METSÄSTYSLAKI:
Metsästyslaki tosin ei koske kijuhanhea, mutta on taustatietona tarpeen:
Riistaeläimiä ovat metsästyslain (ilmeisesti 5 §) mukaan linnuista:
kanadanhanhi, merihanhi, metsähanhi, heinäsorsa, tavi, haapana, jouhisorsa,
heinätavi, lapasorsa, punasotka, tukkasotka, haahka, alli, telkkä, tukkakoskelo,
isokoskelo, riekko, kiiruna, pyy, teeri, metso, peltopyy, fasaani, nokikana,
lehtokurppa ja sepelkyyhky.
Näistä säädetään seuraavaa: Metsästyslaki 28.6.1993/615 42 §
Vierasperäisen eläimen maahantuonti ja luontoon laskeminen
Vierasperäisten lintu- tai nisäkäslajien samoin kuin vierasperäisten
riistaeläinkantojen maahantuonti tai luontoon laskeminen ilman maa- ja
metsätalousministeriön lupaa on kielletty. Lupahakemuksesta on pyydettävä
ympäristöministeriön lausunto. Lupa on evättävä, jos toimenpiteestä aiheutuu
merkittävää haittaa luonnolle tai luonnonvaraiselle eläimistölle. Luvassa voidaan
antaa määräyksiä siitä, miten maahantuonti ja luontoon laskeminen on
suoritettava. (17.12.1993/1268)
Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan vastaavasti Ahvenanmaalta olevan
eläimen tuontiin muualle Suomeen ja luontoon laskemiseen siellä.
Perustelut eduskunnalle:
Lain 42 §:n mukaan uusien vierasperäisten riistalajien maahantuonti tai luontoon
laskeminen ilman maa- ja metsätalousministeriön lupaa on kielletty. Kun
riistaeläinlajit on lain 5 §:ssä lueteltu, jää käsite vierasperäisistä riistalajeista
epäselväksi. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että kielto koskee
vierasperäisiä lintu- tai nisäkäslajeja. Vastaava haitta kuin vierasperäisistä
eläinlajeista saattaa luonnonvaraiselle eläimistölle olla myös vierasperäisistä
eläinkannoista, jotka mahdollisesti heikentävät omia kantoja. Hankkeita tällaisten
kantojen maahantuomiseksi on jatkuvasti vireillä. Tämän estämiseksi kielto
maahantuonnista ja luontoon laskemisesta ehdotetaan laajennettavaksi myös
vierasperäisiä riistaeläinkantoja koskevaksi.
LUONNONSUOJELULAKI:
Muista (kuin riista-) lajeista säädetään luonnonsuojelulaissa. Metsästyslain kohta koskee soveltuvin osin niitäkin, sillä:
Eliölajien suojelu
37 §
Soveltamisala
Tämän luvun säännöksiä sovelletaan Suomessa luonnonvaraisina esiintyviin
eläin- ja kasvilajeihin lukuun ottamatta metsästyslain 5 §:ssä tarkoitettuja
riistaeläimiä ja rauhoittamattomia eläimiä sekä taloudellisesti hyödynnettäviä kaloja.
Tästä poiketen 44 §:n ja 49 §:n soveltamisalasta säädetään mainituissa pykälissä.
(30.5.1997/492)
Mitä tässä luvussa säädetään lajista, on vastaavasti sovellettava alalajiin, rotuun, kantaan ja muotoon.
Mitä tässä luvussa säädetään kasveista ja kasvilajeista, on vastaavasti
sovellettava sieniin ja sienilajeihin.
38 §
Eläinlajien rauhoittaminen
Tämän luvun soveltamisalaan kuuluvat nisäkkäät ja linnut ovat rauhoitettuja.
Jos jonkin nisäkkäisiin tai lintuihin kuulumattoman eläinlajin olemassaolo käy
uhatuksi tai rauhoittaminen muusta syystä osoittautuu tarpeelliseksi, voidaan
tällainen laji asetuksella rauhoittaa koko maassa tai jossakin osassa maata.
Metsästyslain 5 §:ssä tarkoitettujen eläinlajien rauhoittamisesta säädetään
metsästyslaissa. Vierasperäiseen nisäkäs- ja lintulajiin kuuluvien yksilöiden
maahantuonnista ja luontoon päästämisestä säädetään metsästyslaissa,
eläintautilaissa (55/80) ja eläinsuojelulaissa (247/96).
