Taimikasvatus

Tarvikkeet

Puhtaus

Ruukkujen ja muiden työvälineiden tulee olla puhtaita, sillä pienet taimet ovat herkkiä kasvitaudeille. Esimerkiksi taimipolte on tavallinen kasvitauti, joka leviää saastuneiden välineiden ja mullan mukana. Myös kädet on muistettava pestä, jos on käsitellyt taudin tai tuholaisten vaivaamaa kasvia. Taimiruukut kannattaa pestä lämpimällä vedellä jo silloin, ne viedään varastoon. Vielä ennen taimikasvatusta voit upottaa ruukut lämpimään pesuveteen. Pakkanen ei tapa sienitauteja aiheuttavia itiöitä. Puutarhakäyttöön on saatavilla myös desinfiointiaineita, mutta ne tuskin ovat harrastelijalle tarpeen.

Ruukut

Taimiruukuiksi käyvät muoviset ja turpeesta valmistetut pienet potit. Turveruukku kestää vain yhden käyttökerran, kun taas muoviruukut voidaan pestä ja käyttää uudelleen. Turveruukkua ei tarvitse ottaa pois istutettaessa. Turveruukut ovatkin erityisen hyviä silloin, kun kasvatettavan lajin juuret häiriytyvät istuttamisesta (juurekset, kurkku, kurpitsa). Turveruukkuja käytettäessä on kuitenkin oltava huolellinen taimien kastelussa: ruukku ei saa kuivahtaa tai se muuttuu ”korpuksi”.

Maatuvia ruukkuja voi tehdä myös itse sanomalehdestä esim. pullon avulla. Valitse tukeva tasapohjainen pullo tai muu vastaavan mallinen esine. Voit myös veistää puuhalosta joko neliskanttisen tai pyöreän muotin. Voit tehdä lähes minkä muotoisia ja kokoisia ruukkuja tahansa, mutta pienemmät pysyvät parhaiten kasassa. Näin teet pyöreän ruukun, joka on 7cm halkaisijaltaan ja 9cm korkea:

  1. Leikkaa sanomalehdestä 15cm leveä ja sivun korkuinen kokoinen suikale.
  2. Kieritä sanomalehtisuikale viinipullon ympärille siten, että pullon pohjan alapuolelle jää 6cm sanomalehteä. Käännä pullon pohjan yli jäävät reunat pullon pohjaa vasten ja paina pulloa lattiaa vasten.
  3. Irrota sanomalehti varovasti, siten että se pitää muotonsa ja kostuta ruukun pohja. Kostuttaminen estää purkautumisen. Täytä ruukku mullalla, niin se pysyy kasassa.

Myös maitopurkit, viilipurkit ym. sopivat taimien kasvattamiseen erinomaisesti. Maito- tai mehupurkista saa hyvän kylvölaatikon kun leikkaa yhden pitkän sivun pois.

Muut tarvikkeet

Esikasvattamisessa tarvitaan myös muovia tai lasilevy haihtumisen estämiseksi. Muoviin kannattaa tehdä reikiä, jotta liika vesi haihtuu. Saatavilla on myös muovisia minikasvihuoneita, jotka mahtuvat vaikka ikkunalaudalle. Kylvöksiä on välillä tuuletettava, jotta ne eivät homehdu. Päivittäinen tuuletus on paikallaan. Etenkin hitaasti itävien lajien siemenet homehtuvat helposti jo ennen itämistä, jos muovi on aina tiivisti astian päällä.

Kasvualusta

Siemenet kylvetään hyvin niukkaravinteiseen kaktus-tai kylvömultaan. Tavallista kukkamultaa ei kannata käyttää, sillä se on liian vahvasti lannoitettua pienille taimille. Siinä taimet kasvavat aluksi liian nopeasti ja kuolevat liikaan ravinteisuuteen. Kauppapuutarhoissa käytetään usein lannoitettua ja kalkittua turvetta, johon sekoitetaan puolet tai 1/3 hienoa hiekkaa. Myös mullan tulee olla puhdasta taudinaiheuttajista ja tuholaisista. Itse tehty multasekoitus onkin syytä kuumentaa uunissa puoleksi tunniksi n. 80 asteeseen.

Mullan kuohkeutta ja kosteudenpidätyskykyä voidaan lisätä perliitillä ja/tai vermikuliitillä. Niitä on myynnissä puutarhaliikkeissä. Nämä tuotteet myös tekevät taimiruukuista kevyempiä, mikä on hyvä jos taimihyllyt eivät kestä paljoa painoa. Myös kevytsoraa voi käyttää.

Kylvö

Ensimmäiset lajit kylvetään esikasvatukseen jo helmikuussa, kun valoa alkaa olla tarpeeksi. Eri lajien kylvöajat löytyvät lajikuvauksista. Yleisohjeeksi taimikasvatukseen sopii seuraava sääntö: kun tarvitaan 10 hyvää tainta, kannattaa kylvää 12-15 siementä itävyysprosentista riippuen.

