Eurasian News Report
next - enr main - previous

The Eurasian Politician - Issue 3 (February 2001)

Eurasian News Report

TSHETSHENIA

Venäläinen riippumaton ihmisoikeuksista huolta kantava tiedotuskeskus "Glasnost" kertoo venäläisten ottaneen käyttöön lämpökameroita MI-8- ja MI-24-helikopterien lennoille. Ensin mainitut paikallistavat kohteita, joita kohti avataan tykistötuli (miehitysarmeijan komentaja ilmoittaa venäläisten tuhonneen näin 130 "kohdetta" viime viikolla); jälkimmäiset helikopterit voivat myös itse avata tulen. Glasnost toteaa kuitenkin, että "kuinka lämpökamera voi erottaa siviilin separatistista, on edelleen sotilassalaisuus". (Glasnost, Caucasus Daily News Service, 17.1.)

Tshetshenian sota jatkuu ja humanitäärinen tilanne kiristyy paitsi sodan ja talven myötä, myös siksi, että avustustyötä sabotoidaan ja pelotellaan. "Lääkärit ilman rajoja" (Médécins sans frontières) -järjestön amerikkalaisen työntekijän Kenny Gluckin ja hänen tshetshenialaisten avustajiensa kidnappaus venäläisten valvomalla alueella Tshetsheniassa (Urus-Martanin lähellä) on saanut useat avustusjärjestöt taas jättämään Tshetshenian. Vaikutukset ulottuvat muuallekin Pohjois-Kaukasukselle (Dagestan, Tshetshenia, Ingushia, Alania eli Pohjois-Ossetia, Kabardi-Balkaria, Karatshai-Tsherkessia, Adigeia ja venäläinen Stavropolin oblasti).

Tshetsheenipakolaisten oleskelu Georgian maaperällä on kuohuttanut myös Georgiaa, jota on syytetty tshetsheenisissien piilottelusta Pankisin solassa, ja yleensä Tshetshenian tukemisesta. Georgian parlamentissa toimivan yhteyksiä muihin kaukasialaisiin kansoihin valvovan ryhmän puheenjohtaja Vahtang Shamiladze on esittänyt tshetsheenivihamielisiä kommentteja ja vaatinut tshetsheenien karkottamista Georgian maaperältä ultimatumilla ja tarvittaessa voimatoimin. (RFE/RL 11.1.2001). Georgian alueella on tshetsheenipakolaisia, joista osa saattaa aktiivisestikin osallistua sodankäyntiin rajan pohjoispuolella, etenkin talvisten sääolosuhteiden salliessa Georgiaa ja Tshetsheniaa erottavien vuoristosolien ylittämisen. Georgiassa suhtaudutaan periaatteessa myönteisesti tshetsheenien itsenäisyyspyrkimyksiin, mutta pelko joutumisesta tulilinjalle tshetsheenien vuoksi kiihdyttää joitakin. Georgian viranomaiset ovat kiistäneet tshetsheenisissien oleskelun Georgian maaperällä (RFE/RL 11.1.2001).

12.1. ilmestyi uutinen (ankka) Gluckin vapautumisesta (RIA Novosti). Tshetsheenien presidentti Aslan Maskhadov on puolestaan uhonnut operaatioilla ja palkkioilla Gluckin löytämiseksi ja vapauttamiseksi. Näistä huolimatta humanitääristen järjestöjen pako Tshetsheniasta näyttää jatkuvan.

Tshetshenian venäläismielisen nukkehallinnon johtajan Ahmed Kadyrovin pitäisi lähiaikoina nimittää "pääministeri", joka koordinoi miehityshallintoa ja "jälleenrakentamista" ja toisin sanoen venäläisiä rahavirtoja maahan. Kadyrovin oma ehdokas on etninen tshetsheeni, hänen assistenttinsa Abdullah Bugajev, kun taas Kremlin uskotaan haluavan venäläisen kenraalin Gennadi Troshevin miehityshallintoa johtamaan. Moskovan tshetsheenit ovat ehdottaneet mm. lyhytaikaista Putinin nimittämää "quislingiä" Malik Saidullajeviä, joka on kyseenalaisessa maineessa oleva "liikemies", sekä diasporaa johtavaa Dzabrail Gakajeviä. Myös Bugajevillä on tshetsheenien keskuudessa paha maine taannoisen Hadzijevin nukkehallinnon jäsenenä. Troshev puolestaan on varoitellut Venäjän johtoa siitä, että venäläinen armeija on menettämässä loppuakin motivaatiostaan ja liikkuvuudestaan, kun taas tshetsheenit ovat lisänneet aktiviteettejaan (Krasnaja Zvezda 10.1.2001). Viimeksi todennäköisimpänä Tshetshenian nukkehallituksen pääministerikandidaattina on esiintynyt Putinin mieleisen venäläisen Stanislav Iljasovin nimi.

Taistelujen ja kylien pommittamisen lisäksi jatkuvat myös venäläissotilaiden kiusanteko tshetsheenisiviilejä vastaan ryöstelyin, summittaisin väkivallanteoin ja aiheettomin pidätyksin. Pidätys- ja "kiusanteko-operaatiot" jatkuivat pikkukaupungeissa ja kylissä, kertoi Glasnost-tiedotuskeskus. Kurtshaloin jälkeen massapidätysten kohteiksi joutuivat Meskerjurt ja Urus-Martan, joissa pidätettiin 144 miespuolista 14-64-vuotiasta tshetsheeniä. Kolme nuorta miestä, jotka matkustivat linja-autolla Groznyin ja Sleptsovskajan välisellä tiellä, pidätettiin tiesululla Kavkaz-1 ja vietiin tuntemattomaan määränpäähän. Neljä henkilöä pidätettiin Benojurtin kylässä Nadterekin alueella julkisesta tuesta presidentti Aslan Maskhadoville. (Glasnost, Daily News Service, 15.1.)

Venäläisjoukkojen mielivaltaisesti harrastamasta kiristyksestä puolestaan kertoo seuraava uutinen (Glasnost, 12.1.): "Viidentenä tammikuuta Venäjän liittovaltion joukot esittivät Argunin kaupungin asukkaille uhkavaateen, jonka mukaan näiden tulisi luovuttaa terroristit, 30 konekivääriä ja 5'000 vyötä ammuksia samoin kuin 1000 ruplaa jokaista asuintaloa kohti. Mikäli jokin vaatimuksista ei täyttyisi, pidätettäisiin kaikki kaupungin 12-60-vuotiaat miespuoliset asukkaat. Koska mitään vaatimuksista ei täytetty määräaikaan mennessä, 42 miestä, enimmäkseen alle 30-vuotiaita, vietiin pois. Kahta viikkoa myöhemmin samanlainen uhkavaade esitettiin Germentshukin kylän asukkaille, minkä jälkeen löydettiin seitsemän pidätettyä kyläläistä teloitettuna kylän laitamilta. Argunin kaupungin ryöstely jatkui useita tunteja. Yksin eräällä asuinalueella ryöstettiin puhtaaksi 12 asuintaloa. Sotilaat pieksivät pahasti 83-vuotiaan H. Nunajevin tämän yritettyä puolustaa muuatta teiniä."

Tshetshenian sota maksaa Venäjälle eräiden arvioiden mukaan yli 100 miljoonaa USD kuukaudessa, kun samalla Venäjän vuosibudjetti on vain 30-35 miljardia USD. Carnegie-instituutin edustaja Thomas Graham neuvoo, mitä Bushin hallinnon ja länsimaiden yleensä tulisi nyt tehdä: Ensinnäkin, jotta konfliktin leviäminen Etelä-Kaukasukselle estettäisiin, Yhdysvaltain tulisi selkeästi ja päättäväisesti tukea Georgian itsenäisyyttä sekä lisätä sotilaallista yhteistyötä Georgian kanssa. (Samaa olisi syytä harkita Azerbaidzanin suhteen, ennakoiden Haidar Alijevin väistymistä vallasta.) Toiseksi, Yhdysvaltain tulisi pyrkiä saamaan rauha Tshetsheniaan. Graham esittää seuraavia elementtejä rauhansopimukseen: Venäjän on solmittava tulitauko neuvotteluin Aslan Maskhadovin kanssa, jolle riittävän suuri osa tshetsheeneistä on edelleen lojaaleja. Päätöstä Tshetshenian statuksesta olisi lykättävä n. 10 vuodella, jonka aikana Tshetsheniaa valmistettaisiin itsenäisyyteen jälleenrakentamalla infrastruktuuri ja talous ja vakauttamalla oloja. Humanitääriset järjestyt tulisi viipymättä päästää Tshetsheniaan. Maassa olisi järjestettävä uudet presidentinvaalit, jotta uusi hallitus voitaisiin ymmärtää legitiimiksi sekä Venäjällä, Tshetsheniassa että lännessä. (The Wall Street Journal Europe, 16.1.)

Graham myöntää, että samat rauhanehdot vallitsivat myös ensimmäisen sodan päättyessä 1996. Mikä kuitenkin puuttui, oli länsimaiden panostus Tshetshenian hallituksen auttamiseen maan vakauttamisessa ja infrastruktuurin jälleenrakentamiseen. Edellisen välirauhan aikana päinvastoin Maskhadovin hallituksen asemaa tahallisesti vaurioitettiin eristyksellä ja järjestelmällisellä destabilisaatiolla, mikä lisäsi omapäisesti toimivien sotapäälliköiden ja tavallisten rikollisten toimintamahdollisuuksia Maskhadovin hallituksen kustannuksella.

"In public at least, Moscow will likely reject such a proposal initially. But we need to continue to press for a solution, deploying both carrots and sticks. The carrot should be our willingness to give active material support to building peace; the stick, our refusal to permit Russia to participate fully in those entities that are intended to promote democratic values, including, most importantly, the G-8. As the war drags on, Moscow will eventually be ready to deal, and sooner perhaps than most observers expect." (Thomas Graham, The Wall Street Europe, 16.1.)

Euroopan neuvoston delegaatio vieraili Venäjän miehittämässä osassa Tshetsheniaa lordi Frank Juddin johdolla ja kuuli venäläisjoukkojen suorittamista törkeistä ihmisoikeusloukkauksista sekä venäläisiltä ihmisoikeusjärjestöiltä että tshetsheeneiltä. Tunnetun Memorial-säätiön Usan Asajev kertoi Juddille venäläisvirkamiesten kuullen, kuinka pääkaupunki Dzoxar-Galassa (Groznyissä) tshetsheenit ovat alituisessa vaarassa tulla aiheetta pidätetyiksi, kidnapatuiksi tai ammutuiksi venäläisjoukkojen toimesta. Judd ja hänen saksalainen kollegansa Rudolf Bindig valmistelevat Tshetsheniasta raportin, ennen kuin 41-jäseninen neuvosto päättää, palautetaanko huhtikuussa Tshetshenian sodan vuoksi jäädytetty Venäjän äänioikeus Euroopan neuvostossa. Asajevin mukaan ihmisoikeustilanne Tshetsheniassa on koko ajan vain huonontunut syksyn ja talven aikana. Helikopterista käsin Judd ja kumppanit näkivät maisemaa, jollaista Euroopassa ei ole nähty sitten toisen maailmansodan. Talot ovat raunioina ja kaduilla ei voi kävellä miinavaaran vuoksi. Euroopan neuvosto on kuitenkin arvioinut, että Groznyissä eläisi edelleen 100'000 ihmistä. Judd piti Asajevin todistusta "hyvin häiritsevänä". (AFP 16.1.)

