Kreikassa saarihyppelyllä 22.6.-6.7.2008

Amorgos 26.6.-30.6.

Saavuttiin aamupäivällä Amorgokselle. Myös täältä oli varattuna hotelli jo etukäteen: Alenksandros Apartments. Omistaja löytyi satamasta pitämästään ravintolasta ja neuvoi meille reitin huoneistolle. Jälleen kerran saatiin majoitus hyvältä paikalta eikä huoneessa ollut mitään valittamista. Ovelta oli jopa merinäköala. Vietettiin ensimmäinen päivä kierrellen Katapolaa ja käytiin hetki makaamassa läheisellä rannalla. Saatiin huomata, että koko saari oli täynnä ruotsalaisia turisteja!

Vuokrattiin taas skootteri kahdeksi päiväksi ja startattiin heti aamulla liikkelle. Suunta oli ensin kohti saaren eteläosaa. Saaren keskiosa on vuoristoista ja tuuli oli paikoin todella navakkaa. Näkymät oli jälleen kerran huikeat, välillä mentiin jopa pilvissä. Ensimmäinen pysähdys oli saaren ainoaan suurempaan nähtävyyteen: kallionseinämään tehtyyn luostariin, Panagias Chozoviotissas. Jälleen kerran kivuttiin rappusia. Sisällekin päästiin, kunhan ensin puettiin päällemme luostarin eteisessä olevasta vaatevarastosta hieman peittävämpiä vaatteita. Luostarin portaikot oli ihan järjettömän kapeita.

Luostarin lähistöllä pysähdyttiin hetkeksi rannalle, Agia Annaan. Amorgoksella ei tosiaan varsinaisia uimarantoja juuri ollut, rannat oli pääosin pieniä kivikkoisia rantoja ilman sen kummempia palveluita. Mutta ruotsalaisia riitti joka paikkaan. Tällekään rannalle kulku ei ollut helpoimmasta päästä ja asettuminen aloilleen oli hankalaa kovan tuulen vuoksi, tavarat lenteli minne sattuu.

Jatkettiin ajelua vielä eteenpäin, käytiin kääntymässä aina Paradisa-rannalla asti. Varsinainen paratiisi paikka ei kyllä ollut. Palailtiin takaisin samaa reittiä ja poikettiin katsomassa laivan hylkyä ja kahviteltiin pienessä paikalliskuppilassa. Tuuli yltyi aivan järjettömäksi juuri ennen saaren ylitystä. Reppu piti köyttää ekstratiukalle selkään, jotta se ei lähtenyt ilmaan ja jokaisen mutkaan tultaessa piti olla valmiina vastaan iskevään tuuleen. Pysähdyttäessä oli vaikea pysyä pystyssä.

Katapolan rantaan ankkuroitui iltaisin toinen toistaan hulppeampia aluksia. Oikeanpuoleisen kannella hieman äveriäämmän näköiset sedät vietti aikaansa tuprutellen sikareita.

Uusi päivä, uudet kujeet. Skootteri käyntiin, mutta pikälle ei päästy, kun satamassa odotteli jonkinlainen sotilasalus ja sitä piti jäädä syynäämään. Hotellin pitäjä innostui myös poseeraamaan meille ravintolassaan.

Matka jatkui taas Choran läpi, mutta tällä kertaa saaren pohjoisosaan. Tien reunoilla oli valtavasti vuohia mitä ihmeellisimmissä koloissa. Tällä kertaa tie oli vähän helpomaa ajettavaa eikä tuulikaan ollut niin voimakas.

Ensimmäisenä suunnistettiin Tholaria-nimiseen kylään, joka sijaitsi Aegeliaa ylempänä ja sieltä olikin mahtavat näkymät alas. Kylä oli suljettu liikenteeltä ja oli jälleen kerran kaunis valoisine taloineen ja kapeine kujineen.

Huristimme Aegelian läpi toiselle puolelle Lagadha-kylään. Oltiin aiemmin katsottu vaelluskartasta, että siellä olisi mukava muutaman kilometrin vaelluslenkki. Joopa joo. Olipahan taas älynväläys. Keskellä kuuminta keskipäivää alettiin kipuaminen. Reitti koostui vuoren huipulle nousemisesta, kivikkoisia polkuja ja piikkikasveja. Ja auringonpaahdetta. Alhaalta näytti, että eihän matka ole pitkä, mutta epätoivon hetkiä tuli matkalla koettua useampaan otteeseen. Amorgoksella oli valtavasti kivimuureja ja niitä myötäillen nytkin kipuaminen tapahtui. Ylhäällä odotti hauska vuohi. Se kurkki meitä vanhan tuulimyllyn takaa ja häipyi välillä aina näkyvistä. Kun kiersin myllyn toiselle puolelle, karautti oviaukosta ulos iso vuohilauma. Kyseinen kurkkija oli selkeästi lauman vahti. Alastulo ei kivien ja piikkikasvien takia ollut juuri helpompaa ja alhaalla limppari maistuikin ja voitiin ihmetellä, kuinka ylhäällä oikeastaan käytiinkään.

Loppupäivä vietettiin Aegelin rannalla maaten. Paluumatkalla todettiin, että bensaa oli vielä jäljellä, joten hurautettiin Katapolan vieressä oleville raunioille, joissa ei kummemmin ollut nähtävää.