2. Humanismin tulo Suomeen. Suorat vaikutteet Italiasta ja kuuriasta Suomeen 1400-luvun puolivälistä 1500-luvun puolimaihin

(Kalle Korhonen, Klassillisen filologian laitos, HY)

Tutkimuksen taustaa

Renessanssin ja humanismin leviämisestä Suomeen on säilynyt varsin niukasti tietoja, ja kysymys on ollut tutkimuksessa perinteisesti kiistelty. Kuitenkin kysymys on edelleen merkittävä pohdittaessa Suomessa keskiajan lopulla tapahtuneen henkisen ja hengellisen kehityksen suhdetta kansainvälisiin kulttuurivaikutteisiin. Aiheeseen perehtyneistä tutkijoista Jalmari Jaakkola ajoitti humanististen aatteiden leviämisen Suomeen piispa Maunu Särkilahden kaudelle 1400-luvun lopulle, kun taas Kauko Pirinen katsoi murroksen tapahtuneen vasta 1500-luvun alussa. Viimeksi perusteellisimmin suomalaisten keskiaikaiseen ulkomaiseen opinkäyntiin perehtynyt Jussi Nuorteva puolestaan arveli varovaisesti humanistisia vaikutteita levinneen Suomeen jo huomattavasti aiemmin 1400-luvun jälkipuolella.

Tutkimustehtävä ja tutkimuksen tavoite

Selvitettäessä projektimme aiheena olevaa humanismin tuloa Suomeen on perehdyttävä suomalaisten opintomatkoihin ja heidän muihin käynteihinsä Italiassa. Suomalaisilla oli humanismin syntysijoille, Italiaan, kaikkein suorimmat ja tiiviimmät suhteet yhtäältä opinkäynnin ja toisaalta hiippakunnan asioiden hoitamisen kautta. Papiston jäsenet kävivät opiskelemassa ja kirkon asioissa Roomassa sekä muualla Italiassa, jossa heillä oli mahdollisuus tutustua humanismin aatteisiin. Lisäksi juuri heillä oli kotimaassa mahdollisuus levittää ja välittää uusia ajatuksia niin kirjeenvaihdossaan, keskusteluissaan kuin kirkollisissa toimissaankin.

Tutkimukseni tavoitteena on selvittää edelleen hämäräksi jäänyttä kysymystä humanismin tulosta Suomeen erityisesti Italian ja paavillisen kuurian osalta. Tutkimukseni pureutuu aikaan 1400-luvun puolimaista aina 1500-luvun puoleenväliin, joskin on välttämätöntä kartoittaa myös mahdollisia varhaisempia vaikutteita jo 1400-luvun alkupuolelta.

Yliopistomaailmaan humanististen vaikutteiden katsotaan levinneen hieman ennen 1400-luvun puoliväliä - eli juuri ennen aikaa, jolloin useimmat tunnetuista Turun hiippakunnasta lähtöisin olleista kirkonmiehistä oleskelivat Italiassa. Useimmat 1400- ja 1500-lukujen tunnetut Italiassa opiskelleet suomalaiset harjoittivat opintojaan Roomassa, jossa opinnot oli mahdollista yhdistää omien ja hiippakunnan asioiden hoitoon paavin kuuriassa. Näin humanismin aatehistoriallisen, yliopistohistoriallisen ja paavin kuuriaan liittyvän tutkimuksen on kuljettava käsi kädessä.

Roomassa suomalaiset opiskelivat joko kuurian yhteydessä toimineessa studium curiaessa (/ studium sacri palatii) tai itse Rooman kaupungin studium generalessa. Roomassa opiskeli 1400-luvulla ainakin neljä hengenmiestä Turun hiippakunnasta: myöhempi piispa Maunu Särkilahti (kirjoittautui yliopistoon 1465); Henricus Nicolai Wenne (1494); Laurentius Pölse (1496); sekä lopulta Turun tuomiorovastiksi päätynyt Johannes Petri (Fleming) (1513). Opinnoissa heidän pääasiallinen kiinnostuksen kohteensa näyttää olleen roomalainen sekä erityisesti kirkon hallintoon läheisesti liittynyt kanoninen oikeus, jonka parhaana opinahjona pidettiin perinteisesti Bolognan yliopistoa, joka koko 1400-luvun toimi humanististen aatteiden levittäjänä keisarikuntaan päin. Myös siellä opiskeli 1400-luvulla ainakin yksi suomalainen, sittemmin Turun piispaksi noussut Konrad Bitz. Kuitenkin myös hän oleskeli osan aikaa Roomassa ja paavillisessa hovissa. Mahdollinen vielä häntä varhaisempi humanististen vaikutteiden välittäjä oli Suomessa prebendoja omannut ja Italiassakin laajasti opiskellut Johannes Hundebek de Dulmen 1400-luvun alkupuolella. Joka tapauksessa kaikilla mainituilla oli Italiaan tullessaan jo takanaan opintoja muissa yliopistoissa; onkin mahdollista, että ainakin osalla juuri humanistiset aatteet vaikuttivat yhtenä syynä yliopiston vaihtoon.

