Eurasian News Report
next - enr main - previous

The Eurasian Politician - Issue 3 (February 2001)

Eurasian News Report

VENÄJÄ

Oreshkin ja Kozlov myös valittavat amerikkalaisten olevan kritiikittömiä ja kykenemättömiä näkemään yhteiskuntansa taustalla vaikuttavia salamyhkäisiä voimia, joista venäläiset ovat alati varuillaan: "People [in the US] can get angry, have hysterics, take part in demos or curse politicians, but it does not even for a second occur to them that something may be wrong in their country. Behind a great number of mistakes and ambiguities, they are not inclined to see top-level conspiracies or across-the-board corruption or intrigues by the Jewish-Masonic lobby or the servile media. This is probably because the authorities have never given them cause for that." (Moscow News, 20.-26.12.2000.) Olisikin sangen hauska tietää, tulisivatko venäläiset ajatelleeksi, että heidän maassaan saattaa olla jotain rakenteellisesti mätää, elleivät viranomaiset jatkuvasti antaisi heille valmiiksi pureskeltuna pohdittavaksi juutalaisten, vapaamuurarien ja nyttemmin "kaukasialaisten bandiittien" ja "kansainvälisten terroristien" salajuonia.

Moscow Newsin Pääkirjoitus käsittelee järjestäytyneen rikollisuuden vastaista kongressia Palermossa, johon Venäjän puolesta osallistui syyttäjä kenraali Vladimir Ustinov. Sisilian Palermossa ilmestyneessä lehdessä "Giornale di Sicilia" on laskettu eri maiden osuuksia Italian järjestäytyneestä rikollisuudesta: Italialaiset rikollisklaanit vastaisivat 29 prosentista, albanialainen mafia peräti 26 prosentista [Sisiliassa on hyvin paljon vanhaa albaaniperäistä väestöä ja suuren osan Sisilian mafiaa on usein katsottu olevan "etnistä" albanialaista ja kreikkalaista alkuperää; monet sisilialaisperäiset mafiaperheet Amerikassakin ovat juuriltaan balkanilaisia], venäläinen mafia 3 prosentista, kiinalainen kahdesta ja muut yhteensä 18 prosentista. (Moscow News, 20.-26.12.2000.)

Aleksandr Jurov kertoo Neuvostoliiton viimeisen johtajan Mihail Gorbatshovin yrittävän uusin aloittein koota Venäjän "sosiaalidemokraatteja" uudeksi poliittiseksi voimaksi. Gorbatshov väittää sosiaalidemokratian olevan Venäjällä jo sata vuotta vanha perinne. (Moscow News, 20.-26.12.2000.)

Jekaterina Grigorijeva kirjoittaa Putinin vierailusta Kuubassa ikääntyvän diktaattori Fidel Castron vieraana. Vuoden 2001 aikana Venäjä avustaa Kuubaa 12,3 miljoonan USD:n luotolla. (Moscow News, 20.-26.12.2000.)

Sergei Putilov vaatii YK:n turvallisuusneuvostoa lakkauttamaan Jugoslavian vastaisen asesaarron. Venäjä vaatii pakotteiden lopettamista ja Kiina on ulkoministerinsä Tang Jiaxuanin mukaan aikeissa puoltaa Venäjän vaatimusta. Tehtyään jo silmiinpistäviä asekauppoja Iranin ja Libyan kanssa, USA:n mielipiteestä piittaamatta, Venäjä aikoo seuraavaksi aloittaa massiivisen Jugoslavian jälleenaseistamisen. "Hyvänä syynä" tähän kirjoittaja pitää sitä, että "keväällä 1998 (tarkoittanee 1999) Yhdysvallat pommitti Jugoslaviaa risteilyohjuksilla, täsmäpommeilla ja muilla joukkotuhoaseilla". Putilov lupaa myös, että jos Venäjän vaatimus YK:ssa menee läpi, "Jugoslavia tulee pian saamaan valtavia toimituksia venäläisiä aseita". Venäläisen asetukun "Rosoboronexportin" edustaja kertoi Vremjalle aloittavansa asetoimitukset heti, kun pakotteet on kumottu. Hän huomauttaa, että "meidän on helppoa palauttaa liikesuhteemme, koska Venäjän kauppaedustusto toimi Belgradissa silloinkin, kun amerikkalaiset hyökkäsivät kaupunkiin". Putilov muistuttaa Venäjän olevan "Jugoslavian ainoa liittolainen, joka on valmis aseistamaan sen". Yli 90 % Jugoslavian aseistuksesta on neuvostoliittolaista, mm. T-64- ja T-72-panssarivaunut, MiG-29-hävittäjät sekä Kvadrat-ilmatorjuntakalusto, jolla saatiin jopa yksi amerikkalainen F-117 Nighthawk pudotettua keväällä 1999. (Moscow News, 20.-26.12.2000.)

Vladimir Gusinskin omistaman venäläisen mediakonserni Media-Mostin korkea virkailija Anton Titov pidätettiin Venäjällä. Maanpaossa Espanjassa elävä Gusinski itse on kotiarestissa odottamassa ratkaisua Venäjän luovutusvaatimuksiin. Media-Mostin omistama NTV on ollut Venäjän viimeinen riippumaton TV-yhtiö, ja se on arvostellut Tshetshenian sotaa. Media-Mostin ahdistelun syynä onkin nähty Kremlin pyrkimys vaientaa riippumaton tiedonvälitys Venäjällä. Gusinskia syytetään asemansa väärinkäytössä lainojen saamiseksi kaasujätti Gazpromilta. Kremliä lähellä olevien piirien hallitseman Gazpromin yritetään näin pyrkivän saavan Media-Mostin hallintaansa. (VOA News, 16.1.2001; HS 17.1.)

Venäjällä yleinen mielipide on hitaasti kääntymässä Tshetshenian sotaa vastaan. Vuosi sitten kaksi kolmannesta tuki vielä sotaa. Nyt määrä on pudonnut alle puoleen koko väestöstä. Uudempien tutkimusten mukaan jo 80 % venäläisistä on sitä mieltä, ettei Putin pysty ratkaisemaan konfliktia. Niinpä Moskova onkin hiljalleen alkanut vierittää sotaa Tshetsheniaan nimittämänsä, entisen islamistisen muftin Ahmed Kadyrovin johtaman nukkehallituksen niskoille. Thomas Grahamin mukaan Putin etsii keinoja säästää kasvonsa ja vetää joukkonsa sissisodan kynsistä, kuten viimeaikaiset epäviralliset neuvottelut Tshetshenian presidentti Aslan Maskhadovin ja Venäjän duuman liberaalien virkailijoiden välillä antaisivat ymmärtää. (The Wall Street Journal Europe, 16.1.)

Boris Jeltsinin entinen luottomies ja monien mukaan mies, joka nosti Putinin valtaan, Pavel Borodin, on pidätetty Yhdysvalloissa massiivisesta rikollisen rahan pesusta epäiltynä, nk. Mabetex-juttua tutkivan sveitsiläisen tuomioistuimen pyynnöstä. Venäjä on protestoinut pidätystä vastaan. (HS, 19.1.) Putinin lisäksi Borodinin pidätys on ärsyttänyt muitakin Kremliä lähellä olevia piirejä. Valko-Venäjän autoritäärinen presidentti Aljaksandr Lukashenka on protestoinut pidätystä vastaan. (HBL, 21.1.) Myös kiihkokansallinen Vladimir Zhirinovski on vouhkannut pidätyksestä, vaatien Venäjää kostoksi pidättämään "kenet tahansa" Yhdysvaltain kansalaisen. (Iltalehti, 19.1.) Borodin itse väitti pidätystään "provokaatioksi".

Venäjä aloitti joukkojen vetämisen Tshetsheniasta sen jälkeen, kun Putin oli siirtynyt Tshetshenian sodanjohdon kokonaan salaiselle palvelulle FSB:lle. Tämä seurasi EN:n päätöstä olla tukematta Venäjää (äänioikeuden hyllytys jatkui). Taistelut jatkuvat kiivaina mm. Gudermesissa, jossa Venäjä välillä piti "pääkaupunkia" ja jota pidettiin täydellisesti venäläisten kontrollissa olevana. (Reuters, 22.1.)

Putinin ratkaisua siirtää sodanjohto FSB:lle on toisaalta väitetty "lopullisen ratkaisun" tai "loppurutistuksen" etsimiseksi. Todennäköisemmin kyseessä on kuitenkin vakava sotaväsymys, kuten mm. oheinen Reutersin analyysi 22.1. esittää. Kiinnittäkää erityistä huomiota tunnettujen venäläisten asiantuntijoiden Aleksei Malashenkon, Juri Gladkevitshin ja Pavel Felgenhauerin kyynisiin arvioihin:

Analysis: Putin Plan Shows Chechnya Fatigue, Not Exit Scheme (Reuters, 22.1.)

MOSCOW (Reuters) - President Vladimir Putin's decision to withdraw some troops from Chechnya is politically risky and points more to war fatigue in the Kremlin than a coherent exit from the conflict, analysts said Monday.

 Putin announced Monday a partial pullout from the separatist republic and put the FSB domestic security service he once ran in charge of the 15-month "anti-terrorist" operation.

 A Putin decree placed FSB chief Nikolai Patrushev in charge of a new military staff responsible for the troubled region and gave him a mid-May deadline to produce results.

 "This does not mean the end of the anti-terrorist operation. On the contrary it will be continued, and not less intensively, but with the use of different means and forces and with a different emphasis," Putin said in televised remarks.

 "Putin wants to show everybody that the war has ended," said Alexei Malashenko of Moscow's Carnegie Center.

 "Putin likes to put aside the Chechnya problem because he's tired of it and I don't believe he has devised a final strategy for Chechnya," he said. "Perhaps he wants to prove to himself that the war is ended."

 Military analysts said Putin was making a virtue of necessity, pulling out bored troops no longer in the frontline of the guerrilla war but whose worsening discipline only made Russia more vulnerable to Western criticism over human rights.

 Putin's surprise announcement coincided with the opening of a Council of Europe session which will consider reinstating Russia's voting rights in the 41-nation rights and democracy group, suspended over the Chechnya war.

 The Strasbourg-based body has called for thorough investigation of widespread allegations of massacres, rape and pillaging by soldiers during the war in Chechnya. So far only 10 complaints out of 500 have made it to the legal system, Council of Europe rapporteur Lord Judd complained last week.

 Putin, whose meteoric rise to the presidency from relative obscurity was fueled by strong public backing for his tough line on Chechnya, has sought to isolate the rebel leadership and replace it with a pro-Moscow civilian administration.

 Last June he picked Chechen religious leader Akhmad Kadyrov to lead the pro-Russian local government, hoping he could build support among Chechens tired of the death and destruction associated with Chechnya's independence bid.

 "Perhaps he (Putin) dreams that the local administration headed by Akhmad Kadyrov will be able to play a more important role," said Malashenko, pointing to recent visits by the Chechen official to the Kremlin.

