Ohjelmointi ei yleensä ole yhden henkilön työtä. Eri henkilöt voivat tehdä eri vaiheita ohjelmoinnissa. Lähes aina tulee tilanne, missä jonkin toisen kirjoittamaa koodia joudutaan korjailemaan.
Oli ohjelmaa tekemässä kuinka monta henkilöä tahansa (vaikka vain yksi), pitää ohjelmointi jakaa vaiheisiin. Oikeaa ohjelmaa on mahdoton "nähdä" valmiina C-kielisinä lauseina heti tehtävän määrityksen antamisen jälkeen. Aloitteleva ohjelmoija kuitenkin haluaisi pystyä tähän (koska hän "näkee" määrityksestä: Kirjoita ohjelma joka tulostaa " Hello world ", heti myös C-kielisen toteutuksen). Tämän takia ohjelmoinnin helpoin osa, eli koodaus koetaan ohjelmoinnin vaikeimmaksi osaksi - suunnittelu on unohtunut!
Valitulla ohjelmointikielellä ei ole suurtakaan merkitystä ohjelmoinnin toteuttamiseen. Jokin kieli saattaa soveltua paremmin johonkin tehtävään, mutta pääosin BASIC, Fortran, Pascal, C, LISP, Modula- 2, ADA jne. ovat samantyylisiä lausekieliä. Samoin oliokielistä esimerkiksi C++, Java ja Delphi (Pascal) ovat hyvin lähellä toisiaan. Kun yhden osaa, on toiseen siirtyminen jo helpompaa.
Jos joku kuvittelee ettei hänen tarvitse koskaan ohjelmoida C/C++- kielellä, voi hän olla aivan oikeassakin. Nykyisin kuitenkin jokaisessa tietokantaohjelmassa, taulukkolaskentaohjelmassa ja jopa tekstinkäsittelyohjelmissakin (vrt. esim. T EX, joka on tosin ladontaohjelma) on omat ohjelmointikielensä. Osaamalla jonkin ohjelmointikielen perusteet, voi saada paljon enemmän hyötyä käyttämästään valmisohjelmasta. Ja joka väittää selviävänsä nykymaailmassa (ja sattuu lukemaan tätä monistetta) esimerkiksi ilman tekstinkäsittelyohjelmaa on suuri valehtelija!