Luonnetesti Hämeenlinnassa 16.4.2006

tuomarit Jorma Lankinen ja Sirkka Lempinen

Toimintakyky	+1 (x15) Kohtuullinen
Terävyys	+1 (x1) Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu	+3 (x1) Kohtuullinen hillitty
Taisteluhalu	+3 (x10) Suuri
Hermorakenne	+1 (x35) Hieman rauhaton
Temperamentti	+3 (x15) Vilkas
Kovuus	+1 (x8) Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys	+3 (x15) Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus	-Laukausaltis (astetta parempi kuin laukausarka)
Tulos	+182 p.

Olimme päivän ensimmäinen koirakko. Alussa toinen tuomari kyseli taustatietoja (mitä on harrastettu, miten asutaan jne.) ja sitten hän alkoi jutella Redille ja kutsui sitä. Redi meni heti miestä kattomaan ja heilutteli häntäänsä.

Sitten tuomari otti puukalikan, jolla kokeillaan taisteluhalua. Redi oli heti valmis riehumaan, ja puri kovaa puuhun kiinni. Tuomari siinä naureskelikin, että "tässä on meillä pehmeäsuinen noutaja, olis varikset jo muussina" (don't I know it). Välillä tuomari päästi irti ja katto, kun Redi alko kuoria keppiä, ja otti sitten taas kiinni, riehutti ja välillä läppäsi toisella kädellään keppiä pitelevän kätensä käsivarteen nähdäkseen, miten koira siihen reagois (ei mitenkään). Lopulta tuomari päästi irti, ja mä sain ottaa kalikan Rediltä.

Seuraavaks tuli kelkkakoe, jossa meistä ehkä parinkymmenen metrin päässä oli kelkan päälle tehty ihmishahmo, ja sitä vedettiin narulla meitä lähemmäks ja katottiin, mitä koira tekee. Mun piti kattoa kelkkaa, jotta en paineistas koiraa. Ihan ekalla nykäyksellä Redi ei tainnut edes kunnolla kiinnittää huomiota siihen hökötykseen, mutta kun se tuli pykälää lähemmäks, Redi nosti häntänsä pystyyn, suoristi ryhtinsä ja rupesi haukahtelemaan sille. Muutaman nykäyksen verran Redi yritti pitää moista tekelettä kauempana, mutta sitten meni pupu pöksyyn, ja koira siirty mun takavasempaan haukkumaan. Kerran se jopa nykäsi niin kovaa, että multa pääsi hihna irti, kun en pitänykään siitä kunnolla kiinni. ;-) Ei se mihinkään kauas lähteny, mutta nyppäsi ittensä irti kuitenkin. Silloin mun piti vaan hakea se hihna takasin ja palata paikalleni, kun tuomari jatko kelkan kiskomista. Lopulta se pysäytetiin mun etuviistoon, ja sitten odoteltiin, että koira löystää hihnaa, jolloin mun piti mennä kelkan viereen ja kääntyä seisomaan sitä päin. Silloin Redi tuli nuuskimaan sitä.

Seuraavaa osiota varten koiralle vaihdettiin lyhyt, leveä nahkahihna. Meidän piti kävellä eteenpäin, kunnes parakin takaa hyppäsi esiin toinen tuomari keppiä heiluttaen. Mä vähän arvelen, että Redi luuli pääsevänsä hakemaan sitä kepukkaa... Tuomari jatko vähän matkaa lähestymistään mölyten ja vippasi sitten sen kepin parakin nurkan taakse ja alkoi puhua normaalilla äänellä kysellen multa, tuleeko koira kutsusta luo. Mä sanoin, että se kyllä varmaan käy ensin hakemassa sen kepin nurkan takaa. Tuomari otti koiran multa, ja Redi lähti suosiolla mukaan. Sitten tuomari käänty muhun päin, käski koiraa istumaan ja päästi sen sitten irti. Välittömästi Redi kurvasi kulman taakse ja ilmesty takas keppi suussaan. :-D Onneks se kuitenkin tuli mun luo sen kanssa ja antoi ottaa kiinni (mitä se ei aina välttämättä tee, kun sillä on joku oma saalis).

Sitten saatiin taas vaihtaa oma hihna ja siirryttiin säikäyttelyosioon. Ensin me käveltiin yhtä vaatemyttyä kohti, joka rävähti pystyyn, kun me päästiin sen kohdalle. Redi pinkasi takasin tulosuuntaan, ja munkin piti kävellä ensin takasin ja tulla sitten uudestaan samasta kohdasta ja kävellä tuon äsken "hyökänneen" haalarimytyn yli. Redi tuli mun ymmärtääkseni ihan kivasti mukana (en katellut siihen vaan eteenpäin). Sitten tultiin toista puolta takasin, jolloin meidän perään lähetettiin rampilta rämisevä peltitynnyri, jossa oli kiviä sisällä. Silloinkin Redi otti aimoloikan karkuun, mutta tuli kyllä mun kanssa sitä tynnyriä kattomaan. Se oli selvästi varauksellinen haistellessaan sitä kolinatynnyriä.