 "Perhaps Kadyrov proved to Putin that he's able to do something," he added.

SNATCH SQUADS

Last month army chiefs, stung by criticism from Putin at their failure to eliminate leading rebel commanders, devised a plan to scatter many of the 80,000 troops serving in Chechnya in more than 200 towns and villages across the republic.

 Under the new strategy, crack squads would either snatch or kill rebels like Chechen President Aslan Maskhadov and field commanders Shamil Basayev and the Arab-born commander Khattab.

 "You don't need army units to carry out this sort of fighting," said Yury Gladkevich, an expert with the AVN military news agency in Moscow.

 "The majority of army and Interior Ministry units are already not actively involved in military actions because the main rebel forces have been destroyed. They have been forced to become idle and that has led to serious disciplinary problems."

 Reported human rights abuses have served to further alienate ordinary Chechens who have returned to the republic to rebuild shattered homes despite the lack of basic amenities, a suffocating security clampdown and fears for the future.

 Malashenko said Putin's decree could signal that Putin no longer felt he had to negotiate with rebel chiefs despite strong pressure from the West to do so.

 "If Putin really believes that Patrushev may resolve all the problems in Chechnya, it means that he won't negotiate any more," he said. Reporting the war would also be more difficult.

 The spring, when rebel activity normally increases as guerrillas take advantage of the cover provided by sprouting foliage to step up their attacks, would be the acid test for Putin's strategy, he said.

 But there are risks, warned Gladkevich: "If this turns out to be wrong, naturally his reputation as commander-in-chief will fall."

 Independent Moscow military analyst Pavel Felgenhauer said Moscow should adopt Britain's strategy in Ireland: divide Chechnya into north and south, and funnel arms and funds to its chosen ally to ensure he prevailed in the inevitable power struggle that would erupt in a newly independent rump Chechnya.

Kaukasuksen sotatoimia arvostelevia ihmisoikeusaktivisteja vastaan on jatkuvasti hyökätty Venäjällä. Tshetshenian-kirjeenvaihtaja Israpil Shavhalov hakattiin sairaalakuntoon ja tajuttomaksi 20.1. hänen palatessaan "Venäjän-laajuisesta ihmisoikeushätäkongressista". Kahta viikkoa aiemmin Shavhalov oli osallistunut TV-ohjelmaan "Kansan ääni", jossa hän oli vakavasti kritisoinut Venäjän hallintoa miehitetyssä Tshetsheniassa ja erityisesti Ahmed Kadyrovia. (Glasnost, 22.1.)

Venäjän äänioikeudesta Euroopan neuvostossa päätettiin uudelleen torstaina 25.1. Konservatiiviryhmän ansiosta Venäjälle ei palautettu äänioikeutta EN:ssä, jonka pitäisi toimia Euroopan laajuisena ihmisoikeusrakenteena. (HS 23.1., HBL 23.1.) Torstaina 25.1. Venäjän äänioikeus kuitenkin palautettiin ja venäläiset intellektuellit, kuten Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Andrei Saharovin toveri Sergei Kovaljov, vaativat turhaan sanktioita fasistiseksi muuttuneen maansa kurssin muuttamiseksi. (AFP, 25.1.) Euroopan neuvoston viesti on selvä eikä se ole jäänyt huomaamatta Moskovassa, jossa on riemuittu avoimesta luvasta sotatoimien jatkamiseen, ihmisoikeuksien laiminlyöntiin, vallan keskittämiseen FSB:lle, riippumattoman tiedonvälityksen alasajoon sekä kaikkialla Venäjällä kiihtyvään uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen, erityisesti kaukasialaisten, vainoon. Myönteistä kehitystä (tai sotaväsymystä) kuvaa kuitenkin se, että länsimainen lehdistö on reagoinut kriittisesti Euroopan neuvoston arveluttavaan päätökseen.

Myös Neue Zürcher Zeitung on kirjoittanut kitkerästi farssista Euroopan neuvostossa: "The Council of Europe Parliamentary Assembly has restored voting rights to 18 Russian representatives, having originally taken them away last April in protest at Russian human rights abuses in Chechnya. Why has the Council of Europe made this decision? Russia's President Putin is still apparently doing nothing to sort out the mess in Chechnya by peaceful means, and reliable reports suggest that the Chechens are suffering as badly as ever under the Russian heel. The Council says that its sanction wasn't really hurting those who are responsible for Chechnya's misery, and it claims that Russia's parliament is now taking a closer look at human rights issues in the breakaway republic. But the impression given to the outside world is that the Council simply wants to sweep the whole Chechnya issue under the carpet - just as the leaders of Britain and Germany swept it under the carpet in their recent meetings with Putin. There are good long-term reasons to try and integrate Russia into the European institutions; but this is not a goal to be achieved at any price. It is the duty of organizations like the Council of Europe to register their protest in a meaningful way." (Neue Zürcher Zeitung, 27.-28.1.2001.)

Suomen presidentti Tarja Halonen kunnostautui lukuisien muiden tavoin kaksinaismoralismissa Euroopan neuvostossa "puolustamalla vähemmistöjen, kuten naisten ja romanien oikeuksia" (ovatko naisetkin vähemmistö?), mutta samalla kannattaen äänioikeuden palauttamista Venäjälle. (HBL, 25.1.) Tshetsheenejä puolustivat EN:n kokouksessa mm. Liettuan entinen pääministeri Vytautas Landsbergis (Sajudis), Viron edustaja Kristiina Ojuland (Reformierakond), Unkarin András Kelemen (MDF/EPP), Puolan presidenttiehdokas Marian Krzaklewski (Solidarnosc) ja Sveitsin Ruth-Gaby Vermot-Mangold (sosiaalidemokraatti). (Itshkerian tshetsheenitasavallan Ulkoministeriön lehdistötiedote 10-729.)

Tshetsheniaa ovat puolustaneet painokkaimmin Itä-Euroopan maat, erityisesti Baltian maat ja Puola, kun taas Länsi-Euroopan hallitukset ovat myötäilleet Venäjää varovaisin nöyrin äänenpainoin. Liberaalit puolueet sekä vasemmalta että oikealta sekä konservatiivipuolueet ovat lännessä avoimimmin kritisoineet Venäjää ja puolustaneet tshetsheenejä. Kommunistit, latinalaisten maiden kristilliset sekä ranskankieliset ovat selvimmin myötäilleet Venäjää. Yhdysvallat on arvostellut Venäjää suurin sanoin, mutta samaan aikaan kuitenkin korostaneet Venäjän-suhteiden merkitystä, antaen Moskovaan selvästi ristiriitaisia viestejä. NATO:n pääsihteeri George Robertson vaati Venäjän-suhteiden tiivistämistä. Islamilaiset maat ovat selvästi jakautuneet: islamistit uhoavat tukien tshetsheenejä retorisella tasolla, mutta mm. Iran, Irak, Syyria ja Libya myötäilevät vanhaan malliin Venäjää. Länsimieliset Turkki, Jordania ja Pakistan pysyttelevät asiassa hiljaa. Toisin sanoen, mitään olennaisia muutoksia ulkomaailman suhtautumisessa Tshetsheniaan ei ole tapahtunut viimeisten seitsemän vuoden aikana: Tshetshenian ystäviä ovat Georgia, Azerbaidzan, Baltian maat ja Puola, vihollisia Venäjä, Serbia, Iran, Irak, Kiina ja niin edelleen. Muut pysyttelevät enemmän tai vähemmän välinpitämättöminä. Ainoa muutos, joka saattaa pidemmällä tähtäimellä vaikuttaa asiaan, on Yhdysvaltain tiukentunut asenne Venäjään. Sekin kuitenkin etsii vielä muotoaan. Republikaanien sisällä kilpailevat vallassa olevien mielipiteistä mm. Zbigniew Brzezinskin, Paul Wolfowitzin ja John McCainin edustama strategisempi lobby, joka tukee periaatteessa Tshetshenian itsenäisyyspyrkimystä ja toivoo Yhdysvaltain panostavan enemmän Kaukasuksen maiden riippumattomuuden tukemiseen, sekä voimakkaan islaminvastainen lobby, joka näkee Kaukasuksenkin tapahtumat huntingtonilaisittain uskonsotana.

Iltalehti väittää Daily Telegraphiin viitaten Saksan neuvottelevan Venäjän kanssa entisen Itä-Preussin keskuksen Königsbergin (nyk. Kaliningrad) kaupungin saattamisesta Saksan taloudelliseen valvontaan. Vastineeksi Saksa antaisi Venäjälle anteeksi 220 miljardin suomenmarkan arvosta velkoja. (Iltalehti, 22.1.)

Venäjää, Serbiaa ja Irakia (ja Ranskaa sekä erinäisiä antiamerikkalaisia voimia Euroopassa) kovasti riemastuttanut uraaniammusskandaali, joka ajoitettiin huolellisesti Bushin valtaannousun aattoon (mistä seurauksena Clinton kautensa lopuksi perui kaikki Jugoslavian vastaiset pakotteet), sai nyt ikävän jälkimaun, kun pilkka kolahti omaan nilkkaan: Venäläislehti Novaja Gazeta syytti venäläisjoukkoja samaisten uraaniammusten käytöstä Tshetsheniassa. (Iltalehti 23.1.) Suomalaisistakin sotilasasiantuntijalähteistä saatujen tietojen mukaan kohu uraaniammuksista on enemmän poliittista kuin todellisesta vaarasta kertovaa. Eversti Stanislav Lunev kirjoittaa, että koko uraaniammuskohu olisi Kremlin tarkoitushakuinen juoni NATO:n rivien hajottamiseksi. (Ks. erillinen artikkeli. Eversti Lunev on korkein länteen loikannut sotilastiedustelu GRU:n upseeri.)

Suomalaisetkin tiedotusvälineet ovat heränneet havaitsemaan, että Venäjällä esiintyy avointa etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen vainoa. "Tshetsheenejä vainotaan kaikkialla Venäjällä", kirjoittaa Iltalehden Pekka Lehtonen. "Vaino on valtakunnallista ja valtiojohdon hyväksymää." Artikkelissa mainitaan, kuinka tshetsheenejä lavastetaan tahallisesti rikollisiksi ja että kaikkien muidenkin pakolaisten (mm. afgaanien) asema on surkea, oleskelulupia ("propiskoja") ei myönnetä eikä niin ollen laillista työtäkään saa. Viranomaiset lietsovat myös tahallisesti kansallisvihaan ja pogromeihin levittämällä disinformaatiota: Volgogradissa viranomaiset levittivät viime vuonna huhua, jonka mukaan tshetsheenit "suunnittelisivat" voimalaitoksen räjäyttämistä, millä saatiin pystyyn oikea tshetsheenien ajojahti. (Iltalehti, 23.1.)

