Laitoksellamme sanotaan demoiksi tehtäviä jotka annetaan etukäteen ja jotka ratkaistaan omatoimisesti kotona. Demoihin kuulu vielä se, että järjestetään palautustilaisuus, jossa tutustutaan opiskelijoiden vastauksiin. Perinteinen, edelleen monella kurssilla käytetty tapa on että nämä palautukset – demoryhmät – tapahtuvat pienryhmissä, yleensä kooltaan 10-20 opiskelijaa. Tämä sitoo paljon opettaja- ja saliresursseja 200 hengen massakursseilla.

Oma ratkaisuni Ohjelmointi++ -kurssilla on ollut että demoryhmiä on vain kaksi. Toinen selvästi työpäivän aikana ja toinen ilta-aikaan. Demoryhmät pidetään suurissa luentosaleissa, joten niiden koolle ei ole ylärajaa.

Perinteisessä tavassa demot on palautettu palautustilaisuudessa siten, että salissa kiertää lista, johon kukin merkitsee kuinka monta tehtävää hän on tehnyt. Sitten listalta on arvottu yhdelle tehtävälle tekijä, joka on kirjoittanut oman vastuksensa taululla. Usein ajallisesti tässä on tullut merkittävää tyhjäkäyntiä kun tehtävän kirjoittaminen kuitenkin kestää kauan. Tämä on vähentänyt mahdollisten käsiteltävien tehtävien määrää. Aikaisemmin ratkaisin tätä ongelmaa niin, että jos salissa on paljon taulutilaa, niin useita vastauksia kirjoitetaan yhtäaikaa. Ja mahdollisesti osa kirjoittaa vastauksia kalvolle. Perinteiseen tapaan on myös kuulunut että opiskelija selostaa omaa vastaustaan. Tämä on perinteisen tavan yksi parhaita puolista.

1.2.2 DemoWWW ja vastausten palauttaminen verkkoon

Omassa ratkaisussani tehtävät palautetaan siten, että on tasan yksi kellonaika, johon mennessä tehtävien vastaukset on pitänyt siirtää verkkoon. Siirto on olut mahdollista tehdä ssh-yhteydellä, FTP:llä tai sitten DemoWWW-nimisellä ohjelmalla. Vähän ennen kurssin puoliväliä tuli käyttöön myös Minna Hillebrandin tekemä NettiDemoWWW, jolla siirto voitiin tehdä selaimen avulla. Konseptiin on kuulunut tiedosto files.txt, joka on sisällysluettelo tehdyistä tehtävistä ja samalla siihen on merkitty kunkin tehtävän kohdalle se pistemäärä, jonka opiskelija itselleen antaa kyseisestä tehtävästä. Esim. 1.0 on täysin tehty, testattu ja omasta mielestä toimiva vastaus. 0.5 erittäin hyvä yritys, jossa on vielä pieniä puutteina. Kullakin kerralla tehtäviä oli 8 ja lisäksi Bonus- ja Guru-tehtäviä niille, jotka halusivat kurssin tason ylittäviä tehtäviä.

Vastaukset ovat siirtyneet ensin opiskelijan ”salaiseen” hakemistoon ja sitten palautusajan umpeuduttua vastaukset on siirretty kurssilla julkiseen paikkaan, josta jokainen kurssilainen voi katsoa toistensa vastauksia. Valitettavasti kurssilaiset eivät voi vielä kommentoida toisen vastauksia muuten kuin sähköpostilla. Kurssin ohjaajat ovat jakaneet joukon keskenään 4 osaan ja kukin on katsonut omasta osastaan tietyn määrän vastauksia ja kommentoinut ne niin, että kommentit näkyvät kaikille jotka kyseisiä vastauksia katsovat. Tarvittaessa opiskelijan itselleen merkitsemiä pistemääriä on muutettu.

1.2.3 Tehtävien käsittely palautustilaisuudessa

Itse palautustilaisuudessa on sitten arvottu katsottavaan tehtävään opiskelijan vastaus. Arvonnassa ja tehtävän näyttämisessä on käytetty DemoWWW-ohjelman opettajan käyttöliittymää. Siinä voidaan määrätä käsiteltävä tehtävä ja siirtyä opiskelijoiden vastauksissa vain niiden opiskelijoiden joukossa, jotka ovat kyseisen tehtävän merkinneet itselleen. Siirtyminen voidaan tehdä järjestyksessä tai satunnaiseen paikkaan. Jos arvottu vastaus on ollut selvästi ongelman kannalta ei-opettavainen (vastaus on aivan väärään suuntaan, tai siinä on mielenkiintoiset kohdat ohitettu), niin on arvottu uusi vastaus. Jos vastauksessa on selviä ongelmia, näistä on kirjoitettu kommentti vastauksen yhteyteen, selitetty mihin tuo ongelma voisi johtaa ja arvottu uusi vastaus. Jos vastaus on selvästi kehityskelpoinen, vaikka lievästi vääräkin, sitä on ruvettu katsomaan tarkemmin samalla miettien mitä pitää korjata ja mistä.

Jotta opiskelijoilla olisi edes pieni mahdollisuus seurata tätä, on jaettu paperilla luennoitsijan tekemät mallivastaukset. Yleensä opiskelijan vastaus on tästä tietynlain yksinkertaistus, joten korjattaessa opiskelijan vastausta, tulee samalla käsitelty mallivastauksen pääperiaatteet. Lopuksi kun vastaus on käsitelty, on se vielä siirretty ”mallivastausten” joukkoon, jotta verkosta löytyy opiskelijoille kaikkien vastausten ja opettajan mallivastauksen lisäksi opiskelijan tekemä vastaus, joka on varmasti tutkittu. Kaiken tämän tavoitteena on, että opiskelijat näkisivät erilaisia tapoja ratkaista samaa ongelmaa. Jos tehtävään on selvästi liittynyt monia järkeviä erilaisia tapoja ratkaista tehtävä, on arvottu uusi vastaus ja katsottu nopeasti siinä olevia pääperiaatteita jos ne poikkeavat jo käsitellystä. Tarvittaessa myös tämä erilainen vastaus on siirretty ”mallivastausten” joukkoon.

Kun kaksi palautustilaisuutta on pidetty ajallisesti peräkkäin klo 14-16 ja 16-18, keksi osa opiskelijoista että he voivat tulla seuraamaan palautusta esim. klo 15 ja olla mukana sitten toisessa tilaisuudessa kunnes myös klo 14-15 käsitellyt tehtävät on käsitelty jälkimmäisessä ryhmässä. Näin itse asiassa kahden palautustilaisuuden sijasta onkin ollut käytössä liukuva aika mahdollisia palautustilaisuuksia.

