Redin koti

HARRASTUKSET

Redin jäätyä eläkkeelle agilitystä piti keksiä tilalle jotain muuta, jolla saisi ikääntyvän koiran pysymään kunnossa. Työpaikallani järjestettiin juoksukoulu, ja siitä se ajatus sitten lähti... Redi on uskollisesti treenannut kanssani, ja vaikka koirajuoksukisoihin ei ole tarkoituskaan mennä, olen itsekseni kyllä jo käynyt kympin kisan juoksemassa, ja lisää on suunnitteilla. Redi saa toimia henkilökohtaisena sparraajanani.

kuva: Nora Niemispelto

Tottelevaisuuskoulutuksissa on käyty Redin kanssa pienestä pitäen. Se on itsessäänkin mukava harrastus mutta myös ihan perusedellytys muiden lajien harrastamiselle. Kokeissa käytiin sen verran, että TK1 on "plakkarissa". Nyttemmin emme varsinaisesti harjoittele tokoilua muuten kuin ihan tavallisissa tilanteissa.

Agilityharrastusta alottelimme jonkin verran jo Redin ensimmäisenä kesänä. Pitkän aikaa se oli meille vaan kesälaji, mutta auton hankinnan myötä alettiin treenata myös talvella. Kisoissa käytiin jonkin verran ja muutama tuloskin saatiin. Treenejä näkyy agilityblogissa ja vanhempia agilitypäiväkirjassa. Kesän 2010 alussa Redi venäytti vasemman etusensa. Se oli sairaslomalla, kävi hierottavana ja kuvattiinkin perinpohjin. Mitään luustoperäistä ongelmaa ei löytynyt. Syksyllä yritin vielä käydä yhdet kisat, mutta niidenkin jälkeen Redi taas illalla ontui. Sen etupää ei vaan enää kestänyt sitä kaahausta, joka oli koiran mielestä ainoa mahdollinen tapa harrastaa agilityä. Jotta saisin pitää aarteeni vielä mahdollisimman pitkään, päätin jättää Redin eläkkeelle agilitystä.

kuva: Katja Patrikainen

Redin kanssa on käyty noutoharkoissakin enemmän ja vähemmän. Meidän suurin ongelma on yhteistyön puute, joka ilmenee palautusongelmina. Taippareissakin on käyty kerran, tuloksena NOU0 just edellämainitusta syystä.

Myös MEJÄä on kokeiltu. Kokeessakin käytiin kerran (tulos AVO3). Se on tosi hauskaa, ja Redikin tykkäisi kyllä, mutta se on sen verran aikaavievää, että päätin harrastaa sen kanssa jotain muuta.