Nykyisin on varsin suosittu tapa tehdä käänteisiä kirjastoja: annetaan käyttäjälle valmiina pääohjelma ja yleisimmät operaatiot hoitavat aliohjelmat. Erityisesti graafisten käyttöliittymien ohjelmoinnissa täytyy tavallisilla menetelmillä ohjelmoitaessa kopioida pohjaksi jokin "kaikkien ohjelmien äiti" = viestisilmukka, ikkunafunktio, sovelluksen ja ikkunoiden alustukset.
APF-kirjastoissa nämä rutiinitoiminnot on piilotettu omaan pääohjelmaan, yleensä vieläpä luokkaan, joka tarvittavien alustusten jälkeen kutsuu kirjaston (luokkakirjaston) käyttäjän alustuksia (pääohjelmaa). Näin ohjelmoinnin rutiinityö pitäisi vähentyä.