Lisäksi usein on mielekästä tehdä tehtäviä joissa jatketaan siitä, mihin edellisessä tehtävässä päästiin. Näin on välttämätöntä että opiskelijat saavat oikeita vastauksia, joiden pohjalle seuraavan kerran vastausta voidaan rakentaa.

1.2.4 Hyvityspisteet tehtävien tekemisestä

Demotehtävien tekemisestä on hyvitetty erittäin paljon. Normaalitilanteessa jopa 18 pistettä arvolauseeseen 3 oikeuttavasta 26 pisteestä on voinut kerätä tekemällä demotehtäviä. Toisaalta pelkkä tentti ei ole yksin riittänyt mitenkään kurssin läpäisemiseen, vaan tehtäviä on pitänyt tehdä vähintään 50% jotta kurssi on ollut edes mahdollista läpäistä.

Lisäksi kurssin alussa on halukkaille tarjottu mahdollisuus suorittaa kurssi tekemällä ”pelkästään” 105 % demotehtävistä ja harjoitustyö. Tähän mahdollisuuteen on pitänyt ilmoittautua etukäteen ja tätä mahdollisuutta käyttävien vastauksia on seurattu muita tarkemmin ja heidän oikeutensa jättää tentti väliin on vielä tarkistettu suullisella tentillä harjoitustyön näyttämisen yhteydessä.

1.2.5 Tulosten siirto jatkokäsittelyyn

DemoWWW-konseptiin on vielä kuulunut se, että tulokset siirtyvät lähes automaattisesti kurssiseurantajärjestelmään, Korppiin. Näin ennen aikaa vienyt paperilapuilta laskeminen on jäänyt kokonaan pois.

1.2.6 Hyödyt omasta mielestäni

· tarvitaan vähemmän opettajaresursseja palautustilaisuuksia varten => rahallista säästöä laitokselle

· kun kaikkien tehtävät ovat saatavilla, niin niitä on myös mahdollista katsoa ja saada yleiskuva siitä mitä osataan. Perinteisessä systeemissä ohjaaja näki yleensä vain yhden vastauksen ja se ei välttämättä kuvastanut kurssin koko tilannetta. Lisäksi vastaus oli yleensä innokkaimman vastaus ja siksi mahdollisesti jopa liian hyvä.

· kun luennoitsija pitää palautustilaisuuden, hän tietää tarkkaan miten tehtävät liittyvät kurssikokonaisuuteen ja osaa käsitellä asian niin, että se vie koko kurssia eteenpäin eikä jää vain irralliseksi tehtäväksi. Perinteisessä systeemissä kun palautustilaisuuden ohjaajia on ollut paljon, on ryhmien taso vaihdellut ohjaajan mukaan

· opiskelijat saavat mahdollisuuden nähdä erilaisia vastauksia. Käyttävätkö kaikki tätä mahdollisuutta, se onkin jo eri juttu. Mutta perinteisessä systeemissä mahdollisuutta ei ole edes ollut olemassa.

· huijaamisen mahdollisuus pienenee, koska vastaukset ovat julkisia voidaan tarvittaessa automaattisesti tutkia vastausten samankaltaisuutta.

· paljon kirjanpitoon liittyvää käsityötä jää pois

· mahdollisuus seurata tekemisen keskiarvoa ja siten reagoida muutoksiin kesken kurssin

· korkeat hyvitykset ja tehtävien pakollisuus on johtanut siihen, että tehtäviä myös tehdään ja silloin myös opitaan

1.2.7 Haitat omasta mielestäni

· opiskelijat eivät pääse esiintymään. Periaatteessa tässäkin systeemissä voisi pyytää arvotun tehtävän tekijää selostamaan omaa vastaustaan, mutta monet opiskelijat kokevat kiusalliseksi ison ryhmän edessä esiintymisen. Lisäksi opiskelijoiden koneenkäyttörutiini ei tässä vaiheessa useinkaan riitä siihen että tehtävää esitetään koneelta valkokankaalle. Myös opiskelijoiden selitykset kohdistuvat helposti vääriin asioihin. Juuri em. syistä esiintymistä pitäisi harjoitella, mutta olen katsonut että kurssin kokonaisedun kannalta jätän näiden asioiden harjoittelun muiden kurssien varaan. Meillä on omat oppimistavoitteemme ja pitää yrittää ajan puitteissa maksimoida sitä, miten kurssin tavoitteet täyttyvät parhaiten.

· suurissa ryhmissä ei tule keskustelua. Tosin usein ei keskustelua tule juurikaan enempää perinteisissä pienissäkään ryhmissä. Nytkin jos jollakin on asiaa, on siitä voitu keskustella.

· aluksi pientä takertelua käytetyn tekniikan kanssa. Osa syynä oli jopa liikaa erilaisia mahdollisuuksia hoitaa vastausten palauttaminen. NettiDemoWWW:n myötä ongelmat vähenivät huomattavasti.

1.2.8 Mitä opiskelijat sanovat?

Kysymys: Miten isot ryhmät ovat toimineet?

Vastauksia:

· Isot demopäätejutut oli ihan mukavia. Toisaalta se kenen koodia olis näytöllä, niin vois halutessaan kommentoida sitä tarkastajan raporttia. Osittain näin tapahtuikin, mutta ehkä tähän voisi kannustaa enemmän

· Tosi hyvä juttu. Asia tulee selitetyksi aivan yhtä hyvin kuin pienemmässäkin, eikä ole niin suuri riski että "kolahtaa"..

· Isot ryhmät parempia kuin pienet. Ihan yhtä hyvin oppii, ellei paremminkin.

· Demossa koskaan en ole ollut. Mutta iso demo kuullostaa samalta kuin menisi katsomaan leffaa teatteriin.

· Oli ihan ok.

· Näissä demoissa on hyvää se, että ollaan käyty samasta tehtävästä useita erilaisia vastauksia läpi. Demoryhmän koolla ei minusta ole mitään merkitystä. Tuo keskusteluhomma on tosiaan sitä, että vaikka joskus voisi johonkin jonkun kommentin heittää, niin sitä vain jää helposti toljottamaan. Useimmiten ei kyllä ole mitään lisättävääkään.

1.3 Materiaalit verkkoon

Kaikki kurssin liittyvät luentomonisteet, demotehtävät ja niiden vastaukset, pääteohjaustehtävät, ohjeet, kurssin sähköpostit, kokeen tulokset ja vastaukset yms. on talletettu kurssin kotisivuille. Samoin kotisivuilta löytyy luentojen historia, josta on näkynyt ennen luennon pitämistä mitä luennolla tullaan käsittelemään ja luennon jälkeen mitä materiaalia on käsitelty/jaettu luennolla.

Näin on mahdollistettu että luennolta poissa olo ei ole katastrofi. Toisaalta opiskelijat ovat voineet etukäteen katsoa mitä on tulossa. Joistakin kyselyistä päätellen mm. tätä luentosivua ei kuitenkaan ole aina seurattu J.

