To: Riikka Vilkuna fax: 90 -
374 1551 30. elokuuta 1995
From: Vesa Lappalainen, fax: 941 - 602 701
Subject: Tiedoksi RKT:lle (ja miksei kerhoillekin)
Kommentteja Antti Nummelin (hyvää tarkoittavaan) esitykseen
ranking-kilpailujen osanottajien valitsemiseksi
Kunnioitan Anttia suuresti lentäjänä, mutta nyt
hän on mielestäni linnoittautunut tilanteeseen, jossa hän ei
halua käydä rakentavaa keskustelua siitä, mikä olisi
parasta riippuliidon kannalta. Koska Antti edelleen haluaa esittää
arvontaan tai etukäteen tapahtuvaan jakoon perustuvaa ranking-kilpailujen
osanottajien valintaa, haluaisin esittää että RKT ennen
päätöksentekoa tutustuu ja selvittää miten seuraavat
epäkohdat järjestelmässä vältetään:
Antin esityksessä arvotaan tai jollakin muulla tavalla valitaan
osanottajat kuhunkin kilpailuun. No selväähän on, että
tällöin joku voi saada ne kilpailut joissa sää on
lentokelvoton ja joku toinen ne kilpailut, joissa sää on loistava.
Antti vetoaa todennäköisyyksiin ettei näin voi käydä.
Otetaanpa pieni nopanheittoesimerkki, jota käytetään
jatkossakin. Olkoon nopan arvo 1 "täysin lentokelvoton keli" ja 6
"loistosää".
Laitetaanpa kaksi kaverusta (jos sellaisia enää riippuliidon parista
löytyy) heittämään noppaa vaikkapa kumpikin 3 kertaa.
Tietysti todennäköisyys sille, että toinen saa 3x1 ja toinen 3x6
on pieni, mutta todennäköisyys sille, että toinen saa jokaisella
heitollaan 3 tai alle ja toinen yli 3 on jo merkittävä!
On siis varsin mahdollista että arvonnan (tai minkä tahansa valinnan)
jälkeen on käynyt niin, että kaksi verrattavaa
lentäjää ovat joutunee lentämään olosuhteissa
jotka eivät ole verrattavissa keskenään.
Tietysti Antti tässä tapauksessa vetoaa siihen, että kaverit
ovat lentäneet samoissakin kilpailuissa, mutta entäpä jos
tämä "samoissa" vastaa yhdessä heitettyä nopan arvoa 3 ja
sitten "yksin" lennetyt ovat niitä 1-3 vastaan 4-6 "noppia". Lisäksi
nykysysteemin mukaan kun kaikkia tuloksia ei lasketa on jokaisella "oikeus
epäonnistua" ainakin yhdessä suorituksessa, ja tämän 1-3
kaverin onnella hänen epäonnistumisensa tapahtuu siinä
"yhteisessä" kilpailussa.
Tietysti todennäköisyyden osuus pienenee kun kilpailujen
määrä nostetaan äärettömäksi, mutta
käytännössä todennäköisyydet ovat
riittävän pieniä vasta 8-10 kilpailun kohdalla, mikä ei
meillä tule onnistumaan.
Jos osanottajat jaetaan "arvonnalla" eri kilpailuihin, niin tämän
jälkeen on täysin epäoikeudenmukaista järjestää
esim. 3 päiväisiä kilpailuja. Tämä on suuri
sääli, sillä muutaman kerran kilpailu on onnistunut nimenomaan
sen takia, että on ollut käytössä
"ylimääräisiä" kilpailupäiviä.
Jos (kuten olisi reilua) ranking-tuloksiin lasketaan kaikki jo käydyt
kilpailut esim. SM:ien osallistujia valittaessa, niin
"arvonta"-systeemissä niillä on etuoikeus, jotka ovat saaneet
SM:iä edeltäviä kilpailuja itselleen.
Tämän Antti korjaisi sillä, että SM:iä edeltäviin
kilpailuihin valitaan ne, jotka eivät ole vielä osallistuneet moneen
kilpailuun. Jos joku on suuri vääryys, niin tämä.
Näinhän lentäjiä kannustetaan olemaan ilman
kilpailusuorituksia, jotta he varmasti pääsevät haluamaansa
kilpailuun. Eiköhän meidän tehtävämme olisi
nimenomaan kannustaa kaikin tavoin ihmisiä lentämään ja
tekemään kilpailusuorituksia!
"Arvonta"-systeemissä olisi erittäin epäreilua sallia esim.
ei-arvotun kilpailijan tulemisen mukaan kilpailuun, jonne ei
ilmestyisikään riittävää määrää
arvottuja kilpailijoita! Miksi? Koska tällainen kilpailija näkee
kelistä onko tulossa hyvä keli vai ei ja pystyy tekemään
päätöksen osallistumisestaan tämän mukaan. Muut ovat
joutuneet valitsemaan kilpailunsa umpimähkään.
