Vierasta APFää käytettäessä ohjekirja täytyy selata varsin ahkeraan. Usein saattaa tuntua turhauttavalta esimerkiksi, että "tutut" Windows API-kutsut on piilotettu luokkien sisään. Tällöin herääkin kysymys: Kannattaako opetella jokin APF vaiko ohjelmoida samantien Visual Basicillä tai Borland Delphillä? Kaikissa tapauksissa on oikeastaan kyseessä uuden kielen opettelu eli itse C++ jää APF:än tapauksessa varsin pienelle merkitykselle.
Kuitenkin hyvä APF tarjoaa epäilemättä lisää varmuutta ohjelmointiin. Luokkien avulla päästään esimerkiksi lähes kokonaan eroon muuten niin kiusallista globaaleista muuttujista.
Erityinen etu on siinä, että hyvin tehdyn APFän alla oleva toteutus voidaan muuttaa mihin käyttöliittymään tahansa. Tosin tällöin APF ei voi tietenkään tukea tietyn käyttöliittymän erityisominaisuuksia.
APFien päälle on varsin helppo tehdä Visual Basicmäisiä koodigenaraattoreita, joissa ohjelmoija maalaa resurssieditorilla haluamansa sovelluksen ja generaattori tekee tyhjiä luokkien metodeja erilaisten tapahtumien hoitamiseksi. Ohjelmoija sitten täyttää nämä tyhjät metodirungot haluamillaan toiminnoilla joko heti tai myöhemmin.