Paremmalla suunnittelulla luokasta olisi heti voinut tulla yleiskäyttöisempi. Usein jopa joudutaan tekemään kahden luokan yläpuolelle abstrakti, tai muuten vaan yhteinen yliluokka, josta hieman toisistaan poikkeavat luokat peritään. Kuljimme tämän pitkän tien sen vuoksi, että lukija oppisi ymmärtämään miksi valmiit luokat eivät ole parin rivin koodinpätkiä.
Tulevaisuudessa ohjelmoijat jakaantunevatkin selvästi kahteen ryhmään: toiset käyttävät valmiita luokkia (mikä on helppoa, jos luokat ovat kunnossa, vrt. Delphi tai Visual Basic, ehkä myös osittain Java ja Jonnen pyynnöstä mainitaan tietysti Python). Ammattitaitoisempi ryhmä sitten suunnittelee ja tekee näitä yleiskäyttöisiä luokkia. Sitä mukaa kun luokkia saadaan valmiiksi eri "elämän aloille", siirtyy ammattilaiset yhä spesifimmille aloille.
Esimerkiksi M$:in Windowsin ohjelmointiin tarkoitetut luokkakirjastot ovat paisuneet niin suuriksi, että niiden käyttämistä tuskin kukaan enää hallitsee, ja ennenkuin entisen kirjaston on ehtinyt edes auttavasti oppia, tuleekin uusi versio. Tästä tulee oravanpyörä, jossa voi olla kova homma pysyä mukana, jollei ohjelmateollisuus keksi jotakin uutta ja mullistavaa avuksi.
Joka tapauksessa haave siitä, että näkee näyn ja keksii hyvän luokan, jota muut sitten yhtään muuttamatta voivat käyttää hyväkseen, kannattaa heittää Ylistönrinteen sillan alle. Mieluummin kannattaa alistua siihen, että opettelee käyttämään hyviä luokkia ja imee niitä käyttäessään ideoita siitä, miten parantaa omia luokkiaan seuraavalla kerralla.