Seuraava osio oli pimeä koppero (ehkä 2 - 3 m kertaa 5 m), jonka lattialla oli jotain rojua. Redi jätettiin toisen tuomarin kanssa ulkopuolelle, ja toinen tuomari ohjas mut istumaan sen kopin yhteen nurkkaan penkille. Ite se tuomari meni seisomaan mun ja oven väliin, ja toiseen nurkkaan meni hämäykseks seuraavaks testattavan koiran ohjaaja. Redi päästettiin sisälle, ja se alko katella itelleen sopivaa jalansijaa huoneen läpi, kun sisällä oleva tuomari tömäytti jalkaansa lattiaan. Redi säpsähti sitä sen verran, että se totes, ettei lattian poikki taida voida mennä, ja yritti kiertää sieltä seinän puolelta. Harmi vaan, että se penkki, jolla mä istuin oli niin kapee, ettei sille mahtunut nousemaan, muuten Redi olis varmaan tullut sitä myöten mun luo. Vähän aikaa se pyöri oven luona ja yritti keksiä sopivaan reittiä ja meinas jo selvästi luovuttaa, jolloin mun piti kutsua sitä hiljaa. Silloin se sai lisää rohkeutta ja luovi jotenkuten mun luo.

Sitten Redi kytkettiin ketjulla kiinni parakin seinään, ja mun piti mennä nurkan taakse. Silloin toinen tuomari tuli toisen parakin takaa keppiä heilutellen ja uhkaavasti puhuen. Redi ei kuulemma tehnyt muuta kuin tuijotti silmä kovana.

Lopuks oli vielä laukauksensietotesti. Mun piti seisoa sinne päin, mistä laukaukset kuulu, ja vaan olla ja ihmetellä. Ekan laukauksen kuultuaan Redi vähän steppaili ja siirty mun takaviistoon ja piippaili vähän. Tuomarit katteli sitä vähän aikaa ja pyysi sitten mua ottamaan koiran uudestaan vierelleni. Redi tulikin siihen, ja sitten ammuttiin toisen kerran. Silloinkin Redi siirty mun takaviistoon, piippaili, pälyili ympärilleen ja oli sen olonen, että "okei, nyt mulle riittäis, lähetään pois". Tuomarit totes, että sen reaktio oli sen verran selvä, ettei enää tartte ampua (olin ymmärtävinäni, että muuten olis voitu ampua vielä kolmannenkin kerran).

Tuomareiden neuvonpidon jälkeen ne tuli selostamaan havaintojaan. Redin taisteluhalu todettiin siinä kepinkiskomisleikissä suureks, mikä kuulemma on hyvä. Siinä käytetään kovaa puukalikkaa, koska nykyään patukalla palkkaaminen on niin yleistä, ja halutaan nähdä se reaktio tollaseen kovaan esineeseen.
Temperamentin vilkkaus ei ollut kellekään yllätys, eikä tietysti luoksepäästävyyskään. Sellasiahan tollerit on. Tuomari sanokin, etteihän luoksepäästävyydessä koiran tartte olla sellanen rapsutuksia kaipaava, mutta sen pitää lähestyä ja antaa kosketella, niin kuin Redi tekikin.
Redin pehmeys näkyi kuulemma ihan läpi kokeen, mutta ehkä selvimmin siinä haalari-&tynnyrikokeessa. Mä itekin huomasin, että sen osion jälkeen Redi tuli kyllä mukana seuraavaan koitokseen, mutta sillä oli vähän korvat luimussa ja sellanen ilme, että "mitäköhän seuraavaks".
Laukauksen siedosta tuli sitten ainoa miinus. Se ei ollu mulle täysin yllätys, vaikka en sitä oikeastaan odottanukaan. Viime kesän taippareissa esimerkiks Redi oli vaan kiinnostunut niistä laukauksista, mutta niihin yhdistettiinkin heitot perään. Ekaa kertaa kun me oltiin taipparikurssilla, Redi kuuli ekat haulikonlaukauksensa ja silloin se teki vähän samaa: pani korviaan vähän luimuun, piippaili ja pälyili, mitä nyt tapahtuu. Tuomarikin sanoi, että jos ne paukut olis otettun testin ensimmäisenä, Redi olis ehkä vaan säpsähtäny, mutta koska sitä oli nyt jo kuormitettu kaikenlaisella, se reagoi laukauksiin noin. Lankinen totesi, että Redi on paras tolleri, jota hän on ollut testaamassa *röyhistää rintaansa* ;-), mutta että nuo paukut oli sille vähän jo liikaa.
Luonnetestipöytäkirjaan oli unohdettu panna ruksi, tuliko tuo testi nyt hyväksytyks vai ei, mutta mikäli mä oikein tulkitsen kaavakkeen tekstiä, tuo laukauksensiedon osio hylkää testin (muut vaatimukset täyttyy kyllä). Noh, KoiraNetistähän se sitten viimeistään selviää.

Myöhemmin - Eipä se KoiraNet tuonut asiaan yhtään valaistusta. Siellä on tulos LTEP, LA 182. LA tarkottaa arvatenkin laukausaltista, mutta LTEP ei mulle auennut. Kysyin siis Luonnetestitietokannan ylläpitäjältä (sattumoisin toiselta testanneelta tuomarilta) Jorma Lankiselta vähän valaistusta asiaan, kun ei googletuskaan auttanut. Nykyään ei kuulemma anneta hyväksytty/hylätty -tulosta muille kuin niille roduille, jotka tarttee hyväksytyn tuloksen muotovalion arvoon. Muut saa vaan tuon pistemäärän ja arvion laukauksensiedosta. KoiraNetin lyhenteet (LTEP, LTEM jne.) ei myöskään ole mitään virallisia luonnetestilyhenteitä, eikä Lankisella ollut niiden merkityksestä varmaa tietoa, mutta hän arveli, että LTEP vois tarkottaa positiivisia loppupisteitä, mikä ainakin tollereiden perusteella on luultavasti se selitys. Taas viisastuin.