Lea Pulkkinen

Kotisivu

Opinnot ja virkaura
Lea Pulkkinen (1961-1975 Pitkänen) tuli opiskelemaan silloiseen Jyväskylän Kasvatusopilliseen Korkeakouluun 1958 päästyään samana vuonna ylioppilaaksi Heinolan Yhteislyseosta. Hän väitteli Jyväskylän yliopistossa 1969 psykologian alalta ja sai 1970 silloisen tiedekunnan nimen mukaan oppiarvon kasvatustieteiden tohtori (väitöskirja). Hän toimi psykologian laitoksessa assistenttina vuodesta 1961 vuoteen 1965, jolloin hänet nimitettiin soveltavan psykologian lehtoriksi. Kasvatustieteen apulaisprofessoriksi hän sai nimityksen 1971 ja psykologian apulaisprofesoriksi 1972. Hän hoiti Martti Takalan sijaisena psykologian professorin virkaa vuodesta 1982 vuoteen 1990, jolloin hänet nimitettiin tähän virkaan. Akatemiaprofessorina hän oli vuosina 1996 - 2001. Hän johti kansallista tutkimuksen huippuyksikköä, nimeltään Ihmisen kehitys ja sen riskiryhmät, vuosina 1997-2005. Hän saavutti pakollisen eläkeiän vuonna 2004, mutta jatkoi erikoisjärjestelyin huippuyksikön johtamista kauden loppuun asti. Sen jälkeen hän on jatkanut psykologian laitoksessa tutkimustyötä. Hän sai Suomen Akatemialta rahoituksen tutkimusryhmälleen vuosiksi 2009-2012.

Lea Pulkkinen suoritti tohtorintutkinnon jälkeisiä opintoja Sussexin yliopistossa Englannissa 1972-73. Hän on ollut vierailevana tutkijana USA:ssa Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä, Arizonan valtionyliopistossa Tempessä, Pohjois-Karoliinan yliopistossa Chapel Hillissä ja Indianan yliopistossa Bloomingtonissa sekä Euroopassa Cambridgen yliopistossa Englannissa ja Friedrich Schiller –yliopistossa Jenassa, Saksassa.
Jyväskylän yliopistossa Lea Pulkkinen on toiminut opetus- ja tutkimustyön ohella psykologian laitoksen johtajana sekä yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaanina ja varadekaanina.. Hän on ollut myös yliopistoverkosto Psykonetin johtaja sekä Agora Centerin varajohtaja. Lea Pulkkinen pyrki kannustamaan ihmis- ja yhteiskuntatieteitä yhteistyöhön ja kehittämään ihmiskeskeistä näkökulmaa tietotekniikkaan. Suomen Akatemian tuella synnytettiin tätä tarkoitusta varten Psykocenter, jonka johtajana hän oli. Hän osallistui myös tälle toiminnalle omistetun keskuksen aikaansaamiseksi Jyväskylän yliopistoon. Sen muistona on Agora Centerissä Lea Pulkkisen nimeä kantava sali. Kuvassa näkyy vuonna 2000 valmistunut Jyväskylän yliopiston Agora-rakennus, jossa sijaitsi muun muassa Ihmisen kehitys ja sen riskitekijät –huippuyksikkö.

Muita tehtäviä
Lea Pulkkinen on ollut jäsenenä useissa valtakunnallisissa toimikunnissa, joita ovat muun muassa: pääministerin johtama Tiede- ja teknologianeuvosto, Suomalaisen Tiedeakatemian hallitus, varhaiskasvatuksen neuvottelukunta, päivähoidon kasvatustavoitekomitea, kirkon tutkimuskeskuksen johtokunta, tilastokeskuksen johtokunta, valtion elokuvatarkastamon neuvottelukunta ja psykologian tieteellinen neuvottelukunta.
Lea Pulkkinen on Suomalaisen Tiedeakatemian ja Euroopan Akatemian jäsen. Hän oli kansainvälisen ja monitieteisen ihmisen kehityksen tutkijoiden yhdistyksen (International Society for the Study of Behavioural Development, ISSBD) presidentti 1991-1996. Hän järjesti tämän yhdistyksen kansainvälisen konferenssin Jyväskylässä 1989. Hän on osallistunut konferensseihin ja tieteellisiin kokouksiin kaikissa maanosissa. Presidenttikautenaan hän organisoi monia työkokouksia erityisesti Afrikassa ja Aasiassa. Kansainvälisiä tehtäviä ovat olleet muun muassa puheenjohtajuus Uppsalan yliopiston psykologian tutkimuksen arviointipaneelissa ja Euroopan Tiedeneuvoston rahoittamassa tieteellisten aikakauslehtien arviointia ja luokittelua valmistelleessa psykologian paneelissa sekä jäsenyys Euroopan Unionin rahoittaman perhetutkimusta edistävän työryhmän (Familyplatform) tieteellisessä neuvottelukunnassa ja eurooppalaisen yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen rahoitusorganisaatioiden (NORFACE) neuvottelukunnassa.

