuden sekä kutukannan ja siitä seuraavana syksynä seuraavan rekryyttimäärän välisen riippuvuuden analyysit osoittivat, että muikun rekrytoitumista edeltävän kuolevuuden vuosien välinen vaihtelu on erittäin suurta. Jaksolla jäänlähdön jälkeiseltä viikolta kolmannelle viikolle poikasten päiväkohtainen kuolevuus oli 10 % ja tämän jälkeisellä jaksolla 1 %:n suuruusluokkaa. Molempien jaksojen jaksokohtainen kokonaiskuolevuus ja sen vaihtelevuus olivat kuitenkin samaa suuruusluokkaa, joten myös jälkimmäinen jakso on merkittävä vuosiluokan suuruuden määrääjänä. Kuolevuus johtuu merkittävältä osalta populaation tiheydestä riippumattomista ulkoisista tekijöistä. Tässä tutkimuksessa havaittiin Puulavedellä yhteys voimakkaiden kevätkesän tuulien ja poikasten suuren kuolevuuden välillä. Ulkoisten tekijöiden suurta merkitystä vuosiluokkavaihtelun säätelijänä osoittaa myös havaittu lähellä toisiaan sijaitsevien muikkujärvien vuosiluokkavaihteluiden samarytmisyys eli synkronia.
Puulaveden aineistosta analysoitiin tarkemmin populaatiodynamiikkaan ja kalastuksen säätelyyn keskeisesti vaikuttavaa kutukannan biomassan ja rekryyttimäärän välistä riippuvuutta sekä tarkasteltiin riippuvuuden määritysmenetelmään liittyviä virhelähteitä. Puulaveden kutukanta-rekryyttiriippuvuuden havaittiin olevan kompensatorinen (= kutukannan kasvaessa jälkeläistuotto kutukannan yksikköä kohden, esim. jälkeläisiä/kg kutukaloja, pienenee). Rekryyttimallin muotoa ja parametrien arvoja koskeva epävarmuus oli suurta. Regressioanalyysiin perustuva tiheysriippuvuuden tutkimusmenetelmä on harhainen aineiston mittausvirheiden ja aikasarjaluonteen vuoksi; monessa tapauksessa menetelmä yliarvioi kompensoivan prosessin suuruutta.
Säkylän Pyhäjärvellä havaittiin poikasten kuoriutumisen ja rekrytoitumisen välisen jakson kuolevuuden olevan kompensatorista. Sen sijaan neljässä muussa tutkitussa populaatiossa merkittävää kompensaatiota ei havaittu. Vastakuoriutuneiden poikasten ja vuosiluokan runsauden välillä todettiin kuitenkin olevan positiivinen yhteys, mikä korostaa riittävän kutukannan varmistamisen merkitystä kalastuksen säätelyn reunaehtona.
Puulavedellä havaittiin myös viitteitä edellisen vuosiluokan runsauden negatiivisesta vaikutuksesta seuraavan vuosiluokan runsauteen. Tämän mekanismin on arveltu aiheuttavan muikulle tyypillistä vuosiluokkavaihtelun kaksivuotissykliä. Simulaatiomallin avulla osoitettiin, että muikkujen kuolevuuden kasvaessa, esim. kalastustehon kasvaessa, vuosiluokkavaihtelun kaksivuotissyklisyyden todennäköisyys kasvaa. Tämä tapahtuu myös silloin, kun edellinen vuosiluokka ei vaikuta seuraavan runsauteen.
Muikun voimakas vuosiluokan runsaudenvaihtelu aiheuttaa kalastettavan kannan vaihtelua. Kalastuksen säätelyn kehittämisen kannalta on tärkeätä tuntea, miten eri kalastajaryhmät reagoivat tähän vaihteluun ja toisaalta miten kalastusstrategia ja pyynnin intensiteetti vaikuttavat populaatiodynamiikkaan. Puulaveden kalastusta koskeva aineisto, graafinen mallitarkastelu sekä muiden tutkijoiden havainnot osoittavat, että varsinkin tehokkailla pyydyksillä kuten troolilla kalastavat ammattikalastajat joutuvat säätelemään pyyntiponnistustaan saaliin tasaamiseksi. Troolaajat lisäävät pyyntiään kalakannan heiketessä ja lopettavat pyynnin kokonaan kannan pudotessa kannattavan pyynnin takaavan tason alapuolelle. Simulaatiomallin avulla jäljiteltiin pyyntistrategiaa, jonka tavoitteena oli jonkin verran vähentää myyntitulon vuosien välistä vaihtelua kalastusta säätelemällä. Strategia tuotti kompromissin, jossa yhdistyi lähes yhtä suuri vuotuinen myyntitulo kuin vakioituun pyyntiponnistukseen perustuvassa strategiassa, vakioponnistus-strategiaa pienempi vuosien välinen vaihtelu sekä pienempi kutukannan romahtamisen riski kuin vakioitua myyntituloa tavoittelevassa strategiassa. Tulon vaihtelu kuitenkin kasvoi kaikilla em. strategioilla pyyntiponnistuksen kasvaessa.
Puulaveden erilaisilla troolausintensiteeteillä kalastettujen alueiden seurannassa ei havaittu tehokkaan kalastuksen vaarantavan ulappakalakantoja. Runsas vuosiluokka syntyi kaikilla alueilla samoina vuosina, ulappakalojen tiheys ja yksikkösaalis pysyivät kaikilla alueilla keskimäärin samalla tasolla riippumatta kalastuksen intensiteetistä. Nämä havainnot osoittavat epäsuorasti kompensaatiomekanismien merkitystä muikun kannanvaihtelun taustalla.
Ammattikalastuksen mahdollisuus sopeutua muikkukannan voimakkaaseen epäennustettavaan vaihteluun kalastusta säätelemällä edellyttää ammattikalastajamäärän säätelyä. Kalastajamäärän on oltava muikkukannan tuottavuuteen nähden niin pieni, ettei ylikalastustilannetta ja kalastuksen voimakasta rajoitustarvetta synny helposti, kun pyyntiponnistus kasvaa kannan pienetessä. Muikkukadon todennäköisyyttä voitaneen pienentää ja kannan toipumista nopeuttaa minimikutukantaan perustuvalla pyynnin säätelyllä. Näiden säätelymenetelmien käyttöönotto edellyttää kuitenkin järvikohtaista tietoa muikkukannan tuottavuudesta sekä kutukannan ja rekryyttimäärän välisen riippuvuuden luonteesta. Järvikohtaisen ammattikalastuslupien määrän suhteuttaminen muikkukannan tuottavuuteen edellyttää myös lupajärjestelmän kehittämistä.