Myös tiedotusvälineiden saattaminen Kremlin kontrolliin jatkuu, huolimatta päinvastaisista puheista, joita Putin on länttä varten esittänyt: Hyökkäykset juutalaissyntyisen Vladimir Gusinskin omistamaa Media-Mostia vastaan jatkuvat. 15.1. Venäjän viranomaiset torpedoivat amerikkalaisen Ted Turnerin aloitteen ostaa 25 % osakesiivu Media-Mostin omistamasta NTV:stä, mikä olisi voinut taata Venäjän viimeisen riippumattoman TV-kanavan jonkinlaisen itsenäisyyden. Seuraavana päivänä poliisi teki taas iskun NTV:n toimistoihin, pidättäen korkean virkailijan Anton Titovin. Seuraavaksi ratkaiseva osa Media-Mostista järjestettiin Kremliin sidoksissa olevan energiajätti Gazpromin omistukseen. Tätä seurasi vielä Gusinskin moskovalaisen huvilan takavarikointi. (International Herald Tribune, 23.1.) Titovin lisäksi jo toinen Gusinskin läheinen avustaja ja Media-Mostin korkea virkailija Mihail Mirilashvili (georgianjuutalainen) pidätettiin Pietarissa 23. tammikuuta. (Demari, 25.1.) Mirilashvili oli liikevierailulla Israelista, johon hän oli emigroitunut. Moskova yrittää jatkuvasti saada Espanjaa luovuttamaan Gusinskin, vaikka toisaalla se protestoi äänekkäästi Yhdysvalloissa tapahtunutta Pavel Borodinin pidätystä vastaan. Gusinskia syytetään veloista Gazpromille, kun taas Borodinia epäillään mm. massiivisesta rahanpesusta, osallisuudesta Mabetex-skandaaliin ja lisäksi hän onnistui syyttäjä Juri Skuratovin uran tekaistulla seksivideolla tuhoamalla torpedoimaan Jeltsiniä vastaan esitetyt korruptiosyytteet.

Joulukuussa suuri Izvestija-lehti julkaisi venäläisten intellektuellien vetoomuksen, joka kritisoi Putinin päätöstä ottaa käyttöön Stalinin aikainen neuvostohymni (ja armeijalle punalippu ja punatähti). Seuraavana päivänä Kremlin "omaisuudenhallintajaos" nosti Izvestijaa vastaan kanteen lehden ja sen päätoimitusrakennuksen omistuksesta. 16.12. tutkiva journalisti Oleg Lurje Novaja Gazetasta esiintyi NTV:ssä keskustellen Kremlin korruptiosta. Seuraavana päivänä hänen ja hänen vaimonsa kimppuun kävi tunnistamaton miesjoukko, joka viilteli Lurjen kasvoja partaveitsellä ja hakkasi hänet tajuttomaksi. (Herald Tribune, 23.1.)

Gusinski varoitteli Espanjasta käsin, että lehdistönvapauden murskaaminen Venäjällä on uhka myös maan "demokratisoitumiselle". Glasnost-säätiön puheenjohtaja Aleksei Simonov kertoi Euroopan neuvostolle yhä pahenevasta tiedotusvälineiden alistamisesta Venäjällä: "Sensuurin lakkauttaminen vuonna 1990 aiheutti venäläisten samoin kuin kansainvälisten asiantuntijoiden ja tarkkailijoiden keskuudessa eräänlaisen euforian. Kaikki ajattelivat, että sensuurin poisto edusti linjaa, joka johtaisi myös ilmaisunvapauteen Valitettavasti olimme väärässä." Simonov lisäsi myös: "Sensuuri ei ole kadonnut mihinkään Venäjältä - se on vain yksinkertaisesti muuttanut muotoaan." Sensuurin muodonmuutosta nyky-Venäjällä Simonov kuvasi siteeraamalla brittiläistä näytelmäkirjailija George Bernard Shaw'ta: "Murha on sensuurin äärimmäinen muoto."

Puhuessaan venäläisille journalisteille Putin vaati "yhden ainoan informaatiotilan" luomista Venäjälle. Hän kritisoi kansallisia tiedotusvälineitä turhan negatiivisesta uutisoinnista Venäjän "alueita" koskien, ja vastaavasti väitti aluelehdistön antavan aivan liian negatiivisen kuvan Moskovan tapahtumista, siteerasi Izvestija 15. tammikuuta. Carnegie-säätiön Moskovan keskuksen edustajan Andrei Rjabovin mukaan Putin pyrkii pakottamaan Venäjän tiedotusvälineet "vertikaaliseen tiedotukseen", jossa ne tottelisivat ylhäältä pakotettua virallista linjaa. (RFE/RL, Russian Political Weekly, 22.1.)

Venäjää voisi nyt kutsua fascistiseksi valtioksi, ellei termi olisi liian arka käytettäväksi poliittisesti korrektissa nykyhetken kontekstissä. Lehdistön- ja uskonnonvapauden alasajo ei vielä ole riittänyt Putinille. Rohkaistuneena Euroopan neuvoston antamasta myönteisestä palautteesta Putin päätti jo samana päivänä ilmoittaa, että "kaikki paitsi kourallinen" Venäjän puolueista lakkautettaisiin. Kaikki pienpuolueet kiellettäisiin lailla ja jäljelle jäävät siirrettäisiin lukuisilla uusilla säännöillä Kremlin tiukkaan kontrolliin. (International Herald Tribune, 25.1.) Tämä merkitsee sitä, että Putinin Venäjä täyttää käytännössä viimeisenkin kriteerin fascismin yleisesti hyväksytystä akateemisesta määritelmästä.

Uutta puoluelakia kiirehtivät tukemaan Kremlin tukipuolueet, jotka mitä ilmeisimmin ovat eloonjäävien listalla: Gennadi Zjuganovin johtamat kommunistit, Putinin valtaan nostanut "Yhtenäisyys" -blokki, Juri Luzhkovin "Isänmaa - koko Venäjä", sekä "Oikeistovoimien liitto". (RFE/RL, Russian Political Weekly, 22.1.) Huomiotta jätetyn vastaehdotuksen liberaalimmaksi puoluelaiksi jättivät sentään duuman avustaja (sitoutumaton) Vladimir Ryzhkov, alueita edustava Vladimir Lysenko sekä Jablokoa edustava Vjatsheslav Igrunov. (RFE/RL, Russian Political Weekly, 22.1.)

Arvostetun Carnegie-säätiön vanhempi osakas ja Stanfordin yliopiston professori Michael McFaul kirjoittaa The Washington Postissa Venäjän tilasta osuvasti: "Neuvostonostalgian aalto pyyhkii yli Venäjän. Entinen KGB:n virkailija hallitsee nyt maata. Hänen toverinsa, jotka työskentelevät edelleen KGB:ssä (nykyisin nimeltään FSB), ovat elvyttäneet vanhat neuvostokäytännöt journalistien, akateemikkojen, ihmisoikeusaktivistien ja epävirallisten uskonnollisten johtajien vainoamisessa. Kun presidentti Putin vaati palauttamaan neuvostohymnin Venäjän kansallislauluksi, parlamentti kannatti hänen ideaansa epäröimättä." McFaul arvelee Putinin ja hänen kannattajiensa täydellistävän neuvostoajan nostalgian uudella kylmän sodan reaalipolitiikalla, jota Venäjällä jo kutsutaan "neonixonismiksi". (The Washington Post: "Moscow, Misreading Bush", 23.1.)

Venäläiset ovat nielleet karvaan pettymyksensä, kun Moskovalle myötämielistä Al Gorea ja hänen ulkoministeriehdokastaan, pahamaineista Strobe Talbotia, ei valittukaan Valkoiseen taloon. Nyt Venäjän valtiolliset tiedotuskanavat löytävät jo paljon hyvää Bushistakin: "Venäjän valtiontiedotusvälineet ovat avoimesti ylistäneet George W. Bushin valinnan etuja Venäjälle: Putinin väki uskoo, että Bushin hallinnassa Yhdysvallat ei enää välitä Venäjän sisäisistä asioista, kuten ihmisoikeuksista, riippumattomasta tiedonvälityksestä tai Tshetshenian sodasta. Kun Bush on vallassa, kulkee Moskovan logiikka, Kremlillä on vapaat kädet lakkauttaa demokratia lain ja järjestyksen palauttamisen nimissä." (The Washington Post, 23.1.) Ironista kyllä, samaan aikaan kun läntinen vasemmisto on kauhistellut, voiko Bushin Venäjän-politiikka muuttua liian "kovaksi" Venäjälle johtaen jopa uuteen kylmään sotaan, on Venäjällä avoimesti toivottu kylmän sodan "vanhoja hyviä päiviä", jolloin Venäjää vielä kumarrettiin pelonsekaisesti ja kohdeltiin suurvaltana. Clintonin ajan hyssyttely ja paapominen, jossa Venäjä on vapaasti saanut temmeltää "takapihoillaan", ovat lähinnä vain katkeroittaneet venäläisiä.

McFaul kiinnittääkin huomionsa venäläisten kovin valikoivaan tulkintaan Yhdysvaltain ulkopolitiikasta: Se, että clintonilainen päähän taputtelu saattaa olla ohi, ei tarkoita, etteikö Yhdysvallat välittäisi ulkopolitiikkansa moraalisesta puolesta. McFaul suosittaakin, että Yhdysvallat näyttäisi Venäjälle "riittävän selvästi ja pian", ettei Venäjä voi odottaa Yhdysvalloista ymmärrystä imperialistisille pyrkimyksilleen naapurimaidensa suhteen. "Esitellessään tulevan ulkoministerinsä Colin Powellin, Bush ilmaisi selvästi, että 'asenteemme inhimilliseen vapauteen ei ole tyhjä diplomaattinen muodollisuus, vaan perustava ja johtava periaate tässä suurenmoisessa maassa. Edistämällä demokratiaa me luomme perustan paremmalle ja vakaammalle maailmalle.' Venäläiset eivät näytä lainkaan kuulleen tätä osaa puheesta tai samanlaista retoriikkaa Bushin kampanjan varrella. Niinpä Yhdysvaltain on tehtävä se Venäjälle selväksi kovaäänisesti, selvästi ja pian." (The Washington Post, 23.1.)

Putinin ajaman keskusjohtoisen Venäjän toimivuudesta antaa esimakua talven energiapula (joka ei johdu siitä, ettäkö Venäjällä ei olisi energiaa), jonka seuraukset tuovat mieliin painajaismaisen maailmanlopun tunnelman Siperian hyytävässä pohjoisessa: Venäjän Kaukoidässä pakkanen on paukkunut alle -50 asteen ja joukoittain ihmisiä on kuollut, kun energian- ja lämmönjakelu on kaatunut. Demari-lehti (25.1.) raportoi kulkukoirien tappavan ja syövän ihmisiä nälkäänsä Siperiassa. Primoriassa (Ussurissa Mantshurian takana) mellakoitiin valtavan energiakriisin ja sen mukanaan tuoman katastrofin vuoksi. Sadat naiset ja lapset tukkivat Vladivostokista ulos johtavan päätien ja -30 asteen pakkasesta huolimatta tien tukkiminen kesti tunteja. Ainakin Vladivostokin virallisten tiedotusvälineiden mukaan poliisi kuitenkin pidättäytyi väkivallasta. (TOL, 15.-21.1.) Mielenosoittajat vaativat Primorian kuvernöörin Jevgeni Nazdratenkon eroa, ja Kremlin-mielinen Yhtenäisyys-blokki vaati Putinia julistamaan hätätilan Venäjän Kaukoitään. (RFE/RL Russian Federation Report, 17.1.)