Kevään kurssin kotisivu on: http://www.mit.jyu.fi/~vesal/kurssit/ohjelmointi2002/

Osa opiskelijoista haluaisi värikkäämpiä kotisivuja kurssille. Sisältö tuomitaan helposti näköjään ulkoasun takia. Sama koskee luentomonistetta, joka ennen sai hyviä arvioita opiskelijapalautteessa, muttei enää. Asia ei ole muuttunut, ympäristö on.

Jonkin verran turhaa työtä aiheuttaa WWW-standardien jatkuva muuttuminen ja erilaisten selainten erilainen toiminta.

1.4 Korppi

Korppi on WWW-pohjainen järjestelmä, joka on tarkoitettu hoitamaan ”kaikki” kurssibyrokratia kurssille ilmoittautumisesta aina lopputulosten viemiseksi opintorekisteriin.

Itse olen Korpilla kerännyt ilmoittautumisen yhteydessä taustatietoa opiskelijoista. Mm. motivaatiota ja toiveita on kysytty. Samoin esim. kotona käytössä olevia tietokoneresursseja. Kyselyn perusteella lähes kaikilla opiskelijoilla oli jo asuinpaikassaan mahdollisuus koneen ja tarvittavien ohjelmien käyttöön.

Ensimmäisellä luennolla näytin sitten motivaatioon ja toiveisiin liittyviä vastauksia opiskelijoille ja kerroin tuleeko kurssi vastaamaan heidän toiveisiinsa.

Demojen tulokset ovat siirtyneet suoraan palautustiedostojen perusteella Korppiin. Sitten opiskelijat ovat nähneet välittömästi että heidän tuloksensa on tullut kirjattua oikein.

Korpista taas tiedon on voinut siirtää taulukkolaskentaohjelmaan, jossa on voinut tehdä tulosmateriaalille määrällistä analyysia ja näin seurata miten tilanne on suhteessa aikaisempiin vuosiin.

Myös kurssilaisten sähköpostilista on muodostunut suoraan Korpin avulla ja sähköposti on ollut erittäin tärkeä työkalu kurssilla.

Käsittääkseni opiskelijoilla ei ole Korpista enää juuri muuta kuin hyvää sanottavaa. Useammin kysytään että miksei kaikilla kursseilla käytetä Korppia. Välillä opiskelijat ovat ehkä olleet jopa liian malttamattomia jos ruokatunnin tai muun esteen takia tulokset eivät olekaan olleet Korpissa ”reaaliajassa”.

Opettajalta Korppi on jättänyt monta turhaa vaihetta pois. Ennen kurssilaisten nimet, hetut yms. kerättiin paperilistoilla ja siirrettiin siitä johonkin muotoon johonkin tuskaillen samalla käsialan yms. kanssa. Nyt vähemmässä ajassa saa perustettu Korppiin koko kurssin ja kerättyä ja analysoitua paljon taustatietoa.

Harjoitustöiden yms. välivaiheiden ylläpito ja niihin liittyvät opiskelijakohtaiset huomautukset on ollut mukava laittaa Korppiin. Näin kun viimeinenkin harjoitustyön vaihe on tullut hyväksyttyä, niin tulokset ovat siirtyneet opintosuoritusrekisteriin napin painalluksella.

1.5 Harjoitustyö

Ohjelmointikursseihin on aina liittynyt harjoitustyö. Perinteinen malli on ollut sellainen, jossa työn aihe on saatu kurssin aikana ja työ on tehty joskus. Usein kurssi olisi muuten suoritettu, mutta työ on jäänyt uupumaan. Parhaissa tapauksissa 5-6 vuoden päästä koko valmistuminen on ollut kiinni siitä, että työ kielellä jota ei ole käytetty enää vuosiin, on ollut tekemättä.

Kuitenkin harjoitustyö on se jossa asia opitaan parhaiten. Demoissa käsitellään pieniä yksityiskohtia. Harjoitustyössä saadaan näkemys siihen, miten nämä kaikki yksityiskohdat liittyvät toisiinsa. Siksi harjoitustyö pitää saada etenemään kurssin kanssa selvässä aikataulussa, eli kun kurssilla on jotakin käsitelty, pitää sitä soveltaa omassa harjoitustyössä.

Ensimmäinen oleellinen temppu tässä on että kaikki kurssilaiset saadaan tekemään riittävän samankaltaista harjoitustyötä jotta luennot ja demot tukevat tätä työn tekemistä.

Tähän on päästy sillä, että ensimmäisellä luennolla esitetään kurssin mallityön käyttöä ja ideoita. Näin opiskelijoiden mielikuvitusta ”rajoitetaan”. Sitten heidän annetaan keksiä oma aihe, mutta kun mallityö on riittävästi mielessä, aiheesta tulee samankaltainen. Esimerkiksi hyvin moni tekee erilaisia kirjastoja tai CD yms. arkistoja.

Sitten harjoitustyö vaiheistetaan. Tällä kurssilla vaiheita on 7, joista 2 ensimmäistä suunnittelua, kolmas koodaamista ja neljäs taas suunnittelua. Loput kolme vaihetta ovatkin sitten koodaamista. Kullekin vaiheella on annettu ehdoton takarajapäivä, joka on noin 2-3 viikkoa sen jälkeen kun kurssilla on vaiheeseen tarvittava asia käsitelty. Kukin vaihe pitää näyttää omalle ohjaajalle joka hyväksyy vaiheen tai pyytää tekemään korjauksia. Korjaustoiveet merkitään myös Korppiin, jotta jos opiskelija yrittää etsiä ”helpomman” ohjaajan, niin samat vaatimukset tulevat kuitenkin vastaan.

Useissa korkeakouluissa annetaan suuri paino työhän liittyvälle työselostukselle. Vastaavasti sitten opiskelijan ohjelmakoodia ei tutkita juuri lainkaan. Myös Jyväskylän Yliopistossa oli ennen asia näin. Tällä kurssilla työselostusta ei tarvita lainkaan, vaan ollaan kriittisiä nimenomaan opiskelijan koodaustaitojen kanssa.

Opiskelija on vaiheen näyttämiseksi laittanut tiedostot omalle WWW-sivulleen ennalta sovitussa formaatissa ennalta sovittuun paikkaan, jolloin ohjaaja pystyy muutaman merkin kirjoittamalla nopeasti hyppäämään vastaanotolle tulevan opiskelijan työhön. Ennen työ tuotiin levykkeellä ja usein levykkeet olivat rikki ja tiedosto levykkeellä missä sattuivat ja missä formaatissa sattuivat. Melkein koko varattu ohjausaika saattoi mennä tiedostojen löytymiseen.

