MITÄ Q-LUU?

15.7.2010
Tämän kesän alkupuolella Redi ontui toista etujalkaansa agilitytreenien jälkeen. Itse treenin tai loppuverkan aikana en huomannut mitään erityistä, mutta levon jälkeen se selvästi linkkasi vasenta etustaan. Se tuntui vertyvän liikkeessä ja viikon rauhallisemman olon jälkeen ontuminen näytti menneen ohi. Käytin Redin myös hierojalla pitkästä aikaa, ja olihan sillä selkä tiukkana ja takapää ihan jumissa. Pari viikkoa sitten agilitytreenin jälkeen koira taas ontui, joten varasin ajan ortopedille.
Viime viikon maanantaina mentiin siis eläinlääkärin pakeille, missä ensin koira kopeloitiin läpi, eikä varsinaisia kipupisteitä löytynyt. Ell katsoi myös Rediä liikkeessä, ja kyllä se selvästi arkoi vasenta etujalkaansa. Päätettiin siis filmata koiraa edestä ja takaa ja paljon sivulta. Jo etukäteen ell sanoi, että on ihme, ellei tämä ikäsen koiran kuvissa mitään muutoksia näy. Redi sai siis rauhoituksen, mikä automaattisesti tarkotti, ettei ilmottauduta Toller Show'hun (olin jättänyt ilmottautumisen viime tinkaan just tämän mahdollisen doping-varoajan takia). Sitten otettiin kuvat etu- ja takapäästä sekä selkärangasta ja tassuista. Kun ukkeli vihdoin tokeni rauhotuksesta, me mentiin kuulemaan, mitä eläinlääkärillä oli sanottavanaan.
Reppulainen saikin pelkästään kehuja luustostaan: sillä ei ole minkäänlaisia sillottumia selkärangan nikamissa, lonkat on edelleen tiiviit, samoin olkanivelet siistit. Tassuistakaan ei löytynyt mitään syytä ontumiselle. Ainoa kohta, mihin eläinlääkärin mukaan saattaa tulevaisuudessa olla tulossa rustottumaa on juuri tuo vasen olkanivel, mutta sekään ei kuulemma ontumista selittänyt. Ell siis päätyi, että Redi on venäyttänyt hauislihaksen jännetupen alueen. Redistiina sai parin viikon kipulääkekuurin ja ohjeen levätä (ei hyppytreenejä) ja käydä hierottavana tai fysioterapiassa. Kuntoutusaikaa on nyt kuutisen viikkoa, jonka jälkeen voidaan jopa kisata ja sitten tietysti seurata tilannetta. Redi on kuulemma "ikäisekseen todella reipas ja hyväkuntoinen koira"! Niinan mussukka. Nyt meillä siis on otettu nappia, lepäilty ja lenkkeilty muuten normaalisti, mutta agilityt on tauolla. Eipähän tällä helteellä ole ollut niin välikskään. Elokuun puolessavälissä loppuu kipulääkkeen varoaika, joten sitten täytyy taas tarkistella kisakalenteria ja tunnustella, miten hommat menee.

6.6.2010
Tällä viikolla meillä on oltu aktiivisia osallistujia. Ensin tiistaina ajettiin parin kaverin kanssa Tampereelle agilitykisoihin. Me Redin kanssa kaahailtiin taas vähän liiankin kanssa: agilityradalta saatiin sentään tulos, hyppikseltä hylky. Tulossivulla on linkit videoihin kummaltakin radalta. Upeaa sen sijaan oli, että samaiseen kisaan osallistui Rooa-tytär omistajansa kanssa saaden kolmannen 1-luokan nollatuloksensa ja menolipun 2-luokkaan. Seuraavana päivänä parivaljakko korkkasi kakkosluokan hyppärillä, missä oli tullut 5 ratavirhettä ja vähän yliaikaa mutta silti luokkavoitto niin kuin tiistainakin. Onnea Mari ja Rooa!
Tänään ajelin Redin kanssa Jämsän näyttelyyn hakemaan arvostelun uudelta tuomarilta, ja jo vain oli meidän makuun! ;-) Satu Ylä-Mononen antoi varsin mairittelevan arvostelun ja lopulta sijotti Redin paras uros neloseksi. Roppiveteraanissa vastassa oli nartut voittanut ManU (Fireheart Isn't It Inez), joka näytti olevan turkiltaan ihan yhtäläisessa kunnossa (eli ei) kuin Redi. Tottahan ManU voitti, ja me päästiin ajelemaan kotiin. Emännän tankkauksen jälkeen ;-) käytiin vielä ulkoiluttamassa Furminaattoria, ja sinne lähimetsään jäi paljon pehmukkeita lintujen ja muiden eläinten pesiin. Seuraava näyttely on mahdollisesti loppukesällä, joten johan tuosta turkista joutikin päästä eroon.
Nyt odotellaan vaan ens viikonloppua ja Tollerileiriä. Nähdään siellä!

7.5.2010
Päivät hujahtelee ohi, eikä mitään kummempaa ole tapahtunut, joten on tämä kotisivujen päivittäminenkin ollut kovin vähäistä. Meillä eletään normaalia arkea. Tässä keväällä oli muutaman kuukauden agilitytreenitauko, mutta nyt on nekin taas jatkuneet. Kisoihin olen ilmottautunut myös, ja vatsaa kipristää, kun sitä ajatteleekin. Suunnitelmana on käydä jokuset kisat tänä vuonna, kun ei koskaan tiedä, milloin Redin kokoiselle koiralle alkaa maksiesteet olla liian rankkoja. En meinaa millään käsittää, ettei se ole ihan nuori koira.
Kävin Redin kanssa näyttelyssäkin tuossa kuukausi sitten. Viime vuonna unohdin ilmottaa ukkelin mihinkään, joten täytyy tänä vuonna "ottaa takasin". Korpilahdella tuli Raija Tammelinilta EH. Seuraavaksi ollaan menossa ens kuun alussa Jämsään ja luultavasti seuraavaksi sitten vasta Toller Show'hun. Kymppiveesynttäreiden jälkeen täytyy varmaan kattella, minne Redi pääsee ilmatteeksi, ja käydä sitten pääosin sellasissa näyttelyissä.
Lisäsin tuonne agilitytuloksiin viime vuoden lokakuussa Mikkelissä saadut tulokset. Niissä ei ole sen kummemmin kehuttavaa, mutta tulipahan taas käytyä. Radat oli kyllä ihan kivoja, mutta kartturilla oli taas "hieman" pasmat sekaisin...
Redin tytär Rooa sen sijaan on taas osottanut, että pojasta - tai tässä tapauksessa tytöstä - polvi paranee ja on jo saanut ensimmäisen nollansa ykkösluokasta. Hieno homma! Ja onhan sillä MEJÄstäkin jo AVO1-tulos, joten siinäkin mielessä on mennyt isästään ohi. Foxo-poika sen sijaan kävi luonnetestissä viime lokakuussa ja sain isäänsä paremmat pisteet eli +184, ja laukauksen sietokin oli plussalla (Redillähän vastaavat tiedot oli +182 pistettä, - laukausaltis). Hyvä, hyvä!

Vuoden 2009 kuulumiset