Vanhoja neuvostoaikoja, jolloin "sähköä oli sodankin aikana" (70-vuotias primorialainen The Moscow Timesille), muisteltiin kaiholla. Tulet ovat roihunneet ympäri kaupunkia ja mellakat jatkuneet Vladivostokissa jo viikkoja, toimistot, koulut ja tehtaat toimineet vain iltaisin ja lämmin ruoka on harvinaisuus. Vasta, kun Venäjän energiajättiä UES:ää (josta valtio omistaa yli puolet ja jonka toimitusjohtaja on "Venäjän kummisetä" Anatoli Tshubais) edustavan delegaation oli määrä vierailla kaupungissa, saatiin talven ensimmäinen hiilierä viimein 18.1. toimitettua sinne, kun pääministeri Mihail Kasjanov määräsi UES:n palauttamaan energian Vladivostokiin. Tämä sähkö oli kuitenkin pois muilta Itä-Siperian alueilta. Kaukoidän alueilla tosin kerättiin bensiiniä varastoon talven varalle, mutta varastot varastettiin häpeämättömästi. Habarovskin kuvernööri Viktor Ishajev valitti, että UES ryösti Habarovskista polttoaineen vain hiljentääkseen Vladivostokin mellakat ja sanoi Kasjanovin määräyksen olleen siksi hyvin harkitsematon. Päätettyään vierailunsa Vladivostokiin UES:n delegaatio vannoi, että sähkön puuttuminen olisi "vähemmän säännöllistä" jatkossa. Tunti vierailun päätyttyä kaikki sähköt katkesivat ja Vladivostok syöstiin jälleen täydelliseen pimeyteen ja kylmyyteen. (TOL, 14.-21.1.)

Ussurin lisäksi tulipalopakkanen on lamauttanut myös muun Itä-Siperian ja Venäjän Kaukoidän. Irkutskin maakunnassa, Burjatian tasavallassa [jonka asukkaat ovat mongoleja, pääkaupunki Ulan-Ude] ja autonomisessa juutalaisoblastissa [Jevrei, jäänne ajalta, jolloin Stalinkin halusi perustaa oman juutalaisvaltion; se sijoitettiin Siperian perukoille Mantshurian naapuriin ja on nyttemmin tyhjentynyt vauhdilla Israeliin muuttaneista ihmisistä] koulut ovat olleet suljettuina viikkoja. Sahalinin saaren kuvernööri Igor Farhutdinov [tataarinimi] valitti pakkasen destabilisoivan polttoaineen toimitukset, minkä vuoksi voimalat eivät toimi ja tuota sähköä. (RFE/RL Russian Federation Report, 17.1.)

Huolimatta ilmeisistä ongelmista, Putin aikoo edelleen ajaa vallan keskitystä Kremliin. Novgorodin kuvernööri Mihail Prusak on vastustanut "Putinin suunnitelmia likvidoida koko aluehallintojärjestö ja alistaa kaikki alueet presidentin edustajille seitsemällä suurhallintoalueella" [nk. 'kenraalikuvernööreille']. Hänelle vastattiin kuitenkin, että kyse ei olisi "likvidoinnista", mutta että aluehallinnon täydellinen "uudelleenorganisointi" ja "uudenlainen työnjako" aiempien aluejohtajien ja Putinin kenraalikuvernööreiksi nimittämien etupäässä KGB:n tai armeijan taustan omaavien edustajien välillä saattaisi olla hyvin pian odotettavissa. (RFE/RL Russian Federation Report, 17.1.)

Putinin suunnitelmat aluehallinnon keskittämiseksi ja paikallisautonomian lakkauttamiseksi kaikkialla ovat sikäli erityisen vaarallisia, että luomalla suuralueet ja korvaamalla niillä vähitellen autonomisten tasavaltojen ja oblastien itsehallinnon kaikki valta siirretään Kremlin nimittämien etnisten venäläisten käsiin. Paikallistaso vieraantuu täydellisesti Kremlistä ja Putinin luomasta hierarkkisesta järjestelmästä. Erityisen voimakkaasti vieraantumisen kokee Venäjän 20 % ei-venäläinen väestö, joka on tähän asti saanut turvaa olemassaololleen edes nimikkotasavalloistaan. Segodnja-lehden aiempaa artikkelia seuraten, Nezavisimaja Gazeta raportoi 10. tammikuuta, että hallitus valmistelee uudistusta, joka muuttaisi federaation osien suhteita "palauttamalla" kaikki autonomiset okrugit niiden oblastien tai piirikuntien täyteen kontrolliin, joiden osia ne muodollisesti ovat. (RFE/RL Russian Federation Report, 17.1.; ks. myös RFE/RL, RFR, 3. ja 10.1.)

Liittovaltioneuvoston puheenjohtaja Jegor Strojev samoin kuin Bashkortostanin presidentti Murtaza Rahimov ovat protestoineet vastustaen Putinin suunnitelmia alistaa kaikki ylemmät oikeusistuimet Kremlin nuorassa olevien moskovalaisten hallintaan. (RFE/RL, RFR, 17.1.) Liittovaltioneuvostoon on nimitetty uusia alueiden edustajia. Tulan duuma on lähettänyt ensimmäisenä apulaispuhemiehenä toimineen Oleg Tatarinovin, Pihkovan oblastin kuvernööri Jevgeni Mihailov on nimittänyt Mihail Margelovin, Venäjän virallisen tiedotuskeskuksen johtajan, Briansk on delegoinut edustajakseen Stjepan Ponasovin ja Tshita Vitali Vishnjakovin, jotka ovat toimineet näiden alueiden lakiasäätävien kokousten puhemiehinä. (Parlamentskaja Gazeta 11.1. > RFE/RL, RFR, 17.1.)

Putinia uhmannut Tjumenin oblastin kuvernööri Leonid Roketski menetti paikkansa ja hänen tilalleen tuli Uralin 'kenraalikuvernementin' (suuralueen) presidentin apulaisedustaja Sergei Sobjanin. (RFE/RL, RFR, 17.1.) [Tjumenin oblastin alaisuuteen kuuluvat myös öljyllä vaurastuneet ugrilaisten hantien ja mansien asuttamat autonomiset okrugit.] Kurskin kuvernööri, vallankaappausyrityksestään Jeltsinin varapresidenttinä Moskovassa tunnettu ja vankilassa istunut Aleksandr Rutskoi, potkii edelleen Putinia vastaan, mutta avustajat alkavat putoilla hänen ympäriltään. Hänen apulaiskuvernöörinsä Vladimir Buntshuk pidätettiin lähes kahden miljoonan dollarin kavalluksesta syytettynä, ja Aleksandrin pikkuveljeä Mihail Rutskoita, entistä poliisipäällikköä, syytetään ainakin viiden lain törkeästä rikkomisesta, mm. viran väärinkäytöstä ja petoksesta. Toinen uhmakas kuvernööri, Sverdlovskin oblastin Eduard Rossel, rohkenee kuitenkin syyttää Kremliä lähes 40 miljoonan ruplan maksamattomista palkoista. (RFE/RL, 17.1.)

RFE:n kommentaattori Julie Corwin ennustaa kovenevaa taistelua Kremlin ja lakia vartioivien instituutioiden välille, sillä Putinin suunnitelmat kehittää Venäjää autoritäärisempään ja keskusjohtoisempaan suuntaan ovat vielä kunnianhimoisempia kuin viime syksynä, jolloin Putin ei saanut aivan kaikkia vaatimuksiaan läpi duumassa. Ohessa luettelo viime vuonna läpi menneistä oleellisista lainmuutoksista. (RFE/RL, Russian Political Weekly, 22.1.)

Major Legislation Passed in 2000

Venäjän massiivisesta korruptiosta kirjoittaa NewsMax.com seuraavaa: "Duuman Turvallisuusneuvoston apulaispuheenjohtaja Aleksandr Kulikov, kommunisti, kertoi viralliselle uutistoimisto RIA Novostille, että järjestäytyneet rikollisorganisaatiot kontrolloivat arviolta 40 prosenttia Venäjän yksityisestä liiketoiminnasta ja kahta kolmannesta valtionyrityksistä." (NewsMax, 29.1.)

Putin aikoo vähentää alueiden määrää Venäjällä. Mielenkiintoisen yksityiskohdan tarjoaa Saratovin kuvernööri Dmitri Ajatskovin periaatteessa Putinia kannattava kannanotto autonomisten alueiden vähentämisestä nykyisistä 89:stä johonkin 30:n ja 50:n väliin. Ajatskov ehdotti, että Pohjois-Kaukasuksen "etniset tasavallat" (ei-venäläiset) voitaisiin liittää yhteen yhdeksi alueeksi, kun taas suuremmat alueet kuten Tatarstan ja Bashkortostan tulisi pitää "itsenäisinä". (RFE/RL, Russian Federation Report, 17.1.) Monet merkit viittaavat kuitenkin siihen, että Kremlin hankkeen takana on pikemminkin autonomian riistäminen alueilta ja samalla etnisten tasavaltojen ja oblastien likvidointi liittämällä ne venäläisenemmistöisiin alueisiin, kuin neuvostoaikana piirrettyjen rajojen ja pilkottujen maiden rationaalinen uudelleenjärjestely aluehallinnossa.

Eurooppalaisten hyssytellessä nöyrinä Venäjän toimia Kaukasuksella Yhdysvaltain entinen linja on selvästi muuttunut ja George W. Bush heittikin tuoreeltaan kylmää vettä niiden venäläisten niskaan, jotka odottivat Bushin hallinnolta "isolationismia" ja kaikkien Venäjän toimien hyväksymistä "sisäisinä asioina" uuden kylmän sodan hengessä. Vastoin Vladimir Putinin hallinnon toiveajattelua Washington vaatikin Putinia välittömästi aloittamaan neuvottelut tshetsheenijohtajien kanssa ja suhtautui pilkallisesti Venäjän esittämiin eurooppalaisia ilmeisesti tyydyttäneisiin lupauksiin joukkojen pikaisesta vetäytymisestä ja operaation loppuun saattamisesta. (The Times, 26.1.) Näitä Venäjän puheita tosin tuskin kukaan vakavasti otettava analyytikko Euroopassakaan otti vakavasti, vaikka Venäjän äänioikeuden palautusta Euroopan neuvostossa toivoneille poliitikoille ne olivatkin sopivaa lumetta.