Lisäksi nykysysteemi tarjoaa riippumattomuuden laiteympäristöstä, eli ohjaajan ei tarvitse käyttää samaa laiteympäristöä kuin oppilaan.

Ohjausajat oppilaat ovat varanneet Kuukkeli-järjestelmällä, jolloin jonotusta on voitu pienentää. Luonnollisesti joskus ohjaustilanne saattaa yhden opiskelijan kodalla venähtää oletettua pitemmäksi, eli aina ilman jonoja ei voida selvitä. Kuukkeli-järjestelmä korvautuu jatkossa Korppi-järjestelmän kanssa saumattomassa yhteistyössä olevalla Kolibri-järjestelmällä, jonka ansiosta opettaja ei voi vahingossa antaa varattavaksi aikoja, jolloin hänellä on jo muuta menoa.

Harjoitustyön vaiheen myöhästymisestä on uhattu pistemenetyksillä, joita kuitenkin käytännössä harvoin on otettu käyttöön. Kurssin loppuvaiheessa on hieman pelattu pisteillä sen mukaan minkälaisen arvolauseen opiskelija on ollut saamassa. Eli paljon myöhässä oleva harjoitustyö ei voi tuottaa kovin hyvää arvolausetta. Läpipääsyä myöhässä olemisella ei kuitenkaan ole estetty. Lisäksi halutessaan opiskelija on saanut laatia oman aikataulunsa. Oleellista kuitenkin on että oikeasti ohjelmointiin liittyy kiinteät aikarajat ja niiden puitteissa on voitava toimia.

Tärkeä osa harjoitustyötä on kurssin malliharjoitustyö, josta opiskelijat voivat tarvittaessa ottaa oppia. Tietysti on hienosäätöä se, milloin kyseessä on kopiointi ja milloin ideoiden omaksuminen ja hyödyntäminen. Ohjeeni oli että jos tulee ongelmia, luetaan mallityötä, katsotaan miten siinä on tehty. Sitten pidetään ainakin kahvitauko ja siirretään malli syrjään ja yritetään itse samoja ideoita. Tärkeimmät mallityön ideat käsiteltiin luennoilla.

Kurssin työläs maine perustuu pitkälle juuri siihen, että harjoitustyö on tehtävä. Mutta jälkikäteen jokainen on varaan kiitollinen siitä, että työ tuli tehtyä eikä se jäänyt roikkumaan.

1.6 Tuntiopettajat

Tällaisesta kurssista ei tulisi mitään ilman hyviä ja motivoituneita apulaisia. Kurssin tuntiopettajat ovat 2-4 vuoden opiskelijoita. Tammikuussa 2002 järjestettiin OPLAA kokeiluna koulutus johon osallistui mm. kaikki 4 kurssin tuntiopettajaa.

Tuntiopettajien tehtäviin kuului mm. suurin osa pääteohjauksien pitämisistä, suuri osa harjoitustyön ohjaamisesta sekä demotehtävien, opiskelijoiden demovastausten ja tentin arvostelu ja palautus.

Lisäksi tuntiopettajat tekivät vapaaehtoisesti vähän lisämateriaalia verkkoon kurssilla vaikeaksi osoittautuneista asioista.

Tuntiopettajat selvisivät hyvin tehtävistään. Laitokselle kurssin opiskelijamäärän lisääntyminen näkyy lähinnä tuntiopetustarpeen lisääntymisenä. Tämä kustannus on kuitenkin pieni verrattuna lehtorin palkkaan, joten kurssikoon kasvaminen ei lisää kustannuksia lineaarisesti.

Tuntiopettajien kanssa käytiin aktiivista sähköpostin vaihtoa tehtävistä ja miten niitä pitää hoitaa. Mielellään olisi kannattanut pitää viikoittain tai ainakin joka toinen viikko fyysinenkin palaveri, mutta aikapulan takia tämä jäi väliin.

Osalla poikaopiskelijoista saattoi olla shokki, että tyttö (kaksi tuntiopettajista oli naispuolisia) neuvoi heitä ohjelmoinnissa. Hieman tämmöistä voi lukea sivulauseesta opiskelijapalautteesta.

Tuntiopettajat pitivät saamaansa alkukoulutusta hyvänä. Valitettavasti koulutuksen loppuosa jäi ainakin toistaiseksi pitämättä.

1.7 Luennot

Ensimmäisellä luennolla jaettiin kullekin opiskelijalle parikin kopioita kurssin käsitekartasta. Tarkoitus oli että opiskelija voi etukäteen merkitä karttaa ne käsitteet, joista hänellä on tietoa jo etukäteen. Toiseen oli tarkoitus merkitä aina kun jokin kartan asia on hänelle valjennut.

Kukin luento aloitettiin näyttämällä karttaa piirtoheittimellä ja muisteltiin mitä asioita oli käsitelty viimeksi. Sitten käytiin läpi mitä käsitteitä käydään läpi tämänkertaisella luennolla.

Opiskelijapalautteen mukaan kartan hyöty oli vähäinen ja omatoimisesti ei karttaa katsottu tai päivitetty.

Muuten luentojen tukena on luentomoniste, joka todellakin on luentomoniste, eli siinä on vain niitä asioita siinä järjestyksessä kuin luennolla käsitellään. Opiskelijoille järjestettiin yhteistilaus paristakin eri kirjavaihtoehdosta. Noin 1/5 kurssilaisista hankki kirjan.

Luentomonistetta ei kuitenkaan luennolla käyty läpi sellaisenaan, vaan joko selitettiin luentomonisteen esimerkkejä tai sitten annettiin uusia esimerkkejä samasta asiasta. Useista lisäesimerkeistä jaettiin paperikopio ennen luentoa. Tärkeä työväline luennoilla oli videotykki, jolla tietokoneen ruutu ja käsiteltävä ohjelma näytettiin yleisölle. Näin pystyttiin näyttämään miten ohjelma oikeasti kehittyy – sehän ei synny kuten paperissa näyttäisi teksti tulevan ylhäältä alas. Samoin debuggerin avulla voitiin näyttää miten parametrit välittyvät ja erityisesti jos tuli jotakin virheitä, niin se miten virheistä selvitään.

Mielestäni nykyisin näkee liikaa luentoja, joissa on ensin tehty hienot Power Point-kalvot. Sitten kopiot näistä kalvoista jaetaan opiskelijoille ja sitten vielä luennolla luetaan ääneen näitä samoja kalvoja heijastetusta tietokoneen ruudusta. Uskon että tämmöisillä luennoille voidaan pilata luentojen maine lähtemättömästi.

Suuri osa opiskelijoista on varsin passiivisia luennolla eikä tee muistiinpanoja tai huomautuksia luentomonisteeseen tai jaettuihin ohjelmalistauksiin. Ehkä tiedekunnassamme on huono kulttuuri opiskelutekniikoissa?

