|
MITÄ SUOMALAINEN SANOO ROCKFESTAREISTA? Kun kysytään suomalaisilta, tykkäsivätkö he jostakin festivaalista, on kaksi vastausmahdollisuutta: „Joo, meillä oli niin kiva sää” tai „En kun satoi koko ajan”. Täytyy aina kysyä uudestaan, mitä mieltä he olivat bändeistä, seurasta ja oliko koko juttu hyvin organisoitu jne. Suomalaisen kesän tärkein lähtokohta on siis hyvä sää. Mutta kun ei tarvitse olla huolissaan siitä, mitä muuta suomalainen pitää tärkeänä? Kysyimme sitä kadunmiehiltä, tutkimme sitä kirjoista (kiinnostava ja loistava käyttämämme kirja oli Cyde Hyttisen Festariopas), ja menimme myös kokemaan sitä (ks. Alexandran raportti edellä). Tulimme siihen tulokseen, että suomalaisen festivaalin kriittiset pisteet ovat: |
|
J Musiikki, aurinko, olut!...Suomen kesäfestarit on suosittua ajan-viettoa kesällä, kun ilma on kaunis ja taivas on auki ylläsi. No miten suomalaiset viettävät heidän kesäfestariaikansa? Lue meidän verkkolehdestämme… |
|
Alue Yleensä rockfestarit sijaitsevat leirialueella, koska festarit kestävät muutamia päiviä, ja täytyy huolehtia majoituksesta. Ja tietysti kun ei ole naapureita, voi soittaa kovalla äänellä koko yö! Yleensä vieraat huomavat jos he eivät saa hyvää palvelusta rahaansa varten, eli täytyy olla esim. tarpeeksi hygeenistä palvelusta. On aina mukava, jos alueella on jotakin erikoista esim. järven rannalla sijaitseva sauna
Järjestäjän palvelut Mm. infopiste, merchandise, ensiapu, siivous, myös poliisi, ja ei voi unohda olutteltankaan! Nuoret haluavat rentoutua,sen takia on tarpeellinen, että heidän ympäristössään kaikki on hyvin organisoitu. Kun saavutaan festarialueelle, ei pistää aina silmään eikä festarinkävijä muistaa sitä kun menee kotiin, mutta niin sen täytyy menee. Näkymättömänä mutta samana aikana luotettavana.
Backstage Jota festarinkävijä ei koskaan näe: security, sähkömies (on kyllä tärkeä! Yrittäkää järjestä rock-konsertti keskellä ei mitään, ymmärrätte taas!), managerit, valosuunittelijat, tekniset, miksaajat, roadiet, eli koko henkilökunta joka tekke mahdollista, että kuuntelemme vähän musiikkiakin. Sekin on huomattava… |
|
Sivuiltamme löydät seuraavaa: |
|
SUOMI – Festarien maa sekin on
Festareitahan on kaikkialla maailmassa. Mutta milloin ja miksi niistä tuli suomalaisen kesän perusilmiö? Tässä pienessä tarinassa kerrotaan se suomalaisen esimerkkiperheen avulla. Suomalainen kesä: tyypillinen suomalainen (nimitetään hänet Matti Meikäläiseksi) viettää koko heinäkuun loma-ajan Mökissään. Mökki sijaitsee tietysti järven rannalla. Siellä on rauhallista ja hiljaista. Matti vaimonsa Maijan kanssa nauttii saunomisesta ja saunakaljasta. Pikku-Matti auttaa heitä grillaamaan makkaraa, ja hänen sisarensa Minna kerää marjoja metsästä. Aurinko paistaa, valoisat kesäyöt taitavat olla loputtomia, koivikossa inisee hyttysiä. Joo, joo, mukavaa, mutta…kuulostaa ehkä vähän yksipuoliselta, eikö niin? Suomalaisetkin ovat samaa mieltä. Vaikka he lienevät maailman vaiteliaimpia ja vähäpuheisimpia kansoja, he haluavat kyllä kokoontua ja jutella vähän oluen ääressä, kuunnella hyvää musiikkia tai katsoa näytelmiä, osallistua kilpailuihin. Ehkä kokeilla jotakin taidekäsityötä. Matilla ja Maijalla on paljon mahdollisuuksia: lasten kanssa he voivat käydä Hämeenlinnan Hippaloissa, joka on kansainvälinen lasten ja nuorten taidefestivaali. Jos mummo ja ukki haluavat viettää vähän aika lastenlasten kanssa, Matti ja Maija voivat mennä Poriin kuuntelemaan jazzia tai Savonlinnaan Oopperafestivaaleihin. Yleensä he menevät Savonlinnaan, koska Maija tykkää oopperasta. Matista ooppera kuulostaa vähän oudolta, eikä hän oikeastaan ymmärrä, miksi mustaksi meikattu mies kuristaa hyväntahtoisen näköistä vaimoansa, kun näytti siltä että he viihtyivät yhdessä. Mutta hän ei sano mitään. „Ensi vuonna me varmasti voidaan mennä Poriin”, ajattelee hän. Kun he eivät halua matkustaa paljon, he varmasti löytävät pienempiä festivaaleja omalta seudultaan. Pienissäkin kylissä järjestetään yksinkertaisempia tapahtumia, joissa esitetään esimerkiksi nukketeatteria. Varmasti sielläkin on pieni kioski tai teltta, josta voi ostaa olutta, mehua ja makkaraa.
