Riippuliidon PM-96 Tanskassa ============================ Tulipahan kaytya Tanskan maalla! Ihan aluksi siis huhuista tosia, eli Loposen Eero lensi kuin haukka (enaa ei voi sanoa etta kuin miehet/akat, kun me muut havitaan akoillekin) ja me muut kuin paattomat kanat. Ekku-seta (meidan Panu 2v ei osannut sanoa Ekru) on siis toinen suomalainen pohjoismaiden mestari (Antin lisaksi). Alla tulokset ja sitten vahan juttua perassa. Tulokset loytyvat tietty myos: http://www.math.jyu.fi/~vesal/riippu/rltuloksia.html PM-96, 23.6-6.7.1996 Fasterholt, Tanska sij. nimi maa Heat3 Heat5 Heat6 Heat7 Total ------------------------------------------------------------------------------- 1. Eero Loponen SF 733 299 841 980 2853 2. Jesper Hassing DK 656 984 688 401 2729 3. Nils Ole Dalby DK 704 172 379 765 2020 4. Monne Neasenius S 544 676 118 443 1781 5. Lars Lauridsen DK 323 172 250 1000 1745 6. Flemming Lauridsen DK 522 78 567 340 1507 7. Vesa Lappalainen SF 532 121 148 269 1070 8. Thomas Willersted DK 359 67 135 431 992 9. Markku Kallio SF 142 87 291 298 818 10. Per Ramming S 362 148 76 221 605 11. Jorma Lehtola SF 82 99 76 348 590 12. Anders Johasson S 202 67 76 245 590 13. Stefan Borgås S 82 67 76 0 225 ------------------------------------------------------------------------------- Joukkuetulokset: (4 parasta/paivä) --------------- 1. Tanska 8162 2. Suomi 5346 3. Ruotsi 3403 --------------- ------------------------------------------------------------------------------ Suomen joukkue kutistui taas kerran ennen lahtoa ja matkaan saatiin vain 4 miespuolista eika yhtaan naispuolista lentajaa. Lahteissa vahan ihmetytti miksi Tanskalaiset olivat tupanneet kisalle aikaa jopa 2 viikkoa mutta ... Kun yo oli puolinukuksissa ajetty Tukholmiasta Goteborgiin ja laivamatkan jalkeen unenenpopperossa taivasteltiin viela Rautavaaran laskupaikoista aivot kankeina Tanskan mittaamattomia peltoja alkoi mielialakin kohota. Joku loysi 1 km metsakaistan ja kyseli mitenkahan tuon yli mahtaisi pystya lentamaan... Kisapaikallekin osattiin ihan vain muutaman kilometrin harhailun jalkeen ja siella odotti kylla kateuden aihe: Uusi kerhorakennus (n. 700 000 Fmk, 3 vessaa+suihkua, taydellinen keittio varusteineen), 1300 m ruohokenttaa kuin suoraan Wembleyn stadionilta ja sahkolla varustettu telttailualue. Oli vahan toista kuin reilupuolikilometrinen 8 vuotta sitten. Paastiinkin heti lentamaan ja matalassa illan pilvikelissa joku paasi muutaman metrin ylospainkin. Mutta eihan se mitaan vaan se, etta meidat laitettiin makaamaan Dollyn paalle heti kattelyssa. Sanottakoon nyt kuitenkin vaimoille etta tama Dolly oli 3 pyorainen (laitan joskus piirrokset WWW- sivuille). Vakuuttivat etta nain onnistuu myotatuulistartitkin. No lahtihan se liidin tallakin tavalla ilmaan, tosin kun tuuli rupesi puhaltamaan, kayttivat useimmat kylla mieluummin jalkojaan (mina ainakin). Saapumispaivaa seuraava paiva aukesi upeana suoraan kuin Kosolan opeista: jalat kastuivat aamutoimissa ja taivas oli taysin pilveton. Aamupalan jalkeen sutena kartat telineisiin ja hinausta odottamaan. Kartoissa oli vaalenapunaisia laikkyja ja paikalliset kehuivat etta termiikit on merkattu niilla. No hinauksen jalkeen vaaleanpunaiset laikyt paljastuivatkin ruskeiksi