Hakemistosivulle choose language   välj språk

 

 

Hämeenkosken Kiljuhanhitarha

 

• Linkki valokuva-albumiin
• Tarhan ja lintuhoitolan esittely
  • Yhteystiedot 
  • Tarhan tarkoitus 
  • Kuvaus 
  • Kiljuhanhien kasvatus
  • Talous
• Kiljuhanhitarhan historiaa
  • Perustaminen ja ylläpito
  • Kiljuhanhien hankinta
  • Lintujen kasvatushistoria
  • Lintujen tutkiminen ja istuttaminen
  • Laajennus ja kunnostus jatkuu

Tarhan ja lintuhoitolan esittely

Yhteystiedot

Pentti Alho

puhelin/fax 03 7654 727,

matkapuhelin 0440- 654727

Tarhan tarkoitus

Kiljuhanhi ei pesi Suomessa enää luonnonvaraisena. Lintujenkasvattajana toimivan Pentti Alhon omistamalla Hämeenkosken tarhalla kasvatetaan kiljuhanhia luontoon istutettavaksi. Suomen muissa lintutarhoissa on vain yksittäisisä kiljuhanhia, jotka pesivät satunnaisesti. Hämeenkoskella on noin 100 kiljuhanhea ja muutamia kymmeniä muita lintuja. Tarhan yhteydessä toimivalle lintuhoitolalle tuodaan lisäksi hoidettavaksi loukkantuneita ja nääntyneitä lintuja, kunnes ne voidaan palauttaa luontoon. Hoitola on erillään kiljuhanhista ja koko tarha on katettu lintuinfluenssan torjumiseen tähtäävien määräysten mukaisesti. Tarhalla ole koskaan amputoitu lintujen siipiä. EU:n eläinsuojelun vuoksi määräämä yleinen tarhalintujen siipien amputointikielto tuli voimaan vuonna 2000

Tarhan kuvaus

Tarha-alueen pinta-ala on noin 5000 neliömetriä. Alue jakautuu kolmeen osaan.

• Ylempi eli "uusi" kiljuhanhitarha:
  • pesimisosastot 12 hanhiparille
  • korkeata kasvihuonetta muistuttava 200 m2 talvihalli kiljuhanhille
  • verkolla katettu n. 1500 neliömetrin laiduntarha, jossa on kaksi läpi vuoden sulana pidettävää 10m2 betonista uima-allasta
• Alempi eli "vanha" kiljuhanhitarha:
  • pesimisosastot 10 hanhiparille. Näistä kolme on vielä kunnostettava ennen käyttöä
  • toinen korkeata kasvihuonetta muistuttava 150 m2 talvihalli kiljuhanhille.
• Lintuhoitola:
  • hoitoon tulevien lintujen halli
    • 100 m2
    • eläinlääkärin huone
    • lattialämmitys
    • uima-allas.
  • n. 500 m2 ulkotarha hoitolinnuille, siinä betoninen uima-allas.
  • Jos hallussasi on hoitoa tarvitseva lintu, katso ohjetta tästä linkistä!

Kiljuhanhien kasvatus

Parien eristäminen kesäksi pesimään erillisissä osastoissa on hyvä menetelmä, sillä osastossa on rauha muilta pareilta ja nuorilta linnuilta. Paritarhassa voidaan seurata lintujen lisääntymistä ja varmistua kiljuhanhen poikasten oikeista vanhemmista kantakirjaa varten. Noin sadan linnun tarha on suuri, ja kiljuhanhet alkavat häiritä toisiaan eristyskopeista huolimatta. Muiden lajien linnut ovat hyödyksi, sillä ne vähentävät kiljuhanhien toisilleen aiheuttamaa stressiä.

Lintujen ruokinta ja muu hoito vaatii joka päivä usean tunnin työn, joka vaihtelee vuodenajan mukaan. Työ on ympäri vuoden yhden henkilön varassa. Kiljuhanhen Ystävät ry:n jäsenet sekä Hämeen ympäristökeskuksen työntekijät ja työvoimaviranomaisten rahoituksella palkatut henkilöt ovat kuitenkin vuosien mittaan avustaneet Pentti Alhoa kiireisimpinä aikoina ja kunnostaneet tarhaa.