"Olemme nähneet ilmoituksia joukkojen vetämisestä ennenkin, mutta rehellisesti sanoen Venäjän läsnäolo Tshetsheniassa on edelleen massiivinen", sanoi Richard Boucher, Yhdysvaltain ulkoministeriön tiedottaja. "Taistelut ovat jatkuneet ja saamme jatkuvasti uskottavia raportteja venäläisjoukkojen suorittamista humanitäärisistä rikoksista siviiliväestöä vastaan." Washingtonin lausunnot tulivat vain tuntien sisällä siitä, kun Putin oli lähettänyt Bushille onnittelukirjeen presidentinviran vastaanottamisen johdosta ja toivonut "molempia osapuolia edistävää yhteistyötä". Washingtonin viesti oli tähän asti voimakkain mahdollinen signaali Venäjälle, ettei ulkoministeri Colin Powell ole aikeissa myöntyä Venäjän väitteisiin, joiden mukaan Tshetshenia olisi "sisäinen asia", jossa ulkomaiden hallituksilla ei saa olla legitiimejä intressejä. (The Times, 26.1.)

Tapahtumat osoittivat, että eurooppalaisten strategia Venäjän suhteen oli jälleen kerran epäonnistunut ja Yhdysvaltain linja oikea. Kuten oli arvattavissa, Venäjä teki heti Euroopan neuvoston myönteisen päätöksen jälkeen täyden U-käännöksen suhteessa väitteisiinsä vetää joukkoja Tshetsheniasta. Päinvastoin, Venäjä on siirtänyt aivan uusia joukkoja Tshetsheniaan, mukaan lukien voimakasta ja huolestuttavaa joukkojen keskitystä Georgian rajan tuntumaan. (The Scotsman 2.2.) Uusi FSB:n (entisen KGB:n) johtama strategia seuraa Stalinin aikoinaan käyttämää, josta moskovalainen strategian ekspertti Pavel Felgenhauer kirjoitti jo paria viikkoa aikaisemmin. Joukot hajotetaan kaikkiin tshetsheenikyliin ja alistetaan salaisen poliisin kontrolliin - tämä merkitsee myös eräänlaista "poliittisten upseerien" paluuta. Myös joukkoja komentava kenraali Valeri Manilov kiisti, että mitään vetäytymistä olisi odotettavissa. Melkoisessa ristiriidassa Venäjän aiempiin virallisiin väitteisiin Manilov ilmoitti Tshetsheniassa palvelleen yli 100'000 sotilasta, joista olisi jo vedetty pois 20'000. (Reuters, 2.2.) Tammikuussa Venäjän virallisen ilmoituksen mukaan Tshetsheniassa palveli 40'000 miestä. Jos palvelevien joukkojen määristä esitetyt ilmoituksetkin vaihtelevat näin paljon, kannattaako tappiolukuja edes mainita?

Samalla kun Euroopan neuvoston päätös nostatti oitis Venäjällä hurmahenkisen nationalistisen voitonriemun ja rohkaisi Putinin hallintoa häikäilemättömiin toimiin keskusjohdon lisäämiseksi, salaisen poliisin vallan kasvattamiseksi ja vapaan lehdistön alas ajamiseksi, Yhdysvaltain tarjoama kylmä suihku tehosi heti. Venäjän ulkoministeri Igor Ivanov kommentoi Yhdysvaltain suoraselkäistä linjaa jo heti maltillisempaan sävyyn, ilmoittaen, että "ratkaisu [Tshetshenian kysymykseen] voi olla ainoastaan poliittinen [ei sotilaallinen], ja Venäjän johtokaan ei harkitse muita ratkaisuja". (The Times, 26.1.)

CIA:n päällikkö George Tenet listasi puheessaan Yhdysvaltain senaatin tiedustelukomitean kuultavana Venäjän yhdeksi Yhdysvaltain uhaksi ja sanoi Venäjän pyrkivän "palauttamaan eräitä aspekteja neuvostomenneisyydestä". Venäjän ulkoministeriö oli tästä raivoissaan, etenkin kun suhteellisen venäläismyönteisenä pidetty Tenet käytti venäläisten mukaan vielä suorempaa kieltä kuin Bush, joka sentään oli puhunut Venäjästä "yhteistyön" kontekstissä. (Secrecy News, 12.2.)

Venäjällä ollaan järkyttyneitä liiallisesta vapaamielisyydestä lehdistössä. Duuman "tiedotuspolitiikan komitean" jäsen, edustaja Pavel Kovalenko ilmaisi raivostuksensa sen johdosta, että eräät venäläislehdet ovat "oikeastaan tukemassa tshetsheeniterroristeja". Syynä Kovalenkon raivoon olivat Kommersantin ja internet-lehti Granin hiljattain julkaisemat Tshetshenian presidentti Aslan Maskhadovin haastattelut. Kovalenko tiedotusministeri Mihail Lesiniä välittömästi "ryhtymään toimiin, jotta vastaavia julkistuksia ei tulevaisuudessa enää tapahdu". (Glasnost, 2.2.)

Lähempänä Kovalenkon toivomaa suuntaa lienee Venäjän valtiollisen television (ORT) sotapropaganda, joka jatkaa muslimien vastaisen vihan ja hysterian lietsontaa venäläisiin. Esimerkiksi 29. tammikuuta ORT kertoi uutista tshetsheenien rekrytoimasta ukrainalaisesta, joka oli tappanut pikkulapsia osana arabien koulutusta, jossa tshetsheenejä "koulutettiin tappamaan lapsia, naisia ja vanhuksia arabikylissä". Ilmeisesti siltä varalta, että "arabikoulutukselle" olisi ollut silminnäkijöitä, tähän osallistunut venäläinen oli myös "pukeutunut Venäjän armeijan univormuun". (ORT, Moskova, 29.1. klo 15:00 GMT)

Uusina askelina vapaan tiedonvälityksen alasajoon Venäjällä on otettu käyttöön uusia tapoja rajoittaa lupia lehdistön ja sähköisten viestimien toiminnalle sekä "uudelleen määritellä, kuka voi Venäjällä toimia journalistina". Viimeksi mainittu uudistus antaisi ainoastaan Venäjän ulkoministeriön hyväksymille henkilöille luvan toimia toimittajina. (TOL, 22.-28.1.) Tämä merkitsee tiedotuspolitiikan täydellistä paluuta Neuvostoliiton ja sensuurin aikaan.

Glasnost-keskuksen edustaja Aleksei Simonov on arvioinut lehdistönvapausindeksillä Venäjän federaation eri alueiden välisiä eroja vapaan tiedonvälityksen alasajossa. RFE:n artikkeli "Each Region Violates Media Freedom in Its Own Way" vertailee, kuinka tyrannia vaihtelee paitsi määrällisesti myös keinojensa kautta ympäri federaatiota. Glasnostin selvityksessä kuitenkaan mikään Venäjän alue ei enää yllä riippumattoman tiedonvälityksen tasolle, ja ainoastaan kaksi - Moskovan ja Pietarin kaupungit - ylittävät nippa nappa 50 % rajan Glasnostin indeksissä. Tämän päivän Venäjällä vapain tiedonvälitys on Moskovan kaupungissa (62,9), sen jälkeen Pietarissa (50,2). Alistetuinta tiedonvälitys on kaukasialaisten ja suomalais-ugrilaisten kansojen asuttamissa tasavalloissa. Aivan häntäsijalta löytyy Karatshai-Tsherkessia (14,6). Tshetsheniaa ei arvioinnissa ollut mukana ja jopa Ingushia puuttuu. Joka tapauksessa luettelosta näkyy, että myös lehdistövapauden alasajo kohdistuu diskriminoivasti huomattavasti pahempana ei-venäläisiin kuin venäläisiin. Olen oheisessa listassa lisännyt indeksiluvun perään huomautuksen niistä alueista, joiden asukkaat ovat ei-venäläisiä.

Ranking/Region __________ Media Freedom Index
1. Moscow city________________62.9
2. St. Petersburg_______________50.2
3. Vladimir Oblast_____________49.3
4. Vologda Oblast_____________49.1
5. Sverdlovsk Oblast___________47.3
6. Orenburg Oblast_____________46.4 (Orenburgissa on huomattava kazakkivähemmistö)
7. Kaluga Oblast_______________46.3
8. Yaroslavl Oblast_____________44.8
9. Irkutsk Oblast_______________44.5
10. Ivanovo Oblast_____________44.3
11. Tver Oblast________________44.1 (Tverissä on pieni karjalaisvähemmistö)
12. Novosibirsk Oblast___________43.1
13. Leningrad Oblast_____________42.4
14. Tomsk Oblast_______________41.8
15. Sakhalin Oblast______________41.7
16. Moscow Oblast_______________41.3
17. Stavropol Krai________________41.0 (Stavropolissa on paljon kaukasialaisia)
18. Kaliningrad Oblast_____________40.5
19. Ulyanovsk Oblast______________40.0
20. Tambov Oblast________________39.8
21. Krasnodar Krai________________39.4
22. Murmansk Oblast_____________39.2
23. Kamchatka Oblast_____________38.8
24. Buryatia Republic______________38.8 (burjaatit ovat mongoleja ja selvä enemmistö)
25. Amur Oblast__________________38.4 (paljon aasialaisia)
26. Bryansk Oblast________________38.4
27. Tyumen Oblast________________38.3
28. Voronezh Oblast_______________38.3
29. Novgorod Oblast_______________38.0
30. Khanty-Mansii A.O.______________37.7 (hantit ja mansit ovat suomalais-ugrilaisia)
31. Rostov Oblast_________________37.6
32. Saratov Oblast_________________37.4
33. Smolensk Oblast________________37.1
34. Karelia Republic________________36.8 (karjalaiset ovat nykyisin pieni vähemmistö)
35. Arkhangelsk Oblast_____________36.7
36. Krasnoyarsk Krai_______________36.0
37. Perm Oblast___________________35.7 (alueen komit ovat suomalais-ugrilaisia)
38. Altai Krai_____________________35.6 (altailaiset ovat turkkilais-mongolilaisia)
39. Kemerovo Oblast_______________35.6
40. Tula Oblast____________________35.4
41. Tatarstan Republic______________34.6 (tataarit ovat turkinsukuisia, voimakas ryhmä)
42. Astrakhan Oblast_______________34.5 (paljon tataareja ja kazakkeja)
43. Primorskii Krai_________________34.3 (paljon aasialaisia)
44. Komi Republic__________________34.1 (komit ovat suomalais-ugrilaisia)
45. Samara Oblast_________________33.1
46. Khakassia Republic______________32.9 (hakassit ovat turkinsukuisia)
47. Kostroma Oblast________________32.2
48. Orlov Oblast___________________32.2
49. Belgorod Oblast_________________32.1
50. Lipetsk Oblast__________________31.8
51. Ryazan Oblast__________________31.5
52. Ust-Ordin A.O.__________________31.5
53. Penza Oblast____________________31.4
54. Nizhnii Novgorod Oblast___________30.8
55. Omsk Oblast___________________30.7
56. Jewish A.O.____________________30.2 (Stalinin Siperiaan luoma juutalaisoblasti)
57. Koryak A.O.____________________30.1 (korjakit ovat arktinen vähemmistökansa)
58. Evenk A.O.______________________29.6 (evenkit ovat samojedeja)
59. Taimyr A.O.____________________29.4
60. Chelyabinsk Oblast_____________29.1
61. Pskov Oblast__________________29.0 (täällä asuvat myös suomensukuiset setukkaiset)
62. Adygei Republic________________29.0 (adigit ovat tsherkessejä)
63. Chita Oblast___________________28.9 (turkin- ja mongolinsukuisia)
64. Kursk Oblast___________________28.7
65. Kurgan Oblast___________________28.15
66. Volgograd Oblast________________28.1
67. Chuvash Republic________________27.7 (tshuvassit ovat yksi tataarikansa)
68. Khabarovsk Krai_________________27.5
69. Kirov Oblast____________________27.0
70. Nenets A.O._____________________26.7 (nenetsit ovat samojedeja)
71. Mordovia Republic_______________26.3 (mordvalaiset ovat suomalais-ugrilaisia)
72. Dagestan Republic______________26.3 (yli 30 kaukasialaista ja turkkilaista kansaa)
73. Bashkortostan Republic___________26.0 (bashkiirit ovat tataarikansa)
74. Komi-Permyak A.O.______________22.3 (komipermjakit ovat suomalais-ugrilaisia)
75. North Ossetia Republic___________22.0 (osseetit ovat kristitty iranilainen kansa)
76. Kalmykia Republic_______________21.9 (kalmukit ovat buddhalaisia mongolisukuisia)
77. Tuva Republic__________________21.0 (tuvalaiset ovat buddhalaisia turkinsukuisia)
78. Sakha (Yakutia) Republic_________20.8 (jakuutit ovat turkinsukuisia)
79. Altai Republic__________________20.8 (altailaiset ovat turkkilais-mongolilaisia)
80. Yamalo-Nenets A.O.______________20.6 (nenetsit ovat samojedeja)
81. Udmurtia Republic_______________20.4 (udmurtit ovat suomalais-ugrilaisia)
82. Kabardino-Balkaria Republic________19.6 (kabardit tsherkessejä, balkaarit turkkilaisia)
83. Agin-Buryat A.O._________________19.5 (agaburjaatit ovat mongoleja)
84. Mari El Republic_________________19.3 (marit ovat suomalais-ugrilaisia)
85. Magadan Oblast__________________19.1 (arktisia kansoja)
86. Chukotka A.O.____________________18.8 (arktisia kansoja)
87. Karachayevo-Cherkessia Republic______14.6 (karatshait turkkilaisia, tsherkessit kaukasialaisia)