|
|
Kesätapahtumat ovat nykyään tavallinen osa suomalaista kesää, mutta ei aina ole ollut niin. Matin vanhemmat muistavat vielä sodan aikaa, ja he olivat mukana kun Suomen yhteiskunta muuttui: ihmiset muuttivat kaupunkeihin ja vanhoista kotitaloista tuli mökkejä. Ihmiset lopettivat maatalous- ja käsityöt. Nykyään suurin osa työntekijöistä työskelee palvelualoilla. Yhteiskunnallisen muutoksen aikana alettiin antaa ihmisille pitkät kesälomat, siksi he voivat mennä takaisin maaseudulle mökeille saunomaan ja grillaamaan makkaraa…Kuten jo tarinamme alussa kävi ilmi, jotakin vielä puuttui. Ensimmäinen, joka puuttui aiheeseen, oli Seppo Nummi, joka halusi, että Suomesta tulee kesäkulttuurin maa. Säveltäjänä ja kapellimestarina hän ajatteli tietysti eniten klassista musiikkia, mutta samaan aikaan hän piti tärkeänä taiteen muitakin osia, esimerkiksi teatteria ja tanssia. Ensimmäinen hänen järjestämänsä suurtapahtuma oli Jyväskylän Kesä, josta tuli hänen avullaan merkittävä kulttuuritapahtuma. Seppo Nummi Jyväskylässä amerikkalaisen tutkijan kanssa ©www.yle.fi 1950–60 -luvulla siis festivaaleista oli suurin piirtein kaksi lajia: „varsinaiseen taiteen”, eli enimmäkseen teatteriin ja klassiseen musiikkiin liittyvät, lehdistöstäkin paljon mainostilaa saaneet kansainväliset festivaalit, ja pienemmät, maaseudulla järjestettävät markkinoiden näköiset pikkufestivaalit. 1970-luvulla taas alettiin seurata kansainvälistä (englantilaista ja amerikkalaista), rock-musiikkiin liittyvän mallia ja järjestää musiikkifestivaaleja nuorille. Vanha ystävämme Matti oli silloin noin 20-vuotias, ja häntäkin kiinnosti kovin tämä juttu, koska hän tiesi, kuinka suuri tapahtuma Woodstock oli ja hänkin tunsi kaikki ne kivat biisit. Siitä alkaen kesäfestivaalit ovat olleet nuorten tärkeimpiä ajanviettotapoja. Kun Matin poika Pikku-Matti täyttää 16 vuotta, hän varmasti haluaa kuunnella lämpibändiänsä kavereiden kanssa. Iso-Matti taas epäröi: hänhän tietää, mitä festareilla oikeastaan tapahtuu! Hän tietää että olut ja viini ovat festarikävijöille tärkeämpiä kuin makkara. Hän on kuullut, että tapahtuu paljon rikoksia. Mutta hän ei sano mitään, hän muistaa, kuinka kiva oli olla mukana keikoilla. Ja hän tietää, että Pikku-Matti kuitenkin menee festareille enemmin tai myöhemmin. „Elämä on elämää varten annettu” ajattelee hän, ja antaa Matin mennä. „Olla nuori ei oo oikeus vaan velvollisuus” ajattelee Pikku-Matti ja hän lähtee elämänsä ensimmäisille festareille. Lue myös: VALKONEN, K. – VALKONEN, M., Festival fever – Finland festivals - Andrea Fodor |
|
Käynti Naamat-kesäfestareilla oli minun projektityöni osa. Pidän musiikista, erikoisesti raskaasta musiikista mutta myös esimerkiksi rockista ja hip-hopista. Haastattelin Naamat-festarin kävijöitä. Artikkelini perustuu haastatteluiden tuloksiin ja siihen, mitä näin omin silmin. |
|