Noppaesimerkkiin palatakseni tilanne vastaisi sitä, että jokainen saa
heittää 3 kertaa, mutta jollakin kierroksella on
käytössä nopat, joissa on vain numerot 3-6 tai jopa 4-6 ja
jollakin 1-3 tai jopa 1-2. Jos tiedät etukäteen millä
kierroksilla on nämä erikoisnopat, niin tuntevatko muut sinun
pelaavan reilua peliä! Tai sinulle näytetään ennen
heittokierrosta mitkä nopat ovat käytössä ja
kysytään että heitätkö vaiko et. Minä ainakin
heittäisin jos 1. kierroksella näytettäisiin noppia 4-6, koska
seuraavilla todennäköisesti näitä ei enää ole!
Antti ei edes näe tätä minään epäkohtana
eikä ymmärrä tässä mitään epäreilua.
On täysin utopiaa, että tämä porukka pystyisi
päättämään etukäteen mitä tekee puolen
vuoden päästä. Tätähän systeemi tarvitsisi
toimiakseen, eli jokainen sanoisi etukäteen mihin kilpailuihin haluaa
osallistua ja sitten epätasapaino arvotaan. No kun tämä porukka
ei edes pääse arvokisoihin, vaikka vielä puoli vuotta ennen
kilpailuja kaikki ovat lähdössä! Miten päätökset
voisivat pitää "vähempi" arvoisessa tilanteessa ja kuten
edellä todettiin, ei jo valittua systeemiä voi muuttaa
jälkikäteen.
Jos saa osallistua ilman muuta kilpailuihin, niin ihmisillä ei ole
mitään "pakollista" motivaatiota pitää huolta
lentokunnostaan. Mukavaahan kilpailuissa on kavereiden kanssa juoruilla, mutta
pärjätäksemme muuallakin, pitää kilpailuihin saada
lisää asennetta. Tätä tuo nimenomaan se, että
kilpailupaikka pitää ansaita. Ansaittua omaisuutta varjellaan sitten
jo tarkemmin, eli kilpailussakin yritetään tosissaan (tämä
ei välttämättä ole ristiriidassa sen kanssa etteikö
voi olla hauskaa, katsokaapa vaikka ulkomaisia kisoja, miten huiput voivat olla
aivan hyviä kavereita keskenään. Jopa PM:ät ovat hyvä
esimerkki tästä).
Vaikka Antti väittääkin, että tämä systeemi olisi
automaattisesti laajeneva, niin jos kisaan mahtuu 20 pilottia ja halukkaita on
vaikka utopistiset 60, niin 3 kilpailun takaamiseksi jokaiselle pitäisi
järjestää 9 kilpailua joista kukin valitsee 3.
Tällöin tulee todella helposti tilanteita, joissa on joukko
lentäjiä jotka eivät koskaan kohtaa henkilö
henkilöä vastaan tilanteessa ilmassa (eli lentäisivät
samoissa olosuhteissa).
Antti ei halua antaa juurikaan painoa matkalento-openille, vaikka juuri
siinä pystytään lentämään niitä hyviä
kelejä, jotka eivät todennäköisesti satu kilpailuihin.
Meillä on saatu ranking-kilpailuissa yhden noston (alle 20 km) lennoilla
noin 500 pistettä. ja 26 km lennosta on ansainnut 700 pistettä
Tänäkin vuonna matka-openissa vastaavien pistemäärän
takia on jouduttu lentämään 95 km ja 130 km. Eli tarvitaan jo
ainakin muutama nosto hyvässäkin kelissä ko. lentoihin.
Antti yrittää kaikin keinoin todistella ettei Suomessa voi
lentää edestakaisia ja kolmioita. Kuitenkin omista ilmoittamastani
18 matka-open lennosta on yli puolet näitä. Ei tosin kovin
pitkiä, kun olen halunnut opetella nimenomaan reitillä pysymistä
ja maaliin pääsemistä. Joku utopistinen 100 km edestakaisen
yritys on päätynyt jo ns. vaikealla osalla jääden siis
pelkäksi yksisuuntaiseksi. Useassa lennossa aikaa on tuhraantunut varsin
paljon, eli kilometrit eivät todellakaan tule ilmaiseksi.
Nyt käytössä olleella systeemillä olisi monena
päivänä saanut paljon enemmän "kilometrejä"
yrittämällä lentää 20 km suljetun kuin
lentämällä 30-40 km roiskauksen yhteen suuntaan. Eli
mainostamalla tätä ja arvostamalla tätä pilotit saadaan
oppimaan nimenomaan kilpailussa tarvittavaa lentämistä.
