Viimeksi päivitetty 26.06.2006
Suomenkielisiä latauksia: 18567
22.8.2003 lähtien

PDF-versio saatavilla

PDF-muotoinen versio tästä dokumentista on mukavampi lukea ja tulostaa. PDF-dokumenttejä voit lukea Adoben Acrobat reader-ohjelmalla. Lataa tästä PDF-versio dokumentista.

Tämän sivun tekstit on kirjoitettu aikoinaan sillä kokemuksella jota kirjoja ja artikkeleita lukemalla ja omien konnien hoitamisella saavutin. Kilpikonnani menetin vuonna 2001, joten en ole enää konnanomistaja. Kysymyksiä saa lähettää edelleen, voin toki yrittää muistella vastauksia.. :)

Punakorvakilpikonna lemmikkinä

Tuomas Airaksinen

Sisällys

1 Lukijalle
2 Kilpikonnani
3 Kilpikonnan hankkiminen
4 Hieman anatomiasta
5 Käyttäytyminen
6 Asuminen ja hoito
7 Ruokailu
    7.1 Vesikilpikonnien herkkuresepti
        7.1.1 Ainekset
        7.1.2 Ohje
8 Talvilepo
    8.1 Kilpikonnan asettaminen horrokseen kohta kohdalta
    8.2 Horroksen jälkeen
    8.3 Huomautettavaa horrostamisesta
9 Sukupuolen määritys
10 Sairaudet ja niiden hoito
11 Lisääntyminen
    11.1 Parittelu
    11.2 Muninta
    11.3 Haudonta
    11.4 Kuoriutuminen
12 Lopuksi

1 Lukijalle

Kilpikonnista on myyntivaiheessa lähes aina ala-arvoinen tietämys ja erittäin usein näkee kilpikonnia väärin hoidettuna ja syötettynä. Punakorvakilpikonnat kuitenkin ovat hyvin pitkäikäisiä¹ (n. 50 vuotta), ja toivoisin, ettei konnan elämä huonon hoidon takia jäisi alle kahden vuoden, kuten valitettavasti monille konnaraukoille ²käy. Tämän takia olen kirjoittanut omalta kokemukseltani pienen oppaan kilpikonnien hoidosta tänne kotisivulleni.

Tätä tekstiä saa tulostaa ja monistaa ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Teksti on kopioitava joko muuttamattomana tai muutosten tulee erottua selvästi alkuperäisestä tekstistä. Lähde ja kirjoittaja on mainittava ja tällaisesta käytöstä on ilmoitettava minulle, ilmoitus sähköpostitse riittää (osoitteeseen tuomas.airaksinen@tuma.stc.cx). Myös lisäys/muutosehdotukset ovat tervetulleita edellämainittuun sähköpostiosoitteeseen. [versio 3]

2 Kilpikonnani

Itselläni oli punakorvakilpikonna (Hessu, naaras) vuosina 1992-2001³. Pikkusiskoni omisti toisen kilpikonnan, joka edelleen asustaa vanhempieni luona Savonlinnassa ja voi hyvin. Ostimme ne aivan pienenä, jolloin niiden kilven halkaisija oli vain n. 2.5 cm. Hessu kasvoi n. 25 cm körilääksi, kun taas Iines on jäänyt vain 15 cm. Konnamme söivät pääasiassa muikkua, katkarapua ja lohta. Lisäksi aika-ajoin valmistin konnille ns. herkkuseosta7.1, josta löytyy käytännössä kaikki, mitä konna tarvitsee. Kuvia kilpikonnistamme ja niiden elinympäristöstä löytyy osoitteessa http://tuma.stc.cx/turtlegallery.php.

3 Kilpikonnan hankkiminen

Kilpikonna maksaa myytäessä n. 8-16 euroa⁴. Niitä tuodaan Etelä-USA:sta ja jo matkan aikana suuri osa menehtyy tai sairastuu. Nykyään konnia kasvatetaan niinkin lähellä kuin Tanskassa ja tuodaan sieltä Suomeen.

