Vesa Lappalainen
Palautelaitteistosta saatiin loppuvuodesta 1999 valmiiksi 35 laitteen prototyyppisarja. Voitettavissa olleiden teknisten ongelmien jälkeen ensimmäisen kerran laitetta kokeiltiin saliolosuhteissa 28.1.2000. Avustajina oli n. 20 laitoksen henkilökuntaan kuuluvaa. Kokeilussa oli vielä ongelmia laitteiden rekisteröitymisessä ja linjalla pysymisessä.
Palaute oli kuitenkin rohkaisevaa.
Ensimmäisessä esittelyssä havaittuja vikoja korjattiin ja opiskelijoille laitetta esiteltiin ensimmäisen kerran Ohjelmointi++ 2000 -kurssilta kerätyille vapaaehtoisille 29.2.2000. Pienet tekniset ongelmat vaivasivat edelleen, mutta palaute oli positiivista.
Havaitut viat ja pienet käyttöliittymäongelmat opiskelijoiden laitteissa korjattiin ja laitetta käytettiin ensimmäisen kerran todellisessa tilanteessa Ohjelmointi++ 2000 -kurssin kertausluennolla 14.3.2000.
Tarkoitus oli kerrata kurssin kannalta tärkeitä asioita, kuten aliohjelmakutsuja ja parametrin välitystä. Tämä tehtiin niin, että opettaja kertoi minkälaista ohjelmaa ollaan tekemässä, ja kirjoitti osan ohjelmaa valmiiksi (rutiiniosat). Tämän jälkeen opettaja kirjoitti ohjelmaan jotakin kurssin kannalta oleellista tai kertoi mitä pitäisi tehdä. Sitten esitettiin yleisölle kysymys tyyliin:
1) Opettaja kertoo: Halutaan esitellä 5 paikkainen taulukko.
2) Opttaja kirjoittaa ohjelmaan: int luvut ?
3) Seinälle heijastetaan kysymys:
Mitkä sulut valitaan:
1 = {}
2 = <>
3 = ()
4 = []
5 = jotkin muut
Kun oppilaat vastaavat, saadaan ruudulle jakauma:
Jakauma voidaan heijastaa vaikkapa kaikkien nähtäväksi kysymyksen jälkeen ja sitten perustella miksi mikäkin kannatusta saanut väärä vastaus ei kelpaa.
Vastausaikaa kokeiltiin välillä 15-30 sekuntia ja 30 sekuntia vaikutti vähän pitkältä, mutta 15-20 sekuntia hieman turhan lyhyeltä.
Ohjelmoinnissa tuollainen vastaava kysymys toistuu käyttökelpoisen monta kertaa, jolloin luennon aikana voidaan käyttää samoja kysymyksiä useita kertoja.
Koko luennosta saadaan esim. luentokohtainen jakauma:
missä pitempi pylväs kuvaa aina koko kysymyksen vastausprosenttia ja lyhyempi oikeiden vastausten määrää.
Jotkin esitetyt kysymykset olivat luennoitsijan mielestä erittäin yksinkertaisia ja silti niihin saattoi tulla vain 60% oikeita vastauksia. Tämmöinen pistää tietysti miettimään miten systeemin avulla voitaisiin erottaa jo aikaisessa vaiheessa lisäopetukseen ne, joille ei ole perusasiat/esitietovaatimukset hallussa.
