Mitä Suomen Kurkkulaulajat tekevät ja miksi?


Suomen kurkkulaulajat ovat kiinnostuneita erilaisten äänten harmonioista. Jäseninämme onkin kansanmuusikkoa ja imitaattoria joka lähtöön. Ikähaitarikin liikkuu 10-60 vuoden välillä. Nuorin jäsenemme on 10-vuotias Olli Äkräs, mainio dinosaurusten matkija, joka voitti Kieku 2000-tapahtuman yhteydessä tiedekeskus Heurekan kanssa yhteistyössä järjestetyn Päästä Ääni-kilpailun.

Yhdistyksemme tekee työtä kurkkulaulun eli höömein edistämiseksi Suomessa. 

Joka kevät järjestämme festivaalin nimeltä Kieku - Ihmisen äänen juhla. Festivaaleille pyritään tuomaan erilaisia kansanmuusikoita ja yleensä mukana on muiden esiintyjien lisäksi keskiaasialaisia kurkkulaulajia.


Mitä on höömei?

Höömei eli kurkkulaulu on keskiaasialainen laulutekniikka, joka mahdollistaa useampiäänisen laulun samasta kurkusta. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että laulaja erottelee äänessään luonnostaan esiintyviä ylä-ääneksiä erillisinä kuuluviksi ääniksi erilaisilla toisistaan suurestikin poikkeavilla tekniikoilla. Nämä ylä-äänekset kuuluvat tavallisesti kimeänä vihellyksenä tai alttomaisena huilun äänenä tekniikasta riippuen.
Tärkeimpiä alueita, joilla höömeitä harrastetaan, ovat Länsi-Mongolia ja Länsi-Tuva sekä näiden lähialueet. Suomen kurkkulaulajat tuntevat tuvalaista kurkkulauluperinnettä parhaiten. Kerron parilla sanalla siitä seuraavassa.

Tärkeimmät tuvalaiset tekniikat ovat höömei, sygyt ja kargyraa (kirjoitan tässä tuvalaisen taka-i:n y-kirjaimella). En kerro niistä tässä yksityiskohtia, sillä ne ovat varsin monimutkaisia tekniikoita. Sen sijaan esitän pari vertausta, jotka antavat jonkinlaisen käsityksen siitä, miltä nämä äänet kuulostavat. Ensinnäkin höömei kuulostaa ikään kuin tyhjältä kenttäpullolta, jossa ei ole korkkia, jolloin tuuli pääsee ujeltamaan sen sisällä. Höömeissä voi erottaa selvästi kaksi erillistä ääntä: pehmeä kenttäpullon ujellus suuontelossa ja humina rinnassa. Tarkka korva erottaa siinä vielä enemmänkin erilaisia ylä-ääneksiä. Sygyt kuulostaa kirkasääniseltä pilliltä, jonka taustalla kuuluu vaimea surina rinnasta. Kargyraa on höömeilaulun kontrabasso. Se on erittän matala, möreä ja kumea basso, toisaalta se on myös heleä altto. Niin alas ei ihmisääni  voi päästä millään muilla laulutekniikoilla. Hyvinlauletussa kargyraassa kuuluu siis möreä basso ja sen lisäksi alttomainen huiluääni. Niin sygytissä kuin kargyraassakin voidaan erottaa yhteensä neljä erilaista ääntä, kuten höömeissäkin, mutta kuka tahansa erottaa näissä ainakin kaksi erillistä ääntä.

Suomen kurkkulaulajilla on edustusyhtye Cedip tur, jossa soittavat Eero Turkka, Sauli Heikkilä ja Sami Jansson. Muitakin kokoonpanoja esiintyy, kun yhdistyksen muita jäseniä on silloin tällöin mukana. Cedip tur keskittyy nimenomaan tuvalaisen kansanmusiikin esittämiseen. Tärkeänä tekijänä on höömei, mutta myös tuvalaiset instrumentit ja eräät ilman höömeitä lauletut kansanlaulut antavat panoksensa yhtyeen ohjelmistoon. Yhtyeen nimi "Cedip tur" on tuvalaista slangia ja se merkitsee suurinpiirtein "Hyvin menee"
(tarkalleen nimi kääntyy, "saadaan kohta kiinni"; tuvaksi sanotaan esim. "on shakka besh minut cetpein tur", mikä tarkoittaa, että "kello on viittä vaille kymmenen").

 

Ääninäytteitä


Pääsivulle


Webbi-isäntä Sami Jansson

15.12.2000