Tutkimustyö
Lea Pulkkisen tutkimustyössä on painopiste ollut samojen henkilöiden kehitystä seuranneissa pitkittäistutkimuksissa. Hänen väitöskirjatyönsä (Pitkänen, 1969) oli alku Lapsesta aikuiseksi –tutkimukselle (englanniksi: the Jyväskylä Longitudinal Study of Personality and Social Development, JYLS; https://www.jyu.fi/ytk/laitokset/psykologia/en/research/jyls). Tämä tutkimus on kestänyt jo yli 40 vuotta. Viimeksi tutkimusaineistoa on koottu vuonna 2009 tutkimukseen osallistuneiden täytettyä 50 vuotta. Tutkimuksen jatkamisen organisoimiseen on lupautunut dosentti, akatemiatutkija Katja Kokko, joka johtaa psykologian laitoksessa keski-iän kehityksen tutkimuslaboratoriota. Tutkimusaineisto on talletettu Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon (http://www.fsd.uta.fi) ja se on tutkijoiden käytettävissä tietoarkiston ilmoittamin edellytyksin. Tutkimusta on rahoittanut Suomen Akatemia
Lea Pulkkinen on myös osallistunut varajohtajana kaksosten kehityksen ja terveyden tutkimukseen (FinnTwin12) 1990-luvun alkupuolelta lähtien; kaksosten kehitystä seurattiin 12 vuoden iästä 17-vuotiaaksi. Tutkimusta on johtanut professori Richard Rose Yhdysvalloista ja toisena varajohtajana on ollut professori Jaakko Kaprio Helsingin yliopistosta. Tutkimus jatkuu aikuisiässä professori Jaakko Kaprion saaman rahoituksen ja ohjauksen turvin. Tutkimuksen päärahoitus on tullut USA:sta (National Institute Health) ja Suomen Akatemiasta.

Näitä kahta pitkittäistutkimusta esittelevä teos on: Pulkkinen, L., Kaprio, J. & Rose, R.J. (toim.) (2006). Socioemotional development and health from adolescence to adulthood. New York: Cambridge University Press. Muut julkaisut käyvät ilmi julkaisuluettelosta.
Lea Pulkkinen on ollut kiinnostunut tutkimustiedon soveltamisesta käytäntöön. Siihen tuli tilaisuus Sitran rahoittaman eheytettyä koulupäivää koskevan kolmivuotisen koulukokeilun yhteydessä (Pulkkinen, L. & Launonen, L. Eheytetty koulupäivä. Helsinki: Edita, 2005). Kokeilu oli osa MUKAVA-hanketta (www.mukavahanke.com). Kokeilussa pyrittiin lieventämään lasten yksinäisyyttä ja edistämään kodin, koulun ja vanhempien työelämän yhteensovittamista. Kokeilun tulokset olivat erinomaiset. Hän on monissa puheenvuoroissaan ja kirjoituksissaan korostanut kodin merkitystä lasten kehityksen kannalta ja toivonut, että vanhemmuuden tiedolliseen tukemiseen ryhdyttäisiin panostamaan koulutusta arvostavassa yhteiskunnassa. Hänen aloitteestaan perustettiin 1981 Kotikasvatuksen liitto, jonka puheenjohtajana hän oli vuoteen 1988. Työ odottaa nyt aktiivista jatkajaa.

Perhetutkimusyksikkö ja Lea Pulkkisen palkinto
Lea Pulkkisen sydäntä lähellä on ollut perhetutkimuksen edistäminen. Ponnistelut yhteistyössä Jyväskylän yliopiston muiden tutkijoiden kanssa tuottivat tuloksen, kun perhetutkimusyksikkö perustettiin vuonna 1990. Sille nimettiin johtokunta, jonka puheenjohtajaksi rehtori kutsui Lea Pulkkisen. Käytännössä hän toimi muiden tehtäviensä ohella perhetutkimusyksikön johtajana, koska johtajan virkaa ei yksikön perustamiseen sisältynyt. Hän oli tässä tehtävässä vuoteen 1996 asti.