Luennolla kävi alun jälkeen alle puolet kurssilaista. Tämä johtuu osaksi opiskelijoiden liian tiivistä ohjelmasta, osaksi siitä, että luentojen merkitystä on alettu vähätellä. Esimerkiksi luentojen päällekkäisyyksiin ei kiinnitetä tiedekunnassa ja yliopistossa tarpeeksi huomiota. Jos jo tiedekunnan puolesta todetaan että nämä kahden kurssin luennot ovat päällekkäin, niin silloinhan se on selvä viesti opiskelijalle että jommankumman kurssin luennot ovat turhia. Vielä enemmän päällekkäisyyttä tulee eri tiedekuntien kurssien kanssa. Opiskelijalla saattaa olla pakollisia sivuaineopintoja, joita ei ole synkronoitu tiedekunnan omaan opetukseen.

Luonnollisesti luennoissakin on jotakin vikaa, jos ne eivät enää jaksa houkutella opiskelijoita.

1.8 Pääteohjaukset

Usein tietokonepohjaisia kursseja yritetään nykyään järjestää niin, että mennään mikroluokkaan, luennoidaan 15 min ja sitten tehdään koneella ja taas 15 min luennointia. Minusta tämä on luokkien kapasiteetin väärinkäyttöä. Lisäksi ihmisiä on vaikea saada toimimaan samassa rytmissä. Ja vielä vaikeampi saada lopettamaan naputtelu kun on päästy alkuun.

Tällä kurssilla asiat luennoidaan luennolla. Annetaan kotitehtäviä ja harjoitustyö. Mikroluokassa tapahtuvista pääteohjauksista osa on sellaisia, joissa opetellaan jotakin tiettyä työkalua tai aihetta. Tämä on käsitelty ensin luennolla. Sitten pääteohjauksessa annetaan valmiit tehtävät joita on enemmän kun keskimääräinen opiskelija ehtii tekemään. Tehtävät on järjestetty tärkeysjärjestykseen. Sitten jokainen saa edetä omaa tahtiaan. Ohjaajan tehtävä on seurata että jokainen pääsee eteenpäin ja tarvittaessa neuvoa pulmapaikoissa. Ohjaajan tehtävä ei ole luennoida tai pitää showta.

Niillä viikoilla, joilla ohjauksissa ei ole ollut mitään suoraan kurssiin liittyvää aihetta, on saanut tehdä vapaasti joko seuraavan kerran demoja tai omaa harjoitustyötään. Ja jälleen ohjaajan rooli on neuvoa tai antaa ideoita eteenpäin pääsemiseen. Usein esimerkiksi demo voi jäädä tekemättä jonkin pienen yksityiskohdan takia. Näissä ohjaaja voi auttaa ja tehtävän tekoa voi jatkaa. Missään tapauksessa ohjaaja ei saa antaa valmiita vastauksia, vaan hänen tulee yrittää johdatella opiskelija sille tielle, jossa opiskelija itse keksii vastauksen ongelmaan.

Valitettavasti pääteohjaus on ollut resurssi, jota opiskelijat ovat huonosti hyödyntäneet. Koska se ei ole ollut pakollinen, se on ollut paikka josta ensin on jääty pois. Hyvin monella on ollut ongelmia, jotka olisivat selvinneet jos olisivat käyneet noita ongelmia käsittelevässä tilaisuudessa. Esimerkiksi kurssin alussa opeteltiin miten demot siirretään verkkoon. Suuri osa niistä, joilla oli siirtovaikeuksia, eivät olleet käyneet tätä pääteohjausta.

Minusta opiskelijat yrittävät nykyisin suorittaa liian paljon kursseja päällekkäin ja silloin oikein millekään ei jää kunnolla aikaa. Opintoviikkoaritmetiikalla on mahdollista tehdä vain alle kolmea 5 opintoviikon kurssia kerrallaan.

1.9 Sähköposti

Tärkeiden luentojen aiheista on tiedotettu henkilökohtaisella sähköpostilla kurssin postilistan kautta. Myös muita ilmoitusluontoisia posteja on lähetty. Opettajalle henkilökohtaisesti lähetettyihin kysymyksiin on vastattu koko listalle jos kysymys on ollut sellainen, että se selvästi koskettaa kaikkia. Osa opiskelijoista on myös itse käyttänyt listaa kysymysten esittämiseen.

Kurssin postilistalle lähettiin kevään aikana 130 viestiä, eli keskimäärin noin 10/viikko.

Kurssille perustettiin myös toinen postilista opulina, joka oli tarkoitettu epävirallisempaan keskusteluun. Tältä listalta jokainen pystyi eroamaan omatoimisesti mikäli halusi. Tällä listalle tuli 117 viestiä kevään aikana.

Lisäksi kurssin opettaja sai 794 henkilökohtaista viestiä kurssin aikana. Tämän lisäksi oli 163 viestiä, jotka koskivat demojen siirtoa verkkoon, lähinnä epäonnistumista tai myöhästymistä tai muuta vastaavaa korjauspyyntöä. Tuntiopettajien kanssa vaihdettiin 287 sähköpostia.

Sähköpostien käsittely on vienyt varsin paljon aikaa kurssilla. Tämä on selvä ”lisämenoerä” siihen aikaan nähden kun sähköposti ei ollut opiskelijoiden varsinainen työväline. Henkilökohtaisten viestien määrää pitäisi voida supistaa.

Kurssilla oli myös irc-lista, mutta kurssin luennoitsija ei ole osallistunut näihin keskusteluihin. Lähinnä listalla on käsitelty demoja ja opiskelijat ovat auttaneet niissä toisiaan. Myös osa ohjaajista on seurannut listaa ja auttanut opiskelijoita tätä kautta. irc on liian suuritöinen seurattava virallisesti käytettäväksi.

1.10 Opiskelijoiden osaaminen kurssin jälkeen

Kurssille tulevien taso on todella kirjava. Osa on nähnyt ensimmäisen ohjelmansa syksyn kurssilla. Osa on ohjelmoinut 12-vuotiaasta lähtien. Kaikille pitäisi pystyä antamaan jotakin.

Usein helpoimpia oppilaita ovat ne, jotka ovat aloittaneet syksyllä. Heillä ei ole vääriä tottumuksia ja pinttyneitä tapoja, joista pitää päästä eroon. Opiskelijat itse luulevat olevansa huonommassa asemassa jos he lähtevät 0-tiedoilla. Kuitenkin kurssin jälkeen hyvät opiskelijat ovat saaneet paljon kiinni varhain aloittaneita, joissakin tapauksissa jopa ovat ajaneet reilusti ohi.

