Tintti on belgialaisen Hergén (Georges Remi) vuonna 1929 luoma sarjakuvahahmo. Heti alusta lähtien hänen rinnallaan seikkaili Milou -koira (tai Nappi tai Milla). Hahmogalleria kasvoi albumi albumilta ja keskeisin sivuhahmo kapteeni Archibald Haddock (etunimi mainitaan seikkailuissa vain kerran, Tintti ja Picarot 31:3) tulee mukaan seitsemännessä seikkailussa, Kultasaksisessa ravussa. Muita usein mukana olevia hahmoja on muun muassa professori Tuhatkauno ja oopperadiiva Bianca Castafiore.

Tintistä on kasvanut suosien saatossa monella tapaa sarjakuvan ohittamaton klassikko. Georges Remi haaveili kuvataiteilijan urasta ja siksi hän signeerasi sarjakuvansa nimimerkillä varaten oikean nimensä taideteoksia varten. Tintti lopulta vei koko hänen aikansa, vieläpä niin, että Hergén oli palkattava useita piirtäjiä auttamaan häntä (Studios Hergé). Tintin tekemiseen Hergé ja hänen työtoverinsa suhtautuivat kuitenkin suurella hartaudella ja jopa äärimmäisyyksiin menevällä perfektionismilla. Studioilla rakennettiin suuri määrä pienoismalleja, hankittiin piirustuksia ja asusteita, jotta pienimmätkin yksityiskohdat sarjakuvissa tulisivat oikein.

Hergén luomaa kuvamaailmaa ovat monet myöhemmät sarjakuvapiirtäjät hyödyntäneet, selkeimpinä esimerkkeinä esimerkiksi Barelli ja Anu ja Antti. Tyylistä syntyi oma koulukuntansa, ligne claire.

Kaikesta tästä huolimatta Hergé uransa loppupuolella kertoi olevansa tyytyväinen ainoastaan kahteen tekemäänsä sarjakuvaruutuun.

Tintin historiaan liittyy myös paljon sarjakuvan markkinointiin, julkaisumuotoon ja tekijänoikeuksien valvomiseen liittyvää, joka laajentui myöhemmin alan standardeiksi.

Suomeen Tintti kantautui ensimmäisen kerran vuonna 1955 tanskalaisen välitystoimisto PIB:n kautta. Uusi Kuvalehti aloitti Yksisarvisen salaisuuden julkaisemisen tuon vuoden ensimmäisestä numerosta. Loppuvuodesta Tintti siirtyi Uuteen Radiolehteen, joka oli Uuden Kuvalehden liite, supplementti.

Koska lehteen tuleva aineisto oli saksankielistä, esiintyi Tintti aluksi Tim -nimisenä. Milou sai olla Nappi, Dupond ja Dupont Tirkkanen ja Tarkkanen. Haddock oli jo silloin Haddock.

PIB sai oikeudet välittää Tinttiä skandinaviaan ja Suomeen vuonna 1948. Tanskassa Politiken -lehti alkoi julkaista Tinttiä, ja sen saaman menestyksen vuoksi "Tim" päätyi Uuteen Kuvalehteenkin Ruotsista saadun esimerkin kautta.

Ruotsissa 1950-luvulla Tinttiä julkaistiin useissa lehdissä (linkki). Siellä julkaistiin albumisivutaitosta aikakauslehtiä varten erikseen tehtyä leveämpää taittomallia (linkki). Suomessa sen sijaan käytettiin albumisivutaittoa, jota julkaistiin mustavalkoisena. Osa Uuden Radiolehden Tinteistä painettiin mustalla ja punaisella.

Uusi Kuvalehti julkaisi 1950-luvulla vain Yksisarvisen salaisuuden. Sen lukijoille jäi arvoitukseksi löytyikö Punaisen Kostajan aarre koskaan. Vuosina 1961-1965 Uusi Kuvalehti julkaisi vielä Tintin kuuseikkailun molemmat osat. Kun Uusi Kuvalehti yhdistyi vuonna 1963 Naisten maailman kanssa Uudeksi Maailmaksi, seurasi Tintti mukana. Lue myös erillinen juttu Tintin kuuseikkailusta näissä lehdissä.

Joskus 1950/60-luvuilla Tintti valloitti Suomea myös diaesityksenä.

Aikakauslehdistä myös Apu ja Seura ovat julkaisseet Tinttiä. Molemmissa Tintin mukaan ottaminen on liittynyt lehden ulkoasun uudistamiseen. Apu julkaisi Seikkailun Punaisella merellä vuosina 1980-81 ja Seura aloitti Sinisen Lootuksen syksyllä 2004.

Ensimmäiset Tintti-albumit Suomessa julkaisi WSOY vuosina 1961-62. WSOY teki ranskalaisen Castermanin kanssa sopimuksen neljän albumin julkaisemisesta, mutta ei tehnyt jatkosopimusta, koska albumeita ei myyty tarpeeksi.

Sarjakuva-albumi oli tuolloin uutta Suomessa ja sen lanseeraaminen markkinoille oli aikaa ja paljon julkisuutta vaativa tehtävä. 1960-luvun lopussa Sanoma Oy teki Asterixista kuuden albumien julkaisusopimuksen. Asterixia mainostettiin massiivisesti Helsingin Sanomissa parin vuoden ajan ja Sanoma oli luopumassa toivosta, kunnes viidesja kuudes Asterix-albumi viimeinen alkoivat myydä. Ja myivät lopulta todella hyvin.

Sanoman lanseerauksen jälkeen useat muutkin kustantajat uskaltautuivat sarjakuvamarkkinoille. Tintti päätyi tässä yhteydessä Otavalle. Asiaan vaikutti myös Ruotsista kantautunut viesti: Tintit myyvät hyvin. Vuodesta 1970 lähtien Otava on julkaissut Tintin seikkailuja. Täydelliseksi sarja tuli tammikuussa 2006 luonnoskokoelma Tintti ja aakkostaide -julkaisun myötä.

1970-luku oli ranskalais-belgialaisen sarjakuvan kulta-aikaa. Suomessakin julkaistiin useita sarjakuvalehtiä, jotka keskittyivät siihen. Näissä valitettavan lyhytikäisiksi jääneissä lehdissä julkaistiin myös Tinttiä jatkosarjana. Sanoman Zoomissa julkaistiin neljä ja Yhtyneiden Kuvalehtien NonStopissa kolme Tintti-seikkailua.

Sarjakuvat pääsivät 1970-luvulla myös peruskoulun ala-asteiden äidinkielen oheislukemistoihin. Vielä 1960-luvulla sarjakuvia pidettiin äidinkielen oppikirjoissa epäsopivina lukemistoina. Mutta koska tilastojen mukaan nuoriso kaikissa sosiaaliryhmissä luki eniten sarjakuvia, peruskoulun myötä katsottiin oikeaksi ohjata viidesluokkalaisia laadukkaiden sarjakuvien pariin. Niinpä muun muassa Asterix ja Tintti pääsivät mukaan. WSOY julkaisi kuudesluokkalaisten Aikamme lukemisto -kirjallisuusantologiassa katkelman vuosikymmentä aiemmin julkaisemastaan 'Sarviaisen' salaisuudesta.

Tiedätkö jotakin suomalaista Tintti -julkaisua, jota ei näillä sivuilla mainita? Kerro ihmeessä minullekin!

Reijo Valta