22.08.2005 Chester ja sen katedraali

Reportterina Jussi

Chesteristä löytyy siis muutakin kuin rautatieasema ja kaudella 2005-2006 II-divisioonaa pelaava jalkapalloseura Chester City (samassa sarjassa pelaa tosiaan naapurikaupunki Walesin puolelta eli Wrexham). Välipysähdys kaupunkiin oli lyhyehkö, joten kuva kaupungista on varmasti lievästi sanoen pinnallinen. Kuitenkin jo ennakolta turistikartasta bongattu katedraali kiinnosti, vaikka mitään esitietoja paikasta ei ollut (kaupungin muurit kartassa kielivät, että voisi olla vanhaa laatua).

Chesterin katedraali

Itse rakennus on peräisin pääosin 1000-luvun alkupuolelta, vaikkakin katedraalin statuksen se sai vasta uskonpuhdistuksen aikaan luostarilaitoksen hajottamisen jälkeen 1500-luvulla. Katedraalissa käy vuosittain miljoona vierailijaa! Rakennuksen kahvila- ja kauppaosaan pääsi pienen sokkelokävelyn jälkeen vapaasti, mutta katedraalin keskiosiin oli £4 sisäänpääsymaksu (johtuen siitä, ettei julkista rahoitusta myönnetä rakennusten ylläpitoon). Eskon kanssa päätimme tehdä lyhyen visiitin sisäosiin.

Katedraalin sisällä oli jonkinlainen taidenäyttely, johon liittyi kaatunut Windows-sovellus, luultavasti PowerPoint. Pienen yleisen ihmettelyn jälkeen Esko lähti suunnistamaan takaisin kahvilaan ja minä luultavasti sanoin "viipyväni hetken, otan pari kuvaa" (meni sitten hetki ;-) pidempään). Harmikseni en oikein osannut vielä huonoissa valaistusolosuhteissa käyttää lainakameraani, joten näin jälkeenpäin kuvien surkea laatu ottaa pannuun todella paljon. Jokin kirkon sisäosissa - erityisesti puinen kuori (engl. quire tai choir) - kuitenkin herätti uteliaisuutta.

Kuori

Yrittäessäni saada jotenkin järjellisiä kuvia aikaiseksi huomasin vihreään kaapuun pukeutuneen mummelin, joka keskusteli paikalle sattuneen pariskunnan kanssa. Hetken kuluttua tämä mummeli tulikin hymyillen nykäisemään hihasta "come here, this part of the quire is one of my favourites". Hän paljastui katedraalissa päivystäväksi oppaaksi ja hän ohjasi minut ensin eräälle penkille, jonka käsinoja kuvasi menninkäistä oluttuoppi kädessä.

Opas kertoi taustalla, että kuvaamani puuosat ovat peräisin 1300-luvulta! Katedraalin kaupasta ostamani opus taustoitti asiaa sen verran, että puu oli itse asiassa Baltiasta tuotua tammea... Ilmeisesti siihenkin aikaan tietyissä asioissa speksit ovat olleet tarkkoja. Puihin kaiverretut koristekuviot olivat kerta kaikkiaan vaikuttavia. Suurta ihmetystä herätti 1300-luvun puuseppien kädentaidot ja osin myös huumorintaju: kaikki koristeet eivät todellakaan olleet kovin hengellistä laatua. Suomi 1300-luvulla oli aika tavalla autio vastaavanlaisesta kulttuurista; ilmeisesti ihmisiä oli kaupungeissa (=Turku) niin vähän, että simppelimpi katedraali riitti vallan mainiosti.

Eräs penkin "käsinoja" on noussut erityisen tunnetuksi hyvästä syystä: siinä kuvataan nimittäin elefanttia! Miten ihmeessä englantilaisella puusepällä on ollut käsitystäkään elefantista siihen aikaan? Selitys tullee ristiretkeläisistä, niillä lienee ollut aikanaan näköhavainto moisesta ihmeestä. Mittasuhteet ovat olleet hieman hakusessa samoin kuin anatomiakin (otuksella on hevosen ruumiinrakenne päästä alaspäin).

Ällistyttävää - ja ilmeisen onnekasta - katedraalin kannalta on ollut se, ettei rakennus ole missään vaiheessa palanut! Vertailukohtana voi pitää esimerkiksi Yorkin katedraalia, joka on saanut merkittäviä palovaurioita ainakin neljästi. Tarinaa oppaalta olisi varmasti oppaalta riittänyt pitkäksi aikaa, mutta pintti bitteriä sekä muu seurue odotti lähipubissa.

Kaupungin muuri

Koska aikaa Chesterissä ei ollut kovin paljoa, käväisin pikaisesti pienellä kävelyretkellä kaupungin muureilla. Pikaisella vilkaisulla keskusta näytti varsin veikeälle, sillä erilaisia välkkyviä valomainoksia ei juuri näkynyt; tilalla oli perinteisiä seinäkoukuista riippuvia kylttejä.

Muuri on sinänsä aika veikeä, koska se on melko korkea ja toisaalta talot on rakennettu lähes muuriin kiinni. Muurilta saattaa yhtäkkiä lähteä pieni metrin-parin silta, joka johtaa viereisen talon toisen tai kolmannen kerroksen seinään tehdystä ovesta sisään kahvilaan tai pikkukauppaan.

Liiallista hehkutusta välttääkseni on mainittava, ettei kuri ja logiikka rakentamisessa ole aina pitänyt: aivan kaupungin muurin vierestä löytyi myös aivan julmettoman ruma 1960-luvun tyylinen parkkitalo. Onneksi moiset kammotukset olivat keskustassa vähissä....

Kaiken kaikkiaan pikavisiitti kaupunkiin oli varsin onnistunut, kun vielä sääkin sattui suosimaan. Ehkäpä Chesterissä tulee vierailtua vielä joskus uudelleenkin.

Seuraavaksi takaisin Wrexhamin reissuun tai paluu pääsivulle.

Kirjoitettu 3.10.2005, päivitetty 17.2.2006.