Ennestään taustatietoja omaavat ottavat helposti sen asenteen, ettei heidän enää tarvitse oppia mitään. Ymmärrettävästi. Kuitenkin kurssipalautteessa oikein asennoituvat taustatietojakin omaavat sanovat oppineensa paljon.

Kurssin jälkeen osaamisen taso on vähintään yhtä kirjavaa kuin alussakin. Osalla taso on jäänyt siihen, että ohjauksen alaisena he voivat tehdä pieniä ohjelmia. Välttämättä he eivät kykene itse suunnittelemaan ohjelmaa tai selviytymään ongelmatilanteista. Kuitenkin he ovat saaneet yleissivistävän katsauksen siitä, mitä ohjelmointi pitää sisällään ja mitä ohjelmilta voi vaatia ja mitä ei. Tosin hinta tämän tason saavuttamiseksi on voinut olla hyötyyn nähden kova.

Hyvin motivoitunut opiskelija pystyy kurssin jälkeen omatoimisesti suunnittelemaan, toteuttamaan ja ylläpitämään pieniä suurempia ohjelmia. Hän pystyy myös selviytymään ongelmatilanteista. Hänelle myös kielen vaihtaminen toiseen kieleen sujuu muutamassa viikossa kuten pitääkin.

Näin suurella osanottajajoukolla ja näin vaikeassa aineessa on mahdotonta odottaa kaikkien pääsevän samalle tasolle. Parasta mitä voi toivoa on että jokaisen henkilökohtainen osaamisen taso nousisi. Kurssin keskeyttämisprosentti on varsin suuri. Hieman yli 200 vakavasti aloittaneesta (osallistunut vähintään ensimmäisin demoihin) noin 140-150 tulee hyväksytyksi. Silti hyväksymisraja on varsin alhaalla, eli ykkösen saaneet eivät välttämättä pysty omatoimiseen työskentelyyn.

1.11 Jatkossa

Informaatiotekniikan tiedekunnassa siirrytään syksystä 2002 alkaen Bolognan mallia tukevaan 2-portaiseen koulutukseen. Samalla tiedekunnan perusopetus yhtenäistetään niin, että kaikilla opiskelijoilla on yhteinen 24 opintoviikon paketti.

Ohjelmoinnin opetukseen tämä vaikuttaa samalla niin, että opetuskieleksi vaihdetaan koko tiedekunnassa Java. Periaatteessa ohjelmointikielellä ei ole ohjelmoinnin opetuksessa suurta väliä, sillä kyse on enemmän periaatteista. Käytännössä kuitenkin kaikki materiaali menee uusiksi, koska esimerkit pitää kirjoittaa uudelleen. Jotkin esimerkit eivät ole enää toisella kielellä mielekkäitä. Joissakin tapauksissa esimerkkien luonne pitää muuttaa uuden kielen mukaiseksi.

Vanhat luentomonisteet muuttuvat käyttökelvottomiksi. Tosin niitä voidaan käyttää siirtymäoppaina takaisinpäin, sillä C++:lla jää edelleen kysyntää. Seuraavan vuoden aikana ohjelmoinnin opettajat tulevat olemaan kovan paineen alaisena ja aikaa ei tule jäämään mihinkään kokeiluihin. Kyseessä on pikemminkin selviytymistaistelu aikaa vastaan.

Periaatteessa vanha kurssi voitaisiin siirtää sellaisenaan uuteen kieleen. Kuitenkin Java sopii aika huonosti nykyisen malliohjelman kaltaisen tekstipohjaisen ohjelman tekemiseen. Java tarjoaa välineitä ikkunoidun ohjelman rakentamiseenkin. Tosin opiskelijakommenteissa aiheellisesti epäillään syökö ikkunoidun sovelluksen käsittely aikaa perusasioilta. Tässä tulee ensimmäinen vakava päätös. Jotta vanhan kurssin ideat yhteisestä harjoitustyön mallista voitaisiin toteuttaa uudessakin kurssissa, pitää aihe ja käyttöliittymä saada valituksi niin että suurin osa tuntee tehtävän mielekkääksi.

Joka tapauksessa aion siirtää suuren osan nykyisen kurssin käytänteistä uuteenkin kurssiin. Erityisesti harjoitustyön vaiheistuksen ja aikataulun. Samoin pakolliset demot ja lisäksi tietystä rajasta eteenpäin hyvät hyvitykset. Myös isot demoryhmät tulevat säilymään. Pääteohjausten houkuttelevuutta tulisi parantaa koska niissä opiskelijoilla on mahdollista saada henkilökohtaista ohjausta.

Uuden luentomonisteen tekeminen tulee olemaan varsin työlästä. Siksi pitääkin miettiä onko monisteen tekemisessä mieltä. Toinen vaihtoehto on ostattaa kaikilla opiskelijoilla jokin kirja. Tosin yksikään kirja ei käsittele aihetta samalla tavalla kuin haluaisin sitä käsiteltävän. Yleensä kirjat ovat kielioppaita, jotka eivät ota kantaa koko ohjelmointiprosessiin. Tosin kaikki eivät ole olleet ihastuneita nykyisenkään monisteen tyyliin.

2. InSitu

Valitettavasti varsinaisen kurssin puitteissa meni niin paljon aikaa, että InSitun jatkokehittämiselle ei jäänyt aikaa. InSitu:han on konsepti, jossa on opiskelijoilla vastauspääte joka lähettää radioteitse opiskelijoiden vastukset opettajan päätteelle. Opettaja näkee välittömästi mitä vastausvaihtoehtoa on ”äänestetty” mitenkin paljon.

Käytännössä tällä hetkellä prototyyppilaitteistossa on opiskelijapäätteitä käytössä 34 kappaletta joten täysimittaista 200 hengen luentoa ei niiden avulla voida kokeilla.

2.1 Uudistuksia prototyyppiin keväällä 2002

2.1.1 Useita vaihtoehtoja, valitse joukosta

InSitun opettajaohjelmaan toteutettiin keväällä hallinta kysymyksiin, joita voidaan esittää muodossa:

· esim. valitse 3 seuraavista, järjestyksellä ei väliä

· valitse järjestyksessä seuraavista tarvittavat

Näiden kysymysten avulla pystyttiin esittämään enemmän oikeaa ohjelmointitilannetta kuvaavia kysymyksiä. Esimerkiksi ongelman esittämisen jälkeen:

Tarvitaan luokat

0 = en tiedä

1 = cMerkki

2 = cSana

3 = cSanat

4 = cVirke

5 = cLause

6 = cSivu

Valitse oikeat vaihtoehdot, järjestyksellä ei väliä, paina OK

tai

Luokan cSana tehtäviin kuuluu

0 = en tiedä

1 = rivin jakaminen sanoiksi

2 = kirjainten määrän laskeminen

3 = tunnistaa onko tutkittava sana

4 = etsiä tutkittava sana ja ilmoittaa sanalle laskurin lisäämisestä

5 = laskurin ylläpito

6 = tiedoston lukeminen

7 = etsi pienin

8 = poista pienin

Valitse oikeat vaihtoehdot, järjestyksellä ei väliä, paina OK

tai

Valitse pääohjelman lauseet järjestyksessä

1 = cSanat sanat;

2 = cSana sana;

3 = sana.lisaa(1);

4 = sanat.lue_tiedosto("sanat.txt");

5 = sana.oletko();

6 = sana.nollaa();

7 = sanat.tulosta(cout);

8 = sanat.etsi_pienin();

9 = return 0;

Valitse järjestyksessä. Paina OK!