Source: Glasnost Defense Fund

Tshetsheenilähteet ovat arvioineet Venäjän menettäneen Tshetsheniassa kuluvan sodan aikana 24'000-27'000 sotilasta ja upseeria. (BBC, 2.2.) Sodan taloudellisia kustannuksia on kauhistellut NTV:ssä, Venäjän viimeisessä riippumattomuutensa puolesta taistelevassa televisiossa, mm. Sergei Stepashin, entinen FSB:n johtaja ja Putinin edeltäjä Venäjän pääministerinä. Stepashin erotettiin useimpien asiantuntijoiden mukaan siksi, että hän vastusti ajatusta uudesta Tshetshenian sodasta - oltuaan ensimmäisen sodan aikana yksi sotaa johtaneista venäläisistä - ja koska hänestä ei siten saataisi Jeltsinille sotaherrana ja "vahvana johtajana" profiloituvaa seuraajaa. Nykyisin duuman tilintarkastuskamarin johtajana toimiva Stepashin sanoi 12. helmikuuta, että nykyisen Tshetshenian sodan kustannukset ovat olleet järjettömiä ja että samalla summalla olisi voitu hyvin kattaa suurin osa Venäjän valtionvelasta Pariisin klubille. (NTV > BBC, 12.2. > Johnson's Russia List)

Liittovaltioneuvoston paikkojen ostamisesta ja myynnistä on älähdetty Venäjällä. Krasnojarskin kuvernööri Aleksandr Lebed on ilmaissut huolensa sen johdosta, että hän on saanut ostotarjouksia maakuntaa edustavan neuvostopaikan suhteen. Vek raportoi, että neuvostopaikan hinta olisi 500'000 dollaria. Myös liittovaltioneuvoston puheenjohtaja Jegor Strojev on ollut huolissaan siitä, että neuvoston paikat - jotka antavat parlamentaarisen koskemattomuuden - olisivat yleisessä myynnissä. (RFE/RL Russian Federation Report, 24.1.)

Putinin vallankeskittämisohjelma jatkuu uudella lailla, joka suuntautuu kaupunkien itsehallintoa vastaan. Laki vaatii "erityistä hallintoa määrättäväksi liittovaltiotasolta". Jabloko-puoleen kansanedustaja Sergei Mitrohin vastusti lakia sanoen sen olevan paitsi Venäjän lainsäädännön vastainen, myös rikkovan Euroopan paikallishallintosopimusta. Mitrohinin mukaan tämä "mahdoton hyväksyä ja barbaarinen" laki muuttaisi pormestarien nimityksen ylhäältä johdetuksi eikä äänestyksen tuloksiksi. (RFE/RL, RFR, 24.1.)

Neljä aluetta on saanut poikkeusluvan "valita" entiset Moskovan-mieliset johtajansa kolmannelle tai jopa neljännelle kaudelle: Tatarstan, Kabardi-Balkaria, Komi ja Novgorodin oblasti. On arveltu, että tärkein syy tähän poikkeukseen on pitää Tatarstan johtajansa Mintimer Shaimijevin nuorassa. (RFE/RL, RFR, 24.1.) Johdon vaihtuminen Tatarstanissa voisi olla vaarallinen Putinille - Tatarstan on voimakas, taloudellisesti vahva ja itsenäisyyshalut tataarien keskuudessa ovat jälleen nousseet vastareaktiona Putinin hallinnon hyökkäyksille Tatarstanin laajaa itsehallinta vastaan. Kabardi-Balkarian vihattu kommunistijohtaja Valeri Kokov puolestaan on käyttänyt raakoja voimatoimia uskonnonvapautta sekä kabardien ja balkaarien kansallismielisiä ryhmittymiä vastaan.

Duuma hyväksyi lopulta lain, joka sallii peräti 69 aluejohtajan uudelleenvalinnan kolmannelle kaudelle ja 17 johtajan valitsemisen neljännelle kaudelle. (RFE/RL, RFR, 31.1.) Kuvernöörien ja tasavaltojen presidenttien vaaleilla halutaan näin varmistaa, että valta pysyy useimmissa tapauksissa Kremliä lähellä olevien voimien tai kovan linjan kommunistien käsissä. Autoritääriset aluejohtajat ovat helpompia käsitellä rakenteilla olevassa vertikaalisessa feodaalijärjestelmässä kuin aluejohtajat, joiden valinta voisi riippua kansan mielen heilahduksista. Moskovan Carnegie-keskuksen edustaja Andrei Rjabov kommentoi, että koska Kreml pyrkii pikemminkin lisäämään suoraan presidentin alaisuudessa toimivien kenraalikuvernöörien valtaa aluejohtajien kustannuksella, tulee olemaan täysin irrelevanttia, keitä aluejohtajiksi valitaan. (The Moscow Times, 26.1.)

RFE/RL kysyy otsikossaan, "imartelevatko kuvernöörit Putinia imitoimalla?", kun useat kuvernöörit ovat Putinin viimeaikaisia vallankeskityshankkeita jäljitellen julistaneet nimittävänsä "plenipotentiaareja" kaupunkeihin ja kuntiin ja lisäävänsä "vertikaalista vallankäyttöä" (ylhäältä alas). Ensiksi ehti Volgogradin kuvernööri Nikolai Maksjuta, mutta esimerkkiä seurasivat pian Sahan (Jakutian) presidentti Mihail Nikolajev ja Saratovin kuvernööri Dmitri Ajatskov. (RFE/RL, RFR, 24.1.)

Venäläinen oppositiopoliitikko ja tunnettu liberaali, Jabloko-puoluetta johtava Grigori Javlinski, on julistanut puolueensa tärkeimmän tehtävän olevan nyt vastustaa Putinin yrityksiä tehdä Venäjästä täydellinen poliisidiktatuuri. Venäläisen uutistoimisto Interfaxin järjestämässä konferenssissa Moskovassa Javlinski sanoi: "Poliisivaltion ominaispiirteet ovat tulleet selviksi tiedotusvälineiden absoluuttisen poliittisen painostuksen kautta ja sen tosiasian, että riippumaton joukkotiedotus on käytännössä hävitetty Venäjältä. … Lisäksi eräät turvallisuusorganisaatiot toteuttavat väkivaltaa ilman minkäänlaista johtoa käytännössä millään tasolla. Valtaa pitävistä on tulossa mahdottomia erottaa, erityisesti alueilla." Javlinski on myös syyttänyt FSB:tä puolueensa soluttamisesta ja useiden jäsentensä vakoilemisesta. Eräs erotettiin yliopistosta perusteena Jablokon jäsenyys. Javlinskin mielestä Putinin hallinnon tulisi keskittyä poliisivaltion rakentamisen ja kritiikin vaientamisen asemesta parantamaan Venäjän taloutta ja maksamaan velkoja. (NewsMax.com, 1.2.)

Der Spiegelin mukaan Venäjän toiseksi vaikutusvaltaisimmaksi mieheksi eli Turvallisuuskomitean johtajaksi on noussut Sergei Ivanov, pitkän linjan KGB:n asiamies ja Putinin ystävä. Ivanov toimi Neuvostoliiton aikana vakoojana mm. Suomessa (Suomen lisäksi Iso-Britanniassa ja Keniassa). Ivanov haluaa pakottaa Venäjän naapurimaat "kunnioittamaan meidän kansallisia intressejämme" ja pitää "NATO:n ekspansiota itään" vielä vaarallisempana kuin "Venäjää hajottavaa kansainvälistä terrorismia". Nuorena opiskelijana Ivanovin harrastuksiin kuuluivat Frederick Forsythin ja John Le Carrén agenttiseikkailut. (Der Spiegel, 5/2001, 133) [Mahtavatko suomalaiset Venäjän-asiantuntijat pitää Ivanoviakin uransa perusteella Putinin tavoin hyvänä Suomen-asiantuntijana ja siten kannaltamme "myönteisenä hahmona" uuden autoritäärisen Venäjän valtaistuimella?]

Venäjällä tehty kyselytutkimus osoittaa, että 68 % enemmistö venäläisistä kannattaisi joukkojen vähentämistä Tshetsheniassa, vain 23 % vastustaa. Samalla yli puolet venäläisistä myös katsoo, ettei tshetsheenitaistelijoiden toiminta ole vähentynyt, ja samoin, että "kapinalliset" saisivat tasavallan vielä takaisin hallintaansa "ja joukot jouduttaisiin lähettämään takaisin". (Interfax, 29.1.) Ilmeisesti valtiollinen kysely ei sisältänyt lainkaan mahdollisuutta, että venäläisjoukot voitaisiin pitää pysyvästi poissa Tshetsheniasta.

