Text Box: Missä ravita itsensä Jyväskylän Yliopistossa? Monet oppilaat ja muut yliopisto-alueella toimivat käyvät ainakin jonkun kerran päivässä Lozzilla lounastelemassa, paussaamassa tai sieppaamassa kahvimukin. Lozzi on suomalaisen akateemikon ja arkkitehdin Alvar Aallon 50-luvulla suunnittelema ruokala joka löytyy Jyväskylän Yliopiston campus-alueelta, ja jossa on ihan ok ruokaa, makeista ja koffeiiniä tarjolla. No, eihän pelkkä leipä ravitse ihmistä, me mietittiin, ja ruvettiin pohtimaan miten Lozzi rakennuksena vaikuttaa käyttäjiinsä. Minkälaisia ajatuksia Alvar Aallolla oli ruokailusta? Miten Lozzi on suunniteltu, ja miten se toimii tänään? Missä ollaan? Ilmasta katsoen, Suomen keskeltä löytyy pieni ja kulttuurisesti voimakas Jyväskylä. Tämä vihreä ja rauhallinen kaupunki on vaikuttanut syvästi suomalaiseen koulutukseen kautta aikojen: kaupungissa ollaan alusta asti koulutettu opettajia ja koulut ja opiskelijat ovat vaikuttaneet kaupunkiin elämäntavoillaan. Tänään, keskustaan sijaitseva Yliopisto on olennainen osa Jyväskylää, ja joka toinen asukas on opiskelija. Alvar Aalto, itse Jyväskylässä lapsuudessaan opiskellut ja myöhemmin funktionalismin ja modernin arkkitehtuurin päähahmo Suomessa, suunnitteli keski-ikäisenä tämän kansainvälisesti arvostetun koulutus-tilan. Tapaaminen Lozzilla Lounasaikaan sateisena kesäpäivänä tapasimme Pertti Kalinin, taidehistorian opettaja ja 30 vuotta työskentelyt Jyväskylän Yliopistossa, Lozzissa. Tunnin verran puhuimme yleisesti Alvar Aallon arkkitehtuurista ja keskipisteenä oli kysymys: minkälainen oli Alvar Aallon ruokailufilosofia? Koska Text Box: rakennustaidetta on joskus vaikea lähestyä, päätettiin käyttää Aallon varovaista neuvoa ystävälleen Göran Schiltille, joka kirjoitti Aallosta kirjasarjan 80-luvulla: ”Pane merkille millaisia rakennukset ovat, ei miten ne ovat syntyneet.” Näistä sanoista tuli lähtökohta kuin mentiin keskusteluun. Valo koristeena Pertti Kalin valitsee pöydän keskeltä salia puhtaaksi muurattua tiiliseinää vasten. Tähän paikkaan tulee luonnollista valoa kolmesta suuntaa, loisteputkista täällä näköjään ei ole tarvetta. ”Aalto ei käyttänyt pröystäilevää materiaalia. Hän käytti vaatimattomia materiaaleja, eikä liian monta kerralla.” Pertti Kalin kertoo syödessään lohipalasta. Välitila Aallon arkkitehtuurissa ei erottella käsityksiä joita me usein pidetään erillään ajattelussamme. Interiöörin ja exteriöörin välillä on esimerkiksi heikko ero; Lozziin luonto on monella tavalla kutsuttu sisään, mutta niin hienotunteisesti ettei se pistä silmään. Ruokala on pelkistetty, ainoastaan yksi vihreä kasvi ja jotkut kukka-asetelmat koristavat salia. Himmeli-katon läpi lepäävä valo muotoutuu eläväksi dekoraatioksi kun sitä katso eri paikoista, ja runsas mänty-metsä terassin toisella puolella toimii ikkunaseinän verhona. Tiili, valo ja puu ovat ruokalan varsinaisina elementteinä. ”Aalto ei laita ihmisiä yllätysten eteen. Jokainen tila antaa informaatiota seuraavasta tilasta.” Pertti Kalin selittää Aallon rakennuksissa liikkumisen. ”Olemme entisessä tilassa, mutta huomamme itsemme seuraavassa. Text Box: Ajatuksiani ja kokemuksiani yliopistoalueen esteettömyydestä. Alvar Aalto suunnitteli yliopiston rakennukset ja alueet 1950-luvulla. Hän voitti vuonna 1951 suunnittelukilpailun uudeksi kampusalueeksi. Jyväskoulun kasvatustieteellinen korkeakoulu muuttui yliopistoksi vuonna 1966. Tuohon aikaan ei kukaan ajatellut esteettömyyttä, vaikka Aallon ajattelu rakentui kolmelle periaatteelle: konstruktioon, estetiikkaan ja funktioon. Millä tavalla kampus toimii tänään? Nykyaikana yhä useammalla voi