Tässä tehtävässä kerrataan ja täydennetään murtolausekkeiden laskusääntöjä.
Jos käytät MathCheckiä ensimmäistä kertaa, niin tee ensin tehtävä Yleistä MathCheckistä. Jos et muualta löydä miten jokin symboli kirjoitetaan, niin katso MathCheck Brief Instructions.
Murtolausekkeiden kertolasku on helppoa: tuloksen osoittaja saadaan kertomalla tekijöiden osoittajat keskenään, ja tuloksen nimittäjä saadaan kertomalla tekijöiden nimittäjät keskenään. Esimerkiksi
`5/6 * 8/3``=``(5*8)/(6*3)``=``40/18`ja
`(2x-1)/(x+2) * (x+2)/(x+3)``=``((2x-1)(x+2))/((x+2)(x+3))``=``(2x^2 + 3x - 2)/(x^2 + 5x + 6)`
Laske seuraavat kertolaskut.
Murtolausekkeesta saa poistaa osoittajan ja nimittäjän yhteiset tekijät, kunhan varotaan virheitä nollalla jakamisen kanssa. Tätä kutsutaan supistamiseksi. Esimerkiksi `40/18``=``(2*20)/(2*9)``=``20/9`.
Tulos on pätevä vain kun alkuperäinen nimittäjä ei ole nolla tai lopputuloksen nimittäjä on nolla. Esimerkiksi väite `((x-1)^2)/((x-1)(x+4))``=``(x-1)/(x+4)` on pätevä vain kun `x != 1`, koska vasen puoli tuottaa nollalla jaon jos `x=1` mutta oikea puoli ei tuota. Sijoittamalla `x=1` saataisiin `0/0 = 0/5` eli `0/0 = 0`, mikä on väärin. Siis esimerkissämme on tarpeen erikseen kieltää arvo `x=1`.
Kun `x=-4`, esimerkkimme tuottaa `25/0 = (-5)/0`. Siis molemmat puolet tuottavat nollalla jaon. Luvut, jotka saavat molemmat puolet tuottamaan määrittelemättömän, ajatellaan automaattisesti pois suljetuiksi. Siksi ei tarvitse erikseen vaatia, että `x!=-4`.
Toinen tapa ajatella tätä on että lausekkeesta `(x-1)/(x+4)` näkyy, että `x` ei voi olla `-4`, joten sitä ei tarvitse sanoa erikseen. Siitä ei näy, että `x` ei voi olla `1`, joten se täytyy sanoa erikseen. Muilla arvoilla kuin `1` ja `-4` molemmat puolet ovat määriteltyjä ja tuottavat saman tuloksen. Siis on tarpeen erikseen kieltää arvo `x=1`; arvon `x=-4` saa mutta ei tarvitse kieltää; ja muita arvoja ei saa kieltää.
MathCheckissä tällaisia kieltoja voi ilmaista kirjoittamalla alkuun assume ehto ;
Supistaminen voi edetä vaiheittain. Jos supistettavana on `(6x)/(4x^2)`, niin voidaan ensin huomata, että yksi `x` voidaan supistaa pois. Saadaan `6/(4x)`. Sitten huomataan, että voidaan supistaa vielä luvulla `2`, jolloin saadaan `3/(2x)`.
Jos nimittäjä muuttuu ykköseksi, sen ja jakoviivan saa jättää pois.
Supista seuraavat murtolausekkeet. Jos et heti keksi mitä assume-osaan pitää tulla, kirjoita siihen ensin vain jotakin ja myöhemmin selvitä oikea arvo. Siten pääset aikaisemmin kysymään MathCheckiltä, oletko oikeilla jäljillä loppuosassa.
Kertolaskussa voidaan poistaa toisen osoittajan ja toisen nimittäjän yhteinen tekijä saman tien, sen sijaan että se ensin kirjoitettaisiin tulokseen ja sitten supistettaisiin pois. Tee niin (siis poista heti) seuraavissa kohdissa. Tässäkin tapauksessa pitää tarvittaessa sulkea alkuperäisten nimittäjien nollakohtia pois.
Supistamisvaihetta varten on löydettävä jokin muu osoittajan ja nimittäjän yhteinen tekijä kuin `1`. Harjoittelemme sitä ensin murtoluvuilla. Usein on tehokasta kokeilla pienillä alkuluvuilla `2`, `3` ja `5`, mutta siten ei aina päästä maaliin saakka.