Putin jaksaa lakkaamatta parannella aluehallinnon vallankeskitysprojektiaan. Hänen viime vuonna nimittämänsä seitsemän "presidentin edustajaa" suuralueilla eli liikanimeltään "kenraalikuvernööriä" ovat nyt joutuneetkin tulilinjalle uuden mahdollisimman "vertikaalisen" ja "hierarkkisen" käskytysjärjestelmän luomisessa. Putin haluaa nyt, että kenraalikuvernöörit alistetaan tiukemmin puolestaan presidentinkanslian päällikön Aleksandr Voloshinin alaisuuteen. Aiemmin oli ilmeisesti tarkoitus alistaa kenraalikuvernöörit pikemminkin turvallisuusneuvoston pääsihteerille Sergei Ivanoville, mutta Ivanovin tuettua suuraluejohtajia näiden toiveissa valtansa lisäämiseksi, Putin onkin vaihtanut osoitteeksi Voloshinin. Ainoa uudistusmielinen kenraalikuvernööri, Volgan alueelle nimitetty Sergei Kirijenko, ilmaisi toivovansa valtaoikeuksien lisäämistä aiemmin. (RFE/RL, RFR, 31.1.)

Venäjän Etu-Kaukasiassa sijaitsevan Krasnodarin oblastin lakiasäätävän neuvoston puhemies Vladimir Beketov puhui äärikansallismielisin äänenpainoin Venäjää uhkaavista salaliitoista, jotka asuttavat Stalinin karkotusten uhreiksi joutuneita kaukasialaisia uudelleen asuinmailleen. Kaiken takana ovat länsimaiden tukemien salaperäisten tahojen lisäksi tietenkin islamilaiset "ekstremistit" ja "terroristit". Erityisesti Beketov hyökkäsi Kubanin alueelle palanneita meskheettiturkkilaisia vastaan. Beketov syytti Turkkia kaikesta tästä "islamilaista ekstremismiä" ja "terrorismia" Venäjälle soluttavasta saastasta, joka ilmenee mm. siinä, että kohta "monissa kylissä jokaisesta tuhannesta vastasyntyneestä jo 500 on turkkilaisia". Turkki nimittäin "vahvistaa näiden ihmisten saamaa jalansijaa alueestamme mm. antamalla heille ruokaa ja vihanneksia". "Turkkilaisten" perheet ovat liian monilapsisia ja syntyvyys korkeampi kuin venäläisten. Beketovin mukaan "ei myöskään ole salaisuus, että juuri nämä immigrantit ovat syypäinä huumeiden ja aseiden salakuljetukseen" ja muuhun "kansainväliseen rikollisuuteen". Beketov maalaa uhkakuvan, että ennen pitkää meskheettiturkkilaiset tulevat pääsemään myös yhteiskunnallisen päätöksenteon piiriin ja "kohoavat päättäviin asemiin, hamuten yhä lisää itsehallintoa - ja mitä sitten? Tervetuloa Kubanin islamilaiseen tasavaltaan!" (Parlamentskaja Gazeta, 27.1.)

Beketovin tapa puhua ei valitettavasti kuvasta minkään zhirinovskilaisen fasistisen ääripuolueen retoriikkaa, vaan venäläisen muslimi- ja kaukasialaisvähemmistöjä koskevan retoriikan ja tiedotuksen valtavirtaa, jota virallinen Venäjä lämpimästi siunaa.

Valko-Venäjän tavoin Putinin Venäjä on palauttanut käyttöön neuvostoaikana hyväksi havaitun KGB:n ilmiantajajärjestelmän, josta kirjoittaa uutistoimisto AP:n toimittaja Anna Dolgov. Kansalaiset voivat nyt ilmiantaa naapureitaan ja tuttaviaan salaiselle palvelulle. Venäläiset ihmisoikeusaktivistit varoittivat 13. helmikuuta, että tuhansia venäläisiä aletaan panna kaltereiden taakse nimettömien ilmiantojen perusteella. Uudet määräykset on antanut Putinin seuraaja FSB:n johtajana, Nikolai Patrushev. Venäläistä ihmisoikeusjärjestöä "Ihmisoikeuksien puolesta" edustava Lev Ponomarjov varoitti, että vaikka nimettömien ilmiantojen vuoksi vangitut myöhemmin paljastuisivat oikeudessa syyttömiksi, heitä voidaan venäläisen tavan mukaan pitää ennen oikeudenkäyntiä kuukausia vangittuina ilman korvausta. FSB arvelee saavansa myös paljon herjaavia ja valheellisia ilmiantoja, mutta näistä rangaistaan. FSB itse päättää, mihin ilmiantoihin se haluaa reagoida! (AP, 13.2.) Tämä merkitsee täydellisen poliisimielivallan paluuta.

Venäjällä on nähtävästi Serbian slaaviveljien lisäksi omakin lehmä ojassa, kun se vaati 13. helmikuuta Haagin sotarikostuomioistuimen sulkemista kokonaan. Venäjän lähettiläs Sergei Lavrov kutsui tuomioistuinta "serbialaisvastaiseksi tuomioistuimeksi". (Reuters, 14.2.) Venäjän ulkoministeri Igor Ivanov puolestaan haukkui Euroopan parlamentin perin maltillisen Tshetshenia-lausunnon sekä epäreiluksi Venäjää kohtaan että "objektiivisesti vääriin tietoihin perustuvaksi", se kun ei ottanut luottaakseen, että olot tasavallassa olisivat "täydellisesti kontrollissa" ja "palautumassa normaaleiksi". (Itar-Tass > BBC, 20.2.)

Venäjä on palaamassa kylmän sodan nostalgiaan myös käytännössä. Perjantaina 16. tammikuuta se laukaisi kolme strategista ohjusta Kamtshatkalla ja suoritti uhittelevia lentoja pommikoneillaan Norjan ja Japanin suunnilla. Uhittelu on tulkittu pelotteluna länttä vastaan Yhdysvaltain ohjuskilpihankkeen vuoksi. (HS 17.-18.2.) Puolustusministeri Igor Sergejevin mukaan jopa "Baltian NATO-jäsenyys uhkaa suoraan Venäjän turvallisuutta". (HS, 20.2.) Viime aikoina Putinin Venäjällä ovat lännen- ja Euroopan-vastaiset KGB-taustan omaavat kovan linjan henkilöt nousseet yhä suurempaan vaikutusvaltaan. Myös nyky-Venäjällä entistä politbyroota vastaavan turvallisuusneuvoston pääsihteerin Sergei Ivanovin mielestä NATO:n laajeneminen on Venäjälle "vielä suurempi uhka" kuin islam, jota vastaan Venäjän propaganda on pitkään ollut suunnattu.

Latvian presidentti Vaira Vike-Freiberga on Putinin kanssa tavatessaan toivonut voivansa parantaa Latvian ja Venäjän jäisiä suhteita. Samalla hän kuitenkin toivoi, ettei länsi tällä kertaa myisi Baltian maita Venäjälle, kuten Teheranissa ja Jaltassa. (HS, 22.2.)

Uskonnolliset maailmanlopun äänenpainot lisääntyvät Venäjällä, jossa on tunnetusti odotettu maailmanloppua jo pitkään. Venäjän verottajan kaikille vaatimaa rekisteriviivakoodia, joka koostuu kolmesta kuuden viivan ryhmästä, on pidetty Raamatussa Johanneksen ilmestyskirjassa mainittuna "pedon merkkinä" 666. Se on herättänyt voimakasta vastustusta uskonnollisissa ortodokseissa, mutta samalla valtion otteessa oleva kirkko on suhtautunut asiaan kaksijakoisesti: toisaalta numerokoodin vastustajia on erotettu kirkoista, mutta toisaalta kirkko on osoittanut ymmärtämystä uskovaisten peloille eikä ole suostunut valtion vaatimuksista huolimatta rankaisemaan numerokoodia vastustavia uskovaisia. Munkit ovat uhanneet lähteä luostareista jos kirkko hyväksyy luvun. Kirkolliskokous on ilmoittanut kannakseen varovasti, että "hallituksen pitäisi etsiä vaihtoehtoinen tapa veronmaksajien seuraamiseen". (HS, 22.2.)

Uskonnollinen retoriikka kukoistaa myös lännessä. "Uskoon pohjaavan ohjusjärjestelmän" kehittämistä käsittelee humoristisesti seuraava artikkeli: http://slate.msn.com/Features/faith/faith.asp

Putinin uskotaan pyrkivän hajottamaan duuman ja saamaan tilalle vieläkin "helpommin käsiteltävän" duuman. (The Washington Post, 6.3.) Demokratia Venäjällä on historiaa - Eurooppa on saanut itänaapurikseen kansallissosialistisen imperiumin. Yhä useammat länsimaisetkin tutkijat ja journalistit uskaltavat jo sanoa ääneen tämän asian, josta venäläiset dissidentit yrittivät turhaan varoittaa länsimaalaisia vuosikausien ajan. Suomalainen vasemmistolainen kansalaisaktivisti Kerttu Loukola vertasi ilmiötä Aisopoksen vanhaan tarinaan pojasta ja sudesta: "Kaikki huutavat, että peto tulee, peto tulee, ja kun tarpeeksi kauan on siitä puhuttu, kukaan ei enää välitä, kun peto on nyt tullut."

Avoimen kansallisvihan ja etnisyyteen ja uskontoon pohjaavan syrjinnän riivaamasta Venäjästä, joka on syöksynyt järjestäytyneen rikollisuuden ja siihen erottamattomasti limittyvän turvallisuuskoneiston hallitsemaksi mielivaltaiseksi koneistoksi, kertoi myös lukuisin osuvin esimerkein A-studion Ulkolinja keskiviikkona 7. maaliskuuta. Suomessa on ilmestynyt myös uusi tutustumisen arvoinen kirja Venäjästä: Helsingin yliopiston dosentti Arto Luukkanen varoittaa kirjassaan "Hajoaako Venäjä?" Suomen ulkopoliittista johtoa johdonmukaisen Venäjän-politiikan puuttumisesta tilanteessa, jossa Venäjä ei tosiasiallisesti enää ole "demokratisoituva yhteiskunta" vaan äärimmäisen keskusjohtoinen valtio, joka rakentaa uudelleen totalitaristista valtakuntaa. Vallitseeko maailmassa jälleen "Untergang des Abendlandes" ('länsimaiden rappio'), joka kerran teki Euroopan sokeaksi kahden totalitaristisen järjestelmän nousulle ennen kuin oli liian myöhäistä? Luukkasen mukaan nimittäin Suomea vaivaava sokeus Venäjän suhteen näkyy koko Euroopan Unionissa. "Keskustelun ja päätöksenteon pohjaksi tarvitaan vähemmän ideologiaa ja enemmän tosiseikkoja." (YLE:n uutiset 6.3.; Verkko-Karjalainen, 6.3.)

