Futisreissu Englantiin (ja Walesiin) elokuussa 2005

Osa IV: maanantai 22.8.2005, Chester & Wrexham

Maanantaina oli vuorossa päivän mittainen reissu Walesin puolelle Wrexhamiin. Wrexhamiin meidät vei jalkapalloilullisen eksotiikan kaipuu ja tarkemmin ilmaistuna Liverpoolin ja Newcastlen välinen reservipeli. Liverpool pelaa kaikki reservikotiottelunsa Wrexham AFC:n stadionilla. Junalla tuonne kestää noin puolitoista tuntia ja siinä on yksi vaihto välissä Chesterissä. Muistaakseni tuonne on Manchesterista muitakin reittivaihtoehtoja mutta me valitsimme tuon. Englannissa saa junanvaihtojen yhteydessä ottaa ilman lisäkorvausta ns. pitkän vaihdon eli vaihtopaikkakunnalla saa viettää ylimääräistä aikaa ja jättää jatkamatta ensimmäisellä mahdollisella junalla. Tuo koskee ainakin meidän käyttämiämme cheap day return -tyyppisiä lippuja. Jussi oli scoutannut Chesterin huomattavasti Wrexhamia kiinnostavammaksi paikaksi ja päätimme ainakin ruokailla Chesterissä kun siihen tuli mahdollisuus junanvaihdon myötä. Meno-paluu Wrexhamiin (Chesterin välietapilla) kustansi 11.60 puntaa per naama. Matkalla ihailimme ydinvoimaloita, joita tällä alueella tuntuu riittävän. Hassua kuinka ydinvoimalat on aina niin helppo tunnistaa jopa kauempaakin nähtynä.

Chester osoittautui hienoksi paikaksi. Keskustassa on ehkäpä neliökilometrin kokoinen muurilla rajattu vanhan kaupungin alue, joka on ilmeisestikin ennen muinoin toimittanut linnoituksen virkaa. Tuo vanha alue on arkkitehtuuriltaan kaunis ja siitä ilmeisesti pidetään hyvää huolta turismia silmälläpitäen. Paikasta tuli vähän samanlainen fiilis kuin edellisen reissun Durhamista. Alueelta löytyi paljon katseltavaa ja aloitimme kaiken katedraalista, jossa oli paljon kauniita lasimaalauksia. Ostimme myös matkamuistoja ja postikortteja katedraalin kaupasta ja päätimme siirtyä kirjoittamaan postikortteja paikalliseen The Coach & Horses -pubiin. Jussi lähti kiertelemään paikkoja ja sovimme tapaavamme toisemme puolentoista tunnin kuluttua kanaalin rannalla sijaitsevassa ruokaravintolassa, jonka olimme huomanneet tullessamme kaupungin keskustaan. Jussi kirjoitti omasta kiertelystään erillisen jutun.

Ruokapaikka oli pieni pettymys miljööltään, sillä se ei ollutkaan erikoisen hieno paikka sijainnistaan (kanaalin rannalla) ja ulkoasustaan huolimatta. Ruokaa sieltä kuitenkin sai ja vatsansa täyteen. Pikanttina yksityiskohtana ravintolan vessasta löytyi automaatti, jossa myytiin pumpattavia lampaita. Tiesimme siis lähestyvämme Walesia kovaa vauhtia. Ruokailun jälkeen siirryimme Wrexhamiin vievään junaan ja huomasimme junan seinillä olevat kaksikieliset kirjoitukset, joissa englannin ohella ollut täysin hämäräksi konsonanttien sekamelskaksi jäänyt kieli osoittautui Walesin paikalliseksi kymrin kieleksi. Hyvä esimerkki kielestä on kuvaamamme roskis, englanniksi litter ja kymriksi ysbwriel. Huh.

Wrexhamin stadion oli aivan Wrexhamin aseman kupeessa, minkä olisimme saattaneet huomata itsekin jos olisimme katsoneet ympärillemme. Sen sijaan päätimme kysyä neuvoja paikalla olleelta aseman työntekijältä, joka osoittautuikin oikein mukavaksi sedäksi ja juttua pulppusi kuin kuuluisasta papupadasta. Jos kaikkialla olisi yhtä asiantuntevia ja mukavia oppaita olisi matkaaminen huomattavasti helpompaa. Kävimme katsastamassa stadionin ja kyselemässä matsilippujen perään sekä samassa varmistamassa pelin ajankohdan. Lippujen saanti selvisi (käteisellä sisäänmennessä) ja huomasimme myös stadionilla sijaitsevan Wrexhamin fanikaupan. Joukkueella, joka pelaa kakkosdivarissa eli neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla, on siis arkisin avoinna fanikauppa. Se kertoo jotain brittifutiksen kulttuurin tasosta ja me päätimme siitä hyvästä ostaa sieltä Wrexhamin kaulaliinat, joissa hehkutettiin Wrexhamin voittoa vuoden 2005 LDV-cupissa. Samalla kävimme kääntymässä stadionin kupeessa sijainneessa fanien suosimassa Stanley Arms -pubissa.

Kiertelimme hetken Wrexhamin keskustaa vain huomataksemme, että kyseessä on oikeastaan melkoinen tuppukylä. Kaiken lisäksi kaikki paikat tuntuivat menevän kiinni viideltä joten päädyimme syömään paikalliseen McDonaldsiin. Ajatus "terveellisestä" hampurilaisesta kaiken nauttimamme yltiörasvaisen ruoan jälkeen oli järkeenkäypä, sillä olihan brittiruokavalion ensimmäiset vaikutukset havaittavissa jo sen pahaa-aavistamattoman meidän jälkeemme ko. mäkkärin vessaan menneen tytön naamalta ja tukahtuneesta parkaisusta (retkueen osalla oli ns. iso hätä). Ruokailun jälkeen päätimme lähteä odottelemaan matsin alkua stadionin suuntaan eli siis Stanley Armsiin. Pubiin valui koko ajan enemmän ja enemmän punaisiin väreihin sonnustautuneita Liverpoolin faneja, joiden perässä lähdimme kentälle. Sisäänpääsy oli viisi puntaa ja sen lisäksi kokoonpanot sisältänyt otteluohjelma 20 penceä. Kokoonpanossa olikin joitain tuttujakin pelaajia, mm. Salif Diao, Djimi Traore ja Florent Sinama-Pongolle. Liverpool oli hallitsevampi osapuoli, mutta siitä huolimatta ottelu päättyi tasan 2-2. Yleisöä oli paikalla vajaat viisisataa silmäparia, joista pari nuorta kollia jaksoi koko ajan laulaa kannustuslauluja ja olipa paikalla jopa muutamia Newcastlen paidoilla varustettuja vierasfanejakin.

Kotimatkalla kävimme Chesterin junanvaihdossa Railway Inn -nimisessä pubissa, jossa oli menossa kova laukkakisojen seuraaminen online-vedonlyönnin kera. Paikalliset ihmettelivät meitä ja sitä ettei laukkakisat kiinnostaneet. Perillä Manchesterissa yöpuu kutsui käytännössä heti, reissaaminen vaatii aina veronsa.

Seuraavaksi osa V eli päiväreissu Liverpooliin tai takaisin pääsivulle.

Päivitetty 20.2.2006, reportterina Hapa