Erityisesti ostovaiheessa kannattaa kiinnittää huomiota kilpikonnan terveydentilaan. Varmimman päälle toimit, kun pidät huolen, että nämä perusasiat ovat kunnossa:

Kilpikonnalla on luontainen pakoreaktio. Nuori terve kilpikonna menee heti maalta veteen, kun lähestyt sitä. Kilpikonna voi tottua ihmiseen, kun se on ollut paljon ihmisen seurassa, mutta eläinkaupassa olevat konnat ovat yleensä niin nuoria, ettei minkäänlaista tottumista pitäisi olla havaittavissa.
Kilpikonnalla on huomattavan hyvä ruokahalu. Pienet kilpikonnat syövät innokkaasti, kun niille annetaan ruokaa.
Kilpikonnan jalat ja pää menevät piiloon kun nostat sitä. Jos ne jäävät veltosti roikottamaan, on kyseessä luultavasti huonovointinen yksilö.
Kilpikonnan silmät ovat terveen näköiset ja kirkkaat.

4 Hieman anatomiasta

Kuvasta 1 käy ilmi pääpiirteittäin kilpikonnan sisäelimien sijainnit. Sen verran mainittakoon⁵, että punakorvakilpikonnan vatsa on suhteessa ruumiin kokoon melko suuri. Suuren ruokamäärän syötyään konnan mahaontelo käy ahtaaksi, jolloin voi havaita takaraajojen polvenpuoleisten ihopussien pullistuvan.

Täysikasvuisella kilpikonna-naaraalla irtoaa keväällä⁶ munasarjoissa munasoluja, jotka alkavat kehittyä (joko hedelmöittyneinä tai ilman) muniksi. Kehittyminen tapahtuu pitkin munanjohdinta, hieman myöhemmin irronneet munasolut voivat sittemmin tulla jonkin verran myöhemmin, esim. viikon viiveellä.

Figure 1: Naaraskilpikonnan Anatomia

5 Käyttäytyminen

TäHäN TULEE LYHYESTI KäYTTäYTYMISJUTTUA

6 Asuminen ja hoito

Listaan aluksi hoitoon tarvittavia välttämättömiä tarvikkeita (myöhemmin tässä luvussa näitä on selitetty enemmän):

Riittävän suuri akvaario
Suodatin (hyväksi havaittu: eheim, n. 8 litraa/minuutti)
Loisteputkilamppu
Kohdevalaisin (spottilamppu, väh. 45W)
Maa-alusta (voit tehdä itse)
Akvaarion puhdistusvälineet (harja, letku)
Syöttöastia

Figure 2: Kaaviokuva akvaariosta

Kuvan 2 kaltainen akvaario on esimerkki hyvin toimivasta kilpikonnien elinympäristöstä. Yleinen suositus altaan koon suhteen on 200 l + (100 l * konnien lukumäärä), eli esim. kahdelle konnalle 300 l, kolmelle konnalle 400 l jne. Mitä suurempi akvaario on, sitä parempi.

Vettä akvaariossa on todellisuudessa vähemmän maa-alustan takia, useimmiten n. 3/4 akvaarion syvyydestä. Suodattimen tulee olla tarpeeksi tehokas, jolloin akvaarion vettä tarvitsee vaihtaa hyvin harvoin. Kilpikonna syötetään erillisessä altaassa (pesuvati käy, n. 20-30 litraa). Itse olen havainnut veden pysyvän kirkkaana, kun vesi vaihdetaan kokonaan noin 3-6:n kuukauden välein. Vettä tosin pitää haihtumisen vuoksi lisätä aina silloin tällöin. Veden lämpötilan tulee olla noin 20-25°C, eli vedenlämmitin ei ole välttämätön⁷.