Pulkkinen on sijoittanut merkkipäiväonnitteluista ja tiedepalkinnosta saamiaan varoja lapsen näkökulmaa hyvin valottavan tutkimuksen palkitsemiseen. Palkinto on jaettu Jyväskylän yliopistossa järjestettyjen Perhetutkimuksen päivien yhteydessä vuodesta 2000 lähtien. Lea Pulkkisen palkinnon (1500-2000 euroa) ovat saaneet tohtorit Kirsti Kurki-Suonio (v. 2000, Äidin hoivasta yhteishuoltoon: Lapsen edun muuttuvat oikeudelliset tulkinnat), Kaisa Aunola (v. 2002, Children’s and adolescents’ achievements strategies, school adjustment, and family environment), Marketta Kyttä (v. 2004, Children in outdoor contexts: Affordances and independent mobility in the assessment of environmental child friendliness), Riitta Jähi (v. 2006,Työstää, tarinoida, selviytyä), Taina Kyrönlampi-Kylmänen (v. 2008, Arki lapsen kokemana: Eksistentiaalis-fenomenologinen haastattelututkimus) ja Tiina Pelander (v. 2010, The quality of pediatric nursing care: Children’s perspective).

Tunnustukset
Lea Pulkkisen saamien monien tunnustusten joukossa ovat mm. Vuoden nainen (1983, Suomen liike- ja virkanaisten liitto), tiedonjulkistamispalkinto (1991, Jyväskylän yliopistosäätiö), vuoden professori (1992, Professoriliitto ry), Suomen tiedepalkinto (2001, Opetusministeriö), Delta Kappa Gamma järjestön kunniajäsen (2002, Suomen jaosto), Arvo Ylpön kannu (2003, Tampereen lääkäripäivät), Aristoteles-palkinto (2003, Euroopan psykologiliittojen järjestö EFPA), Vuoden käyttäytyjä (2003, Tapaseura), Vuoden Alvari (2003, Jyväskylän kaupunki ja Nuorkauppakamari), Elsa Enäjärvi Haavio –palkinto (2004, Väestöliitto), Jyväskylä-palkinto (2005, Jyväskylä Seura ry), tunnustukset tieteellisestä toiminnasta (2005, Society for Research in Child Development, SRCD ja 2006, International Society for the Study of Behavioural Development ISSBD), Lapsitekopalkinto (2006, Nuoret Kotkat), kunniatohtori (2009, Joensuun yliopisto) ja varttuneen tutkijan palkinto (2010, Suomen Psykologiliitto). Lea Pulkkinen sai sotilasansiomitallin 1989 toiminnastaan naisten näkökulman huomioon ottamiseksi turvallisuuspolitiikassa, mikä sai alkunsa hänen osallistuttuaan 86. valtakunnalliselle maanpuolustuskurssille 1982. Hän sai Valtion virka-ansiomerkin 30-vuotisesta palveluksestaan 2001 sekä Suomen Leijonan Komentajamerkin 2002.

Harrastukset
Lea Pulkkinen on ollut kiinnostunut musiikista. Hän on laulanut Jyväskylän Studiokuorossa ja toiminut sen taustayhteisön puheenjohtajana. Hän kuuntelee mielellään viulumusiikkia, jota hänen miehensäkin soittaa, ja erityisen läheistä hänelle on oboe-musiikki. Viime vuosina hän on toiminut akustisesti ja toiminnallisesti hyvän konserttisalin saamiseksi Jyväskylään. Hän on Jyväskylän konserttisalin hanketuki ry:n puheenjohtaja, ja hän toivottaa yhdistykseen tervetulleiksi konserttisalin saamista kannattavat uudet jäsenet (www.jyvaskylasali.fi). Hän on myös isänsä suvun Sukuseura Marttunen ry:n puheenjohtaja, http://suvut.genealogia.fi/marttunen.

Lea Pulkkinen on kiinnostunut myös rakentamisen suunnittelusta, josta esimerkkejä on kesäasunnolla. Hän oli Kastelli Oy:n kutsumana asiantuntijana uudistamassa arkkitehtien kanssa talomallistoa lapsiperheiden tarpeiden näkökulmasta. Tuloksena syntyi Aika-mallisto ja Aika-talo Vaasan asuntomessuille v. 2008. Noin 15 000 messuvieraan mielipiteitä talosta kysyttiin ja tuloksena syntyi sähköisesti saatava julkaisu: Pulkkinen, L., Pärttö, M., Lyyra, A-L. & Kamppila, M. (2009). Talo lapsiperheelle. https://www.jyu.fi/erillis/agoracenter/tutkimus/julkaisut/elektroninen.