Tällaiseen kysymykseen vastaaminen tarvitsee kuitenkin enemmän aikaa kuin yhden oikean vaihtoehdon valinta, esimerkiksi 2 minuuttia. Lisäksi väärin syötetyn vastauksen korjaaminen on nykyisellä oppilaspäätteen käyttöliittymällä hankalampaa.

Yksivaihtoehtoinen kysymyshän voi olla esimerkiksi syntaksin opetusvaiheessa käytettävä:

Tyyppi

0 = int *

1 = int

2 = char

3 = double

4 = string tai const string &

5 = char *

6 = int &

7 = const char *

8 = string &

Tuollainen kysymys esitettään vaikka kirjoittamalla ohjelmaan

int onko_sama(??? nimi)

ja sitten kysytään opiskelijoilta mikä tyyppi tulee kirjoittaa ??? kohdalle.

Kevään kolmesta InSitu-istunnosta istunnossa 1 ja 2 käytettiin pääasiassa yhden vaihtoehdon kysymyksiä ja kolmannessa istunnossa oli useita monen vaihtoehdon kysymyksiä.

2.1.2 Erillinen näyttö opiskelijoille

InSitu:n opettajan näkymässä on varsin paljon itse laitteeseen liittyvää tietoa. Alkuperäinen tarkoitus oli että opettajan koneessa olisi kaksi näyttökorttia joista toinen ohjataan videotykin kautta opiskelijoiden nähtäväksi ja toinen vaan opettajan näkyviin. Tämä kuitenkin on Windowsissa teknisesti huonosti toimiva ratkaisu.

Siksi opettajan ohjelmaan tehtiin lisäominaisuus, jonka avulla opettajan ohjelma voi lähettää kysymykset verkkoa pitkin toiselle koneelle. Samoin vastausten jakauma voidaan lähettää toiselle koneelle. Lisäksi ohjelmointiin InSitu-asiakasohjelma joka ottaa vastaan näitä verkosta tulevia komentoja ja näyttää niitä videotykin välityksellä opiskelijoille. Asiakasohjelma pystyy myös lähettämään opettajan koneelle pyyntöjä mm. uudesta kysymyksestä

Käytännössä opettajan koneena toimii tällöin kannettava tietokone joka on kytketty verkkoon. Salissa oleva kiinteä kone on kytketty videotykkiin.

Tällä järjestellä pystytään rajoittamaan opiskelijoiden näkyviin tulevaa informaatiota karsimatta kuitenkaan opettajan mahdollisuutta seurata vastausten etenemistä. Yleensä vastausten jakauma näytetään julkisesti vasta kun viimeinenkin on vastannut tai vastausaika päättynyt. Lisäksi suurin osa työstä voidaan tehdä salin kiinteällä koneella varsinaisen opettajan koneen ollessa lähinnä näyttönä.

2.2 Kokemuksia keväältä 2002

Teknisten uudistusten ja muutamien ohjelmavirheiden jälkeen laitteiston käyttö oli jo varsin joustavaa. Seuraavassa on esitetty lyhyt yhteenveto keväällä pidetyistä kolmesta istunnosta. Samalla on vertailtu istunnon pisteitä arvolauseen määrääviin pisteisiin. Vertailu lähinnä sen vuoksi, jotta voitaisiin nähdä olisiko mahdollista antaa arvolause pelkän tai osittain InSitu-istuntojen perusteella. Vaikuttaisi että hirveätä vääryyttä ei tapahtuisi vaikka InSitu-pisteillä olisi voimakaskin vaikutus loppuarvolauseeseen.

Kussakin istunnossa on esitetty jokin kokonaisuus. Sopivissa kohti on esitetty aiheen etenemiseen liittyviä kysymyksiä. Jos vääriä vastauksia on tullut paljon, on mietitty miksi paljon ehdotettu vastaus ei voi olla oikea.

2.2.1 Syntaksi ja osoitinkertaus

Syntaksiopetuksessa tai oikeastaan syntaksin kertaamisessa opiskelijat pitivät jopa kysymyksiä helppoina. Huonoinkin tulos oli 21/33. Joidenkin opiskelijoiden mielestä kysymykset olivat ”hauki on kala” tyyppisiä. Mutta samaa vaihtoehtomallia voisi jokainen soveltaa oikeassakin työssä. Eli kun ei tiedä mitä pitäisi seuraavaksi kirjoittaa, niin jäsentäisi kasan järkeviä vaihtoehtoja ja valitsisi sitten näistä ”oikean”. Liitteessä on esitetty tarkempaa tilastoa kysymyksistä.

Alla olevassa kuvassa on tutkittu istunnossa saatujen pisteiden suhdetta kurssin loppupisteisiin ja tenttipisteisiin. Tenttipisteiden ja loppupisteiden välillä on pieni ero, sillä kaikki eivät ole olleet tentissä ja huonoa tenttitulostakin on voinut korjata demopisteillä. Selvästi korkeat InSitu-pisteet ovat suhteessa keskimääräistä korkeampiin loppupisteisiin tai tenttipisteisiin.

2.2.2 Olioiden perusteet

Seuraavassa istunnossa käsiteltiin olioiden perusteita. Kysymykset olivat edelleen pääosin ”valitse yksi” -tyyppisiä. Syntaksikysymyksiin rupesi tulemaan jo lähes täysin oikeita vastauksia, joten niiden kysyminen lopetettiin. Muutamassa kysymyksessä käytettiin ”valitse joukkoon kuuluvat” -kysymyksiä ja niihinkin saatiin kohtuullisen hyvä oikeellissuuprosentti. Muutamilla vastaus meni väärin näppäilyvirheen takia.

Korrelaatio tenttipisteisiin erityisesti suurilla InSitu-pisteillä on hyvä.

2.2.3 Ohjelman synty

Kevään kolmannessa ja ajanpuutteen vuoksi viimeisessä istunnossa käsiteltiin ohjelman syntyä suunnittelusta valmiiseen ohjelmaan. Paikalle oli kutsuttu myös kollegoja katsomaan tilaisuutta.