Kaaviokuvassa () maa-alusta peittää hieman yli puolet akvaariosta, mutta maa-alan tarve riippuu toki akvaarion koosta. Periaatteessa se riittää, että kaikki konnat mahtuvat yhtä aikaa reilusti makaamaan alustan päällä. Liikkumiseen tilaa ei tarvita paljoa koska konnat käyttävät sitä lähinnä lepopaikkana. Hyväksi havaittu maa-alusta on käsintehty puualusta, joka on tehty liittämällä kolme sopivan mittaista lautaa yhteen. Myös kauppojen korkkipuut ovat melko hyviä, mutta yleensä ne hajoavat ja likaantuvat aivan liian helposti. Alustan voi ripustaa esimerkiksi loisteputkilamppuun⁸ naruilla puun reunoihin poratuista rei'istä siten, että se on sopivalla etäisyydellä valaisimista. Etäisyys on sopiva silloin, kun lämpötila maa-alustalla nousee⁹ n. 30°C:n¹⁰.

Lampuksi kelpaa tavallinen loisteputkilamppu, tai erityinen lämpö/UV-loisteputki. Maa-alustan lämmön ylläpitämiseksi tarvitaan ehdottomasti myös erillinen kohdevalo, tavallinen 45W spottivalo on hyvä. Jos loisteputki ei ole akvaario/kukkakaupasta ostettu uv-lamppu, niin myös erillinen uv-lamppu on suositeltava, vaikkakaan ei välttämätön, mikäli konnille annetaan mahdollisuus suoraan auringonvaloon¹¹.

Akvaarion pohjalla voi olla soraa tai hiekkaa, vaikka se ei olekkaan aivan välttämätöntä. Olen huomannut, että sora saa akvaarion näyttämään siistimmältä, koska esimerkiksi ulosteet eivät näy sitä vasten. Lopulta ulosteet hajoavat, ja kulkeutuvat akvaarion suodattimeen.

Varsinkin isompia kilpikonnia kannattaa kävelyttää usein. Liikunta on niille tarpeellista, varsinkin kun ne viettävät paljon aikaa oleillen liikkumattomina makuualustan päällä. Hyvä on antaa kilpikonnien liikkua vapaasti lattialla noin pari tuntia kerrallaan. Kilpikonnaa voi ulkoiluttaa päivittäin, mutta suositeltavaa on, että sitä kävelytetään vähintään kerran viikossa. Kesällä niille voi rakentaa aitauksen ulos, jolloin pitää äärimmäisen huolellisesti huolehtia, ettei kilpikonna pääse karkaamaan¹². Mitä enemmän vietät aikaa konnasi kanssa, sen kesymmäksi voit olettaa konnasi ajan mittaan tulevan.

7 Ruokailu

Luulen, että punakorvakilpikonnien tyypillisin hoitovirhe on ruokinta. Akvaarioliikkeissä myytävä ruoka on ihanteellista poikasruokaa, ja sitä tulee syöttää kerran päivässä niin pitkään kun kilpikonna on pieni (alle 10 cm:n kilven läpimitta). Varttuneempia konnia tulee syöttää huomattavasti vähemmän (joka toinen päivä, myöhemmin 2-3 kertaa viikossa mikäli konnan ruokahalu on hyvä). Siirtyminen voidaan toteuttaa esim. pitämällä aluksi paastopäiviä pari kertaa viikossa. Jos kilpikonnaa syöttää liikaa ja/tai ainoastaan kaupan valmisruoalla, niin on odotettavissa ennenpitkään että se lihoo. Lihava kilpikonna ei ole kaunis näky¹³.

On suositeltavaa, että ruokailu toteutetaan erillisessä ruokailuastiassa, koska syöminen ja siitä jäävät jätökset likaavat nopeasti akvaarion. Ruokailuastiaksi sopii melkein mikä tahansa tilavuudeltaan n. 30 l litran pesuvati, muovinen vaatelaatikko tms (syöttöastiamme mitat ovat 50cx60x40 cm³).

