Konferenssiin osallistui noin 200 ihmistä 38 maasta. Heistä suurin osa piti yhden tai useamman esitelmän.
Sää oli erittäin lämmin, mutta ei se konferenssia haitannut sopivasti ilmastoiduissa tiloissa. Vain ylämäen kipuaminen lounaalle 40 asteen helteessä tuotti vaikeuksia. Itse asiassa kaksi viimeistä konferenssipäivää olivat kaupungin muulle väelle lomapäiviä sään takia. Moinen päätös oli ensimmäinen Turkin historiassa. Konferenssipäivät olivat pitkät, sillä järjestäjät olivat varanneet illat sosiaalista seurustelua varten erilaisissa puitteissa. Kontaktien solmimiseen ja vahvistamiseen oli siis paljon tilaisuuksia.
Keskiviikkona olin puheenjohtajana istunnossa MCDM in Environmental Problems. Olin kutsunut sinne neljä puhujaa esittelemään erilaisia monitavoiteoptimoinnin menetelmiä ja sovelluksia ympäristökysymysten alalta. Mukana olivat Pirja Heiskanen (HKKK), Joonas Hokkanen (Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy), Jyrki Kangas (Metsäntutkimuslaitos) ja Alexander Lotov (Venäjän tiedeakatemia).
Mainittakoon, että konferenssissa on tapana jakaa palkintoja alan ansioituneille tutkijoille ja kutsumani professori Alexander Lotov sai niistä yhden, Edgeworth-Pareto -palkinnon. Kaksi muuta palkintoa saivat maailmankuulu AHP-menetelmän keksijä Tom Saaty ja monitavoiteoptimoinnin alan ns. eurooppalaisen koulukunnan edustaja Philippe Vincke.
Esitelmiä oli aina 4 tai 5 rinnakkain, joten monta mielenkiintoista juttua jäi kuulematta. Siltikin monta esitystä tuli kuultua ja jotkut niistä olivat erityisen kiinnostavia. Ne herättivät monenlaisia ajatuksia.
Yleisesti ottaen matka oli tietysti kannattava jo kansainvälisten tutkijatuttujen tapaamisen vuoksi. Lisäksi sain (ihmeteltävän) monta yhteistyökyselyä ja -tarjousta ja jakamani -esitteet kävivät hyvin kaupaksi.