metsattomiksi kaistaleiksi ja ensimmaiseen sellaiseen paasi hyvin hinauksesta ja kyllahan siella termiikki odottikin, tosin vei vain alle 600 metriin. Mutta keli toimi hyvin ja siina sita lahimaastoa haravoitiin tuntitolkulla. Kentalle rapsahtamnisen jalkeen uudella hinauksella ei enaa paassytkaan kuin alle 300 metria ja se pirun Dollykin meinasi lahtea lennolle mukaan. Sai tahkota usemmainkin ennenkuin paasi uudestaan. Eli mielikuva hyvin toimivasta kentasta vahan rapisi. Lopulta kaikki ropistiin alas kentan lahitienoille ja hyvin mahduttiin alas ilman jarruvarjoakin. Paikalliset yrittivat samana paivana 60 km kolmiota ja Jesper lensikin siita noin 53 km (kauempana oli ollut 1800 m kelia). Naytti siis etta tulee tosi hyvat kisat. Seuraava harjoituspaiva oli taas matala, mutta ylhaalla kylla pysyi jotenkuten. Markku ja Ekru heittivat pienet matkat ja Markku tietysti ilmoitti laskupaikkansa n. 10 km pieleen. Lopulta Markku loytyi, mutta liidin oli siella vaaleanpunaisella ja talla kertaa isolla. Saatiin sekin aikanaan pois. Illalla paikallinen pitzeria meni maailman rankingissa pohjasijalle. Suosittelen matkakohteena. Kun 1. kisapaiva koitti, selvisi etteivat norjalaiset suvainneet saapua lainkaan ja ruotsalaisiltakin oli vain 4 pilottia rankingin 10 huonommalta puolelta. Voitti rupesi nayttamaan mahdolliselta. 1. Kisapaiva oli matalaa 7.99/8 kelia (500 m) ja Jesper nykaisi 30 km, Lars 14.5 km ja Ekru 14.1 km Markun vaaleanpunaiselle lantille. Mulle kanssa 14.1 km. Lopputulos: saannoissa oli etta 2 taytyy lentaa 15 km ja kahden 10 km. Siis ei kisapaivaa. Kuitenkin rupesi huolestuttamaan etta milloin ehdittaisiin kaymaan Legolandissa, kelit kun meinas pukata paalle. No turha huoli: 2. paiva: Tuulta 20-55 km/h pinnassa. Onneksi jarki voitti ja koko kisan ajan hyvia paatoksia tehnyt Palle perui paivan ja Ekku-seta riensi ajamaan mikroautoilla ja me muut tungettiin mun Volkkariin ja paineltiin Legolandiin. No Panuhan pisti pahakseen kun ein niita taloja ja lentokoneita saanutkaan menna raplaamaan. 3. paiva alkoi taysin pilvisena ja kerattiin siksi porukalta 20 Dkr/nena ja pistettiin maaliinlaskukisa. Siihenhan niiden ei pitaisi mun kanssa ryhtya, tosin meni yksi kolmioputki, joten eipa tuosta voittoakaan jaanyt, pikemminkin muutama kruunu tappiota. Mutta sitten kun viimeisia hinauksia veteltiin, rupesi taivas aukeamaan ja akkia kisa kayntiin. Matkaan paastiin hyvin ja Ekku setan kanssa mentiin paallekkain kunnes Ekku-seta loysi kunnon ytyn ja paineli ohi pilven pohjiin. Mina sitten perassa. 1200 m oli yhta juhlaa treenipaivien puoleen kilsaan verrattuna. Tuuli painoi reitilta sivuun ja mina leikkasin poikkituuleen varmistaakseni paremmat jatkomahdollisuudet. Ekku-seta jatkoi reitin suuntaisesti. Mulla osoittain onnistuikin, mutta sitten 800 m kyllastyin 0.5 m/s nostoon ja painoin eteenpain -2m/s ja aina 200 m. Sitten yhden kirkon nurkilla hadissani pyoriessa tupsahti Ekku-setakin allapuolelle ja vahan aikaa taisteltiin valjaat taristen, sitten Ekku-seta naytti mista tassa kisassa on kyse ja nykaisi matalalta itsensa ylos ja mina alas. Ekku-seta voitti paivan 44 km lennolla. Kentalla keli meni rajuksi ja Jorma rikkoi kolmion laskussa. Sitten tuli sadetta ja tuulta ja 5. kisapaiva