Ruokavalion tulee olla monipuolinen. Vesikilpikonnat yleensä ovat lähes yksinomaan lihansyöjiä. Vanhemmiten ne alkavat syömään jossain määrin myös kasvisravintoa. Kilpikonnalle voi tarjota kalaa, lihaa, munia, äyriäisiä, simpukoita jne., siis kaikenlaista maustamatonta liharavintoa.

Luin kerran eräästä kilpikonnakirjasta[1] ns. kilpikonnan herkkureseptin. Seuraava resepti on laajennettu versio siitä.

7.1 Vesikilpikonnien herkkuresepti

7.1.1 Ainekset

Särkeä, muikkua ja/tai ahventa, simpukoita, katkarapuja
Raakaa kananmunaa (kuorineen)
(Jauhe)lihaa, sisäelimiä
Juureksia, hedelmiä, vihanneksia. Juurekset kannattaa keittää.
Maitotuotteita (esim. viiliä)
Kalkkikiveä
Vitamiinivalmiste (ABCDE), itse käytän sana-solia, jota saa apteekista ilman reseptiä
Liivatejauhetta - sitkeä seos (noin kaksinkertainen määrä purkissa olevaan sitkeinpään verrattuna)
Vettä (liivatteen sulatukseen)

7.1.2 Ohje

Valitse haluamasi ainekset (mitä laajempi valikoima, sen parempi). Ainekset tulee olla suurinpiirtein seuraavassa suhteessa: 70% eläinkunnasta 30% kasvikunnasta.
Murskaa tehosekoittimellä ainekset vähän kerrallaan.
Lisää liivateliuos ohjeiden mukaan (muista: kaksinkertainen annos jauhetta)
Ruoan laittaminen annospaloihin:
1. Laita pakastepusseihin vähän seosta.
2. Tasoita pussin sisältö niin, että ruokaa on tasainen (n. 0,5 cm) kerros joka puolella.
3. Laitat pussit jääkaappiin noin 6 tunniksi hyytymään.
4. Kun liivate on hyytynyt, ota levyt, ja laita niihin (pussia avaamatta) veitsellä (ei terävä) pakastettua ruokaa ajatellen katkaisua helpottavat urat siten, että ruoka jakautuu nelikulmion muotoisiin annospaljoihin, joita voit sitten syöttövaiheessa kätevästi katkaista ilman apuvälineitä.
Pakasta.

Valmis herkkuseos soveltuu periaatteessa kilpikonnan ainoaksi ravinnoksi.

8 Talvilepo

Punakorvakilpikonna tarvitsee jokavuotisen lepokauden, kuten useimmat muutkin matelijat. Paras lepokauden viettotapa on tietenkin sellainen kuin luonnossakin: vaipuminen noin kymmeneksi viikoksi talvihorrokseen n. 5-10°C lämpötilassa. Horroskausi ei ole kuitenkaan punakorvakilpikonnille, kuten useille muille kilpikonnalajeille välttämätöntä. Kuitenkin, jos vaikuttaa siltä että konnasi haluaa kunnon talvilepoa, eli esimerkiksi se valon syksyllä vähetessä vähentää huomattavasti syömistä, voi ihan oikea talvihorros olla hyvä vaihtoehto.

Ennen talvihorrosta on syytä selvittää, onko konna tarpeeksi vahva yksilö selviämään pitkästä, elimistölle rankasta horroskaudesta. Ensinnäkin kilpikonnan täytyy olla täysikasvuinen, eli vähintään 4-5 vuotias. Sitä nuorempaa ei pidä laittaa horrokseen. Toiseksi, kilpikonnan tulee olla täysin terve. Suosittelen asiantuntevan eläinlääkärin tarkastusta, mikäli et itse ole täysin varma ja mikäli olosuhteet sen sallivat.

Jos konna täyttää vaatimukset, ja uskot sen olevan selviytymiskykyinen, niin seuraavien ohjeiden mukaan voit toteuttaa horrostamisen.

