Oppimispelin pedagoginen auditiointimalli

1. Onko peli hyvä motivaation synnyttäjä ja ylläpitäjä?
2. Onko vaikeusaste sopiva?
3. Onko peli pelattavuudeltaan selkeä? Onko käyttöliittymä ja ohjaaminen intuitiivistä?
4. Onko olemassa riittävä ohjeistus?
5. Onko opetuksellisen asian painotus riittävää?
6. Onko viihdepeleistä tuttuja asioita?
7. Onko peliä mahdollista pelata yhdessä muiden kanssa?
8. Onko pelaajan mahdollista olla myös sisällöntuottaja?
9. Keskittyykö peli enemmän pelaamiseen vai oppimiseen?
10. Tukeeko pelimekaniikka jo itsessään oppimistavoitteita vai ovatko pelimekaniikka ja pelin sääntöjen päälle maalattu oppimisteema?
11. Tukeeko pelimekaniikka jo itsessään oppimistavoitteita vai ovatko pelimekaniikka ja pelin sääntöjen päälle maalattu oppimisteema?
12. Tarvitseeko pelisisältö opettajan ohjausta vai opettaako peli itsessään?

• Aistikokemus (visuaalinen kauneus, äänet jne.)
• Kuvitelma (pelin mielikuvituksellisuus, pelimaailmaan eläytyminen)
• Narratiivisuus (tarinallisuus)
• Haaste (sekä uudelleen pelattavuus, ovatko pelilliset ja oppimishaasteet Wygotskilaisittain sopivasti lähikehityksen vyöhykkeellä?)
• Löytäminen (näkyykö löytäminen mm. uuden tiedon oppimisena?)
• Yhteenkuuluvuus (netin kautta tai soveltuuko peli pelattavaksi parin kanssa tai kolmistaan luokkahuoneessa)
• Itseilmaisu (voiko pelaaja luoda uutta pelimaailmaan)
• Alistuminen (sääntöjen noudattaminen)
• Tuttuus (tuttuja pelimekaniikoita lautapeleistä, viihdepeleistä tms.)
• Onnistumisen kokemus (kokeeko pelaaja onnistuvansa)

Merkintätapa:

• = Peli sisältää ko. mielihyvän kategorian elementtejä
• = Pelistä ei löydy ko. mielihyvän kategorian ominaisuuksia

Perustuu:
LeBlanc (2004): Mielihyvän kategoriat (Eight kinds of fun)
Jukka Varsaluoma (2013): TIES461, HTKA112 ja TIEA219 luennot