43 §
Vierasperäisten lajien leviämisen rajoittaminen
Vierasperäistä eläinlajia, (Tai alalajia tai kantaa! ks 37 pykälä) josta ei säädetä metsästyslaissa tai kalastuslaissa, ei saa päästää luontoon, jos on aihetta epäillä, että siitä voi syntyä pysyvä kanta.
Kasvilajia, jolla ei ole Suomessa pysyvää luonnonvaraista kantaa, ei saa istuttaa
tai kylvää pihapiirin, pellon tai rakennetun taikka muutoin erityiseen käyttöön otetun
alueen ulkopuolelle eikä luonnonvesistöihin, jos on aihetta epäillä, että siitä voi
syntyä pysyvä kanta. Tämä ei kuitenkaan koske puiden istuttamista tai kylvämistä
metsätaloudellisessa tarkoituksessa.
Jos vierasperäisen eläin- tai kasvilajin tiedetään leviävän luontoon helposti ja on
perusteltua aihetta epäillä, että se voi muodostua terveydelle haitalliseksi tai
maamme alkuperäisen lajiston kannalta vahingolliseksi, ympäristöministeriö voi
antaa lajin leviämisen rajoittamiseksi tarpeellisia määräyksiä. Eläintautien
torjumisessa noudatetaan eläintautilain säännöksiä.
44 § (30.5.1997/492)
Uhanalaisten lajien kansainvälinen kauppa
Luonnonvaraisten kasvien ja eläinten suojelemisesta niiden kauppaa
sääntelemällä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 338/97 tarkoitettujen
eläin- ja kasvilajien yksilöiden, niiden osien tai johdannaisten maahantuonnista,
maastaviennistä, jälleenviennistä ja kauttakuljetuksesta sekä niiden kaupasta,
tarjoamisesta kaupaksi, hallussapidosta kaupallisessa tarkoituksessa, julkisesta
näytteillepanosta kaupallisessa tarkoituksessa ja kuljetuksesta myytäväksi on
voimassa, mitä mainitussa asetuksessa säädetään.
Ympäristöministeriö on 1 momentissa tarkoitetussa Euroopan yhteisön
asetuksessa tarkoitettu hallintoviranomainen. Lupien ja todistusten myöntämistä
koskevissa asioissa mainitussa asetuksessa tarkoitettu toimivaltainen
viranomainen on kuitenkin Suomen ympäristökeskus. Helsingin yliopiston
Luonnontieteellinen keskusmuseo on mainitussa asetuksessa tarkoitettu
tieteellinen viranomainen.
Ympäristöministeriö antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä 1 momentissa
tarkoitetun Euroopan yhteisön asetuksen täytäntöönpanemisesta. Ministeriö voi
antaa Luonnontieteelliselle keskusmuseolle mainitun asetuksen täytäntöönpanoon
liittyviä asiantuntijatehtäviä.
Tullilaitoksen tehtävänä on valvoa, että maahantuonnissa, maastaviennissä,
jälleenviennissä ja kauttakuljetuksessa noudatetaan Euroopan yhteisön asetuksia.
44 a § (30.5.1997/492)
Hyväksytyt rajanylityspaikat
Euroopan yhteisön ulkopuolisista maista (kolmannet maat) Suomeen tuotavat
sekä Suomesta kolmansiin maihin vietävät 44 §:n 1 momentissa tarkoitetussa
Euroopan yhteisön asetuksessa tarkoitetut eläimet ja kasvit, niiden osat ja
johdannaiset on tuotava maahan ja vietävä maasta hyväksyttyjen
rajanylityspaikkojen kautta, jollei asetuksella toisin säädetä. Tulliviranomaisten on
ohjattava mainitussa Euroopan yhteisön asetuksessa tarkoitettujen lajien yksilöt,
niiden osat ja johdannaiset tullivalvonnassa hyväksytylle rajanylityspaikalle.
Asetuksella annetaan Euroopan yhteisön oikeusjärjestyksen edellyttämät
tarkemmat määräykset hyväksytyistä rajanylityspaikoista.