olla mahdollisuus opiskella yliopistoissa ja saada korkeakoulututkinto. Minulla on vammaisia ystäviä ja olen kiinnostunut heidän mahdollisuuksistaan opiskella esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa. Haluan tehdä testin: ”miten esteettömästi voin osallistua opetukseen ja liikkua yliopistoalueella, jos istun pyörätuolissa”. Lainasin pyörätuolin eräänä päivänä tutkiakseni esteettömyyttä yliopistolla. Pyörätuoli oli vanha. Yritin istua tuolissa ja käydä erilaisissa rakennuksissa, mutta se oli vaikeaa. Lain mukaan yliopiston rakennusten tulee olla esteettömiä, kuten esimerkiksi ”SY 481 eli esteettömyys asuntorakentamisessa kertoo. Arkipäivän todellisuus on toisenlainen. Text Box: Aloitin retkeni C-rakennuksesta, joka on yliopiston päärakennus. Esteettömyys toimi melko hyvin, koska siellä oli kaksi hissiä , kahvilassa oli pyörätuoliluiska ja 1. kerroksessa oli inva-WC. Ulosmeno ja sisääntulo oli vaikeaa, koska ovet eivät auenneet automaattisesti. Lisäksi ulkopuolella oli kaikkialla pienet askelmat. Halusin käydä Lozzilla juomassa kahvia, mutta se oli hirveän vaikeaa, Tarvitsin paljon apua.. Ajattelin että Ilokivien kahvila olisi parempi. Vähän, sillä sinne oli vaarallista tulla. Tie oli sorainen ja mäkinen. Oli mahdoton selvitä itse pyörätuolilla ylipiston alueella ja sen rakennuksissa. Ehkä sähköpyörätuoli toimisi. Uskon kuitenkin, että tarvitsisin omaa apulaista siirtymiseen. Tulin sisään Ilokiveen ja halusin mennä vessaan. Piti lainata avain tiskiltä, Tilanne oli ihmisarvoa loukkaava. Tarvitsin apua myös aterian saamisessa pöytään. Siellä oli ahdasta ja vaikea liikkua pyörätuolilla pöytien välissä. Eteisissä ja käytävillä oli esteitä, koska ne toimivat varastona. Siellä oli esimerkiksi pöytiä ja tuoleja. Esteettömyys on valitettavasti yhä vain lakisääteinen. Se ei ole sama kuin todellisuus.— Liv Andersen Text Box: Mitä Alvar Aalto elämässään sai aikaan? No, esimerkiksi…. Savoymaljakon (Olet nähnyt, ”Aaltomaljakko” on suomalaisen lasitaiteen tunnetuin symboli) Suunnittelut Jyväskylän Yliopiston alueelle Tuoleja, tuoleja, monenlaisia tuoleja… Pöytiä, valoisimia, jakkaroita, tavaroita… Finlandia-talon Helsingissä Arkkitehtuuriin ja kulttuuriin liittyviä keskusteluja Rovaniemen kaupunkikuvan Museoita ja asuintaloja sekä Suomessa että ulkomailla Text Box: Sivu # Text Box: Numero 1 Ruokailua á la Alvar Aalto Text Box: kasvi ja jotkut kukka-asetelmat koristavat salia. Himmeli-katon läpi lepäävä valo muotoutuu eläväksi dekoraatioksi kun sitä katso eri paikoista, ja runsas mänty-metsä terassin toisella puolella toimii ikkunaseinän verhona. Tiili, valo ja puu ovat ruokalan varsinaisina elementteinä. Yleisyydestä yksityiseen ja taas yleisyyteen ”Aalto suunnitteli aina yksilöä varten. Hän tiesi, että ihmiselle, jonka on toimittava väärän mittakaavan mukaan, tulee ”ontto olo”. Aallon rakennuksissa monumentaalisuus on vuorovaikutuksessa intiimisyyden kanssa. Kaikki on hallitettava samanaikaisesti.” Kalin kertoo puhuessaan Alvar Aallon suhtautumista instituuttien suunnittellemiseen. ”Yliopistiossa Aalto halusi antaa ajatusten nousta taivaaseen, mutta hän ei unohtanut kuinka tärkeä lähimmäinen ympäristö on elämäämme.” Kalin jatkaa juodessaan jälkiruokakahvin. Ja Jyväskylän Yliopistossa huomaa, ett huoneet joita Aalto muotoili antaa paljon taktiilistä informaatiota käyttäjälle; ikään kuin Aalto ei olisi sietänyt Descartesin vanhaa eroa ruumiin ja mielen välillä. Ruokailemassa Lozzilla sekä bioloogisia että esteetisiä ja metafyysisiä tarpeita ravitaan eri keinoin! - Minna Forsell

Mitä Alvar miettii? - Ratkaisuja esteettömyyden ongelmiin?