Suositeltavinta on kylvää siemenet harvasti laatikkoon tai kaksi siementä ruukkua kohden. Kylvös ei saa olla liian tiheä, sillä ahtaassa kasvaneista taimista tulee honteloita. Tiuhaan kylvettyjä taimia on myös hankalaa koulia isompiin ruukkuihin. Pieniä siemeniä voi laittaa ruukkuun kostutetun sormenpään tai vaikka pumpulipuikon avulla. Siemenet voi myös sekoittaa hienojakoiseen hiekkaan, jolloin ne tulevat kylvettäessä riittävän harvaan.

Lajikohtaisia ohjeita kylvösyvyydestä on syytä noudattaa, sillä liian syvään kylvetty siemen ei jaksa nousta mullan pintaan. Liian pintaan kylvetty siemen ei välttämättä idä valossa tai taimen juuristo jää liian ylös.

Kylvöksen kastelu

Pidä kylvös kosteana, mutta muista että liika märkyys homehduttaa siemenet. Pieniä siemeniä kannattaa kastella vain sumuttamalla, mutta isompia kastellaan kastelukannulla. Alakautta kastelu sopii myös isoille siemenille. Kastelun tarvetta vähentää muovin tai lasilevyn laittaminen ruukun päälle. Muoviin on hyvä tehdä muutamia reikiä tai tuulettaa kylvöksiä päivittäin.

Valo ja lämpötila vaikuttavat itämiseen

Osa siemenistä itää vain pimeässä. Yleensä siemenpussista löytyy maininta jos siemen itää vain pimeässä. Usein tiedot ovat kuitenkin ristiriitaisia, ja monet kasvit itävät sekä valossa että pimeässä. Vaikka kasvi itäisikin vain pimeässä, niin itänyt siemen tarvitsee valoa heti, kun se alkaa kurotella mullan pintaan.

Monilla kasveilla on tietty lämpötila-alue, jossa siemenet itävät. Lämpötilaa ei kuitenkaan ole suositeltavaa nostaa esim. laittamalla kylvöastia patterin päälle, sillä multa kuumenee ja kuivuu liiaksikin. Useimmat siemenet itävät hyvin normaalissa huoneenlämmössä (20C).

Taimien hoito

Valoisuus

Paahde ei ole hyväksi pienille taimille. Itä- tai länsi-ikkuna on paras taimikasvatukseen, ellei ikkunan edessä ole mitään varjostavaa kuten puita tai rakennuksia. Eteläikkuna ei ole paras mahdollinen taimille, mutta jos muuta ei ole niin taimet voi suojata harsolla tai ikkunaan voi laittaa ohuen valoverhon. Pohjoisikkunalla taimista kasvaa honteloita valon puutteessa.

Kastelu

Pienen taimen kuivuminen on usein kohtalokasta, mutta toisaalta liika kastelu homehduttaa mullan. Pieniä taimia on hyvä kastella alakautta, sillä päältä kastelu paljastaa juuret ja vettä lorahtaa helposti liikaa. Taimiruukut on kätevintä pitää laakeassa muovilaatikossa, jossa altakastelu on helppoa. Jos taimesi pääsevät kuivumaan pahasti, niin älä hukuta niitä vedellä vaan kastele kohtuudella. Vaikka taimet näyttäisivät aivan nuupahtaneilta, niin joskus ne saa vielä elvytettyä kastelemalla. Kuivahtaneet taimet kannattaa myös viedä varjoon ja suihkuttaa.

Kouliminen

Jos taimet ovat liian tiheässä, ne on koulittava eli siirrettävä omiin ruukkuihinsa. Taimet voidaan koulia, kun ne ovat kasvattaneet ensimmäiset kasvulehtensä (sirkkalehtien jälkeen kasvavat lehdet). Kouliminen on tehtävä suoralta auringonvalolta suojatussa paikassa. Taimet on kasteltava perinpohjaisesti mielellään jo edellisenä iltana, jotta ne ovat seuraavana päivänä täydessä nestejännityksessä ja selviävät siten koulimisesta.

koulimisen vaiheet:

  1. Laita uusiin ruukkuihin multaa ja tee sopivat kolot taimille.
  2. Nosta taimet varovasti pienen multapaakun kera uusiin ruukkuihin, tiivistä multa kevyesti ettei siihen jää ilmataskuja.
  3. Kastele taimet ja anna niiden juurtua ainakin muutamia päiviä puolivarjossa tai varjossa.