Seuraava menetelmä löytää kahden positiivisen kokonaisluvun suurimman yhteisen tekijän aina, ja on usein käytännöllinen:
Esimerkiksi jos luvut ovat `40` ja `18`, niin laskut etenevät `40-18 = 22`, `22-18 = 4`, `18-4 = 14`, `14-4 = 10`, `10-4 = 6`, `6-4 = 2` ja `4-2 = 2`. Nyt luvut ovat `2` ja `2`, joten lopetetaan ja tulos on `2`.
Supista seuraavat murtoluvut.
Se, että `x-13` on polynomin `P(x)` tekijä, tarkoittaa, että on olemassa sellainen `P_1(x)`, että `P(x)``=``(x-13)*P_1(x)` jokaisella `x`. Sijoittamalla `x = 13` nähdään, että `P(13)``=``(13-13)*P_1(13)``=``0*P_1(13)``=``0`. Tämä toimii tietenkin kaikilla muillakin luvuilla kuin `13`.
Myös päinvastainen pätee (vaikka sitä ei ole ihan helppo todistaa): jos `P(x)` on mikä tahansa `x`:n polynomi ja `a` on sen nollakohta, niin `x-a` on `P(x)`:n tekijä. Koska osaamme ratkaista kaikki ensimmäisen ja toisen asteen yhtälöt, tämä tarjoaa keinon jakaa mikä tahansa korkeintaan toisen asteen polynomi tekijöihin.
Sieventämisessä tätä voi hyödyntää myös siten, että jos on helppo löytää jokin osoittajan nollakohta `a`, niin kannattaa kokeilla onko se myös nimittäjän nollakohta, ja toisinpäin. Jos `a` on molempien nollakohta, niin `x-a` voidaan sieventää pois. Tarkastelemme esimerkkinä `(x^3-8x^2+7x)/(x^2-x)`. Heti nähdään, että `x` on sekä osoittajan että nimittäjän tekijä. Sieventämällä se pois saamme
`(x^3-8x^2+7x)/(x^2-x)``=``(x^2-8x+7)/(x-1)` Muistithan tämän`x != 0`?
Toisen asteen yhtälön ratkaisukaavan käyttö on tylsää, ja korkeamman asteen polynomin nollakohtia ei ehkä löydetä lainkaan. On kuitenkin olemassa tehokas keino kahden polynomin suurimman yhteisen tekijän löytämiseksi. Se on edellä kuvailtu vähennyslaskumenetelmä hieman muunnettuna. Esittelemme sitä seuraavan esimerkin avulla.
`P(x)``=``x^3 + 2x^2 - 9x - 18`
`Q(x)``=``2x^3 + 11x^2 + 10x - 8`
Jos saatu uusi polynomi on vakio `0`, niin edellinen polynomi on alkuperäisten polynomien suurin yhteinen tekijä. Polynomien tapauksessa suurin yhteinen tekijä on monikäsitteinen: myös se kerrottuna millä tahansa nollasta poikkeavalla vakiolla on suurin yhteinen tekijä.
Muussta tapauksessa jatkoon otetaan saatu uusi polynomi sekä edellisistä polynomeista alempiasteinen. Jos edelliset polynomit ovat samaa astetta, niistä saa ottaa kumman tahansa. Esimerkissämme on se tilanne. Valitsemme jatkoon `P(x)`:n, koska sen ylimmän asteen termin kerroin `1` on helpompi käsitellä kuin `Q(x)`:n `2`.
Koska jätimme vähennyslaskuun perustuvan algoritmin kesken, ei vielä ole varmaa, että `T(x)` on edellisten (ja samalla alkuperäisten) polynomien tekijä. Sen voi kuitenkin helposti kokeilla. Miten? Miksi tämä kokeilutapa on pätevä? VastausJos `T(x)` on alkuperäisten polynomien tekijä, niin sen nollakohta on myös alkuperäisten polynomien nollakohta. Testi tapahtuu siis sijoittamalla nollakohta molempiin alkuperäisiin polynomeihin ja katsomalla, tuleeko 0. (Jos voi luottaa, että aiemmat laskut on tehty oikein, niin riittää testata `R(x)`:llä tai `S(x)`:llä.)