naytti etta keli aukeaa noin 1/2 tunnin ajaksi. Ei muuta kuin porukka taivaalle. Ekku seta sai hinauksen heti kierroksen alussa Jesperin kanssa ja pojat painoivat heikoissa reitille. Itse olin kierroksen viimeinen ja loysin hinauksen jalkeen 0.1 m/s jolla sorruin niin kauan kuin uskalsin ja kun korkeutta ei ruvennut tulemaan, palasin tyhmasti kentalle. Sitten ei kukaan enaa paassytkaan ylos. Lopulta myohaan illalla kyttasin vahan tummemman pohjan ja sen alla viivytellen sain vaivaiset 9 km. Ekku-seta 20 km ja Jesper maaliin 70 km, Monne 50 km. Taas sadetta ja tuulta ja rupesi jo nayttamaan ettei naista kisoja tulekaan, joten koska paiville ei loytynyt saannoista rajaa, sain sovittua etta min 3 paivaa ja lennetaan varapaivakin. Muuten olisi laukut voinut jo melkein pakata. Kun kisojen piti loppua La 6.7, niin pe 5.7 aurinko vahan nayttaytyi ja saatiin 3. kisapaiva (noiden tuloksissa heat 6, en tieda miksi): Heat 6: Ennen kisapaivaa Jesperilla oli lahes 1000 pisteen kaula Monneen ja Monnella yli 500 pisteen kaula Ekku-setaan. Paiva ei taas ollut niita parhaita, tuuli oli kova ja lentaminen ei oikein innostanut. Tanskalaiset painoivat joukolla matkaan, me muut ihmeteltiin onko tassa jarkea. Sitten Ekku-seta otti hinauksen ja lahti muutaman kierroksen jalkeen painamaan liulla itseaan reitille ja mataliin. Me manattiin maassa etta mita se Ekku-seta nyt meinaa. Monnea se ei tehnyt surulliseksi, silla ainakin hopea rupesi nayttamaan varmalta ruotsalaiselle. Mutta juuri kun Ekku-seta oli painumassa puiden taakse alkiokin Klassic kaartaa karsivallisesti ja muutaman minuutin paasta se oli turvallisen korkealla. Lopulta Ekku-seta paasi n. 5 km paahan maalista ja selva paivavoitto, Jesper noin 30 km. Ekku oli kaynyt reilusti alle 200 m ja siina aaneen kiroilleessan lienee saikyttanyt lehmalauman joka sitten polki termiikin liikkeelle (toim. varitys). Me muut kuitenkin oltiin viela maassa ja sadekin rupesi painamaan paalle. Homma naytti aivan toivottomalta ja ei sitten taas muuta kuin vahan tummempi pohja hinauksesta ja rippeissa roikkuen 10 km. Markku paasi onneksi vahan pitemmalle. Monne yritti samaa, mutta jai alle 8 km ja paivan jalkeen tilanne olikin akisti 1. Jesper, 2. Ekku-seta 500 pistetta jaljessa, 3. Monne Heat7. Viimeinen mahdollinen kisapaiva oli luvattu superkelia. Kun paan lopulta sai aamulla teltan ovesta pihalle kastuikin koko paa eika pelkat jalat (kuten Kosolan Erkki lupaa). Briefingia siirrettiin kerta toisensa jalkeen, sade taukosi ja lennettiin sitten hupia matalan pilvikaton alla, kuitenkin lahes ilman kelia. Kaukana horisontissa aurinkokin jo paistoi. Sitten raja laheni ja laheni, mutta kellokin kaveli. Klo 16 tienoissa kyttasimme lahestyvasta kelista Larsin kanssa vahan tummeman pilven ja ajankuluksi otimme hinauksen ja paasimmekin nousemaan ihan termiikilla pohjiin saakka (n. 700 m). Tama pisti liiketta maassa olevaan porukkaan ja tehtava maarattiin vaikka reitille ei ollut kelia viela lainkaan. Kamalaa napinaa siita, onko lainkaan jarkevaa lentaa. Taktiikka naytti selvalta: kytataan niin kaun kuin mahdollista, jotta keli ehtii reitillekin. Lopulta Lars meni salakavalasti jonoon ja sai 1. hinauksen. Mina perassa, mutta en paassy samaan hinaukseen (vetivat