Tosin nykyisinhän meillä on kilpailuissa hyvinkin helposti annettu
tehtäviä, joissa riittää pelkkä ilmassa pysyminen.
Tällaisilla tehtävillä ei voida mitata pilottien nopeuseroja,
koska nopeusero hukkuu tuulen tekemään työhön.
Korjatakseen em. puutteet on Antti ehdottanut ettei sitten rajata
osallistumista mitenkään, eli kyllä ne liiat osallistujat sitten
häviävät kun kilpailuja on riittävän monta mennyt
pieleen! Näinkö "kaikilla on hauskaa"?
Jotkut ovat ehdottaneet alueellisia karsintoja tai jopa kerhokohtaisia
ylärajoja, mutta tämä johtaisi vain kerhon vaihtamisen
soveliaaseen.
Koko ranking-systeemin alkuperäinen tarkoitus oli pitää
systeemiä, jonka perusteella edustusjoukkue voidaan perustellusti valita.
Ennen tämä oli tarpeen, kun iso osa kilpailevasta joukosta halusi
osallistua arvokisoihin. Nykyisin en edes hinaus-PM -kisoja lukuunottamatta
muista tilannetta (no ehka Brasilia meinasi olla) jossa kaikki halukkaat
eivät olisi päässeet "edustamaan" maataan (eli maksamaan
itseään kipeäksi siitä että menee sijoittumaan
sijoille 70-).
Tällä hetkellä rankingin päällimmäinen tarkoitus
pitäisikin olla nostaa lentämisen taso ja halukkuus vanhalle tasolla
ja järjestää oikeudenmukainen valinta SM-kisoihin.
Jollei edelläoleviin epäkohtiin löydy ratkaisua, niin
esitän että vuonna -96 jatketaan tämänvuotisella
systeemillä, poikkeuksena se että max. 7 päivää/vuosi
korvataan 14 päivää/ 2 vuotta, eli suoritukset voivat olla joko
vuodelta -95, -96 tai molemmilta sopivasti sotkettuna. Tämä on
nimenomaan uusien lentäjien etu, koska näin tarvittavat suoritukset
saa kasaan nopeammin. "Ukkoutumista" estää vanhojen tulosten arvon
laskeminen, eli niiden pitää olla tosi kovia jotta niillä
voittaa uuden ei-painotetun tuloksen.
Lisäksi ranking-kisoihin keksitään jokin tuloksiin perustuva
systeemi osanottajien valitsemiseksi. Matka-open tuloksia tiirailtuani, ei
olisi kovinkaan epäoikeudenmukaista valita jo aiemmin
esittämälläni tavalla, mutta jos jokin muu selvästi
lentämistä kannustava tapa löytyy, niin olen valmis
tähänkin. Tapa kuitenkin tarvitaan, koska nyt matka-open ilmoituksia
on (jos Antin tulokset joita hän ei itse suostu ilmoittamaan) n. 40
pilotilta. Näistä hyvinkin yli 30 saattaisi olla halukkaita tulemaan
kisoihin.
Koko keskustelussa on usein ollut "omaan napaan" katsomista, eli
mielipiteitä sanotaan sen mukaan mikä itselle tuntuu sopivan
parhaiten. Eli jos "ansaitseminen" ei ole itseltä onnistunut, niin
kannatetaan arvontaa ja päinvastoin. Tai sanotaan ettei ole reilua saada
pisteitä suorituksesta, joka on tehty aikana jolloin ei itse voinut
lentää (vrt. matka-open). No turha kai minunkin on valittaa etten
pärjää Valentinille kävelyssä kun en ole ehtinyt
harjoittelemaan. Toivoisinkin että asiaan kantaa ottavat voisivat asettua
tällaisen yläpuolelle ja ajattelisivat lajin parasta.
Jos puhutaan kilpailutoiminnasta, niin siihen kuuluu
välttämättä jonkinlainen kilpailijoiden laittaminen eri
arvojärjestykseen. Tällöin jokaisen kilpailutoimintaan
osallistuvan on myös oltava valmis siihen, ettei hän ole
välttämättä ykkönen tai edes "ykkösluokkaa".
Kaikessa muussa kilpaurheilussa tämä toteutuu, eli on
osallistujamäärään suhteessa olevia sarjatasoja, joilta
suoritusten parantuessa noustaan ylemmäksi. Ja tällöin
alimmallakin tasolla olevalla on kannustin päästä nousemaan
seuraavalle tasolle. Tai jos on "sunnuntai"-urheilija, niin sitten
pysytään alimmalla tasolla ja "kaikilla on hauskaa".
Vesa Lappalainen