Fyysikko?

Mitä fyysikko voisi sanoa homeopatiasta? Kliinisen puolen osalta eipä paljon mitään, tutkimusmenetelmistä ehkä jotain, homeopaattien esittämistä aineen rakennetta koskevista teorioista paljonkin.

Voisiko fyysikko sanoa asiasta jotain yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi, maalaisjärkeen vedoten, ilman yhtälöitä tai käsittämättömiä teknisiä termejä? Katsotaanpa. Aloitetaan vaikka homeopatian ja fysiikan esittelyllä.

Homeopaattinen lääkintä

Homeopatian isäksi mainittu Samuel Hahnemann vaikutti 1700-luvulla. Hahnemannin filosofiaa "Sama parantaa samaa" (josta nimi "homeopatia") homeopaatit ovat itsekin tulkinneet eri tavoin: rohdoskasvien ulkoisen muodon ja sairaan elimen muodon samankaltaisuutena tai kasvin aiheuttamien myrkytysoireiden ja hoidettavan sairauden oireiden samankaltaisuutena. Homeopatian kritisoijat taas ovat muistuttaneet ajatuksen olevan sukua vielä vanhemmalle magialle, jossa asioiden samankaltaisuudella on keskeinen rooli.

Toinen nimenomaan homeopaattisten rohdosvalmisteiden erityispiirre on kasveista saatavien vaikuttavien aineiden laimentaminen, esim vedellä. Varhaiset homeopaatit ajattelivat, että lääkettä moneen kertaan laimentamalla se muuttuisi "ohuemmaksi" ja "henkisemmäksi" ja kulkeutuisi paremmin elimistön eri osiin. Homeopaatit kutsuvat laimennusprosessia "potensoimiseksi".

Verrattuna moniin muihin sen ajan alkeellisiin lääkkeisiin moneen kertaan laimennetuilla rohdoilla oli se kiistaton etu, etteivät niiden käyttäjät ainakaan kuolleet myrkytyksiin. Ajatus, että liuoksia voi laimentaa vaikka kuinka monta kertaa ilman, että vaikuttavaksi tarkoitettu aine lopulta katoaa, ei myöskään ollut pahasti ristiriidassa tuon ajan luonnontieteen kanssa.

Moderni fysiikka

Kun atomien lukumärä on suuri, vaikka noin 100000000000000000000 atomia pienessä kupillisessa nestettä, tarvitaan kvanttimekaniikan rinnalle statistinen mekaniikka, joka sekin on saanut muotonsa ja varmennettu viimeisten sadan vuoden kuluessa. Näillä kahdella keskeisellä fysiikan alueella on paljon sanottavaa homeopaattisessa rohdosvalmisteessa olevien vesi- tai sokerimolekyylien käyttäytymisestä - asioita, jotka on opittu vasta kauan homeopatian taustalla olevan maailmanselityksen syntymän jälkeen.

Helppo kvanttimekaniikan testi: Kun napsautat kännykän päälle, tuhannet sen sisällä olevat pienet elektroniikkakomponentit tekevät mitä pitää, eivät mitä sattuu (vaikka kvantti-ilmiöllä on arvaamatonkin puolensa). Komponenttien puolijohdemateriaalien toiminta perustuu kvantti-ilmiöihin. Niitä ei olisi koskaan löydetty ilman sadan vuoden takaisia oivalluksia.

Potensoitua, siis laimeaa

Toistetaan sama laimennusprosessi, jolloin kolmannessa kupissa on enää 100000000000000 lääkemolekyyliä. Tehdään laimennus vielä seitsemän kertaa. Sen jälkeen on kymmenennessä kupissa (tilastollisesti) enää yksi lääkemolekyyli. Homeopaateille tämäkään ei vielä usein riitä, vaan he jatkavat "lääkkeen" laimentamista senkin jälkeen, kun viimeisetkin lääkemolekyylit ovat kadonneet.

Yksittäisten atomien löytymisen ja havaitsemisen myötä potensoinnin idea joutui naurunalaiseksi, joten homeopaattien oli keksittävä uusi selitysyritys:

Veden muisti

Homeopaatit ehdottivat, että puhtaan veden rakenteeseen jäisi kuitenkin jonkinlainen jälki aineista, joita siihen on joskus ollut liuenneena.