Tilaisuus järjestettiin kahdesta aikaisemmasta istunnosta poiketen varsinaisen luennon yhteydessä. Muutama opiskelija käytti laiteta parina, eli vastaus oli parin yhteinen vastaus. Niille opiskelijoille, joille ei riittänyt varsinaista laitetta, jaettiin vastauspaperi, johon pystyi merkitsemään kysymyksen kohdalle oman vastauksensa, oikean vastauksen sen jälkeen kun se esitettiin ja lopuksi se oliko oma vastaus oikein vai väärin. Lopuksi pyydettiin että omien oikeiden määrä olisi laitettu vertailun vuoksi Korppiin.

Kysymykset olivat selvästi vaikeampi ja enemmän ajattelua ja soveltamista vaativia kuin kahdessa ensimmäisessä istunnossa. Myös muutaman kysymyksen asettelua ja ”oikeata” vastausta kritisoitiin.

Jonkinlainen korrelaatio on jälleen havaittavissa istunnon pisteiden ja arvolauseeseen johtavien pisteiden välillä. Yhdellä hyvin pisteitä saaneella on tentti mennyt huonosti. Sitten muutamalla tentistä vapautetulla on istunto mennyt huonosti. Tämä ehkä antaa aiheen miettiä, saako demoista liikaa pisteitä suhteessa oppimiseen. Pelkkä demojen merkitseminenhän ei vielä johda oppimiseen. Samalla kahdella henkilöllä oli usein vaikeuksia selittää harjoitustyössään käytettyjä ratkaisuja.

2.3 Mielipiteitä

Opiskelijoiden mielipiteitä on esitetty liitteissä. Heti istuntojen jälkeen lähetetyt mielipiteet olivat varsin positiivisia. Kaksi viikko kursin jälkeen pidetyssä kurssikyselyssä mielipiteet ovat jo kriittisempiä. Erityisesti osa piti paperivastaamista ajanhukkana?

Muutama kollega antoi varsin positiivista suullista palautetta.

2.3.1 Tekniset ongelmat

Laitteisto on tällä hetkellä käytettävissä. Tämä tarkoittaa sitä, että sitä voi käyttää, mutta aivan umpivieraan käsissä luentoaika menisi pelkkiin teknisiin ongelmiin. Tätä puolta voitaisiin parantaa, mutta kustannus tähän olisi niin iso, ettei se kokeilun tässä vaiheessa kannata. Jos joku ulkopuolinen haluaa käyttää laitetta, on edullisempaa toistaiseksi antaa tekninen tuki käyttötilanteeseen.

Yksi selvä ongelma on opiskelijan päätteen käyttöliittymä. Käytössä olevan kotelon takia siihen on merkitty vain numerot 1-4. Jos vastaus sisältää muita numeroita, pitää ne muodostaa apunäppäimen kanssa. Tämä on ollut selvästi hankalaa. Edullista kysymyksen kannalta kuitenkin on se, että vaihtoehtoja on paljon jotta arvaamisen mahdollisuus pienenee.

34 oppilaspäätettä vaatii yhden matkalaukun. Jos laitteistoa olisi olemassa todella 150-200 päätettä, niin silloin laukkuja tarvittaisiin 4-7. Näiden säilyttäminen ja kuljettamine luentosaliin olisi jo ongelma. Samoin nykyiset laitteet ladataan kiinnittämällä jokaiseen latausjohto. liki 200 latausjohdon kiinnittäminen luennon jälkeen ja irrottaminen ennen luentoa veisi myös merkittävästi aikaa. Akkujen kestoaikaa voitaisiin pidentää ohjelmallisesti tekemällä protokolla, joka sallisi oppilaspäätteiden mennä ”nukkumaan” vastauksen jälkeen.

Nykyisellä ohjelmistolla myös pollaava vastausten kerääminen hidastuisi n. 4-5 sekuntiin kierrosta kohti. Sinällään tämä ei ole mahdoton aika, mutta opiskelijan painaessa nappulaa, hän näkisi kuittauksen ruudullaan vasta 4-5 sekunnin kuluttua.

Edelleen ongelmana on laitteiston hinta, eli täysi salillinen oppilaspäätteitä maksaisi n. 150-200 000 mk. Opettajan vastaanotin on jatkossa tarkoitus muodostaa kahdesta oppilaspäätteestä. Näin laitteistoa voisi helposti käyttää yhtenä isona laitteistona tai useampana pienempänä yksikkönä.

Teknisesti olisi mahdollista valmistaa pienempiä laitteita, joissa latauskontaktit olisivat induktiivisia tai ne sijaitsisivat niin, että kun laite pudotetaan ”kotisalkkuunsa”, niin se samalla alkaa lataantumaan. Uuden suunnittelun ja sarjatyön aloittamisen hinta on vaan kohtuuton.

2.3.2 Kysymysten asettelu ja luennon valmistelu

InSitu-luennon valmistelu vie merkittävästi enemmän aikaa kuin normaalin luennon. Kysymykset pitäisi asetella huolella ja niiden kestot ja paikat luennossa mitoittaa tarkasti. Helposti yhdenkin luennon valmistelu vei 2 työpäivää (istunto 2).

Kertaustyyppisissä luennoissa InSitu toimii ainakin varsin hyvin. Uuden asian opettamisessa en ole ehtinyt InSitua kokeilla. Tällöin voisi nimenomaan kokeilla ”osaan jo” -kysymyksiä, missä luennoitsijalla on likaa esimerkkejä ja auki on jatkuva kysymys siitä, vieläkö esimerkkejä esitetään. Toisaalta isosta massasta löytyy aina ihmisiä, joille asia ei valkene millään tai ainakaan esittämisen hetkellä, joten ”reagointiraja” tulisi osata virittää oikealle tasolle.

Mielipiteiden keräämiseen InSitu sopisi erinomaisesti. Opettamani ohjelmointi vaan ei useinkaan sisällä mielipiteitä.

2.4 Yhteenveto InSitusta

Jatkan InSitu-kokeilua nykyisessä laajuudessaan, eli näillä näkymin ei kannata valmistaa käytetyllä tekniikalla uusia oppilaspäätteitä. Tulevaisuudessa on kännyköissä BlueTooth-yhteys, jonka avulla puhelinta voitaneen käyttää oppilaspäätteenä.

Kunnes tekninen puoli on kunnossa, voi nykyisellä laitteistolla tutkia sitä, minkälaiset kysymykset opiskelijat mieltävät mielekkäiksi.

3. Liitteet

· Kurssin käsitekartta

· Tilastoa kevään InSitu-istunnoista

· Kevään InSitu-opiskelijapalaute

· Kurssin alkukysely

· Opiskelijapalaute koko kurssista