Futisreissu Englantiin (ja Walesiin) elokuussa 2005

Osa V: tiistai 23.8.2005, Liverpool

Tiistaina oli vuorossa päiväreissu Liverpooliin katsastamaan Anfield Roadille Liverpoolin ja CSKA Sofian välinen mestareiden liigan kolmannen karsintakierroksen ottelu. Jonkinlaista matkaväsymystä oli havaittavissa ja sen vuoksi ryhmä hajaantui kahtia aamusta. Jussi lähti etukäteen Liverpooliin heti aamusta ja loput tulivat vasta muutamaa tuntia myöhemmin. Ilmeisestikin kohtalo päätti rankaista laiskoja junaongelmilla, sillä jostain syystä seisoimme 20 minuuttia paikoillamme lähellä Liverpoolia. Perille päästiin joka tapauksessa ja jälkikäteen ajateltuna tämä oli vain esimakua päivän mittaan paljastuneista odottamista.

Liverpooliin saavuttuamme ensimmäisenä menimme hankkimaan Liverpoolin karttoja ja paikallisbussiaikatauluja, sillä olimme päättäneet rohkeasti kokeilla onneamme bussikuljetusten suhteen. Karttoja lueskelimme keskustassa olleessa hienostopaikassa pintin ääressä. Hienostopaikan vessassa törmäsimme jo toistamiseen reissun aikana pumpattaviin lampaisiin, joita päätimme yhden kappaleen ostaakin huumoripitoiseksi tuliaiseksi eräälle vastaavanlaista huumoria harrastavalle henkilölle. Aikataulut selvisivät ja pääsimme suhteellisen kivuttomasti bussilla Anfieldille, mitä nyt jäimme kyydistä pois pari pysäkkiä liian aikaisin (stadion näkyy yllättävän kauas) ja aikaakin kului rahasta puhumattakaan ylimäärin. Toisin sanoen siis tehdessämme paluumatkan taksilla oli se huomattavan paljon nopeampaa ja kaiken lisäksi edullisempaa.

Etukäteen varattujen lippujen lunastaminen Anfield Roadilta on helppo homma ja käy sukkelasti. Tai sitten käy niin kuin meille, että liput oli päätetty lähettää perjantaina Eskon kotiosoitteeseen, jonne ne saapuivat keskiviikkona. Liput tulivat siis perille täsmälleen yhden päivän myöhässä matsiin nähden ja matkaan nähdenkin lähetys oli jo myöhäistä. Onneksi tämä ei ole kuitenkaan luultavasti poikkeuksellista, sillä poika lippuluukulla tulosti meille uudet (duplikaatti)liput. Tulostaminen/tarkistaminen kuitenkin kesti ja kesti ja meidän takanamme jonossa tihkusateessa seisoneet ihmiset olivat silminnähden onnellisia tilanteesta. Tämä odottaminen sai meidät vielä hymyilemään, mutta Anfieldin megastoressa tapahtunut Eskon 25 minuutin jonottaminen maksaakseen parit Liverpool-aiheiset ostokset pisti rationaaliseen toimintaan tottuneet turistit ihmettelemään. Koko keikka Anfieldille lunastamaan lippuja ja ostamaan tuliaisia kesti pari tuntia. Sen jälkeen käytiinkin pikaisesti keskustassa syömässä ja keräämässä Jussi mukaan remmiin, jonka jälkeen olikin jo aika rientää matsiin Anfieldille. Tai noh, ehdittiinhän siinä välissä toki käydä taas ihmettelemässä Cavern Pubia, paikkaa jossa Beatlesit ovat aloitelleet uraansa.

Tunnelma ennen peliä Anfield Roadilla on aina hieno ja juuri pelin alkaessa laulettu You'll Never Walk Alone on kokemisen arvoinen seikka. Sen sijaan ottelu oli tällä kertaa heikko osin sen vuoksi, että Liverpool oli hoidellut ensimmäisen osaottelun vieraissa 3-0. Tällä kertaa oli vuoro CSKA:n voittaa, mutta siitä saattaa Esko kertoakin enemmän jossain vaiheessa.

Myöhään yöllä palattuamme Manchesteriin otimme taksin ja taksikuski osoittautui kovin puheliaaksi Manchester Cityn kannattajaksi, joka oli kovasti ylpeä siitä, että juuri sillä hetkellä Cityzens oli sarjataulukon keulilla. Samaan hengenvetoon hän kertoili meille siitä, mitä kaikkea kivaa seuraavana päivänä voisimme tehdä Blackburnissa. Paikalliset nähtävyydet kuulemma rajoittuvat siihen, että sieltä voi etsiä liikennevalot ja katsoa niitä ja sitten kun niihin kyllästyy, niin voi siirtyä pubiin pintille. Ja jos pintin ottaminen alkaa kyllästyttämään, niin aina voi mennä hetkeksi katsomaan liikennevaloja, niin eiköhän kaljahammasta taas ala kolottamaan. Huumoriveikkoja siis ja kuski jäi vielä hotellimme pihalle meidän kanssa höpöttämään. Minä menin hakemaan nurkan takaa kebabin paikallisesta curry-hökkelistä ja kun en osannut/jaksanut kummemmin tutkia ruokalistoja, niin otin paikallisen spesiaalin. Se osoittautui siinä mielessä mielenkiintoiseksi valinnaksi, että en ikinä ennen olekaan nähnyt kebabia, jossa lihamäärä häilyy jossain puolen kilon ja kilon välillä (veikkaisin lähempänä ylärajaa). Koska hotellihuoneessa ei ole jääkaappia, niin annos oli syötävä kokonaan. Eki auttoi vähän. Silloin ajattelin, etten enää koskaan osta siitä paikasta spesiaalia, mutta että jotain muuta kylläkin. Siitä hivenen lisää tuonnenpana.

Seuraavaksi osa VI eli päiväreissu Blackburniin tai takaisin pääsivulle.

Päivitetty 15.2.2006, reportterina Hapa