30.5.2006 Mm. välistä vetoja

Ensimmäisessä harjotuksessa alotin koiran oikealta puolelta ja leikkasin takaa, kun Redi sujahti putkeen. Putken jälkeiset aidatkin meni ihmeen hyvin ja itse asiassa koko harjotus meni pitkästä aikaa yhdellä kertaa kokonaan. Kun se eka yritys oli niin sujuva, kokeiltiin niin, että mä juoksin putken oikealta puolelta ja leikkasin takaa sen ensimmäisen, putken jälkeisen aidan jälkeen. Arvatenkin se yritys meni ihan käteen...

Toisessa harjotuksessa otettiin välistä vetoja, jotka on meille Redin kanssa tosi vaikeita. Joko mä en tahdo saada koiraa hyppäämään ekaa aitaa, kun olen ite menossa liikaa sivulle, tai sitten en saa omaa liikettäni tarpeeks sujuvaks, että se itse välistä veto onnistuis hyvin. Sitä sähellettiin siinä alussa, ja putken jälkeen olevat aidatkin meni vähän mitenkuten.

Sinänsä positiivista oli, että rengas onnistu joka kerralla.

23.5.2006 Haltuun ottoja

Ihan aluks haettiin koiriin vähän vauhtia hyppyyttämällä niitä vaan noi neljä aitaa. Mä yritin taas muistaa pitää suuni supussa mutta kuitenkin kannustaa tarpeen vaatiessa. Redi hoksas oikeestaan heti, mikä jutun juju oli, eikä edes yrittäny karata lempparilleen putkelle. Mun pitää vaan miettiä, miten mä sitä sitten kannustaisin eteen päin, jos tilanne olis toisenlainen (koira ei olis niin kovasti menossa eteen).

Toisessa harjotuksessa yritettiin sitten saada kitkettyä koirista liiallista eteen pyrkimystä. Mä sain kyllä ekalla kerralla Redin pysäytettyä ennen kolmatta aitaa, mutta mikään siisti ja sujuva se käännös ei ollu. Otettiin sitten uudestaan, ja silloin mä aloin ennakoida liian aikasin eli silloin, kun Redi oli toisen esteen päällä, jolloin se rima putos. Jouduttiin siis hankaamaan sitä kerran jos toisenkin ennen kuin "se oikea" kohta löyty. Sitten mokasin ite ihan siinä viimesellä kolmen esteen suoralla, kun mun juoksulinjaan tuli tahaton vekki, mikä sai Redin pudottamaan yhden riman. Se oli kuitenkin sinänsä ollu suht sujuva kerta, ja tuo riman pudotus mun omasta, hoippuvasta juoksusta johtuva, joten päätin jättää asian hautumaan.

16.5.2006 Ahaa-elämys

Ensimmäisessä harjotuksessa piti pystyä pyörittämään koiraa ympäri kenttää kuitenkin hallitusti. Meidän vuoron alussa Virpi ehdotti, että yrittäisin olla sanomatta "aita" ja ohjatakin ne kohdat hiljaa. Äärimmäisen vaikeeta meikäläiselle! Keskityinkin sitten vähän liikaakin olemaan hiljaa, enkä edes kehottanut koiraa eteen silloin, kun se olis tarvinnut kannustusta, joten jouduttiin ottamaan muutamaan kertaan uusiksi. En siis hihkunut "aitaa" joka välissä, ja - tadaa! - rimoja ei pahemmin pudonnutkaan! Redi keskitty hyppäämiseen aivan toisella tavalla. Vaude. Tätä tarvii kuitenkin harjotella, että mä älyän olla muutakin kuin tuppisuuna tarpeen vaatiessa.

Kun toi varsinainen harjotus oli sellasta pyörittelyä, otettiin lopuks vielä vauhtiympyrä, jota varten kuvan putket jäi paikoilleen, ja välille pantiin aina kaks aitaa. Ideana oli saada koiraan vauhtia ja irtoamista, ja sehän Rediltä onnistuikin. Mun ei edes hirveesti tarvinnut liikkua, koska putket vetää Rediä sen verran paljon, ja kun en aitojenkaan kohdalla antanu käskyjä, rimat säily taas paikoillaan. Ällistyttävää. Pieni kontrollijippo harjotuksessa oli kuitenkin lopussa, kun yhden kierroksen jälkeen piti lopettaa harjotus, kun koira oli tullut putkesta ja hypännyt ensimmäisen aidan. Redi oli täyttä päätä juoksemassa sille toiselle aidalle, mutta jarrutti sitten ihan viime hetkellä ja tuli luo. Tämä emäntä oli syystäkin tyytyväinen!

9.5.2006 Kesäkauden avaus

Ulkoharjotuskausi pääsi vihdoin alkamaan, ja me jatkettiin (edelleen) mölliryhmässä, jota vetää Virpi mikäsensukunimitaasonkaan... Meidän ryhmässä oli kaks japaninpystykorvaa, yks kääpiösnautseri, yks irlanninsetteri ja me. Porukkaan on kuulemma kyllä tulossa myös Tuisku-tolleri. Hauskaa nähdä heidän menoaan.

Jo ensimmäisessä harjotuksessa tuli esiin yks meidän hankalimmista ongelmista: rimojen roiskiminen. Etukäteen mä ite jännäsin eniten noita ensimmäisiä aitoja, joiden välistä epäilin Redin tulevan. Yritin sitten ehtiä tehdä valssin toisen aidan jälkeen, eikä se homma oikein pelannut. Lopulta päädyttiin sellaseen ratkasuun, että mä pysyttelen alussa Redin "sisäkaarteessa" ja vasta putken tienoilla leikkaan sitten takaa. Ensimmäisellä yrityksellä mä ajauduin vähän hankalasti aidan ja putken väliin, minkä jälkeen kiirehdin liikaa viimesellä aitasuoralla, ja rimat putoili. Koska Redi irtoaa hyvin putkeen, tein toisella yrittämällä sen takaa leikkauksen ennen nelosaitaa, kun koira oli sen jo hypänny ja kaahaamassa putkeen. Näin saatiin ainakin kaks kolmesta viimesestä rimasta pysymään paikoillaan.

Sitten Virpi halus nähdä, miten kukin koira osaa pujotella. Redi kyllä osaa, jos vaan malttaa keskittyä. Meillä on myös vielä hakusassa, missä kohden mun pitäis ite kulkea, etten häiritse koiran menoa. Tänään esim. mä tuppasin vähän jäämään jälkeen, jolloin Redi alko vähän kyselemään, että mitäs nyt.

Lopuks otettiin vielä ihan aitasuora, jossa taisi olla kuus aitaa, ja idea oli, että koirat irtoais myös aidoilla. Meillä pääpaino oli siinä, miten ihmeessä saadaan ne rimat pysymään ylhänä, kun Redillä näyttää tärkeintä olevan siivekkeiden välistä meneminen, rimasta ei niin väliksi. Kun me oltiin pari kertaa menty ne aidat, Virpi sano, että Redi näköjään hyppää aina just silloin, kun mä sanon "aita", eikä ite kato ollenkaan etäisyyksiä jne. Sitten kokeiltiinkin muutama kerta niin, etten mä sanonu mitään vaan pidin vaan käsiohjausta päällä. Kummasti alko koira keskittymään ihan eri tavalla.