8.1 Kilpikonnan asettaminen horrokseen kohta kohdalta

Ensin kilpikonnan pitää viettää noin 2 viikon paaston, jotta sen suoli tyhjenee.
Akvaarion veden lämpötila lasketaan huoneen lämpötilan tasalle, eli otetaan lämmityslaite (mikäli sellainen on, ei suositeltavaa) pois päältä.
Horroksen aloituspäivänä konna laitetaan noin muutamankymmenen litran kokoiseen, akvaariovettä noin muutaman asteen viileämpää vettä¹⁴ sisältävään horrosaltaaseen. Sopiva allas on jo aiemmin esitelty syöttöastia¹⁵. Vettä altaassa ei saa olla kuin sen verran, että konna voi uimatta ylettää veden pintaan, eli pelkästään eturaajoja ja päätä kurottamalla.
Seuraavaksi allas laitetaan jääkaappiin, jossa veden ja kilpikonnan lämpötila laskee n. 5-10°C. Konna on yleensä ennen horrokseen vaipumistaan ihmeissään ja ui hermostuneesti laatikossa, mutta pimeän takia se asettuu pian nukkumaan. Vaikkei näin kävisikään aivan heti, on jokseenkin aiheetonta huolestua, sillä viimeistään ruumiin lämpötilan laskiessa sen elintoiminnot hidastuvat, ja se vaipuu horrokseen.
Horros kestää, kuten edellä mainitsinkin, enintään 10 viikkoa (2.5 kk). Sen aikana on valvottava veden laatua säännöllisesti ja vaihdettava vesi vähintään viikottain. Jos veden pintaan alkaa muodostua kalvoa ja/tai vesi näyttää samealta (tai ylipäänsä likaiselta), on se syytä vaihtaa. Vaihdon ajaksi kilpikonna nostetaan varovasti toiseen vastaavanlämpöiseen vesiastiaan. Tässä vaiheessa voit todeta konnan olevan elossa sillä elävä konna yleensä herää siirtelyyn, ja avaa silmänsä. Veden saa helposti kylmäksi pitämällä pakkasessa purkillista jäädytettyä vettä, jonka voi sitten murskata uuteen veteen, tämä siksi, että vesikraanasta ei yleensä tule tarpeeksi kylmää vettä. Veden lämpötila on syytä tarkistaa lämpömittarilla. Veden vaihdon jälkeen kilpikonna nostetaan takaisin horrosaltaaseen, jossa on nyt uusi, edellisen lämpöinen raikas vesi (tarkista lämpömittarilla), ja laitetaan allas konnineen takaisin jääkaappiin.

8.2 Horroksen jälkeen

Horroksesta herättäminen käy seuraavasti: Horrosallas nostetaan huoneenlämpöiseen, valoisaan paikkaan. Konnaa ei pidä häiritä heräämisvaiheessa, eikä sen heräämistä pidä yrittää nopeuttaa millään tavalla. Aika-ajoin tarkastetaan lämpömittarilla veden lämpötila. Vasta sitten, kun se on noin 17-20 °C, on konna taas tarpeeksi virkeä siirrettäväksi akvaarioonsa, jonka veden lämpötila on korkeintaan 20°C.

Horroksen jälkeen kilpikonna yleensä paastoaa vielä 1-7 päivää ja sille kannattaa jatkuvasti tarjota esim. pieniä muikkuja, jotka konna saa nieltyä kokonaisena. Näin sen suoli pikkuhiljaa sitten käynnistyy ja ruokahalut palaavat. Horroksen jälkeen kilpikonnan ruokahalut kohoavat normaalia suuremmiksi. Jos ruokahalut eivät viikon sisällä palaa, on parasta hakea apua eläinlääkäriltä.