Toinen Memorial-säätiön edustaja Aslanbek Khasijev kertoi, että Dzoxar-Galassa ja sen ympäristössä on edelleen paljon "kapinallisia". Hän kuitenkin teki selvän eron "islamilaisiin militantteihin", joilla ei ole paikallista kannatusta, sekä "todellisiin kapinallisiin, jotka suojelevat meitä venäläisiä vastaan". Jälkimmäisillä on hyvin suuri paikallisen väestön tuki takanaan. Venäjän joukkojen komentaja Tshetsheniassa, kenraali Valeri Baranov, kommentoi Khasijevin todistusta lakonisen itseironisesti toteamalla, että "Tshetshenia on täydellisesti Venäjän joukkojen kontrollissa ja bandiiteilla ei ole lainkaan paikallista kannatusta." (AFP 16.1.)

Lordi Juddin ensikommentit matkan jälkeen olivat tarpeettoman varovaisia. Hän kuitenkin ilmaisi olevansa erittäin huolestunut venäläisten sotilastuomioistuinten toiminnasta, ne kun eivät ole tutkineet vielä yhtäkään siviileihin kohdistunutta surmatyötä Tshetsheniassa. "He väittävät, ettei epäiltyjen joukossa ole yhtään sotilashenkilönä. Tosin sellaisia tapauksia [siviileihin kohdistuneita surmatöitä] ei ole tutkittavana siviilioikeudessakaan." (Glasnost Caucasus Daily News Service, 17.1.) Judd vaati kuitenkin vapaita vaaleja Tshetsheniaan. (HS 18.1.) Venäjän viranomaiset riemuitsivat ensihuhuista, että EN:n saama raportti olisi "Venäjälle suosiollinen" eikä kiinnittäisi liiaksi huomiota pieniin massamurhiin ja muihin ongelmiin. (AFP, 21.1.) Ranskan Tshetshenia-komitea vetosi EN:n ja YK:n ihmisoikeusvaltuutettuihin, että nämä eivät antaisi Venäjälle väärää viestiä: "No other sanction having been imposed, the restitution of voting rights cannot fail to be interpreted by the Russian government as a tacit authorisation to pursue its current policy." (Chechnya Shortlist, 22.1.) Olisi vakava strateginen virhe Euroopan mailta tukea Venäjän aggressiivista politiikkaa ajanjaksona, jona Venäjällä olisi päinvastoin intressinsä päästä eroon sodasta, jota on mahdoton voittaa.

Maanantaina 22.1. EN päätti jatkaa Venäjän äänioikeuden hyllytystä. (AFP 22.1.)

Samana päivänä Putin siirsi Tshetshenian operaatioiden komennon kokonaan FSB:lle (entiselle KGB:lle). Näin ollen sotilasjohdon asemesta Tshetshenian sodan päävastuu siirtyy FSB:n johtajalle [Putinin seuraajalle] Nikolai Patrusheville, [joka muistetaan aiemmin mm. Venäjän asekaupoista Iranissa sekä Afganistanin yhteyksistä]. Aiemmin Tshetshenian komentajana toiminut kenraali Valeri Baranov pysyy paikallaan, mutta raportoi nyt suoraan FSB:n johdolle. Operationaalinen pääpaino siirtynee näin ollen FSB:n erikoisjoukoille sekä Sisäministeriön ja Puolustusministeriön erikoisjoukoille, joiden vahvuutta ja aseistusta lisättäneen samalla kun paineet kasvavat tavanomaisten tehottomien joukkojen radikaaliin vähentämiseen ja vähittäiseen vetäytymiseen kevään myötä (joka tulee helpottamaan tshetsheenien liikkuvuutta). FSB:n tiedottaja Aleksandr Zdanovitsh väitti tshetsheenien reagoineen tähän muutokseen hajottamalla myös omia yksiköitään pienemmiksi taistelijaryhmiksi, joilla on parempi liikkuvuus. Venäläisten viranomaisten mukaan Tshetsheniassa palvelee n. 40'000 miestä, kun taas toiset lähteet arvioivat todellisen määrän olevan n. 80'000 tai jopa 100'000. [Helsingin Sanomissa esiintyi luku 60'000.] (RFE/RL 22.1.)

Hufvudstadsbladet kirjoitti 22.1. Euroopan neuvoston odotettavissa olevasta istunnosta. Venäjää odotetaan kohdeltavan jälleen silkkihansikkain, kun taas samaan aikaan Latviaa tarkkaillaan "ihmisoikeusrikkomusten" vuoksi. Armenian ja Azerbaidzanin päästessä EN:n jäsenmaiksi, Euroopan maista EN:n ulkopuolella ovat enää Bosnia-Hertsegovina, Jugoslavia, Valko-Venäjä ja Monaco.

Huolimatta lordi Juddin vierailunsa jälkeen Moskovassa esittämistä ympäripyöreistä huomautuksista, Venäjän sota Tshetsheniassa on alkanut sujua niin huonosti, että jopa miehityksen vankimmat tukijat ovat alkaneet aavistella tulevaa nöyryytystä. Nukkehallitsija Ahmed Kadyrov on yllättäen vaatinut Venäjän joukkojen vetämistä sodan runtelemasta tasavallasta, "koska terrorismin vastainen operaatio on julistettu päätökseen saatetuksi". Hän vaatii Venäjän joukkojen vetäytymistä useassa erässä, ja samalla (hänen johtamiensa) tshetsheenimiliisijoukkojen miesvahvuuden nostamista 5000:een. Nämä ovat itse asiassa vaatimuksia, joita Kadyrov esitti jo 1997, ja jotka myötäilevät olennaisilta osin Tshetshenian presidenttien Dzoxar Dudajevin ja Aslan Maskhadovin aiemmin esittämiä vaatimuksia. Jopa ensimmäisen sodan aikainen Tshetshenian miehitysjoukkojen komentaja Anatoli Kulikov ja aiemminkin sodan arvostelijana tunnettu kenraali Boris Gromov ovat yhtyneet arvostelijoiden joukkoon kritisoiden Venäjän joukkojen käyttämistä Tshetsheniassa. Yleisesikuntapäällikkö Anatoli Kvashnin on vaatinut puolustusministeriön joukkojen vetämistä ja miehityksen sälyttämistä sisäministeriön joukoille, koska "terrorisminvastaisen operaation sotilaallinen vaihe on loppuunsaatettu". Sen sijaan Pohjois-Kaukasuksen kenraalikuvernööri, entinen pahamaineinen Tshetshenian joukkojen komentaja Viktor Kazantsev, vastustaa Kadyrovia ja haluaa Tshetshenian venäläismielisen hallinnon johtoon vanhan tutun Bislan Gantemirovin, tshetsheeniliikemiehen, joka on vankilassa istumistensa ohella ehtinyt jo kahteen otteeseen toimia Moskovan nimittämänä "quislinginä" Tshetsheniassa. (Gazeta.Ru, 15.1.)

Kadyrov on muutenkin alkanut osoittaa samanlaisia oireita kuin Venäjän Etelä-Kaukasukselle valtaan nostamat entiset KGB:n kenraalit Shevardnadze ja Alijev, jotka pian valtaannousunsa jälkeen heittäytyivät uhmakkaiksi Moskovaa vastaan. Kadyrov vaati myös itselleen oikeutta nimittää Tshetshenian pääministeri, johon virkaan on ollut esillä useita nimiä, viimeksi venäläinen Stanislav Iljasov. (Gazeta.Ru, 15.1.) Putin nimitti Iljasovin Tshetshenian nukkehallituksen pääministeriksi 19. tammikuuta. (Reuters, 21.1.)

Gudermesissa osoitettiin mieltä venäläisjoukkojen siviiliväestöön kaikkialla Tshetshenian miehitetyissä osissa kohdistamia rikoksia vastaan 18.1. Sotilaat avasivat tulen hajottaakseen mielenosoituksen, pamputtivat ja hakkasivat kiväärinperillä, haavoittaen 100 ihmistä ja pidättäen kymmeniä. (Glasnost, 21.1.)

Human Rights Watchin kenttäraportti Tshetsheniasta: http://www.hrw.org/backgrounder/eca/chechmemo-0122.htm

Myös muut ihmisoikeusjärjestöt ovat kiihdyttäneet selvästi protestejaan Venäjän väkivaltaista miehitystä ja jatkuvaa sotaa vastaan. Länsimaisen lehdistön ja ihmisoikeusjärjestöjen aktivoituminen pitkän hiljaisuuden jälkeen puhumaan tshetsheenien puolesta saattaa olla vastareaktio hallitusten yhä raadollisempana näyttäytyvään Venäjän myötäilyyn, joka huipentui Euroopan neuvoston päätökseen palauttaa Venäjän täysi äänioikeus huolimatta aivan toista puhuvista Tshetshenia-raporteista. "Lääkärit ihmisoikeuksien puolesta" (PHR) syytti Venäjää siviilien kidutuksista Tshetsheniassa. (Demari, 25.1.) Samalla Gluckin kidnappausta pelästyneet humanitääriset järjestöt ovat alkaneet peruuttaa kantojaan - ilmeisesti ymmärtäen Gluckin salaperäiseen katoamiseen syynä olleet todelliset motiivit - ja vetoavat humanitäärisen avun jatkamiseksi Tshetsheniassa ja Ingushian pakolaisleireillä.

UNHCR:n mukaan yhä harvemmat Ingushiaan paenneet tshetsheenipakolaiset haluavat palata takaisin Tshetsheniaan, jossa sota jatkuu eikä länsimaiden asenne Venäjää kohtaan vakuuta tarpeeksi siitä, että humanitäärinen apu Tshetsheniassa voisi alkaa toimia. (VOA, 23.1.) Venäjän Tshetsheniaan nimittämään Ahmed Kadyrovin nukkehallitukseen ei luoteta - päinvastoin, sen on havaittu suosivan paikallisia bandiitteja, jotka harjoittavat rikollisia toimiaan valtoimenaan Venäjän joukkojen kontrolloimilla alueilla, Kadyrovin hallinnon siunauksella, ja täydentävät sitä piinaa, jota siviiliväestöön kohdistuu enemmän kuin kylliksi jo venäläisjoukkojen taholta.