Millainen tuo muistijäki voisi olla? Vesimolekyyli koostuu kahdesta vetyatomista ja yhdestä happiatomista. Kvanttimekaniikka sekä fyysikkojen ja kemistien kokeelliset havainnot kertovat, että molekyyleillä ja atomiytimillä on vain tietyt mahdolliset olotilat eli kvanttitilat, joissa ne voivat olla:

• Kun nestemäistä vettä lämmitetään, lämpöenergia varastoituu molekyyleihin siten, että niiden kvanttitilat muuttuvat: ne alkavat värähdellä, pyöriä tai liikkua nopeammin. Veden jäähtyessä se palaa kuitenkin näiltä osin samaan tilaan kuin missä se oli ennen lämmitystä - huolestuttavaa homeopatian kannalta.
• Vesimolekyyleillä on myös elektronirakenne, joka voi olla eri kvanttitiloissa, tavallisimmin perustilassa. On kuitenkin osoittautunut, etteivät veden elektronirakenteen muut tilat ole pitkäikäisiä - ne katoavat säteilyä tuottaen ajassa, joka on sekunnin miljoonasosaakin paljon lyhyempi.
• Vielä voisi yrittää saada vety- ja happiatomien ytimet toisiin kvanttitiloihin. Ne ovat valitettavasti tai onneksi vieläkin lyhytikäisempiä. Hoppu potilaille ainakin tulisi, jos rohtojen teho perustuisi ydinten tai elektronirakenteen "muistiin". Kiire kulauttaa aine kurkusta alas sekunnin murto-osassa sen sekoittamisen jälkeen tappaisi potilaat stressiin.

Mikään nesteen sisältämien vesimolekyylien kollektiivinen järjestyminen ei sekään tule kyseeseen. Nesteet ovat nimittäin kaasujen tapaan epäjärjestyneitä. Fysiikan aloista statistinen mekaniikka antaa keinot mitata materiaalien järjestäytymisastetta. Veden saakin järjestymään ainoastaan jäädyttämällä - se järjestys katoaa välittömästi jään sulaessa molekyylien nopean liikkeen seurauksena. Samasta syystä tapa, jolla homeopaattista rohtoa laimennuksen yhteydessä ravistellaan, ei voi synnyttää mitään muistijälkeä.

Olettamus veden muistista sai aikanaan kuitenkin niin paljon julkisuutta, että toteutettiin laajamittaisia kokeita asian selvittämiseksi. Eniten herättivät kohua 1980-luvun lopulla ranskalaisen Jacques Benvenisten kokeet, jotka näyttivät aluksi tukevan "veden muisti" -teoriaa. Tieteessä tulokset on kuitenkin varmistettava aina moninkertaisesti. Muissa laboratoriossa tehdyt samanlaiset kokeet antoivat päinvastaisia tuloksia ja lopulta Benvenisten tutkimukset osoittautuivatkin hänen apulaisensa väärentämiksi. Tämän olisi jo luullut riittävän viimeiseksi naulaksi homeopatian arkkuun.

Vielä kaksi mahdollisuutta

Monet homeopaatit ovatkin jo nykyään valmiita myöntään aiemmat teoriat rohtojensa vaikutusmekanismeista virheellisiksi. Jos homeopaattisten valmisteiden oletettu teho ei perustu niiden kemiallisiin ja fysikaalisiin ominaisuuksiin, jää vain kaksi selitysmahdollisuutta: Joko potilaiden tyytyväisyys perustuu lumevaikutukseen tai sitten rohdoissa on oikeasti taikaa.

Lumevaikutus: Luottamus hoidon tehoon voi helpottaa potilaan oloa merkittävästi. On huomattava, että myös homeopaatin oma usko vaikuttaa siihen kuinka vakuuttuneeksi hän potilaansa saa. Homeopaattien itsensä tekemissä testeissä, joissa kyllä on annettu potilaiden vertailuryhmälle placeboa, on tavallisesti unohdettu eliminoida tämä vaikutus. Samaan tapaan selittyvät myös lapsi- ja eläinpotilaiden kokemukset - paranemiseen uskova sairaan lapsen vanhempi tai eläimen omistaja kohtelee hoidokkiaan eri tavalla kuin toivonsa menettänyt. Kun tunnetusti monet sairaudet paranevat joka tapauksessa itsestään elimistön puolustusmekanismien ansiosta, tulkitsee homeopaattisen rohdon käyttäjä usein paranemisen rohdon aiheuttamaksi tai ainakin jouduttamaksi.