Paavin kuuria, suomalaisen papiston tärkein matkakohde, oli keskeisiä humanistikeskuksia 1400-luvulla. Esimerkiksi Antonio Loschi, Poggio Bracciolini, Leonardo Bruni, Bartolomeo Aragazzi ja monet muut toimivat vuosikymmeniä Rooman kuuriassa. Ensimmäinen todellinen humanistipaavi oli Nikolaus V (1447-1455), jonka aikana Vatikaanin kirjasto sai alkunsa. Pian hänen jälkeensä vaikutti paavina toinen merkittävä humanisti, Enea Silvio Piccolomini (paavina Pius II, 1458-1464). Hänen sekä hänen seuraajansa Paavali II:n (1464-1471) kaudella Roomassa toimi lisäksi Pomponio Leton (1428-1497) humanistipiiri, Academia Romana. Kaiken kaikkiaan Rooman ja kuurian oppineet piirit olivat 1400-luvun jälkipuolella paljolti humanismin läpitunkemia, eikä opiskelemaan tai asioita hoitamaan saapunut kirkonmies liene voinut säästyä uusien aatteiden vaikutukselta. Useat keskeiset humanistit osallistuivat kuuriassa myös suomalaisten paaville tekemien anomusten käsittelyyn ja olivat siten henkilökohtaisestikin tekemisissä pohjolasta saapuneiden hengenmiesten kanssa.

Jo aiemman tutkimuksen tulosten valossa näyttää siltä, että 1450- ja 1460-luvuille sekä 1490-luvulla ajoittuu vaihe, jolloin suomalaiset - tai Suomessa prebendoja pitävät ulkomaiset - kirkonmiehet olivat erityisen tiuhassa kanssakäymisessä paavillisen kuurian kanssa. Lisäksi on odotettavissa, että toistaiseksi lähes täysin huomiotta jätetty rotan, kirkollisen tuomioistuimen, asiakirjamateriaalin systemaattinen läpikäyminen osoittaa suhteiden olleen vielä nyt tunnettua tiiviimmät. On kiinnostavaa, että juuri samoilta ajoilta tunnetaan Roomasta suomalaisopiskelijoita. Nähdäkseni juuri 1400-luvun jälkipuoli tarjoaakin houkuttelevimman ajankohdan italialaisen humanismin suorien vaikutteiden tutkimiselle.

Useimmat Italiassa opiskelleet päätyivät kotimaahan palattuaan lopulta varsin korkeisiin virkoihin. Oletettavaa onkin, että heidän panoksensa humanismin tulossa Suomeen nousi merkittäväksi. Vaikka kysymys humanistisen sivistyksen leviämisestä Suomeen ja sen ajankohdasta on jäänyt varhaisemmassa tutkimuksessa kiistanalaiseksi, aikaisemmat tutkijat - esimerkiksi jo mainitut Jalmari Jaakkola, Kauko Pirinen ja Jussi Nuorteva - ovat saavuttaneet konsensuksen siitä, että humanismin Suomeen saapumisessa olivat keskeisissä osissa juuri Roomassa ja muualla humanististen aatteiden syntysijoilla opiskelleet ja oleskelleet hengenmiehet. Heidän välittämänsä vaikutteet lienevät olleet paitsi pääosin varhaisempia, myös paljon suorempia kuin 1400- ja 1500-lukujen vaihteessa Upsalan kirkkoprovinssiin Pohjois-Saksan yliopistoista levinneet.

Lähteet

Maantieteellisesti kannaltani keskeiset paikat ovat luonnollisesti Italiassa: Vatikaani, Rooma, Bologna ja Padova, joista kaksi ensin mainittua nousevat tärkeimmiksi. Vatikaanissa ja Roomassa on näet perehdyttävä paitsi siellä 1400- ja 1500-luvuilla opiskelleiden suomalaisten historiaan, myös kuurian monipuoliseen asiakirjamateriaaliin, jonka tutkimukseni kannalta tärkeimmät ovat Archivio Segreto Vaticanossa säilytettävät rekisterisarjat (Registra Lateranensia, Registra Vaticana, Registra Supplicationum) sekä kirkollisen oikeusistuimen, rotan, materiaali. Bolognassa on tutustuttava paikallisen yliopiston kirjaston sekä Biblioteca comunalen, Padovassa puolestaan Civica bibliotecan sekä yliopiston kirjaston aihettani valaisevaan aineistoon.

Tutkimuksen merkitys

Tässä osahankkeessa selvitetään aiemmin käsittelemättömän materiaalin valossa suomalaisen kulttuurin lopulliseen Länsi-Eurooppaan kiinnittymisen kannalta mielenkiintoista yhteyttä 1400-luvun italialaiseen humanismiin. Suomalaisten Italian-kävijöiden opillinen ja ammatillinen konteksti antaa aihetta olettaa, että suoria vaikutteita on ollut jo ennen 1500-lukua.