Onnistuneen laskun takaamiseksi on aina suoritettava laskukierros. Usealle aloittelevalle riippuliitäjälle (KOULUTUS!!!) näyttää olevan epäselvää mitä koko laskukierroksella tarkoitetaan. Siispä kerrataan laskukierroksen vaiheet:
Myötätuuliosa lennetään laskupaikan sivusta n. 100-500 metriä (EI YLITSE!) suoraan myötätuulen suuntaisesti. Tuulen voimakkuus arvioidaan viimeistään myötätuuliosan aikana. Sopiva korkeus myötätuuliosan aloittamiseksi on aloittelijalle 70-130 metriä. Laskupaikka pitää olla näkyvissä koko myötätuuliosan aikana vasemmanpuoleisessa kierroksessa alhaalla vasemmalla noin 45 asteen kulmassa. Jos joudut kurkkimaan taaksepäin valjaita pitkia, lensit myötätuuliosan aivan liian läheltä laskupaikkaa. Arvioi maanopeus myötätuuliosan aikana. Jos nopeus on kova, tiedät että tuuli on voimakasta ja että perusosalle pitää kääntyä aikaisemmin.
Kuinka pitkälle myötätuuliosa ajetaan? Tämä pitää arvioida tuulen nopeudesta ja reunaesteiden korkeudesta. Jos laskupaikka on ahdas, pitää lähestyminen suorittaa reunaesteiden (esim. metsä) ylitse. Tällöin myötätuulessa ajetaan niin pitkälle reunaesteen päälle, että VARMASTI päästään niiden yli jos heti käännytään vastatuuleen. Jos laskupaikalla on tilaa, kannattaa aloittelijan ajaa myötätuuliosa korkeintaan reunaesteen päälle.
Myötätuuliosalta suoritetaan (vasemmanpuoleisessa kierroksessa) 90 asteen kaarto vasemmalle. Nyt lennetään tuuleen nähden poikittain. Tässä voidaan vielä arvioida tuulen nopeutta. Muista tuulisortumakorjaus, jos tuuli painaa voimakkaasti reunaesteen päälle. Nyt ollaan lennon siinä vaiheessa, missä lopullisesti määrätään tarkka laskeutumiskohta. Laskupaikka näkyy edelleen vasemmalle alhaalla. Tarkkaile laskupaikkaa. Meneekö pitkäksi jos käännät heti nokan laskupaikalle? Älä siis käännä, vaan lennä poikittain tuuleen. Tarkkaile korkeuden muuttumista, nyt rupeaa näyttämään hyvältä, käännetään n. 90 astetta vasemmalle ja ollaan finaalissa. Jos myötätuuliosa on lopetettu liian aikaisin, voidaan perusosa ajaa ``liian'' pitkälle ja vetää finaali hieman ``pussille''. Ilman oikein tehtyä perusosaa, ei laskua voi suorittaa tarkasti haluamaansa kohtaan! Pelkkä myötätuuliosa ja 180 asteen kaarto finaaliin on tuomittu epäonnistumaan: Lasku menee joko pitkäksi tai sitten kaarrossa hukkuu niin paljon korkeutta, että jäädään törkeästi vajaaksi.
Viimeisen 90 asteen kaarron jälkeen ollaan finaalissa. Nyt ei enää ole paljon tehtävissä osumakohdan määräämiseksi. Jos korkeutta on riittävästi, voidaan suorittaa loivia S-kaartoja, mutta useimmiten laskupaikka on niin ahdas, että pitkällä finaalilla lähestyminen on vaikeata. Vajaaksi jäämistä EI VOIDA ESTÄÄ MITENKÄÄN! Jos tuulee kovasti, niin minimivajoaman nopeus ei vie pisimmälle eteenpäin! Mieti mitä laitteen polaari tarkoittaa! Hätätilassa pitkäksi menoa voidaan estää nopealla vauhdin vedolla ja sitten lähes sakkaamalla, mutta tätä on harjoiteltava hyvissä olosuhteissa, ei ensimmäisessä maastolaskussa! Muista kuitenkin että liidintä voi vielä ohjata finaalissakin ja mahdolliset esteet voidaan väistää suunanmuutoksilla. Älä ohjaa sivuputkilta liian aikaisin, alaputkelta ohjaaminen onnistuu huomattavasti helpommin.
Muista riittävä nopeus kaarroissa! Tarvittaessa korkeutta voidaan pudottaa viimeisessä kaarrossa ajamalla se todella kovaa ja jättämällä kaartoon tarvittava työntö pois. Liidin valuu tällöin siivelleen ja korkeus hupenee mukavasti. Mutta nopeutta pitää olla; siivelleen EI SAA SAKATA matalalla! Harjoittele korkeammalla!