Murtolausekkeiden jakolaskun tuloksen osoittaja saadaan kertomalla jaettavan osoittaja jakajan nimittäjällä, ja tuloksen nimittäjä saadaan kertomalla jaettavan nimittäjä jakajan osoittajalla. Esimerkiksi
`(5/6)/(8/3)``=``(5*3)/(6*8)``=``15/48``=``5/16`
Tulos on sama kuin mikä saadaan vaihtamalla jakajan osoittaja ja nimittäjä keskenään ja sitten suorittamalla kertolasku. Koska jakajan nimittäjä nousee tuloksen osoittajaan, sen nollakohdat edustavat nollalla jakoa alkuperäisessä lausekkeessa mutta ei välttämättä lopputuloksessa. Siksi saattaa olla tarpeen merkitä näkyviin, että jakajan nimittäjä ei saa olla nolla.
Jakolaskussa voidaan poistaa molempien osoittajien yhteinen tekijä saman tien, sen sijaan että se ensin kirjoitettaisiin tulokseen ja sitten supistettaisiin pois. Sama pätee molempien nimittäjien yhteiseen tekijään. Nytkin saattaa olla tarpeen merkitä poistettujen tekijöiden nollakohdat kielletyiksi arvoiksi.
Murtolausekkeiden jakolasku on siis melkein yhtä helppoa kuin murtolausekkeiden kertolasku. Laske seuraavat jakolaskut.
Jos olet sitä mieltä, että assume-osa on tarpeeton, niin laita sinne TT. Jos laitat liian rajoittavan assume-ehdon, niin MathCheck ei valitettavasti huomaa sitä (kaikkea kivaa ei ole ehditty ohjelmoida). Siksi vertaa lopullinen assume-ehtosi piilotettuna annettuun.
Murtolausekkeiden yhteenlasku edellyttää, että nimittäjät muunnetaan samanlaisiksi. Se tapahtuu laventamalla eli kertomalla osoittaja ja nimittäjä samalla lausekkeella. Nytkin tulos on pätevä vain siltä osin kuin laventaja ei ole nolla. Onneksi laventaja on yleensä toisen yhteenlaskettavan nimittäjän tekijä, jolloin sekä yhteenlasku että sen lopputulos ovat määrittelemättömiä laventajan nollakohdissa, joten laventajan nollakohtia ei tarvitse erikseen merkitä kielletyiksi.
Laventajana voi aina käyttää toisen yhteenlaskettavan nimittäjää. Jos yhteenlaskettavien nimittäjillä on yhteisiä tekijöitä, ne saa jättää pois laventajasta. Se yleensä yksinkertaistaa lausekkeita. Esimerkiksi laskettaessa `11/6 + 1/4` kannattaa ensimmäinen yhteenlaskettava laventaa kakkosella ja jälkimmäinen kolmosella, jolloin saadaan `22/12 + 3/12`.
Kun nimittäjät on saatu samoiksi, se otetaan tuloksen nimittäjäksi. Tuloksen osoittaja saadaan laskemalla yhteenlaskettavien osoittajat yhteen. Esimerkiksi `11/6 + 1/4``=``22/12 + 3/12``=``(22+3)/12``=``25/12`.
Vähennyslasku tapahtuu muuten kuten yhteenlasku, mutta vähentäjän osoittajan merkki vaihdetaan ennen osoittajien laskemista yhteen. Esimerkiksi
`1/x - 1/(x+1)``=``(x+1)/(x(x+1)) - x/(x(x+1))``=``(x+1-x)/(x(x+1))``=``1 /(x(x+1))`
Laske seuraavat yhteen- ja vähennyslaskut. Saat jättää osoittajan ja/tai nimittäjän tulomuotoon, jos se on siistimpi kuin sulut pois kertomalla saatava muoto.
Taas tuli harjoiteltua! Jos tuntuu vaikealta muistaa, milloin nimittäjän nollakohdat pitää merkitä kielletyiksi, niin voit merkitä ne aina kielletyiksi (ainakin silloin kun lasket kynällä paperille etkä ole täyttämässä veppilomaketta, jossa on tilaa vain välttämättömille kiellettäville).