Tarhan talous

Kiljuhanhitarhan toiminta jatkuu tarhayrittäjän ja yhdistyksen välisen sopimuksen pohjalta ainakin vuoteen 2008 asti. Tarha on riippuvainen julkisesta ja yksityisestä tuesta, mutta tuki on riittämätöntä, ja tällä vuosituhannella yhdistys on ainoastaan vuosina 2001-2004 pystynyt maksamaan korvauksen tarhayrittäjän tekemästä työstä. Työtä on kuitenkin tehty joka vuosi yhtä paljon. Tilanne on kohtuuton.

Kiljuhanhen Ystävät voi ilokseen palkita yli 200 euron arvoisen tuen antajat kauniilla taululla, sillä joukko eteviä taiteilijoita on lahjoittanut käyttöömme sarjan kiljuhanhiaiheisia teoksia, jotka julkaisemme vuositauluina yhden kerrallaan. Ensimmäiset taiteilijat ovat Auvo Taivalvuo, Kari Eischer, Pekka Saikko, Tom Björklund, Erik van Ommen ja Dag Petterson. Taiteilija Niilo Kallion kiljuhanhimaalaukset koristavat yhdistyksen hyväksi myytäviä T- ja college-paitoja. Kuvat ovat kuvasivullamme.

Kiljuhanhitarhaa avustaneet ja avustavat yritykset luetellaan yhdistyksen pääsivun alareunassa. Niille kuuluu lämmin kiitos.

Kiljuhanhitarhan historiaa

Perustaminen ja ylläpito

Tarha perustettiin WWF Suomen aloitteesta 1980-luvun lopulla, jolloin oli käynyt ilmeiseksi, että Hailuodon kiljuhanhitarhalta ei saatu tarpeeksi poikasia Lapissa toimeenpantujen istutusten tarpeisiin. Ensimmäiset, tilapäisiksi jäänneet, häkit ja hallit syntyivät lahjoitustarvikkeista talkoovoimin. Metsästäjien keskusjärjestö lahjoitti ensimmäisen vesikaivon. Hallien materiaalien, etenkin UV-suojattujen Milotex-muovikalvojen ja myöhemmin Kateflex-katteiden hankinnassa saatiin alan yrityksiltä melkoinen sponsorituki. Hämeen ympäristökeskus on rahoittanut osan tarhan kunnostustöistä, esimerkiksi vuoden 2000 talvihallin ja porakaivon rakennuskustannuksista suurin osa saatiin ympäristöhallinnolta ja työllisyysvaroista.

WWF oli aluksi Hämeenkosken kiljuhanhitarhan ylläpitäjä kymmenkunta vuotta. Alkuvuosina Ympäristöministeriö antoi WWF:n kautta tarhalle n. 50 000 markkaa vuodessa. Sillä saatiin katettua juoksevia menoja ja kasvattajalle pieni hoitopalkkio. Tämän tuen päätyttyä epäonnistuneiden istutuksien jälkeen vuonna 1999 tarha siirtyi hallinnolliseti Kiljuhanhen Ystävät ry:lle. Nykyisin käytetään eri istutusmenetelmää.

Suomen valtion ja yksityisten tahojen lisäksi myös Euroopan Unioni on tukenut kiljuhanhitarhaa, mutta epäsäännöllisesti.

Kiljuhanhien hankinta

Ensimmäiset 22 kiljuhanhea tuotiin syksyllä 1989 Hailuodosta, jonne ne oli saatu Ruotsin istutusprojektilta Öster-Malmasta. Myöhemmin tarhakantaa täydennettiin Etelä-Ruotsin, Saksan ja Tanskan yksityisiltä lintutarhoilta hankituilla linnuilla. Kaikki nämä kiljuhanhet on alunperin hankittu Venäjän länsiosista 1800-luvun lopussa.