29.7.–31.7.2005 Tuomiston tilalla, Muuramen kunnassa järjestetty Naamat-kesäfestari. Festari ei ole niin vanha kuin esimerkiksi Provinssirock, sen historia alkoi vuonna 2000. Ohjelma oli alkuun lyhyt, mutta suosio suuri. Naamat on ainoa suuri rock-kulttuurin tapahtuma Jyväskylän seudulla, siksi Jyväskylän rock-musiikkia kuuntelevat ja myös muu nuoriso haluaa käydä siellä. Festarit?! Kesäfestarit ovat suomalaisen kulttuurin osa, ja joka kesä väsyneet suomalaiset käyvät erilaisilla festareilla rentoutumassa raskaiden arkipäivien jälkeen. Rockfestarit ovat tärkeä osa nuorison elämää. Nuorisolla on mahdollisuus nähdä musiikki-idoleitaan livenä: samoja bändejä he kuuntelevat koko vuoden kotona ja ihailevat näiden kuvia seinillä. Joskus on konsertteja, mutta nyt ei olla tukahduttavassa konsertti-salissa vaan luonnossa taivaan alla. Voidaan juoda paljon viiniä ja olutta ja rentoutua niin paljon, etta se riittää seuraavaan vuoteen asti. Miksi te tulette Naamat festareille? Rockfestari Naamat mylvähtää Tuomiston tilalla, Muuramen kunnassa, (http://koti.mbnet.fi/lallihc/naamat/) Matka meni tiheän metsän kautta. Jos haluaisi kävellä Muuramesta, matka olisi tosi pitkä ja väsyttävä ja perille pääsisi vasta seuraavana päivanä. Kaukana metsässä sijaitsee Camping-alue. Otetaan pienet teltat mukaan. Rentoudutaan. Juodaan olutta. Joku menee saunaan, joku uimaan järveen. Ja kaikki kuuntelevat musiikkia, joka soi tosi äänekkäästi. On tavallinen festari-sää. Monille musiikki on vain taustalla, päämääränä on seurustelu. Se on pienten festarien ongelma. Haastattelun mukaan monet eivät edes tunne suurinta osaa esiintyjistä, muutamat eivät tiedä ketään. Se on suuri ero isoihin festareihin verrattuna, niin kuin esimerkiksi Ruisrock tai Provinssirock, missä käydään ensijaisesti kuuntelemassa musiikkia. Kuitenkin Naamat festareilla monille tuttuja ovat Elisabet Undergraund (http://www.elisabethunderground.tk), Tuomari Nurmio (http://www.saunalahti.fi/~leinoju/tuomarinurmio/etusivu.shtml), Lulu ja ystävät (http://www.aanekoski.fi/musiikki/lulu), Sunride (http://www.riffrock.com/sunride) ja skandaalibändi Kiima, Naamojen tähti, joka soittaa huumorirockia. Useat bändit ovat ensimmäistä kertaa Naamat-festareilla, vaikka muutamat ovat todellisia vakioesiintyjiä, esimerkiksi Martti Vainaa & Sallitut Aineet (http://www.marttivainaa.com) on soittanut festareilla vuodesta 2001 alkaen. Monet tulevat tapaamaan vanhoja ystäviä, yksin tai kaveriporukan kanssa. Tai sitten he tulevat tutustumaan uusiin ihmisiin. He sanovat, että rock-festareilla on tosi helppo tutustua. Kysyin festarin jälkeen: „Tutustuitteko johonkuhun festarissa?”, vastaus oli :”Joo”. Vain yksi haastateltu ihminen sanoi, että musiikki on hänen tärkein päämääränsä festari- käynnillä. Millaista musiikkia harrastat? Raskasta rockia. Hän tunsi melkein kaikki esiintyvät bändit. |
|