8.3 Huomautettavaa horrostamisesta

Horrokseen liittyy aina pieni riski. Esimerkiksi lieväkin sairaus saattaa olla tappavan vaarallinen horroksen aikana. Muutoin horroksessa sinänsä ei pitäisi olla mitään pelättävää, jos kaiken hoitaa huolella edellä olevien ohjeiden mukaisesti, esimerkiksi Hessu horrosti tällä tavoin useina vuosina.

9 Sukupuolen määritys

Täysikasvuisen punakorvakilpikonnakoiraan (oikealla) eturaajojen kynnet ovat huomattavasti pidemmät kuin naaraan (vasemmalla). Myös koiraan häntä on pidempi kuin naaraan. Parhaiten sukupuolten tunnistaminen onnistuu vertailemalla kahta saman kokoista yksilöä. Poikasen sukupuolta voi olla vaikea määrittää, esimerkiksi Hessu myytiin meille uroksena vaikka se sittemmin osoittautui naaraksi.

Figure 3: Sukupuolien määrittäminen. Lähde: Akvaariomaailma, piirros: Markku Varjo.

10 Sairaudet ja niiden hoito

Minulla ei ole kovinkaan paljon kokemusta/tietoa punakorvakilpikonnien sairauksista. Aihe on kuitenkin ehkä eniten kysytty, siispä otin hieman selvää asioista ja kirjoittelin niistä vähäisistä kokemuksistani.

Tietääkseni yleisimpiä punakorvakilpikonnien sairauksia ovat erilaiset nuhan ilmentymät (jopa Hessu on yhden kerran sairastanut). Oireena on yskimistä ja liman eritystä. Yskimisen on kuvailtu kuulostavan hieman koiran haukkumiselta, ja yleensä se on märkää (räkä lentää). Nuhaa hoidetaan kamomillateekylvyillä ja lämpötilan väliaikaisella nostamisella noin 25°C:n. Kamomillateekylpy voidaan toteuttaa seuraavasti: Keitetään kattilallinen mahdollisimman vahvaa kamomillateetä. Laitetaan sitten tämä kuuma tee sopivaan altaaseen (kuten syöttö-altaaseen) ja laimennetaan viileällä vedellä siten, että lopulta lämpötila on 25-30°C. Sitten laitetaan konna altaaseen ja annetaan sen polskia siellä noin 10 minuuttia.¹⁶

11 Lisääntyminen

Punakorvakilpikonna on matelija, joten se lisääntyy munimalla. Jos sinulla on täysikasvuinen uros ja naaras (ks. 9), voit koettaa saada kilpikonnasi lisääntymään. Toisaalta jokaisen naaraskilpikonnan omistajan pitäisi tietää alla olevat seikat munittamisesta, sillä täysikasvuinen kilpikonna munii joka tapauksessa, riippuen uroksen läsnäolosta, hedelmöitettyjä tai hedelmöittymättömiä munia. Tässä kerron nyt lyhykäisesti, kuinka muninta ja haudonta kotioloissa tulisi järjestää.

11.1 Parittelu

Uros kosii naarasta värisyttämällä pitkiä kynsiään naaraan poskia vasten. Myös naaras saattaa joskus tehdä tätä uroksia ja myös joskus naaraitakin kohtaan. Jos naaras ei ole valmis paritteluun, tai vain ei ole muuten kiinnostunut kosiskelijasta, se puree kumppania käteen. Usein näin käykin aluksi, mutta uros toistaa kosintaa yleensä pitkäjänteisesti uudestaan ja uudestaan. Jos/kun se onnistuu, alkaa parittelu. Uros käy naaraan selkää vasten ja työntää jopa 15 cm pitkän tumman siittimensä naaraan emättimeen.

11.2 Muninta

Noin 4-6 viikon päästä parittelusta naaras alkaa etsimään munintapaikkaa. Jos sille ei ole järjestettu akvaarioon hiekka/turvelaatikkoa, se käy rauhattomasti, ja ui ja kolistelee ympäri akvaariota. Tällöin sille pitäisi mitä pikimmiten antaa mahdollisuus munintaan. Jos ei ole mahdollista laittaa hiekkalaatikkoa akvaarioon, pitää munittaminen hoitaa sen ulkopuolella.