Hanhien kasvatushistoria

Kesällä 1991 kuoriutuivat Hämeenkosken ensimmäiset poikaset 2-vuotiaalle kiljuhanhipariskunnalle. Aluksi kasvatus ja lisääntyminen tapahtui ns. joukkokasvatuksena, joka osoittautui huonoksi. Niinpä tarhalla aloitettiin vuonna 1994 paritarhojen käyttö ja tulokset paranivat. Istutuksiin käyteyt linnut vähensivät tietenkin tarhakantaa. Istutustauon alettua 1999 tarhakanta kasvoi paremmin ja käsitti parhaimmillaan jopa 133 lintua. Vuonna 2002 saavutti lentokyvyn ennätykselliset 43 kiljuhanhenpoikasta. Joulukuussa 2005 Suomen kiljuhahhia kohtasi tuho, kun poikkeuksellinen lumentulo rikkoi tarhan ja lähes puolet kiljuhanhista joutui irralleen talviseen luntoon, jossa ne ilmeisesti menehtyivät. Seuraavana kesänä parinsa menettäneet kiljuhanhet eivät pesineet ja vähenivät edellen. Sittemmin tarha on korjattu ja kiljuhanhet ovat taas lisääntymässä - keväällä 2007 niitä oli noin 75.

Lintujen tutkiminen

Vuonna 1998 julkaistiin tutkimus, jonka mukaan niin Ruotsin kuin Suomenkin kiljuhanhitarhoisa olisi tundrahanhen ja kiljuhanhen risteymiä. Sitä ne eivät ole. Vuoden 2001 aikana tutkittiin Hämeenkosken kiljuhanhien geeniperimää sen selvittämiseksi, missä määrin tarhalintujen joukossa on mahdollisesti vieraiden hanhilajien hybridejä. Venäjän tiedeakatemian laboratoriossa tehdyt tutkimukset valmistuivat kesällä 2002 ja niiden mukaan tarhahanhet kelpaavat istutettaviksi. Tutkittavana oli sekä mitokondrio- että tuma-DNA.

Vuonna 2006 Saksassa tehty lisätutkimus osoitti, miten erehdys oli päässyt syntymään. Samalla tutkittiin Saksan tarhakiljuhanhet. Tuloksista nähdään myös, että Euroopan tarhoissa on riittävän paljon perimältään erilaisia kiljuhanhia. Pitämällä kantakirjaa ja vaihtamalla tarvittaessa lintuja käytössämme on pian jokaisen palautusprojektin unelma: paras mahdollinen istutuskanta. Selostus tutkimuksista on Kiljuhanhen Ystävä-lehden numeroissa 1 ja 2 / 2007. Alkuperäisdokumentit ovat osoitteessa http://www.piskulkaconf.tk/ .

Tarhan laajennus, kunnostus, vaurioituminen ja korjaus

Kaikki kunnostustyöt tähtäävät tarhan hygieenisten olojen sekä kiljuhanhien viihtyvyyden ja poikastuotoksen parantamiseen. (Kuvat kuvasivullamme)