45 §
Rauhoitettujen lajien kauppa
Muihin kuin 44 §:ssä tarkoitettuihin lajeihin kuuluvan rauhoitetun eläin- tai kasvilajin
yksilön, sen osan tai johdannaisen maahantuonti, maastavienti, myyminen ja
vaihtaminen sekä tarjoaminen myytäväksi tai vaihdettavaksi ilman alueellisen
ympäristökeskuksen lupaa on kielletty.
46 §
Uhanalaiset lajit
Asetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi lajiksi sellainen luonnonvarainen eliölaji,
jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut.
47 §
Erityisesti suojeltavat lajit
Asetuksella voidaan säätää erityisesti suojeltavaksi lajiksi sellainen uhanalainen
eliölaji, jonka häviämisuhka on ilmeinen. Ympäristöministeriön on tarvittaessa
laadittava ohjelma erityisesti suojeltavan lajin kannan tai kantojen elvyttämiseksi.
Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai
heikentäminen on kielletty.
Edellä 2 momentissa tarkoitettu kielto tulee voimaan, kun alueellinen
ympäristökeskus on päätöksellään määritellyt erityisesti suojeltavan lajin
esiintymispaikan rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille.
Kielto annetaan julkipanon jälkeen ja siitä on kuulutettava kunnan ilmoitustaululla
siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa säädetään. Päätös on
voimassa mahdollisesta valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin
päätä.
Erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikan suojelun lakkauttamisesta on
vastaavasti voimassa, mitä 30 §:n 3 momentissa säädetään suojeltuun
luontotyyppiin kuuluvan alueen suojelun lakkauttamisesta.
48 §
Poikkeukset rauhoitussäännöksistä
Mitä 39 §:ssä ja 42 §:n 2 momentissa säädetään, ei estä alueen käyttämistä maa-
ja metsätalouteen tai rakennustoimintaan eikä rakennuksen tai laitteen
tarkoituksenmukaista käyttämistä. Tällöin on kuitenkin vältettävä vahingoittamasta
tai häiritsemästä rauhoitettuja eläimiä ja kasveja, jos se on mahdollista ilman
merkittäviä lisäkustannuksia.
Alueellinen ympäristökeskus voi myöntää luvan poiketa 39, 42 ja 47 §:ssä
säädetyistä rauhoitussäännöksistä, jos lajin suojelutaso säilyy suotuisana. Jos
hakemus koskee koko maata, poikkeuksen myöntää ympäristöministeriö.
Poikkeusta koskevaan päätökseen voidaan liittää tarpeellisia ehtoja.
Mitä tässä pykälässä säädetään, ei koske 49 §:ssä tarkoitettuja eläin- ja
kasvilajeja.
49 §
Euroopan yhteisön lajisuojelua koskevat erityissäännökset
Luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden
selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja
heikentäminen on kielletty.
Luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin, lukuun ottamatta
metsästyslain 5 §:ssä tarkoitettuja riistaeläimiä ja rauhoittamattomia eläimiä, ja
liitteessä IV (b) tarkoitettuihin kasvilajeihin kuuluvan yksilön, sen osan tai
johdannaisen hallussapito, kuljetus, myyminen ja vaihtaminen sekä tarjoaminen
myytäväksi ja vaihdettavaksi on kielletty. Sama koskee lintudirektiivin artiklassa 1
tarkoitettuja lintuja sanotun direktiivin artiklasta 6(2) ja (3) johtuvin poikkeuksin.
Alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa
tämän pykälän 1 momentin kiellosta sekä 2 momentissa tarkoitettujen eläin- ja
kasvilajien osalta 39 §:n ja 42 §:n 2 momentin kielloista luontodirektiivin artiklassa
16 (1) mainituilla perusteilla. Vastaavasti lintudirektiivin artiklassa 1 tarkoitettujen
lintujen osalta voidaan myöntää poikkeus sanotun direktiivin artiklassa 9 mainituilla
perusteilla.
Suomen ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen tämän
pykälän 2 momentin kiellosta direktiivin artiklassa 16 (1) mainituilla perusteilla.
Vastaavasti lintudirektiivin artiklassa 1 tarkoitettujen lintujen osalta voidaan
myöntää poikkeus sanotun direktiivin artiklassa 9 mainituilla perusteilla.