Ensimmäisestä kokeilusta tuli mm. seuraavia mielipiteitä opiskelijoilta:
Enemman mä siella opin kuin tiistaisella luennolla (tai millään muullakaan luennolla tähän mennessä) - tai ainakin tuntui siltä. Aiheessa ei valittamista. Homma parantuisi vielä, jos selkeämmin esittäisit kysymykset, ja vaikkapa varmuuden välttämiseksi vielä toiseenkin kertaan, että meikeläinenkin kerkeää tajuta mistä on kyse ennen kuin joutuu vastauksia arpomaan:-) ------------------------------------------------------------------------- Mielestäni InSitu tekniikka olisi aika hyvä opetuksessa ja tuntui se käytännössäkin toimivan. Silloin olisi ainakin pakko kuunnella.... :) ------------------------------------------------------------------------- Tuosta kertauksesta oppi taas jotain ja siitä InSitu-menetelmästä jäi sellainen kuva, että se hidastaa opetusta jonkin verran, mutta pistää luennollaistujan käyttämään omia aivojaan. Sain myös lisää itse- varmuutta ohjelmointiin, kun havaitsin vastaavani useimpiin kysymyksiin oikein ja vääristä vastauksistahan oppii myös :). Mielestäni ihan hyvä menetelmä, kunhan se tapahtuisi jotenkin sujuvammin( sekä kysymysten asettelu että vastaaaminen).
Tuo sujuvammin viittaa todennäköisesti mm. siihen 30 sekunnin aikaan, joka pitää odottaa kun kaikki vastaavat kysymykseen, eli nopeimmille jää helposti 20 sekuntia tyhjäkäyntiaikaa/kysymys. Toisaalta jos kysymykset eivät ole valmiiksi kirjoitettuja, niin niiden kirjoittamiseen menee helposti aikaa jolloin oppilaat eivät "voi tehdä mitään". Tätä voidaan välttää paremmalla luentojen valmistelulla ja hyvällä joukolla etukäteen laadittuja kysymyksiä.
Muutamia pikkupuutteita korjattiin sekä opettajan ohjelmasta, että oppilaspäätteistä. Kurssin loppupuolella pidettiin vielä 4 luentoa tai kertausluentoa (kertausluennolla vain rajoitettu määrä opiskelijoita) jossa käytettiin InSitu laitteistoa.
Seuraavana muutamia kommentteja opiskelijoilta:
Olen ollun mukan InSitu-kokeilussa. Mielestäni tämä on hyvä metodi saada yleisö, hiljaisempikin sellainen, osallistumaan. Ja ehkä tällöin tekin saatte paremman ja luotettavamman kuvan meidän osaamisesta. Onhan tässä kuitenkin vielä parannettavaa. Insitu pitäisi saada jotenkin sulautettua osaksi luentoja, ettei näiden laitteiden kanssa pehtimiseen mene turhaan luentoaikaa. --- 27----------------------------------------------------------------- Kyllä, lupaavalta. Toisaalta insitu vie aika paljon aikaa luennoltakin niitten koneiden ja ikkunoiden räpläämiseen. Eli insitu OK, jos sitä ei joka luennolla käytetä. --- 29----------------------------------------------------------------- Insitu on ihan kätevä apuväline. Aluksi hieman epäilytti laitteen bugisuus ja käyttökelpoisuus luennon lomassa, mutta kyllähän se viimeisten kokeilujen perusteella näyttäisi toimivan, ja varsin kelvokkaasti. --- 53----------------------------------------------------------------- Olen mukana. Hyva keksinto! Kysymykset tietenki pitaisi olla kaikki valmiina luennolle, ettei aika mene kirjoittamiseen, mutta tieten- kin ymmarran, etta kaikki on viela aluktekijoissa.
Lisää palautetta löytyy kysymysten 15 ja 16 kohdalta osoitteesta:
http://www.mit.jyu.fi/~vesal/kurssit/ohjelmointi2000/kysely/
Eli kun tekniset ongelmat ovat jäämässä taakse, pitäisi päästä keskittymään opetuksellisiin asioihin. Esimerkiksi hyvin valmisteltujen kysymysten merkitys korostuu.
Testaamista vaikeutti se, että 150 paikallaolijalla vain 30 oli laite käytössään. Tosin yhdelle laitteelle voi rekisteröityä useampi käyttäjä. Maksimissaan käyttäjiä oli hieman alle 40. Eli normaaliluennolla n. 100 jäi kokeilun ulkopuolella ja hieman turhaantui odotellessaan muiden vastaamista. Tämä korostuu muutamissa kommenteissa.