Tshetshenian presidentti Aslan Maskhadovin edustaja syytti tiedustelulähteiden perusteella Ahmed Kadyrovin palveluksessa olevia henkivartijoita 9.1. tapahtuneesta amerikkalaisen avustustyöntekijän Kenneth Gluckin kidnappauksesta. Kadyrov puolestaan väitti Maskhadovia hulluksi ja sanoi "tämän olevan juuri sellaista väärää tietoa, jota tshetsheenien johto levittää" (sinänsä huvittavaa, että Kadyrov kutsuu Maskhadovia kaikesta huolimatta "tshetsheenien johdoksi"). Vaikka venäläiset ovat väittäneet jotenkin "tietävänsä", että Gluck olisi "separatistien" hallussa, Kadyrov puolestaan on ilmoittanut, ettei hänellä ole tapauksesta mitään tietoa. Gluck on itse asiassa ainoa ulkomaalainen, joka Tshetsheniassa on kidnapattu viime aikoina. (AFP 23.1.) Sen sijaan tshetsheeneihin ja inguusheihin samoin kuin ilmeisesti venäläisiin on kohdistunut paljon kidnappauksia tai aiheettomia "pidätyksiä" , joiden uhrit on vapautettu vasta lunnaita vastaan. Useimmiten "kidnappaajina" ovat olleet venäläiset sotilaat tai Kadyroville uskolliset tshetsheenit. Vuosien takaisista kidnappauksista ja murhista mainetta kerännyt tshetshenialainen rikollinen Arbi Barajev toimii edelleen kaikessa rauhassa venäläisten valvomalla alueella ja monien huhujen mukaan nauttii Kadyrovin hallinnon suojelusta.

Tilanteesta Tshetsheniassa kertoo osuvasti The Washington Post: "Vladimir Putin on Monday issued another of his dramatic-sounding but subtly ambiguous announcements: The Russian army, he said, would be withdrawing most of its troops from Chechnya, and control over the war would be transferred from the generals to the police. On the surface, that sounds like good news for the half-million Chechens still struggling to survive in the bombed-out ruins of their republic. But Mr. Putin and other officials have announced numerous times that the war is over, they have won, the troops are coming home and so forth. In reality, the war only gets uglier. According to numerous independent accounts by human rights groups and Russian journalists, Russian army units in the region have deteriorated into criminal syndicates that routinely arrest, torture and kill innocent civilians, extort money and steal property. That behavior comes in addition to Russia's continuing military operations, which involve indiscriminately shelling villages and residential neighborhoods where Chechen rebels are suspected of operating." (WP, 24.1.) Samalla Putin kuitenkin lupasi sodan jatkuvan, "toisilla metodeilla, muttei vähemmän intensiivisesti": "The FSB will beef up its own forces in Chechnya and reportedly will begin focusing on the assassination of Chechen rebel leaders. In other words, the Russian war on the Chechens will get quieter, less conspicuous and even more directly under Mr. Putin's control - but in all likelihood no less brutal."

Varsovassa oli 23.1. rauhallinen mielenosoitus Tshetshenian sotaa vastaan, liittyen Euroopan neuvoston PACE-tapaamiseen. Siihen osallistui puolalaisten lisäksi kaukasialaisia pakolaisia. (Chechnya Shortlist, 24.1.) Puola on Baltian maiden, Georgian ja Azerbaidzanin ohella ollut niitä maita, joissa tuki tshetsheeneille on ollut voimakkainta. Tshetshenian presidentti Maskhadov on viime vuosien mittaan vieraillut Puolassa useaan otteeseen puhuen myös virallisissa yhteyksissä. Monet kristityt Itä-Euroopan maat (esim. Puola, Slovenia, Romania, Baltian maat, Georgia) ovat olleet huomattavasti aktiivisempia Venäjän toimien tuomitsemisessa kuin islamilaiset maat. Iran, Irak ja Libya ovat tukeneet avoimesti Venäjän politiikkaa Kaukasuksella. Jopa länsisuuntautuneet ja maltilliset muslimimaat, kuten Turkki ja Jordania, ovat olleet virallisella tasolla hyvin varovaisia Venäjän suhteen. Turkissa ja Jordaniassa on suurimmat entisen Neuvostoliiton ulkopuoliset tshetsheeniväestöt, "diasporat", jotka ovat toisaalta vanhaa 1800-luvun tsaarinajan kansanmurhia paenneita kaukasialaisia, toisaalta uudempaa 1990-luvun pakolaispolvea. Entisen Neuvostoliiton alueella tshetsheenidiasporaa on eniten Venäjällä, Georgiassa, Azerbaidzanissa ja Kazakstanissa. Tshetsheenejä asuu enemmän tasavallan ulkopuolella kuin itse Tshetsheniassa. (Samoin on laita esim. etnisten armenialaisten ja azerien kohdalla.)

Venäläinen strateginen asiantuntija Pavel Felgenhauer kysyy artikkelissaan The Moscow Timesissa, olisiko Stalinkaan voinut voittaa meneillään olevaa sotaa:

The Moscow Times
Thursday, Jan. 25, 2001. Page 9

Could Stalin Win This War?

By Pavel Felgenhauer

This week President Vladimir Putin announced a radical overhaul of the "counter-terrorist operation" in Chechnya. According to the plan, Russian army units will be partially pulled out of Chechnya while overall command will be taken over by the Federal Security Service, or FSB, the successor organization to the Soviet KGB. Officially the Kremlin says that such dramatic changes are the result of its overall success in the fight against separatism. The Russian army, they say, has quashed the Chechen resistance, and from now on efficient FSB operatives and special-operations units will be used instead of tanks and heavy guns to "mop up" the remnants of the opposition. Last March, Russian troops officially occupied all of Chechnya's territory, but as was the case in 1995-96, occupation does not equal victory. On the contrary, it has turned into a bloody quagmire with casualties continuing to mount. The endless war is becoming less popular with the Russian people, with approval ratings dropping from more than 70 percent to less than 50 percent. The price tag is also growing. Prime Minister Mikhail Kasyanov has stated that in 2000 the war cost "an extra 2 billion ($70 million) to 3 billion rubles a month." This does not include the cost of lost military equipment and other supplies that were taken out of old Soviet stockpiles. As these reserves are depleted, new procurements become inevitable, adding to the total cost of the war.

The change of direction announced by Putin is not a sign of strength, but an act of desperation. While Russian troops in Chechnya continued month after month to bomb hills and villages without any sign of progress, security officials were arguing in Moscow that a change in tactics would bring victory. It became fashionable to recall the experiences of the 1940s and 1950s, when Soviet forces successfully put down separatist guerrilla movements in the Baltic republics and in western Ukraine. Last spring I participated in a round-table discussion on anti-guerrilla warfare with some former KGB officers. One of them was a veteran who served as an undercover agent during the Stalinist anti-guerrilla campaign against nationalist Ukrainian rebels. This worthy old gentleman said: "It's easy to win an anti-guerrilla war: Just put a company of soldiers in each Chechen village and give them a KGB operative as chief." Now the Kremlin seems to have taken this advice. Not only has overall command been given to the FSB, but a new plan of troop deployment is being implemented: Some 200 Chechen villages and towns will now have permanent Russian garrisons of 150 to 500 solders. These troops will be supported by local pro-Moscow Chechen militias and FSB operatives will be in overall control.

But copying Stalin's approach may not work today. Stalin's security services were highly disciplined and they knew failure to obey orders or any corrupt practice would be most severely punished. Today, in contrast, army officers in Chechnya openly disobey orders coming from the FSB or the Interior Ministry and vice versa, while rebels often bribe their way through check-points. Moscow may be using Stalinist tactics in Chechnya, but it lacks Stalin's means or his bloodthirsty determination. Stalin would have swiftly ended the war by sending all Chechens - loyal or otherwise - to freeze in Siberia, without even paying any lip service to human rights.

Nonetheless, the Stalinist victories in the Baltics and Ukraine turned out to be defeats in disguise. When Mikhail Gorbachev tried to reform the Soviet Union, it was precisely in these regions that the most vicious separatist movements emerged. [It's a little bit difficult to follow Mr. Felgenhauer here, with regard to "vicious separatist movements" in the Baltics. Firstly, there were no separatists there because the Baltic republics never were legal parts of the Soviet Union, but occupied territories. And the only vicious things I can remember from the "separation" process are Soviet tanks smashing peaceful demonstrators in Vilnius and Omon terrorists shooting civilians in Riga. Note by the publisher of the Chechnya Shortlist service.] Today Russia has lost Stalin's acquisitions in the Baltics and Ukraine, while the Chechen deportation in 1944 is one of the main inspirations for the present rebellion there. Today up to 80,000 servicemen from various Russian military and security services are in Chechnya. In the coming months some may be withdrawn, but enough will stay and continue to pillage, fueling further resistance. The unruly pro-Moscow Chechen militia will most likely do the same. So what happens when the new tactic turns out to be as ineffective as the old one? Will the Kremlin accept the inevitable and begin to seek a serious resolution to the Chechnya problem or will it instead copy Stalin's bloody endgame?

Pavel Felgenhauer is an independent Moscow-based defense analyst.

Tshetsheenilähde julkaisee internetissä venäläisen Grani-nimisen internet-lehden (http://www.grani.ru) tekemän Tshetshenian presidentti Aslan Maskhadovin videohaastattelun, jonka julkaisemisen Venäjällä sensuuri esti: http://www.ichkeria.org/video/Maskh1.ram

Siviiliväestön vainoaminen Tshetsheniassa jatkuu. Argunissa venäläiset pidättivät 22.-24. tammikuuta "puhdistuksissa" 175 tshetsheeniä. Heistä vain 19 on sittemmin vapautettu, muut ovat kateissa. Kaikki vapautetut 19 osoittautuivat hyvin huonokuntoisiksi vangittuna olemisen seurauksena. Ennen vapautusta heidät oli pakotettu allekirjoittamaan lausunto, jossa he vannoivat, etteivät paljastaisi kenellekään keskitysleirin sijaintia. Nämä tapahtumat ovat pelästyttäneet monia ihmisiä ja Argunista on lähtenyt joukoittain ihmisiä pakolaisiksi. (Glasnost, Caucasus Daily News Service, 31.1.)

