Luterilaiset seurakunnat

Ensimmäiset Karjalan kirkot pystytettiin Viipuriin sekä linnan että kaupungin kahden luostarin myötä, ja ne, samoin kuin muutkin Karjalan vanhimmat kirkot olivat aluksi vaatimattomia, puisia suorakaiteen muotoisia kirkkohuoneita. Viipuriin rakennettiin siten myös ensimmäiset kivikirkot jo keskiajan loppupuolella, mutta muualla kirkot olivat vielä vuosisatoja yksinkertaisia ja nimeltä tuntemattomien rakentajien työtä. Laajalle alueelle Karjalaan rakennettiin jo 1600-luvulla puisia pitkäkirkkoja, ja 1700-luvulla yhä useammin ristikirkkoja, joista monille on saatu selville rakentajakin, usein jo isältään taitonsa ja oppinsa perinyt kirkonrakentajamestari. Varhaisimpana ja tuotannoltaan laaja-alaisimpana tunnetaan Eskil Collenius, jonka töistä mm. Sortavalan (1739-1740), Jaakkiman (1754), Antrean (1767) ja Kaukolan (1779) kirkot olivat Vanhassa Suomessa. Collenius kehitteli ristikirkon muotoa liittämällä siihen matalia kulmaulokkeita tai viistoamalla itäistä ristivartta tuomaan alttarin ympärille lisää ikkunoita ja avartamaan muutoinkin tilaa juhlavammaksi. Tuomas Ragvaldinpoika Suikkasen tärkeimmät kirkot tutkimusalueella olivat Johannes (1755), Käkisalmi (1759) ja Sakkola (1779). Yksinkertaisten ristikirkkojen ristivarret kapenivat ulospäin tai itäinen ristivarsi oli viistetty. Tuomas Tuomaanpoika Suikkanen jatkoi isänsä työtä ja hänen eri puolille Karjalaa rakentamistaan kirkoista huomattavin oli Hiitolassa (1792-1795).

Tunnetuin luku Karjalan puukirkkojen historiassa on komeitten itäsuomalaisten kaksoisristikirkkojen eli kahtamoisten sarja. Niiden muotokielen on professori Lars Pettersson selvittänyt pohjautuvan Haminan Elisabetin kirkon (1748-51) kautta Tukholman Katariinan kirkkoon. Nuorempien kahtamoisten tunnusmerkkinä oli seinän korkuiset kulmaulokkeet ja korkeat pyramidikatot, joiden kehittelijänä tunnetun Juhana Salosen ja hänen poikansa Matin nimiin on liitetty Sortavalan (1799) ja Uudenkirkon (1800) kirkkojen lisäksi myös Kivennapa (1804-1808). Valkjärven ensimmäinen kahtamoiskirkko (1797-1798) oli Juhanan työtä, seuraavan samalle paikalle suunnitteli Matti, mutta sen rakensi lopulta viimeinen kolmesta tunnetusta kahtamoiskirkkojen mestareista, Taavetti Rahikainen. Matti Salosen komeimmaksi työksi on mainittava Kirvun kahtamoinen (1816), jonka rohkeasti korkeuksiin kohoava kupolipullistuma oli vailla vertaistaan ja näin tavallaan oman rakennustraditionsa päätepiste.

Kirvun kirkko ajoittuu murrosvaiheeseen, jolloin vastaperustettu valtion intendentinkonttori sai tehtäväkseen suunnitella kirkkoja koko maahan, ja niiden paikallisluonne sai antaa myöten ajan klassisen arkkitehtuurin tyyli-ihanteille. Jaakkiman (1835, valm. 1850), Ruskealan (1833-1834), Säkkijärven (1830-1833), Muolaan (1840-1843) ja Pälkjärven (1862) kirkkojen rakennusajalleen tyypilliset muodot ovat yhä nähtävissä samanaikaisissa kirkoissa eri puolilla maatamme. Maineikkaimman arkkitehdin, Carl Ludvig Engelin nimeä saivat kantaa Karjalan kirkkotaiteessa Jaakkima, Ruskeala ja Säkkijärvi Viipurin maaseurakunnan kirkon korjaustyön lisäksi. Koulutetut arkkitehdit puuttuivat 1800-luvun loppupuolella myös vanhaan perinteeseen monien uudistus- ja korjaustöiden yhteydessä kunnioittamatta alkuperäistä, yksinkertaista rakennustyyliä. Tästä valitettavasta kaudesta oli Karjalassakin useita esimerkkejä, mutta kertaustyyliin rakennettiin myös kokonaan uusia kirkkoja. Arkkitehti Josef Stenbäckin omaleimaista 1900-luvun alun kirkkoarkkitehtuuria sävyttivät kansalliset tyylipiirteet kansallisromanttisine koristeineen ja materiaalivalintoineen. Terijoen , Räisälän ja Koiviston sekä Kuolemajärven kirkot muodostuivat arkkitehdin suunnittelemine sisustuksineen, koristemaalauksineen ja jopa kirkkotekstiileineen kokonaistaideteoksiksi.

Uusien vasta perustettujen seurakuntien kirkkojen sekä sodassa tuhoutuneiden uudelleen rakentaminen jatkui itsenäisyytemme alusta aina talvisotaan asti Karjalassa. Näissä kirkoissa etsittiin uutta, modernia ilmaisua, joka oli jykevää, kuten Armas Lindgrenin Käkisalmen kirkossa (1929-1930) tai keveämpää kuten Uno Ullbergin Kanneljärven (1932-34) kirkossa. Ilmari Launis suunnitteli vuonna 1918 tuhoutuneen Valkjärven kaksoisristikirkon sijaan puisen pitkäkirkon jo 1919 sekä tiiliset Vuokselan (1927) ja Lumivaaran (1934) kirkot. Viimeisten joukossa valmistui Oiva Kallion Äyräpään kirkko (1935), mutta Elsi Borgin Harlun kirkon suunnitelma (1939) jäi sodanuhan vuoksi toteuttamatta.


Antrea, Harlu, Heinjoki, Hiitola ( - Hiitola, Ilmee), Ihantala, Impilahti (- Impilahti, - Pitkäranta), Jaakkima, Johannes, Jääski, Kanneljärvi, Kaukola, Kirvu, Kivennapa, Koivisto, Korpiselkä, Kuolemajärvi, Kurkijoki, Käkisalmi, Lavansaari, Lumivaara, Metsäpirtti, Muolaa, Pyhäjärvi, Pälkjärvi, Rautjärvi, Rautu, Ruskeala, Räisälä, Sakkola, Salmi, Seiskari, Soanlahti, Sortavala, Suojärvi, Suistamo (- Alattu, - Leppäsyrjä, - Loimola), Suursaari, Säkkijärvi, Terijoki, Tytärsaari, Uusikirkko, Vahviala, Valkjärvi, Viipuri (- tuomiokirkko, - maaseurakunta, - Talikkala, - ruotsalaissaksalainen, - varuskunta), Vuoksela, Vuoksenranta, Äyräpää

Takaisin näyttelyn sivulle



Takaisin näyttelyn sivulle