Kun siirtelet taimia, niin ota kiinni varovasti lehdistä, älä varresta. Lehdenpalasen irtoaminen ei juuri taimen kasvua haittaa, mutta varren katkeaminen on taimen kasvun loppu. Helpointa on laittaa jokainen taimi omaan ruukkuunsa koulinnan yhteydessä. Kouliminen on suoritettava mahdollisimman vikkelästi, jotta juuret eivät ehdi kuivua. Pienet taimet voi laittaa vaikka veteen ja peittää muovilla jos istutukseen kuluu aikaa.

Lannoitus

Lannoitusta taimet tarvitsevat vasta 4-5 viikon kuluttua kylvöstä. Pieniä taimia on lannoitettava varovasti, jokaisen lajin yksilölliset tarpeet huomioonottaen. Esimerkiksi useimmat yrtit pärjäävät hyvin vähällä lannoituksella, mutta selleri tarvitsee ravinteita runsaasti.

Venähtivätkö taimesi honteloiksi?

Jos taimet venyvät liikaa pituutta, ne kannattaa siirtää viileämpään mikäli mahdollista. Tämä hidastaa taimien pituuskasvua joten taimet tuuheutuvat. Jo 5-6cm mittaiset taimet voidaan pitää huonelämpötilaa viileämmässä, ei kuitenkaan alle 15C.

Äkillinen suuri lämpötilanmuutos voi tehdä pahaa taimille, joten totuta ne uuteen paikkaan siten, että viet ne viileämpään aluksi vain hetkeksi ja pidennät aikaa vähitellen. Voit myös vaihtoehtoisesti suojata taimet harsolla ennen viileään viemistä. Noudata kuitenkin lajikohtaisia ohjeita lämpötilasta etenkin siementen itämisvaiheessa.

Taimien honteloa kasvua voidaan ehkäistä myös latvomalla. Latvominen tuuheuttaa kasvin, sillä useimmat kasvit haarautuvat katkaisukohdasta. Latvominen on eduksi mm. basilikalle. Joillekin kasveille, kuten sellerille ja mansikalle, latvominen ei sovi.

Vaikka taimet olisivatkin jo venyneet honteloiksi, tämä vika voidaan joillakin kasveilla korjata istutusvaiheessa. Esimerkiksi tomaatin taimet venyvät pituutta helposti mutta se voidaan istuttaa maata myöten siten, että vain latvatupsu jää maan pintaan. Latvatupsun on tultava maan pinnalle kohdasta jolla sillä on tilaa kasvaa. Taimi kasvaa suoraan ylös ajan mittaan. Mullan alle jääneeseen varteen kasvaa juuria, ja tomaatille laaja juuristo onkin tärkeä suuren vedentarpeensa vuoksi.

Joillakin kasveilla ei kannata syvempään istuttamista kokeilla, sillä kasvin varsi saattaa mädäntyä mullan alla. Etenkään sellaisia kasveja, joilla kasvupiste (kasvinosa, josta uudet lehdet kasvavat) on maanpinnan tasolla, ei saa istuttaa syvempään. Jos kasvupiste jää mullan alle, kasvi kuolee. Esimerkiksi mansikka ja sellerit on istutettava aina entiseen kasvusyvyyteen.

Karaiseminen

Taimet vaativat karaisun ennen ulosistutusta selvitäkseen auringon UV-säteilystä ja raa'asta ulkoilmasta. Ikkunalasit suodattavat UV-säteilyä, joten esikasvatetut taimet eivät ole sopeutuneet siihen. Karaisemattomat taimet saattavat saada kylmävaurioita jo 10-15 C:ssa ja ne yleensä ”palavat” auringossa; lehdet muuttuvat valkoisiksi ja kuolevat.

Karaiseminen kannattaa aloittaa viimeistään 1-2 viikkoa ennen istuttamista. Käytännössä karaiseminen tapahtuu viemällä taimia ulkoilemaan päivä päivältä pidemmiksi ajoiksi. Ensimmäisellä kerralla taimet saavat olla ulkona esim. puoli tuntia. Taimia ulkoilutetaan lämpimässä (vähintään 16C) ja suojaisessa paikassa. Taimia voi aluksi suojata harsolla.

Vaikka taimet olisivatkin vaurioituneet liian varhaisesta ulosviennistä, ne saattavat toipua jos ne siirretään sisälle. Vaurioituneiden taimien kasvu kuitenkin viivästyy huomattavasti jopa voimakaskasvuisilla lajeilla ja sato ei ehkä ehdi kypsyä ajoissa. Taimien ulkoiluttamisessa kannattaa siis olla huolellinen, jottei esikasvatuksen aikainen hoito mene hukkaan.

Lähde: Bradley, Steven: Kasvien lisääminen

http://users.jyu.fi/~miamarke/kasvimaa/taimikasvatus/
Mia Kemppi (mia.m.kemppi@jyu.fi)
2010-05-22 21:37