• 1989:
  • Tarhaus alkoi. Tarha rakennettiin talkootyönä ja osin paikallisista meteriaaleista.
• 1994-5:
  • Rakennettiin pesivien lintujen ensimmäiset paritarhat.
• 1997:
  • Istutukset ilman sijaisvanhempia todettiin tehottomiksi ja keskeytettiin. Tilapäismateriaaleista kootut tarharakennelmat olivat uusimisen tarpeessa.
• 1998:
  • Rakennettiin pesivien lintujen uudet paritarhat.
  • Kaivettiin Metsästäjien Keskusliiton lahjoittama kaivo.
• 1999:
  • Keväällä otettiin käyttöön lähes 1500 neliömetriä käsittävä aidattu ja verkolla katettu uusi laiduntarha.
  • Kesän kuivuus paljasti kaivon veden tuoton liian vähäiseksi.
  • Syysmyöhään valmistui hyvä talvisuoja lumen painosta vaurioituneen tilalle
• 2000:
  • Kiljuhanhen Ystävät aloittivat kunnostustyöt tarhalla. Tehtiin toista sataa talkoolaispäivää, joihin osallistui 21 ystävää.
  • Kesällä Hämeen ympäristökeskus kustansi tarhalle 200 m syvän porakaivon. Se mahdollisti seuraavat työt:
  • Yhdistyksen talkoovoimin valettiin kiljuhanhille siisti betoninen uima- allas. Sen halkaisija on kolme metriä.
  • Yhdistyksen talkoovoimin rakennettiin hygieeninen kiertovesijärjestelmä, joka toimii kaikissa pesimäkopeissa, talvitarhassa, halleissa sekä uima-altaissa. Vesi- ja viemärikaivantoja avattiin ja suljettiin lähes kilometri ja samalla vaihdettiin alueelle lämmitystä ja pumppuja varten riittävän vahvat sähkökaapelit.
• 2001:
  • Keväällä tehtiin tavanomainen pesimäosastojen siivous ja vanhan puolen lokeroiden vaatima tiivistys. Kevättulvat olivat myös huuhtoneet hiekkaa vesijohto-ojista ja nostelleet putkia ylös.
  • Kiljuhanhet saivat toisen uima-altaan.
  • Suururakka oli vanhan kiljuhanhihallin saneeraus uudeksi hoitolarakennukseksi.
    • Puolet kiljuhanhitarhan vanhasta osasta muunnettiin lintuhoitolaksi, joka ottaa vastaan loukkaantuneita vesilintuja kuntoutettaviksi ja luontoon palautettaviksi. Tätä tarhalla oli harrastettu ennenkin, ja nyt hoitola virallistettiin ja erotettiin hygieenisesti omaksi yksikökseen.
    • Parempi kahdesta vanhasta talvihallista saneerattiin hoitolarakennukseksi. Se oikaistiin ja varustettiin lumen kestävällä uudella katolla sekä betonilattialla, jossa on uima-allas ja sähkölämmitys. Seinillä on lämpöeristys ja kattoon tulee moninkertainen muovi.
    • Hoitolalle tuleva tie salaojitettiin ja sorastettiin.
    • Hoitolalle erotettiin oma ulkotarha, johon valettiin uima-allas.
  • Talkootunteja kertyi neljättä sataa, vaikka näihin ei edes lasketa tarhaaja Pentti Alhon suurta ylimääräistä työpanosta.
• 2002:
  • Talvella korjattiin myrskyn tarhalle aiheuttamia vaurioita; mm. pääportti oli kaatunut pylväineen ja avannut tarhan. Onneksi kiljuhanhet eivät karanneet eivätkä pedot tulleet sisään
  • Hoitolan ulkotarha aidattiin ja alue eristetiin kiljuhanhitarhoista
  • Hoitolahalli valmistui
    • Hoitohallin valmistuminen oli puolisen vuotta myöhässä. Työn aikana oli tavoitteita korotettu lisäämällä suunnitelmiin kaksi lämmintä huonetta, nimittäin erikoisrehuvarasto ja eläinlääkärin toimipiste tiskipöytineen. Koko hallin lämpöeristys rakennettiin suuniteltua huolellisemmin paremman hyödyn saamiseksi latttialämmityksestä.
  • Toinen alkuperäisistä talvihalleista sortui lopullisesti lumen painosta.
• 2003:
  • 4 vanhaa pesimäkoppia uusittiin roudankestäviksi kuten uudet.
  • Sortunut halli purettiin, uusi paljon parempi pystytettiin ja odotti vuoden vaihteessa vain ovea ja verkkoa piha-alueelle.
• 2004:
  • Jyrsijänpitävä rehuvarasto (35 m2) rakennettiin ja tuli käyttöön marraskuussa.
  • 3 vanhaa pesimäkoppia lisää saatiin ennen lumia roudankestäviksi kuten uudet. Jäljelllä on enää 3 kunnostamatonta. Ne ovat vielä yhden vuoden ajan käyttökelpoisia.
  • Juuri ennen joulua saatiin viimein paikalle hoitolan ulkoalueelle ja uuden hallin edustalle tarvittavat kateverkot.
• 2005:
  • Tavoitteena oli, että tarha olisi vuoden 2005 lopussa ollut täysin valmis ja olisi ollut mahdollista pitää kahta erillistä lintuparvea ja näistä erillistä hoitolaa.Vuonna 2005 tehtiin seuraavat työt:
    • Kolmannen talvitarhan 150m^2 rakennus eli uusi halli edustoineen otettiin käyttöön.
    • Hoitola-alueen ulkotarha katettiin verkolla ja otettiin käyttöön.
    • Viimeisetkin kolme isoa pesimäaitausta uusittiin.
  • Illalla ja iltayöllä 30.11.2005 tapahtui talvisen ukkosmyrskyn ja poikkeuksellisen lumentulon aiheuttama onnettomuus, jossa menetettiin sekä ylempien pesimäaitauksien että suuren laiduntarhan kattoverkot ja laidunalueen seinäaidat vahingoittuivat. Tarharakenteiden vahingot arvioitiin 10 000 euron suuruisiksi.
  • Vuoden lopussa onnettomuusalue oli raivauttu ja samalla laidunalue oli puhdistettu vuosien lannasta ja tilalle hankittu puhdas hiekka. Pelastuneet linnut oli siirretty talvihalliin, koska ulkoalue oli pilalla.
• 2006:
  • Vuonna 2006 jatkettiin vuoden 2005 onnettomuuden korjaustöitä. Osa ulkotarhasata, uima-altaat ja kaikki pesäosastot saatiin taas toimintakuntoon.
    • Ylempien pesimäkoppien repaloitunut kate vaihdettiin uuteen venäläiseen tekstiiliverkkoon, joka oli hankittu eri tarkoitukseen.
    • Laidunalue jaettiin osiin uusin väliaidoin.
    • Noin puolet laidunalueesta katettiin metallisella kanaverkolla. Kattorakennelma vahvistettiin vaijerein ja pylväin.
• 2007:
  • Päälaidun kunnostettiin kokonaan keväällä ja jaettiin lopulta neljäksi osastoksi. Turvallisuus parani ja tuli mahdolliseksi pitää kahta tai kolmea erillistä lintuparvea ja lisäksi hoitolaa.
  • Rehuvarastohallin ovet ja räystäät viimeisteltiin ja rakennus maalattiin kauniiksi.
  • Alueelta siivottiin metalliromu
  • ....