Samaan aikaan kuin Venäjä rakentaa yhä keskitetympää imperialismia, joka pyrkii ulottamaan lonkeronsa tsaari Nikolai I:tä kuvanneen mustekalakarikatyyrin tavoin paitsi Venäjän federaation alueelle, myös kaikkiin entisiin "etupiirin" maihin - Keski-Aasia, Afganistan, Kaukasus, Baltia, Balkan ja ehkä jopa Suomi mukaan lukien. Jos tämä vielä ei herätä historiallista déjà vu'tä ensimmäistä maailmansotaa edeltäneeltä tai sotainväliseltä ajalta, lienee syytä muistella myös "reunavaltiopolitiikkaa" ja "eturintamakansojen" konferensseja:

Tallinnassa kokoontui 15.-17. helmikuuta UNPO, "edustamattomien kansojen ja kansakuntien järjestö", eräänlainen ei-itsenäisten kansakuntien varjo-YK, jonka perustajajäseniin Viro monien muiden entisten neuvostovaltioiden tavoin aikoinaan kuului. Nyt Viro, Latvia, Georgia, Itä-Timor ja eräät muut itsenäisyytensä saavuttaneet valtiot ovat tukijäseniä. UNPO:n konferenssissa kokoontuivat tshetsheenit, tiibetiläiset, uiguurit, Kosovon albaanit, acehilaiset, sanzibarilaiset, monet Amerikan intiaaniheimot ja Papuan alkuasukkaat samaan pöytään Taiwanin kanssa miettimään sitä, kuinka ratkaista ongelma siihen, että maailmassa on yli 600 kansakuntaa mutta vain päälle 200 valtiota. Useimpien ratkaisu on autonomian tai kulttuuristen oikeuksien vaatiminen, mutta monet tunnetuimmista jäsenkansoista vaativat yksiselitteisesti täyttä itsenäisyyttä ja YK:n jäsenvaltioiden tunnustusta. Monet, kuten Tshetshenia, Tatarstan ja Tuva, vaativat itsenäisyyttä juuri Venäjästä.

Tarton yliopiston professori Kaido Jaanson kertoi arvovaltaiselle mutta maailman konferenssisaleissa diskriminoidulle yleisölle kuinka modernissa maailmanhistoriassa ovat seuranneet toistaan merentakaisen dekolonisaation (siirtomaavallasta vapautumisen) ja mannermaisen sekession (separatistisen itsenäistymisen, imperiumien hajoamisen) kaudet. Hänen mukaansa nyt on alkanut viimeisin euraasialaisten siirtomaaimperiumien - Venäjän, Kiinan, Intian, Indonesian - hajoaminen ja kauan vapaudestaan haaveilleiden kansakuntien itsenäisyystaistelu. Puheensa hän päättää mainitsemalla amerikkalaisten, itäeurooppalaisten kansallisvaltioiden, afrikkalaisten ja eteläaasialaisten siirtomaiden sekä entisten Neuvostoliiton ja Jugoslavian osien kunkin vuorollaan luoneen tätä vapauden ja demokratian etenemisen historiaa. Lopuksi Jaanson kehottaa läsnäolijoita "nyt vuorostaan tekemään historiaa" - ja salin täyttävät raikuvat aplodit.

Venäläinen järjestö "Sotilaiden äidit" on arvioinut jo 6'500 venäläisen varusmiehen kuolleen toisessa Tshetshenian sodassa [todellinen luku lienee paljon korkeampi]. Äidit kiinnittivät myös huomiotaan siihen, että tshetsheenien lisäksi Venäjän armeija loukkaa törkeästi myös venäläisten ihmisoikeuksia ja Venäjän lakia: Se pakkovärvää säännöllisesti alaikäisiä nuoria palvelukseen ja lähettää heitä Tshetsheniaan taistelukentille, vaikka Venäjän lain mukaan alaikäiset eivät ole asevelvollisia. (Gazeta.ru, 29.1. > Jamestown Foundation's Chechnya Weekly, Volume II, Issue 6)

Rostovin alueen eteläosassa sijaitsevassa Bogorodskojen kylässä kasakat hyökkäsivät alueelle pakolaisina saapuneiden tshetsheenien kimppuun ja taisteluita käytiin kirvein, miekoin ja veitsin. Kymmenen tshetsheeniä joutui sairaalahoitoon, neljän kasakan kerrotaan loukkaantuneen kahakassa. (AP, 13.3.) Donin alueen kasakat ovat viime aikoina esittäneet paljon venäläisnationalistisia lausuntoja, joissa yleensä vaaditaan kaikkien kaukasialaisten ja turkinsukuisten kansojen karkottamista Etelä-Venäjältä. Bogorodskojen kahakan jälkeen venäläiset vaativat taas kaikkien tshetsheenien karkottamista. Donin kasakoiden päällikkö Viktor Vodlatski julisti: "Antaa tshetsheenien painua takaisin Tshetsheniaan jälleenrakentamaan talouttaan." Hän kutsui kasakoiden ja tshetsheenien välistä tappelua "kansalliseksi konfliktiksi". Alueelle on lähetetty uusia kasakkarykmenttejä "kontrolloimaan tilannetta" eli terrorisoimaan kaukasialaisia ja turkkilaisia väestönosia. (Glasnost, 13.3.)

Venäjä valtasi alueen imperiuminsa siirtomaalaajennuksissa ja kasakoita käytettiin "vartioimaan eturintamaa" eli terrorisoimaan paikallisväestöä, joka yleensä oli kaukasialaista tai turkinsukuista. Neuvostoaikana kaukasialaisia ja turkkilaisia pakkosiirrettiin Siperiaan, Keski-Aasiaan ja muualle - nyt monet ovat palanneet, samoin kuin kasakat itsekin. Lisäksi Venäjän sotatoimialueilta Pohjois-Kaukasiasta on tullut pakolaisina niitä tshetsheenejä, jotka ovat onnistuneet välttämään Venäjän maan sisäistä liikkumista estävät kirjoittamattomat rasistiset käytännöt, jotka kieltävät Venäjän federaation sisäisen perustuslaillisen liikkumisvapauden "kaukasialaisen näköisiltä" ja "Pohjois-Kaukasiasta kotoisin olevilta".

Nizhni Novgorodin kuvernööriä Ivan Skljarovia julkisesti liberaalin Sergei Kirijenkon haastattelun kautta arvostellut TV-journalisti Gennadi Grigorijev katosi välittömästi kuvernööriä arvosteltuaan. Lisäksi hänen asuntonsa hävitettiin ja hänen videoarkistonsa varastettiin. Grigorijevin kollega Aljona Makarova kertoi journalisteja uhkaillun, että "heille kävisi samoin kuin journalisteille Ukrainassa ja Valko-Venäjällä, elleivät he muuttaisi lähestymistapaansa". (RFE/RL, Idel-Ural Region Weekly Review, 9.3.)

Viime aikoina myös Putinin Volgan alueen 'kenraalikuvernööriksi' aikoinaan nimittämä Kirijenko on puhunut niin vapaasti, että on suorastaan ihme, että hän on edelleen paikallaan. Kirijenko on ainoa suuralueiden 'presidentin edustaja' eli 'kenraalikuvernööri', jolla ei ole taustaa KGB:ssä tai armeijan johdossa. Saattaa olla, että Volgan suuralueeseen kuuluvat Idel-Uralin vauraat tataarilaiset ja suomalais-ugrilaiset tasavallat - Tatarstan, Bashkortostan, Tshuvassistan, Mordva, Mari ja Udmurtia (Komi kuuluu Uralin alueeseen) - halutaan pitää jonkinlaisessa hiljaisuudessa ja vakaudessa suomalla heille liberaalimpi johtaja kuin muille alueille. Mm. Pohjois-Kaukasian alueen 'kenraalikuvernööriksi' nimitettiin entinen Tshetshenian sotarikollinen. Jos Idel-Uralin ei-venäläisillä kansoilla ei olisi enää mitään menetettävää, vaan he ryhtyisivät avoimeen vastarintaan Moskovaa vastaan, koko Venäjän imperiumin kohtalo olisi todella vaakalaudalla. Kaukasian pienten tasavaltojen irtautuminen ei Venäjää imperiumina juuri hetkauttaisi - päinvastoin, siitä olisi luultavasti Venäjälle ja sen vakaudelle pitkällä tähtäimellä vain etua - mutta lähellä venäläisiä ydinalueita sijaitsevat vauraat Idel-Uralin tasavallat ovat kokonaan eri asia. Lisäksi näissä tasavalloissa venäläisväestön osuus on paljon suurempi kuin Pohjois-Kaukasiassa.

Venäjän ulkoministeri Igor Ivanov on jälleen osoittanut, kuinka paljon venäläinen maailmankuva poikkeaa läntisessä maailmassa vallitsevasta. Nezavisimaja Gazeta raportoi 14. maaliskuuta, että kun tanskalaiset viranomaiset olivat ilmaisseet tyytymättömyytensä Tshetshenian tapahtumiin, Ivanov oli iskenyt oitis takaisin valittamalla, että Venäjä on erittäin tyytymätön siihen, että Tanska aikoo sallia Yhdysvaltain rakentavan tutka-aseman Grönlantiin. (RFE/RL, Newsline, 15.3.)

Usein raa'at kidnappaukset jatkuvat - ei vain Tshetsheniassa vaan Venäjällä. Ne muutamat tapaukset, joissa tshetsheenit - ilman tshetsheenijohdon hyväksyntää tai osallisuutta - ovat kidnapanneet venäläisiä tai ulkomaalaisia, ovat herättäneet suurta huomiota koko maailmassa, kun taas samaan aikaan venäläissotilaiden Tshetsheniassa pyörittämä ihmiskauppa jää jokseenkin huomiotta: Venäläiset vangitsevat tshetsheenisiviilejä ja vaativat näistä sitten omaisilta lunnaat. Siinä välillä uhreja kidutetaan ja usein heidät vain tapetaan tai he katoavat lukemattomien muiden tavoin. Vielä tätäkin vähemmän huomiota saa osakseen se tosiseikka, että rikollisten suorittamat kidnappaukset jatkuvat kaikkialla Venäjällä - rikolliset ovat venäläisiä ja uhrit ovat niin venäläisiä, juutalaisia, etnisiä ei-venäläisiä kuin ulkomaalaisiakin. Aiheesta kertova Vera Velitshkon artikkeli Moscow Newsissä sanookin, että kidnappausten kohteet ovat summittaisia. (Moscow News, 7.-13.3., s. 8.)

Espanja vapautti taas vaihteeksi vangittuna olleen Venäjän viimeisen riippumattoman TV-kanavan NTV:n omistajan Vladimir Gusinskin, joka on vangittu ja vapautettu maanpaossaan Espanjassa jo kahdesti. Venäjä vaatii Gusinskin vangitsemista ja luovuttamista Venäjälle pyrkien nitistämään viimeisen riippumattoman TV-kanavan valtioenemmistöisen ja Kremlin kontrolloiman kaasujätti Gazpromin avulla, jolle NTV:n sanotaan olevan velkaa. (NZZ, 27.3.)

next - enr main - previous