Homeomagia: Joku voisi vielä ehdottaa, että homeopaattisissa rohdoissa olisi jokin yliluonnollinen vaikutusmekanismi. Itse mekanismi olisi silloin luonnontieteen ulkopuolella, toisaalta paranemiset voitaisiin silloinkin havaita ja tilastoida, kunhan potilaat ja hoitajat kaksoissokkoutettaisiin asianmukaisesti. Yliluonnolliseen turvautuminen vaan ei ole aiemminkaan osoittautunut kestäväksi selitysmalliksi - moderni teknologia ja esimerkiksi ihmisen keskimääräisen eliniän piteneminen tällä vuosisadalla on oikeiden tohtoreiden, ei noitatohtoreiden ponnistelujen tulosta.

Entä sitten?

Niin, miksi puuttua juuri homeopatiaan, on kai vahingollisempaa ja tahallistakin petkutusta kaupan?

Fyysikkona siksi, että homeopaatit eräistä muista uskomuslääkinnän edustajista poiketen esittävät varsin konkreettisia, kokeellisesti testattavia väitteitä aineen rakenteesta ja ominaisuuksista - näistä asioista on luonnontieteessä opittu paljon 1700-luvun jälkeen. Sitä paitsi fyysikotkin ovat jotain velkaa suurelle yleisölle.

Lisäksi siksi, että homeopatia on yksi laajimmalle levinneistä ja yksi taloudellisesti merkittävimmistä länsimaissa yhä käytössä olevista uskomuslääkinnän muodoista. Asiaan liittyvien taloudellisten intressien motivoimina eräät homeopatiaa markkinoivat tahot ovat katsoneet itselleen edulliseksi edistää rationaalista ajattelua vieroksuvaa ilmapiiriä.

Epäilyttävääkö?

Vastauksia muutamaan kuulemaani haastavaan kysymykseen:

• K: Kuvitteleeko fyysikko tietävänsä kaiken?
  V1: Ei, muutenhan voisin lopettaa tutkimustyöni heti.
  V2: Ei, mutta jotkin asiat on kuitenkin moninkertaisesti varmennettu.
• K: Voiko fyysikko olla puolueeton?
  V1: Ei aina, mutta tieteellinen menetelmä varmistusmekanismeineen on.
  V2: Ovatko homeopaattien omat tutkimuslaitokset sitten puolueettomia?
• K: Eivät kai fyysikotkaan ole erehtymättömiä?
  V1: Ei edes Newton ollut, hänhän harrasti esim alkemiaa.
  V2: Ei Einsteinkaan ollut, hän kritisoi kvanttimekaniikkaa.
  
• K: Ratkaiseeko tiede joskus kaikki ihmisten pulmat ja vaivat?
  V1: Ei, mutta tarpeeksi monia niin että homma kannattaa.
  V2: En usko, kunpa vain moraali kehittyisi yhtä nopeasti kuin teknologia.
  V3: Toiveajattelu ja paluu vanhoihin harhakuvitelmiin ei ainakaan ratkaise.

Viitteitä

Homeopatiaa niin lääketieteen kuin alan ammatinharjoittajien näkökulmasta tarkastelevia artikkeleita löydät runsaasti internet-hakukoneiden avulla antamalla siellä hakusanaksi homeopatia, kts. myös artikkelit sivulla www.skepsis.fi/jutut.

Siihen, mitä skeptinen ajattelu on ja ei ole, voit helpoiten tutustua Skepsis ry:n sivuilla osoitteessa www.skepsis.fi. Mukavia englanninkielisiä linkkejä ovat www.csicop.org/ ja www.randi.org/.

Aiheeseen liittyviä aiempia tekstejäni: Puheenvuorot 10.6.1998, 19.10.1999, 27.10.1999 Keskisuomalaisessa.

Tämä teksti osoitteessa: users.jyu.fi/~merikosk/fysiikka_vs_home.html sekä Skeptikossa 2/2002.