Olen itse järjestänyt olosuhteet siten, että olen täyttänyt edellä mainitun ruokinta-astian kostealla (ei liian märkä eikä liian kuiva) hiekalla niin, että hiekkaa on vähintään 20-30 cm. Jos konna tavoittaa kaivaessaan pohjan, se saattaa keskeyttää muninnan. Jos sää sallii (yli 20°C ulkona), voi konnan antaa munia myös ulos. Siellä mieluisia paikkoja ovat hietikot, nurmikon ja kivien vierustat jne. Kun kilpikonna on löytänyt mielestään kelvollisen munintapaikan, se alkaa ensin kaivaa kuoppaa etujaloillaan ja pienen kuopan kaivettuaan se kääntyy ympäri siten, että sen takajalat ovat kuopassa. Tämän jälkeen se jatkaa kaivamista takajaloillaan.

Olen toteuttanut kylmällä säällä munittamisen siten, että annan konnan etsiä mieluista paikkaa lattialta. Konna vaeltaa yleensä aikansa ja alkaa sitten kaivaa, usein mattoa. Kun näin on tapahtunut, siirrän ensin muninta-astian, joka on valmiiksi kostealla hiekalla täytettynä, aivan kilpikonnan taakse, ja nostia varovasti konnan siihen. Jos toimenpide onnistuu, konna jatkaa kaivamista takajaloillaan kuopassa, mutta jos se häiriintyy, päästän sen takaisin lattialle etsimään uudestaan uutta munintapaikkaa.

Kilpikonna kaivaa takajaloillaan noin 10-20 cm syvän ja yllättävän tilavan kuopan ja munii munansa sinne. Jos hiekkaa ei ole riittävästi, se yleensä lopettaa kaivamisen kesken ja ryhtyy etsimään uutta paikkaa. Munimisen jälkeen konna peittelee kuopan itse huolellisesti. Aina kilpikonna ei muni kerralla kaikkia munia. Tämä johtuu siitä, että eri munat kehittyvät hieman eri aikaan (ks. 4). Konna saattaa siis aloittaa munimisen viikon tai parin päästä uudelleen.

Katso kuvia munintagalleriassa http://tuma.stc.cx/eggs.php

11.3 Haudonta

Jos kyseessä on hedelmöitetty muninta, aseta muninta-astia munimisen jälkeen paikkaan, jonka lämpötila on vähintään 25°C. Pidä astia koko ajan kosteana. Vasta n. parin viikon kuluttua kaiva munat esille ja siirrä ne varovasti haudonta-astiaan. Haudonta-astiaksi kelpaa esim. irtokarkkirasia, jonka kanteen on pistetty ilmareikiä ja joka sisältää kosteaa vermikuliittia ¹⁷tai turvetta. Munat pitää nostaa niin, että ne ovat koko ajan samassa asennossa, ja ne myös haudataan samassa asennossa astiaan niin, että ne ovat noin 2/3 haudattuna, ja loput ilmassa. Muista pitää haudonta-aine koko ajan kosteana. Tarkkaile munia säännöllisesti ja poista heti homehtuneet/mädänneet munat pois. Haudonta-astian voi sijoittaa esim. akvaarion loisteputkilampun päälle, jossa lämpötila vaihtelee 25-35°C välillä. Lampun sammuttaminen yöksi lisää sukupuolten monipuolisuutta tulokkaissa.

