Kun Tintti ja Haddock palasivat matkoiltaan Mühlenhofiin
(Moulinsartiin) Uuden kuvalehden numerossa 49 joulukuun 1961
ensimmäisenä päivänä Nestor kertoo, että Balduin Bienlein
(Theofilus Tuhatkauno) lähtenyt matkoille. Pian häneltä tuleekin
sähke, jolla profesori kutsuu ystävänsä apuun.
Seikkailu pääsee alkuun ja etenee sivu kerrallaan kerran viikossa
ilmestyvässä, ohentuvassa lehdessä aina 40-sivuiseen kaksoisnumeroon 30-31
26. heinäkuuta 1963. Se oli Ilmari Turjan päätoimittaman Uuden
kuvalehden viimeinen numero. Uusi kuvalehti ja Naisten maailma lehdet
yhtyivät kesällä ”uudenlaiseksi koko perheen” Uusi maailma -lehdeksi.
Muodollisesti Uuden maailman kolme ensimmäistä numeroa olivat
edeltäjiensä ”yhteisnumeroita”. Näin laskien Uuden kuvalehden
viimeinen numero oli 36-37.
Uudessa kuvalehdessä 1960-luvun alun ajan viisi sarjakuvaa: Tintin
lisäksi Tove Janssonin Muumi-stripeistä koottu sivu, kaksirivinen
kotimainen Possu Pekoni -kuvasarja, Mac Raboyn puolisivuinen Flash
Gordon ja Bill Kavanaghin ja Frank Fletcherin Vihtori ja Klaara.
Lyhyemmin lehdessä vierailivat Saku & Sirpa (Dobs & Barry Appleby) ja
Virtasen katti (Al Smith).
Uusi maailma sai kaksi päätoimittajaa, Jussi Talven ja Alli-Julia
Tolvasen. Lehden sarjakuvavalikoima tuli kokonaisuudessaan kuvalehdestä
– kaikki viisi perussarjaa jatkoivat. Numerossa 9 Flash Gordonin
korvasi Steve Roper.
Uusi maailma ilmestyi kerran kahdessa viikossa. Tintti sijoitettiin
”Lasten maailma” osioon Possu Pekonin kanssa. Jo Uudessa kuvalehdessä
oli jätetty kokosivun ruudut julkaisematta (PK sivut 35 ja 42) ja
siirtymä Päämääränä kuu -albumista Kuun kamaralla -albumiin hoidettiin
yhdistämällä Tintin -lehden tapaan edellisen albumin viimeinen
puolisivuinen seuraavan albumin ensimmäiseen puolisivuiseen.
Suurempia muutoksia oli tulossa. Uudessa kuvalehdessä julkaistu
Kuun kamaran ensimmäinen kapteeni Haddockin juopottelukohtaus sotkee
sivujen julkaisujärjestystä, mutta sivujen muotoiluun ei kosketa.
Uudessa maailmassa jätettiin kapteenin toinen, kuolemanpelkoinen,
ahdistunut kännäys kokonaan pois. Kieltämättä se ei olisi Lasten
maailman muun aineiston rinnalle sopinut.
Suuret leikkaukset alkavat albumisivusta 54. Se ja seuraava sivu
yhdistettiin yhdeksi sivuksi (näyte1).
Seuraavat seitsemän sivua on yhdistetty rajusti yhdeksi sivuksi
(näyte2). Näin kapteenin känni
jää pois ja myös lopun pelko hänen kuolemastaan osteologi
Trischenkelin (tohtori Rotulen) elvyttävän viski-sanan kera.
Tosin viimeisessä ruudussa Haddock ehdottaa viskin ottamista kuun
kunniaksi…
Sitä en osaa kertoa, onko leikkaukset tehty Uuden maailman
toimituksessa vaiko Tanskassa, joka julkaistavan materiaalin välitti,
vaiko peräti Saksassa, jossa tehdyn käännöksen PIB suomalaisille
toimitti.
Tintin kuumatkan suomentaja ja tekstaaja jäävät myös hämärän
peittoon. Aikaisemmin Uudessa kuvalehdessä julkaistun Sarvipään
salaisuuden (Yksisarvisen salaisuus) ainakin tekstasi lehden taittaja-taiteilija
Ronald Westrén-Doll. Hän toimi lehden taittajana, kuvittajana ja
satunnaisesti myös pilapiirtäjänä.
Jussi Karjalaisen Sarjainfoon (n:o 120, 3/2003) haastattelema
molempien lehtien toimittaja Jaakko Lintinen muistelee Uuden
kuvalehden vaikeassa taloustilanteessa olleen ”hiton pienet palkat” ja
kaikki joutuivat tekemään kaikkea. Itse hän muistaa joskus kääntäneensä
Muumeja ja Vihtoria ja Klaaraa.
Lehden muuttuessa Uudesta kuvalehdestä Uudeksi maailmaksi ei
Tintin tekstauksessa tapahdu muutosta, vaikka Westrén-Dollin tilalle
tulee Paavo Leino. Pian Leinon tilalle ”taiteilijaksi” vaihtui
Veikko Roininen. Uuden kuvalehden toimituksesta Uuteen maailmaan
siirtyivät Ea Rahikainen, Juhani Lehtisalo ja jo mainittu Lintinen.
Viimeksi mainitun mukaan toimitussihteeri/erikoistoimittaja Ea-Maritta
Rahikainen oli hyvin aktiivinen ehdottamaan uutta lehteen. Tästä
joukosta löytynevät myös Tintin suomentaja ja tekstaaja.
Uusi kuvalehti oli kauttaaltaan mustavalkoinen, joten Tinttikin oli.
Uudessa maailmassa sen sijaan osa sivuista painettiin väreissä, mutta
siitä huolimatta Tintti jatkoi seikkailunsa loppuun asti mustavalkoisena.
Reijo Valta