Keitä te olette? Suurin osa on 18–30 vuotiaita nuoria (ikä raja oli 18), mutta mukana on myös 40–70 -vuotiaita festariharrastajia. He kaikki hymyilevat, he ovat onnellisia. On vihreätukkaisia, punatukkaisia tai outotukkaisia mustapukuisia rock-musiikin harrastajia. Lyhythiuksinen mies, joka on pukeutunut pitkään hameeseen on Naamat-festarin järjestäjäJ On kiinnostavaa, että aivan kaikki eivat ole rockmusiikin-harrastajia. Heillä ei ole erityistä lempimusiikkia, mutta heillä on suuri halu pitää hauskaa, seurustella kaveriensa kanssa ja rentoutua raskaiden arkipäivien jälkeen. Ja se on tärkeää Suomen pienillä festareilla. Mitä te teette festareilla? Festarialueella on järvi, ja järven lähellä on sauna, mihin kaikki halukkaat voivat mennä. Teltan lähellä joku tekee tulta laittaakseen ruokaa, paistaakseen makkaraa esimerkiksi, vaikka ruokaa voi ostaa myös kioskeista näyttämön edessä. Hänen kaverinsa juovat olutta. Myös olutta myydään kioskeista. Olut 0,4L tai siideri 0,33L maksaa 3 euroa.(WWW.NAAMAT.INFO) Sanotaan, että festareilla juodaan tosi paljon olutta ja viineja. No, se näyttää olevan totta.J Festarin tila on tosi pieni. Se on järjestetty tavalliseen tapaan: Pikkunäyttämön edessä penkeillä seisotaan, istutaan, maataan. Muutamilla ovat pikkumattoja, ja he ottavat mielellään aurinkoa pikkunäyttämön edessä. Pieni osa tanssii. Se on tavallinen ilmiö kesäfestareilla: harvat tanssivat. Suurin osa istuu telttojen lähellä seurustelemassa ja kuuntelemassa musiikkia. Ja nyt: Kiima!!! Kiima luonnehtii Naamat festarin ilmapiiriä. Se soitti viimeisenä festaripäivänä, ja monet odottivat juuri tätä bändiä kärsimättöminä. Kiima on skandaalibändi, heidät tunnetaan huumori-rock-lauluistaan ja extreme-käytöksestään näyttämöllä. Kiiman esitys on show, jossa on äänekästä raskasta musiikkia ja kitaroita rikotaan Nirvanan perinteen mukaisesti. Ja sen jälkeen soittajat riisuutuvat näyttämöllä väkijoukon riemuitessa. Kotiin… „Tuomistosta kaupunkiin kyyti lähtee la ja su aamuyöstä 02 sekä sunnuntaina klo 14. Sunnuntaina lähdemme kotiin pienellä bussilla ja keskustelemme festareista. Nyt kaikki ovat iloisia ja tyytyväisiä. Kukaan ei ajattele, että pian täytyy mennä työhön tai yliopistoon. Miksi ajatella sitä, jos monilla heistä on vielä vähän aurinkopäiviä festareiden jälkeen? Ja he rentoutuivat hyvin. Oliko se hyvä festari? kysyn. Paras, vastataan. P.S. Festarit ovat iloisia tapahtumia. … - Aleksandra Sorokina |
|
Ja kun me kerran puhumme siitä, ehkä täytyisi mainita myös
Musiikki Suurin osa meidän kysymistämme ihmisistä sanoi, että he valitsevat festaria esiintyjien mukaan. Sen jälkeen tulee kaikki muut: missä se on, kenen kanssa mennä, paljonko se maksaa. Mutta mitkä bändit soittavat typpillisillä suomalaisilla kesäfestivaaleilla? No, vastaus on tietysti: pääasiallisesti suomalaiset. Se riippuu festivalin tyypistäkin, mutta voivat myös tulla ulkomaalaisia vieraita. Melkein kaikilla festareilla on vieras Ruotsista. Kannata myös lukea Alexandran rapporttia, jossa hän kertoo, minkälaiset bändit olivat Naamoissa, ja mitä mieltä hän oli niistä. - Andrea F. |
|
Sivu 9 |