Tshetshenian presidentti Aslan Maskhadov on antanut haastattelun venäläiselle Kommersant-lehdelle, sanoen, ettei kukaan tulisi onnistumaan tshetsheenien hajottamisessa eikä Maskhadovin ajamisessa pois maasta. Hän ilmoitti olevansa laillisesti valittu presidentti, jota yritetään syrjäyttää vallankaappauksella. Maskhadov valittiin Tshetshenian presidentiksi demokraattisissa vaaleissa 27.1.1997. Venäjän miehitetylle alueelle nimittämää nukkehallitusta johtavat Ahmed Kadyrov ja Bislan Gantemirov yrittävät väittää, että Maskhadovin presidenttikausi olisi päättynyt. Maskhadov sanoo tulleensa valituksi viideksi eikä neljäksi vuodeksi ja että konfliktin vuoksi hänen presidenttikautensa automaattisesti pitenee, koska demokraattisia vaaleja ei voida järjestää. Samassa haastattelussa Maskhadov syyttää Venäjän tiedustelupalvelua Kenneth Gluckin kidnappauksesta. Gluckilla sanotaan olleen hallussaan arkaluontoista materiaalia Venäjän armeijan "ylilyönneistä" siviilejä vastaan. (Kommersant 27.1. > BBC Monitoring > Johnson's Russia List 31.1.)

Jotkut Terekin kasakat ovat huolestuneita siitä, että Tshetsheniassa on liian vähän venäläisiä [siviilejä], ja haluaisivat siirtää miehitetyn Pohjois-Tshetshenian suoraan Putinin valvontaan sekä edistää alueen asuttamista venäläisillä kasakoilla. Heidän atamaaninsa tapasivat Putinin "eteläisen federaalialueen" kenraalikuvernöörin kanssa 27.1. näine vaatimuksineen. (Glasnost, 31.1.) Terekin pohjoispuolelle sekä pääkaupunki Groznyiin (nykyiseltä tshetsheeninimeltään Dzoxar-Galaan) keskittyvästä Tshetshenian venäläisvähemmistöstä huomattava osa oli jo ennen "neuvostosiirtolaisten" maastamuuttoa kasakoita. Kasakat ovat perinteisesti integroituneet kaukasialaiseen ja tataarilaiseen kulttuuriin paremmin kuin ummikkovenäläiset, vaikka ovatkin säilyttäneet venäjän kielen ja ortodoksisen uskon. Neuvostoaikana heidän solidaarisuuttaan kaukasialaisiin nähden lisäsi se, että kasakatkin joutuivat neuvostovainon kohteeksi. Ensimmäisen Tshetshenian sodan aikana enemmistön Tshetshenian venäläisistä (etenkin kasakoiden) huomattiin useissa raporteissa kannattavan tshetsheenien pyrkimyksiä ja vastustavan Jeltsinin sotatoimia, joiden uhreiksi he itsekin joutuivat. Tshetsheenit eivät vainonneet venäläissiviilejä - heitä kuoli kuitenkin joukoittain Venäjän pommituksissa. Sittemmin kasakoiden keskuudesta on noussut myös kiihkokansallisia venäläisnationalisteja, jotka ovat Putinin linjoilla kaukasialaisten nujertamisen puolella.

Tshetshenian tilanne on lohduton: yli 100'000 tshetsheeniä on joutunut pakolaisiksi ennen kaikkea Ingushiaan, vielä useampi on kodittomana täydellisesti tuhotussa kotitasavallassaan, jonka infrastruktuuri on yhtä raunioina kuin pääkaupunkikin, josta on nyt tullut kirjaimellisesti "Grozny" ('kauhea') - esimerkki venäläisestä siirtomaanimistöstä (tshetsheenit nimesivät kaupungin uudelleen Dzoxar-Galaksi vuonna 1996 venäläisten ohjusiskussa surmatun Tshetshenian ensimmäisen presidentin Dzoxar Dudajevin kunniaksi). Kaikki talous ja teollisuus on tuhottu - vain rikollisuus kukoistaa miehityshallinnon siunauksella. Samalla sota jatkuu, vaatien joka päivä uusia kuolonuhreja, ennen kaikkea tshetsheenitaistelijoiden iskuissa surmansa saavia venäläissotilaita ja näiden valikoimattomasti surmaamia tshetsheenisiviilejä.

Myös Tshetshenian presidentti Aslan Maskhadov on ilmoittanut strategisesta uudelleenjärjestäytymisestä itsenäisyystaistelussa: "Joukkomme on uudelleenryhmitetty, suunnitelmat ja aikataulut taistelutehtävien suorittamiseksi on tarkoin määritelty ja jaettu komentajille kentällä. Logistiset tehtävät on suoritettu", ilmoitti Maskhadov lyhyesti videonauhalla, joka oli toimitettu uutistoimisto AP:n toimittajan haltuun. Maskhadov lupasi myös, että vastarinta jatkuu ja kiihtyy kevääseen mennessä, niin että "maa alkaa polttaa venäläisten maahantunkeutujien jalkojen alla". (AP, 1.2.)

Maskhadovilla, kuten ensimmäisellä presidentillä Dudajevillä, on upseeritausta, ja hänet valittiin maltillisena ehdokkaana Tshetshenian presidentiksi vuoden 1996 demokraattisissa vaaleissa. Hän on itsenäiseksi julistautuneen Tshetshenian kolmas presidentti, sillä välittömästi Dudajevin kuoleman jälkeen presidentin tehtäviä toimitti varapresidentti Zelimhan Jandarbijev, kansallismielinen runoilija, jota myös pidetään maallista hallintoa kannattaneita Dudajeviä ja Maskhadovia uskonnollisempana. Maskhadovia on luonnehdittu paitsi maltilliseksi ja realistiseksi, myös hallintotavoiltaan pragmaattiseksi. Hän on herättänyt tshetsheeneissä pikemminkin tyytymättömyyttä sen vuoksi, että hän myötäili Venäjää aina Venäjän kesällä 1999 tekemään uuteen aggressioon saakka. Tällöin monet tshetsheenit, erityisesti uskonnollisempi suuntaus, katsoi Maskhadovin toimineen liian luottavaisesti ja siten altistaneen Tshetshenian Venäjän petokselle. Kaikesta huolimatta Maskhadov on onnistunut kokoamaan tshetsheenit taakseen ja nauttii laajapohjaista kannatusta toisin kuin oppositiossa olleet islamistit, mm. sissijohtaja Shamil Basajev. Venäjän johtajatkin pitivät Maskhadovia maltillisena ja Hasavjurtin rauhansopimusluonnosta seuranneessa Moskovan sopimuksessa presidentti Boris Jeltsin tunnusti Maskhadovin Tshetshenian lailliseksi presidentiksi. Kesällä 1999 Venäjän linja kuitenkin yllättäen muuttui ja Vladimir Putin on ilman perusteita kategorisesti kutsunut Maskhadovia "terroristiksi" ja "islamistiksi".

Tällä välin venäläislähteet perustelevat, miksi ulkomaisiin avustusjärjestöihin Kaukasuksella kohdistuu niin paljon epäluuloja ja salaperäisiä kidnappauksia: Itogi-lehdessä 30. tammikuuta kirjoittava Dmitri Sabov vihjaa, että "venäläisten keskuudessa koetaan kaikkien näiden 'humanitäärien ilman rajoja' auttavan Tshetsheniassa pikemminkin 'niitä' kuin 'meitä' ja tämä juontaa jo vuosien 1994-1996 sotaan". Sabov jatkoi, että "on vaikea sanoa, ketä pitäisi syyttää tästä" asenteesta, koska eräät avustustyöntekijät ovat kritisoineet Venäjän politiikkaa Tshetsheniassa ja jopa ilmaisseet, kuten 'Lääkärit ilman rajoja', että Moskovaa pitäisi sanktioida! (RFE/RL, 2.2.)

Tsaarinajan nostalgia sen kuin lisääntyy: Tshetsheniaan on lähetetty kasakoita. On muodostettu 205. moottorirykmentin kasakkapataljoona, joka saman tien 30. tammikuuta lähetettiin Tshetsheniaan. Toisen kasakkapataljoonan muodostaminen on valmisteilla. Alueellisen turvallisuuskomitean apulaissihteeri Vasili Beltshenko ilmoitti, että kasakat eivät osallistuisi taisteluihin vaan harjoittaisivat "lain ja järjestyksen pakottamista" Shelkovskoin ja Naurin piirikunnissa Pohjois-Tshetsheniassa samoin kuin vartioisivat hallintorakennuksia ja "teollisia installaatioita". (Glasnost, Caucasus Daily News Service, 2.2.)

Venäjän nukkehallitusta Tshetsheniassa johtava Ahmed Kadyrov palkittiin johtokuntapaikalla Groznyissä toimivassa öljy-yhtiö Grozneftegazissa. (RFE/RL, Caucasus Report, 2.2.)

Sen sijaan Kadyrov on uhannut sulkea tshetsheenipakolaisten pakolaisleirit Tshetshenian alueella. (RosBusinessConsulting, 6.2.)

Venäjän valvomalla alueella Tshetsheniassa kidnapattu amerikkalainen Lääkärit ilman rajoja -järjestön avustustyöntekijä Kenneth Gluck on yllättäen vapautettu, venäläisten mukaan verettömässä FSB:n operaatiossa. Mitään tietoja kidnappaajista tai muitakaan yksityiskohtia ei ole paljastettu. Venäläismielisen tshetsheenihallinnon Moskovan-edustaja Ramzan Ibrahimov väitti, että amerikkalaisviranomaiset olivat "totta kai avustaneet vapauttamisessa", muttei kertonut tarkoittiko tämä neuvotteluja, lunnaiden maksamista vai operationaalista toimintaa, jota venäläiset tuskin olisivat hyväksyneet. Yhdysvaltain suurlähetystö ei kommentoinut. Tshetsheenit ovat väittäneet, että Venäjän salainen palvelu oli Gluckin kidnappauksen takana vahingoittaakseen tshetsheenien mainetta, saadakseen kansainvälistä tukea sodan jatkamiselle sekä karkottaakseen ulkomaiset avustusjärjestöt maasta. Maskhadov painotti aiemmin, että Gluckilla oli hallussaan dokumentteja venäläisten raakuuksista Tshetsheniassa. (AP, 5.2.)

Gluck kidnapattiin alueella, joka oli erityisen tiheään venäläisten valvomaa ja täynnä venäläisiä tarkastuspisteitä. Tämä on saanut monet tarkkailijat epäilemään väitteitä, että tshetsheenisissit olisivat olleet kaappauksen takana. Myös Kadyrovin hallintoa on toistuvasti syytetty kaappauksesta. Venäjän Tshetsheniaan lähettämä "pääihmisoikeustarkkailija" Vladimir Kalamanov kertoi Interfaxille 5. helmikuuta, että kidnappaus toimisi varoittavana esimerkkinä ulkomaalaisille Tshetsheniassa, että näiden ei pidä tehdä syrjähyppyjä venäläisten viranomaisten sallimista lupatoimista tai muuten voi käydä huonosti… (AP, 5.2.)