Laskukierros ei ole pelkästään itseään varten. Se on samalla varoitus muulle ilmaliikenteelle siitä, että olet laskussa ja että sinua pitää väistää.
Laskukierros ei ole se viimeinen niistä kymmenestä laskupaikan yläpuolella suoritetusta 360 asteen kaarrosta!
Ota selvää lentopaikan valvojalta miten laskukierroskuviot ajetaan käyttämälläsi kentällä. Erityisesti on sovittava laskukierrosten suunnat!
Vesivehmaan kisoissa ainut pahempi vaurio sattui maastolaskussa. Lentäjä oli juuri saanut SP 4 -lupakirjan ja osallistui ensimmäisiin matkalentokilpailuihinsa. Laskussa korkean maastoesteen taakse lentäjä joutui voimakkaaseen roottoriin ja paiskautui muutaman metrin korkeudelta suoraan kolmiolleen maahan. Liitimestä vaurioitui kaikki kolmioputket sekä köliputki vääntyi. Lentäjä selvisi onneksi lähes vammoitta. Syy: Kilpailutilanne ja kokemattomuus laskupaikan arvioinnissa.
Kokeneelle lentäjälle maastolasku ei ole paljoa normaalia kentälle laskeutumista vaarallisempi toimenpide.
Ennemmin tai myöhemmin eteenpäin haluavalla riippuliitäjällä on edessään ensimmäinen maastolasku. Ennenkuin tähän päädytään, on kuitenkin laskutekniikan omalla kentällä oltava riittävän hyvä. Jos joka toinen lasku menee kentällä mahalleen tai yli 50 metrin päähän oletetusta maalista, voi olla varma että putkea menee maastolaskussa mutkalle!
Harjoittele jokaisella kentälle laskeutumisella maaliinlaskua. Laita joko ennen lähtöä selvä merkki, mihin aiot laskeutua tai päätä ilmassa ennen laskukierroksen aloittamista haluttu osumiskohta. Älä ole tyytyväinen jos lasku osuu parinkymmenen metrin päähän, vaan yritä uudelleen ja uudelleen. Lisäksi lasku pitäisi pystyä suorittamaan ilman juoksemista; hakkuuaukealla, kynnöspellossa tai pitkässä heinässä ei pitkästi juosta. Harjoittele laskuja yhdelle jalalle!
Muuta maalin paikkaa kun rupeat osumaan alle 15 metrin päähän joka laskulla. Ensimmäinen lasku muutettuun maaliin menee yleensä ohitse, kun on tottunut arvioimaan korkeudet edellisen maalin mukaan. Harjoittele kunnes ensimmäinenkin lasku osuu likelle uutta maalia. Jos uuden lentopäivän ensimmäinen lasku menee aina paljon ohi maalista, et ole vielä kypsä maastolaskuun. Laskuolosuhteet on opittava arvioimaan ilmassa, ei edellisen laskun perusteella! Harjoittele myös laskuja n. 60 asteen sivutuuleen.
Jos kentän lähellä on jokin sopiva laskupaikka, sovi kouluttajasi kanssa, että tämä menee paikalle valmiiksi odottamaan laskuasi. Tällä ensimmäisellä kerralla voit luntata ja käydä tutkimassa maaston etukäteen jalkaisin. Älä jätä ensimmäistä maastolaskua kilpailuun tai pitkän matkalennon päätteksi; ensimmäinen maastolasku ei ole liian helppo!
Lennettäessä TÄYTYY tietää koko ajan vallitseva tuulensuunta. Jollei tätä tiedä on parempi olla lentämättä! Matkan aikana kuitenkin olosuhteet saattavat muuttua ja lisäksi paikallinen maasto aiheuttaa omat häiriönsä.
Lentokorkeuden tuuli arvioidaan tuulisortumasta termiikkikaartojen aikana tai tarvittaessa kaartamalla valitun laskupaikan yläpuolella.
Pintatuulen suunnan arvioimisessa käytetään apuna luonnollisia tuulipusseja: savuja, lippuja, viirejä, puiden latvoja, järven pintaa, viljaa. Varmistu tuulen suunnasta useamman merkin avulla, yksi taipunut puun latva ei vielä mitään todista.
Tutki maastoa, älä erehdy laskutumaan korkeitten maastoesteiden taakse vallitsevaan tuuleen nähden. Myös voimakkaaseen termiikkilähteeseen tai sellaisen lähelle laskeutuminen saattaa olla vaarallista nopeiden tuulensuunan muutosten takia. Vihreä ruoho on yleensä turvallinen paikka laskea. Toisaalta turvallisen paikan lähellä ei myöskään nosta, joten kokeneet lentäjät saattavat olla edellisestä hieman eri mieltä. Epäile havaintojasi jos pintatuuli poikkeaa liikaa vallitsevasta tuulen suunnasta.