Laitteistoa käytettäessä paljastuu armotta se, mitä osataan ja mitä ei. Jopa ilman muuta osattavaksi ajatelluista asioista paljastui puutteita. Eli osan kurssilaisista kohdalla lähtötaso ei ollut sitä, mitä sen pitäisi olla edellisen kurssin jäljiltä.
Siksi esim. kurssin aluksi voisi järjestää lähtötasotestin ja pitää valitulle joukolle kertausluentoja edellisen kurssin ydinkohdista.
Samoin koko kurssin aikana kannattaisi aina aika ajoin kerätä kertausta todella tarvitseva ryhmä kasaan ja varmistaa heille sama taso kuin muilla kuulijoilla.
Eli avainsanana voisi olla adaptiivinen opetus. Opetus, jossa opetusta pyritään kohdentamaan niille, jotka sitä tarvitsevat. Ja toisaalta opetus, jossa kerrotaan niitä asioita, joita kuulijat tarvitsevat. Jos kaikki osaavat jo asian, niin silloinhan asiaa ei ole pakko käsitellä.
Kunnolla kokeilematta jäin mm. vauhdin säätö, eli uuden opetettavan asian aikana on jatkuva kysymys tyyliin: 1=Asia on meille tuttu, 2=nopeammin, 3=OK, 4=hitaammin, 5=esitä uudestaan. Opettaja näkee sitten heti ruudustaan kuka haluaa mitäkin.
Kesällä 2000 pidetään sama kurssi kesäkurssina. Vesa Lappalainen on suunnitellut käyvänsä kurssilla "vierailevana" luennoitsijana pitämässä kurssin alussa lähtötasotestin InSitu-laitteistoa käyttäen. Samoin muutaman ydinkohdan jälkeen (mm. Oliot) VL käy pitämässä tasotestin ja tarvittaessa kertausluentoja niistä asioista, joissa havaitaan puutteita.
Koko laitteisto on suunniteltu käytettäväksi nimenomaan massaluennoilla. Pienissä ryhmissä kontakti opiskelijoihin pitää saada normaaleillakin menetelmillä. Nykyinen laitemäärä (35) jättää varsinaiselta massaluennolta suuren osan kuulijoista systeemin ulkopuolelle. Jotta kokeilua voisi mielekkäästi jatkaa, tarvittaisiin ainakin 150, mieluummin 200 oppilaspäätettä lisää.
Nykyinen oppilaspääte on koteloitu NetPilot-firmalta ylijääneisiin koteloihin. Uuden kotelon suunnittelu ja muottien teko maksaisi satoja tuhansia markkoja. Nykyinen kotelo on hieman liian iso ajatellen että opettajan pitää kuljettaa laitteita suuria määriä. 35 päätettä mahtuu nyt yhteen matkalaukkuun.
Yksi oppilaspääte nykyisessä kokoonpanossa ja nykyisellä tuotantotekniikalla tulee maksamaan n. 1100 mk ALV 0% omakustannushinnaltaan. Hintaa voisi pudottaa käyttämällä nykyisin markkinoilla olevia halvempia radiopiirejä, mutta tällöin tarvittaisiin uusi elektroniikka- ja piirilevysuunnittelu sekä testaus ja n. 200 laitteen sarjassa loppuhinta olisi silti samaa luokkaa.
Oppilaspäätteiden lisäksi tarvitaan opettajan koneeseen liitettävä radiolähetin ja oppilaspäätteiden latauslaitteet. Näiden yhteishinta on n. 20 000 mk. Opettajan päätteitä voisi olla useampiakin, jolloin laitteistoa voisi käyttää yhtenä isona tai useana pienenä systeeminä (1 x 200 oppilasta tai esim. 4 x 50 oppilasta).
Eli järkevään massaopetukseen soveltuvaan määrään laitteita tarvittaisiin 185000-220000 mk (=150-200 laitetta).