Kalamanovin uhkailusta huolimatta monet humanitääriset järjestöt miettivät, kuinka ne voisivat jatkaa toimintaansa kipeästi apua tarvitsevien tshetsheenien parissa. Gluck itse vetosi järjestöönsä, että se jatkaisi toimintaa Tshetsheniassa, huomauttaen myös, että häntä ei ollut pahoinpidelty kidnappauksen aikana - vaikkakin hän pysyi vaiti siitä, missä häntä oli pidetty tai keitä kidnappaajat olivat. Gluck oli tällöin edelleen venäläisten käsissä Mozdokissa (Pohjois-Ossetiassa). RFE:n toimittajan Sophie Lambroschinin mukaan Gluck on ollut harvinaisen omistautunut ja suorapuheinen avustustyöntekijä, joka auttoi tshetsheenisiviilejä jo ensimmäisen Tshetshenian sodan aikana 1994-96. Viime vuonna Gluck antoi Euroopan neuvostolle raportin, jossa venäläisten toimia Tshetsheniassa verrattiin entisen Jugoslavian etnisiin puhdistuksiin. Näyttäisi siltä, että UNHCR olisi aloittanut uudelleen avustuslähetysten lähettämisen Tshetsheniaan Gluckin vapautumisen jälkeen, vaikka järjestön Moskovan-edustaja Vera Soboljeva sanookin uuden avustuserän ajoituksen olevan sattumaa. Punainen Risti ja EU:n tukemat avustusjärjestöt, jotka ovat pidättäneet operaatioitaan Tshetsheniassa, pohtivat yhä toiminnan elvyttämistä. Kalamanov uhkaili järjestöjä sanomalla, että "jos Venäjän määräyksiä ei noudateta, Gluckin kidnappaus voi toistaa itsensä, mutta eri seurauksilla". (RFE/RL, 5.2.) Gluck oli myös aiemmin esiintynyt Venäjän TV:ssä arvostellen Venäjän sotatoimia.

Gluckin myöhemmät lausunnot eivät tuoneet sen enempää valaistusta siihen, keitä kidnappaajat olivat olleet. Gluck itse ilmoitti jättävänsä spekulaation tiedotusvälineille ja keskittyvänsä itse vain kertomaan sen, mitä näki ja kuuli kidnappauksen aikana. Hänen antamansa tiedot eivät osoita selvästi, keitä kidnappaajat olivat, mutta sen sijaan asettavat selvästi FSB:n esittämän virallisen version ristiriitaiseen valoon. (VOA, 8.2.) Lääkärit ilman rajoja -järjestön edustaja sanoi myöhemmin, että asiassa on hyvinkin paljon arvoituksellista, mihin Gluck ehkä uskaltaa vastata vasta päästyään pois Venäjältä, Yhdysvaltoihin. Esimerkiksi lunnasvaatimuksia Gluckista ei missään vaiheessa esitetty, mikä vaikuttaa oudolta, mikäli kidnappaajat olisivat olleet tshetsheenirikollisia. (Moskovskii Komsomolets, 9.2.)

Gluck itse ei pystynyt sanomaan, keitä hänen kaappaajansa olivat ja hänen mystinen vapautumisensa ilmeisesti ilman sen kummempaa operaatiota sai mm. venäläisen Kommersant-lehden epäilemään, että kidnappauksen takana olivat venäläismieliset tshetsheenit, jotka saivat ohjeensa FSB:ltä. Lehden mukaan tiedot olivat tulleet Tshetsheniassa palvelevalta FSB:n virkailijalta, joka lisäksi huomautti, että kidnappaajat katosivat kuin tuhka tuuleen "vapauttamisen" jälkeen. FSB:n tiedottaja Aleksandr Zdanovitsh jyrähti oitis Kommersant-lehteä vastaan, kiistäen FSB:n osuuden kidnappaukseen ja lehden raportin aitouden, mutta samaan hengen vetoon vannoen, että FSB:n vuotaja Tshetsheniassa tunnistettaisiin ja häntä rangaistaisiin! Gluckin vaiteliaisuuden on arveltu johtuvan hänen halustaan suojella haavoittuvassa asemassa Venäjällä ja Tshetsheniassa toimivia kollegojaan, joiden hän uskoo kohtaavan lisää vaikeuksia FSB:n taholta. (RFE/RL, 13.2.)

Venäjän virallisen version esitti päivää myöhemmin Tshetshenian miehityshallinnon syyttäjä Vsevolod Tshernov, joka väitti Interfaxille, että kidnappauksen takana olisi ollut Jakub-niminen tshetshenialainen sotapäällikkö. Venäläislehti Novaja Gazetan mukaan "Jakub" on kuitenkin myyttinen hahmo, joka on Venäjän disinformaation tuotetta ja jonka syyksi pannaan erilaisia satunnaisia rikoksia. (AFP, 5.2.) Tshetsheenien itse ylläpitämä uutispalvelu Kavkaz.org on kuitenkin raportoinut muutamia kertoja Amir Jakub -nimisen kenttäkomentajan toteuttamista taisteluoperaatioista Starije Atagin lähistöllä - samalla seudulla, jolla Gluckin kidnappaus sattui. (Kavkaz.org, 18.9. ja 8.12.2000) Jakubin olemassaolo ei tietenkään merkitse sitä, että hän olisi ollut kidnappauksen takana. Venäjä on virallisesti syyttänyt milloin ketäkin tshetsheenijohtajaa "terrorismista", "bandiittitoiminnasta" jne. pystymättä kertaakaan esittämään uskottavia todisteita väitteilleen. Samaan aikaan kuitenkin dokumentoidusti kidnappauksiin liitetyt tshetsheenirikolliset kulkevat edelleen vapaana Urus-Martanin seudulla ja ovat väitetysti Kadyrovin hallinnon suojeluksessa.

Omituinen uutinen kuultiin Espanjasta: Yöllä 30. tammikuuta olisi Madridissa ammuttu tuntemattomien kahden miehen toimesta Nugzar Zhvania [georgialainen nimi], joka olisi uutisen mukaan toiminut joskus Dzoxar Dudajevin turvallisuuspalvelun päällikkönä. Madridin poliisi väittää Zhvanialla olleen yhteyksiä kolumbialaisiin huumekauppiaisiin, jotka olisivat suorittaneet murhan. (Glasnost, Caucasus Daily News Service, 3.2.) Tshetshenian tilannetta ensimmäisen sodan ajoista seuranneet henkilöt eivät ole kuitenkaan koskaan kuulleetkaan tällaisesta "Dudajevin tiedustelupalvelun päälliköstä". Maskhadovin ajalla tshetsheenien sotilastiedustelua jossain vaiheessa johtanut Abu Musajev [tai Movsajev] murhattiin viime vuonna Tshetsheniassa, jälleen tuntemattomien henkilöiden toimesta.

Boris Nemtsov on esittänyt jälleen vaatimuksen, että Tshetshenia pitäisi saattaa vuoteen 2003 mennessä täydellisesti Venäjän hallintaan kaksiosaisella suunnitelmalla: Ensinnäkin Tshetshenia alistettaisiin venäläiselle hallitsijalle, jolla olisi "epätavallisen suuret" valtaoikeudet, ja jos tämä ei onnistuisi, maa pitäisi jakaa, "hajottaa ja hallita" siten, että tasangot erotetaan vuoristosta ja vuoristoalue eristetään sotavyöhykkeeksi. (Gazeta.ru, 7.2.)

Taistelut jatkuvat kuitenkin koko Tshetshenian alueella. Tshetsheenien sotauutisia välittävät lähteet raportoivat niistä päivittäin. Esim. 8. helmikuuta Georgiassa toimiva lähde raportoi taisteluita käydyiksi viimeisen vuorokauden aikana Vedenon, Nozhai-Jurtin, Shalin, Itum-Kalen, Urus-Martanin, Gudermesin, Naurin sekä Kurtshaloin alueilla. Itum-Kalessa komentaja Rizvan Tshitigovin yksikkö ampui lisäksi alas venäläisen taisteluhelikopterin. (Chechen Press, Military News, 8.2.)

Radio Free Europe, jonka palveluksessa toimi myös Venäjän tiedustelupalvelun aiemmin kaappaama venäläistoimittaja Andrei Babitski, on ilmoittanut aikovansa aloittaa radiolähetykset tshetsheenin kielellä. Venäjä on oitis hyökännyt ehdotusta vastaan "poliittisesti motivoituna ja Venäjää vastaan suuntautuvana". Venäjän tiedotusministerin Mihail Lesinin mukaan tshetsheeninkielinen uutistarjonta "rohkaisisi separatistisia tunteita kapinallisella alueella". Itävallassa Putinin mukana ollut Lesin ilmoitti, että "tshetsheenit osaavat kyllä venäjää, joten sellaisen erityisautonomian luominen radioaalloille on ilmiselvästi väärin". Lesin jatkoi, että "vaikkakin tämä on pientä, tämä on selvästi haaste Moskovalle. Miksi ihmeessä tällaista pitää tehdä? … Tämä on erittäin negatiivinen askel ja selvästi vakavasti poliittisesti motivoitu." (Reuters, 9.2.)

RFE:n kommunikaatiojohtaja Paul Goble kuitenkin tyrmäsi Lesinin syytökset ilmoittaen, ettei päätös ollut RFE:n vaan sitä rahoittavan Yhdysvaltain kongressin. RFE aikoo aloittaa radiolähetykset myös tshetsheeniksi, avaariksi ja tsherkessiksi (avaarit ovat Dagestanin suurin kansanryhmä, tsherkessit taas tsaarinajalla 1800-luvun suurimman kansanmurhan uhriksi joutunut laaja kansakunta, jonka jäänteinä ovat nykyisin Pohjois-Kaukasuksella tsherkessit, adigit ja kabardit). Goble jatkoi: "Toimitamme uutisia monilla eri kielillä … mm. tataariksi ja bashkiiriksi, jotka ovat Volgan alueen kansojen puhumia kieliä. Monet noistakin kansoista ymmärtävät myös venäjää." Goblen mukaan tshetsheeninkielisten radiolähetysten rahoitus on vielä järjestettävä. "Me tarjoamme objektiivisia uutisia ja tietoa … emme ole kenenkään kontrollissa…, emmekä aja tässä mitään poliittista agendaa. Teemme tämän yksinkertaisesti siksi, että toimenkuvamme on edistää vapaata tiedonvälitystä", hän lisäsi. (AFP, 9.2.)

