MITÄ Q-LUU?

28.9.2011
Redi täyttää ens viikolla 11v, joten käytiin maanantaina uusimassa sen rokotukset. Samalla otatin siitä perusverenkuvan ihan varmuuden vuoksi, koska ikää kuitenkin alkaa jo olla. Siinä oli kaikki ihan ok. Viime viikolla huomasin, että Redillä on pepussa patti, jonka kuvittelin olevan ihan täynnä oleva anaalirauhanen. Pyysin siis eläinlääkäriä tsekkaamaan myös senkin. Kyseessä olikin eläinlääkärin mukaan perätyrä, joka tulee tavallisesti leikkaamattomille, vanheneville uroksille. Hän sanoi, että niitä kyllä leikataankin ja mainitsi, kuka heillä on leikkaava lääkäri, mutta oli sitä mieltä, että kannattaa nyt ottaa vaan tavaksi tyhjentää koiran anaalirauhaset kerran viikossa (ne oli ihan täynnä ällöttävää mömmöä) ja pitää huoli, että koira syö hyvin sulavaa ruokaa (eli tuottaa vähän kakkaa) ja liikkuu runsaasti. Eläinlääkäri sanoi myös, että kannattaa vielä netistä lukea aiheesta.
Kotona sitten googlettelin ja lopulta löysin useitakin linkkejä perä- eli perineaalityrään liittyen. Kaikissa linkeissä vaan sanotaan, että suositettavin hoito on leikkaus. Nyt yritän sitten pohtiä ja pähkäillä, että mitä tässä tehtäisiin. Kyselen vähän vielä eri paikoista mielipiteitä ja päätän sitten. Redi on kuitenkin vasta (melkein) 11, joten jäljellä oleva aika voidaan toivottavasti vielä laskea vuosissa, ei kuukausissa.

7.8.2011
Taitaa olla jonkin sortin ennätys, että vasta tässä vaiheessa vuotta päivitetään kuulumisia, mutta eipähän meille mitään ihmeempää kuulukaan. Viime syksynä käytiin testaamassa agilitykisoissa, ettei Redin etupää kipeytymättä kestä agikaahailua, joten jouduttiin jäämään lajista eläkkeelle. Sen vastapainoksi keksin kesän alussa alkaa harrastaa Redin kanssa koirajuoksua. Tai voikohan sitä oikein juoksuksi sanoa, pikemminkin hölkkää tai lönköttelyä. Sillä on kuitenkin ukkeli pysynyt vetreässä kunnossa, eikä pieni liikunta ole emännällekään pahaa tehnyt. ;-)
Eilen oli tässä lähellä Saarijärvellä kr-näyttely, johon ilmotin Redin, kun tuomari Pekka Teini oli meille ennestään tuntematon, ja koirakin pääsi pappaluokkaan ilmatteeksi. Tuomaripa tykkäsi wetreästä weteraanista kovasti ja teki Redistä ROPin ja ROP-VETeraanin hienolla arvostelulla. Iltapäivän isoon kehään jäätiin, koska meille ei kovin usein ole tuota kunniaa suotu, ja sielläpä sitten tuli sellainen tulos, ettei emäntä vieläkään tahdo ymmärtää. Veteraanikehästä "selvisimme" yhdellä kierroksella ("Ei jatkoon"), mutta ryhmäkehässä tuomari Lena Danker valitsi Redin ensin kuuden parhaan joukkoon, sitten pudotti pois pari muuta kuin meidät ja sijoitti lopulta meidän papparaisen 8-ryhmän toiseksi! Olen vieläkin ihan ällikällä lyöty.

Vuoden 2010 kuulumiset