     

  Joka vuosi:

  • Vuosittaiset huoltotoimet, hanhenpoikasten värirengastus jne.

Suunnitelmia:

• Hankitaan pienkuormain alueen hoitotöitä varten.
• Koko alue puhdistetaan lannasta ja hiekkapohjat uusitaan.
• Vanha luonnonvesiallas kaipaa edelleen täyttämistä, jolloin saadaan samalla 1990-luvun alkuperäinen laidun takaisin käyttöön. Linnut tarvitsevat lisää vihreää.
• Onnettomuuden raivaustöissä vaurioitunut vesijohdon lämmistysjärjestelmä korjataan.
• Pesimäkoppien yhteyteen suunitellaan pienlaitumia, joilla kasvaisi tuoretta rehua pesintäaikana.
• Uusiin halleihin kulkevat vesijohdot kaivetaan niin syvälle, että niitä ei tarvitse tyhjentää talvisen roudan vuoksi.
• Suuren kiljuhanhihallin katon lumiesteiden asennus ja naulojen kiristys on kesken.

Talkootyö on Suomen kiljuhanhen palautuksen runko. Suurkiitos kuuluu kaikille tekijöille; jokaisen panos on ollut ja on arvokas. TERVETULOA TALKOISIIN.

VAIN YHDESSÄ ONNISTUMME PELASTAMAAN SUOMEN KILJUHAHEN!

 

< kahanpaa@maths.jyu.fi> päivitetty 13.7.2007