YK:n maailman ruokaohjelma (World Food Program, WFP) vetosi lisäavun saamiseksi tshetsheeneille. WFP:n edustaja Angela van Rynbach sanoi, että ihmiset Tshetsheniassa ovat todella vaarallisessa asemassa, ja heidän mahdollisuutensa saada ruokaa ovat kriittisesti rajoitettuja taistelujen, maamiinojen ja jatkuvan tshetsheenien vastaisen vihamielisyyden vuoksi. (BBC, 26.1.) Punainen Risti ilmoitti aikovansa jäädä Tshetsheniaan. Venäjän tiedustelupalvelun FSB:n tiedottaja Aleksandr Zdanovitsh reagoi tähän välittömästi uhkailemalla avustusjärjestöjä, että tshetsheenit aikoisivat tehdä "terrori-iskuja" merkkipäivinä, jollainen on puna-armeijan juhlapäivä 23. helmikuuta, jolloin venäläissotilaat tapaavat juhlia. (RFE/RL, 9.2.) Venäläiset ovat aiemminkin säännöllisesti uhkailleet, että tshetsheenit iskisivät venäläisiä vastaan juuri merkkipäivinä, jolloin venäläisjoukot ovat juovuksissa. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, koska kukapa olisi niin tyhmä, että ajoittaisi iskunsa ennalta ilmoitettuihin päiviin. (Norbert Strade, Chechnya Shortlist, 9.2.)

Human Rights Watch on vaatinut EU:ta painostamaan Venäjää Tshetshenian hirveyksien lopettamiseksi. (HRW, 13.2.)

Traagisesti paljon vähemmän tunnettu tosiasia on, että päivämäärällä 23. helmikuuta on tshetsheeneille myös toinen merkitys. Tuona päivänä vuonna 1944 alkoi Stalinin ja silloisen NKVD:n (sittemmin KGB:n, nykyisin FSB:n) päällikön Lavrenti Berian suunnittelema tshetsheenien ja inguushien kansanmurha, jonka eksplisiittisenä tarkoituksena oli "likvidoida Tshetsheeni-Ingushia täydellisesti". Koko runsaat 600'000 ihmistä käsittävä tshetsheenikansa yllätettiin puna-armeijan vuosipäivänä (Beria tunnettiin kansanmurhien ajoittamisesta neuvostojuhlapäiviin), sullottiin kylmiin junanvaunuihin ja karkotettiin hyiseen Pohjois-Kazakstaniin ilman kunnollisia vaatteita tai mitään muutakaan. Samalla ympäri tasavaltaa järjestettiin äärimmäisen raakoja massamurhia, jotka kohdistuivat "kuljetusta kestämättömiin" sairaisiin, lapsiin, raskaana oleviin naisiin ja vanhuksiin. Kansanmurhan ja sitä seuranneen Stalinin kuolemaan asti kestäneen karkotuksen yhteydessä 60 prosenttia tshetsheenikansasta surmattiin, menehtyi vankileireillä tai kuoli perillä karkotusalueella nälkään, kylmään, tauteihin ja KGB:n myrkytysoperaatioihin.

Tunnetuin massamurha sattui Haibahin kylässä, jossa n. 700 tshetsheeniä - pääosin lapsia, vanhuksia ja raskaana olevia naisia - poltettiin elävältä suureen viljavarastoon salaisen poliisin kenraalin Mihail Gvishianin määräyksestä, joka noudatti Berian ohjeita. Haibahin massamurha tuli myöhemmin tunnetuksi lähinnä siksi, että operaatiota todistanut nuori salaisen poliisin tshetshenialainen asiamies järkyttyi siitä niin, että ryhtyi kritisoimaan NKVD:n toimia ja rangaistustoimista huolimatta jatkoi totuuden puhumista, kunnes Nikita Hrushtshevin hallinto keksi käyttää sitä osana todistusaineistona Beriaa itseään vastaan. (Ks. mm. Carlotta Gall & Thomas De Waal: "Chechnya - Calamity in the Caucasus"; Antero Leitzinger: "Tshetsheenit - Pohjois-Kaukasuksen historiaa ja Groznyin taistelu 24.1.1995 saakka".)

Ohessa presidentti Maskhadovin haastattelu, jonka on tehnyt tshetsheenien virallinen (Maskhadovin hallituksen) uutispalvelu:

CHECHENPRESS

http://www.chechengovernment.com/Presscentre.asp
Information Agency of the Government of the Chechen Republic of Ichkeria

Interview of President Maskhadov (Part I), 01/26/2001

Question: What is current military situation in the Republic?

The president: Today in the south-east of Chechnya, in areas of Tzentaroy, Benoy, Dargo, Zandak, Aleroy, Yalkho-Mokhk, and Galancho, there are large military [Russian] groupings, more than 200 armoured vehicles. Russians say that they are carrying out a large operation on destruction of Chechen fighters. But I declare that units of our fighters ... are fighting there successfully. No reports of Russian generals about our losses are true. In that area, during the last two-month non-of Chechen fighters have not suffered even a finger-injury.

Forest "Zachistki", searches of our bases and our fighters are all Russian fictions. We have not suffered a single defeat. All their efforts are vain. Prior to the relocation of the Russian troops to the area, our commanders were informed and prepared to meet them. Observing posts were set up, communication was maintained, all approaches were mined, paths of motion were identified, and numerous bases were prepared. Everything was prepared. Because of all these, today mobile groups of our fighters are able to resist such a huge [Russian] grouping, without any casualties on our side, making the enemy to suffer substantial military hardware and personal losses. That is how things are.

Question: Recently Russian TV has reported that President Maskhadov and Commander Khambiyev were wounded and that some Chechen bases were destroyed. What could you tell about it?

The president: It is a vain lie, aimed to justify before Moscow the huge amount of wasted fuel and ammunition. Allah keeps me safe, and they [Russians] are forced to lie. In other areas of Chechnya, declaring about realisation of 'rigid mopping-up' operations, the Russian soldiers torment the civilian population, and maraud taking away spoons and caps. They kidnap innocent people and then sell them to their relatives. The powerless enemy, thus, torment the civilian population. Their generals, officials, OMON - all of them try to steal more and more before they leave Chechnya. Engaged in extortion, they have forgotten about Russia, about their motherland and army. Today, they are after not our fighters, but a 'kopeck' [Russian money unit].

Then, about our capital; I am very pleased how our troops there fight. Their number there [in Jokhar - former 'Grozny'] increase with each day, because our injured fighters recover and come back. The city is being filled with our fighters ever more and more. Practically, the capital is in our hands. Russian do not feel there confidently, and henceforth they will be afraid. In the city, [Russian] armoured vehicles are destroyed, occupants are killed, and block posts are attacked. Daily, I receive battle reports. The activity of our fighters also has increased in the Achkhoy-Martan area. In Urus-Martan and Shali districts, in Argun and Gudermes.. . Everyday, there are up to 10 attacks on block-posts, 2-3 attacks on commandant-offices. Every week, there are up to 2-3 attacks on military vehicle columns of enemy. Not speaking about the number of [Russian] soldiers that are killed by Russians themselves, up to 30 and more corpses of Russian soldiers are being sent to Russia by our fighters each day. This is the 'benefit' for Russians of their staying in Chechnya. Our fighters apply tactics of guerrilla war. It is very much convenient for us, because one cannot hide the huge Russian army. She [the Russian Army] is easy to get to and easy to inflict a loss to. She is not able to see the one who attacks her. Therefore, they [Russians] stay in a constant fear. That is how the picture looks like.

Tshetsheenipakolaisista Puolassa ja hiljattaisesta välikohtauksesta, jossa Puolan poliisin väitetään ahdistelleen syyttömiä tshetsheenipakolaisia etnisin perustein jahdatessaan Moskovasta käsin toimineen rikollisryhmän jäseniä, kertoo Krakovassa toimivan Puolan Tshetshenia-tiedotuskeskuksen (ihmisoikeusjärjestö) kirje. Puolalaiset mainitsevat myös, että etsintäkuulutettu kaukasialainen rikollinen, jonka jahtaamisen varjolla tshetsheenien kimppuun käytiin, oli itse asiassa moskovalaiseen mafiaan kuulunut etninen georgialainen.

Venäläisjoukot pidättivät Tshetsheniassa "jordanialaisen arabin", 27-vuotiaan Sultan Nadir Al-Shishanin, jota esiteltiin todisteena siitä, että Tshetsheniassa olisi todella arabipalkkasotilaita, kuten venäläinen propaganda on toistuvasti väittänyt. (AFP, 8.2.) Kuitenkin jo pidätetyn "jordanialaisen" sukunimestä Al-Shishani voi päätellä, että hän on tshetsheeni. Shishani tarkoittaa tshetsheeniä. Useimpien muiden entisen Neuvostoliiton aluetta kauempaa tshetsheenien puolelle tulleiden vapaaehtoisten (joita ei kokonaisuudessakaan ole paljon) tavoin myös Shishani kuuluu tshetsheenidiasporaan, jota on entisen Neuvostoliiton ulkopuolella eniten Turkissa ja Jordaniassa. (BBC; nimen selvitys Muhammed Othman, Chechnya Shortlist, 9.2.)

Kenneth Gluckin mystinen "vapautus" askarruttaa edelleen. Jelena Shishkunova kirjoitti asiasta venäläisessä nettilehdessä: "Gluck itsekin myönsi olevansa sangen yllättynyt siitä, että hänen kaappaajansa onnistuivat ajamaan hänet miltei Starije Atagin keskustaan yön ulkonaliikkumiskiellon aikana, kun edes sotilaskulkuneuvojen ei ole sallittua ajaa kaduilla. Joko kaappaajilla oli erityislupa tai sitten tarkastuspisteiden järjestelmä Tshetsheniassa on myytti." (Gazeta.ru, 8.2.)

Silloin tällöin esitetään väitteitä, joissa kiistetään Putinin Tshetshenian nukkehallitsijaksi nimittämän Ahmed Kadyrovin olleen Venäjän tiedustelupalvelun rekrytoima, sillä perusteella, että Kadyrov tunnettiin aiemmin nimenomaan Tshetshenian sekulaareja presidenttejä Dzoxar Dudajeviä ja Aslan Maskhadovia vastustaneena islamistina. Ehkäpä juuri tämän seikan pitäisikin avata Kaukasuksen konflikteja "uskonsodaksi" kuvittelevien silmät. Putinin Venäjä taistelee maltillista ja maallista hallintoa kannattavaa presidentti Maskhadovia vastaan ja nosti itse Tshetshenian johtoon islamistin. Tunnettu venäläinen intellektuelli Sergei Kovaljov kirjoitti Kadyrovista seuraavaa (Kovaljovin haastattelu käännettynä Chechnya Shortlist, arkisto, #9840):

"...Ja nyt, hirveät epäilykset voivat myös nousta. Ahmed Kadyrov nimitettiin Tshetshenian [venäläismielisen] hallinnon johtoon. Ja minä tiedän, että tämä on se sama mufti, joka julisti jihadin - pyhän sodan. Ja nyt hän on mukana alistamassa tshetsheenien kapinaa! Hypoteesi on olemassa - ja minun on painotettava, että se on vain hypoteesi - että Kadyrov on ollut FSB:hen yhteydessä jo hyvin kauan. Ja että juuri tämän vuoksi [FSB:n ohjeesta] hän julisti jihadin. Miksi hän niin teki? Kuten venäläiselle voisi sanoa: 'Nythän näet, millaisia tshetsheenit ovat - katso, ne julistivat pyhän sodan. Tiedätkö, mitä se merkitsee? Että sinä, kafir, tulet teurastetuksi!' Boris Berezovski antoi kaksi miljoonaa dollaria Shamil Basajeville sementtitehtaan rakentamisesta. Miksi juuri Basajeville? Minulla ei ole aavistustakaan. En ole koskaan nähnyt Shamil Basajevin rakentavan mitään - sen sijaan olen kyllä totta tosiaan nähnyt, kuinka hän taistelee. Ja tuo on sama Basajev, joka soti georgialaisia vastaan Abhasiassa [Venäjän sotilastiedustelun GRU:n rekrytoimana], mutta silloinhan hän oli samalla puolella Venäjän kanssa."