Arvioi lentäessäsi alle kilometrissä jokaista peltoa ja muuta mahdollista laskupaikkaa aivan kuin olisit menossa sinne laskuun.
Pyri aina laskeutumaan vastatuuleen tasaiselle tai ylämäkeen. Loivaankin alamäkeen laskeutuminen vie yleensä reunaesteisiin. Laskupaikan kaltevuutta EI VOI arvioida suoraan ylhäältä. Laskupaikka on ohitettava riittävän ajoissa myös sivulta. Tutki laskuojia, vesi ei virtaa ylämäkeen. Katso puita tai pylväitä, ne ovat aina suoraan ylöspäin, ei kohtisuorassa maastoa vasten.
Arvioi laskupaikan koko. Myös tuulenpuoleiseen metsänreunaan pitää olla riittävästi tilaa, jottei joudu roottoriin.
Tutki laskupaikan esteet, erityisen tarkkana pitää olla sähkö- ja puhelinlinjojen kanssa. Pellolla olevat pylväät ovat varma merkki linjoista, mutta pylväiden puuttuminen ei ole mikään todiste linjojen puuttumisesta. Joskus pienen pellon yli on vedetty johdot ilman pellossa olevia pylväitä. Myös piikkalanka-aitaa kannattaa vierastaa, samoin isompia kotieläimiä kuten lehmiä tai hevosia.
Pitkä heinä ja risukko kannattaa myös pitää kiellettyjen listalla, jollei muuten, niin liitimen kuljettaminen risukossa tai pitkässä heinässä on vaikeata. Jos kuitenkin joutuu tekemään laskun pitkään heinään tai risukkoon, niin tällöin lopputyntö pitää tehdä heinän pintaan, maanpintaa sitä ei ehdi tekemään (ks. kohta 6.).
Jollei kyseessä ole tiukka kilpailutilanne, niin kovin kauas kulkukelpoisilta teiltä ei kannata lähteä lentämään. Toisaalta kantamisen vähentämiseksi EI SAA valita huonompaa laskupaikkaa!
Tutki maastoa. Valitse mahdolliset laskupaikat. Tutki tuulen suuntaa. Valitse lopullinen laskupaikka. Tee laskukierros ja suorita maaliinlasku.
Älä vaihda laskupaikkaa viimetipassa. Älä laske roottoriin. Älä laske myötätuuleen. Älä laske alamäkeen. Älä luota korkeusmittariin. Varo tuuligradienttia.
Arvioi autolla ajaessasi teiden varsilla olevia peltoja. Mieti miten lähestyisit milläkin tuulen suunnalla. Arvioi paikallislennoilla laskupaikkoja. Harjoittele maaliinlaskua. MUISTA LASKUKIERROS!
Lopuksi opiksi muille omia töppöilyjä maastolaskuissa:
Ensimmäinen maastolasku kilpailuissa. Ilman kunnon termiikkikokemusta matkaan ja pitkä liuku kaukaa valittuun peltoon. Laskukierroksen ehdin tehdä, mutta tuulen suunta arvioitu väärin. Sivutuulilaskussa kolmioputket mutkalle ja uudet valjaat likaiseksi märässä kynnöspellossa!
Toinen maastolasku. Edellisestä viisastuneena aloitin laskupaikan valitsemisen kilometrin korkeudelta. Valitsin laskupaikan. Laskukierroksessa huomasin, että viereiseltä pellolta on lyhyempi matka tienvarteen. Vaihdoin peltoa. Finaali alamäkeen ja melkein pellon päässä oleviin sähkölankoihin (10 cm mastosta). Ei onneksi vaurioita.
Kuudes maastolasku. Laskupaikka valittu 300 metrissä. Laskukierroksessa päätin tuulensuunnan olevan toisinpäin kuin alunperin olin ajatellut. Pellon vaihto. Myötätuulessa aivan reunaesteiden laitaan ja alaputki tarttui pitkään viljaan. Molemmat sivuputket.
SM-86. Rypistelyä alle 100 metrissä. Laskupaikka valittu mäen päältä reitin varrelta. Ahdas pelto ja lasku ilman kunnon kierrosta alamäkeen. Lopputyöntö aivan metsänreunaan ja 3 metristä suoraan kiven päälle. Nilkka kipeä puoli vuotta.
Tuurilla vaurioitta selvittyjä laskuja useampiakin. Useimmiten vauriomahdollisuuden syynä puutteellinen laskukierros tai laskupaikan vaihtaminen kierroksen aikana! Mutta on niitä joku onnistunutkin lasku, niin että rohkeasti vaan HARJOITTELEMAAN!
Vesa Lappalainen