11.4 Kuoriutuminen

Haudonta kestää 2-3 kuukautta riippuen haudontalämpötilasta. Kuoriutuneilla poikasilla saattaa olla vielä ruskuaispussi mukana. Poikasien altaassa saa olla vettä vain sen verran, että ne yltävät pohjasta käsin kurkottamalla päänsä pinnnalle. Poikasaltaaseen kannattaa laittaa pieniä pyöreäreunaisia kiviä, jotta poikaset voivat nojailla niihin. Ruskuaispussin hävittyä konnat alkavat syömään, ja tällöin niille pitää antaa päivittäin pienikokoista ruokaa (esim. akvaariokaupoista punakorvakilpikonnan valmismuonaa). Ruskuaispussilliset ja -pussittomat kilpikonnat pitää pitää erillään toisistaan, koska suuren ruokahalun omaavat poikanen voi syödä toisen konnan ruskuaispussin.¹⁸

12 Lopuksi

Kilpikonnien hoitaminen ei ole välttämättä niitä halvimpia tai hauskimpia harrastuksia, vaikka olenkin itse olin erittäin tyytyväinen kilpikonniini, enkä olisi halunnut luopua niistä. Olen harmikseni kuitenkin huomannut, että liian harva on kokenut asian samalla tavalla. Esimerkiksi Keltaisen pörssin ilmoitukset todistavat pettyneistä pari-kolmevuotiaiden punakorvakilpikonnien omistajista. Siis, jos olet harkitsemassa kilpikonnan hankkimista, suosittelen, että harkitset monta kertaa ennenkuin sitoudut 50 (ks. 1) vuodeksi hoitamaan kilpikonnaa. Saattaisin hyvinkin sijassasi päätyä jyrsijään, lintuun tai muuhun helpompaan hoidokkiin. Mutta valinta on sinun!

References

[1]: Hartmut Wilke: Kilpikonnat
[2]: Akvaariomaailman artikkelit (muistaakseni 90-luvulta, pahoittelen epätarkkaa lähdeviitettä :-/ )

Footnotes:

¹Eräiden lähteiden mukaan konnat elävät n. 20v, joidenkin n. 50v ja joidenkin jopa 100v. Itse veikkaisin keskimmäistä, tietääkseni vain maakonnat elävät yli 100v ikäisiksi.

²jonkin lähteen mukaan lähes puolelle konnista

³Lue Hessun muistokirjoitus, http://tuma.stc.cx/in_memoriam.php.

⁴ainakin 90-luvulla maksoivat

⁵Omien ruokailuun liittyvien havaintojen pohjalta: 10 kpl 10 cm:n muikkuja ei tee tiukkaa täysikasvuisen (n.25 cm kilven läpimitta) konnan mahassa.

⁶Vankeudessa elinolosuhteilla voidaan vaikuttaa lisääntymisaikaan.

⁷Itse asiassa on jopa suositeltavaa, ettei lämmitintä pidetä, jotta lämpötilaero veden ja maa-alustan välillä olisi riittävä.

⁸en tarkoita itse lasista loisteputkia!

⁹kohdevalon vaikutuksesta, lisää myöhemmin

¹⁰Mitä korkeampi, sen parempi. 30°C on ihanteellinen.

¹¹Ikkunan läpi ei riitä, sillä UV-säteily absorboituu (imeytyy) lasiin.

¹²käytännössä tämä tarkoittaa vahtimista.

¹³Olen valitettavasti nähnyt sellaisiakin konnia, jotka muistuttavat enemmän palloa kuin kilpikonnaa.

¹⁴normaalisti n. 16-18°C siis

¹⁵eli mikä vain vedenpitävä muovinen iso laatikko käy

¹⁶Tällä hetkellä taudeista ei ole tämän enempää tietoa, yritän keräillä muita yleisiä tauteja hoito-ohjeineen, mutta niitä saa myös lähettää minulle sähköpostilla.

¹⁷myydään eläinkaupoissa

¹⁸Kiitokset kokeneelle konnankasvattajalle Heidi Westlingille sekä eläinlääkäri Reijo Nenoselle haudontaopastuksesta.

File translated from T_EX by T_TH, version 3.40.
On 31 Aug 2003, 14:18.