Tshetsheeneistä ehkä pahamaineisin, yleisesti tshetsheenienkin keskuudessa rikollisena ja bandiittina pidetty Arbi Barajev on tshetsheenilähteiden mukaan joutunut hyökkäyksen kohteeksi Alhan-Jurtin lähellä, mutta tulitaistelussa tappanut kolme hyökkääjistä ja ottanut yhden vangiksi. Vanki osoittautui tshetsheeniksi ja Glasnostin mukaan hyökkääjät olisivat toimineet Kadyrovin regiimin laskuun. (Glasnost, 13.2.) Tämä uutinen näyttäisi puhuvan monia aiempia uutisia vastaan, joiden mukaan Barajev toimii venäläisten (ja Kadyrovin) valvomalla alueella vapaasti ja vieläpä nauttisi joko Kadyrovin tai Gantemirovin suojelusta. Toisaalta Barajeviä vastaan tehty "hyökkäys" ei johtanut mihinkään konkreettiseen ja saattaa olla vain omiaan sekoittamaan kuvaa siitä, kuka on kenenkin puolella. Venäjän nukkehallinto Tshetsheniassa näyttää olevan vielä pahemmin sisäisesti jakautunut ja riitainen kuin venäläisiä vastaan taisteleva puoli - Kremlin riveistä nyt puhumattakaan.

Venäjän propagandasodankäynti on kiihtynyt. Venäläislähteet mm. levittivät huhua, että tshetsheenit olisivat hyökänneet avustussaattueen kimppuun. Tshetsheenit kiistivät tiedon ja sanoivat kyseessä olleen venäläinen sotilassaattue. Kävi ilmi, että yhdenkään humanitäärisen järjestön saattueita vastaan ei ollut hyökätty tuona ajankohtana, joten tshetsheenien ilmoitus lienee oikea. (AFP, 8.3.)

Propagandasota jatkuu myös Tshetshenian hallituksen ja "kansainvälisten islamistien" välillä. Länsimaiset tiedotusvälineet pelaavat islamistien pussiin viittaamalla päivittäin tshetshenialaisen islamistin Movladi Udugovin ylläpitämään "Kavkaz-Tsentriin" (http://www.kavkaz.org) "tshetsheenilähteenä". Vaikka Udugovin poliittisesti lähellä Shamil Basajeviä oleva uutistoimisto hankkii ja välittää sangen ripeästi erityisesti sotauutisia kentältä, se ei edusta Tshetshenian hallituksen virallista kantaa ja presidentti Aslan Maskhadov ja muut maltilliset tshetsheenijohtajat, erityisesti länsimielinen ulkoministeriö, jota johtaa ulkoministeri Ilias Ahmadov, ovat jatkuvasti joutuneet selittelemään, etteivät hyväksy Udugovin tietotoimiston islamistisia lausuntoja. Kavkaz-Tsentrin uskontaisteluretoriikka on vain omiaan vahvistamaan Venäjän maailmalle lietsomaa kuvaa, että Tshetshenian sodassa olisi kyse uskonsodasta. Tshetshenian hallituksen virallista kantaa edustaa Maskhadoville uskollinen Chechenpress:
http://www.chechengovernment.com/
http://www.chechenpress.com/

Lopullisesti Udugov onnistui suututtamaan Maskhadovin ja tämän kulttuuri- ja tiedotusministeri Ahmed Zakajevin asettumalla puolustamaan Talibanin päätöstä räjäyttää Buddhan patsaat Bamiyanissa. Kavkaz-Tsentr ihmetteli, miksi "juutalais-kristillinen maailma" on niin huolestunut parista kivipatsaasta. Sekä Maskhadov että Zakajev kiirehtivät tuomitsemaan Talibanin harjoittaman totalitarismin ja terrorin sekä kulttuuriperinnön hävittämisen, jota Maskhadov vertasi Venäjän Tshetsheniassa harjoittamaan kaukasialaisen kulttuuriperinnön järjestelmälliseen hävittämiseen. Venäjä on mm. pyrkinyt useaan otteeseen tuhoamaan kaiken tshetsheeninkielisen kirjallisuuden, hävittämään antiikin ajalta peräisin olevat vartiotornit Tshetshenian ylämaan vuorilta sekä repimään islamilaisten hautausmaiden hautakivetkin paikoiltaan. Zakajev myös kiitti erityisesti maailman buddhalaisia järjestöjä siitä, että nämä ovat systemaattisesti alusta asti tuominneet Venäjän väkivallan tshetsheeniväestöä vastaan. (Chechenpress, 5.3. ja 6.3.)

Jo pitkään ulkomailla asunut Movladi Udugov vastasi Tshetshenian johtajien syytöksiin kylmän rauhallisesti toteamalla, että Kavkaz-Tsentr ei ole koskaan väittänytkään edustavansa Tshetshenian virallista linjaa vaikka puolustaakin Tshetshenian itsenäisyyttä, vaan että se on "kaikista hallituksista riippumaton" ja edustaa "maailmanlaajuista islamia". (Kavkaz.org, 7.3.) Selvemmin maailmalle tuskin olisi voinut ilmaista eroa islamistien ja tshetsheenien välillä. Kuitenkin jo samana päivänä ilmaantui tiedotusvälineisiin uusia uutisia, joissa Udugovin Kavkaz-Tsentriä väitettiin "tshetsheenilähteeksi".

Istanbulista Moskovaan matkalla ollut 162 matkustajan venäläiskone kaapattiin Turkin ilmatilassa 15. maaliskuuta. Kaapattu kone lensi Saudi-Arabiaan, jossa saudien erikoisjoukot päättivät kaappauksen surmaamalla kolme ihmistä - yhden kaapparin, venäläisen lentoemännän sekä turkkilaisen matkustajan (aiemmin esiintyi väitteitä, joiden mukaan lentoemäntä olisi kuollut yhden kaapparin puukosta, mutta AFP 18.3. varmisti, että hänet tappoivat saudipoliisien luodit). Kaappareita oli kolme, ilmeisesti he olivat Tshetshenian sisäministerinä vuonna 1998 lyhyen aikaa toiminut Aslambek Arsajev, hänen veljensä Sufian Arsajev sekä veljenpoikansa. (Myöhempien raporttien mukaan Aslambek ei ollut mukana, vaan kaapparit olivat Sufian Arsajev ja hänen kaksi poikaansa.) Heidän motiivinsa oli vaatia Venäjää lopettamaan tshetsheenien kansanmurha ja sota Tshetsheniassa. Saudi-Arabiassa he teippasivat koneen oven viereen Itshkerian tshetsheenitasavallan lipun. Saudi-Arabiassa kahta hengissä selvinnyttä kaapparia odottaa kuolemantuomio.

Moni asia kaappauksen suhteen on edelleen auki. Tshetsheenit liikkuivat venäläisillä passeilla eikä Turkki oman ilmoituksensa mukaan saanut Venäjältä mitään ennakkovaroitusta kaappauksesta. Kaapparit olivat ilmeisesti aseistautuneet vain puukoin ja kaappaus vaikutti huolimattomasti toteutetulta epätoivoisten ihmisten teolta. Kuitenkin entisen sisäministerin olisi luullut paremmin tietävän, kuinka paljon vahinkoa tshetsheenien maineelle konekaappaus voisi tuottaa. Asiaa pahentavat se, että kaappaus tehtiin Turkissa, että kone lennätettiin Saudi-Arabiaan ja että monet matkustajista olivat pyhiinvaellukselta Mekasta ja Medinasta palaamassa olleita Venäjän muslimeja - mm. kaukasialaisia ja tataareja. Monessa suhteessa kaappausdraama oli siis omiaan herättämään negatiivista huomiota tshetsheenejä kohtaan islamilaisessa maailmassa. Lisäksi kaappaus on antanut Venäjälle propaganda-aseen Turkkia vastaan ja se voi saada välikohtauksen uutisarvoa hyväkseen käyttäen painostettua Turkkia toimiin Turkissa toimivia kaukasialaisia diasporajärjestöjä vastaan, joiden voidaan epäillä tukevan tshetsheenien vapaussotaa. Monien tshetsheenien mielestä asiaa vielä pahensi saudiviranomaisten väite, joiden mukaan yksi kaappaajista oli sanonut haluavansa, että kone lentäisi Afganistaniin.

Tshetshenian hallitus sanoutui luonnollisesti täysin irti tapahtuneesta tiedotusministeri Ahmed Zakajevin suulla, joka ilmoitti, että tshetsheenit eivät käytä terroria vapaustaistelussaan vaan ovat itse sen uhreja venäläisten taholta. Zakajevin mukaan kyse oli luultavasti epätoivoisten yksilöiden teosta. Saudiviranomaisia edustanut Abdul Aziz Mahmud Masalhi väitti ensin, että kaikki kolme surmattua, lentoemäntä mukaan lukien, olivat kaappareita. (Reuters, 16.3.) Tieto Arsajevin henkilöllisyydestä tuli ensin Jordaniassa asuvalta tshetsheeninaiselta Fariza Atfajevalta, joka väitti olevansa "entisen Tshetshenian tasavallan" edustaja. (Fahd al-Frayyan, Reuters, 15.3.) Hän ei edustanut nykyistä Maskhadovin hallitusta, jonka viralliset edustajat ulkomailla ovat Itshkerian tshetsheenitasavallan ulkoministeriön mukaan seuraavat: Ali Asajev Azerbaidzanissa, Usman Ferzauli Tanskassa (hän vieraili Helsingissä Tshetshenia-aiheisessa seminaarissa Säätytalolla 29.3.), Hizir Aldamov Georgiassa, Aslanbek Kadijev Alankomaissa, Károly Berg Unkarissa, Aminat Saieva Liettuassa, Kazbek Hadzijev Malesiassa, Ali Ramzan Ampukajev Puolassa, Rahman Dushujev Turkissa, Omar Sugaipov Iso-Britanniassa sekä Ljoma Usmanov Yhdysvalloissa.

Sota jatkuu Tshetsheniassa, jossa venäläisjoukkoja ja tshetsheenejä kuolee joka päivä. Taisteluita käydään kaikkialla maassa, kylien ja kaupunkien ilmapommitukset jatkuvat lähes taukoamatta samoin kuin siviiliväestöön kohdistuva terrori.

