#include <iostream.h>
#include <iomanip.h>
struct cAika {
int h,m;
void lisaa(int lisa_min) {
int yht_min = h * 60 + m + lisa_min;
h = yht_min / 60;
m = yht_min % 60;
}
void tulosta() const {
cout << setfill('0') << setw(2) << h << ":" << setw(2) << m << endl;
}
};
int main(void)
{
cAika a1={12,15}, a2={13,16}, a3={14,25};
a1.lisaa(55); a1.tulosta();
a2.lisaa(27); a2.tulosta();
a3.lisaa(39); a3.tulosta();
return 0;
}
Siinäpä se! Onko muutokset edelliseen nähden suuria? Siis iso
osa koko olio- ohjelmoinnista (ja tietotekniikasta muutenkin) on
markkinahenkilöiden huuhaata ja yleistä hysteriaa "kaiken
ratkaisevan" teknologian ympärillä. No, tosin olio- ohjelmonnissa on
puolia, joita emme vielä ole nähneetkään, joiden ansiosta
olio- ohjelmointia voidaan pitää uutena ja ohjelmointia ja
ylläpitoa helpottavana teknologiana. Näitä ovat mm. perintä
ja polymorfismi
(monimuotoisuus), joihin emme valitettavasti tällä kurssilla ehdi
perehtyä kovinkaan syvällisesti.No takaisin esimerkkiimme. Uutta on lähinnä se, että metodien (no sanotaan tästä lähtien funktioita metodeiksi) parametrilistat ovat lyhentyneet. Itse oliota ei tarvitse enää viedä parametrina, koska metodit ovat luokan sisäisiä ja tällöin luokkaa edustava olio kyllä tuntee itse itsensä. Samoin on jäänyt pois metodien sisältä viite olioon - samasta syystä:
...
void lisaa(int lisa_min) {
int yht_min = h * 60 + m + lisa_min;
h = yht_min / 60;
m = yht_min % 60;
}
...
Metodia kutsutaan analogisesti tietueen kenttään viittaamisen kanssa,
eli
a1.lisaa(55); a1.tulosta();Tällekin on keksitty oma nimi: välitetään oliolle viesti "tulosta" (message passing). Tässä kuitenkin jatkossa voi vielä lipsahtaa ja vahingossa sanomme kuitenkin, että kutsutaan metodia tulosta, vaikka ehkä pitäisi puhua viestin välittämisestä.
Metodin tulosta esittelyssä
void tulosta() const {
oleva const
tarkoittaa että metodi ei muuta itse olion tilaa (sen attribuutteja).
Metodi lisaa taas vastaavasti muuttaa olion tilaa hyvinkin paljon.