Opetuksen
kehittäminen - InSitu
Vesa
Lappalainen
Ongelma
Koulussa
luovuudesta ja osallistumisesta on tehty syntiä. Jos massaluennolla kysyt
jotakin, niin kukaan ei vastaa, vaikka ehkä haluaisikin. Osaksi vika on
tietysti opettajissa, eli opettajat eivät osaa innostaa ja vetää
oppilaita mukaansa. Tätä ongelmaa on vaikea korjata, koska me
opettajat olemme mitä olemme.
Ratkaisuyritys
Toinen
mahdollisuus on yrittää muuttaa opiskelijoita. Ensimmäinen
vaihe tähän on saada opiskelijat osallistumaan ilman, että
heihin tulee ympäröivän yhteisön luomaa "leimaa". Kun
opiskelijat saadaan osallistumaan aktiivisesti opetukseen ja prosessoimaan
tietoja jo luennon aikana, voisi ehkä joskus tulla tilanne, jossa
osallistumista uskalletaan yrittää "luonnossakin".
InSitu-projektin
tarkoitus on toteuttaa laitteisto, jossa kullakin oppilaalla on pieni, muutaman
nappulan (4-7) oppilaspääte. Opettajalla on opettajan kone, joka
kerää langattomalla tiedonsiirrolla oppilaiden vastauksia ja analysoi
niitä. Jos käytössä on vaikkapa videoprojektori, voidaan
oppilaiden vastauksista muodostaa heti kaikille näkyvä jakauma.
Lisäksi kysymyksiä voidaan tällöin heijastaa suoraan
seinälle.
Käyttö:
- pienimuotoinen
tentti, jossa tulokset saadaan välittömästi, jopa heti jokaisen
kysymyksen jälkeen
- opettaja
voi esittää asiaa tarkistavia kysymyksiä ja
päätellä vastausten prosenteista onko asiaa opetettu jo
riittävästi
- "saa
vaihtaa"/Ei saa vaihtaa" -vastaukset tilanteen mukaan. Eli joissakin
kysymyksissä voi antaa oppilaan vapaasta vaihtaa mielipidettään
vastausajan puitteissa ja joissakin tilanteissa halutaan tutkia
ensimmäistä mielikuvaa, eli ensimmäiseksi painettu vastaus
rekisteröityy ja tämän jälkeen oppilaan pääte
lukkiutuu. Voisi ajatella myös näiden välimuotoa, jossa
kirjattaisiin ylös ensimmäinen vastaus ja se kuinka monesti
mielipidettä on vaihdeta ja onko muutos ollut oikeaan suuntaan vai ei
- äänestys
- keskeytys.
Kun mikään kysymys ei ole aktiivinen, voi käytössä
olla esim. kysymys:
"Kerro
tarkemmin/Etene nopeammin/En ymmärrä lainkaan/Asia selvä
ennestään". Jos tulee riittävä määrä jonkin
kategorian "mielipiteitä", saa opettaja tästä heti
hälytyksen ja voi sitten yrittää reagoida tilanteeseen.
Erityisesti "En ymmärrä" -mielipiteelle voisi antaa suhteellisen
pienen hälytysrajan
- "lunttaamattomuus":
tietyissä tilanteissa voidaan vastausvaihtoehdot sotkea
oppilaspäätteellä ja näyttää kullakin
päätteellä omat vaihtoehdot. Näin samaan kysymykseen on
vierekkäisillä päätteillä eri nappi, joka antaa oikean
vastauksen.
Hyödyt:
- oppilaiden
pitää osallistua koko luennon ajan
- oppilaat
saavat "oman mielipiteensä" heti ilmaistua ja näkevät onko
samoin ajattelevia muita (mutta ei saa tietää ketkä, mahdollista
olisi tosin näyttää tulos kuten eduskunnan
äänestyksessä istumapaikoittain)
- oppilaat
näkevät osaamistasonsa jo luennon aikana
- opettaja
näkee miten opettava asia menee perille
- "tuntiosaamisesta"
voidaan hyvittää
Haitat:
Tämän
hetkinen tilanne
InSitussa
on sekä teknisiä että pedagokisia ongelmia.
Teknisesti
projekti on tällä hetkellä sinä tilanteessa, että
opettajan koneen ohjelma tiedonsiirtoprotokollineen tehtiin matematiikan
laitoksen työprojektina kesällä 1998. Tiedonsiirron
protokollasta on tekeillä ProGradu-tutkielma.
Opettajan
päätteenä toimii ilman lisälaitteita tietyt vanhemmat
PC-tietokoneet. Erillisen lisäsarjaportin avulla mikä tahansa
Pentium-tason PC voi toimia opettajan koneena. Opettajan koneeseen
liitetään radiolähetin-vastaanotin -moduli, joita on
tällä hetkellä yksi kappale.
Oppilaspäätteitä
on kolme kappaletta. 30 lisäpäätettä on tarkoitus
valmistaa joulukuun 1999 aikana.
Radioyhteys
oppilaspäätteisiin toimii ja opettajan ohjelma pystyy
esittämään kysymyksiä ja lukemaan vastauksia sekä
näyttämään jakauman vastauksista pyydettäessä.
Vastausaika voidaan rajata ja mielipiteen vaihto voidaan estää.
"Keskeytys" -kysymys voidaan toteuttaa tavallisena kysymyksenä, jossa
mielipiteen vaihto on sallittua ja vastausaika on rajaamaton.
Erityisen
tärkeää olisi pystyä nopeasti tekemään uusia
ExTempore -kysymyksiä. Eli käyttöliittymää
pitää vähän kehittää opettajan ohjelmassa, jotta
uusi "pikakysymys" saadaan mahdollisimman vähillä
näppäimenpainalluksilla.
Kevät
2000
Konseptin
toimivuutta on tarkoitus testata Ohjelmointi++ 2000 -kurssilla
keväällä 2000. Kurssi on approbaturin toinen ohjelmointikurssi
ja pakollinen kaikille cumlauden suorittaville. Kurssille on osallistunut
vuosittain 150-190 opiskelijaa, joista ehkä noin 40 keskeyttää
kurssin.
Kurssi
on luennoitsijalle (Vesa Lappalainen) tuttu kurssi, ja siksi voidaan
keskittyä osaltaan uuden tekniikan kokeiluun. Tarkoitus on jakaa
oppilaspäätteet 30:lle jollakin kriteerillä jaetulle
opiskelijalle. Lisäksi voidaan valita pieni kontrolliryhmä, joihin
tuloksia verrataan. Loput opiskelijat voivat osallistua
täyttämällä manuaalisesti vastauksia paperille ja hekin
saavat hyödyn muiden vastausten jakaumista.
Esimerkiksi
fysiikan alalta on olemassa konseptiin valmiita kysymyskirjoja tyyliin:
Kappale
??? laitetaan nesteeseen 2 cm syvyyteen. Lähteekö kappale
- Ylöspäin
- Alaspäin
- Sivulle
- Pysyy
paikallaan
Ohjelmoinnin
tapauksessa kysymyksiä joudutaan keksimään itse tilanteen
mukaan. Joudutaan siis tutkimaan minkälaisia
monivalintatehtäviä on mielekästä esittää
ohjelmoinnin opetuksessa.