Tshetsheniasta on löydetty useita joukkohautoja, joihin on haudattu pääosin tshetsheenisiviilejä. Useat joukkohaudat ovat löytyneet venäläistukikohtien välittömästä läheisyydestä. Hautoihin on haudattu mm. niitä "kadonneita" tshetsheenejä, joita venäläisjoukot ovat "pidättäneet" suurissa puhdistusoperaatioissa. Monia on ensin kidutettu keskitysleireillä, toiset on tapettu suoraan. Joukossa on niin miehiä, naisia kuin lapsiakin. Venäjä on reagoinut uutisiin ensin kiistämällä hautojen olemassaolon, sitten kiistämällä syyllisyytensä haudattujen surmaamiseen, ja lopulta yrittäen vähätellä uhrien määriä sekä väittää uhrien - naisten ja lastenkin - olleen itse asiassa tshetsheenitaistelijoita.

Venäjä ei ole juuri edistynyt sotatoimissaan. Propaganda tuottaa jatkuvasti ilmoituksia eliminoiduista tai pidätetyistä tshetsheenien "komentajista" tai muuten muka merkittävistä tshetsheeneistä. Huomionarvoista kuitenkin on, että kukaan ei usein ole kuullut mitään mainituista henkilöistä aikaisemmin. Heitä ei löydy edes Venäjän turvallisuuspalvelujen julkistamista listoista, joissa on lueteltu "terrorismista" epäiltyjä tshetsheenijohtajia. Usein vaikuttaa siltä, etteivät pidätetyiksi tai tapetuiksi väitetyt nimet ole edes olemassa olevia henkilöitä. Viimeisimmässä tapauksessa Venäjä väittä tappaneensa Shamil Basajevin veljeksi väitetyn Hamid Basajevin. Basajevillä oli kuitenkin tshetsheenien mukaan vain kaksi veljeä: ensimmäinen kuoli jo ensimmäisessä sodassa, toinen oli Shirvani Basajev. Toisinaan taas Venäjä onnistuu pidättämään jonkun tshetsheenitaistelijan, jota sitten esitellään propagandassa merkittävänä komentajana, vaikka tämä todellisuudessa olisi johtanut ehkä viiden miehen ryhmää. Propagandan onttous todistaa vain huonosta sotamenestyksestä.

Tshetsheenien ylläpitämä nettilehti Ichkeria.org on julkaissut tietoja tshetsheenivankien kidutuksista venäläisten keskitysleireillä. Raporttiin sisältyy vankina olleen luettelo muista samaan aikaan vankeina olleista Mahketin kylän asukkaista.

Venäjällä Tshetshenian sotarikolliset eivät ole tunnetusti joutuneet kärsimään teoistaan, joten ainoa korkean tason oikeudenkäyntiprosessi, Rostovin 160. rykmentin komentajaa eversti Juri Budanovia ja hänen henkilöstöpäällikköään everstiluutnantti Fjodorovia vastaan, onkin kiinnittänyt paljon huomiota. Budanovia syytetään nuoren tshetsheenitytön Elza Kungajevan raiskauksesta, kidutuksesta ja lopulta murhasta. Eversti viimeisteli työnsä ajelemalla tytön yli panssarivaunulla, minkä vuoksi Venäjä on voinut toistuvasti vedota "fyysisen näytön puutteeseen" raiskauksesta. Toiveikkaimmat länsimaalaiset pitävät Budanovin oikeuteen joutumista todisteena Venäjän hyvästä tahdosta, kun taas venäläiset ovat raivoissaan siitä, että heidän sankariaan näin rangaistaan.

Niinpä venäläiset päättivätkin kostaa Budanoville koituneet henkiset kärsimykset Elza Kungajevan kotikylälle, pienelle Tangi-Tshun tshetsheenikylälle. Läheinen 245. rykmentti pommitti Tangi-Tshua toistuvasti tykistöllä ja tankeilla. Seuraavaksi kylään kylvettiin pommeja lentokoneista, missä yhteydessä tuhoutui täysin kolme taloa. Seuraavaksi sotilaat aloittivat kylän ryöstelyn - 2. maaliskuuta venäläissotilaat pidättivät 32-vuotiaan kyläläisen Ljoma Dudajevin ja pitivät häntä maahan kaivetussa reiässä päivän, kunnes hänen sukulaisensa maksoivat venäläisille lunnaina 200 dollaria. (Glasnost Foundation, Caucasus Daily News Service, 15.3.)

Argunin kaupungissa venäläisten väkivalta siviiliväestöä vastaan on jatkunut koko lopputalven. Venäläinen Glasnost-säätiö kertoo seuraavassa. "Mop-up operation" on nimitys, jota käytetään venäläisten tshetsheenikylissä ja kaupungeissa järjestämistä "puhdistuksista" eli massapidätyksistä, joissa vangittuja kidutetaan, suljetaan keskitysleireille ja yritetään saada paljastamaan taistelijoiden henkilöllisyyksiä, piilopaikkoja ja muita sissien toimintaan liittyvää. Operaatioita tapahtuu jatkuvasti kaikkialla miehitetyssä Tshetsheniassa, enkä sen vuoksi poimi niitä koskevista uutisista kuin joitain yksittäisiä esimerkeiksi. Se, että käsittelen Argunia enkä esimerkiksi Vedenoa ei tarkoita, että vain Argunissa tapahtuisi moista.

"Erikoispoliisijoukot suorittivat Argunin kaupungissa puhdistusoperaation 11.-14. maaliskuuta. Kaupunki eristettiin täydellisesti ulkomaailmasta. Yli 100 miestä ja kaksi naista pidätettiin operaatiossa. Poliisi vaati, että toinen naisista, Heda Edzijeva, pienen vauvan äiti, paljastaisi 'wahhabilaisten' olinpaikat. Enemmistö vangituista vapautettiin jo päivän kuluessa pidätyksestä, mutta kaikki joutuivat sairaalahoitoon heihin pidätyksen aikana kohdistuneen kidutuksen vuoksi. Loppujen kohtalo on edelleen tuntematon. Heidän omaisensa ovat piirittäneet komendantin toimiston vaatien tietoja kadonneista pojistaan ja aviomiehistään. Maaliskuun neljäntenätoista epätoivoiset naiset järjestivät mielenosoituksen kaupungin keskustassa vaatien miestensä vapauttamista. Vaikka mielenosoitus tapahtui hallinnon virallisella luvalla, erikoispoliisi hajotti väkivaltaisesti joukon. Esiintyi taisteluita naisten ja poliisin välillä. On huhuttu, että käskyn mielenosoituksen hajottamiseen olisi antanut tshetsheenihallinnon [venäläismielisen nukkehallinnon] johtaja Ahmed Kadyrov. Toinen mielenosoitus pidettiin seuraavana päivänä ja siinä ihmiset vaativat vangittujen palauttamista, yöpommitusten lopettamista ja tarkastuspisteiden vähentämistä kaupungissa. Kaupungin hallinnon päällikkö Amasar Temirbajev ja Argunin sotilaskomendantti lupasivat suostua ihmisten vaatimuksiin. Siitä huolimatta yöpommitukset jatkuvat edelleen. Pommituksissa viimeisten neljän päivän aikana yksi mies ja yksi nainen ovat saaneet surmansa Argunissa. Samoin Mahetin kylässä Vedenon alueella muuan isä ja hänen pieni poikansa saivat surmansa. Maaliskuun neljäntenätoista 40-vuotias Azma Agajeva, Argunin asukas, tapettiin separatistien toimesta, koska hän oli toiminut yhteistyössä Venäjän viranomaisten kanssa. Myöskin 14. maaliskuuta venäläiset varusmiehet pidättivät noin tunniksi Mekasta palaavien muslimipyhiinvaeltajien saattueen. Turvallisuuspalvelu FSB:n puututtua asiaan pyhiinvaeltajien sallittiin palata Arguniin."

Lopussa mainittu FSB:n sekaantuminen pyhiinvaeltajien pidätykseen on mielenkiintoinen, sillä se viittaa siihen, että samoin kuin neuvostoaikoina, tiedustelupalvelu valikoi ne henkilöt, jotka saavat lähteä pyhiinvaellukselle Mekkaan ja Medinaan. Tavallisille tshetsheeneille ja muille Venäjän noin 20 prosentin muslimivähemmistölle sellainen jää kaukaiseksi haaveeksi.

Venäläiset tulittivat siviililinja-autoa Itä-Tshetsheniassa. Useita kuoli. Asian mainitsi Tshetshenian presidentti Aslan Maskhadov, kun taas Venäjän edustaja, Tshetsheniaan liittyvistä usein absurdeista lausunnoistaan tunnetuksi tullut pääpropagandisti Sergei Jastrzhembski, kiisti koko välikohtausta edes sattuneen. (AFP, 16.3.)

Mika Parkkonen kirjoitti Helsingin Sanomissa (HS, 27.3.) Tshetshenian sodasta, jolle ei edelleenkään näy minkäänlaista loppua. Pommi-iskut surmasivat 23 henkeä Mineralnije Vodyssä ja parissa muussa Etu-Kaukasian kohteessa lauantaina 24. maaliskuuta. Venäjän Tshetshenian sodan propagandasta ja disinformaatiosta vastaava Sergei Jastrzhembski levitti oitis käsitystä, jonka mukaan tshetsheenit olisivat näidenkin pommi-iskujen takana sekä yhdisti samalla iskut harhaanjohtavasti aiempiin Moskovan ja Buinakskin pommi-iskuihin syksyllä 1999 - siitä huolimatta, että noista iskuista on epäiltyinä lähinnä dagestanilaisia ja kaksi Buinakskin pommista pidätettyä ovat molemmat dagestanilaisia.

Turvallisuusneuvoston sihteeri Sergei Ivanov (entinen Suomessa vakoojana toiminut KGB:n upseeri ja Putinin luottomies, jonka Putin samalla viikolla nimitti uudeksi puolustusministeriksi) sanoi pommi-iskujen johtuvan siitä, että Venäjän politiikka (sen "menestys") Tshetsheniassa on pakottanut tshetsheenit siirtymään terrori-iskuihin. Tshetsheenit eivät ole ilmaisseet mitään osallisuutta pommi-iskuihin. Venäjän politiikka Kaukasuksella lupailee todellakin vain entistä huonompaa. Venäläislähteidenkin mukaan tshetsheenisissien määrä on kasvanut viimeisten kolmen kuukauden aikana 1500 miehestä yli 3500 mieheen. Todellinen luku lienee vielä paljon suurempi. Sotilaita kuolee edelleen n. 30 viikossa, surmansa saavia tshetsheenisiviilejä ei edes lasketa. (HS, 27.3.)

next - enr main - previous