siella 2 kerralla rinnakkain, n. 100 m porratuksella), paasin kuitenkin viela heikosti Larsin pilveen, mutta Lars ehti menna menojaan. Kun Lars veti liun, naytti etta sinne menee ja mina yritin pitaa taktiikan ja rupesin vain odottamaan kantavissa kelin parantumista. Muutakin vakea rupesi poksahtelemaan saman riekaleen pohjaan. Kun 800 m oli havinnyt 650 m, petti hermo ja vetaisin hyvissa laskevissa liun 13 km kohdalle peltoon. Se siita kisasta. Maassa vilkaisu taivaalle ja sieltahan jo tulikin Ekku-seta ja Jesper melkein samoissa. Jesperin tilanne oli hyva, pitaa vain Ekku-seta takanaan. Ekku-seta nykaisi heikkoja pohjia pitkin valtavan pitkan liun ja meni mataliin, huonolta naytti. Jesper ajoi hiljaa heikoissa kantavissa ja tilanne naytti hyvalta Jesperin kannalta. Sitten kaukana horisontissa alkoi Klassic taas kaartaa (oli kuulema n. 100 m maastoon) ja kohta havisikin korkealla nakyvista. Jesperkin kaartoi, mutta... Viela vahan aikaa ja radiosta kuului: - Ekru aloittaa loppuliun - Ekru Vesku, ala jata vajaaksi mistaan hinasta - 1200 m ja 3 km, ei jaa vajaaksi - Mites Jesper - pojalalle kavi huonisti, laski sinne jarven rantaan Pikainen laskutoimitus paassa ja naytti silta etta Ekrun lento ei viela yksin riita, pitaisi vahintaan saada toinen maaliin, jotta matkapisteet delvalvoituisivat riittavasti.... Lars lensi ensimmaisena matkaan lahteneena myos maaliin ja nain pystyimme aloittamaan sikajuhlat (syotiin sikaa :-) ilman virallisia tuloksia. Tosin naytti jo Ekku-setan kannalta hyvalta. Lopulta tulokset tulivat ja niinhan siina sitten kavi: Monne menetti mitallinsa kokonaan, Jesper putosi niukasti kakkoseksi ja EKKU-SETA VOITTI (Panu hoki viela laivallakin) Jos joku arvelee ettei kaikki parhaat olleet paikalla, niin kylla naissa keleissa olisi kovasti pitanyt pistaa kampoihin. 2 paivavoittoa, 1 muutaman minuutin havio ja yksi kohtuullinen lento. Eli kylla Ekru lensi sen mita naissa keleissa on mahdollista. Tosin joku voi jossitella tanskalaisten saannoilla, jos eka paiva olisi hyvaksytty, olisi Jesperilla ollut kasassa enemman pisteita ja jos Lars olisi alynnyt olla lentamatta maalliin niin silloinkin, mutta saannot ovat saantoja. Tama kisa ratkesi ehdottomasti periksiantamattomaan suomalaiseen sisuun, jolla Ekru vaansi itsensa ylos toivoittoman matalistakin. Kunhan Ekru viela oppii valttamaan mataliin menot niin joutuu jo Anttikin lentamaan... Paluumatkalla oli vahan kaksinainen olo, itse (ja muut) lensi todella surkeasti, mutta tulihan voitto kuitenkin Suomeen niinkuin vahan kaavailinkin. Joukkuekisa olisi kylla pitanyt pystya voittamaan, yleensa me on jatetty tanskalaiset taaksemme, heita on tosin nyt valmennettu maaratietoisesti jo useita vuosia ja kevaallakin olivat olleet Thomas Scuhanekin opeissa koko joukkueella. Viela ennen Goteborgin lauttaa kavimme tarkistamassa Lokkenin lentopaikan ja siellahan Mallasliitajat viilettivat rinnetta hipoen (kylla muuten rantaa riitti). Laiskoja kun olivat, niin hinasivat rannalta 100 m koydella rinteeseen... Vesa PS! Jos joku lukee tuloksia ja luulee etta joka paiva kaikki paasivat reitille kun tuli pisteita, niin erehtyy. 5 km annettiin kaikille, jotka ottivat hinauksen ja paivasta riippuen 5 km pistearvo vaihteli 67-82 pistetta.